Chapter 1

Produced by Sami Sieranoja and Tapio Riikonen

VENÄJÄN HISTORIA 1878-1918

Kirj.

Alfred von Hedenström

Tekijän luvalla suomeksi V. Malinen

Otava, Helsinki, 1922.

ALKULAUSE

_Venäjän viime vuosikymmenien historia on ennen kaikkea suuren kansan tuloksetonta taistelua voittaakseen itsellensä valtiollisen vapauden ja sen avulla itse valmistaakseen itsellensä suotuisammat taloudelliset ja sivistykselliset olot ja yleensä järjestääkseen elämänolonsa omien tarpeidensa mukaisiksi. Aleksanteri II, vapauttaja-tsaari, valtakunnan uudistaja, aikoi, uudistustensa täydennyksenä, lahjoittaa kansallensa myöskin valtiosäännön, jonka valmistuksena oli oleva hänen perustamansa kunnallinen ja maakunnallinen itsehallinto, semstvo-laitos, kansan kypsyttäjä valtiolliseen vapauteen. Keisarin murhan johdosta tämä laajakantainen aloite ylhäältä päin raukesi, ja asia sai tämän jälkeen sieltä käsin osakseen vain vastustusta, halveksimista ja, liian myöhään, väkinäisiä, puolinaisia myönnytyksiä. Vain pintapuolinen käsitystapa voi tuossa itsevaltiuden ja virkavallanvastannnassa nähdä pelkästään itsekkyyttä ja umpisokeata vanhoillisuutta: vanhan Venäjän kehittäminen länsimaiseksi, perustuslaillis-parlamentilliseksi oikeusvaltioksi kohtasi todellakin mitä suurimpia vaikeuksia: valtakunnan laajuus, sen kansallisuuksien kirjavuus, hallitsevan kansan, isovenäläisten, alhainen sivistyskanta ja puuttuva valtiota-muodostava kyky, sekä toiselta puolelta todella länsimaisen valtiokäsityksen heikko kannatus kansassa ja sen naiivi, pintapuolinen optimismi -- kuviteltiinhan vielä maailmansodan aikana, romahduksen jo ollessa ovella, että parlamentillisen ministeristön asettaminen kääntäisi kaikki, sekä sodan kulun että uhkaavan sisäisen tilanteen, hyvään päin! -- nämä olivat todella varteenotettavia esteitä. Mutta sittenkin! Venäjän vanha, sairas valtioelimistö kaipasi pelastuaksensa vielä suuremmista vaaroista rohkeata leikkausta -- juuri sitä, mihin länsimaisen valtioihanteen kannattajat tähtäsivät. Ettei sitä leikkausta tehty, ilmenee varsinkin nyt perästäpäin valtakunnan ja kansan onnettomuutena, ja pääsyyllisenä siihen, ettei ajoissa ja ratkaisevasti astuttu valtiollisen uudistuksen tielle, astuu menneiden vaiheiden esityksestä Pobedonostsev, kahden keisarin neuvonantaja, Venäjän todellinen valtias lähes neljännesvuosisadan ajan. "Suuren, pyhän Venäjän hän oli tahtonut luoda, ja hänestä tuli valtion hävittäjä." Hänen politiikkansa oli sitä politiikkaa, jonka koko tarkoitus näyttää olevan vastustaa vallankumousta ja joka juuri siksi johtaa vallankumoukseen. Tämän teoksen nimenä voisi olla Pobedonostsevista Leniniin, sillä he seurasivat toisiaan, ei vain niin, että toinen kävi toisen edellä, vaan ennen kaikkea niin, että edellinen johti jälkimmäiseen.

Meille suomalaisille, joiden omiin kohtaloihin Venäjällä tapahtuva suuntataistelu niin määräävästi vaikutti, ja jotka yhä vielä, Suomen päästyä itsenäiseksi, elämme kuin uhkaavan tulivuoren juurella, tämä teos tarjoaa erittäin mielenkiintoista lukemista. Saamme siitä yhtenäisen, seikkaperäisen esityksen siitä, mitä sanomalehtemme vuosikymmenien kuluessa ovat sirpaleittain sisältäneet -- riveissä ja rivien välissä. Tätä esitystä kannattaa syvä inhimillisen myötätunnon pohjavirta, samalla kuin tekijällä on avoin silmä huomaamaan niitä naurettavia puolia, esiintyjien turhamaisuutta, kunnianhimoa, typeryyttä ja itserakkautta, mitkä jokainen suuri historiallinen näytelmä traagillisen perussävynsä ohessa älykkäälle ja tasapuoliselle tarkastajalle sisältää.

Heinäkuussa 1922.

Suomentaja._

SISÄLLYS.

1. luku: Maa ja asukkaat ........................................... 13

Itä- ja Länsi-Europan välinen vastakohta. -- Aasiassa olevat siirtomaat. -- Valtakunnan alueen kasvaminen. -- Väestö.

2. luku: Venäjän valtakunta Aleksanteri II:n hallituksen lopussa ... 32

I. Valtakunnan sisällinen tila: Hallitusjärjestelmä. -- Valtakunnan virastot. -- Paikallishallinto. -- Aleksanteri II:n uudistukset. -- Slavofiilit ja sapadnikit.

II. Venäläis-turkkilaisen sodan loppu: San Stefanon esirauha. -- Englannin sekautuminen. -- Berliinin kongressi. -- Sen arvostelu Venäjällä.

3. luku: Vallankumouksellinen liike ja Aleksanteri II:n kuolema .... 46

Nihilismi. -- Bakunin. -- Vera Sasulitsh. -- Terrori ja diktatuuri. -- Loris-Melikov ja hänen valtiosääntöhankkeensa. -- Sosialivallankumouksellinen puolue. -- Aleksanteri II:n murha. -- Aleksanteri III. -- Pobedonostsev.

4. luku: Kansantalous ja finanssipolitiikka 1881-1904 .............. 59

Slavofiilinen talouspolitiikka. -- Bunge. -- Maataloudellisia pulmia. -- Talonpoikais- ja aatelispankki. -- Vyshnegradski. -- Tullisota. -- Nälänhätä. -- Witte. -- Kauppasopimuksia. -- Kultakannan toimeenpano. -- Suurteollisuus. -- Työväenoloja ja työväen suojeluslainsäädäntö. -- Pääomien maahantuonti. -- Verot, monopolit ja säästökassat. -- Valtakunnan tulo- ja menoarvio. -- Koululaitos. -- Nälänhätä. -- Teollisuuspula. -- Kotiteollisuus. -- Maatalouden hätä.

5. luku. Virkavalta ja itsehallinto 1881-1904 ...................... 83

Ignatiev. -- Epärehellisyys. -- Lain polkeminen. -- Lisätty ja ylimääräinen suojelustila. -- Poliisiosasto. -- Juutalaisvainoja. -- Semski Soborin suunnitelma. -- D. Tolstoi. -- Semstvo. -- Sanomalehdistö ja kansanvalistus. -- Pobedonostsevin luonne. -- Maapäälliköt. -- I. Durnovo. -- Itsehallinnon uudistus. -- Kansanoikeuden puolue. -- Aleksanteri III:n kuolema. -- Nikolai II. -- Varoitus mielettömistä haaveista.

6. luku: Vallankumouksellinen liike 1881-1914 ..................... 106

Sosiaalivallankumouksellisen puolueen häviö. -- Poliisiosasto. -- Pyhä liiga ja vapaaehtoinen turva. -- Aleksanteri Uljanov. -- Borki. -- Sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen perustaminen. -- Sosiaalivallankumouksellisen puolueen uudistus. -- Vallankumouksellisia puolueita rajamaissa. -- Virkavallan vallankumoukseen kiihoittava toiminta. -- Witten mietintö vuodelta 1899. -- Ylioppilaslevottomuuksia. -- Koulunuudistushankkeita. -- Plehwe. -- Semstvojen vastustus. -- Komiteoja maatalouden hätätilan selvittämiseksi. -- Manifesti 11 p:ltä maalisk. 1903. -- "Vapautusliiton" perustaminen. -- Menshevismi ja bolshevismi. -- Plehwen taistelu vapautusliittoa ja sosiaalidemokratiaa vastaan. -- Ihmeidentekijä Serafina. -- Witten kukistuminen.

7. luku: Ulkopolitiikka 1879-1904 ................................. 127

I. Läheinen Itä: Sotapäälliköitä. -- Vannovskin armeijauudistus. -- Giers. -- Kolmenkeisarinliitto. -- Bulgarian selkkaukset. -- Vuoden 1887 kriisi. -- Venäjän vaikutusvalta Serbiassa, Romaniassa ja Montenegrossa.

II. Liitto Ranskan kanssa: Aleksanteri III:n vastahakoisuus. -- Saksan ulkopolitiikan käänne. -- Liitonteko Ranskan kanssa. -- Sodan lykkäytyminen.

III. Länsi-Aasia: Afganistan. -- Kaspianmeren takaisen alueen valloitus. -- Marssi Heratia kohti. -- Rajasopimus Englannin kanssa. -- Pamir.

IV. Itä-Aasia: Siperian rautatie. -- Japanin torjuminen. -- Ruhtinas Lobanov-Rostovski ja ruhtinas Hohenlohe. -- Li-Hung-Tshang. -- Port Arthurin hankkiminen. -- Taistelu Koreasta. -- Besobrasovin Jalu-yritys. -- Ehdotus yleiseksi aseista-riisumiseksi. -- Sotavarustuksia. -- Tsaarin suojelusherruus Tibetissä. -- Mandshurian valtaus. -- Iton lähetys. -- Englantilais-japanilainen liitto. -- Paroni Rosen, Aleksejev, Besobrasov ja Kuropatkin. -- Sota päätetty Tokiossa.

8. luku: Kirkko ................................................... 154

I. Valtiokirkko: Sen järjestys. -- Musta ja valkoinen papisto. -- Pyhiä vanhuksia. -- Jumalanpalvelus.

II. Vanhauskoiset: Niiden synty. -- Vainot.

III. Mystillisiä lahkoja: Hlystit, duhobortsit, tolstoilaiset.

IV. Protestanttisia lahkoja: Stundistit ja pashkovilaiset.

V. Katolisen kirkon asema: Unionihankkeita. -- Vainoja. -- Mariaviitit. -- Pobedonostsevin kanta.

VI. Protestanttisen kirkon asema: Vainoja Itämerenmaakunnissa aina vuoteen 1905. -- Yleinen vaino 1914-1917.

VII. Armenialaisen kirkon asema: Kirkon omaisuuden riistäminen.

VIII. Oikeauskoinen lähetys muhamettilaisten ja pakanain keskuudessa: Kirgiisien lapsivero. -- Shamaaniuskonto Volgan varsilla. -- Baikalin lähetyssaarnaajien alttius lahjoille. -- Muuan ristiretki pakanoita vastaan vuonna 1914.

IX. Kysymys omantunnonvapaudesta: Venäläinen käsitys. -- Stahovitsh. -- Valtakunnanneuvosto ja bolshevismi vastustavat omantunnonvapautta.

9. luku: Rajamaiden venäläistyttämispolitiikka .................... 172

I. Sen syyt: Natsionalismi. -- Virkavallan yhdenmukaisuuden-tarve. -- Sotilaalliset näkökohdat. -- Suomalaisten taistelu oikeudenloukkauksia ja venäläistyttämistä vastaan.

II. Sen menetelmä: Katkov panettelun opetusmestarina. -- Koulupolitiikka. -- Käännytys oikeauskoisuuteen. -- Kansallisvihan ja luokkataistelun lietsominen.

III. Sen seuraukset: Sivistyksen taantuminen. -- Katkeroituminen ja viha. -- Valtiovallan arvon horjuttaminen. -- Epärehellisen virkamiehistön kasvattaminen. -- Separatismin luominen. -- Pienten kansanheimojen venäläistyttämisen estäminen. -- Valtakunnan häviön aikaansaaminen.

10. luku: Japanin sota ja vuosien 1904-1905 vallankumous .......... 187

Sodan merkitys Venäjälle ja Japanille. -- Kuropatkinin sotataito. -- Kansan mieliala Venäjällä. -- Plehwen murha. -- Perintöruhtinaan syntymä. -- Ruhtinas Svjatopolk-Mirski. -- Vallankumouskongressi Pariisissa. -- Sosiaalidemokratian kanta. -- Shahon taistelu. -- Pietarin semstvokongressi. -- Pobedonostsevin viimeinen voitto. -- Port Arthurin antautuminen. -- Vallankumouksen puhkeaminen. -- Suuriruhtinas Sergei politiikan johtajana. -- Hänen murhansa. -- Mukdenin taistelu. -- Kolme manifestia 3 p:ltä maaliskuuta 1905. -- Itämeren-laivaston lähtö. -- Vallankumouksen järjestely. -- Suvaitsevaisuusedikti. -- Tsushiman taistelu. -- Moskovan semstvokongressi. -- Lähetystö ja vastalähetystö. -- Vallankumouksen jatkuminen. -- Portsmouthin rauha. -- Bulyginin vaalilaki. -- Pietarhovin konferenssi. -- Moskovan semstvo- ja kaupunkikongressi. -- Yleinen lakko. -- Vapausmanifesti 30 p:ltä lokakuuta. -- Sen vaikutus. -- Puolueiden synty. -- Witten kabinetti. -- Pietarin työväenedustajien neuvosto. -- Moskovan semstvo- ja kaupunkikongressi. -- Vallankumouksen kohopiste. -- Lenin ja Durnovo tarttuvat asioihin. -- Moskovan kapinan kukistaminen. -- Rankaisuretkikuntia. -- Vaalioikeuden laajennus. -- Vallankumouksen epäonnistumisen syy.

11. luku: Tsaari ja duuma 1906-1907 ............................... 228

Raha-asiain tila. -- Suuri laina ja sen ehdot. -- Uusien valtakunnan perustuslakien valmistaminen. -- Duumavaalit. -- Puolueiden kanta. -- Witten ero. -- Aateliskongressi. -- Goremykin. -- I duuma. -- Viipurin julistus. -- Stolypin. -- Dubrovinin kosto. -- Murhayrityksiä ja kenttäsotaoikeuksia. -- Kadettien vainoaminen. -- Stolypinin agraariuudistus. -- Vallankumouksellisen liikkeen jatkuminen. -- II duuma. -- Pobedonostsevin kuolema. -- Hallituksen taistelu terrorin kanssa. -- Aateliskongressin päätökset. -- Ukrainan kysymys. -- Duuman hajoittaminen ja vallankaappaus. -- Uusi vaalilaki.

12. luku: Taantumus 1907-1914 ..................................... 258

III duuma. -- Valtakunnanneuvosto ja aateliskongressi. -- Taantumuksellisia virtauksia. -- Stolypinin vallankaappaus. -- Hänen murhansa. -- Kokovtsov. -- Senaattoritarkastukset. -- Kansanvalistus. -- Valistusministeri Kasso. -- IV duuma.

13. luku: Kansantalous ja finanssipolitiikka 1906-1914 ............ 273

Ilmastovaihteluja ja satotuloksia. -- Agraariuudistuksen hyviä tuloksia. -- Talonpoikien maannälän tyydyttäminen. -- Osuustoiminta. -- Suurteollisuuden uusi kukoistus. Syndikaatit. -- Rautatielaitos. -- Kauppatasaus. -- Kauppasopimus Saksan kanssa. -- Pankkilaitos. -- Työväestö ja lakkojen vastustaminen. -- Bodaibon lakko. -- Sisäministeri N. Maklakov. -- Valtakunnan raha-asiain loistava tila. -- Sotapuolue kukistaa Kokovtsovin.

14. luku: Ulkopolitiikka 1906-1914 ................................ 285

I. Kaukainen Itä: Suhde Japaniin. -- Urjanhain hankkiminen. -- Luoteis-Mongolian suojelusherruus. -- Ystävyys Japanin kanssa.

II. Sopimus Englannin kanssa: Wallacen toiminta venäläis-englantilaisen liiton hyväksi. -- Pietarin sopimus 31 p:ltä elok. 1907. -- Sen merkitys.

III. Persia: Maan jakaminen venäläiseen ja brittiläiseen etupiiriin. -- Pohjois-Persian sotilaallinen miehitys.

IV. Läheinen Itä: Balkanin-valtioiden suurvaltatuumia. -- Uusslaavilaisuus. -- Balkanin kysymys astuu etualaan Turkin vallankumouksen johdosta 1908. -- Venäjän diplomaattinen tappio 1909. -- Mieltenkuohua Saksaa vastaan. -- Venäjän politiikka vuosien 1912-1913 Balkanin-sodassa.

V. Venäjä ja Länsi-Europpa: Suhde Saksaan. -- Berliinin ulkoasiainviraston kabinettipolitiikka. -- Nikolai II ja Vilhelm II. -- Bethmann Hollweg ja Poincaré 1912 Venäjällä. -- Venäjän pyrkimys Länsivuonoon.

VI. Sotalaitos: Venäjän armeijan väärä arvioiminen Länsi-Europassa. -- Gutshkov ja vuosien 1909-1912 armeijauudistus. -- Sotalaivastojen vahvistaminen.

13. luku: Venäjä maailmansodassa 1914-1916 ........................ 305

Isänmaallinen mieliala sodan nopean ja voitokkaan loppumisen toivossa. -- Puolalaisen yhteiskunnan odotteleva puolueettomuus. -- Sotamiesten kiihoittaminen julmiksi ja raaoiksi. -- Syytöksiä sotaministeri Suhomlinovia vastaan. -- Duuman arvostelua tammikuussa 1915. -- Maan riistäminen. -- Galitsian venäläistyttäminen. -- Galitsian, Puolan, Liettuan ja Kuurinmaan tyhjentäminen. -- Sotateollisuuskomiteojen ja "semgoran" muodostaminen -- Saksalais-pogromi Moskovassa. -- Pysyväistä saksalaisvainoa Itämeren-maakunnissa. -- Ministerien eroja. -- Isänmaallisia sotasaalistajia. -- Duuma elokuussa 1915 ja edistysmielisen blokin muodostaminen. -- Tsaari ottaa ylipäällikkyyden. -- Duuman toistaiseksi-lykkääminen. -- Sisäministeri Hvostovin ohjelma. -- Erään uuden pyhimyksen laiton pyhäksi-julistaminen. -- Pakolaissurkeus. --Kansallisia apukomiteoja. -- Pohjoisapu. -- Duuman toistaiseksi-lykkääminen. -- Goremykinin eronpyyntö (2 p. helmik. 1916). -- Pääministeri Stürmer. -- Tsaari duumassa. -- Hvostovin ero. -- Kanne Suhomlinovia vastaan. -- Duuma vastustaa kansallisten ja uskonnollisten rajoitusten kumoamista. -- Brusilovin hyökkäys 1916. -- Saksalaisten puolustusvoitto Kovelin luona. -- Taloudellinen pula. -- Kuljetuslaitoksen rappio. -- Muuan duumalähetystö ulkomailla. -- Barkin lähetys Lontooseen ja Pariisiin. -- Venäläis-japanilainen ystävyys. -- Stürmer ulko- ja Protopopov sisäministerinä. -- Stürmerin kukistuminen. -- Duuma, valtakunnanneuvosto ja aateliskongressi varoittavat hallitusta. -- Tsaari ja hänen puolisonsa. -- Rasputinin murha. -- Galitsinin taantumuksellinen kabinetti. -- Vanhoillisten valtakunnanneuvoston-jäsenten sijaan nimitetään jyrkkiä taantumusmiehiä. -- Hurjisteluja uudenvuodenaattona 1916.

16. luku: Valtakunnan luhistuminen vuonna 1917 .................... 344

Protopopovin politiikka. -- Lordi Milnerin lähetys. -- Muonitusvaikeuksia Pietarissa. -- Duuma kokoutuu uudestaan. -- Kerenski vaatii rauhantekoa. -- Maaliskuunvallankumous ja Nikolai II:n luopuminen. -- Väliaikaisen hallituksen ja neuvostohallituksen muodostaminen. -- Kansan ja sotajoukon mieliala. -- Suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitshin esiytyminen. -- Ent. tsaarin vangitseminen. -- Tsaarillisen perheen vangitseminen, sen karkoittaminen Siperiaan ja sen murhaaminen Jekaterinburgissa. -- Hallinto- ja oikeusuudistuksia. -- Taloudellinen romahdus. -- Sotajoukon rappeutuminen. -- Vierasten kansojen vaatimukset. -- Agraarilevottomuuksia. -- Kadettien kongressi. -- Neuvostohallituksen järjestyminen ja sen suhde väliaikaiseen hallitukseen. -- Leninin ja Trotskin paluu. -- Bolshevistinen kiihoitus. -- Molempien hallitusten ulkopolitiikka. -- Miljukovin kukistuminen. -- Kadettilais-sosialistisen kabinetin muodostaminen. -- Talonpoikaiskomiteat vallassa maaseuduilla. -- Kerenskin sotasaarna. -- Heinäkuun hyökkäyksen raukeaminen. -- Bolshevistinen kipinä Pietarissa. -- Leninin tappio ja pako. -- Ukrainan itsehallinto. -- Kerenskin toimenpiteet Suomen itsenäisyyttä vastaan. -- Moskovan valtiollinen neuvottelu. -- Huudetaan voimakasta miestä valtakunnan pelastajaksi. -- Kornilovin välikohtaus. -- Oikeudenkäynti Suhomlinovia vastaan. -- Kansanvaltainen konferenssi Pietarissa. -- Bolshevikkien kiihoitusta. -- Esiparlamentti Pietarissa ja porvarillisten puolueiden konferenssi Moskovassa. -- Bolshevikkien kapina 6 p. marrask. 1917. -- Hallituksen puolustautuminen Talvipalatsissa. -- Leninin voitto. -- Moskovan valloitus.

1. LUKU.

Maa ja asukkaat.

Iso-Venäjä sijaitsee maanpinnan liikkumattomalla kohdalla, joka pitkien geologisten aikakausien kuluessa on milloin hieman laskeutunut, milloin taas huomaamattomasti kohonnut, laajalla, suurella tasankomaalla, missä ei mikään poimuttuminen tai murto ole häirinnyt maakerrostumien vaakasuoraa asemaa. Määrättyjä rajoja maantieteellisessä mielessä puuttuu lännessä. Valtiomiehen ja maantieteilijän asiaksi jäi keksiä ne Oderin tai Narovan rannoilta ja tehdä siitä johtopäätöksiä, esittäen laajakantoisia valtiollisia vaatimuksia. Pohjoisessa ja etelässä meret muodostavat luonnolliset rajat, idässä Ural-vuoret. Mutta niiden eteläisten haarautumien ja Kaspianmeren pohjoisrannikon välillä ammotti 560 kilometrin levyinen aukko, jonka esihistoriallisena aikana oli aiheuttanut tuon eristetyn sisämeren vedenpinnan laskeutuminen. Huomaamatta Europpa tässä yhtyy Aasiaan, ja tällä asianlaidalla on Venäjän kohtaloille määräävä vaikutus tänään niinkuin tuhat vuotta takaperin.

Venäjän yksitoikkoiselta tasangolta alavine rämeisine vedenjakajineen puuttuu Länsi-Europan maiden vaihtelevia pintasuhteita, ikäänkuin itse luonto olisi määrännyt tämän laajan lakeuden suuren yhtenäisen valtakunnan muodostamiseen. Yhtä jyrkkä on Länsi- ja Itä-Europan välinen ero ilmastollisessa suhteessa. Talvien kylmyydessä ja kesien kuumuudessa sekä sateenmäärän vähenemisessä itään päin ilmenee Venäjän selvä mannerilmasto. Vain uloinna luoteessa, missä lämmittävä Golf-virta huuhtoo Muurmannin-rannikkoa, jonne v. 1899 perustettiin Aleksandrovskin kaupunki 69° 20' kohdalle pohjoista leveyttä, ei meri tammikuussakaan jäädy, kun taas 2,535 kilometriä siitä etelään päin 46° 30' kohdalla sijaitsevat Nikolajevin ja Hersonin satamat joka talvi jääesteiden johdosta ovat laivakululta suljetut. Venäjän pakkasia kiihdyttävät koillisessa sijaitsevan Kaarianmeren valtavat jääröykkiöt, jotka vasta elokuussa -- ei kuitenkaan joka vuonna -- tuulen kääntyessä ajautuvat pohjoiseen päin. Itämereen asti tunkeutuu tuon kaarialaisen jääkellarin kylmäaalto, sulkien Pietarin sataman 4-5 kuukaudeksi vuodessa kokonaan merikaupalta, jota Tallinnassakin ja Riiassa voidaan pitää käynnissä vain jäänmurtajien avulla. Samaa tietä myöten, jota vuosisatojen kuluessa Europpaan hyökänneet aasialaiset paimentolaisheimot ovat tulleet, tekee kesän polttava kuivuus vuonna vuotuisnaan tulonsa Venäjälle. Ja Volgan varsilla, missä kerran sotaiset paimentolaiskansat kauan ja sitkeästi ovat taistelleet maataviljelevien talonpoikien kanssa, taistelee nykyään tuosta ilmastoportista tunkeutuva kuiva erämaantuuli Atlantin valtamereltä tulevan kostean ilmavirtauksen kanssa. Niinkuin kansojen välisessä sodassa vaihtelevat tässäkin voitto ja tappio. Jos länsituuli voittaa, niin Volgan alueen hedelmällinen maaperä huonostikin hoidettuna antaa viljaa yllin kyllin ja tekee ihmiset tyytyväisiksi. Jos taas itätuuli voittaa, niin nälkää-näkevä väestö syyttää Jumalaa tai hallitusta ja tarttuu aseisiin tai, jos se on sallittu, vastustusmieliseen äänestyslippuun. Vuodesta 1891 alkaen aasialainen ilmasto on päässyt voitolle, ja aika ajoin sattuneet katovuodet ovat aiheuttaneet Pietarin vallassa-olijoille odottamattomia vaikeuksia ja saattaneet monen valtiollisen laskelman häpeään.

Ison-Venäjän taloudellinen elämä, sen omituisuus ja takapajulla-olo johtuvat ilmastosta. Talven pituus on luonut Ison-Venäjän talonpojan kotiteollisuuden, kova kylmyys kallistuttaa hänen elämänsä tekemällä välttämättömäksi turkisvaatetuksen ja pakottaa hänet kokoamaan valtavia varastoja polttopuita asuntonsa lämmittämiseksi ja rehua karjansa ruoaksi. Laivaliike sekä talon- ja teidenrakennustyöt ovat kuukausmääriä seisahduksissa; elinkeinoelämän täytyy mukautua ilmaston mukaan. Työnteko ulkosalla paukkuvassa pakkasessa vaatii vahvistuskeinon, jonka kansa on saanut paloviinasta, vaatii ihonsuojelusta, jonka huokeimmalla antaa luonnollinen kerros rasvaista lihaa. Tuvan ilmanpitävä umpinaisuus, sen asukasten ahdas yhteensulloutuminen yön- ja päiväs-aikaan, kaikki nämä suojelustoimenpiteet ulkona vallitsevaa peloittavaa pakkasta vastaan synnyttävät tukahduttavan ilman sisällä sekä heikontavat häveliäisyyden ja siveydentunnetta. Sukupolvesta toiseen Ison-Venäjän kansa on käynyt kovaa taistelua maansa luonnon kanssa. Se on synnyttänyt kyvyn kärsiä, jota länsieuroppalainen ihmettelee, tylsän alistumisen raskaaseen kohtaloon, kehittänyt passiivista rohkeutta, mutta myöskin säälimätöntä kovuutta, joka usein saa synnynnäisen hyväsydämisyyden muuttumaan vastakohdakseen. Niinkuin Pohjois-Amerikassa, johon venäläiset valtiomiehet usein ovat verranneet maatansa, kasvisto huomaamatta muuttuu tuolla laajalla alueella Jäämeren rantamilta Meksikon lahden rannoilla kasvaviin palmumetsiin, niin myöskin Venäjällä. Länsimaalaisen mielestä, joka on tottunut ahtaaseen valtioalueeseen, on äärettömän pitkä matka Arkangelin kuvernementin sammal- ja jäkälätundroilta läpi havu- ja lehtipuuvyöhykkeen, yli aron ruohikkokenttien aina Etelä-Krimin venäläisen rivieran myrtti- ja öljypuulehtoihin. Jos venäläinen astuu Uralin loivasti kohoavan selänteen yli, joka muodostaa rajan yhtä vähän kasvistolle ja eläimistölle kuin ilmastollekaan, niin hän idässä kohtaa kotimaansa tutunomaisen kuvan: mittaamattoman tasangon, tundrien, metsien, soiden ja arojen peittämän, valtavien sisämaanjokien halkoman, jotka melkein puoli vuotta paksun jääkuoren kahlehtimina hitaasti virtaavat pohjoista kohti. Luonto määräsi hänelle täällä valloittavan sivistyksenlevittäjän tehtävän, jonka hän jo aikaisemmin oli hyvällä menestyksellä suorittanut Okan ja Uralin välisellä laajalla alueella. Asutushistoria on venäläisen historiallisen käsityksen mukaan ollut isovenäläisen kehityksen pääsisällyksenä. Vallan toisenlainen näky kohtaa venäläistä, kun hän muhkeata, venäläisen valloituksen turvaksi vuosisadan puolivälissä rakennettua grusialaista sotilastietä myöten nousee korkealle-kohoavan, ikuisella lumella peittyneen Kaukasuksen muurin yli. Sieltä aukeaa hänen eteensä maa, rikas metsistä, metalleista ja vuoriöljystä, rehevine alppiniittyineen korkealla vuorilla ja laakerilehtoineen laaksoissa, aroineen idässä, jossa keinotekoinen kastelu nostaa maasta runsain määrin puuvillaa, riisiä, tupakkaa ja viiniä, läpitunkemattomine metsineen lännessä, missä kuumankostea ilmasto kasvattaa arvokkaita bambu-lajeja, magnolioita, korkkitammia ja pähkinäpuita, joita köynnöskasvit kiertävät, missä tee- ja kahvi-istutukset, manteli-, sitruuna- ja appelsiinipuut kaunistavat lounaisia vuorten haarautumia Batumin luona. Tämän ihmeen rikkaan maan venäläinen kyllä on osannut valloittaa, mutta ei sitä asuttaa eikä vallita. Ja vieraaksi, niinkuin Etelä-Kaukasia, jäi venäläiselle sielulle myöskin valloitettu Turkestan hedelmiä-uhkuvine kosteikkoineen keskellä laajoja hieta-aavikoita.