Part 20

Ihmiset alkoivat käydä uteliaiksi tietääkseen, aikoiko joukkue ottaa osaa urheiluasussa, kuljettaen jalkapalloa tunnuskuvana mukanaan ratsun selässä. Moinen väenpaljous ei ollut koskaan ennen tervehtinyt pormestarikulkuetta Bursleyssä. Jalkapallomiehet esiintyivät kuitenkin tavallisissa puvuissa (moni heistä pitkässätakissa); mutta kaulahuivit olivat valitut klubin värien mukaan, minkä yleisesti arveltiin todistavan perin hienoa makua. P. Luukkaan kirkko oli ääriään myöten täynnä; ja vielä kummempaa on se, että myöskin kirkkotarha oli ääriään myöten täynnä. Kirkkoon mahtui töin tuskin itse juhlakulkue sekä naiset, joille vaikutusvallan avulla oli varattu istuimet etukäteen. Tuhansia ihmisiä tunkeili kirkkotarhassa, ja estääkseen heitä työntymästä täyttyneeseen pyhäkköön ja murskaamasta sitä heikoimmasta kohdasta, sakaristosta, täytyi sulkea ovet ja vartioida niitä. Neljä naista pyörtyi jumalanpalveluksen aikana; näiden neljän joukossa ei ollut rouva Machin vanhempi eikä Nelliekään. Se oli ensimmäinen kerta, jolloin kenenkään tiedettiin pyörtyneen jumalanpalveluksessa, joka pidettiin marraskuussa. Jo tämä seikka riitti kohottamaan suunnattomasti Denryn pormestariuden arvoa. Kun hän urkujen pauhatessa astui ulos kirkosta Nellie kainalossaan, ei kirkkotarhassa kajahtava tervehdys ollut missään suhteessa vailla suurenmoisuutta ja tehokkuutta, vaikka tilanteen juhlallisuus kielsikin paukuttamasta käsiä.

Tuon vihkimis-sunnuntain todellista "ydintä" ja hauskuutta ei osattu täysin arvostaa ennenkuin vasta myöhemmin. Odotettiin saarnan jälkeen kannetun kolehdin tulevan paljoa suuremman kuin tavallisesti, koska seurakunta oli paljoa suurempi kuin tavallisesti. Mutta vahtimestarit kummastuivat huomatessaan sen neljä kertaa suuremmaksi kuin tavallisesti. Lisäksi he kummastelivat sitä, että kaikkien rahojen joukossa oli vain kolme kolmenpennyn lanttia. Tämä merkillinen seikka aiheutti huomautuksia ja vertailuja. Jokainen oli menneinä viikkoina havainnut, että kolmenpennyn lanteista alkoi olla yhä suurempi puute. Maanantaina tuli tietyksi, että Yleisen säästöklubin eri haaraosastojen virkailijat olivat suorittaneet pankkeihin suunnattoman ja ennenkuulumattoman runsaasti kolmenpennyn rahoja, ja ainakin viikon ajan siitä pitäen maksoivat kaikki kaikesta kolmenpennyn lanteissa. Ja suusta suuhun levisi se sukkela uutinen, että taatakseen komean hyväntekeväisyyskolehdin virkaanastujais-sunnuntaina Denry oli käyttänyt säästöklubin laajaa järjestöä imeäkseen koko kaupungin kuivaksi kolmenpennyn rahoista. Kaupungin aikakirjoissa nimitetään sitä sunnuntaita "kolmenpennyn sunnuntaiksi", koska se oli tyystin tyhjä kolmenpennyn lanteista.

Vähäinen ryhmä valtuusmiehiä keskusteli Denrystä.

"Aika velikulta!" sanoi muuan nauraen hilpeästi. "Sellaista saa etsiä kynttilä kädessä."

"Tietenkin tämä tekee hänet entistään suositummaksi", sanoi toinen. "Meillä ei ole koskaan ollut miestä, joka siinä vetäisi hänelle vertoja."

"Mutta mitä hän oikeastaan on tehnyt?" intti valtuusmies Barlow. "Mistä hyvästä me saamme kiittää häntä?"

"Me saamme", sanoi puhuja, "kiittää häntä siitä hyvästä, että hän on saanut meidät kaikki hyvälle tuulelle."