Part 4
BASSANIO (lukee). "Bassanio hyvä, laivani ovat kaikki hukkuneet, velkojani rupeavat julmiksi, varani ovat tyhjissä, velka juutalaiselle on maksettava; ja koska minun on mahdoton jäädä eloon, jos sen maksan, niin ovat siten kaikki tilit välillämme selvät, jos vaan saisin teitä kuollessani nähdä. Menetelkää kuitenkin mielenne mukaan: jos ei ystävyytenne kehoita teitä tulemaan, älköön sitä kirjeenikään tehkö."
PORTIA. Oi, matkaan, armas; jääkööt kaikki toimet.
BASSANIO. Ma riennän, armaan lupanne kun sain; Vaan kunnes jälleen palajan, ei mulla Saa vuode viivyttäjän' olla lain, Ei lepo meidän välillemme tulla.
(Lähtevät.) P&
Kolmas kohtaus.
Venetia. Katu. (Shylock, Solanio, Antonio ja vanginvartija tulevat.)
SHYLOCK. Mies, katso häntä! -- Armost' älä virka! -- Tuo narri hän se lainoj' antaa ilman. -- Mies, katso häntä!
ANTONIO. Kuule, hyvä Shylock!
SHYLOCK. Ma sakon tahdon, sakon, kuuletko sa! Ma valan vannoin, että sakon tahdon. Mua haukuit koiraks, kun ei ollut syytä; Nyt olen koira: varo hampaitani. Ma dogilt' oikeutta tahdon. -- Ihme, Kuink' olet, kehno vartija, niin houkko, Ett' ulos häntä vaatiessaan lasket.
ANTONIO. Oi, minä pyydän, kuule mitä sanon!
SHYLOCK. Ma sakon tahdon; en sua kuulla tahdo. Ma sakon tahdon; pidä suusi siis. En ole veltto, tihrusilmä narri, Mi heltyin päätään nyökyttää ja huokaa Ja kristittyjen rukouksiin myöntyy. Pois tieltä! Pidä suus! Ma sakon tahdon.
(Lähtee.)
SOLANIO. Tuo tunnottomin koira, mikä koskaan Elänyt ihmisiss' on.
ANTONIO. Menköön matkaan! Hänt' enää, turhaan rukoillen, en seuraa. Hän henkeäni väijyy; syyn ma tiedän: Pelastin monen hänen kynsistänsä, Ajoissa kun vaan hädän tietää sain; Sen vuoks hän mua vihaa.
SOLANIO. Dogi varmaan Ei koskaan myönny moiseen maksuehtoon.
ANTONIO. Lain järjestyst' ei dogi muuttaa voi. Jos muukalaisten mukavuudet meillä Venetiassa täällä kiellettäisi, Niin oikeutemme saisi huonon maineen, Ja kaupunkimme vaurauden ja kaupan Maan kaikki kansat määrää. -- Lähtekäämme; Nää vahingot ja huolet niin mua kalvaa, Ett' tuskin lihanaulaa huomen' antaa Voin veri-velkojallen. -- Tule, mies. -- Suo Jumal', että Bassanio itse Velkansa maksun näkis, muust' en huolis!
(Lähtevät.)
Neljäs kohtaus.
Belmont. Huone Portian kartanossa. (Portia, Nerissa, Lorenzo, Jessika ja Balthasar tulevat.)
LORENZO. Teill', -- itse kuultenne sen sanon, rouva, -- On jumalallisesta ystävyydest' Ylevä, puhdas tunne; sen siit' arvaa. Kun kestätte näin eron miehestänne. Mut jospa vaan te tietäisitte, rouva, Kenelle tämän kunnian te suotte. Kuin kelpo ylimystä autatten, Kuin kallist' ystävätä miehellenne, Kopeemmaks tulisitte työstänne, Kuin tavaks tullut hyvyytenne vaatis.
PORTIA. En koskaan katunut ma hyvää työtä, En nytkään kadu; sillä kumppaneilla, Jotk' yhdess' aikans' elävät ja joita Yks ystävyyden side yhteen liittää, Epäilemätt' on sopusuhtaa myöskin Näössä, tavoissa ja miel'alassa; Jok' uskomaan mun saapi ett' Antonio, Kun puolisoni helma-ystäv' on hän, Myös hänen näköään on. Jos niin ompi, Kuin pieni eikö hinta, minkä käytän Pelastaakseni sydämeni kuvan Käsistä pirullisen julmurin! Vaan tämä milt'ei omaa kiitost' ole; Siis siit' ei enempää. Nyt toiseen juttuun. -- Lorenzo, teidän haltuunne nyt heitän Taloni isännyyden sekä hoidon, Siks kunnes palaa mieheni. Ma itse Taivaalle salaisen tein lupauksen, Rukouksissa ja mietteiss' elääkseni, Ja ilman muuta seuraa kuin Nerissan, Siks kunnes palajavat puolisomme. Kaks penikulmaa täst' on luostari: Siell' aiomme me viipyä. Ma pyydän, Älkäätte kieltäykö tehtävästä, Jonk' ystävyyteni ja täytymys Näin teille määrää.
LORENZO. Mielist' aivan, rouva: Ma teidän armaat käskyt kaikki täytän.
PORTIA. Väkeni aikomukseni jo tuntee, Ja tunnustavat Jessikan ja teidän Bassanion ja minun sijaiseksi. Hyvästi siis, siks kunnes tavataan.
LORENZO. Miel' olkoon raitis, aika teillä hauska!
JESSIKA. Sydämen kaikki toiveet teille toivon.
PORTIA. Ma kiitän toivomastanne ja toivon Juur samaa teille. Hyväst', Jessika!
(Jessika ja Lorenzo lähtevät.)
No, Balthasar, Sun uskolliseks kelpo mieheks tunnen; Niin ollos aina. Ota kirje tuo, Ja koita kaikin miehen voimin rientää Nyt Paduaan; tuo anna langolleni, Bellario tohtorille omaan käteen; Ja kirjat, vaatteet, jotka hältä saat Sa tuo, niin nopeaan kuin aatos lentää, Yleiseen lossipaikkaan, josta tie Venetiaan käy. Äl' aikaa haasteluihin Nyt tuhlaa; mene vaan; sua varron siellä.
BALTHASAR. Niin joutuun, kuin vaan voin, ma riennän, rouva.
(Lähtee.)
PORTIA. Nerissa, kuules! päässä mull' on juoni, Jot' et sa arvaa: miehemme me näämme Äkisti aivan.
NERISSA. Näkeekö he meitä?
PORTIA. Näkevät, mutta puvuss' semmoisissa, Ett' olevan meill' arvelevat sitä, Jot' olemme juur vailla. Vedon lyön ma, Kun nuoriks miehiksi nyt pukeumme, Ett' olen minä molemmista sievin, Ja miekkaa käytän ryhdill' uljaammalla, Ja puhun sorahtain kuin miehen ijäss' Oleva poika; kaks teen sipsutusta Mies-askeleeksi; tappeluista haastan Kuin hienot keikkaherrat; valan valheen, Kuink' etsi lempeäni sievät naiset, Mut sairastuivat, kuolivat, kun kielsin. En voinut sitä auttaa; -- kaduin sitten, Ja soisin, ett'en tappanut heit' oisi. Näin kymmenittäin pikku-valheita Ma kerron, jotta vannotahan, että Vuos' sitten jätin koulun. Päässä mull' on Tuhannen pientä keikkaherran juonta, Joit' aion käyttää.
NERISSA. Kuin? miehiäkö jäljitellä?
PORTIA. Hyi suas! Vaikk' olis joku häijy kuulemassa! Vaan tule, koko juonen sulle kerron Ma vaunuissani, jotka meitä vartoo Jo puiston veräjällä. Riennä, lennä! Kakskymmentä on penikulmaa mennä.
(Lähtevät.)
Viides kohtaus.
Sama paikka. Puisto. (Lancelot ja Jessika tulevat.)
LANCELOT. Toden totta; sillä, nähkääs, isäin pahoista töistä saavat lapset kärsiä; sentähden pelkään ma teitä, uskokaa pois. Olen aina ollut suorasukainen teitä kohtaan ja niin sanon nytkin mieliluuloni asiasta: olkaa siis hyvällä mielellä, sillä todellakin luulen, että joudutte kadotukseen. On vaan yksi toivo, josta voi teille apua olla, ja sekin on vaan jonkinlainen äpärä-toivo.
JESSIKA. Mikä se toivo on, sano.
LANCELOT. He niin, voitte vissillä tavalla toivoa, ettei isänne olekaan isänne, ett'ette olekaan juutalaisen tytär.
JESSIKA. Sepä, totta maar, olisi jonkinlaista äpärä-toivoa: näin saisin äitini pahoista töistä kärsiä.
LANCELOT. Niin kyllä pelkäänkin, että joudutte sekä isän että äidin puolesta kadotukseen. Jos vieron isäänne, Scyllaa, niin joudun äitiinne, Charybdiin. Niin, te olette kummaltakin puolen hukassa.
JESSIKA. Saan pelastuksen mieheni kautta; hän on minut kristityksi tehnyt.
LANCELOT. Se oli, todellakin, hyvin pahasti tehty: meitä on muutenkin jo tarpeeksi kristityitä, juuri niin paljon, kuin hyvällöisesti voi yhteen sopia. Tämä kristittyjen teko kohottaa vaan sikojen hintaa: jos kaikki rupeamme sianlihan syöjiksi, niin kohta emme enää saa rahallakaan paistiimme rasvaa.
JESSIKA. Kerron miehelleni mitä sanoitte; tuossa hän tulee.
(Lorenzo tulee.)
LORENZO. Rupean vähitellen luulemaan sua, Lancelot, kun noin vaimoani nurkkaan vedät.
JESSIKA. Ei, Lorenzo, ei mitään pelättävää: minun ja Lancelot'in väli on aivan rikkunut. Hän sanoo minulle vasten silmiä, ett'en saa armoa taivaassa siitä syystä, että olen juutalaisen tytär; ja sanoo, että te ette ole hyvä yhteiskunnan jäsen, kun kääntämällä juutalaisia kristityiksi kohotatte sianlihan hintaa.
LORENZO. Siitä voin minä paremmin vastata yhteiskunnan edessä kuin sinä tuon mustalaistytön kohottamisesta: hän on tullut kohtuulliseksi sinun kauttasi.
LANCELOT. Sehän vaan on kohtuullista, että mustalainen on kohtuulliseksi tullut; vaikka kohta kunnialliselta vaimolta olisi sopinut vaatia enemmän kohtuutta.
LORENZO. Kaikki narrit tässä sanoja suolii! Luulenpa, että kohta paras sukkeluus on olla vaiti, ja puheliaisuus ainoastaan papukaijoissa kehuttavaa. -- Mene sisään, ja toimita kaikki valmiiksi päivällistä varten.
LANCELOT. Se on jo tehty, herra: kaikkien vatsat ovat valmiit.
LORENZO. Herra Jumala, sitä sananseulojaa! Toimita sitten ruoka valmiiksi.
LANCELOT. Sekin on tehty; mutta lautaset pöytään, sanokaa niin.
LORENZO. No, vieläkö siinä lautailet?
LANCELOT. Minäkö? En, herra, niin törkeä en ole.
LORENZO. Kuitenkin yhä loruelet. Aiotko tuoda koko äly-aittasi yht'aikaa näkyville? Pyydän, että ymmärrät suoran miehen suorat sanat: laita pöytä katetuksi ja ruoka eteen, sitten tulemme me syömään.
LANCELOT. Pöytä kyllä tulee eteen ja ruoka katetuksi, vaan mitä syömiseenne tulee, tehkää miten haluttaa ja maistaa.
(Lähtee.)
LORENZO. Voi, pyhä äly, kuin hän pieksee kieltä! Se narri kokkapuheit' armeijoittain On muistiins' ajanut; ja monen narrin Ylemmän' asemalla tunnen, joka Noin myöskin konstailee ja kompin vuoksi Pääseikan hylkää. -- Jessika, kuin voit sa? Ja nyt, hyv' armas, sano ajatukses: Kuin miellyttää sua Bassanion vaimo?
JESSIKA. Verrattomasti! Sangen hyvä olis, Ett' eläis nuhteettomasti Bassanio; Näät, vaimona kun häll' on moinen aarre, Maan päällä hän jo taivaan ilon löytää; Ja jos sit' ei hän löydä päällä maan, Ei taivaasen hän koskaan saisi päästä. Kaks jumalata taivaallisen vedon Jos lyö, ja voitton' on maan naista kaksi, Ja Portia toinen, pitää jotain lisää Toiselle panna, sillä maassa kurjass' Ei ole hänen moistaan.
LORENZO. Moinen miespä Juur' olen minä, kuin on vaimo hän.
JESSIKA. Kysypäs myös, mik' ajatus on mulla.
LORENZO. Sen heti teen; mut ensin ruoalle.
JESSIKA. Sua tahdon kiittää, kun se vielä maistaa.
LORENZO. Ei, säästäkäämme ruokajutuks tuo; Jos mitä silloin pakiset, muun kanssa Ma nielen sen.
JESSIKA. No, kyllä minä kiitän.
(Lähtevät.)
NELJÄS NÄYTÖS.
Ensimmäinen kohtaus.
Venetia. Keräjäsali.
(Dogi, Senaattorit, Antonio, Bassanio, Gratiano, Salarino, Solanio ja muita tulee.)
DOGI. No, onko Antonio täällä?
ANTONIO. On, herra dogi; mitä käskette?
DOGI. Sua surkuttelen: vastustaja sulla Kov' on kuin kivi, peto luonnoton, Säälille kuuro, tunnon kipinää ei Povessa hällä.
ANTONIO. Paljon vaivaa teillä On ollut, kuulen ma, hänt' estääksenne Julmuudestaan. Mut kosk' on paatunut hän, Ja hänen juonistaan lain keinot mitkään Ei pelastaa mua voi, niin vimmaa vastaan Asetan kärsimyksen, tyynin mielin Varustettuna olen kestämään Pahinta kostoa ja hirmuisuutta.
DOGI. Oikeuteen juutalainen käskekää.
SOLANIO. Hän ovell' oottaa. Hän jo tulee.
(Shylock tulee.)
DOGI. Tilaa! Asettukoon hän etenemme. -- Shylock, Maailma arvelee, ja niin myös minä, Ett' ilkeyttä teeskelet sa vainen Siks, kunnes tosi tulee; silloin, luullaan, Meit' ihmetytät laupeudellasi Enemmän kuin nyt teko-julmuudellas. Sen sijaan että sakkosi nyt kiskot, Köyhästä kauppiaasta naulan lihaa, Et silloin yksin velkomustas heitä, Vaan ihmisyydestä ja rakkaudesta Myös pääomasta puolet anteeks annat, Näin luoden säälin katseen vahinkoihin, Joit' on hän saanut kantaakseen ja jotka Masentaa voivat kaupparuhtinaankin Ja hänen tilaans' säälimähän saada Piikovat sydämet ja vaskirinnat, Tataarit, Turkit raa'at, joiss' ei koskaan Hellempi tunto ole voimaan päässyt. Jaloa vastaust' odotamme kaikki.
SHYLOCK. Ma ilmaissut jo olen aikeheni, Ja pyhään sabbattiimme vannonut, Ett' tahdon sakon, johon mull' on oikeus. Jos kiellätten sen, silloin vaarass' ompi Venetian etuudet ja vapaus. Te kysytten, miks ennen naulan haaskaa Kuin kolmetuhat dukaattia otan? En siihen vastaa mitään, sanon vaan: Mua huvittaa se; riittääkö se vastaus? Kuin? Kodissa jos häiritsee mua hiiri Ja kolmetuhat dukaattia käytän Sen myrkytykseen? Riittääkö jo vastaus? Ei kaikki kärsi sikaa, joka röhkii; Käy moni hulluks nähdessänsä kissan; Ja toiset taas ei pidättää voi vettään, Kun säkkipilli uikuttaa; näet, luonto Himojen herra, ohjaa niitä sinne, Kuin halu on tai inho. Siinä vastaus. Niin kuin ei järkevää voi syytä antaa, Miks tuo ei röhkivätä sikaa kärsi, Tuo viatonta, hyödyllistä kissaa, Tuo säkkipilli-pahaa, joutumatta Niin häpeillensä välttämättömästi, Ett', itse vaivattuna, muita vaivaa; Niin min' en myös syyt' antaa voi, en tahdo, Muut' en kuin sala-vihan, vissin inhon, Miks Antoniota kohtaan jutun nostan, Joss' itse tappaan. Riittääkö nyt vastaus?
BASSANIO. Mies tunnoton, ei riitä vastaukses Puolustamahan julmaa menetystäs.
SHYLOCK. Sun mielikseskö vastata mun tulis?
BASSANIO. Pitääkö tappaa, jot' ei rakasta?
SHYLOCK. Ken sit' ei tappaa tahdo, jota vihaa?
BASSANIO. Ei vihaa ole joka loukkaus.
SHYLOCK. Kuin? Kahdestiko annat käärmeen pistää?
ANTONIO. Te puhutte nyt juutalaisen kanssa. Niin hyvin voitte tuonne rantaan mennä Ja meren ärjyt lepoon käskeä; Tilille yhtä hyvin suden viedä, Kun uuhen vuonan määkyä se antaa; Evätä yhtä hyvin vuoren hongat Humisemasta, päätään puistamasta, Kun taivaan myrskyt niitä järkäyttää; Niin, mitä kovint' yhtä hyvin tehdä Kuin pehmittää (mit' onkaan kovempaa?) Sydäntä juutalaisen. -- Siis, ma pyydän, Ei mitään tarjoust', ei koitost' enää, Vaan lyhykäisesti, mun tuomioni Ja juutalaisen tahtons' saada suokaa.
BASSANIO. Kolmesta tuhannesta kuusi saat.
SHYLOCK. Vaikk' ois jokainen kuusituhantinen Kuus-osainen, ja dukaatti jok' osa, En niistä huolis; sakkoni ma tahdon.
DOGI. Kuin toivot armoa, kun sit' et anna?
SHYLOCK. Min laki mulle voi, kun en tee väärin? Teill' ompi täällä monta osto-orjaa, Joit' aasin, koiran, muulin tavalla Alhaisiin orjantöihin käytätten te, Kosk' olette ne ostaneet. Jos sanon: Vapauttakaa ne, vävyiksenne tehkää! Miks he kuin juhdat hikoo? vuode hieno, Kuin teill' on, suokaa heille, samat herkut Suun virkistykseks. Orjat, vastaatten te, On meidän omat. -- Samoin vastaan minä: Se lihanaula, jonka vaadin hältä, On kalliist' ostettu, on mun, sen tahdon. Jos kiellätte te sen, hyi lakianne! Venetian oikeudell' ei mitään voimaa. Odotan tuomiota; saanko? mitä?
DOGI. Istunnon lykkäämiseen mull' on valta. Jos eräs opintohtori Bellario, Jot' olen välimieheks haettanna, Ei tänne saavu.
SALARINO. Herra dogi, ulkon' On airut, äsken Paduasta tullut, Hänellä kirjeitä on tohtorilta.
DOGI. Tuo tänne kirjeet, käske sisään airut.
BASSANIO. Antonio, rohkeutt'! ole iloinen! Lihani, vereni ja luuni, kaikki Saa juutalainen, ennen kuin mun tähten' Sinusta verta tilkkaakaan saa vuotaa.
ANTONIO. Ma saastutettu oinas karjass' olen. Sopivin teuraaks. Heikoin hedelmä Puust' ensin maahan putoo, niin myös minä. Bassanio, parasta on sinun elää Ja piirtää mulle hautakirjoitus.
(Nerissa tulee, puettuna asianajajan kirjuriksi.)
DOGI. Bellarion luota, Paduasta?
NERISSA. Niin, Kummastakin. Bellarion tervehdys.
(Antaa kirjeen.)
BASSANIO. Miks hiot veistäsi niin ahkerasti?
SHYLOCK. Häverikistä tuosta sakon leikkaan.
GRATIANO. Teroita henkees veistäs, älä kenkääs, Pakana tunnoton: ei mikään rauta, Ei mestaajankaan kirves ole puoleks Niin pureva kuin sinun tuima kiukkus. Sinuhun eikö rukouskaan pysty?
SHYLOCK. Ei mikään, minkä sinun älys keksis.
GRATIANO. O, kirottu sa sydämetön koira! Kirottu oikeus, kun sun elää antaa! -- Sa melkein horjumaan saat uskoni Ja saatat minut Pythagoraan luuloon, Ett' ihmisiin eläinten sielut muuttaa. Sun koiransielus sudessa on ollut, Jok', ihmismurhan tähden hirtettynä, Henkensä julman hirsipuusta ryösti, Ja kun sa häijyn emäs kohduss' olit, Lähetti sinuun sen: niin susimaiset, Veriset, ahnaat, nälkäiset on himos.
SHYLOCK. Jos et vie kirjastani sinettiä, Niin keuhkosi vaan pilaat kirkunallas. Paranna järkes, hyvä laps, se muuten Rapistuu aivan. Oikeutta vaadin!
DOGI. Bellario tässä suosittelee meille Erästä nuorta opintohtoria. -- Miss' on hän?
NERISSA. Tässä ihan vieressä Hän vartoo lupaa, saako sisään tulla.
DOGI. Mielisti aivan. -- Pari, kolme teistä Saatelkoon häntä kohteliaasti tänne. Bellarion kirjettä sill'aikaa kuulkaa.
(Eräs kirjuri lukee:)
"Korkea-arvoinen herra, täten teen teille tiettäväksi, että saadessani kirjeenne olin kovin sairas. Mutta samalla hetkellä, jolloin sanansaattajanne tuli, oli ystävällisillä tervehdyksillä luonani eräs nuori tohtori Roomasta, Balthasar niminen. Minä tein hänelle selvän juutalaisen ja kauppias Antonion välisestä riitajutusta. Selailimme yhdessä monta kirjaa. Hän tuntee minun mielipiteeni, jonka hän, omalla opillansa korjattuna, (jonka laajuutta en saata tarpeeksi kiittää,) kehoituksestani nyt tuo mukanansa, täyttäen näin minun sijassani teidän arvoisan pyyntönne. Pyydän, ettei puuttuvaisuus hänen ijässänsä olisi esteenä puuttuvaiseen kunnioitukseen, sillä en koskaan ole nähnyt niin nuoressa ruumiissa niin vanhaa päätä. Suljen hänet teidän arvoisaan suosioonne; koetuksenne parhaan kiitoslauseen hänestä antaa."
DOGI. Kuulette oppineen Bellarion sanat; Ja tuossa, luulen, tulee tohtor' itse.
(Portia tulee; puettuna lakitohtoriksi.)
Kätenne! Vanhan Bellarion luota?
PORTIA. Niin, herra.
DOGI. Tervetullut! Täss' on sija. Te tunnetten kai riidan, joka tässä Nyt oikeuden ratkaistavan' on.
PORTIA. Ma koko jutun perinpohjin tunnen. -- Ken täss' on kauppias, ken juutalainen?
DOGI. Antonio! vanha Shylock! esiin tulkaa.
PORTIA. Nimenne Shylock?
SHYLOCK. Shylock nimeni.
PORTIA. On kummallinen juttunne, mut sentään Niin kohdallaan, ett'ei Venetian laki Voi teidän menetyksellenne mitään. (Antoniolle.) Ja tekö hänen vallassansa, niinkö?
ANTONIO. Niin sanoo hän.
PORTIA. Ja velan myönnätte?
ANTONIO. Niin.
PORTIA. Siis laupeutua juutalaisen täytyy.
SHYLOCK. Vai täytyy? Mikä pakoittaapi? mikä?
PORTIA. Pakoittaa ei voi laupeutta lainkaan; Kuin vieno sade taivaast' alas maahan Se tiukkuu, kaksin kerroin siunattuna: Se siunaa antajan ja ottajan; Se voimakkaiss' on voimakkain, se kaunilmp' Omaisuus hallitsijall' on kuin kruunu. Valtikka ajalliseen valtaan viittaa, Se arvon on ja mahtavuuden merkki, Mi pelon, kammon kuninkaille tuo. Mut valtikkata korkeamp' on laupeus; Sen istuin sydämiss' on kuningasten; Se itse jumaluuden merkki on; Ja jumalaisin maallinen on valta, Kun armo höystää lain. Siis, juutalainen, Lain oikeutta vaadit, mutta muista, Ett' ei lain jälkeen autuaaks meist' ykskään Voi tulla; armoa me rukoilemme, Ja sama rukous se meitä käskee Myös armon töihin. Tällä vaatimustas Lieventää koitan; vaan jos pysyt siinä, Venetian kovan oikeuden täytyy Julistaa päätös kauppiasta vastaan.
SHYLOCK. Tekoni omaan päähän! Täyden vaadin: Lain jälkeen sakot, velan-ehdot kaikki.
PORTIA. Häll' eikö ole varaa maksaa?
BBASSANIO. Kyllä. Täss' oikeuden nähden ma sen tarjoon, Kaks kertaa määrän; ja jos se ei riitä, Sitoun maksamaan sen kymmenesti, Sydämen, pään ja kädet pantiks pannen. Ja jos ei riitä se, on ilmeist' että Totuutta sortaa ilkeys. Polkekaa, Ma pyydän, laki arvollanne kerran; Oikeuden suuren vuoksi pieni vääryys, Ja murtakaa tuon julman pirun tahto.
PORTIA. Ei käy se. Venetiass' ei mikään valta Lakia vahvistettua voi muuttaa. Sit' esimerkkin' oiti käytettäisi, Ja moni selkkaus sen nojalla Vois syöstä valtioon. Ei käy se päinsä.
SHYLOCK. Nyt Daniel tuomitsee! niin, toinen Daniel! Sua kunnioitan, nuori viisas tuomar'.
PORTIA. Ma pyydän, näyttäkäätte velkakirja.
SHYLOCK. Täss', armollisin tohtor', on se.
PORTIA. Shylock, Sa rahas kolmin kerroin saat, ma kuulen.
SHYLOCK. Mut vala, vala! vala taivaass' on! Sen rikkoisinko, tuskaks sielulleni? En, Venetiast' en.
PORTIA. Maksettav' on sakko: Lain mukaan juutalainen naulan lihaa Siis saapi, kauppiaasta leikattavaks Sydämen luota aivan. -- Armahda! Pois ota rahat! revinkö ma kirjan?
SHYLOCK. Kun maksettu se on ja sanain jälkeen. -- Oletten, nään mä, kelvollinen tuomar'; Lain tunnette ja selvityksenne On tarkka aivan. Lain nimessä vaadin, Jonk' ansiokas patsas oletten te: Tehkäätte päätös. Sieluhuni vannon, Ett' ei voi mikään ihmiskieli muuttaa Mun mieltäni. Ma vaadin sakkoni.
ANTONIO. Sydämestäni oikeutta pyydän Päätöstä tekemään.
PORTIA. No, näin se kuuluu: Povenne valmistakaa leikattavaks.
SHYLOCK. Sa jalo tuomar'! uljas nuorukainen!
PORTIA. Lain sanat ja sen mieli sopusuhteess' On täydelleen sen sakon kanssa, jonka Tää velkakirja maksettavaks määrää.
SHYLOCK. Niin oikein; jalo, viisas tuomari! Liet paljon vanhempi, kuin miltä näytät!
PORTIA. Siis paljastakaa rintanne.
SHYLOCK. Niin, rinta! Niin kirjass' on -- niin, tuomar', eikö niin? Sydämen luota: niinhän sanat kuuluu.
PORTIA. Niin. Onko täällä vaakaa, jolla lihaa Sais punnita?
SHYLOCK. On tässä.
PORTIA. Maksuhunne. Myös hankkikaatte haavur', joka haavat Sitoopi, ett'ei veri kuiviin juokse.
SHYLOCK. Se velkakirjass' onko mainittu?
PORTIA. Ei ihan selvästi, mut mitä siitä? Sen rakkaudesta voisitten te tehdä.
SHYLOCK. En sitä löydä; kirjass' ei se ole.
PORTIA. No, kauppias, teill' eikö sanomista?
ANTONIO. Ei juuri. Valmis olen, varustettu. -- Kätenne, Bassanio; hyvästi! Jos kärsin teidän vuoks, sit' älkää surko, Sill' onnetar on tässä lempeämpi Kuin tapans' on; se kurjan muuten antaa Varainsa lopun nähdä, kuoppasilmin Ja kurtuss' otsa surkeata vanhuutt' Odottaa; moisen pitkällisen tuskan Kurjuudesta se minut ottaa pois. Terveiset kunnon vaimollenne! Hälle Antonion loppu kertokaa, ja kuinka Hän teitä lempi; hyvää kuollehesta. Ja kerrottuanne hän tuomitkoon, Bassaniot' onko koskaan rakastettu. Katoa ystävänne älkää surko, Niin hänkään velan maksamist' ei sure; Jos vaan, näät, tuo mies tarpeeks syvään leikkaa, Sen sydämestän' ihan oiti maksan.
BASSANIO. Antonio, on vaimo mulla, joka Niin kallis mulle on kuin oma henki; Mut henki, vaimo, maailma ja kaikki On tyhjän arvoista sun henkes suhteen: Kaikk' antaisin ma pois, kaikk' uhraisin ma Pirulle tuolle, jos sun vapaaks saisin.
PORTIA. Vaimonne tuost' ei suurin kiittäis teitä, Jos olis kuulemassa tarjoanne.
GRATIANO. Mull' eukko on, jot' oikein totta lemmin; Jos taivaass' olis hän, ett' enkeleitä Rukoilis muuttamaan tuon koiran mieltä!
NERISSA. Hyv' että seljän takana sen teette; Tuo toivo muuten kotirauhan rikkois.
SHYLOCK. Haa! miehet kristityt te! Tytär mull' on; Mut ennen Barrabaankin jälkeläinen Hänelle mieheksi kuin kristitty! -- Vaan aika kuluu; pyydän, tehkää päätös.
PORTIA. Sun naula on tuon kauppamiehen lihaa: Niin päättää oikeus ja laki säätää.
SHYLOCK. Oi, mikä tunnollinen tuomari!
PORTIA. Ja rinnast' on se liha leikattava; Niin päättää oikeus ja laki säätää.
SHYLOCK. Oi, viisas tuomari! -- Kas niin vaan! -- Tulkaa!
PORTIA. Ei, varro vähän! Viel' on muuan seikka. -- Tää kirja tilkkaakaan ei verta myönnä; On sanat siinä selvät: naula lihaa. Siis ota sakkos, ota naula lihaa; Mut leikatessas tilkankin jos hukkaat Vaan kristittyä verta, joutuu oiti Lain mukaan Venetian valtiolle Kaikk' omaisuutes.
GRATIANO. Jalo tuomari! -- Kah, Juutas! -- mikä viisas tuomari!
SHYLOCK. Se onko laki?
PORTIA. Säännön näytän sulle. Kosk' oikeutta vaadit, niin sa myöskin Saat oikeutta, enemmän kuin toivot.
GRATIANO. Kah, Juutas! -- viisas, viisas tuomari!
SHYLOCK. Tuo rahat sitte: kolmin kerroin velka, Ja kristitty saa jäädä.
GRATIANO. Täss' on rahat.
PORTIA. Seis! -- Täysi oikeus juutalaiselle! Seis! kiirett' ei! -- Hän muut' ei saa kuin sakon.
GRATIANO. Oi Juutas! mikä viisas, jalo tuoman!
PORTIA. Siis hankitse nyt lihas leikkaamaan. Mut vert' ei lain; ei päälle eikä vaille, Vaan naula tasan. Jos sa otat päälle Tai vaille tasan naulan, vaikk' ei muuta Kuin vaan sen verran, että paino nousee Tai laskee kahdenkymmenennen osan Skrupeli-pahasesta, niin, jos vaaka Hiuskarvankin vaan kallistuu, niin kuolet Ja omaisuutes kaikki pannaan kiinni.
GRATIANO. Oi, Daniel! toinen Daniel! huomaa, Juutas! Nyt onkeen tartuit, vääräuskolainen.
PORTIA. No, mitä viivyttelet? ota sakkos.
SHYLOCK. Pääoma tänne, ja mun suokaa mennä.
BASSANIO. Se täss' on sulle valmihina; ota!
PORTIA. Lain edess' on hän kieltänyt sen julki; Hän oikeutta saapi vaan ja sakon.