Part 4
LUCIO. Miksikö? Siksi että on täyttänyt pulloa suppilon kautta. Soisin, että herttua, josta puhumme, jo pian tulisi kotiin. Tuo kykenemätön sijaishallitsija saattaa pidättäymisellä koko maakunnan kansattomaksi: varpusetkaan eivät saa pesiä hänen talonsa räystään alla, siksi että rakastelevat. Herttua olisi pimeyden työt varmaankin jättänyt pimeyteen; hän ei olisi koskaan tuonut niitä päivän valoon. Oi, jos hän olisi kotona! Niin, tuo Claudio saa nyt kuolla siitä, että on vähän helmoja nostellut. Hyvästi, hyvä isä! Rukoilen, että rukoilisit puolestani. Herttua, sanon sen vielä kerran, syö kyllä lihaa perjantaisin. Hän on tosin jo aikansa elänyt; mutta sanon sittenkin, että hän suikkaisi suuta kerjäläiselle, vaikka tämä haisisi hapanleivältä ja sipulilta. Sano, että minä olen sen sanonut. Hyvästi!
(Menee.)
HERTTUA. Ei moitteen likaa suuruus eikä valta Voi välttää; puhtain hyve parjaajalta Saa iskun selkään. Sit' ei kuningasta, Jok' estäis herjakielen puremasta. Mut kuka tuossa tulee?
(Escalus, vanginvartija, parittaja-akka ja oikeudenpalvelijoita tulee.)
ESCALUS. Pois! Viekää hänet tyrmään!
PARITTAJA-AKKA. Rakas, hyvä herra, armahtakaa; teidän korkeutenne on tunnettu lempeäksi mieheksi, -- rakas, hyvä herra!
ESCALUS. Kahdesti ja kolmasti varoitettu, ja aina vain sama rikostyö! Tämä voi jo julmistuttaa ja saattaa raivoon itse laupeudenkin.
VANGINVARTIJA. Parittajana yksitoista vuotta yhtä mittaa, teidän korkeutenne luvalla!
PARITTAJA-AKKA. Armollinen herra, tämän kaiken on eräs Lucio minulle laittanut. Neiti Kaisa Hunnikolle hän teki lapsen herttuan aikana; lupasi naida hänet; lapsi tulee vuoden ja kolmen kuukauden vanhaksi ensi Vilpun ja Jaakon päivänä; olen itse sitä ruokkinut, ja nähkääs nyt, kuinka hän menettelee kanssani!
ESCALUS. Se mies on tunnettu irstaisuudestaan: Kutsukaa hänet eteemme. -- Pois tuo naikko tyrmään! Kas niin, ei sanaakaan enää!
(Parittaja-akka ja oikeudenpalvelijat poistuvat.)
Vartija, virkaveljeni Angelo ei taivu; Claudion täytyy huomenna mennä kuolemaan. Toimita hänelle pappi ja kaikki, mitä kristilliseen valmistukseen tarvitaan. Jos veljeni olisi yhtä säälivä kuin minä, niin olisivat Claudion asiat toisin.
VANGINVARTIJA. Armollinen herra, tämä munkki on ollut hänen luonaan ja valmistanut häntä kuolemaan.
ESCALUS. Hyvää iltaa, hyvä isä!
HERTTUA. Armo ja rauha teille!
ESCALUS. Mistä olette?
HERTTUA. En tästä maasta; sattuma mun tänne Ajaksi saattoi. Hurskaan munkiston Min' olen jäsen, Roomast' äsken tullut Eräissä pyhän isän asioissa.
ESCALUS. Mitä uutta maailmalta?
HERTTUA. Ei muuta mitään, kuin että rehellisyyttä vaivaa niin ankara kuume, että ainoastaan hajaumus sen parantaa. Uutta vain kysytään; on yhtä vaarallista vanheta jossakin elämän toimessa, kuin on kunnollista järkähtämättä pysyä tehtävässään. On tuskin enää sen verran luottoa, että voisi mennä takaukseen yhteiselämän turvallisuudesta, mutta niin paljon takauksia, että toivoisi kaiken ystävyyden hiiteen. Tämän arvoituksen ympärillä pyörii koko maailman viisaus. Tämä uusi on kylläksi vanhaa, mutta kuitenkin jokapäiväistä uutta. Sanokaa, millainen oli herttua mielialaltaan?
ESCALUS. Sellainen, että, ennen kaikkea muuta, koetti päästä tuntemaan omaa itseään.
HERTTUA. Mitkä olivat hänen mieli-ilojaan?
ESCALUS. Enemmän mielissään nähdä muita iloisina kuin iloissaan siitä, mikä häntä itseään miellyttäisi: mies, joka kaikessa tiesi määrän. Mutta heittäkäämme hänet oloihinsa, rukoillen vain, että koituisivat hänelle onneksi; ja sallikaa minun kysyä, miten valmis Claudio oli kuolemaan. Olette, kuulen ma, käynyt hänen luonaan.
HERTTUA. Hän myöntää, että hänelle ei ole väärällä mitalla oikeutta mitattu, ja tyytyy nöyränä lain tuomioon; kuitenkin oli hän, heikkoutensa viekotuksesta, antautunut moneen pettävään elämisen toivoon, joita vähitellen olen koettanut hänessä tukahuttaa; ja nyt hän on valmis kuolemaan.
ESCALUS. Olette täyttänyt lupauksenne taivaalle ja tehnyt vankia kohtaan kaikki, mihin kutsumuksenne teitä velvoittaa. Olen tuon mies-raukan puolesta puuhannut minkä säällisesti olen voinut, mutta virkatoverini on pitänyt niin ankarasti kiinni oikeudesta, että minun pakostakin on täytynyt sanoa hänelle, että hän totisesti on itse oikeus.
HERTTUA. Jos hänen oma elämänsä vastaa hänen menettelynsä ankaruutta, niin on se hänelle kaunistukseksi; mutta jos hän itse sattuu hairahtumaan, niin on hän lausunut oman tuomionsa.
ESCALUS. Menen nyt vankia tervehtimään. Herran haltuun! --
HERTTUA. Rauha teille! (Escalus ja vanginvartija menevät.) Ken miekan saanut taivaalt' on, Hän puhdas olkoon, nuhteeton, Hurskauden esikuva, Hyveiss' aina kaunistuva, Ett' ei muille taakkaa lois, Mit' ei itse kantaa vois. Voi miestä, joka muita huosii Paheista, joita itse suosii! Voi Angelota: muiden vaan Syyt näkee, mut ei omiaan! Pahetta piilee saastaisinta, Miss' enkelin on ulkopinta. Ne tekohurskaan teeskelyt On usein ajan pettänyt: Hienoista vain näet lukinkinaa, Mill' aimo harkkoja hän hinaa. Nyt ansaan joutuu kehno työ: Lord Angelo, kun tulee yö, Jo halaa entist' armastansa; Näin viekas löytää viekkaampansa. Petoksin petos luusitaan, Ja vanha liitto uusitaan.
(Menee.)
NELJÄS NÄYTÖS.
Ensimmäinen kohtaus.
Marianan kammari.
(Mariana istuu; poika laulaa.)
Laulu.
Huules pois, nuo sähköiset, Jotka petti valoillaan mun! Silmäs pois, nuo tähtöset, Jotka harhaan johti aamun! Pois mun anna suudelmain, Suudelmaan, Lemmen lahja -- harha vain, Harha vain!
MARIANA. Lopeta laulusi, ja joutuin pois! Tuoss' saapuu lohduttaja, jonka neuvot Suruni myrskyn usein vaiensi.
(Poika menee.) (Herttua tulee, valepuvussa niinkuin ennenkin.)
Anteeksi! Toivoisin, ett' ette oisi Näin laulukkaana mua tavannut. Mut anteeks, isä, suokaa! Uskokaa: Mua riemu ei, vaan murhe laulattaa.
HERTTUA. Niin kyllä; säveliss' on tenho syvä: Hyväksi paha muuttuu, pahaks hyvä.
Mutta sanokaa, olkaa hyvä: onko kukaan minua täällä tänään kysynyt? Juuri tällä hetkellä oli erään henkilön määrä tavata minut täällä.
MARIANA. Ei kukaan ole teitä kysellyt; olen tässä istunut koko päivän.
(Isabella tulee.)
HERTTUA. Uskon teitä ehdottomasti. -- Se hetki on nyt tullut, juuri nyt. Pyydän, poistukaa tuokioksi; kenties piankin kutsun teidät takaisin, hyviä tietoja saamaan.
MARIANA. Olen teille alati kiitollinen.
(Menee.)
HERTTUA. Tulette parahiksi; tervetullut! Mit' uutta tuolta hyvält' Angelolta?
ISABELLA. Hänell' on puisto muurin ympäröimä, Jok' antaa länttä kohti viinitarhaan; Ja tähän tarhaan lautaportti vie, Jonk' avaa tämä isohkompi avain; Ja tällä toisell' aukee pieni ovi, Mi johtaa viinitarhast' itse puistoon; Luvannut olen sinne saapua, Kun synkän sydänyön on hetki tullut.
HERTTUA. Mut löydättekö ihan varmaan tien?
ISABELLA. Kaikk' olen tarkoin pannut huomioon; Hän syntisimmän kiihkon kuiskeilla Ja liikenteillä kahdestikin mulle Osoitti tien.
HERTTUA. Muit' eikö välillänne Eleitä, joita hänen tulee tietää?
ISABELLA. Ei muuta; pimeäss' on yhdyttävä; Hänelle sanoin, että viipyä Voin hiukan aikaa vain, sill' ulkona Odottaa, sanoin, tyttö, jok' on tänne Mua seurannut ja luulee, että tulin Vain veljen tähden.
HERTTUA. Hyvin keksitty! En tästä vielä Marianalle Puhunut mitään. -- Tulkaa sisään, neiti! (Mariana palaa.) Ma pyydän, tutustukaa tähän tyttöön, Hän hyödyksi on teille.
ISABELLA. Niin ma toivon.
HERTTUA. Kai uskotte, ett' aion teille hyvää?
MARIANA. Kyll', isä, uskon; kokenut sit' olen.
HERTTUA. Siis ystäväänne kädest' ottakaa Ja kuulkaa, mitä ilmoittaa hän teille. Odotan täällä; mutta joutukaa, Yön usmat nousee.
MARIANA. Suvaitsetteko?
(Mariana ja Isabella poistuvat.)
HERTTUA. Oi, korkeus ja suuruus, miljoonat Sua viekkaat silmät urkkii! Huhut joukoin Levittää kierää, väärää puhetta Sun toimistasi. Sadat löyhät sutkat Sun tekee haaveittensa isäksi Ja houreillaan sua rääkkää! (Mariana ja Isabella palaavat.) Tervetulleet! Sovittu siis?
ISABELLA. Hän juoneen myöntyy, isä, Jos te vain suostutte.
HERTTUA. Min' en vain suostu, Vaan vielä pyydän.
ISABELLA. Muut' ei teidän tarvis Kuin lähteissänne hiljaa sanoa: "Mun veljeäni muistakaa."
MARIANA. Ei vaaraa.
HERTTUA. Ei vaaraa, tytär armas, sullekaan. Lain mukaan hän on sinun puolisosi. Ei synti ole näin teit' yhdistää, Kun sinun kieltämätön oikeutesi Petosta kaunistaa. Hyv' on; jo riittää; Sen kylvää täytyy, joka tahtoo niittää.
(Menevät.)
Toinen kohtaus.
Huone vankilassa.
(Vanginvartija ja Pompejus tulevat.)
VANGINVARTIJA. Tule tänne, poika. Voitko lyödä ihmiseltä pään poikki?
POMPEJUS. Jos se ihminen on poikamies, niin kyllä voin; mutta jos hän on nainut mies, niin on hän vaimonsa pää, ja vaimolta en voi mitenkään silpoa päätä.
VANGINVARTIJA. No, heitä nuo hullutuksesi ja anna minulle suora vastaus. Huomen-aamulla tulee Claudion ja Bernardinon kuolla. Meillä on täällä vankilassamme julkinen teloittaja, joka tarvitsee ammatissaan apulaista; jos sinä otat häntä auttaaksesi, niin pääset jalkaraudoistasi; jos et, niin saat istua aikasi täyteen vankilassa, ja lähteissäsi saat vielä kelpo selkäsaunan, sillä sinä olet huutoon-tullut parittaja.
POMPEJUS. Olen tosin ollut laiton parittaja ikimuistoisista ajoista, mutta tyydyn nyt olemaan laillinen teloittaja. Olisi hauskaa saada vähän opetusta virkaveljeltäni.
VANGINVARTIJA. Hoi tänne, Hirmulainen! Missä olet, Hirmulainen?
(Hirmulainen tulee.)
HIRMULAINEN. Käskittekö, herra?
VANGINVARTIJA. Katsos, tässä on mies, joka auttaa sinua huomenna teloitustyössä. Jos näet hyväksi, niin ota hänet vuosikaupalle ja pidä häntä täällä luonasi; jos et, niin käytä häntä tällä kertaa, ja laske menemään. Hän ei joudu arvosta riitaan sinun kanssasi: hän on ollut parittaja.
HIRMULAINEN. Parittajako? Hyi, helkkari! Hän saattaa taituruutemme pahaan huutoon.
VANGINVARTIJA. Joutavia! Te olette yhdenpainoiset: höyhenkin jo vaa'assa tuntuisi.
(Menee.)
POMPEJUS. Jos hyväksi näette, hyvä herra, -- sillä todellakin hyvä on näkönne, jos ei olisi teillä tuota hirtehisen katsetta -- sanokaa, onko ammattinne taituruutta?
HIRMULAINEN. On oikein, taituruutta se on.
POMPEJUS. Maalaamista olen kuullut sanottavan taituruudeksi, ja kun naiseläjät, jotka kuuluvat minun ammattiini, käyttävät maalaamista, niin todistaa se, että minun ammattini on taituruutta; mutta mitä taituruutta hirttämisessä on, sitä en saa päähäni, vaikka minut hirtettäisiin.
HIRMULAINEN. Taituruutta se on, herraseni.
POMPEJUS. Todistakaa.
HIRMULAINEN. Jokaisen kunniallisen miehen puku sopii varkaalle.
POMPEJUS. Jos se on liian ahdas varkaalle, niin se kunniallisen miehen mielestä on liian väljä; ja jos se on liian väljä varkaalle, niin se varkaan mielestä on liian ahdas; niin että jokaisen kunniallisen miehen puku sopii varkaalle.
(Vanginvartija palaa.)
VANGINVARTIJA. Oletteko jo sopineet?
POMPEJUS. Rupean hänen palvelukseensa; sillä huomaan, että teloittajalla on sentään katuvaisempi ammatti kuin parittajalla: hän pyytää useammin anteeksi.[10]
VANGINVARTIJA. Sinä siinä, laita pölkky ja piilu kuntoon huomisaamuun kello neljään.
HIRMULAINEN. Tule pois, parittaja, niin opetan sinulle ammattini; tule!
POMPEJUS. Olen hyvin opinhaluinen; ja toivon, että jos joskus itse sattuisitte minua tarvitsemaan, teen toimeni liukkaasti; sillä, toden totta, hyvyyttänne olen velkapää palkitsemaan.
VANGINVARTIJA. Hakekaa Claudio ja Bernardino!
(Pompejus ja Hirmulainen menevät.)
Ma toista säälin; murhaajaapa vainkaan, Vaikk' ois hän veljeni, en sääli lainkaan. (Claudio tulee.) Kas, tässä, Claudio, kuolintuomiosi. Nyt sydänyö on; kahdeksalta aamull' Olet kuolematon. Miss' on Bernardino?
CLAUDIO. Sikeesti nukkuu, niinkuin syytön työ, Mi raukaisuttaa vaeltajan luita; Ei heräjä.
VANGINVARTIJA. Hänt' ei voi mikään auttaa. Nyt kuoloon valmistautukaa. -- Mit' ääntä? (Ovea kolkutetaan.) Jumala teitä vahvistakoon! -- (Claudio menee.) Heti. -- Hyvälle Claudiolle armoa Tai lykkäystä? -- (Herttua tulee valepuvussa niinkuin ennenkin.) Tervetullut, isä!
HERTTUA. Yön parhaat terveyshenget ympäröitkööt Sua, ystävä! Tääll' onko kukaan käynyt?
VANGINVARTIJA. Ei sittemmin, kuin iltakello soi.
HERTTUA. Ei Isabella?
VANGINVARTIJA. Ei.
HERTTUA. Siis tulee pian.
VANGINVARTIJA. Mit' iloketta Claudiolle?
HERTTUA. Hiven On toivoa.
VANGINVARTIJA. Se haltija on julma!
HERTTUA. Ei suinkaan: elämässään tarkoin noutaa Vanhurskauden ankarinta mittaa. Pyhällä kieltäymyksell' itsessään Sen voittaa, mitä mahdillaan hän muissa Masentaa tahtoo. Se jos häntä tahrais, Jost' oikoo muita hän, niin ois hän julma; Nyt tekee oikeutta. -- (Kolkutetaan.) Jo tulevat. (Vanginvartija menee.) Tuo mies on hellä: ihmis-ystävää Tylyssä vartijass' et usein nää. (Kolkutetaan.) Mit' ääntä? Kiireen riivaama se lienee, Jok' usta rauhallista pieksää noin.
(Vanginvartija palaa, puhutellen ulkona olevaa henkilöä.)
VANGINVARTIJA. Siell' odottakoon, kunnes portinvahti On noussut avaamaan; hän tuloss' on.
HERTTUA. Peruutust' eikö vielä Claudiolle? Hän huomenna siis kuolee?
VANGINVARTIJA. Muutost' ei.
HERTTUA. Niin lähellä kuin päivän koitto onkin, Saat ennen päivää kuulla toista.
VANGINVARTIJA. Ehkä Tiedätte jotain; min' en peruutusta Tulevan usko. Moist' ei ole nähty; Sen lisäks itse tuomar'istuimelta Lord Angelo päinvastaist' ilmoittanut On kansan kuullen. (Sanansaattaja tulee.) Hallitsijan mies.
HERTTUA. Jok' armoituksen Claudiolle tuo.
SANANSAATTAJA. Herrani lähettää teille tämän kirjelmän ja minun kauttani sen lisäkäskyn, ett' ette saa pienimmässäkään kohdassa siitä poiketa, ette aikaan, sisältöön ettekä muuhunkaan seikkaan nähden. Hyvää huomenta, sillä luulenpa että heti kohta on päivä.
VANGINVARTIJA. Tottelen käskyä.
(Sanansaattaja menee.)
HERTTUA (itsekseen). Sep' armahdusta! Saman synnin hinta, Jot' armahtajan palaa oma rinta! Rikokset kukoistaa ja rehoittaa, Kun vallan huipulta ne turvaa saa. Kun synti armahtaa, on armo laaja, Ja syntiinsä vain mieltyy armon saaja. -- No, mitä kirjoittaa hän?
VANGINVARTIJA. Niinkuin sanoin: Lord Angelo, joka nähtävästi luulee minua huolimattomaksi toimessani, herättää minut tällä tavattomalla sysäyksellä; minusta tämä on kummaa, näin hän ei ole koskaan ennen tehnyt.
HERTTUA. Lukekaa, olkaa hyvä.
VANGINVARTIJA (lukee). "Vaikka saisitte päinvastaisenkin käskyn, niin, siitä huolimatta, mestauttakaa Claudio kello neljä ja Bernardino iltapuolella. Paremmaksi vakuudeksi lähettäkää Claudion pää minulle kello viisi. Laittakaa, että kaikki tulee oikein toimitetuksi, ja muistakaa, että tästä riippuu enemmän, kuin mitä tällä haavaa voimme ilmaista. Siis, älkää laiminlyökö velvollisuuttamme, niin totta kuin siitä saatte vastata omalla hengellänne." -- Mitä sanotte tästä, herra?
HERTTUA. Kuka on tuo Bernardino, joka on mestattava iltapuolella?
VANGINVARTIJA. Mustalainen syntyään, mutta täällä elänyt ja kasvanut; hän on istunut vankeudessa jo yhdeksän vuotta.
HERTTUA. Mistä se tulee, että poissa oleva herttua ei ole joko laskenut häntä vapaaksi tai mestauttanut häntä? Olen kuullut, että hän aina niin menetteli.
VANGINVARTIJA. Hänen ystävänsä hankkivat hänelle aina lykkäystä, ja sitä paitsi hänen rikoksensa saatiin vasta lord Angelon hallituksen aikana täyteen toteen.
HERTTUA. Onko se nyt toteen näytetty?
VANGINVARTIJA. On ihan ilmeisesti, ja hän on sen itse tunnustanut.
HERTTUA. Onko hän osoittanut katumusta vankilassa? Millainen on hänen mielentilansa?
VANGINVARTIJA. Hän on mies, jolle kuolema ei tunnu sen kammottavammalta kuin humalaisen uni; suruton, paatunut, ei pelkää entisyyttä, nykyisyyttä eikä tulevaisuutta, kuolemalle tunnoton ja toivotonna kuoleva.
HERTTUA. Hän tarvitsee neuvomista.
VANGINVARTIJA. Siitä ei ole tietävinään. Hänellä on aina ollut etuoikeuksia vankilassa; jos annat hänelle luvan karata, niin hän ei sitä tee; on päissään monta kertaa päivässä, usein monta päivää perätysten. Olemme usein herättäneet häntä, muka viedäksemme häntä mestattavaksi, ja näyttäneet hänelle tekaistua tuomiota; hän ei ole siitä ollut millänsäkään.
HERTTUA. Toiste hänestä enemmän. Otsallanne, ystävä, on uskollisuuden ja vakavuuden leima; jos en näe oikein, niin vanha kokemukseni pettää; mutta, luottaen ihmistuntemukseeni, tahdon jotakin uskaltaa. Claudio, joka teillä nyt on käsky teloittaa, ei ole enemmän vikapää kuin Angelo, joka on hänet kuolemaan tuominnut. Antaakseni teille siitä päivänselvän todistuksen, pyydän vain neljän päivän viivytystä, joll' aikaa teidän täytyy tehdä minulle kiireellinen ja uskalias ystävyyden työ.
VANGINVARTIJA. Mikä, arvoisa isä?
HERTTUA. Se, että jätätte mestauksen toistaiseksi.
VANGINVARTIJA. Ah, kuinka voisin tehdä sen, kun tunti on määrätty, ja rangaistuksen uhalla olen saanut nimenomaisen käskyn lähettää hänen päänsä Angelon nähtäväksi? Joutuisin itse Claudion tilaan, jos vähääkään siitä poikkeaisin.
HERTTUA. Munkistolupaukseni nimessä vastaan puolestanne, jos seuraatte minun neuvoani, mestautatte huomenaamulla tuon Bernardinon ja lähetätte hänen päänsä Angelolle.
VANGINVARTIJA. Angelo on nähnyt kummankin ja tuntisi kasvot.
HERTTUA. Oi, kuolema on suuri naamioitsija; te voitte sitä lisäksi auttaa. Ajakaa tukka,[11] leikatkaa parta, ja sanokaa, että tuo katuvainen syntinen itse tahtoi tulla näin kerityksi ennen kuolemaansa; tiedättehän, että semmoista usein tapahtuu. Jos tästä koituisi teille muuta kuin kiitosta ja menestystä, niin minä, kautta suojeluspyhimykseni, tahdon siitä hengelläni vastata.
VANGINVARTIJA. Anteeksi, hyvä isä, se on vastoin valaani.
HERTTUA. Oletteko sen tehnyt herttualle vai hänen valtansa pitäjälle?
VANGINVARTIJA. Herttualle ja hänen sijaiselleen.
HERTTUA. Uskoisitteko, ettette ole väärin tehnyt, jos herttua julistaisi tekonne oikeaksi?
VANGINVARTIJA. Kuinka se voisi olla luultavaa?
HERTTUA. Ei yksin luultavaa, vaan varmaa. Mutta koska näen, että pelkäätte, ja koska ei pukuni, ei rehellisyyteni eikä suostutukseni saa teissä mitään aikaan, niin menen pitemmälle kuin aioin, jotta voisin kaiken pelkonne poistaa. Nähkääs, ystävä, tässä on herttuan käsiala ja valtamerkki: tunnette hänen kätensä, siitä ei epäilemistäkään, eikä sinettikään liene teille vieras.
VANGINVARTIJA. Tunnen kumpaisenkin.
HERTTUA. Tässä tehdään tiettäväksi herttuan palaaminen; voitte sen heti lukea, jos tahdotte; näette siitä, että herttua on täällä kahden päivän kuluessa. Tätä seikkaa Angelo ei tiedä, sillä hän on juuri tänään saanut hämmästyttävän kirjeen, jossa sanotaan, että herttua kenties on kuollut, että kenties on mennyt luostariin, mutta mitään ei siitä, mitä tässä on kirjoitettuna. Kas, aamutähti jo herättää paimenen. No, älkää siinä ihmetelkö, miten nämä asiat sopivat yhteen: kaikki vaikeudet ovat helppoja, kun ne tunnetaan. Kutsukaa teloittajanne, ja Bernardinolta pää poikki! Minä paikalla ripitän ja valmistan häntä parempaan elämään. Olette yhä ihmeissänne, mutta tämä tässä ehdottomasti määrää päätöksenne. Tulkaa; päivä kohta jo valkenee.
(Menevät.)
Kolmas kohtaus.
(Pompejus tulee.)
POMPEJUS. Olen täällä jo yhtä kotiunut, kuin olin meidän omassa liikepaikassamme; voisipa luulla, että tämä on rouva Liikasen talo, sillä täällä on paljo hänen vanhoja liiketuttaviaan. Ensiksikin se nuori herra Reipas, joka täällä istuu käärepaperista ja vanhasta inkivääristä[12] taksoitettuna, yhteensä sadan yhdeksänkymmenen seitsemän punnan arviosta, josta vain on tullut viisi markkaa puhdasta rahaa; varmaankaan ei inkivääriä silloin niin paljon haluttu: vanhat akat olivat kaikki kuolleet. Sitten on täällä muuan herra Keikkanen, jonka herra Nukkanen, silkkikauppias, on tänne panettanut parista kolmesta pilanaikaisesta sarssikääröstä, josta hänen hyvä nimensä nyt on pilalla. Sitten on täällä se nuori Huimanen, ja se nuori herra Kironen, ja herra Vaskikannus, ja herra Nälkäsuoli, se miekka- ja pamppumies, ja se nuori Hotonen, joka löi kuoliaaksi sen hauskan Möykkysen, ja herra Häkkinen, se miekkailija, ja se muhkea herra Antura, se suuri matkailija, ja se hurja Tuoppinen, joka tappoi Kannulaisen, ja neljäkymmentä muuta lisäksi, luulisin, kaikki urheita poikia meidän liikkeessämme, jotka nyt huutavat: Jumalan tähden.[13]
(Hirmulainen tulee.)
HIRMULAINEN. No, mies, tuo tänne Bernardino!
POMPEJUS. Herra Bernardino! Nouskaa ja tulkaa pois hirteen! Herra Bernardino!
HIRMULAINEN. Hoi, tänne, Bernardino!
BERNARDINO (ulkoa). Piru teidän kurkkunne periköön! Kuka se siellä meluaa? Kuka te olette?
POMPEJUS. Hyvä ystävänne, hirttomies. Olkaa hyvä, herra, nouskaa ja tulkaa hirteen.
BERNARDINO (ulkoa). Pois, lurjus, pois, sanon minä! Minä tahdon nukkua.
HIRMULAINEN. Sano hänelle, että hänen pitää herätä ja oiti.
POMPEJUS. Hyvä herra Bernardino, olkaa hyvä ja valveutukaa, kunnes olemme teidät mestannut, sitten voitte nukkua päälle.
HIRMULAINEN. Mene sisään ja tuo hänet ulos.
POMPEJUS. Hän tulee jo, herra, hän tulee jo: kuulen jo olkien kahisevan.
HIRMULAINEN. Onko piilu pölkyllä, mitä?
POMPEJUS. Kaikki valmiina, herra.
(Bernardino tulee.)
BERNARDINO. No, Hirmulainen, mitä minusta tahdot?
HIRMULAINEN. Tosi on käsissä; lukekaa nyt vain joutuin rukouksenne; sillä, tässä on tuomio, nähkääs.
BERNARDINO. Konna sinä, olen ryypännyt koko yön; minulle ei nyt sovi.
POMPEJUS. Sitä parempi; se, joka on ryypännyt koko yön ja aamulla varhain hirtetään, voi koko seuraavan päivän maata päänsä selväksi.
HIRMULAINEN. Katsokaas, tuossa tulee rippi-isänne. Luuletteko vieläkin, että laskemme piloja?
(Herttua tulee, valepuvussa yhä.)
HERTTUA. Ystävä, kristillisen rakkauden kehoituksesta, kun kuulin että pian olette näiltä ilmoilta eriävä, tulin teitä neuvomaan, lohduttamaan ja kanssanne rukoilemaan.
BERNARDINO. Siitä ei tule mitään, isä. Olen vahvasti juonut koko yön ja tahdon saada valmistusaikaa, tai lyökööt vaikka nuijilla aivot päästäni. Minä en suostu tänään kuolemaan, se on vissi se.
HERTTUA. Mut täytyy, ystävä; siis silmäilkää Eteenpäin tielle, jok' on edessänne.
BERNARDINO. Vannon, etten tänään tahdo kuolla, vaikka kuka houkuttelisi.
HERTTUA. Mut kuulkaa --
BERNARDINO. En sanaakaan! Jos teillä on muuta sanottavaa minulle, niin tulkaa vankikoppiini, minä eri tänään liiku paikaltanikaan.
(Menee.) (Vanginvartija tulee.)
HERTTUA. Kivestä sydän! Valmistumaton Niin elämään, kuin kuolemaan! -- Pois, joutuin, Ja tuokaa hänet mestauspölkylle.
(Hirmulainen ja Pompejus menevät.)
VANGINVARTIJA. No, isä, miltä teistä tuntui vanki?
HERTTUA. Suruton peto, manaan kelvoton. Ois synti tuossa mielentilassa Teloittaa häntä.
VANGINVARTIJA. Täällä linnass', isä, Tän' yönä kuoli, kovaan kuumeeseen Ragozyn, eräs kuulu merirosvo, Mies Claudion ikäinen, ja samanlainen Hivus ja parta. Jospa murhaajalle Parannus-aikaa annettais ja vietäis Lord Angelolle Ragozynin pää, Jok' enemmän on Claudion näköinen?
HERTTUA. Oi, taivaan lähettämä sattuma! Se toimittakaa heti; aika joutuu, Jonk' Angelo on määrännyt. Se kiiruull' On tehtävä; sill' aikaa kuolemaan Käyn tuota konnaa valmistelemaan.
VANGINVARTIJA. Sen heti toimitan; mut Bernardino On tänään iltapuolla mestattava. Ja miten Claudion kanssa menetellään Ja vaara torjutaan, jok' uhkaa mua, Kun tulee tiedoks, että elää hän?
HERTTUA. Näin toimittakaa: piilopaikkaan viekää Molemmat, Claudio ja Bernardino. Ennenkuin maailmalle kahdesti Aurinko hyvän huomenen on tehnyt, On asemamme täysin turvattu.
VANGINVARTIJA. Nöyr' olen käskyläänne.