Part 3

Olet tähän saakka säilynyt; mutta löytyy myöskin kolmas pöytä, jossa istuu sangen kunnioitettavia vieraita. Luulen, että tässä pöydässä useat ruhtinaat, kuninkaat ja korkeat herrat ovat istuneet enemmän kuin muissa pöydissä. Sitä kutsutaan _maailmalliseksi_ pöydäksi. "Oh" sanoo eräskin mies, "minä en pidä paheenalaisesta. Katsoppas vanhinta poikaani. Minä olen ahkerasti tehnyt työtä kootakseni rahoja elämässäni, ja nyt tämä nuori mies ei tahdo laisinkaan ryhtyä liikkeeseen: hänestä on tullut tuhlari ja renttuilija. Olen hyvin iloinen, että pastori puhui niin purevasti asiasta. Mitä minuun tulee, niin en välitä vähintäkään teistä itsevanhurskaista ihmisistä; minua se ei ollenkaan koske; minä ylipäätään varsin vähän pidän lukua uskonnosta; tahdon vain tietää jos korot nousevat tai laskevat ja jos on kysymyksessä tilaisuus tehdä hyviä asioita; mutta tuosta muusta en minä välitä". Voi sinä maailman ihminen; olen lukenut eräästä ystävästäsi, joka oli puettu purppuraan ja hienoihin liinavaatteihin ja eli herkullisesti joka päivä. Tiedätkö mikä hänestä tuli? Sinun tulisi muistaa hänen kohtalonsa, ettei sinulle samoin kävisi. Hänen riemujensa loppu on myös oleva sinun. Jos sinun jumalasi on tämä maailma, niin ole varma, että tiesi on täyttyvä katkeruudella. Katso nyt maailmallisten pöytää, maailman ihmisen, joka elää yksistään maallista hyötyä varten. Saatana tarjoo hänelle täyden maljan: "Katso tätä, nuori mies, sinä omistat elämäsi liikkeelle; sinä et tarvitse välittää vähäpätöisistä kunniallisuuden varjokuvista tai uskonnon vanhanaikuisista haaveista; tule rikkaaksi niin pian kuin voit. Hanki rahaa, hanki rahaa; kunniallisesti, jos voit, jos et siten, niin toisella tavalla", sanoo paholainen ja ojentaa maljansa. "Katso tänne", sanoo hän, "tässä on vaahtoava juoma teille". "Niin", sanoo nuorukainen, "minulla on yltäkyllin nyt. Minun toiveeni ovat todellisuudessa toteutuneet".

Tämä on maailmallisuuden ensimäinen ja paras viini, ja monet teistä ovat kiusauksessa kadehtia tätä miestä. "Jospa minulla olisi sellainen onni asioissa", sanoo joku. "En ole puoleksikaan niin taitava kuin hän; minä en voisikaan neuvotella niinkuin hän, sillä uskontoni ei minulle sitä sallisi. Mutta kuinka pian hän rikastuukaan. Jospa minä onnistuisin kuten hän!"

Tule veljeni, älä arvostele liian aikaisin; nyt seuraa toinen juoma esille, surua tuottava levottomuuden paksu ja tympäisevä juoma. Mies on ansainnut rahansa mutta ne, jotka tahtovat rikastua lankeevat kiusaukseen ja pauloihin. Huonosti hankittu ja huonosti käytetty tai kasaan tallennettu rikkaus tuo mukanansa ruostetta, joka ei koske kultaan eikä hopeaan, vaan ihmissydämeen; ja ruosteen syömä sydän on kauheimpia esineitä, joita ihmisellä saattaa olla. Katsos tätä rahan rakastajaa ja huomaa tuota levottomuutta, joka kalvaa hänen sydäntään. Katso tuota köyhää vaimoa, joka elää ihmisten armeliaisuudesta. Ei hänellä ole mitään, mutta sanoo kuitenkin: "Kiitetty olkoon Herra, minulla on kyllin!" Hän ei koskaan kysy miten hän on elävä tai miten kuoleva tai haudattava, mutta nukkuu suloisesti tyytyväisyyden alustalla; katso sitä vastoin tätä hullua raukkaa paljoine kultineen; hän on aivan epätoivoissaan, että häneltä putosi 50 penniä kulkeissaan kadulla, tai kun hänen ylimääräiseen hyväntekeväisyyteensä oli aiheena jonkun ystävän läsnäolo; tai suree hän kenties että hänen takkinsa niin pian kuluu.

Tämän jälkeen tulee ahneus. Monen on täytynyt juoda tästä maljasta. Suojelkoon Jumala meitä sen tulipisaroista! Suuri ameriikkalainen saarnaaja on sanonut: "Ahneus tuottaa kurjuutta. Nähdä huoneita, jotka ovat komeammat kuin meidän, vaatteita, jotka ovat varojemme yli, kalliimpia jalokiviä kuin jaksamme kantaa, komeita ajokaluja ja harvinaisia arvoesineitä, joita emme kykene itsellemme hankkimaan, tämä kaivaa esille sellaisten ajatusten käärmeen sikiön; ahdistaen köyhää, joka tahtoisi olla rikas; vaivaten rikasta, joka tahtoisi olla vieläkin rikkaampi. Ahne kärsii, nähdessään kuvia; kärsii iloisten läsnäollessa; ja maailman ilo on hänen surunsa, koska toisten onni ei ole hänen omansa. En ihmettele, että Jumala häntä kauhistuu. Sellaisen sydämen huomaa hän täytetyksi haisevilla raadoilla kyykäärmetten pesäksi, jota hän inhoo. Ahneelle on elämä painajainen, ja Jumala antaa hänen painia sen kanssa niin hyvin kuin hän voi. Maailman tavara saattaa rakentaa palatsinsa sellaisessa sydämessä, huvi uhrata kaikki mielihalunsa siinä, kunnia ripustaa kaikki seppeleensä siihen. -- Kuitenkin tuo kaikki olisi vain haudan seppeleitä ja juhlia". Kun joku tulee ahneeksi, on kaikki mitä hän omistaa tyhjää hänen mielestään. "Enemmän ja aina enemmän", sanoo hän, kuten kuumetautiset huutavat: "vettä, vettä, vettä!" Annat heidän juoda, mutta juomalla lisääntyy heidän janonsa. Ahneus on raivohulluus, joka tahtoo koota puolelleen koko maailman ja kumminkin halveksii sitä paljoa, joka jo on hallussaan.

Se on kirous, joka monelle on kuoleman tuottanut; ja moni on kuollut kultasäkki käsissä ja onnettomuuden kiduttavat piirteet kasvoillaan, kun eivät ole voineet viedä kultaa mukanaan arkussaan, muuttaakseen sitä toiseen maailmaan.

Siellä odottaa heitä toinen juoma. Baxterilla ja muilla vanhoilla saarnamiehillä oli tapana maalata ahneutta ja sitä ihmistä, joka ainoastaan elää kootakseen kultaa, keskelle helvettiä; ja he kuvittelevat mielessänsä, että mammona kaatoi sulatettua kultaa alas heidän kurkustaan. "Katsos tätä," sanovat perkeleet ivallisesti, "tämä on juuri sitä, jota tahdoitkin; sen olet nyt saanut; juo juomastakin päästyäsi;" ja sulanutta kultaa kaadetaan hänen kitaansa. Minä sitä vastoin en antaudu tuollaisiin kauheisiin ajatuksiin, mutta sen vain tiedän, että joka elää ainoastaan itselleen täällä, hänen täytyy joutua kadotukseen; joka kiinnittää rakkautensa maallisiin asioihin, ei ole kaivanut syvälti -- hän on rakentanut huoneensa hiedalle; ja kun sade lankee ja vuolas virta tulee, täytyy hänen huoneensa langeta, ja sen lankeemus täytyy olla suuri. Ensin tulee hyvä viini; se on tuo kunniakas mies, kunnioittava ja kunnioitettu, jokainen häntä kunnioittaa; mutta jälkeenpäin tulee huonoin, kun hän huonoilla keinoilla on kartuttanut rikkauttaan ja ahneus on pimittänyt hänen järkensä. Se on varmasti tapahtuva, yhtä varmasti kuin se, että sinä olet antautunut maailman orjaksi.

Neljäs pöytä on asetettu erityiseen, hyvin kätkettyyn loukkoon saatanan palatsissa.

Siellä on pöytä katettu _salaisille synnintekijöille_, ja siellä on myös noudatettava vanhaa sääntöä. Tämän pöydän ääressä, hyvin pimeässä huoneessa, näen nuoren miehen istuvan ja saatana tarjoilee hänelle, hiipien niin äänettömästi ettei kukaan sitä voisi kuulla. Hän maistaa ensin maljasta ja kuinka se onkaan suloista! Se on suloinen synnin malja. "Varastettu vesi on maukasta, ja salaisuudessa syöty leipä on herkullista". Oi, kuinka suloista se on! Löytyykö mitään, mikä maistuisi suloisemmalta? Tämä on ensimäinen malja; sitte tuodaan toinen esille -- levottoman omantunnon viini. Nuoren miehen silmät avautuvat. Hän sanoo: "Mitä olen tehnyt! Mitä olen ollut tekemäisilläni!" "Voi", huudahtaa tämä Akan, "ensimäisessä maljassa, jonka sain, näin minä kultaisen astian välkkyvän ja babylonilaisen puvun; ja minä ajattelin: minulla täytyy tämä olla, mutta nyt on ajatukseni: mitä tulee minun tehdä tätä piilottaakseni; minne voin sen kätkeä? Minun täytyy kaivaa syvälle kuten helvetti, voidakseni säilyttää sitä piilossa, sillä varmasti se tulee huomatuksi."

Tuo kauhea juhlan johtaja tuo sisään suuren maljan täynnänsä mustaa sekoitusta. Salainen juoppo juo ja sekaantuu; hän pelkää että hänet tavataan synnissä. Hänellä ei ole mitään lepoa, ei mitään onnea; hän on ahdistavan pelvon vallassa, hän pelkää tulevansa paljastetuksi. Hän uneksii yöllä, että joku häntä vaivaa; ääni kuiskaa hänen korvassaan ja sanoo hänelle: "Minä tiedän kaikki; minä olen puhuva siitä." Hän ajattelee, että kenties hänen syntinsä tulee tunnetuksi hänen ystävilleen, hänen isänsä saa sen tietää, hänen äitinsä saa sen tietää. Niin, kenties lääkäri kertoo tapauksen ja levittää kauhean salaisuuden. Sellaiselle miehelle ei löydy lepoa. Hän on aina pelvon vallassa tulla paljastetuksi. Hän on sen miehen kaltainen, josta olen lukenut, että kun hän oli paljo velkaa ja alinomaa pelkäsi velkamiesten häntä ahdistavan, tapahtui eräänä päivänä kun hänen takkinsa tarttui naulaan kiinni, sanoi hän: "Oi, antakaa minun mennä; minulla on kovin kiire. Minä maksan teille huomenna". Sellainen on asema joka valmistetaan siten, että otetaan osaa häpeän ja synnin peitettyihin esineihin; joka niin tekee, ei löydä mitään lepoa siitä pelvosta, että hänet huomataan. Viimeksi tulee paljastus: se on viimeinen malja. Usein tapahtuu se maanpäällä; sillä ole varma että syntisi tulee ilmi ja se tapahtuu tavallisesti jo _täällä ajassa_. Mitä kauhistavia näytöksiä saammekaan nähdä oikeuden-istunto tilaisuudessa, kun ihmisten täytyy juoda viimeinen mustien paljastusten malja!

Sama mies, joka johti uskonnollisia kokouksia, ja jota kunnioitettiin kuten pyhimystä, on lopulta paljastettu. Ja mitä sanoo tuomari -- mitä sanoo maailma? Hän joutuu ivan esineeksi, saa moitetta ja paheksumista kaikkialla osakseen. Mutta otaksutaan, että hän kyllin taitavasti eläisi lopun ikäänsä tulematta paljastetuksi -- jonka pidän melkein mahdottomana -- mikä malja hänellä onkaan juotavana kun hän viimein seisoo Jumalan tuomio-istuimen edessä! "Tuo hänet esille, vangin vartija! Tuo vanki esille, sinä julma helvetin vankeuden vartija!" Hän tulee! Koko maailma on koolla. "Nousse ylös! Olihan sinulla uskonnollinen tunnustus? Eikö jokainen pitänyt sinua pyhimyksenä?" Hän on vaiti. Mutta monet tuosta suuresta joukosta huutavat: "Me luulimme hänet sellaiseksi". Kirja avataan, hänen tekonsa julkiluetaan, ylitsekäyminen toisensa perään paljastetaan. Kuuletteko melua? Vanhurskaat kohottavat kiukuissaan äänensä miestä vastaan, joka petti heitä kuten susi lampaan vaatteissa.

Kuinka kauheaa onkaan, kun täytyy kantaa kaikkien ylönkatsetta! Joka on hyvä, voi sietää huonon ylönkatsetta, mutta se häpeä ja ikuinen ylenkatse, jonka vanhurskas viha kokoaa salaisen synnintekijän pään päälle, täytyy olla kauheinta kaikista, lähinnä sitä vaivaa, jonka Jumalan viha ijankaikkisuudessa tuottaa, joka kärsimys on viimeinen malja, mikä saatanalla on tarjottavana pidoissaan salaiselle synnintekijälle ijankaikkisuudessa.

Tulen lävitse meneminen.

Näen paheen vallan kaikilla tahoilla. Sen liekit leimuavat jokaista mielen puuskausta vastaan; ja uusia uhreja vetää se lakkaamatta murhaaviin pyörteisiinsä. Se leviää kaikkiin kansan luokkiin. Yhtä vähän palatsi kuin hökkelikään on siltä turvattuna; yhtä vähän suuret, tukevat huoneet, jotka kätkevät kauppiaan tavaravarastot, tai jalot, komeat rakennukset, jotka ovat aijotut Herran palvelusta varten. Pahe, jonka myrkky on syövyttävä kuten tuli, leviää ja tarttuu kaikkeen, joka on puhdasta ja kaunista; säästämättä hyödyllistä ja pyhääkään. Meidän on meneminen tulen lävitse. Meidän, jotka olemme Jumalan todistajat, täytyy seisoa sen keskellä valaaksemme elämän veden virralla tulta ja jos emme voikaan sitä sammuttaa, täytyy meidän koetella estää sen levenemistä.

Sieluni silmäin edessä kuvastuvat kauniimpien tunnustusten hiiltyneet ruumiit. Joukottaisin on ihmisiä kukistunut kiusauksien laaksossa, jotka kerran ihmissilmillä päättäen, olivat taivasta lähellä. Kuinka moni onkaan joutunut saatanan hyökkäyksien uhriksi. Tämä on tuli, joka polttaa. Moni on sanonut: "Tahdon tulla taivaan matkamieheksi, pyhäksi vaeltajaksi;" mutta miten olikaan, tapasi hän Apollyonin tiellä ja kääntyi takaisin. Moni otti päälleen rautavarustuksen, mutta luopui pian taistelusta; ryhtyi työhön, mutta katsoi pian taaksensa. Löytyy useampia kuin yksi suolapatsas. Jos Lotin emäntä olisi ainoa lajiansa, niin olisikin koko hyvä; mutta onpa ollut olemassa tuhansia, jotka hänen tavallaan ovat katsoneet taakseen nähdäkseen Sodoman lakeuksia, jotka ollen samanlaisia hengen suhteen, ikuisesti ovat tulleet siksi mitä olivat -- kadotetuiksi sieluiksi. Älkäämme ylenkatseella katselko vaarojamme; ne ovat vaaroja; ne ovat koettelemuksia. Pitäkäämme kiusauksiamme hävittävinä liekkeinä: sellaisia ne todellisuudessa ovatkin! Jos et sitä usko, erehdyt. Jos niiden keskelle omin voimin ajaudut, sanoen: "Minä ne kyllä kestän," huomaat, että ne ovat todellisia tulen liekkejä, jotka katkonaisin kielin nuolevat veresi silmänräpäyksessä, ellei sinulla vaan ole parempaa suojaa kuin oma voimasi.

"Kun käyt tulen läpi, et sinä pala; ja liekin ei pidä sinua sytyttämän". T:ri Aleksander, suuri amerikalainen kirjailija arvelee että käännös hänen mielestään on puutteellinen, koska molemmat lauseet hänen katsantonsa mukaan muodostavat toisensa vastakohdan. "Sinä et ole palava"; ja sitten seuraa: "eikä tulen liekki ole sinua sytyttävä". Minusta taas näyttää, että korkoon toisella lauseella: "Et ole palava", niin että henkesi menetät; et kärvennykään, niin ettet kärsi pienintä vahinkoakaan, "sillä liekin ei pidä sinua sytyttämän;" samoin aivan kuin sanotaan kolmesta pyhästä miehestä, kun he tulivat ulos tulisesta pätsistä: "Ei tuli heidän ruumiillensa mitään tehnyt, eikä hiuskarvaakaan heidän päässänsä ollut kärventänyt, ei heidän vaatteensa vahingoittuneet eikä tulen käryäkään heissä tuntunut". Näin ollen minusta näyttää teksti opettavan, ettei kristillinen kirkko kaikkien koettelemuksiensakaan aikana ole kukistunut ja vielä niinkin ei ole vähintäkään menettänyt koettelemuksien kautta. Herran kirkko ei ole vielä hävitetty vainojen ja koettelemuksien kautta. Sen vainoojat luulivat sen kukistavansa, mutta se elää vieläkin. He kuvittelivat mielessänsä ottaneensa siltä hengen, mutta se nousi elinvoimaisempana kuin koskaan.

En luule löytyvän yhtäkään kansaa, josta Kristuksen kirkko on täydellisesti karkoitettu. Vieläpä Espanjassakin, joka viimeksi näytti työnsä päättävän suurimpine julmuuksinensa, löytyy muutamia uskovaisia kuten orjantappurapensaita ulkokullaisuuden sivulla; ja mitä omaan lahkoomme tulee, on Herra samassa maassa, jossa verenvuodatuksella luultiin tukahdutettavan baptistien lahko, valinnut Oncken'in välikappaleeksi herättämään sen eloon, niin että ne Saksassa ja kaikissa Tanskan osissa, Preussissa, Puolassa ja vieläpä Venäjälläkin ovat heränneet uuteen, voimakkaaseen ja ihmeelliseen eloon. Ja Ruotsissa, jonka hallitus on julistanut meitä vastaan painavimmat vainojulistukset, olemme kummastuksella nähneet, miten seurakuntia on syntynyt kaikkialla. Totuudella on itsessään elävä siemen, joka ei tule hävitetyksi.

Mutta kirkko ei suinkaan häviä olemasta; se ei menetäkään mitään. Kirkon jäsenluku ei ole koskaan vähentynyt. Vainot ovat siitä pesseet ja puhdistaneet akanat pois, mutta ei ainoatakaan nisun jyväistä ole otettu pois kasasta. Ei näkyväistenkään jäsenten luvussa ole kirkko vähentynyt vainoamisen kautta. Se on kuten Israel Egyptissä; kuta enemmän Israelin lapsia vainottiin, sitä enemmän he lisääntyivät. Eräänä päivänä surmattiin piispa. Seuraavana aamuna tuli kymmenen nuorta miestä roomalaisen maaherran tykö tarjoutuen kuolemaan, koska he samana yönä olivat tulleet kastetuiksi kuolleen piispan siaan ja antaneet tunnustuksensa täyttääksensä hänen paikkansa. "Minä täytän avonaisen paikan kirkossa ja kuolen sitte kuten hänkin". Eräs vaimo hirtettiin ja kidutettiin julkisesti. Seuraavana aamuna tuli kaksikymmentä vaimoa, jotka pyysivät saada kärsiä, kuten hän kärsi, voidakseen kunnioittaa Kristusta. Polttihan roomalainen kirkko parhaina aikoinansa yhden suurimmista uskonpuhdistajistamme -- Juhana Hussin ja eikö ikäänkuin hänen tuhkastansa herätettynä esiintynyt Martti Luther? Ja kun Wycliffe oli mennyt pois, eikö juuri se seikka, että häntä oli vainottu, auttanut hänen oppinsa leviämistä ja eikö Englannin jokaisessa kaupungissa löytynyt sadottain nuoria miehiä, jotka lukivat lollardien kirjoituksia ja tunnustivat lollardien uskoa? Ja niin on aina oleva, luottakaa siihen. Jos koiralle annat huonon nimen, niin sinä hirtät koiran; antamalla kristitylle huonon nimen, kunnioitat häntä. Anna kristitylle ainoasti joku liikanimi, niin se on tuleva hänelle arvonimeksi. Kun Yrjö Foxia nimitettiin kveekariksi, oli se naurua herättävä ja kummallinen nimi. Mutta ne Jumalan miehet, jotka häntä seurasivat, kutsuivat myös itseään kveekareiksi ja niin tuo nimi menetti halventavan merkityksensä. Whitefieldin ja Wesleyn seuraajia kutsuttiin metodisteiksi; he ottivat sen arvonimekseen, josta tuli arvossa pidetty nimi. Kun monet Englannissa vainotuista baptisti esi-isistämme menivät Amerikaan etsiäkseen vapaata kaupunkia, kuvittelivat he, että puritanein keskuudessa saisivat olla täydellisessä rauhassa, mutta puritanien omantunnon vapaus merkitsi: "Oikeus ja vapaus niille, jotka samoin ajattelevat kuin hekin, mutta ei mitään suvaitsevaisuutta toisin ajattelevia kohtaan." Niin pian kuin baptisti näyttäytyi Uuden Englannin puritanein joukossa, vainosivat he häntä yhtä tunnottomasti kuin episkopaalit olivat vainonneet puritaaneja. Tuskin oli baptisti siellä, ennenkuin hänet etsittiin ja kuljetettiin omien kristittyin veljiensä eteen. Kiinnittäkää huomiota siihen, että häntä langettaessa sakkoihin, pantaessa vankeuteen, omaisuutensa menettämiseen ja maanpakoon, vietiin samojen miesten eteen, jotka itse olivat vainoa kärsineet. Ja mikä oli seurauksena siitä? Ameriikassa, jossa meitä vainottiin, olemme suurimpana kristittynä yhteiskuntana. Jossa tuli paloi valtavimmin, siellä opetettiin vanhaa Kalvinin oppia, ja baptisti vastasi siellä enemmän nimensä merkitystä kuin muualla. Emme myöskään ole koskaan vähemmin lujasti pysyneet kiinni perus-opissamme, jonka hyväksi esi-isämme verellään sekoittivat kasteverensä kaikkien vainojen ja koettelemuksien aikana, joille olemme olleet alttiiksi annettuina, ja emme tule sitä koskaan tekemäänkään.

Viimeiseltä ei koko kirkossa ole tuntuva tulen käryä. Minä näen sen käyvän ulos pätsistä. Minä näen sen kohoavan korkeuteensa ja kunniaansa Herransa ja mestarinsa tykönä ja enkelit näkevät sen vaatteet; ne eivät ole ollenkaan vahingoittuneet. Eivät vihollisten kädet ole saaneet valtaa tehdä niihin naarmuakaan. He lähestyvät sitä; he näkevät sen liehuvat hiukset, ja nämät eivät ole kuumuudesta käyristyneet. Ja kun he katsovat sen jalkoja, niin vaikka hän on astunut hiilien päälle, ei niissä ole rakkuloita, ja hänen silmänsä eivät ole kuivuneet tuosta seitsen-kertaisesta kuumuudesta. Se on tullut kauniimmaksi, ihanammaksi, kunniallisemmaksi tuliliekkien kautta, mutta vahingoittunut se ei ole, siksi se ei voi tullakaan. Jos käännymme yksityisen kristityn puoleen, niin tulee meidän muistaa, että lupaus on yhtä luja jokaiselle uskovaiselle. Kristitty, jos olet totinen Jumalan lapsi, ei koettelemukset voi sinua turmella; ja mikä vielä on parempi, et voi niissä mitään menettääkään. Sinusta voi näyttää, että menetät päivä päivältä, mutta kun lasku tehdään, olet huomaava ettet vähintäkään ole menettänyt kaikkien koettelemusten ja saatanan hyökkäysten kautta, joita sinulla on ollut kestettävänä. Ei, päinvastoin, sinä tulet ihmeellisesti voittaneeksi. Koska koettelemuksesi ovat tuottaneet kärsivällisyyttä ja kokemusta, tekevät ne sinut rikkaaksi. Koska kiusauksesi ovat opettaneet sinua tuntemaan heikkouttasi ja näyttäneet missä voimasi on, tekevät ne sinut voimallisemmaksi.

Erästä veljeä on kohdannut kova onni toisensa perään, vastoinkäyminen toistansa, ei mikään hänelle onnistu. Hän on kunniallinen ja väsymätön kauppias, ja kuitenkin, tehköön mitä tehneekin, hupenee hänen varallisuutensa kuten lumi vedessä. Näyttää siltä kuin kaikilla hänen laivoillaan olisi vastatuuli, ja missä muut voittavat, menettää hän. Kun puhuin hänelle tulessa käymisestä, sanoi hän: "Voi, se on juuri samaa, jota olen tehnyt; minä olen vaeltanut sen lävitse näinä kuukausina; Jumala yksin ja oma sieluni tietävät kuinka kuuma tuo pätsi on". Veljeni, ota tämä teksti myötäsi: "Kun käyt tulessa, et pala". Kun murheesi ovat ohi, olet sinä kumminkin jäljellä, ja mikä vielä parempi on: "liekki ei ole sinua sytyttänyt". Aikanaan olet huomaava, ettet ole mitään menettänyt. Luullakseni, että olet menettänyt omaisuutesi, huomaat raamattua lukiessasi, että ainoastaan varjoja olet menettänyt. Sinun aarteesi löytyvät aina turvallisesti Kristuksen huostassa taivaassa, olet ajan täyttyessä huomaava, että nämät onnettomuudet olivat parhaita, mitä sinulle saattoi tapahtua. Päivä on tuleva, jolloin Davidin tavoin sanot: "Minä tahdon laulaa tuomiosta ja laupeudesta". "Ennenkuin minua vaivattiin, kuljin harhaan, mutta nyt minä pidän sanasi".

Tai samallaisissa olosuhteissa elää joku nuori nainen. Sinä rakastat Vapahtajaa, sisareni, mutta olet sangen köyhä, ja sinun täytyy ansaita toimeentulosi sääliä herättävällä tavalla. Nouseva aurinko näkee sinun ahkerasti työtä tekevän neula kädessä, näkee sinun samalla näkymättömällä langalla ompelevan itsellesi kuolin pukua; koko päivän kuluessa on sinulla tuskin aikaa syödäksesi ja iltasella, kun sormesi ovat väsyneet ja silmäluomesi ovat raskaat, täytyy sinun karkoittaa uni, koska ansiosi on niin pieni, että sillä tuskin voit elää. Tunnemme tuhansittain tämän luokan ihmisiä, jotka herättävät osanottoamme, koska he saavat kovasti työtä tehdä mitättömästä palkasta. Kentiesi on äitisi kuollut, ja isäsi ei sinusta välitä; hän on roikale, jota sinä vältät kohdata kadulla. Ei sinulla ole auttajia eikä ystäviä. Et sinä tahtosi ottaa vastaan mitään, vaikkakin joku sinulle hyväntekeväisyyttänsä osoittaisi; sinä pidät kovana osanasi olla niin kiusattu kuin olet. Näyttää siltä kuin tie olisi sinulle avoinna ylellisyyteen ja joissakin määrin nautintoon. Mutta sinä sanot: "Ei," "ei," Sinä olet tuntenut vastenmielisyyttä pahaan Kiusauksen hetkellä ja seisonut kiusausta vastaan. Ja minä tiedän miten moni teistä vuosi vuodelta on taistellut kiusausta vastaan ja jatkuvasti taistelevat, vaikkakin nälkä-kuolema olisi lähellä; mutta ette ole tahtoneet tehdä tätä suurta syntiä Jumalaa vastaan.

Sisareni, minä kehoitan sinua hakemaan vahvistusta raamatusta tulevien taistelujen varalta. Olet käynyt tulen liekkien lävitse, mutta et sinä vielä ole palanut, ja minä siunaan Jumalaa sen tähden. Sinun vaatteissasi ei tunnu tulen käryäkään. Jatka sisareni, jatka, huolimatta kaikesta surusta ja katkeruudesta; jatka, sillä mestarisi sinut näkee. Hän on sinua kehoittava ja vievä sinut viimein tulen lävitse suurempana kuin voiton sankarin.

Kuinka julmia ja typeriä ovatkaan usein maailman nuoret miehet kristittyjä nuoria miehiä kohtaan. Julmia -- sillä kun löytyy tusina maailman mielisiä ja ainoastaan yksi kristitty, pitävät he kunniakkaana kurittaa yhtä ainoata. Tusina suuria roikaleita pitävät toisinaan kauniina tekona pakoittaa viisitoista vuotista kuulemaan heidän rumia pilkkasanojansa. Sanotaan, että rosvojenkin kesken löytyy kunnian tuntoa, mutta maailman ihmisten keskuudessa ei näytä löytyvän mitään kunniallisuutta. Nuori mies, sinä olit saanut kärsiä ja olit kestänyt; olit sanonut: "Tahdon olla vaiti ja kärsiä," vaikka sydämmesi kovin löi povessasi. Muista, että alasin ei hajoa vaikka kuinka monta vasaraa siihen löisi, mutta sen sijaan voivat vasarat hajota. Ajattele näin! Jatka vaan, ja jäämät tulen liekit eivät sinua kuluta. Jos tuli nielisi sinun hurskautesi, todistaisi se vaan, että hurskautesi ei ollut minkään arvoinen. Jos et voi kestää ivaa ja kujeita, silloin et ole se raaka-aines, josta Jumalan temppeliä rakennetaan, sillä se kestää tulikoetuksen. Kestä loppuun, ja lopulla huomaat, että tämä kova osasi, tämä ankara kuritus teki sinulle oikein hyvää, teki sinut paremmaksi ihmiseksi kuin olisit tullutkaan kiikkuessasi äitisi hemmoittelevalla polvella, vapaana taisteluista. Jos kerran tulevaisuudessa arvokkaalla paikalla tulet toimimaan hyödyttävällä tavalla, on sinun kenties sen takia kiittäminen kovaa ja ankaraa kuritusta, jonka alaiseksi nuoremmalla ijälläsi jouduit. "On hyvä ihmiselle, että hän nuoruudessaan oppii kestämään ivaa". --