Part 3

Tiedustelu- ja partio-retkien ansioksi on luettava monta vakavaa häiriötä vihollisen rintaman takana, kuten _Hillinsillan_ räjäyttämisestä 26 päivänä helmikuuta Lappeenrannan ja Simolan välillä johtunut sekamelska.

Paitsi suksijoukkoja, joita olivat melkein kaikki joukko-osastot, järjestettiin pataljooniin ratsastavia tiedusteluosastoja, jotka monessa taistelussa tuottivat käänteentekevän vaikutuksen.

Kaikki nämät mainitut seikat yhdessä vaikuttivat sen, että voitonvarmuus päivä päivältä kasvoi omissa joukoissa, jota vastoin epäilys sai punaisten mielissä yhä enemmän jalan sijaa. Kun sitäpaitsi vielä jääkäripataljoona saapui Libausta, ryhtyen järjestämään taistelu-kuntoista armeijaa kutsuntojen kautta kootuista miehistä, niin oli taistelun voitollinen tulos jo varmana vakaumuksena jokaisen mielessä. Lopullinen ratkaisu oli siis vain ajan kysymys enää. Kuitenkin kului vielä monta, pitkää viikkoa kuluttavassa odotuksessa, vaikeissa taisteluissa ja ristiriitaisissa ajatuksissa, ennenkuin päästiin käännekohtaan, ennenkuin voitiin ryhtyä puolustuksesta hyökkäykseen. Siinä toivossa sitä kumminkin työtä tehtiin, valmistuksia ja suunnitelmia laadittiin. Eikä niissä valmistuksissa Karjalan armeijakunnan teknillisellä osastolla ollut pienimmät ansiot. Satamäärin karttoja oli laitettava, laivasto asetettava liikekannalle ja samanaikaisesti pidettävä huolta senkin seitsemistä seikoista.

Ainoaksi kerraksi, jolloin rautatiellä sattui selkkausta, voimme merkitä Miissuan onnettomuuden. Sekin olisi ollut ajoissa vältettävissä, jos rata-osan insinööri olisi ottanut huomioonsa annetut ilmoitukset ja ryhtynyt tarpeellisiin toimiin. Mutta hän katsoi olevansa sotilasjohdon ylä- tai ulkopuolella ja aiheutti niinollen parin ampumatarvevaunun suistumisen radalta kiireisenä taistelu-yönä. Se olikin ainoa häiriö, kuten jo sanoin, ja on sekin laskettava yhden ainoan henkilön itsepäisyydestä ja vastahakoisuudesta johtuneeksi.

_Punaisten yleinen hyökkäys_.

Helmikuu oli jättänyt perinnöksi ankarat taistelut. Punaisten yleinen hyökkäys keskittyi kiivaimmaksi _Ahvolassa_, jossa vihollinen tarkasti ohjatun tykistövalmistelun turvissa yritti päivittäin useita kertoja jalkaväkihyökkäykseen, mutta raukesivat nämä yritykset tavallisesti joko alkuunsa tai pistintaisteluun.

Venäläiset sotamiehet ja matruusit, jotka kotimatkallaan antoivat värvätä itsensä Viipurissa, ottivat runsaslukuisina osaa näihin taisteluihin maaliskuun alkupuolella. Samoin ilmaantui runsaasti tykistöä, jopa raskastakin, joka saattoi suoraan sanoen syytämällä kylvää projektiileja.

Niinpä jo ensimäisenä päivänä maaliskuuta yrittivät punaryssälaumat useampaan kertaan tykistötulensa suojassa hyökätä Ahvolaan, mutta lyötiin tuntuvin tappioin takaisin. Myöskin _Karisalmelta_ käsin koettivat punaryssät raivoisan tykki- ja konekivääritulen tukemina hyökätä _Näätälässä_ olevien joukkojen kimppuun, mutta lyötiin vastahyökkäyksin takaisin. Ei auttanut sekään, että vihollinen ryhtyi laajaan saartoliikkeeseen; jättäen suuren määrän kuolleita ja haavoittuneita täytyi sen vetäytyä takaisin Karisalmen asemalle.

Taistelut oikealla sivustalla olivat vähäpätöisiä kahakoita, mutta ansaitsevat sentähden mainitsemista, että niissä kaatuneelta punaisten johtajalta saadusta kirjeestä voitiin päättää seuraavana päivänä tapahtuvan suurrynnistyksen pääpiirteet, jopa Jääsken rintamaosan yksityisseikatkin. Samoin patrullitaistelut _Muolassa, Valkjärvellä ja Raudussa_ supistuivat vähäisiksi kahakoiksi, joilla ei ollut sen suurempaa merkitystä.

Kuitenkin voi niistä, tiedusteluosaston antamien ilmoitusten nojalla, vetää sen johtopäätöksen, että punaiset pitivät "tyyntä myrskyn edellä".

Niinpä sitten seuraavana päivänä, 2. maaliskuuta, alkoikin oikea rajuilma. Aamulla varhain saatiin _Imatran_ kautta tieto _Lappeenrannassa_ olevista kolmesta tuhannesta asestetusta miehestä ja 10 tykistä, joilla kaikilla oli aikomus tulla Imatralle. Kirjeessä selostetulla tavalla hyökkäsivät punaiset, apunaan runsaasti matruuseja, Jääsken _Penttilästä Kuurmanpohjan_ kylään. Huolimatta tykistön ja konekiväärien antamasta tuesta epäonnistui yritys kokonaan. Kiivaan ottelun jälkeen täytyi hyökkääjäin raskain tappioin peräytyä.

Keskustassa jatkui edellisen päivän taistelu Ahvolassa. Radan eteläpuolella ryhtyi vihollinen hyökkäämään Pullilasta Oraa kohti, lähettäen joukon Lanan talon kautta Viskarinkylään, muutamia kilometrejä _Hannilan aseman_ eteläpuolella, mutta peräytti vartiostomme sen _Lanan talon_ luokse, jossa sukeusi pitempi ja vaikealuonteinen taistelu. Kaikki hyökkäykset Oralle lyötiin takaisin. Kuitenkin täytyi ankaran painostuksen ja 8 tuntia kestäneen taistelun jälkeen jättää _Näätälän_ kylä ja siirtyä varustettuun asemaan _Kääntymällä_.

Vihollinen, joka oli saanut runsaasti lisäjoukkoja pitkin koko rintamaa, osoitti sitkeää hyökkäilyhalua. Sen kärsimät tappiot olivat tuntuvat.

_Heinjoella_ havaittiin päivän kuluessa vihollisen ratsupatrulleja Kämärältä käsin. Muuten rauhallista.

Muolaan _Kuusankylään_ keskittää vihollinen suuria joukkoja varustettuina tykeillä ja konekivääreillä.

_Raudussa_ on kiivas taistelu kirkon itäpuolella kestänyt koko päivän.

Tämä oli myrskyn alkua. Eikä seuraavakaan päivä ollut huonompi. Oikealla sivustalla kyllä oli hiljaista edellisten päivien onnettomuuksien johdosta, mutta sitä kuumempaa oli keskustassa, Ahvolan kylässä. Jo aamuhämärissä aloitti vihollisen tykistö kiivaan ammunnan, joka päivän mittaan kehittyi yhtämittaiseksi jyrinäksi. Välittämättä tykistömme tarkoin tähdätystä tulesta kehittäytyivät viholliskolonnat hyökkäykseen. Huolimatta konekivääri- ja kivääritulen huumaavasta ratinasta, tykkien kaameasta jyrinästä ja tuhoatuottavien kranaattien räiskeestä hoitelivat meikäläiset kunniakkaasti tehtäviään antaen päälle käyvän vihollisen "purra pippuria" 60 askeleen päästä. Silloin kuitenkin hajosivat punaryssien hyökkäysketjut hurjaan pakoon kärsien vielä paetessaankin suuren mieshukan.

Meidän mieshukkamme oli iltaan mennessä saatujen tietojen mukaan yhteensä yli kaksikymmentä kaatunutta ja haavoittunutta. Se oli Vuoksen rintamalla verisin päivä, mitä tähän asti oli saatu kokea.

Viime päivien kiivaiden taistelujen aikana oli vihollinen, jolla oli paljon joukkoja käytettävänään, miehittänyt _Noskuan_ eli Ala-Noskuan, kuten sitä myös kutsutaan, mutta tänä aamuna tuli sille kiire lähtö: hyvin valmistetulla, tykistön tukemalla hyökkäyksellä valloitti I pataljoonan 4 komppania aamutöikseen kylän takaisin, saaden saaliiksi ison joukon kiväärejä ja saniteettilaukkuja.

_Valkjärvellä_, jossa viholliset tekivät hyökkäysyrityksen, saatiin paljon kiväärejä ja ampumavaroja. Kuusi kaatunutta jätti hyökkääjä taistelutantereelle.

Päivän taistelut olivat kiivaat ja veriset, mutta eivät siitä huolimatta ottaneet lakastuakseen. Vihollinen, jolla oli runsaasti väkeä, vaihtoi illalla uudet joukot hyökkäämään ja niin kesti taistelua koko yön _Ahvolassa_ jatkuen entistä kiivaampana seuraavana aamuna. Eikä vain Ahvolaan rajoittunut hyökkäily-alue, vaan myöskin muualle leimahtivat kiivaat taistelut riehumaan.

Luullen joukkojemme tilan _Kääntymällä_ olevan huonon ryhtyivät punaryssät Karisalmelta ja Näätälästä käsin ankaraan rynnistykseen, mutta olivat jo puoli tuntia kestäneen laukausten vaihdon jälkeen pakoitetut vetäytymään takaisin. Myöskin Valkjärvellä koetti ylivoimainen vihollinen kokonaan tuhota vähäisen puolustusjoukon, joka kuitenkin pontevasti teki vastusta tuottaen viholliselle vaikeita tappioita ja pysyttäen asemansa.

Siitä huolimatta, että joukot saivat yötä päivää maata taisteluketjussa, oli miesten mieliala erinomainen. Niin alemmat kuin ylemmätkin odottivat vain hetkeä, jolloin päästäisiin puolustuksesta hyökkäykseen, päästäisiin näyttämään, miten sitä oikein hyökätään.

Kuten jo ennemmin olen maininnut joutuivat tärkeät tähystysasemat _Ahvolan ja Seitsolan_ kylien luona ilmaiseksi punaryssien haltuun ja venäläiset tykistöupseerit niitä kylläkin osasivat hyväkseen käyttää. Kuvista näemme tykistö- ja kivääri-tulen vaikutukset liiankin hyvin. Myöhemmin, kun Venäjältä ehti tulla massamäärin raskasta tykistöä, olivatkin tulipalot jokapäiväisiä tapahtumia ja sotilasmajoitus täytyi järjestää maakuoppiin mäentörmässä.

Estääksemme vihollisen keskittämästä liian suurta ylivoimaa Ahvolaan täytyi meidän taas häiritä sen joukkoja _Pullilassa_. Siitä ei kumminkaan ollut sen suurempaa tulosta, sillä vihollisen sekä mies- että ase-ylivoima oli tälläkin suunnalla vastustamaton. Kuitenkin luulen sen vaikuttaneen samanaikuisesti käytäviin taisteluihin Ahvolan ja Oravalan välimailla, siellä kun vihollisen laaja ja suurin joukoin alotettu kiertoliike keskeytyi melkein alkuunsa.

_Valkjärvellä ja Mälkölässä_ riehuivat pitkin päivää ankarat taistelut, joissa vihollisen hyökkäysyritykset toinen toisensa jälkeen lyötiin takaisin.

Tämä kymmenkunta päivää kestänyt yleinen hyökkäys, jonka tarkoituksena oli kerrassaan murtaa Vuoksen rintama, oli katsottava loppuneeksi. Vain _Ahvolassa_ jatkui se ankarana yötä päivää kestävänä tykistö- ja jalkaväkitaisteluna Ahvolan ja Seitsolan kylien luona olevien kukkuloiden omistamisesta aina huhtikuun loppupuolelle, jolloin punaisten vastustus murtui kiireiseen, päätäpahkaiseen pakoon. Vain _Ahvolassa, Mälkölässä ja Raudussa_ jatkuivat kiivaat taistelut, jota tappiotaulukotkin osoittavat, mutta voittamatta etuja tai maa-alaa sai vihollinen tyytyä pysymään alallaan.

Raskaat olivat tappiomme, ei mieslukuun nähden, vaan sen laatuun; raskas oli se kuorma, jota harjoittamaton nuorisojoukko sai kantaa, semminkin kun usein täytyi lähettää miehet taisteluun ilman pystyvää johtajaa, joista erittäinkin Raudun rintamalla oli suuri puute. Mutta mitä tekisikään rakastamansa maan, kodin ja omaistensa tähden! Sitä vartenhan sitä oli leikkiin lähdettykin! Ellei sitä jaksa kestää, niin kaadutaan!

_Kaksi arvostelua_.

Ryhtyen yhä itsepintaisempaan taisteluun _Ahvolan_ luona ja varustautuen valtaamaan _Hannilan_ asemaa, korjasi vihollinen Hannilan ja Kavantsaaren väliltä räjäytetyn rautatiesillan. Nyt oli vihollinen tilaisuudessa häiritsemään etuvartioitamme jo aika läheltä, sillä kun oli hallussaan ajan vaatimusten mukainen panssaroitu taisteluvaunu, jossa oli kaksi isoa tykkiä ja useita konekiväärejä. Tykistömme oli liian köykäinen tuhoamaan sitä, vaikkakin useita sattumia todettiin ja sen oli pakko peräytyä. Siitä huolimatta saapui se aina uudelleen.

Myöskin vihollisen kaksi lentäjää kävi heittämässä julistuksia ja pommeja, saamatta koskaan mainittavampaa aikaan.

Paljon vaarallisemmaksi kävi vihollisen runsaslukuinen, päivä päivältä kasvava tykistö, joka venäläisten tykistöupseerien ohjaamana toimi meille erittäin turmiota tuottavan hyvin. Semminkin kun meidän muutamat tykkimme ja panssarijunamme olivat ammusten puutteen takia rajoitetut ampumaan vain "näkyvään maaliin" tai erikoisen vaikeissa tapauksissa.

Sydäntäsärkevää oli tietoisuus siitä, että nuorten, isänmaan uljaiden poikien verin ja hengin täytyi vastustaa maankavaltajien, verivihollisiltamme lunastamien, uudenaikaisten koneiden tuhoatuovaa voimaa. Sydäntäsärkevää oli se heikkouden tietoisuus, mutia ilahdutti sentään mieltä ja sydäntä monasti sykähdytti tuon taistelevan nuorison rehtiys ja kunto!

Lainaan tähän kappaleen "Tiedonannot"-lehdessä olleesta kirjoituksesta "Etevämmyys kaikilla rintamilla".

"Ken on saanut joukkomme keskellä myös rintamalla liikkua, pääsee jo ensi hetkessä siihen varmaan vakuutukseen, ettei tällaista uljasta soturiainesta voi löytyä punaisten puolella. Tuo urhoollisuus, joka koko olennosta huokuu, antaa takeet, että voitto on varma. Tuo suorastaan kuoleman uhma, johon ollaan valmiit, tietää, että tarkoitetut päämäärät eivät enää ole toiveita, vaan jo tosiasioita. Eikä ihmekään, sillä joukkomme ovat kansamme jalointa ainesta, jolle oikeus, totuus ja vanhurskaus eivät ole pelkkiä kauniita puheenparsia, vaan joiden etuvarustuksiksi ollaan valmiit asettamaan oma rinta, rinta, jonka sisällä sykkii kaikkea jaloa rakastava sydän. Siksi käsi ei tutise, siksi silmä ei petä, siksi veri ei läiky tuimimmassakaan taistelussa.

"Mutta me emme tahdokaan taistella vain sillä rintamalla, jolla tuliaseemme johtavat meidät varmaan voittoon, vaan myös hengen taistelutantereella. Liian kauan saikin tässä maassa rehennellä kaiken pyhänkin häpäiseminen, uskon pilkka, Jumalan ikuisten elämän perusteeksi asetettavien totuuksien ylenkatse. Niinpä nytkin punaisten armeijan tiedonannoissa puhutaan 'uskonnollisesta pödystä', kun selostetaan pappien toimintaa rintamalla. Tässä edelleenkin merkki, mikä mieli siellä vallitsee, ja mikä suorastaan kansan tosionnen ja elämän murska olisi tapahtunut, jos punainen petomaisuus olisi saanut vyöryä yli maan, puhumattakaan laista ja oikeuden turvasta. Meidän soturiemme keskuudessa, puhuessa Jumalan ikuista elämän sanaa, ei näe noita irvisteleviä, pilkallisia kasvoja, ei näe ivalliseen nauruun vääntyneitä suita, ei kuule pilkkasanoja, vaan voimakkaana viriää monta kertaa virsi rintaman likistöllä olevissa soturien asunnoissa, pimeissä pirteissä. -- -- Siksipä saammekin olla varmat, että myös Jumala on auttava meitä, siunaava asiamme, antava meille lopullisenkin voiton, kun tahdomme lippumme vaan valkoisena edelleenkin säilyttää, puhdistaen siihen tarttuvat tahrat".

Siinä antaa elämää kokenut mies arvostelunsa nuorista vapaustaistelijoista, arvostelun, joka ei kaipaa lisäselvitystä. Tämän yhteydessä tahdon mainita tuomari Aminoffin tunnustuksen karjalaisille, hänen käydessään maaliskuun puolivälissä Imatralla ja Antreassa. Hän sanoi joutuneensa aivan hämmästyksen valtaan nähdessään sen levollisuuden ja vaaran halveksumisen, jolla karjalaiset soturit taisteluun käyvät. Intomielin, täynnä luottamusta ja uskoa voittoon he tehtäväänsä rientävät. Hän tunnusti suoraan, ettei hän tällaista ollut osannut karjalaisilta odottaa. Niinikään hän suuresti ihmetteli sitä levollisuutta, jolla rintaman välittömässä läheisyydessäkin toimitaan ja eletään. Ei vähintäkään hermostumista ollut huomattavissa. Päinvastoin kaikilla rohkea mieli ja rajaton innostus.

Ja se samainen rohkeus se lopultakin kesti ja voitti vastukset. Intomielinen luottamus ja usko voittoon painoi leimansa niin rintamaila taistelevien kuin kotona työskentelevienkin toimiin. Kyläkunnat ja pitäjät antoivat apunsa lahjain muodossa; yhtiöt ja liikemiehet tekivät rahalahjoituksia, -- jokainen kantoi kortensa yhteiseen kekoon. Ja ottaen huomioon, että "kansan käsi on karttuisa", kertyi rintamamiesten tarpeeksi monta pehmoista piirasta ja lämmintä alusvaatetta.

_Maaliskuun loppupuolen taistelut_.

a. Joutsenon rintamalla.

Paitsi jo edellä kerrottuja pienempiä taisteluja käytiin _Joutsenon_ eli III rykmentin rintamaosalla vilkasta patrullisotaa aina maaliskuun 20 päivään asti. Silloin punikit, jotka olivat saaneet helsinkiläisiä joukkoja, voimisteluseura "Jyryn" poikia, avukseen, ryhtyivät hyökkäämään edeten Joutsenon kirkolta Korvenkylää kohti. _Jänhiälästä_ täytyi etuvartiostomme taistellen peräytyä Pelliseen. Linjalla Jänhiälä--Kuurmanpohja koetti vihollinen käyttäen hyväkseen kaikkia saloteitä katkaista yhteyden Imatran ja Kuurmanpohjan välillä.

Pitkin päivää kestäneestä, tykistön avustamasta hyökkäyksestä luopui vihollinen vasta myöhään yöllä. Sen haltuun jäi silloin vain Jänhiälän kylä; muualla olivat ponnistelut tuloksettomia.

Maaliskuun puolivälissä muodostettiin entisistä pataljoonista rykmenttejä ja Imatran pataljoonasta tuli niinollen III Karjalan rykmentti. Sen ensimäiseksi suureksi taisteluksi tuli jo 23 päivänä alkaneiden kahnausten jatkoksi liittyvä maaliskuun 26 päivän taistelu! Kiivaimpia ja entisestään runsaammilla joukoilla toimeenpantuja rynnistyksiä _Korvenkylää_ vastaan, oli tämän päivän taistelu. Runsaslukuisella tykistöllä ja konekivääreillä pommitti vihollinen kylää sytyttäen parikin tulipaloa jalkaväen tehdessä laajaa kiertoliikettä.

Rykmentin päällikkö, jääkärimajuri _Ståhlberg_ oli jo joukkoineen saarroksissa, mutta oikealla hetkellä apuun lähetetty joukko karkoitti vihollisen saartavat joukot.

Saman päivän kiivaat taistelut _Kuurmanpohjassa_ vaikeuttivat tilannetta suuresti. Kuitenkin oli vihollinen illan tullen pakoitettu vetäytymään takaisin entisiin asemiinsa, jossa sitten asemasotaa jatkui kiivaana tykistö- ja konekivääri-taisteluna pitemmän aikaa.

Oikeastaan voidaan jo tämänpäiväinen taistelu laskea hyökkäyssotaan kuuluvaksi, se kun alkoi yhtähyvin meidän kuin vihollisen alotteesta, kummankin tehdessä saartoliikettä vastustajansa tuhoamiseksi. Sitäkin suuremmalla syyllä voidaan pitää puolustussotaa loppuneena Joutsenon rintamalla, kun tästä lähtein alotepuoli melkein kokonaan siirtyi valkoisten käsiin, ja alituiset häiritsemiset ja hyökkäilyt nyt kohdistuivat Joutsenon kirkonkylään eivätkä enää Imatraan ja sen ympäristöön.

Tähän on vielä lisäksi mainittava, että kolmannen rykmentin tiedustelu- ja partio-osasto oli taas häiritsemässä säännöllistä elämää vihollisen rintaman takana. Täydellisesti sen ei kuitenkaan onnistunut suorittaa tehtäväänsä, Pulsan--Luumäen välisen rautatiesillan räjäyttämistä, mutta sen moraalinen vaikutus on jo sekin laskettava riittävän suureksi saavutukseksi.

b. Ahvolan rintamalla.

"Antreassa on vihollinen hyökkäillyt Lanaa, Oraa ja Kääntymää kohti. Hyökkäykset ovat kaikki torjutut. Ahvolaa ja Hannilaa vastaan suuntasi vihollisen tykistö ankaran tulen".

"Vain Antreassa on Ahvolan luona ollut kiivasta tykkitulta, joka on aiheuttanut pari tulipaloa. Myös Kannikkoon ja Hannilaan on vihollisen tykistö suunnannut kiivaan tulen".

Sekä: "Paitsi tykkitultaan, kiihdytti vihollinen päivän kuluessa myös kivääri- ja konekivääritultaan Ahvolassa. _Haukkavuoren_ juurella murtui vihollisen ketju ja kärsi se siinä raskaan mieshukan. Etuvartiokahakoita eri paikoilla rintamaa".

Ne olivat tavallisia päivä-ilmoituksia maaliskuun keskivaiheilla. Kenenkään ei sentään tarvitse luulla, että siellä oli niin rauhallista kuin ilmoituksista voisi päättää. Päinvastoin siellä oli kovakin kiire, mutta "miehistö oli tottunut tykkituleen" ja jokapäiväinen taistelu karkaisi "miehet siinä määrin, ettei kukaan enää välittänyt asemasodan tapahtumista". Paitsi silloin kun oli "tekeillä jotain". Ja loppukuusta sitä kyllä ilmaantui "tekemistäkin".

Painostus _Ahvolaa_ vastaan oli ollut koko maaliskuun ajan suuri, eikä sitä voinut millään auttaa. Menetetyt kukkulat tarjosivat viholliselle oivallisia tähystyspaikkoja ja runsas tykistö rajattomine ammusmäärineen uhkasi murtaa kaiken vastuksen. Miehiä tuotiin rintamalta kaatuneina ja haavoittuneina enemmän kuin ehdittiin täytteeksi saada. Oma tykistö ei voinut ampua muulloin kuin äärimmäisen tärkeissä tapauksissa ja silloinkin vain muutamia laukauksia.

Ei auttanut muu kuin aktiivinen toiminta: Rata Viipuriin on katkaistava! Mutta mistä saadaan irrallisia joukkoja tarkoitusta varten?

Suksikomppaniat, jotka kaikessa hiljaisuudessa oli varustettu rajantakaista toimintaa varten, täytyi kutsua avuksi.

Niinpä 24 päivänä tapahtuikin radan särkeminen kahdeksalta eri kohdalta 3 km. Karisalmen asemalta Taliin päin. Niin myös lennätin- ja puhelinjohtojen hävitys samalla alalla. Samaan aikaan tehtiin hyökkäys vihollisen sivustaan _Näätälän ja Karisalmen_ luona. Tosin ei hyökkäys miesten tottumattomuuden ja johtokykyisten päälliköiden puutteen takia antanut toivottuja tuloksia. Mutta se etu siitä kylläkin oli, että punaisten oli pakko rajoittaa hyökkäilyjään _Ahvolaa_ vastaan _Hauhianmäeltä_, jonka ne olivat edellisten päivien taisteluilla vallanneet ja josta niillä olisi ollut erinomaiset hyökkäyslähtökohdat. Sen lisäksi hajaantuivat punaisten joukot rataosan _Kavantsaari--Karisalmi--Tali_ tarkkaan vartioimiseen.

Niinpä jo 25 päivänä ilmoitetaankin Hannilasta koko päivän olleen "hiljaisempaa", ja vain Ahvolassa ryssien ampuneen noin 50 laukausta miehistön majapaikkoja kohti osaamatta kuitenkaan niihin.

Mutta 26 päivänä, joka oli yleinen hyökkäyspäivä koko Vuoksen rintamalla, kehittäytyi vihollinen, "suurimmaksi osaksi siviilipukuisia ryssiä", klo 1 j.p.p. hyökkäykseen _Hauhianmäen_ pohjoispuolella olevaa kukkulaa vastaan. Taistelua kesti aina klo 1/2 5 asti ja täytyi meikäläisten aluksi perääntyä, mutta työnsivät he sitten vihollisen takaisin lähtöasemiinsa.

Vihollinen, joka tuki hyökkäystään tykistötulella, käytti ensimäistä kertaa 4-tuumaisia tykkejä. Meidän tykistömme ampui 5 laukausta, joista 3 sattui erittäin hyvästi vihollisen _Hauhianmäelle_ rakentamiin hirsivarustuksiin, hajoittaen ne.

_Siuninmäellä_ oli samaan aikaan kiivasta kivääri- ja konekivääritulta.

_Lanalla, Oralla ja Noskualla_ oli kaiken aikaa pirteää patrullikäyntiä, joka pidätti vihollisen sen asemissa _Pullilan_ kylässä.

_Kääntymällä_ oli samaten tiedustelu- ja partiokahakoita, jotka niinikään olivat omiaan häiritsemään ja hermostuttamaan punaisia.

Kuten jo ennemminkin olen huomauttanut, oli tämä sota mielestäni enemmän psykologista kuin strategista. Rohkeasta yritteliäisyydestä oli seurauksena se, etteivät punikit enää tienneet, mitä uskoa. Siksipä he tyytyivätkin tästälähtein tykeillä pommittamaan rintaman eri osia, tuhlaten päivittäin 2-400 ammusta ja vartioimaan tärkeää rautatielinjaansa.

Epäonnistuneesta Näätälän valtausyrityksestä oli seurauksena se, että vielä 29 päivänä saattoi II rykmentti ilmoittaa klo 6 j.p.p.:

V pataljoonan alueella ajottaista kivääri- ja konekivääritulta.

X pataljoonan alueella koko päivän kivääritulta. Klo 4.10 i.p. alkoi vihollisen tykistö pommittaa kukkulaa n:o 9 ja Hauhian torpan pohjoispuolella olevaa aluetta.

VI pataljoonan alueella on päivä kulunut rauhallisesti paitsi muutamia laukauksia _Kannikossa_. Vihollisen panssarijuna näyttäytyi tänään, jolloin meidän panssarivaunutykkimme ampui sen veturiin 3 laukausta, jolloin juna poistui.

IV pataljoonan alueella oli aamupäivällä aivan rauhallista. Klo 4-5 i.p. pommitti vihollisen tykistö _Pullilasta_ käsin _Oraa_.

_Kääntymällä_ ei ole ollut muuta kuin etuvartiokahakoita.

Siis rauhallista!

Tappiotaulukoista näemme kuitenkin "ajoittaisen" tykkitulen vaikutukset tältä viikolta.

Kuukauden viimeisenä päivänä ilmoittaa II rykmentti klo 6 j.p.p.:

Pitkin päivää on _Oravalassa_ ollut kivääri-, konekivääri- ja tykkitulta, joka klo 2--l/2 3 oli kiivaimmillaan. _Ahvolassa_ oli aamulla hiljaista kivääritulta, joka klo 7:ltä alkoi kiihtyä. Päivän kuluessa myös tykkitulta, joka oli kiivaimmillaan 1-4 välillä, jolloin vihollinen ampui lähemmä tuhat laukausta.

_Hannilan_ yläpuolella on liidellyt vihollisen lentokone. Panssarijuna on jälleen ollut liikkeellä. _Pullilasta_ käsin on vihollisen tykistö ampunut muutamia laukauksia _Oraa_ kohti.

Kun teemme yhteenvedon maaliskuun loppupuolella käydyistä taisteluista, niin täytyy sanoa, että alote myöskin Ahvolan eli II rykmentin rintamalla on siirtymässä punaisilta meikäläisille. Ainoastaan hyökkäysjoukkojen puutteen takia täytyi tyytyä asemasotaan, joka jo kuukausmääriä oli rasittanut vähäisiä rintamajoukkoja.

Vihollisen lentäjät, jotka eivät suurtakaan pystyneet aikaansaamaan, kärsivät Antrean rintamalla ainoan tappion koko sodan aikana. Tykistömme tarkoin tähdätyn laukauksen jälkeen oli toinen lentäjistä pakoitettu laskeutumaan alas, ja kuten jälkeenpäin saadut luotettavat tiedot osoittavat, on se pudonnut _Nuoraan_ sillan luo, jolloin kone särkyi ja lentäjistä toinen murskautui kuoliaaksi, toinen kuoli saamistaan vammoista muutamia päiviä myöhemmin.

c. Raudun rintamalla.

Helmikuun loppupuolella Venäjältä saapuneiden punaryssien ylivoiman edessä väistyivät etuvartiot taistellen rajalta pohjoista kohti.

Sinne lähetettyjen apujoukkojen avulla saatiin vihollisen eteneminen pysähtymään _Raudun_ aseman luona, joka asema joutui viholliselle helmikuun 23 päivän illalla.

Joukkojen sijoitus uusiin puolustusasemiin tapahtui _Raudun_ kirkonkylän, _Leinikkälän_- eli Leinikylän, _Mäkrän ja Orjasaaren_ linjalla, jossa se sitten pysyikin pienempiä muutoksia lukuunottamatta loppuun asti.