Part 28

-- Sepä joltakin näyttäisi, -- nyökäytti Ester päätänsä ovesta: -- Te saaveja vannehtimaan! Ei, isäni, minä annan teille paremman neuvon. Huomenna olette te valtiopäivämies, ja valtiopäivämiehellä on aina luottoa.

-- Sen asian laita on niin ja näin, -- sanoi vanhus naurahtaen. Huolimatta kaikista kovista kohtaloista näkyi heissä vielä jälkiä heikosta isästä ja hemmoitellusta lapsesta.

-- Uskokaa pois, -- jatkoi Ester. -- Kuulin sanottavan, että täällä on suuri puolue, joka äänestää isää sentähden, että toiset äänestävät Blomia.

-- Mene tiehesi! Äläpäs -- tulehan ensin tänne, että saan syleillä sinua, surunlapseni, josta kumminkin tuli viimeinen iloni tässä maailmassa! Kas niin, nyt saat mennä. Ja sentähden, Grenman, minä ajattelen niin, että annamme kolmentuhannen talarin vekselin Merlades & Pojille Cadiziin ja tilaamme suolat Fribergin & Winkelmanin välityksellä Tukholmasta.

-- Mutta se ei käy päinsä, ei käy päinsä, -- vaikeroi kirjanpitäjä tuskissaan, kun hänen luultavasti ensi kerran elämässään täytyi sanoa isäntäänsä vastaan.

-- Eikö käy päinsä? Minkätähden ei?

-- Sentähden, että -- änkytti Grenman, kun ei muukaan auttanut, -- sentähden, ettei meillä ole mitään luottoa! Tervat, jyvät, kaikki menevät Blomille, ohi porttimme, ja jos kysyn, mitä tynnyri maksaa, ovat he ylpeän näköisiä ja vastaavat: rahaa. -- Kolmetuhatta talaria! Eikä meillä ole kolmeakymmentäkään!

Larsson ei virkkanut mitään, vaan vaipui synkkiin ajatuksiin. Ilman rahaa täytyy kauppiaan usein tulla toimeen: ilman luottoa hän on hukassa.

-- Ehkä ei olisi mahdotonta keksiä jotakin keinoa, -- jatkoi Grenman, nokkelan näköisenä näpäyttäen tuohesta tehtyä kapinetta, joka oli olevinaan nuuskarasia.

-- Mitä tarkoitat, mies? Uskallapas vain kerta vielä puhua kumppanuudesta Blomin kanssa.

-- Minä tarkoitan, -- vastasi kirjanpitäjä viattomasti, -- että sittenkun nyt presidentti Bertelsköld on tullut hulluksi ja hänen veljensä poika perii kaiken omaisuuden, joka taitaa nousta viiteen tai kuuteen kultatynnyriin, niin riippuu vain isäkullan omasta tahdosta...

Larsson iski häneen silmänsä, tuikeat ja terävät kuin kolmen tuuman naulat. Mutta Grenman huomasi kummityttärensä Esterin seisovan ovessa ja sai nyt uuden tavattoman rohkeuden puuskan ja jatkoi pelkäämättä: ... niin riippuu vain isäkullan tahdosta, että saadaan kaikki tyydytetyiksi ja samalla vahvistetuksi kauppahuoneen luottoa. Merlades & Pojat lähettävät toukokuussa suolalastin Friberg & Winkelmanille; Friberg & Winkelman lähettävät lastin kesäkuussa Larsson & Kumppanille; Larsson & Kumpp. hyväksyvät seuraavassa tammikuussa Merlades & Poikain vekselin; puhdas voitto 100 prosenttia.

Vanha kauppias näpäytti sormiaan ja astui muutamia kertoja edestakaisin huoneessaan. Kiusaus oli suuri, mutta ei kyllin suuri murtaakseen hänen rautaista tahtoaan. -- Bertelsköld & Larsson! -- mutisi hän. -- Ei, se on firma, jonka kanssa taivaan Herralla ei ole mitään asioita.

-- Mutta patruuna on itse sanonut, että tästä vielä ryöppy nousee, -- jatkoi Grenman, joka niinkuin hidaskulkuiset konit lönkytteli vanhaa vauhtia kerran alkuun päästyään. -- Kuka on oleva tyttärenne turva, kun kerran täältä lähdette?

-- Esterillä on veljiä.

-- Ja pitääkö hänen kaiken elinaikansa syödä heidän leipäänsä? Ei, patruuna. Hänessä on paljon teidän omaa luonnettanne. Te ette suostu yhtiökumppanuuteen oman vävynne kanssa; Ester ei suostu yhtiökumppanuuteen veljiensä ja kälyjensä kanssa; se on kaikki samaa sotkuista vyyhteä, ukko Larsson, ja sentähden olisi hyvä, että sen ajoissa selvittäisitte.

-- On hitunen totta siinä, mitä sanot, -- vastasi Larsson, jonka täytyi myöntää muistutus oikeaksi. -- Toivon vielä eläväni sinä päivänä, jolloin rajuilma puhkeaa. Silloin saan nähdä, mille puolelle tuo nuori mies on asettunut. Ester, kirjoittaako hän sinulle vieläkin, niinkuin teki ensimmäisenä vuonna?

-- Kirjoittaa, isäseni. Sinä olet antanut siihen luvan.

-- Kirjoita siis hänelle, että hän rupeaa kansan puolelle, ja minä olen ajatteleva yhtymistänne.

-- Isä hyvä, -- vastasi Ester. -- Kaarle Bertelsköld on mies niinkuin tekin, eikä myy periaatteitaan. En voi kirjoittaa hänelle, mitä pyydätte.

-- No niin, älkäämme siitä enää puhuko. -- Mitähän Grönbergillä ja Saloviuksella on minulle asiaa?

Nämä kunnianarvoiset Vaasan porvarit astuivat sisään nähtävästi hiukan hämillään huoneessa vallitsevasta köyhyydestä, ja ilmaisivat monen mutkan perästä asiansa, joka oli semmoinen, että Blomin vastapuolue aikoi taas valita kaupungin entisen korkeasti kunnioitetun valtiopäivämiehen; ja he toivoivat, ettei hän kieltäytyisi tästä vaivalloisesta toimesta; mutta tähän tahtoivat he kumminkin liittää pienoisen ehdon, nimittäin sen, että heidän edusmiehensä tulisi äänestää hattupuolueen kanssa, ettei kaupunki tulisi kärsimään vallanpitäjäin epäsuosiosta.

Niska jäykkänä nousi porvariskuningas seisomaan ja viittasi kädellään ulos aukinaisesta ikkunasta, josta Korsholman vallit näkyivät. -- Menkää -- sanoi hän, -- menkää tuonne noille valleille ja käskekää niiden muuttua nurmilavoiksi, että ylhäiset ja mahtavat herrat voisivat mukavasti niillä istua. Mitähän vallit siihen vastaisivat? Ne sanoisivat teille: ei meitä mitattu tämänpäiväisen mitan mukaan, eikä meitä tehty selkätueksi hetken röyhkeydelle. Meidät mitattiin semmoisiksi, että voisimme kestää läpi aikojen, ja meidät luotiin synnyinmaata puolustamaan. Sama on minunkin vastaukseni teidän ehtoonne. Hattujen ystävää ette ikinä minusta saa, vaikka vielä eläisin kaksienkymmenien valtiopäivien ajan. Ja jos Vaasa niin suuresti haluaa vallanpitäjäin suosiota, niin lähettäköön notkeampia miehiä kuin minä olen. Mutta silloin Vaasa katsokoonkin, mitä sillä vielä on omasta itsestään jäljellä.

Grenman ja nuo kaksi porvaria katsahtivat toisiinsa. Ensinmainittu ei ymmärtänyt, kuinka oli mahdollista olla köyhä, ilman ystäviä, ilman luottoa, ilman mahdollisuutta jälleen aloittaa toimeliasta elämää, ja kuitenkin halveksia yhtymistä rikkaan ja ylhäisen suvun kanssa, joka voi avata tien vaikka mihinkä yritykseen. Jälkimmäiset taas eivät käsittäneet, kuinka oli mahdollista, että nöyryytetty, halveksittu, jopa läheisten sukulaistenkin pilkkaama mies voi hylätä tilaisuuden loistavan hyvityksen saamiseen, ainoastaan vanhoissa ennakkoluuloissa itsepintaisesti kiinni pysyäkseen. Kaikki he kuitenkin olivat vaiti; tuo kookas, harmaapäinen ukko tukki heiltä suun tuolla muinaisia aikoja muistuttavalla totisuudellaan ja järkähtämättömällä ryhdillään.

Mutta Ester Larsson ymmärsi isänsä. Hän tuli luo, kavahti häntä kaulaan ja kuiskasi: -- Isä, sinä olet mies, ja minä olen ylpeä siitä, että saan olla sinun tyttäresi!

VIITESELITYKSET:

[1] Välskäri muistutti: merkillistä on lukea, kuinka nämä suuret maanluovutukset, jotka kokonaan muuttivat valta-aseman pohjolassa, summittaisin suoritetaan kahdessa, nim. 4:nnessä ja 8:nnessa rauhansopimuksen 24:stä kohdasta, kun sitävastoin muut välipuheet ja ehdot laajasti eritellään. Suuria asioita käy harvoin sanoin lausuminen.

[2] Horn merkitsee sarvea.

[3] Fahlander mainitsee muiden haaksirikkoon joutuneiden joukossa Kokkolan sen ajan rikkaimman ja arvokkaimman kauppiaan, raatimies Lauri Brennerin. Tämän malttamattomuus päästä jälleen kotimaahan oli niin suuri, että hän syksyllä astui vaimoineen, lapsineen ja kaikkine tavaroineen laivaan palatakseen kotimaahansa. Kaikki hukkuivat läntisessä Merenkurkussa Uumajan ulkopuolella.

[4] Tätä selitettäessä vilkaisi koulumestari pahanjuonisesti ystäväänsä kapteeni Svanholmia, joka lämmenneenä ja hartaana tulevaa ottelua odottaen kierteli punaisia nääveleitään.

[5] Katso kuudetta kertomusta "Mainiemen linna".

[6] Vai niin, sydänkäpykö? No niin, toveri. Morsian on mennyt jäitse Tukholmaan. Minä kohtasin heidät perjantai-iltana Munsalassa. Vanha Larsson oli muassa. Käänny takaisin toveri; olet marssinut väärää tietä! Vasempaan mars!

[7] Kuningasmielinen ja isänmaanystävä. Suom. muist.

[8] Mutta mitä on tuolla rannalla? Niinhän Broman huutaa kuin vimmattu. Aja hiidessä!

[9] Näkyy, ettei välskäri ollut nähnyt Garibaldin aikakautta. Latojan muist.

[10] Välskäri sanoi tavalliseen leikkisään tapaansa, että hän kernaammin olisi valinnut tälle kertomukselle toisen nimen, mutta Anna Sofia halusi kuningasta, hän ei tyytynyt vähempään, ja sen tähden täytyi hänelle antaa kuningas mimmoinen hyvänsä.

[11] Kymmenes kertomus, Erämaiden kevät.

[12] He ovat kaikki yömyssyjä.

[13] Rüdesheim, eräs Saksan kaupunki, kuuluisa viineistään. Suoment. muist.

[14] Kolmas jakso, 9. kertomus.

[15] Välskäri luuli huomaavansa, että hänen kuulijansa pitivät kuvausta tästä luolasta hänen itsensä sepittämänä juttuna ja sai sen johdosta syytä muistuttaa kuuluisasta noitavuoresta Vöyrissä. Kansantaru arvelee näitä luolia jättiläisten tekemiksi, luulee niitä paholaisen pesiksi ja ammoin aikoja haudattujen salaperäisten aarteiden kätköiksi. Jotenkin todenmukaista on, että ne entisinä aikoina ovat olleet pakolaisten, rosvojen ja vääränrahan tekijäin turvapaikkoja.

[16] Välskärin kuudes kertomus, "Mainiemen linna".

[17] Bonde = talonpoika.

[18] Katso kertomusta "Erämaiden kevät."

[19] Flinta = piikivi. Suoment. muist.

[20] V. 1721. Katso "Erämaiden kevättä".

End of Project Gutenberg's Välskärin kertomuksia 4.1, by Zacharias Topelius