Part 4
Pakkanen on lapintalven tavallinen isäntä. Sitä saa Vene-Aapokin päivä päivältä joskus viikoittain merkitä muistoihinsa. Väliin on pakkasenlainen, kuurotuspakkanen ja vitipakkanen, väliin rautaisen kylmä tai kipsa pakkanen taikka pakkasen vingerä ja "pakkas häkärä niin Ettei Kylä nävy", sitten taas kurikkapakkanen, tulipalo-pakkanen ja "Pakkanen parasta laija", jopa "Kauheia Pakkanen" ja "Siperjalainen Kylmyys" sekä joskus "Isä Pakkanen se nyt on pikku poikia net ennen on olleet vielä tämän Rinnala". Silloin saattaa hyvinkin sanoa: "Sen lainen se Isätalvi on", kun vielä "Väki viina pruvarikin" näyttää 60 astetta ja "Elävä Hopeja on peräti Kyhnettyny." Tyvenillä pakkassäillä "huve seisoo mettisä aivan liikkumatta ja niin kovasti suiuttaa koivut veinpeliksi Että tien Reijät umpeen koiukoisa ja mettä on kun Seinä huvetönkkyrisä."
Mutta sitten saattoi ilma lauhtua, sekä tulla "suvi ia kova", niin että "Iso huve kyllä lähti ia Rästäät holuaa ia vesi lammit nurkisa." Taikka voi tulla vitikönttyrää, alkaa lunta kilmoa ja karvoa, jopa kerrassaan ajaa "hirmuisen lumen annon ia kauheian tuiskun" taikka käydä vain "kova uho kaakosta" tai "luoti Pohianen kariua Kauhiasti" taikka pitää "kylmän vinkejää ja yhenlaista nöyrän sään tuheroa ia kihnutusta". Voi talven pakkaskiherillä myös lykätä umusään ja höyryn häkärän, niin että puut riimottuivat, jopa työntää pakkashöyryn juotkuja vaaroihin ja vielä olla "höyry alta auki pahinta laatua", ennustaen kesäisiä hallaöitä. Voi talvella pitää myöskin kaunista pilvisäätä, seesilmaa, lauhaa takkalaa taikka kuivaa takkalaa, voi joskus taivas punaisena pohottaa, ennustaen huonoja ilmoja ja ryöppysäitä, jolloin talven lumikinokset yhä kasvoivat. Tavattomasti toisina talvina lunta tulikin. "Oho hirmunen lumen paljous ia kinokset Että kauhistaa", sai Aapo väliin huudahtaa, sekä: "Oho hirmunen sitä Lumen tuloa Ku sataa mitä ales mahtuu." Niinpä saikin kirjamies toisinaan mitata kuuden, seitsemän korttelin lumen tasamailla, jopa voi toukokuussa 1859 merkitä: "Tämän Talven mainio 9 Korttelin Lumi on aivan Liikkumatta tähän asti."
Kevätpuoleen sitten huhti- ja toukokuussa alkoi "etelä sosehtia ja pitää suven kihnutusta". Silloin "lämmin seisoi pääle yhä", toisinaan lykäten auterenkin, toisinaan taas lunta mäskäten ja toljaten. Mutta lämpöisen lisääntyessä tapahtui niin että "io se Lumi Riepu Kävi penikan Saunala -- ku mennä Keskiviikkona oli aivan talvi -- ia nyt ei näy lumipilkkaa palioksi misään, ia on lämmin ia sataa." Ei kyllä aina lumiriepu näin äkkinäistä penikansaunaa saanut, monesti liehtoi pitkällinen kevätpohjoinen, jolloin talven hanget makasivat joko "koiran kantavina" taikka porohankina ja ihmishankina, jopa hevoshankinakin.
Kevään kulusta on kirjanpitäjällä useinkin miltei jokapäiväiset merkinnät. "Vesi tulee... sulia on virroisa palion... Lumi näkee semmoista löylyä... Vettä sataa... Kesämaa alkaa näkyä.... Jäät liikkuvat... suantojäät huilaavat... Jäitä purkaa joen täyveltä... Jään sohruia kulkee... äpöistä lunta sataa... Jää tekee patoa... Vesi tuleskelee... vesi nousee... kärkkyy rantatörmän pääle... Lauttavesi seisoo törmälä." Ja vihdoin sitten: "Kyllä nyt vesi menee... kulkuu... meneskellee..." Tulvan mittareina on ukolla Keilakivi, Nivansaari sekä sittemmin Sarasaari joskus "kuukuman kirjanen kivi" Suutarin rannassa. Suurella tulvalla on Keilakivi hupussa, Sarasaari "upesa" ja vain varvut näkyvät Nivansaaresta sekä "kuukuman kirjasessa kivesä jäi nennää 1 tuuma ylös." Mutta kun tulva rupeaa laskemaan, niin "Keilakiven nenä on vähän ylhälä", Nivan saari nousee ja "Sarasaaren laki alkaa näkyä". Mielihyvin Aapo joka kevät oikein alleviivaten merkitsee: "Lehti hiiren korvala... Lehti Häpäsee Havon." Muuttolinnuista on käki miltei aina muistettu. "_Käki kukku_" on toisinaan pistetty "latinalla" ja vielä viivattu alle. Toukok. 11 p:nä 1882 on ukko saanut merkitä: "_Käki_, tuo vanha tuttu lentää Liuvotteli maata myön tästä ylös päin meni. Saa nähdä että malttaako tuo Pohiolan Kevä Kökkönen olla Kukkumatta vanhan Erkin viikkoon asti kuin näin aikuisin io tänne tuli."
Varsin tarkoin on Aapo joka kesä merkinnyt pellonteot sekä viljan kasvun. Niinpä varhaisena kesäntulona 1889 näemme jo 16. p:nä toukok.: "Pellot tehty melkein kaikki", ja kuun lopulla: "Oraat maan päällä piippaavat." Kesäkuulla sitten "Pellot viitottavat haara oraala... Pellot alkavat tuppeja Kääriä... Pelto alkaa hiusta näyttää... Pellot alkavat Päitä tehä." Heinäkuulla: "Pellot alkavat Käydä tasa terälle... Pelto on Ruan alulla... Pelto vanhin pää Maito jyvälä... Pellot alkavat veriä näyttää." Ja elok. 2.p:nä: "Peltoja on jo leikattu", sekä taas: "Pellot on leikattu pian kaikki."
Tämän aikaisen kesän alkupäivinä Aapo toiveikkain mielin kirjoittaa: "Jo Tämä on Erin omasen lämmin ja varhainen kevä ei sitä ole mies muistiin monta sen laista Kevättä... nyt on toive kaikesta laista jos Jumala sois hyviä ilmoja marioja Joka laija ja muuta Kaikkia Jo palkittis menneen vuoden Kurijuutta hyvästi."
Kesän aikana on Aapolla "Pouta ja lämmin kovasti", väliin "virheetön pouta" ja "Pouta Ponneton Pohiasesta", väliin oikein "mettä Sian Poutakin" sekä "sees niinku Kupari", joskus taas "Pouta viikko kelvollinen", vaikka se toisinaan "peltoia liinahuttaa". Mutta on vuorostaan taas "Kaunis Puoliselvä ilma" ja taivaalla hajapilviä taikka liennepilviä taikka "ohutta pilven resua". Väliin myös sataa pirskoo, pitää sateen tuheraa, sataa aika tavalla, lujasti, jopa "Kauhian Kovasti". Sataa joskus miltei koko kesänkin, niin että kirjanpitäjä saa merkitä: "Se on mainio mätö kesä 3 päivää on ollu poutaa heinän aiala" (1871). Joskus taas puhaltaa kuostepohjanen, jopa äityy lietsomaan kuukausimäärin, ja silloin täytyy tulla kirjaan (25.8.1878): "Tämä on Se mainio pohias kesä ku Juhanekselta on kääntyny pohiaseen niin ei ole liikkunu sieltä, imeeksi on juuri ympäri pyörähtäny. Se oli io keväilä pohias kavon, pohiainen kariuu kauhiasti koko päivän."
Ukonilmat on myöskin tarkoin merkitty kirjaan. Joskus sattuu oikein "Kovasti Muistettava Ukkosen Ilma". Toisina kesinä ukkonen liikkuu harvoin, mutta toisina se taas myötäänsä kulkee, niin että Aapo saa tuon tuostakin kirjata: "Ukko Kulki ia paniki vielä... Ukko pani aamula ia päivälä... Ukko Pani kovasti mennä yönä puolen yön aikana ja salamat Läikyit yön pimeytessä ihanan kirkasti ia sato... Ukon iiliä pyöryiä ia kuohuia on kulkenu mutta ei ole täsä satanu". Hallat on niinikään aina muistettu. Miltei joka kesä halla "rippo ia räpistelee potonkaalia" taikka "syö" ja "panee", monesti se on "melkein kova", joskus "hirmusen kova ia se mokkaa peltoja oikein." Väliin kesäkuivana liikkuu "tuppihallakin", ja joskus pakkasien pelosta tehdään "sirppihallaakin". Elokuun 20-22 p:nä 1857 "näytti halla hirmusta haamuan Sangen peliättävälä muodola Ja uhkas Ihmis Raukkoia näliälä Jotka Jo Entistään olit hyvin hätäntynet mutta sen varieli Kuitengi Jumala Imheliselä tavala vaikka luode tuuli ankarasti Ja sato äppöiä Ja oli Kylmä niin Joka yö nousi nuori pilvi luoteelta Kuitengi Rikko vähän pottomaita Ja arinta lakua."
Kesänaikainen Lapin räkkäkin saa usein merkintänsä. Sattuu joskus, kuten 1862, sääsketön kesä, ja siitä piirtää Aapo kirjaansa: "Se on Se Sääsketön kesä Eipä niitä ole huoneesa palion yhtäkään niin ku kevä parhaten. Siitä laista huono tuli uosi, sen pääle ei loppunu hyvään sääsketön kesä."
Riihen puinnit ja vuodentulo on aina syksyisin pantu kirjaan. Saamme siitä lukea hyvät ja huonot vuodet, kamalan katovuodenkin 1867:n kulun ja tulokset: "nälkää kuuluu Joka Suunalta... hätä Leipää laitetaan nyt io iostaki... luppoia täälä nyt syötään palion... iauho leiviskä maksaa täälä 5 markkaa... Suomestaki kuuluu näliän kuoloa -- koko mailmasta kuuluu Surkiaa hädän huutoa... Ei nyt naura Rovaniemiläisekkään Lapin olien Syöntiä ku Parhaita höökäreiläki on olki huhmari pirtin loukosa ia vanteen sisään lyötään leipää -- ia Rahaa ei ole ollengaan... nyt on kova aika, Jumala itte tietää miten viimen käynee." Hyvinä vuosina taas Aapo voi merkitä: "io Se Kerta tuli pelto täysilleen, kuivanu vähin on, io se anto Jumala Leipää, hyvä vuosi, verraton Kaikesta, hyvä heinän teko moni pässy io heinästä, ia kaikkia maan kasuia yltäkyllin, marioiaki Joka Laija" (20.8.1878).
Joka syksy on merkitty kirjaan lehden lähtö sekä "maan ja puun ruska", ruohojen ja lehtien syksyinen väri. Väliin on "Ruska hirviä sekä puusa että maasa", väliin taas "Ruska puusa Joksiki kaunis eikä maa Ruskakaa paha", taikka "Ruska on hyvin helevä". Sitten seuraa syksyn sateet toljauksineen, tulee ensin "lunta livuksi" ja viimein paukahtaa täysi talvi, joskus jo Ristinpäivältäkin -- 14 p. syysk. -- eikä "enämpi löysää", niin että "Kyllä tämä on aika Kiriaan pantava asia". Vuoden loppuessa voi Aapo toisinaan antaa todistuksen: "Vuosi on taas Loppunu talvi on tähän asti olki mainion kaunis ilmoile että sitä ei vielä talveksi tiijäkään." Ja talvipäivän seisahtuessa hän huoahtaa: "Talvi Päivä Seiso eelä puolen päivän Kiitos Jumalalle päästiin myötäselle." Ihastuksella merkitsee kirjoitusmies auringon ensimmäisen näyttäytymisen uudelle vuodelle: "Kaunis Seesilma Aurinko armasti paisto jo vähän aikaa taas meile" (3.1.1885).
Alituiselta luonnontarkkaajalta eivät suinkaan jääneet erikoiset luonnonilmiöt huomaamatta. Milloin on "eriskummilinen" kesä tai talvi taikka syksy, milloin taas "aurinko kummittelee", taikka revontulet ilmestyvät kaakosta, taikka "tulee suvi kuin pyssystä" keskelle tammikuun pakkasta; ja sekin on ennen näkemätön kumma, kun syksyllä "maakivet ovat puhtaat lumesta vaikka satelee lunta ja kartuttaa maan ja puun pääle mutta ei kiven pääle, vaikka ovat kuopala, niin ovat lumesta puhtaat niin ku olisit lämpimät." Kaikkein suurimpia kummia on, kun syksyllä 1858 "näkyy suuri Pyrstö tähti aurinkon ja otavan välilä". Siitä merkkiää Aapo lokak. 20 p:nä "Tällä vijkola Katos pyrstötähti (Tonatin nimi) Sen Kijre Juoksu näytti olevan Itä pohiasta Länsi Etelään alta otavan Sen Kumma pyrstö näytti olevan arviolta 5 syltä pitkä Ja näkyään kuin auringon Sääri Laivalta Leviä Ja umia Ja auringosta ulos niin Kuin auringon Sääri tavallisesti pruukaa mutta Laiva suiu Itä pohiasta Kohti näytti Kuin olis hänen Kijre kulkunsa sujuttanu pyrstön Laivaa Jälkijnpäin -- Tämän Juoksu on vastaan muita Kierto tähtiä Se on nähty melkein koko mailmasa." Kuvauksensa on saanut myöskin "ihmeellisen merkilinen Tähti suihtu", joka tapahtui marrask. 27 p:n iltana 1885: "Mutta se oli mahoton jonka laista mie en ole nähny Ku niitä sinkoili juuri aivan yhä satoja yhtä aikaa niin että koko taivas pani yhtenä Suittuna isompia ja pienempiä net menit aivan länsi etelään niin isot muutamat että iuova näky ku sammuit." Aikakirjaan merkittävä asia oli myöskin vuoden 1866 lokak. 7 p:n hirmumyrsky, joka oli niin "hirmusen kova Erittäin puihin mettisä että ios maailmaa Seiso niin sen iäliet tuntuat varmaan Satoia uosia eikä ole ollu useihin satoihin uosiin sen laista Puun kaatua kun nyt oli Se kaato kaickiin vahvimatki puut ia taitteli niin ku luokua niin ettei pääse kulkemaan mettisä, ia väänsi mullan ia kiviin kansa kumoon kotivaaran aihkitki ei auttanu." Paperille pantava kumma on sekin, kun "Pari käkeä lentelee täsä vainioita ia istuat pielisä ia seipäisä ia ovat kesuia kummallisesti ia mokon Ranta aitan takana oli vene oikiasa iohon teki yhen munan ia mokon kalle ampu Sen naaraan." Seuraavana vuonna on Aapo tähän lisännyt: "eibä siitä ole ollu mitään taikaa Uosi on io kulunu ei muuta ku kalle on nainu tänä kevänä".
Kesäiset lohenpyynnit ja saaliit on Aapo tavallisesti vienyt kirjaansa. Elokuussa 1856 on merkitty: "lohia on saatu heitola mie sain Ala Karisa 18 parassa yönä", ja taas: "Ala Karista lohia 33: yhteen", sekä 1869 heinäkuussa: "Lohia saahan vähän. Pavot alhala ei saa olla kiini Se on väylä viimenki päätetty auki ia kemiläisten väki valta on nyt toki viimen lopula... Se on nyt väylä auki ei saa panna kiinni." Väylän avattua ruvetaankin saamaan lohia, mutta otetaan niitä säälimättä: "Kutu Lohia on taas pyytäneet kovasti ei kuunela lakia... Kutu lohet on täälä perin hävitetty... Lohia on tähän asti saatu tääläki hyvin ia Kaukosesa viisi kuusi sataa" (29.6.1873). Mutta sitten jo esim. 1884 näemme: "Lohia saaskennellaan" sekä 1886: "Lohia ei nyt taija olla ollenkaan", ja 1893: "Lohia vähin saahan." Metsälinnuistakin ja oravista Aapo nuorempina vuosinaan pitää kirjaa. Marraskuussa 1859 näemme: "Oravatki vaikene, on vielä aivan tulikko oravia joku... Mie tulin oravista Ja sain päivän pääle 10 vaikka on lunta Kortteli toista Oravila on hyvä hinta, mennä uona oli Korkein hinta 3 Ruplaa 50 Kop. Rihma: nyt toivotaan Samaa ja vielä Enämpääkin Kolarin markkinoila on Saatu 4 Ruplaa." Ja 1861: "Oravia Saatiin hyvin: mutta myytiin halvata 2 Ruplaa Rihma; markkinoisa saatiin 2 Kup. 25 kop." Syksyllä 1868 on merkitty: "Lintua on peräti vähä... oravia ei ole ollenkaan nyt."
Leipää täytyy karussa Lapissa useimpien eläjien joka vuosi ostaa, vaikka Herra hyvällä vuodella siunaisikin. Siksi leivänhinnat ovatkin aina päivän tärkeimpiä asioita, ja Aapokin ahkerasti muistaa niitä merkitä kirjaansa. Niinpä syksyllä 1852 "Jyvät maksavat 5 Rup. tynnyri ohria", ja 1857: "Tänä uona on maksettu siemen tynnyristä 12 Rup. Ja hätä olis tullut Ilman Kruunun Siementä", sekä 1861. "Jyvät maksaa 7 ja 8 Rup. ohrat eikä saa sittenkään." Nälkävuonna 1867 "jauho matto maksaa Kittilän markkinoila 70 markkaa -- Torniosa 56 mark." Huhtikuussa 1870 luemme: "Elo on täälä kallista matto 50 markkaa, iauho £ 3 mark. 20 penniä; ohra tynnyri 30 mark; Ruvis tynnyri 40 mark: Oulusa ohrat 14 mark. Rukiit 16 mark. Torniosa ohrat 20 mark. Ruk 22 m. Kyyti sen tekee ku ei saaha prahin vetäiä vähälä eikä paliola." Sitten 1893: "Elo on kyllä halpaa ku olis Rahaa -- 20 markkaa 100 kilon S. Rovaniemesä. ei se ole tyyristä".
Tervaa poltettiin Vene-Aapon aikoina Kittilässä vielä parhaasta päästä, ja joka kevät joen auettua lähdettiin laskemaan tervalauttoja alas. "Tervalautat huilaavat", on Aapolla miltei joka keväisenä kirjaanpanona. Aapo itsekin joskus poltti tervaa. Niinpä "Uona 1863 on minula taas tervan Pruukia vähän vanhaan hautaanin Porovaarassa -- 60 poron kuormaa -- Ulos iuoksi 25 tynnyriä, net Jäit tulevaan uoteen eli syksylä Jos sopis alasvienti." -- "Ei sopinu hinta on syksylä ylön halpa 3 Rup. 75 kop. -- keväilä saatiin 4 Rup. 75 kop. -- niitä langes sanomaton palious tervoia." Mutta syksyllä 1862 oli terva hyvässä hinnassa: "Tervoista saatu Torniosa 8 Rup. 5 kop. tynnyristä", Kymmenin tynnyrein Kittilän miehet tervojaan juonsivat alas, 1863:kin helluntaimaantaina "Erkkilän laurin terva lautta menee alas 70 tynnyriä kuinga käynee".
Tervalauttojen jäljessä rupesivat sitten tukkilautat laskemaan, kun tukkimiehet nousivat Peräpohjan suuria metsiä kaatamaan. Talvella 1870 on Aapo merkinnyt paksusti ja alleviivaten: "Tukin hakko on alkanut Kinis Selisä Sinetän Sahalle" ja myöhemmin jo "Tornion iätkiä on täälä, Simula on palion, Lindrutile tukin laskuun Kerpuale, olleet 3 viikua muutamat hakaneet kehää Simulasa Aution Riihesä on kansa miehiä." Sitten seuraa keväisin merkintöjä tukinlaskusta ja tukkilauttojen menosta. Kevättulvan loputtua "tukkilauttoja on huilannu koko päivän illala oikein", taikka "Lautta Miehet ovat pantisa oottavat tyvenemistä."
Yksinäisen takamaan kylän erikoiset, puheenaihetta antaneet tapaukset saavat myös Aapon aikakirjassa paikkansa. Monet kylässä tapahtuneet "romiaiset", häät ja vihkimiset, kuolemat, hautajaiset ja perunkirjoitukset saamme siitä nähdä, samoin hukkumiset ja muut tapaturmaiset kuolemat, Niemen pikkupojan, Matin, kiveliöön katoamisen, kuuromykkätytön harhailun metsissä, Seppälän Iisakin kartanon palot, Sammun Hannun valkian vahingot ja Uopion riihen palot, vielä talon kaupat, ensimmäiset pärekatot ja ensimmäisen ratasmyllyn teon 1871, ensimmäisen palovakuutusyrityksen 1869. Joskus liikkuvat etelän rosvot metsäkylillä, kerran tapahtuu takamailla murhatyökin, ja murhamies tuomitaan "käsi ia kaula poikki = Siberiaan". Toisinaan käy karhu kylän karjassa. Elokuussa 1864 "mettä liikku ia tappo mokolta lehmän -- ia haavo yhen", ja seuraavana kesänä "liikku taas mettä Ja tappo Mokolta lehmän ia toisen haavo". Mutta sitten kolmantena keväänä toukok. "12vää Vasten Saatiin mettälinen Johan Erik ia mokon kalle ia vaaran heikki luu vaarasta taisi olla se pahan tekiä ku oli laiha se joka kahtena kesänä oli liikkunu." Keväällä 1881 "Koiras _hirvi_ sarvipää (naaraala ei ole sarvia) nähtiin hangen aikana... pyytö himoset sanotaan sitä ajaneen ioko lienee tuo metsän Kukka tapettu." Paikkakunnalla liikkuneet kulkutauditkin on joskus merkitty Aapon kirjaan. Niinpä "1866 Tänä Syksynä on koleera Rutto liickunu haaparannalla ia vähin tälläkin puolela ia tornion Joela ylempänäki syyskesälä", ja elokuussa 1858 luemme: "Tämä Vuosi on Kovin Tautinen nyt on lijkunu Isompaa Ja pienempää Roskaa Rupulista ja Isosta tauvista aina Vatta puru Ja Silmä tautijn asti -- on Kuollu Kaivattaviaki." Ruijanrannan kalaretketkin sekä Ivalon "Kultavuoreen" meno ja lopuksi suuri Ameriikkaan muutto on pantu kirjalle. Jo 1881 "Aleksanteri Kallo väkineen meni ameriikaan ja Ranta kalle Kaukosesta", ja vuosikymmenen perästä "Ameriikaan meni 50 henkejä Kittilän kirkolta." Mutta kun läänin maaherra matkusti syrjäisillä perukoillaan, oli se, jos mikään aikakirjaan merkittävä asia. Elokuun 5 p:nä 1886 "Oulun Uusi Kuernööri Kenral Maiuri A. Kripenberg trillavaunuila, meni Kittilään veneelä. Myöskin meni Kittilään senattööri Iknatius ja Kalastus Insbehtori Malmkreen ja Kenraal Kuernöörin siainen Daen." Sitten 7 p:nä "Isot Herrat palasi Kittilästä veneelä Kävit sielä nelipyöräinen trillavaunu oli vaaran kartanola sen aikaa." -- Ensimmäisten metsänhoitajain saapuminen 1860 Kittilään oli myös muistettava asia, samoin isonjaon aloittaminen 1874 sekä jatkuminen, sitten kinkerien pito, "pispan kokoukset" ja pappien seurakuntaan tulo sekä lähtö. Maaliskuussa 1883 kirjoittaa Aapo: "Kirkko herra heikeli meni täältä menneelä viikola Pudasiärveen, on ollu täälä toistakymmentä vuotta Se Karle apiel Heikeli oli alkkulan kirkkoherran poika ia vallan hyvä pappi vaikka ei uskovaiset oikein tykänneet, mutta se oli kuitenki oikia uskovainen pappi."
Sanomalehtiä viljovana kirjallisena miehenä sai Vene-Aapo aina tietoja suuren maailman menostakin, ja merkillisimmät tapahtumat piirteli hän päiväkirjaansa. "Sota iulistettu Venäiän ia Turkin välilä", paukahtaa toukokuussa 1877 sekä "on io tapeltukin". Sitten seuraa venäläisten voittojen merkintöjä ja viimein oikein kehyksiin vedettynä: "Sota verinen on Loppuna venäiän ia turkin välilä Rauha on alle kirjoitettu molemilta keisareilta, Kultasila Kiriaimila, tämä Sota oli hirmusen kova ia verinen erittäin oli Pleuna kauhia teurastusplassi iota puolusti turkin urholinen Sankari Osman passa ioka viimein kuitenkin hääty antaumaan väkineen vankiksi, mutta sitte ei ollu ennäin vastusta misään Venäläiset menit talvisytännä palkaanin vuoret yli heitä ei estäneet kouat luonnon vastukset eikä mikään muu atrianopoli otettiin ilman vastusta ia samoin olis käyny Konstanttinopolile mutta Rauha tuli, Nyt on euroopan kristityt maat erotettu turkista pois Enklantti nyt härskyy venäiää vastaan kovasti kuinka käynee siinä täytelinen Rauha on tehty perliinin valtain kokouksesa, ia kaikkein Euroopan valtain suostumuksela, Turkki kävi pesola 1878." Isoilla komeilla kirjaimilla nähdään aikakirjassa 1880: "H.M. Keisari ALEKSANDER II Riemu Juhla 25. Uotta Istunu Venäjän Keisarillisela Istuimela", ja vihan kauhussa kirjoittaa veneseppä keisarin murhasta: "Ryssäkoff heitti pommin keisarin vaunuin alle 3 tiiman perästä loppui henki, tämä 6:tes kerta murha yritystä nihilistoilta, iotka perkeleellisessä murha vimmassaan ei herjenneet vainoomasta niin kauvon kuin sait aikomuksensa täytetyksi, hyvää ia leppiää keisaria kohtaan." Sitten Kittilässäkin -- 2.5.1881 -- vannottiin "uskollisuuden vala, minulla toinen kerta, Aleksanter III nelle tuomarin puustellisa." -- Valtiopäiväin avauksenkin on Lapinkorven kirjamies muistanut panna paperilleen muutaman kerran, ja hyvillä mielin Kivekkään kaukainen henkiystävä ja Kaiun lukija kirjoittaa tammik. 1 p:nä 1884: "Suomen kieli on nyt vihdoin viimeiki päässy Kahleistaan Keisari vainan päätös on nyt vahvistettu nykyiseltä Keisarilta Aleksanteri III nelta 20 uotta on nyt täytyny niin ku keisari vainan päätös määrää. Mutta jo Ruotsikiihkosila pää Nulpistu."
Kirjoittajansa elämänjuoksusta ja toiminnasta antavat "Aikain Muistot" paljonkin tietoja. Vene-Aapo asui ensin Nivanniemellä, jossa hänellä oli tupa ja venetyöpaja. Kesäkuussa 1859 mitattiin Aapolle Suutarin uudispaikka Saranivan rannalle, Alakylän alapuolelle. Tänne muutti hän venehuoneensa Nivanniemeltä 1875, asuen ensin itsekin siinä, kunnes 1877 sai siirretyksi tänne tupansakin. Ahkerana sai talon ainoa mies aina hääriä. Monesti kuulemme hänen käyvän milloin venetarpeiden etsinnässä ja hankinnassa, milloin taas rakentelevan venettä. Useasti on veneseppä merkinnyt kirjaansa, kenen tilaama vene kulloinkin valmistui taikka kenelle hän valmistunutta venettä kävi viemässä. Milloin rakensi Aapo veneen "Ahnger voudille", Puljun äijälle, Kyrön Kallelle, milloin "houti Barliinille" taikka "Ruottin näyttelöön". Muutamina vuosina seppä pani kokoon toistakymmentä venettä; niinpä 1874 seitsemän kolmilaitaa ja yhtä monta kaksilaitaa sekä 1887 kymmenen kaksilaitaa. Vielä lähes 80:n ikäisenä teki Aapo kolme venettä. Kaikkiaan on ukko merkinnyt rakentaneensa 325 venettä vv:na 1856-1898. Sitä ennen valmistetut veneet, ehkä toista sataa, ovat jääneet panematta paperille. Veneitten hinnoista on Aapo merkinnyt: "Venetten hinnoisa on tullu Suuria muutoksia Ensin ku mie tein myymä veneitä 1836 niin oli korkein hinta kolmilaiale 20 Riksiä Eli 6 Rup. 83 kop. kaksilaita 8 Riksiä Eli 2 Ruplaa 75 kopeikkaa hopia. Nyt (1864) maksaa kolmilaita 25 Rup. Eli 100 mark. kaksilaita 12 Rup. Eli 48 markkaa hopiaa näin on muutos tullu kaikesa Rahan Suhteen Samoin kaiken kalun hinnoisa ia Raha Asioisa. Rupla -- se on 4 markkaa Ruottin Riksi: 1 markka 40 pen." Päiväkirjansa loppulehdelle pisteli venemestari muistiin, missä oli tavannut sopivia tarvispuita: "Uopion välilä iso kuusen käyrä kanan iatko... palovuoman ylipääsä Rämekäyriä... tuosa haan ylipääsä kojun tyvi käyrä siestin puu tyvesä maasa", j.n.e.
Monia muitakin kotoisia asioita ja tapauksia on veneseppä pistellyt kirjaansa: lehmän ostot ja myynnit, poronkaupat, markkinoilla, käräjissä jopa kylässäkin käyntinsä, pikku pihlajan istuttamisen sekä vanhan, 18-vuotiaan "Passi" -koiran saamisen ja kuoleman.
Vaimona oli Aapolla Hietaniemen Maria Alakylästä. Tämä kuoli jo 1875, jolloin Aapo kirjoittaa: "Sinä 21 nä aamula varhain Kesäkuusa -- Kuoli minulta vaimo, vahvasa uskosa Jesuksen päälle iota hään oli kivuloisen ia vaivaloisen elämänsä viimi aikoina ikävöiny Elettyämme yhdesä 27 uotta -- 1 lapsi: anna kaisa on meilä." Ikävissään Aapo piirtelee sitten: "yksinpä mie nyt oleskelen aivan... Ikävänlaiselta se tuntuu välistä, Mutta Sinne Menee."
Vene-Aapon tytär, Anna-Kaisa, joutui naimisiin Julio Aapo Neitiniemelle Alakylään, ja Neitiniemen perheestä on kirjassa tuon tuostakin merkintöjä, milloin ilmoitus lasten -- talossa saatiin kahdeksan poikaa ja kaksi tytärtä -- syntymisestä, kastamisesta ja kolmen pojan kuolemasta, milloin mitäkin taloa koskevaa asiaa. Useasti kävi ukko kylässä tyttärensä luona, ja pojat isommiksi tultuaan olivat äijävaarin apulaisina venepuita etsimässä. "Mie kävelin Neitiniemeen", esiintyy useasti, ja joskus vielä "olin sielä saunassaki". Kauniin kehystetyn kuoleman ilmoituksen on ukkovaari piirtänyt kirjaansa tyttärensä ensimmäisen pikku pojan poismenosta, liittäen loppuun: "tämä lapsi oli erin kaunis ihana ia viisas -- Se oli pieni engeli -- Suurela Surula kaipaama me kaikki häntä -- Mutta hään on taivaan ilosa."