Part 21

Eerikki Ljung oli täll'aikaa ollut jo kuukauden ajan Turussa, oli kunnialla tullut ylioppilaaksi ja odottamattomaksi ilokseen vielä saanut kuninkaalta viidenkymmenen plootun suuruisen vuotuisen stipendin, joka riitti hänen kirjainsa ostoon ja siihen, että jonkin kerran sai kaljalla ja talonpoikaisjuustolla maustaa sitä leipäsäkkiä ja voitynnyriä, jonka hänen äitinsä, reipas ja hellä Maria Pietarintytär -- entinen Maria Larsson -- oli Lohilahdesta lähettänyt kultanupulleen Turkuun. Hän oli myös saanut ystävällisen kirjeen jalolta suosijaltaan, arkkiaatteri Linnaeukselta, joka antoi hänelle hyviä, hänen opintojaan koskevia neuvoja ja lupasi tulevana kesänä lähettää hänelle rahaa Satakuntaan ja Hämeeseen tehtävää kasvitieteellistä retkeä varten. Kirjeessä oli myös muutamia tervetulleita rivejä Eriika Lindelialta, joka kertoi, että hän kesällä oli tutkinut kuusi uutta sienilajia ja pannut neljätoista käärmettä väkiviinaan, ja sitten vielä oppinut munia keittämään. Mainitsi Eriika myöskin sivumennen, että hänellä oli Hämeessä täti, jonka luona hän oli saanut luvan käydä tulevana kesänä, jolloin kenties saattaisi niin sopia, että Eerikki niillä tienoin tutkisi kasveja. Hauskaa olisi kohdata toisiaan, arveli hän, mutta Eerikin ei pitäisi millään muotoa antaa häiritä itseään hänen tähtensä. Ja tätä toisteli pikku Eriika niin monta kertaa kirjeessään, että Eerikki viimein alkoi epäillä, että juuri Eriika eikä kukaan muu ensiksi oli tehnyt hänen uuden kasvitieteellisen retkensä suunnitelman, vaikka siinä olikin menetelty niin nokkelasti, että näytti aivan siltä kuin eno arkkiaatteri olisi sen keksinyt.

Vielä on yksi henkilö, jonka vaiheista meidän tulee kertoa, ja se on Penna. Tämä kunnon mies oli nyt ehtinyt selvitä unestaan tuon sekavan yön jälkeen, jolloin hän kirjoitti kuninkaalle ja samalla kertaa lahjoitti sekä morsiamensa että maatilansa isännälleen, jota hän oli "pukannut". Edellinen lahja oli kiitollisesti otettu vastaan, mutta toista ei ollut kukaan korviinsa ottanut, ja tarkemmin ajateltuaan päätti Penna itsekin ennemmin elää varakkaana talonpoikana kuin köyhänä husaarina, jonka vielä päälliseksi -- oman ajattelemattoman pyyntönsä mukaan -- piti saada koiran ruokaa ja selkäsauna kerta päivässä. Kreivin paranemisesta kävi tämän rehellisen miehen mieli niin hyväksi, ettei hän ainoastaan tyytyväisin mielin ollut läsnä entisen morsiamensa häissä, vaan lahjoitti vielä sulhaselle kuuluisan, sukkajalka Pokensakin. Mutta Penna oli saanut naimishuolista kyllänsä, pysyi sentähden koko elinaikansa vakavana vanhanapoikana ja otti kasvatikseen ja perillisekseen yhden Eerikki Ljungin nuoremmista veljistä, Munsalan pikku Pietarinpojista.

Näin puhkesi vähitellen uusi suku Perttilän talossa nupulle, uusi suku Suomen saloilla ja kankailla, ja kenties me kerran vielä saamme nähdä noiden nuppujen kukkivan. Yksi aikakausi haarautuu loitolle toiseen. Satavuotisen, lakastuneen, myrskyn kaataman hongan rinnalla nousee maasta vaaleanvihreä vesa ja vankka runko. Minkätähden emme loppuun kuluneen elämän ohella, jommoinen porvariskuninkaan elämä oli, kukoistavan kesän ohella, jommoinen Ester Larssonin elämä oli, myös viipyisi muutamia iloisia hetkiä Kustaa III:n perhosajeluakin katsellen, miksi emme tarkastaisi lukiolaisen tulevaisuudentoiveita ja Eriika Lindelian vihreitä sirkkalehtiä? Korkealla näiden yllä, näiden takana, näiden edessä kaareutuu selkenevän ajan taivaanranta, ajan, joka luo väriensä heijastusta niihin kaikkiin. Erämaissa on päivä koittanut, vapauden aika on Ruotsissa ja Suomessa korkeimmillaan. Milloin ja mitenkä on uusi aamu koittava? Ammoin aikoja vastauksenne saaneet kysymykset, joihin ei kukaan osannut silloin vastata, mitä muuta te olette kuin ihmiskunnan samoja iäti uudistettuja kysymyksiä elämälle? Putoa, lakastunut lehti, ja idä piilossa, heikko siemen, kun vain putoat jalosti ja idät suuruuteen! Joko sitten ennustanet iltaa tahi aamua, niin se kaikki on kaikkivaltiaan päivää, jonka sadot tuleentuvat iankaikkisuutta varten.

_Neljännen jakson loppu_.

VIITESELITYKSET:

[1] Topeliuksen v. 1850 ilmestynyt kertomus. _Suoment. muist._

[2] Sianpää, Häränpää ja Häräntähti. _Suom. muist._

[3] Almosa = almu. _Suom. muist._

[4] Lehmus = lind. _Suom. muist._

[5] Mun = suu. _Suoment. muist._

[6] Kasvientutkija Liljeblad sai oppineilta toisenlaisen todistuksen. Kun Linnén oppilas, kuuluisa Daniel Thunberg, sittemmin arvosteli Liljebladin ruotsalaista Floraa (kasviota), lausui hän, tosin vähän liian ankarasti: "Deus creavit, Linnaeus ordinavit et Liljeblad perturbavit." -- Jumala loi, Linné järjesti ja Liljeblad sotki (kasvikunnan).

[7] Koskettaa tähtiä = tulla kuolemattomaksi.

[8] Kreivi Tessin y.m. perustivat sen v. 1735.

[9] Vihamiehen voitan ma alhaisen ylenkatsein ja kilvellä hyveiden.

[10] Kreivi Tessinin isoisän isä oli Stralsundin raatiherra.

[11] Välskäri olettaa sen Ulriikan päiväksi, 4:nneksi päiväksi heinäkuuta. Senaikaiset aikakirjat sitävastoin sijoittavat juhlan Loviisan päivään, 25:nteen päivään elokuuta, mistä tässä on huomautettava siitä syystä, ettei niin merkillistä tapausta kuin Kiinan vihkiminen oli, sijoitettaisi väärään päivään. Heinäkuun 4 päivä ei sovi yhteen kuninkaan Suomeen tekemän matkan päivämäärien kanssa.

[12] Hän lisää päiväkirjassaan: "_J'ai vu un temps, on il avait pas 20 jolis visages dans tout Stockholm_". (Olen nähnyt ajan, jolloin koko Tukholmassa ei ollut kahtakymmentäkään kaunista naista.)

[13] Gast merkitsee oikeastaan peikkoa, aavetta sekä laivamiestä, mutta myöskin reuhakkoa, metelöitsijää.

[14] Aura, nyt otsasi nostaos, riemuiten tanssios. Suomi! Kunnia mimmoinen! Päivä mik' onnellinen! Päiv' ikävöity! Nyt uudet vuos'sadat koittavat sulle, maan Isä kun haluaa tulla sun rannoilles.

[15] Kukkuraisimman yhteisen ilon, syvimmän alamaisuuden, vilpittömimmän uskollisuuden ja täydellisimmän kuuliaisuuden todistukseksi, Porvoon Runottarien pyhittämä.

[16] Blom = kukka. _Suoment. muist._

[17] Vaarallisia matalikkoja Pohjanlahdessa.

[18] Kellarirenki Hornay, teurastajarenki Ekerman y.m. Vaasassa säilytetään vielä täydellinen, tässä merkillisessä tilaisuudessa kuningas Aadolf Fredrikin mukana olleen seurueen luettelo. Koko seurueen lukumäärä nousi Suomessa matkustettaessa 78 henkeen, mutta kaikki ne eivät olleet mukana Vaasassa.

[19] Sen nimi on suomennettuna: "Kuninkaan Onnellinen Matka Tukholmasta Ahvenan Meren yli, Uudenmaan, Hämeenlinnan, Torun ja Porin läänien, sekä Pohjanmaan, Norrbottenin, Länsipohjan, Ångermanlannin, Medelpadin, Helsinge-, Gestrike- ja Uplannin kautta Drottningholmaan. Alettu 12 päivänä Kesäkuuta, päättynyt 10 päivänä Elokuuta 1752. Sepittänyt Hjalmar. Lauletaan kuin: Rest hafver jag över vatten j.n.e. Tukholmassa, painettu P.J. Nyströmin kirjapainossa 1752." Nämä nyt ylen harvinaiset laulut, joista kaksi säkeistöä jo tätä ennen on tähän kirjaan otettu, olivat välskärille tuntemattomat, mutta säilytetään Suomen yliopiston kirjastossa jälkimaailman mielen ylennykseksi.

[20] 15 p. kesäkuuta.

[21] 16 ja 17 p.

[22] 18 ja 19 p.

[23] 19 ja 20 p.

[24] 20 p.

[25] 21 p.

[26] 23 p. H.K.M.:n korkea nimipäivä.

[27] 23 p.

[28] 27 p.

[29] 28 p.

[30] 29 ja 30 p. kesäk. ja 1 p. heinäk.

[31] 3 p. heinäk.

[32] 4 p.

[33] 7 p. heinäk.

[34] 10 p.

[35] 13 p.

[36] 15 p.

[37] 16 p.

[38] 18 p. heinäkuuta.

[39] Aadolf Fredrik rakasti komeutta matkoillaan. Tessin huomauttaa siitä päiväkirjassaan: "Preussin kuningas Fredrik matkusti, ollen itse kahdeksas, Pyrmontiin; Aadolf Fredrik kulki v. 1761 Lokaan 450 hevosella."

[40] Välskäri näkyy tässä käyttäneen puhetta, jonka kappalainen Tunaes Anundsjössä Ångermanlannissa _aikoi_ pitää hänen majesteettinsa matkustaessa sen kautta ja joka on otettuna "Lärda Tidningariin" vuoden 1752 100:nteen numeroon. Olisi ehkä liian rohkeata väittää, että arvoisan rovasti Hedmanin sanat sattuivat aivan samoin, mutta luultavaa kuitenkin on, että ne kirjaimen ja hengen puolesta sointuivat hyvinkin hyvästi yhteen tämän mainitun puheen kanssa, joka on oikea loistonäyte sen ajan alamaisesta kaunopuheisuudesta.

[41] 20 p. heinäk.

[42] Samana päivänä.

[43] Samana päivänä.

[44] Kauppias Kyntzellin talossa, jossa viime paloon asti eräässä kirjoituksessa oli säilynyt muisto kuninkaan yösijasta.

[45] 22 p. heinäk.

[46] 23 p. heinäk.

[47] Ethoniksi sanotaan erästä hevosta.

[48] 24 p.

[49] 25 ja 26 p. heinäk.

[50] Venäläinen sana husaarivuosilta: pilalla.

End of Project Gutenberg's Välskärin kertomuksia 4.2, by Zacharias Topelius