Part 4

Tai ehkäpä puhun sille, joka on saanut kokea kovuutta lähimmäisiltään. Muista silloin, miten Jesus sanoi: "Minä tulin tulta sytyttämään maan päälle; ja mitä mieluummin tahdon, kuin että se jo palaisi? Tämän jälkeen eroitetaan viisi yhdessä huoneessa toisistaan, niin että kolme on kahta ja kaksi kolmea vastaan". Kukatiesi on isäsi uhannut sinua tai mikä vielä katkerampaa, puolisosi on uhannut karkoittaa sinut luotansa. Silloin varmaankin kuljet tulen keskitse. Hän tekee ivaa jumalisuudestasi, ivaa kaikkea, jota sinä rakastat, ja koettaa parastansa särkeäksensä julmuudella sinun sydämmesi. Rakas sisar Kristuksessa, tuli ei polta sinua. Jos armo asuu sydämessäsi, ei perkele voi sitä pois karkoittaa, vielä vähemmän puolisosi. Jos Herra on sinut armonsa kautta kutsunut, eivät kaikki maailman ihmiset eikä kaikki helvetin joukot voi tätä kutsumusta tyhjäksi tehdä; ja lopuksi huomaat, ettet ole mitään vahinkoa kärsinyt; tulen liekki ei ole sinua polttanut. Sinun on käyminen tulessa ja siunaaminen Jumalaa sen tähden. Kuolemavuoteellasi tai ainakin paradiisin portilla olet näkevä takanasi tuon synkän, kolkon tien ja olet sanova: "Oli hyvä minulle, että kannoin tätä ristiä, sillä nyt saan kantaa tämän kruunun".

Velttouden pahat seuraukset.

Mestari Greenhamin neuvo.

Ihminen ei saata olla vitkallinen ja kuitenkin omistaa etua Kristuksen seurasta. Kristus on nopea vaeltaja, ja jos hänen kanssaan tahtoo puhua, täytyy myös sen ihmisen nopeasti vaeltaa, muuten menettää ihminen pian hänen seuransa. Kristus, mestarini, kulkee ympäri ja tekee hyvää, ja jos tahdot kulkea hänen seurassaan, täytyy sinunkin kulkea samaan tarkoitukseen; Herra ei odota hidasta. Olen huomannut raamatusta, että suuret ilmestykset, joita pyhien miesten sallittiin nähdä, tapahtuivat heidän ollessa toimessa. Moses kaitsee appensa lampaita, kun hän näkee pensaan palavan. Josua kulkee Jerikon ympäri kun hän kohtaa Herran enkelin. Jakob on rukoilemassa, Jumalan enkeli näyttäytyy hänelle. Gideon pui ja Elias kyntää kun Herra kutsuu heitä; Matteus on tulliveroa kantamassa, kun hän saa käskyn seurata Jesusta ja Jakob ja Johannes ovat kalastamassa. Se manna, jonka Israelin lapset säilyttivät seuraavaan päivään, paheni ja sikisi matoihin; armo ilman toimintaa on tuleva enemmän turmiota kuin hyötyä tuottavaksi.

Toimettomuus ja velttous on sitä paitse paaduttamassa omaatuntoa. Abimelek sai taivutetuksi toimettoman kansan palvelukseensa, ja niin saa pimeydenkin ruhtinas. Oi ystäväni, on jotakin hyvin surullista antaa sielunsa terän ruostua, kadottaa siveellisen käsityksen terävyyden; mutta velttouden hedelmä meissä on juuri sellainen. David sai kokea toimettomuuden turmiollista voimaa; hänen omatuntonsa menetti voimansa, ja hän oli valmis mihin hyvänsä. Paha on tarjolla. Hän menee huoneensa katolle ja näkee olennon, joka herättää hänen himonsa, hän käskee noutaa vaimon luoksensa, ja synti on tehty, se synti johtaa häntä uuteen rikokseen; hän kiusaa Urian; hänet viedään murhattavaksi. Uria poistetaan tieltä, ja hän ottaa Urian vaimon. Oi David! Mikä ääretön lankeemus? Miten syvälle onkaan Israelin ruhtinas langennut ja tullut irstailijaksi! Tästä päivästä alkaen muuttuu hänen aurinkonsa paiste pilviseksi; hänen rauhansa muuttuu kärsimykseksi, ja hän astuu hautaan murheellisena ja onnettomana.

Ja vaikkakin hän voi sanoa: "Jumala on tehnyt kanssani ikuisen liiton," täytyy hänen kumminkin sitä ennen sanoa: "Eikö minun huoneeni myös ole Jumalan kanssa?"

Löytyykö Herran kansassa joku, joka uudestaan tahtoisi ristiinnaulita ja julkisesti häväistäväksi saattaa Herraamme? Löytyykö joku, joka Judaksen kanssa tahtoisi myydä mestarinsa tai mennä pois Kristuksen tyköä Demaksen kanssa? Sehän on valitettavasti kyllä helposti tehty. Sinä sanot, sitä en voisi tehdä. _Nyt_ mahdollisesti et sitä voisi. Mutta jos tulet veltoksi, jätät Herran taistelut taistelematta, niin ei tule yksistään helpoksi tehdä syntiä, vaan sinä tulet myöskin varmuudella synnin uhriksi. Voi, kuinka saatana iloitsee, kun hän saa Jumalan kansan lankeamaan syntiin! Silloin hän lyö niin sanoen uuden naulan Kristuksen haavoitettuun käteen; silloin tekee hän veristäväksi tuon heleän valkoisen liinan Kristuksen puvussa; silloin paisuttaa hän rintaansa, saavutettuansa voiton Jesuksesta ja vietyänsä tahtonsa vankina yhden hänen rakastajistansa! Oi ystäväni, jos emme tahdo, että helvetti täten tulisi kaikumaan saatanan naurusta, että Jumalan miehet itkisivät Libanonin cedrien kaatumista, niin valvokaamme rukoillen ja tehkäämme mestarimme tekoja, "hengessä palaen ja palvellen Herraa." --

David _oli_ vapahdettu. Puhun ainoasti teille, jotka olette vapahdettuja ja rukoilen teitä ottamaan varoituksen Davidin lankeemisesta ja siitä velttoudesta ja valppauden puutteesta, joka oli aiheena hänen lankeemiseensa. Lukemattomat kiusaukset ahdistavat joutilasta. Otettakoon huomioon tapa, jolla maalaisväestö pyytää ampiaisia. He kaatavat jotakin imelää nestettä pitkänlaiseen ja ahdassuiseen pulloon. Laiska ampiainen menee sinne, tuntee imelän tuoksun, menee pulloon ja hukkuu. Mutta mehiläinen tulee samaa tietä, ja vaikkakin se pysähtyy hetkeksi taistellakseen, ei se mene sisälle, sillä hänellä on omaa hunajaansa valmistettavana; se on yhteiseksi hyväksi yritetyn työn uhraamista houkutukselle.

Mestari Greenham, puritaninen jumalanmies sai kerran vieraakseen naishenkilön, joka oli hyvin kiusattu. Muutamien kysymysten kautta, jotka koskivat hänen elämänsä tapaa, sai Greenham tietää, että vaimolla oli vähän tekemistä ja sanoi hänelle: "Siinä on salaisuus, että olette niin kiusattu. Sisareni, jos teillä on paljon toimia, voi saatana teitä kiusata, mutta ei voita teitä helposti, ja pian luopuu hän yrityksistään". Toimettomat kristityt joutuvat enimmän kiusauksiin sen kautta, että he kiusaavat saatanaa itseänsä kiusaamaan. Toimettomuus avaa sydämen ovet auki ja pyytää saatanaa astumaan sisälle; mutta jos olemme työssä kiinni aamusta iltaan, täytyy saatanan päästäkseen sisälle, tunkeutua oven kautta. Lähinnä Jumalan armoa ja uskoa ei löydy tätä parempaa kilpeä kiusausta vastaan: "olla ahkera toimessaan, hengessä palava ja palvella Herraa". Teille, jotka vähän teette Kristuksen hyväksi, sallikaa minun muistuttaa, että kerran ette olleet niin kylmiä kuin nyt. Löytyi Davidillakin aika, jolloin sotarummun ääni sai hänen verensä kuohuksiin ja hänellä oli halua mennä taisteluun. Oli aika, jolloin Israelin ala-valtain joukot olisivat saaneet Davidin urhoolliseksi kuin jalopeuran. Oi, mikä näky, nähdä jalopeura muuttuneena! Jumalan urho jää naisten seuraan kotiinsa! Oli aika, jolloin sinäkin olisit hypännyt aitojen ja ojien ylitse saadaksesi kuulla saarnaa ja vähimmän olisit perustanut siitä, jos olisitkin saanut seistä käytävällä koko ajan; mutta nyt ovat saarnat tukalia kuullaksesi, vaikkapa sinulla olisikin pehmeimmät tyynyt allasi istuttavina. Jos oli kokous joko pirtissä tai muualla, niin olit siellä. Niin, sanonet, se oli pelkästä kiihkosta. Siunattu kiihko! Herra kiihoittakoon sinua uudestaan; sillä joskin se oli kiihkoilemista, innostus parempi kuin kuoleman lepo, on parempi saada kiihkoilian nimi kuin ansaita laiskiaisen nimi Kristuksen mehiläispesässä.

Kööpenhaminan piiritys.

Irlannin kveekarit.

Seuraavan omituisen tapauksen kertoo muudan meriupseeri Kööpenhaminan piirityksestä, joka tapahtui lordi Nelsonin johdolla. "Valtavan vaikutuksen", sanoo tämä upseeri, "teki minuun eräs seikka, jonka näin kolme tai neljä päivää kauhean ampumisen jälkeen. Useina öinä ennen kaupungin antautumista, oli pimeys peittänyt seudut kamalan kiväärien paukkinan ja muitten murha-aseitten tuottaman suhinan säestyksellä, noitten murha-aseitten työskennellessä, jotka levittävät häviötä ja tulta ympärilleen. Kauhistavat seuraukset olivat kohta näkyvissä loistavan tulen leimutessa kaikkialla kaupungissa. Rikasten palavat palatsit ja köyhien liekitsevät hökkelit kohottivat liekkinsä korkeuteen; ja kun nuot taajalti hävittävät tulet heijastuivat salmen veteen, loitsivat ne katsojan silmiin laivoilla täytetyn metsän joka oli kaupungin hävityksen todistajana. Murhapoltto jatkuu useita öitä, mutta vihdoin antautuivat tanskalaiset; ja muutamia päiviä tulipalon jälkeen kävelin näitten raunioitten keskellä, jotka olivat jäännöksiä köyhien majoista, rikasten palatseista, tehtaista, korkeista kirkoista ja matalista rukoushuoneista, huomasin keskellä tätä kauhujen paikkaa yksinäisen rakennuksen, joka oli aivan vahingoittumaton; sen ympäristöllä oli kaikki palanut, mutta tämän huoneuston oli tuli jättänyt koskematta, joka oli siellä ikäänkuin Jumalan laupeuden muistopatsaana. 'Kenen nämät rakennukset ovat', kysyin minä. 'Tämä rakennus, vastasi tulkki, on erään kveekarin. Ei hän tahtonut taistella eikä jättää huonettakaan, vaan pysyi sisällä koko ajan, rukoillen perheineen niin kauvan kuin ampumista kesti': Totisesti, ajattelin minä, vanhurskaan käy hyvin. Jumala on ollut kiipesi taistelussa, muurina tulta vastaan, voimakkaana apuna hädässä". Tämä kertomus voi näyttää sepitetyltä, mutta on itse teossa niin historiallinen tapahtuma kuin löytyä voi.

Kerrotaan toinenkin jossakin määrin samallainen kertomus tästä sodasta. "Kohta sen jälkeen kun Kööpenhamina oli antautunut englantilaisille v. 1807, sijoitettiin pienempiä joukkoja sotamiehiä ympäristö-kyliin. Silloin tapahtui eräänä päivänä, että kolme sotamiestä tahtoivat hankkia ruokavaroja läheisistä talonpoikaistaloista. He kävivät useammissa taloissa, mutta ne olivat autioita. Vihdoin tulivat he erääsen suureen puutarhaan, jossa täyteläisten omenapuiden oksat olivat katketa omenien painosta. He menivät puutarhaan portin kautta ja kulkivat sieltä johtavaa tietä sievään talonpoikaistaloon. Talon ulkomuoto osoitti rauhaa ja turvallisuutta; mutta kun he astuivat etumaisesta ovesta sisään, pakeni emäntä ja hänen lapsensa huutaen, takimaisen oven kautta. Talon sisusta osoitti järjestystä ja kodikkaisuutta, joka järjestys voitti kaiken mitä voi odottaa ihmiseltä tällaisissa olosuhteissa ja sen lisäksi maalla. Taskukello riippui seinällä, ja kaunis kirjahylly, joka oli täynnä kirjoja, kiinnitti vanhemman sotamiehen huomion puoleensa. Hän otti kirjan alas: se oli kirjoitettu hänelle tuntemattomalla kielellä, mutta nimi Jesus Kristus oli hänelle luettavana jokaisella sivulla. Samalla hetkellä tuli talon isäntä sisälle samasta ovesta, jonka kautta hänen vaimonsa ja lapsensa olivat paenneet. Eräs sotamiehistä vaati uhkaavien liikkeitten kautta ruoka-aineita: mies seisoi lujana ja liikkumattomana ja pudisti ainoasta päätään. Se sotamies, joka piti mainittua kirjaa kädessään, meni silloin hänen luokseen ja osoitti nimeä Jesus Kristus ja laskien kätensä sydämelleen, katsoi taivasta kohden. Samassa silmänräpäyksessä tarttui talonpoika hänen käteensä, puristi sitä sydämellisesti ja kiiruhti pois huoneesta. Kohta palasi hän takaisin vaimonsa ja lapsensa seurassa, kaikki kantaen maitoa, munia, läskiä j.m.s., jotka hän vierasvaraisesti jätti sotamiehille; ja kun rahoja tarjottiin korvaukseksi, esteli hän ensin ottaa niitä vastaan, mutta kun kaksi sotamiehistä olivat hurskaita miehiä, pakottivat he isännän toverinsa mielipahaksi, ottamaan maksun kaikesta, jonka olivat saaneet. Kun he kättelivät jäähyväisiksi, antoivat nuo hurskaat miehet merkin, että talonpoika panisi kätköön kellonsa. Mutta hyvin ymmärrettävän merkin kautta antoi hän heille tiedoksi, ettei hän peljännyt mitään pahaa, sillä hän luotti Jumalaan, ja vaikka hänen naapurinsa kaikkialla ympärillä olivat paenneet ja pakoretkiensä takia menettäneet kaikki, jota eivät voineet kätkeä, niin ei hiuskarvaakaan hänen päästään ollut kärventynyt, eikä omenaakaan oltu otettu hänen puistostaan". Hän kyllä tiesi sen, että "joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu;" sentähden oli hän sitä mielipidettä, ettei tekisi vastarintaa; ja Jumala, johon hän järkähtämättömästä luotti, ei sallinut hänelle mitään pahaa tapahtua.

On muistettava, että kerran, kauvan sitte, Irlannin protestantteja murhattaessa, asui tuhansittain kveekaria maassa, mutta ainoastaan kaksi heistä tapettiin; ja näillä kahdella ei ollutkaan mitään luottamusta uskoonsa; toinen heistä juoksi pois ja kätkeysi suohon, toisella oli aseita huoneessaan; toiset sitä vastoin kulkivat kaikkialla, noitten raivojen joukkojen keskellä; niin hyvin roomalais-katolisten kuin protestanttien, ilman että heihin kukaan koski, sillä he olivat väkevät Israelin Jumalan voimassa ja pistivät miekan tuppeen, hyvin tietäen, että on väärin taistella lähimaistansa vastaan, sillä onhan Kristus sanonut: "Älkäät olko pahaa vastaan, vaan jos joku _lyö_ sinua oikealle poskelle, niin käännä hänelle myös toinenkin." "Älä ole yksistään hyvä kiitollista kohtaan, vaan myöskin kiittämätöintä ja pahansuopaa kohtaan." "Anteeksi antakaa vihollisillenne". "Siunatkaa niitä, jotka teitä vihaavat ja rukoilkaa niitten edestä, jotka teitä vainoovat". Mutta me häpeämme näin tehdä; me pelkäämme luottaa Jumalaan; ja siksi kunnes näin ajattelemme, emme tunne valta-istuimen majesteettia, emmekä voi todistaa Jumalan voivan suojella meitä. "Jumalassa ainoastaan olkoon lepo sielulleni; sillä hän on toivoni".

Uni Jumalan lahjana.

Ruumiillinen uni on Jumalan lahja. Näin sanoi muinen Homerus, kun hän kertoi sen pilvistä laskeutuneena levinneen sotamiesten telttien päälle muinaisen Troijan ympärillä. Ja näinhän lauloi Vergiliuskin kertoen, miten Palinurus uupui uneen laivan etukannella. Uni on Jumalan lahja. Luulemme, että asetamme päämme tyynyille ja annamme ruumiimme mukavasti asettua ja näin aivan luonnollisesti ja välttämättömästi nukumme. Mutta näin ei ole. Uni on lahja Jumalalta; ja ei kukaan ihminen sulkisi silmiänsä uneen, jos ei Jumala asettaisi sormiansa hänen silmäluomilleen -- jos ei kaikkivaltias lähettäisi lempeän ja suloisen voimansa vaikuttamaan hänen otsaansa, tuudittaen hänen ajatuksensa lepoon ja antaen tulla siihen suloisen tilaan, jota kutsutaan uneksi. Kyllähän löytyy rohdoksia ja huumaavia aineita, joitten kautta ihmiset saattavat myrkyttää itseänsä, niin että makaavat puolikuolleina, tilassa, jota he kutsuvat uneksi; mutta terveen ruumiin uni on Jumalan lahja. Jumala antaa sen rakkaudesta; hänen hellyytensä tuudittaa meidät lepoon joka ilta; hänen hyvyytensä kietoo pimeän esiripun ympärillemme ja antaa auringon kätkeä polttavan paisteensa. Rakkaus tulee, sanoen: "Nuku suloisesti lapseni, minä annan sinulle unta". Etkö koskaan ole saanut kokea, miltä tuntuu virua vuoteellaan ja turhaan ponnistella saadakseen unta? Kuten Darius'esta sanotaan, siten sinustakin voitaisiin sanoa. "Kuningas lähetti noutamaan soittajansa, mutta uni luopui hänestä". Sinäkin koetat tarttua uneen kiinni, mutta se pakenee: Kuta enemmän ponnistelet nukkuaksesi, sitä varmemmin pysyt valveilla. Terveellisen levon hankkiminen on ulkopuolella omaa voimaamme. Sinä kuvittelet kiinnittäväsi ajatuksesi johonkin määrättyyn asiaan, siksi, kunnes se haihduttaa kokonaan huomiosi ja niin muka nukut; mutta huomaat, ett'et kykene siihen. Kymmensin tuhansin lentää asioita aivojesi lävitse, ikäänkuin koko maailma pyörisi silmiesi edessä. Kaikki, mitä jonkun kerran ennen olet nähnyt, näet hurjassa vilinässä silmiesi edessä. Jos suljet silmäsi, niin näet kumminkin, ja löytyy korvissasi, päässäsi ja aivoissasi asioita, jotka eivät tahdo jättää sinua rauhaan. Uni on halveksinut päänalustaasi, jolla tahdoit kytkeä sen valtaasi. Jumala yksin sulkee samalla tavalla laivapojan silmät huojuvassa mastossa kuin lahjoittaa yksinvaltiaallekin unen mukavassa sängyssään: sillä ei kaikilla ponnistuksillaan, kaikkia tarjolla olevia keinojakaan käyttämällä voisi kuningas nukkua, vaan heitteleytyisi vuoteellaan sinne ja tänne, kadehtien mielessään alhaista orjaansa, jonka pään alle väsymys hyväilevällä kädellään on pehmeän alustan asettanut. Jumala se on, joka virvoittaa sieluamme ja tarjoo meille unta väsyneiden ruumiittemme virkistykseksi, niin että vahvistetuin voimin voimme herätä koittavan päivän vaivoihin.

Kuinka kiitolliset meidän tulisi ollakaan unesta! Uni on paras tunnetuista lääkäreistä. Uni on parantanut useampia kipuja väsyneissä jäsenissä kuin kehutuimmat lääkärit maan päällä. Uni on paras lääke; mainioin parannuskeino kaikkien niitten joukossa, jotka ovat kirjoitetut lääkintä-opin sivulle. Ei mikään lääkärin taikajuomista voi kilpailla unen kanssa. Mikä suuri armo onkaan että se yhtä paljo kuuluu meille kaikille! Jumala ei ole tehnyt unta rikkaan yksityiseksi erikoisoikeudeksi; hän ei anna sitä yksistään ylimykselle tai rikkaalle, niin että he voisivat käydä yksin tällä nautinnolla kauppaa, jota he yksinomaan voisivat edukseen käyttää, ei, hän ei unhoita köyhintä ja alhaisintakaan. Niin, löytyyköhän eroitusta, työmiehen uni on suloinen, syököön hän sitte vähän tai paljo. Joka tekee työtä kovimmin, nukkuu raskaimmin. Peräti mukavissa olosuhteissa ei löydy lepoa; vaan käännyttelee levottomuus nukkujaa sinne ja tänne untuva vuoteella. Mutta kun työmies kestettyään päivän ankarat ponnistukset, jotka hänen voimansa ovat uuvuttaneet, heitäksen vuoteelleen, nukkuu hän heti: ja herätessään kiittää hän Jumalaa, että on saanut herätä tervein voimin. Et tiedäkään missä kiitollisuuden velassa olet Jumalalle nukuttuasi yön rauhallisesti. Jos saisit viettää unettomia öitä, oppisit arvoa panemaan sille siunaukselle, jonka uni mukanaan tuo. Jos viikkokausia viruisit vuoteellasi, kiittäisit Jumalaa siitä kuten armonosoituksesta. Sillä uni on Jumalan armonosoitus; se on kallisarvoisimpia lahjoja, lahja, jota emme kykene arvostelemaan ennen kuin se otetaan meiltä pois; vieläpä emme arvostele sitä kyllin suureksi silloin kuin meidän pitäisi niin tehdä.

Psalmista sanoo, että on niin hullunkurisia ihmisiä, jotka kieltäytyvät nukkumasta. Voiton tai kunnian himosta nousevat he aikaisin ylös ja valvovat myöhään. Me olemme osalliset tähän hulluuteen. Olemmehan nousseet aikaisin aamulla silmäilläksemme jotakin kirjakasaa, siten lisätäksemme tietojamme; olemme valvoneet myöhään yöhön, kunnes sammuva lamppu taasen huomautti meille auringon olevan nousemassa; silmiämme pakoitti, ohimoissamme suonet sykkivät ja sydämemme löi kiivaasti. Kun olemme työtä tehneet ahkerasti, olemme tulleet perin väsyneiksi; täten olemme joutuneet syömään leipämme surumielin sen johdosta, että olemme turmelleet terveyttämme. Monet liikemiehet tekevät täten työtä.

Emme tuomitse heitä sen takia; emme kiellä heitä myöhään valvomasta ja aikaisin nousemasta, mutta muistutamme teille tätä kohtaa: "Se on turha, että te varhain nousette ja hiljan maata menette, sillä Jumala antaa ystävillensä heidän maatessansakin." Sanaa uni käytetään raamatussa pahassa merkityksessä, osoittamaan nimittäin maailmallisten ja aistillisten ihmisten tilaa. Monet ihmiset nukkuvat aistillisen hyvinvoinnin ja laiskuuden unta; ja niitä he ovat, joista Salomo sanoo, että he ovat tyhmiä poikia, jotka elonajalla nukkuvat, vetäen puoleensa häpeätä; kun elonaika on ohitse ja kesä kulunut, eivät he ole vapahdettuja. Uni merkitsee usein laiskuuden tilaa, voimattomuutta ja välinpitämättömyyttä, jossa tilassa kaikki jumalattomat ovat, kuten, raamatussa sanotaan: "On jo kyllin aika herätäksenne unesta". "Älkäämme nukkuko kuten muut, mutta valvokaamme ja olkaamme raittiit."

Useita löytyykin, jotka nukkuvat laiskan unta ja antautuvat vetelän velttouden patjalle; mutta heitä odottaa kauhea herääminen, jolloin he huomaavat, että parannuksen aika on loppuun kulunut, että elämän kultainen hieta on tiimalasista loppuun juossut; ja he ovat joutuneet siihen maailmaan, jossa ei enää mitään anteeksi antoa löydy, mitään toivoa, mitään pakopaikkaa, mitään pelastusta.

Toisissa paikoin on unta käytetty kuvaamassa väärää turvallisuutta, joka perustuu yksistään maallisiin perusteihin, mutta jollaiseen uneen moni kumminkin on tuuditettu. Katsele Saulia kun hän nukkuu huolettoman turvallisesti, täysin maallisen voiman turvaamana. Hän ei ole Davidin kaltainen, joka sanoi: "Rauhassa panen maata ja nukun; sillä yksin sinä Herra annat minun asua turvallisena". Abner, Saulin sotajoukkojen päällikkö on siellä, ja kaikki joukotkin nukkuvat, nukkuvat samoin kuin Abnerkin. Nuku Saul! Nuku: Abisai seisoo päänalustasi vieressä keihäs kädessä ja sanoo: "Salli minun lävistää hänet yhdellä ainoalla iskulla". Vielä nukkuu hän: hän ei tiedä, että hän on lähellä ijankaikkisen unen parrasta! Sellaisia ovat monet teistä, jotka nukutte ja sielunne on vaarassa, saatana seisoo ylitsenne nojautuneena, laki on valmis teitä lävistääkseen, kosto on valmistettu; myöskin sallimus näyttää sanovan: "Joko lävistän? Annan hänelle tämän yhden ainoan iskun ja hän ei enää herää". Mutta Jesus välimiehemme sanoo: "pysähdy, pysähdy!" Ja keihäs tärisee jo. "Pysähdy! Säästä nukkujaa vielä yksi vuosi; vielä löytyy toivo, että hän on heräävä pitkällisestä synnin unesta". Kuten Sisera -- sanon minäkin sinulle, synnintekijälle -- jos nukut turmion majassa, niin vaikka maallinen asemasi ei koskaan voisi olla tyynempi ja suloisempi: nukut kuitenkin helvetin kynnyksellä. Vihollinen kohottaa jo vasaransa ja naulansa kiinni lyödäksensä sinut maahan, nukkuaksesi siellä ijankaikkisessa kuolemassa kärsimyksen unta, joka on jotakin pelottavampaa kuin tavallinen kuolema.

Raamatussa mainitaan myöskin nautinnon uni, samallainen, joka uuvutti Simsonin, kun hän menetti hiuksensa ja myös sellainen uni, joka monen on nukuttanut, jotka ovat syntiin antautuneet ja heräävät löytääkseen itsensä paljastettuina. Myöskin löytyy leväperäisyyden uni, joka valtasi neitseet, joista sanotaan: "He tulivat uneliaiksi ja nukkuivat;" ja lisäksi surun uni, sellainen, joka valtasi Pietarin, Jakobin ja Johanneksen Getsemanen yrttitarhassa. Mutta nämät unen lajit eivät ole Jumalan antamia. Ne ovat yhteydessä luonteemme puutteellisuuden kanssa: ne valtaavat meidät, koska olemme langenneita olentoja: ne hiipivät luoksemme, koska olemme syntyneet kadotetuista ja turmeltuneista vanhemmista. Nämät unen lajit eivät ole Jumalan siunauksia, joita Jumala lähettää yksistään rakastetuillensa.

Ravintolan isännän rukous.