Part 7

-- Kuka otti?

-- Niin, se tapahtui Kristiina kuningattaren aikana; mutta hänen holhojansa ottivat.

-- Ja sitten?

-- sitten saimme Skoonen, Hallannin, Blekingin ja Bohusläänin.

-- Katsopas vaan! kuka otti?

-- Kaarle kymmenes Kustaa.

-- Entä sitten?

-- Sitten ei ole muuta!

-- Kaikki siinä!

Pöytään koputettiin.

-- Eerikki pyhä pyytää puheenvuoroa! sanoi Kustaa Vaasa.

-- Eerikki Jeduarin poika on nimeni ja Pyhä en ole ollut koskaan. Saanko kysyä Ruotsalaiselta mihin Suomeni on joutunut?

-- Suomi meni takasin Venäjälle Anjalamiesten anomuksesta, ja Haminan rauhassa 1809, jolloin suomalaiset kunnioittivat tsaaria.

Kustaa II Adolf pyysi puheenvuoroa.

-- Missä ovat Itämerenmaakunnat? kysyi hän.

-- Omistajat ottivat takaisin, vastasi Ruotsalainen.

-- Ja keisari, onko hän jälellä?

-- On kaksi keisaria, toinen Berlinissä ja toinen Wienissä.

-- Kaksi Habsburgia?

-- Ei, toinen Habsburgein, toinen Hohenzollarein sukua.

-- Käsittämätöntä! -- Ja pohjois-Saksan katolilaiset, ovatko ne kääntyneet?

-- Eivät! Katolilaiset ovat enemmistönä pohjois-Saksan valtiopäivillä, ja Berliniläis-keisari vaikuttaa juuri kardinaalikollegioon määrätäkseen paavinvaalin.

-- Onko sitten paavi jälellä?

-- Kyllä hän on jälellä, vaikka yksi äsken kuoli.

-- No mitä se Brandenburgilainen Roomasta hakee?

-- Ei tiedä; toiset sanovat, että hän pyrkii roomalais-saksalaiseksi keisariksi evankelisena tunnustukseltaan.

-- Synkretinen keisari, jommoista Juhana Yrjö saksalainen uneksi. Nyt en tahdo kuulla enempää. Sallimuksen tiet ovat ihmeelliset ja me kuolevaiset, niin mitä me olemme? Tomua ja tuhkaa!

Kaarle XII pyytää puheenvuoroa.

-- Voiko Ruotsalainen sanoa minulle, mitä Puola nyt on?

-- Puolaa ei ole enää. Se on jaettu!

-- Jaettu? Entä Venäjä?

-- Venäjä vietti äskettäin Pietarin perustamisen muistojuhlaa, ja Tukholman pormestari oli mukana juhlakulkueessa.

-- Vankina?

-- Ei, kutsuvieraana. Kaikki kansakunnat ovat nyttemmin hiukan ystäviä, ja Kiinassa on ranskalainen armeijaosasto vapaaehtoisesti ollut saksalaisen marsalkan komennuksen alaisena.

-- Sepä oli! Ollaanko nyt vihollisenkin ystäviä?

-- Kyllä, kristinuskon henki on tunkeutunut esiin, ja Haagissa on pysyvä sovinto-oikeus.

-- Mitä on?

-- Sovinto-oikeus.

-- Sitten on minun aikani mennyt! Tapahtukoon Jumalan tahto!

Kuningas laski kypäränsä silmikon, eikä enää puhunut.

Kaarle XI pyytää puheenvuoron.

-- No, Ruotsalainen, kuinka on vanhan Ruotsin raha-asiain laita?

-- Vaikea sanoa, sillä en usko niiden osaavan kirjanpitoa. Mutta varmaa on, että puolet Ruotsin maata on pantattu ulkomaille, lainaa on otettu lähes 300 miljoonaa.

-- Herra Jumala!

-- Ja kuntien velat nousevat lähes 200 miljoonaan.

-- 200?

-- Ja vuosina 1881-1885 siirtyi maasta 146 tuhatta ruotsalaista.

-- En tahdo kuulla enempää!

Kustaa Vaasa löi nuijan pöytään.

-- Kaikesta päättäen eivät maan asiat ole hyvällä kannalla. Kuhnureita olette te, laiskoja, kateellisia, huolettomia; hitaita tekemään mitään, nopeita estämään. Mutta kuules, Ruotsalainen, kuinka on kirkkoni laita, ja pappini?

-- Kirkon papit ovat maanviljelijöitä ja meijerinhoitajia; piispoilla on tulot 30 tuhanteen ja he kokoavat rahoja aivan kuin Westeråsin resessin edellä; muuten ovat ne kerettiläisiä kaikki, tai kuten me kutsumme vapaa-ajattelijoita. Odotetaan taaskin jonkunmoista uskonpuhdistusta, mitä tulleekin.

-- Vai niin? Mutta mikä soitto ja laulu ylhäältä kuuluu?

-- Siellä on Skansen! Vuori, jolle on koottu kaikki isänmaalliset muistot, niinkuin loppua aavistettaessa tehdään testamentti ja poimitetaan kokoon muistoesineitä menneisyydestä. Se osottaa kunnioitusta isien muistolle, muuta se ei ole.

-- Esi-isien työt ja teot on ajan virta niellyt; toiset kelluvat pinnalla, toiset painuvat pohjaan. Täällä istumme varjoina vain ja teille eläville ei meidän tarvitse olla muuta... Sammuta tulet!

Jättiläinen sammutti tulet ja meni ulos kintereillä sotilas, jonka hän käski astumaan jonkunmoiseen häkkiin.

-- Jos nyt puhut tässä, sanoi jättiläinen niin olet onneton.

-- Ymmärrän, vastasi Kaski. Mutta mieleeni sen panen! Ajatteles sentään: kun ovat juoneet suuhunsa vanhan Ruotsin ja pantanneet sen ulkomaille!

-- Sehän on hirmuista, jos se on totta!

Naps! kuului turbiinista; hissi meni ylös ja vei sotilaan Skansenille. Ja siinä katseli hän auringonlaskua, juuri kun kello soi vanhassa tapulissa, ja pukukulkueessa Kustaa Vaasa taalalaisineen marssi Tukholmaan.