Chapter 3

HANNU (_tytöille_). Minä vakuutan teille, tytöt. Turha on teidän koettaa saada minua verkkoihinne! Kisailkaa vaan toisten poikain kanssa -- onhan täällä muitakin pulskia nuorukaisia -- vaan antakaa minun olla rauhassa! Soittoniekkana tahdon olla niinkuin ennenkin, vaan sen sanon teille, että Ahdin polskaa en soita enää ikinä.

*Laulu N:o 14.*

RIITTA.

Täss' on mun Yrjöni, sulho hellä ja lempi liekkii sen sydämmellä. Yö ja talvi vasta vallitsi, mieli mulla syttä synkempi. Nyt kevät koittaa ja toivon kieltä leivo soittaa, Yö poijes hoihtii ja murhe riemuksi vaihtui.

KUSTAA. AKSEL. KAARLO.

(_Näyttämön takana._)

Oi, Pohjolan yöhyt! Mun mielessäin päilyt Sä armasna aina!

KÖÖRI.

Nyt neito murheensa unhotti kai, Kun kultans' armahan kohdata sai Sulhasen kaunihin kunniaks Metsäkin käynyt on vihannaks. Vanhat ja nuoret Pois, pois nyt surut sekä huolet! Tanssi ja laulu Vain soikohon ja riemun pauhu!

(_Piiritanssi alkaa uudestaan niinkuin ensimäisessä kohtauksessa._ YRJÖ _ja_ RIITTA _on piirissä._)

(_Köörilaulun aikana, aamuruskon sarastaessa poistuvat Kaarlo, Aksel ja Kustaa pitkin vuoritietä. Kun he ehtivät keskikohdalle näyttämöä, nousee aurinko. Tanssijat asettuu ryhmiin_).

Esirippu laskee.