Part 2

_Sganarelle_. Kysyisin -- --

_Pankrasius_. Pois kaikki liiat sanat! (Sganarelle vihassa, ett'ei saa pulma, tempoo maasta kiviä, niillä viskataksensa tohtoria päähän). Kuinka, te suututte, kuin teidän pitäisi selittää asiatanne? Menkää tiehenne te, olette vielä hävittömämpi, kuin se, joka tahtoi minulle väittää, että hatulla on luonto. Ja minä todistan teille eittävillä ja väittävillä todistuksilla, ja todistuksilla *in barbara*, että te ette koskaan ole ollut, ettekä tule olemaan muu kuin *pecus*, luonto-kappale, ja että minä aina olen ollut ja aina tulen olemaan *in utroque jure* tohtori Pankrasius.

_Sganarelle_. Juuttaan purpattaja!

_Pankrasius_ (tullen takaisin.) Tiede-mies, oppinut mies.

_Sganarelle_. Entäs vielä?

_Pankrasius_. Täydellinen mies, asiaan-kelpaava mies. (Kävellen edes-takaisin). Kaikissa tieteissä, luonnollisissa, siveysopillisissa, poliitillisissa tieteissä perehtynyt mies. *Oppinissimus per omnes modos et casus.* Oppinut mies, (kävellen vaan) mies, jolla on, *superlative*, satuja, mythologioja, historioita, grammatikoja, poesiaa, rhetorikaa, dialektikaa ja sophistikaa; mathematikaa, arithmetikaa, optikaa, oneirokritikaa, physikaa ja mathematikaa; kosmometriaa, geometriaa, arkitekturia, medicinaa, astronomiaa, astrologiaa, physionomiaa, metoposkopiaa, keiromanthiaa, geomanthiaa j.n.e. (Pois).

Seitsemäs kohtaus.

_Sganarelle_ (yksinänsä). Hiiden kattilaan semmoiset oppineet, jotka eivät tahdo puhetta kuunnella! Oikein oli se jo minulle ennen sanottu, että hänen mestarinsa Aristoteles ei ollut muu kuin tyhjän lörpöttelijä. Pitää nyt lähteäni etsimään sitä toista, ehkä se olisi vähän taipuisampi ja selkeämpi päästään. Kuulkaa, hoi!

Kahdeksas kohtaus.

_Marphurius_, _Sganarelle_.

_Marphurius_. Mitä tahdotte, herra Sganarelle?

_Sganarelle_. Herra tohtori, tarvitseisin teidän neuvoanne eräässä asiassa, ja sentähden olen tullut tänne. (Syrjässä). Ohoo, asia näkyy käyvän hyvin. Tämä kuitenkin kuuntelee miestä, tämä viisas.

_Marphurius_. Herra Sganarelle, olkaa niin hyvä ja jättäkää pois tämmöinen puheen-laatu. Meidän oppi neuvoo, ett'ei mitään pidä aivan päättäväisesti sanoa, vaan että pitää kaikesta puhua epä-vakaisuudella, alinomaa oman järkensä päätös polkea. Ja näin muodoin ei teidän pidä sanoa: olen tullut, vaan: minusta näyttää, että olen tullut.

_Sganarelle_. Minustako näyttää?

_Marphurius_. Niin.

_Sganarelle_. Voipas toki! Tottahan se näyttääkin minusta että olen tullut, koska se niin on.

_Marphurius_. Nämät eivät ensinkään seuraa toinen toisestansa; ja mikä tahansa voipi teistä näyttää siltä ja siltä, ilman että asia olisi toden-mukainen eli uskottava.

_Sganarelle_. Kuinka niin? Eikö se ole totta, että olen tullut?

_Marphurius_. Se on evä-tietoista, ja meidän pitää epäillä kaikkea.

_Sganarelle_. Mitä? Enkö minä ole tässä, ja ettekö te puhuttele minua?

_Marphurius_. Se näyttää minusta, että te olette tässä, ja että minä puhun kanssanne; mutta ei siltä mitään vakuutta ole, että itse asiassa niin on.

_Sganarelle_. No, nytpähän kummissa ollaan! Te laskette leikkiä! Kas tässä seison minä, ja te seisotte siinä; kuinka tähän nyt sopii sanoa, että se näyttää minusta? Jätetään pois tämmöiset hienoudet, ja puhutaan asiastani. Tulin teille sanomaan, että minulla on halu mennä avioliittoon.

_Marphurius_. En minä siitä tiedä mitään.

_Sganarelle_. Minä sanon sen nyt teille.

_Marphurius_. Se saattaa tapahtua.

_Sganarelle_. Se tyttö, jonka aion vaimokseni ottaa, on hyvin nuori ja sangen kaunis.

_Marphurius_. Ei se ole mahdotointa.

_Sganarelle_. Teenkö siinä hyvin vai pahoin, että otan hänet?

_Marphurius_. Jommin kummin.

_Sganarelle_ (syrjässä). Ahaa, kas tämä laulaa toista virttä! (Marphuriukselle). Kysyn teiltä, teenkö hyvin siinä, että otan vaimokseni sen neidon, josta tässä on kysymys?

_Marphurius_. Mahdollisesti.

_Sganarelle_. Vai tekisinkö siinä pahoin?

_Marphurius_. Kuka-ties.

_Sganarelle_. Olkaa niin hyvä ja vastatkaa minulle niinkuin vastata pitää.

_Marphurius_. Semmoinen on minun aikomukseni.

_Sganarelle_. Sydämeni palaa rakkaudesta neitoa kohtaan.

_Marphurius_. Se voi olla mahdollista.

_Sganarelle_. Isänsä on hänet jo luvannut minulle.

_Marphurius_. Saattaa olla.

_Sganarelle_. Mutta minua pelottaa, että jouduttuani avioliittoon muut nuoremmat rakastuvat vaimooni, ja että itse joudun aisan-kannattajaksi.

_Marphurius_. Se voipi tapahtua.

_Sganarelle_. Mikä on teidän ajatuksenne tästä?

_Marphurius_. Ei mitään ole mahdotointa.

_Sganarelle_. Mutta kuinka tekisitte te, jos olisitte minun siassani?

_Marphurius_. Sitä en tiedä.

_Sganarelle_. No, vaan mitäs minua neuvotte tekemään?

_Marphurius_. Tehkää, mitä haluatte.

_Sganarelle_. Minä suutun.

_Marphurius_. Siitä pesen käteni puhtaaksi.

_Sganarelle_. Hiiden kattilaan mokoma uneksija!

_Marphurius_. Sen tekee se, joka voipi.

_Sganarelle_ (syrjässä). Pyövelin ruoka! Kyllä minä sinua saan toista virttä laulamaan, sinä pahan hengen philosophi! (Lyö Marphuriusta kepillänsä).

_Marphurius_. Ai, ai, ai!

_Sganarelle_. Kas niin, siin' oli sinulle maksu sekasotkustasi, ja minä olen tyytyväinen.

_Marphurius_. Kuinka? Mitä hävyttömyyttä tämä on? Häväistä minua tällä tavalla! Olla niin rohkea ja lyödä senkaltaista philosophia kuin minä olen!

_Sganarelle_. Min, oiaiskaa sitten, olkaa niin hyvä, tuo entinen puheen-laatunne. Kaikkea pitää epäillä, eikö niin? Näin muodoin ette tekään tarvitse sanoa, että minä olen teitä lyönyt, vaan että se vaan näyttää teistä, niinkuin olisin teitä lyönyt.

_Marphurius_. Voi, voi! Minä menen valittamaan poliisille, että te minua pieksitte.

_Sganarelle_. Siitä pesen käteni puhtaaksi.

_Marphurius_. Ruumiseni sain naarmoja ja mustelmia.

_Sganarelle_. Se saattaa olla mahdollista.

_Marphurius_. Se olet sinä, joka minua näin pieksit.

_Sganarelle_. Ei siinä ole mitään mahdotointa.

_Marphurius_. Minä hankin asiasta tuomion.

_Sganarelle_. Siitä en minä tiedä mitään.

_Marphurius_. Ja oikeus tuomitsee sinun.

_Sganarelle_. Sen tekee se, joka sen voipi.

_Marphurius_. Älähän huoli. (Pois).

Yhdeksäs kohtaus.

_Sganarelle_ (yksinänsä). Ei siltä heittiön tietoviisaalta saanut yhtä kunnon sanaa, nyt en siis ole yhtään entistä viisaampi. Mitä pitää minun nyt tehdä tässä epä-vakaisuudessani, kun en tiedä, mitä naimisestani saattaa seurata? Ei yksikään ihminen ole ollut tämmöisessä ahdingossa, kuin minä nyt olen. Kah, tuolla tulee mustalais-naisia! Minun pitää niiltä kysyä tulevat tapaukseni.

Kymmenes kohtaus.

_Kaksi mustalais-naista_, _Sganarelle_.

(Kaksi mustalais-naista helkkä-rummut kädessä, tulevat laulaen ja tanssien).

_Sganarelle_. Ei noita huoli paina. Kuulkaatte, pyhät piijat, voitteko minulle ennustaa hyvää onnea?

_Ensimmäinen mustalatar_. Hyvin, kaunis herra, niinkuin näette, meitä on kaksi, jotka sen voimme tehdä.

_Toinen mustalatar_. Sinä et tarvitse muuta kuin osoittaa kätesi meille, sen juovista ja risteistä sanomme sinulle kaikki, mitä tietää halajat.

_Sganarelle_. No, hyvä! Tuos' ovat nyt molemmat käteni teille, katsokaa niihin, kuin paljon haluatte.

_Ens. mustalatar_. Sinulla on hyvä ja rehellinen näkö.

_Toinen mustalatar_. Aivan niin, hyvä onnellinen näkö. Semmoisen miehen näkö, josta jokin tulee maailmassa.

_Ens. mustalatar_. Sinä joudut naimiseen, ennenkuin monta aikaa kuluu.

_Toinen mustalatar_. Sinä nait hyvin kauniin vaimon, hyvin kauniin vaimon.

_Ens. mustalatar_. Jaa, vaimon, jota koko maailma hyväilee ja rakastaa.

_Toinen mustalatar_. Vaimon, joka sinulle hankkii paljon ystäviä, hyvä herra, paljon ystäviä.

_Ens. mustalatar_. Vaimon, joka saattaa runsauden huoneesesi.

_Toinen mustalatar_. Vaimon, joka tuottaa sinulle runsaan kuuluisuuden.

_Ens. mustalatar_. Sinä tulet hänen kauttansa havaituksi, hyvä herra, hänen kauttansa havaituksi.

_Sganarelle_. Kas se on hyvä! Mutta sanokaapa nyt, onko siitä pelkoa, että muut rakastuvat vaimooni?

_Toinen mustalatar_. Siitäkö pelkoa, että muut rakastuvat vaimoosi?

_Sganarelle_. Niin.

_Ens. mustalatar_. Muutko rakastuvat vaimoosi?

_Sganarelle_. Niin, tokko sitä pitää pelätäni?

(Mustalattaret tanssivat ja laulavat).

_Sganarelle_. Mitä lempoa! Ei tämä vastausta ole. Tulkaa tänne. Minä kysyn teiltä kummaltakin, tulevatko muut rakastamaan vaimoani, ja joudunko itse aisankannattajaksi?

_Toinen mustalatar_. Tekö aisan-kannattajaksi?

_Sganarelle_. Niin tulenko aisan-kannattajaksi?

_Ens. mustalatar_. Kuka? Tekö aisan-kannattajaksi?

_Sganarelle_. Niin, tulenko siksi, vai en?

(Mustalattaret menevät ulos tanssien ja laulaen).

Yhdestoista kohtaus.

_Sganarelle_. (yksinänsä). Paha henki syököön nuo noidat, jotka jättivät minun entiseen epä-vakaisuuteni! Minun pitää välttämättömästi saada tietää avioliittoni onni; ja sitä varten pitää minun lähteä puhuttelemaan sitä suurta tietäjää, josta koko maailma puhuu, ja joka ihmeellisellä taidollansa voipi ilmoittaa ja ennustaa mitä tahansa. Vaan viisi siitä! en tarvitsekaan mennä tietäjihin, tuolta näkyy tulevan se, joka minulle sanoo kaikki.

Kahdestoista kohtaus.

_Dorimena_, _Lykastes_, _Sganarelle_ (joka piilee eräässä nurkassa, niin etteivät toiset häntä näe).

_Lykastes_. Kuinka! Dorimena kulta, todellako näin puhutte?

_Dorimena_. Ihan todella.

_Lykastes_. Menettekö miehelle aivan vapaatahtoisesti?

_Dorimena_. Aivan vapaatahtoisesti.

_Lykastes_. Ja häänne vietetään jo tänä iltana?

_Dorimena_. Jo tänä iltana.

_Lykastes_. Ja te, julma, voitte unhottaa rakkauteni ja ne lempeät sanat, joita minulle olette sanelleet.

_Dorimena_. Minäkö unhottaa? En millään muotoa. Minä en hylkää teitä nyt enemmän kuin ennenkään, eikä teidän tarvitse naimiseen-menemisestäni huolestua ollenkaan. Tuleva mieheni on semmoinen, ett'en minä häntä ota rakkaudesta; ainoastaan hänen rikkautensa viehättää minut menemään hänelle vaimoksi. Minulla ei ole rikkautta eikä teillä myöskään sitä ole, ja hyvin tiedätte, että maailmassa on vaikea elää varoitta, ja että niitä pitää koetella hankkia millä keinolla hyvänsä. Minä tartuin tähän tilaisuuteen, saadakseni elää huoletta, ja sen tein siinä toivossa, että naimisessani en tarvitse pitää mitään lukua siitä halli-parrasta jolle menen. Hän kuolee ennen pitkää, sillä ei voi olla jälellä enempää kuin joku puoli vuotta. Minä takaan sen teille, että hän mainitun ajan sisään on laudalla ja minä en näin muodoin tarvitse kauvan toivotella lesken onnellista elämää. (Sganarellelle keksittyänsä hänet). Aah, me puhuimme juuri teistä, ja sanoimme kaikkea hyvää teistä, mitä sanoa voipi.

_Lykastes_. Onko tämä herra -- -- --

_Dorimena_. On, tämä herra on sulhaseni.

_Lykastes_. Suokaa, hyvä herra, että toivotan teille onnea avio-liittoonne, ja että samalla myös tarjoan teille siihen nöyrää apuani. Minä vakuutan teille, että tästä neidosta saatte kunniallisen puolison; ja teille, neiti, sanon, ettette parempaa miestä olisi voineet valita. Tämä herra ei näytä pahan-ilkiseltä aviomieheltä. Jaa, hyvä herra, tahdon olla ystävänne, ja me iloitsemme ja huvittelemme yhdessä,

_Dorimena_. Se on liika kunnia, jota tahdotte meille osoittaa. Mutta nyt pitää lähteä, aika kuluu, ja tulevaisuudessa on meillä kyllä hyvää aikaa olla ja puhella yhdessä.

Kolmastoista kohtaus.

_Sganarelle_ (yksinänsä). Kas nyt on naima-haluni kokonansa poissa! Parasta on, että menen ottamaan lupaukseni takaisin. Rahaa ei tässä asiassa ole toki kulunut vielä yhtään; vaan ennen sitäkin menettäisin jonkun verran, ennenkuin tahtoisin vielä pahempaan pulaan joutua. Meidän täytyy koetella pyrkiä erillemme tästä seikasta. (Kolkuttaa Alkantorin talon ovea). Isäntä hoi!

Neljästoista kohtaus.

_Alkantor_, _Sganarelle_.

_Alkantor_. Kah, vävynihän se on, terve tulemastanne!

_Sganarelle_. Terve, terve!

_Alkantor_. Joko te tulette naimisliittoanne tekemään?

_Sganarelle_. Antakaa anteeksi.

_Alkantor_. Tässä asiassa olen yhtä kiireissäni kuin tekin.

_Sganarelle_. Minä tulen tänne toisen asian tähden.

_Alkantor_. Olen valmistanut kaikki, mitä tähän juhlaan tarvitaan.

_Sganarelle_. Ei minun asiani sitä koske.

_Alkantor_. Soittajat ovat tilatut, hää-ateria laitettu, ja tyttäreni valmisna ja odottaa teitä.

_Sganarelle_. En minä näitä asioita varten ole liikkeessä.

_Alkantor_. Sanalla sanoen, te tulette olemaan hyvin tyytyväinen, eikä mikään saa häiritä iloanne.

_Sganarelle_. Herranen aika! Se on toista, toista nykyinen asiani.

_Alkantor_. Käydään siis sisään vävyseni.

_Sganarelle_. Minulla on pikkuisen sanomista teille.

_Alkantor_. Mitä joutavasta koreilemisesta! Sukkelaan sisään, olkaa niin hyvä!

_Sganarelle_. Ei, ollaan paikoillamme. Tahdon ensin puhutella teitä.

_Alkantor_. Tahdotteko minulle jotain sanoa?

_Sganarelle_. Sitähän tässä juuri tahdon.

_Alkantor_. No mitä se olisi?

_Sganarelle_. Herra Alkantor, minä pyysin tytärtänne puolisokseni, se on tosi, ja te lupasitte hänet minulle; vaan jälkeenpäin olen ruvennut arvelemaan, että minä kumminkin olen hänelle vanhan-lainen, ja minusta tuntuu etten ollenkaan ole hänen vertaisensa.

_Alkantor_. Älkää joutavia! Tyttäreni ottaa teidät mielellänsä, ja minä olen vakuutettu, että hän tulee elämään teidän kanssanne hyvin tyytyväisesti.

_Sganarelle_. Ei suinkaan. Minulla on niin paljon kummallisia tapoja, ja hän ei jaksaisi kärsiä kaikkia minun juoniani.

_Alkantor_. Tyttäreni on hyvän sävyinen, ja sen saatte nähdä, että hän taipuu kokonansa teidän mukaanne.

_Sganarelle_. Minulla on semmoisia ruumiinvikoja, jotka saattaisivat hänet tympeyttää minuun.

_Alkantor_. Vieläkö mitä! Kunniallinen vaimo ei koskaan tympey mieheensä.

_Sganarelle_. Ja suoraan puhuen sanon sen teille: älkää antako tytärtänne minulle.

_Alkantor_. Kuinka niin? Ennen kuolisin, ennenkuin rikkoisin lupaukseni.

_Sganarelle_. Voi hyvä Jumala! Minä päästän teidät siitä, ja minä -- --

_Alkantor_. Ei millään lailla! Olen hänen teille luvannut, ja teidän pitää saamaan hänet, vaikka vielä kymmenen muuta miestä kosioisi häntä.

_Sganarelle_ (syrjässä). Minkälainen saatana!

_Alkantor_. Näettekö? Minä erinomaisesti kunnioitan ja rakastan teitä; ja jos vaikka vielä ruhtinas kosioisi tytärtäni, antaisin minä hänen ennen teille.

_Sganarelle_. Herra Alkantor, nöyrimmästi kiitän teitä siitä kunniasta, jonka minulle osoitatte, vaan minä sanon sen nyt teille, etten ensinkään tahdo mennä avioliittoon.

_Alkantor_. Kuka? Tekö?

_Sganarelle_. Juuri minä.

_Alkantor_. Ja mistä syystä?

_Sganarelle_. Siitä syystä, etten ole kelvollinen avio-liittoon, ja että tahdon olla niinkuin isäni oli, ja kaikki muut meidän suvusta, jotka myöskään eivät koskaan tahtoneet mennä naimiseen.

_Alkantor_. Kuulkaa sitten! Jokaisella on vapaa tahto, enkä minä ketään pakoita. Te olette minua puhutelleet tyttärestäni, pyytäneet häntä avioksenne, ja kaikki on valmistettu häitä varten; vaan koska niin on, että peräytte sanastanne, niin minä menen kuulustamaan, mitä asiassa voipi tehdä; ja heti kohta saatte kuulla päätökseni.

Viidestoista kohtaus.

_Sganarelle_ (yksinänsä). Olipa se myöntyväisempi kuin luulinkaan, ja pelkäsin jo tulevan enemmänkin kiusaa, ennenkuin pääsisin irti. Lempo vieköön, oikein viisaasti tein että ajoissa erosin tästä asiasta; olin tehdä tekosen, jota olisin kauan saanut katua. Mutta tuossahan tulee jo hänen poikansa, varmaan vastausta tuomaan minulle.

Kuudestoista kohtaus.

_Alsidas_, _Sganarelle_.

_Alsidas_ (puhuen hyvin imelällä äänellä). Hyvä herra, sydämestäni olen teidän nöyrin palvelijanne.

_Sganarelle_. Minä myös teidän palvelijanne kaikesta sydämestäni.

_Alsidas_ (edellensä samallaisella äänellä). Isäni sanoi minulle, että te olisitte tullut peräyttämään sanaanne, jonka olitte meille puhuneet.

_Sganarelle_. Se on tosi, hyvä herra, sen teen huolestuneella sydämellä; vaan -- -- --

_Alsidas_. No, eihän siinä mitä pahaa ole.

_Sganarelle_. Mieleni on paha tästä, sen vakuutan teille; ja minä toivoisin -- -- --

_Alsidas_. Ei se tee mitään, johan sen sanoin (Osoittaa Sganarellelle kaksi miekkaa). Olkaa niin hyvä, herraseni, ja valitkaa näistä kahdesta miekasta, kumman tahdotte.

_Sganarelle_. Noista kahdesta miekasta?

_Alsidas_. Niin, olkaa niin hyvä.

_Sganarelle_. Miksikä?

_Alsidas_. Koska peräytte sanastanne, ettekä ota sisartani avioksenne niinkuin puhe oli, niin ette suinkaan pitäne liikanaisena, että minä annan teille pienen kiitollisuuden osoituksen.

_Sganarelle_. Kuinka?

_Alsidas_. Muut ihmiset nostaisivat suuremman melun ja tekisivät kukaties mitä. Mutta me olemme semmoisia ihmisiä, jotka kaikissa asioissa menettelemme lempeästi; ja nyt tulin minä teille kohteliaasti sanomaan, että meidän pitää toinen toiseltamme leikata kaula.

_Sganarelle_. Onpa se lemmon kohteliaisuus!

_Alsidas_. Lähdetään pois, herrani, ja valitkaa pian, olkaa niin hyvä.

_Sganarelle_. Minä olen nyörin palvelijanne, vaan ei minulla ole liikaa kaulaa leikataksenne. (Syrjässä). Minkälaiset talon-poikaiset käytökset sillä heittiöllä on!

_Alsidas_. Se pitää tapahtua, niinkuin sanoin.

_Sganarelle_. Peräyttäkää tämä vaatimuksenne, olkaa niin hyvä.

_Alsidas_. Joutukaa pian. Minulla on sitte pieni asia toimitettavana.

_Sganarelle_. Minä en suostu siihen tuumaan ensinkään, sen jo sanoin.

_Alsidas_. Ettekö siis tahdo miekkailla kanssani?

_Sganarelle_. En millään muotoa.

_Alsidas_. Aivanko todella?

_Sganarelle_. Aivan todella.

_Alsidas_ (lyötyänsä häntä useampia kertoja kepillänsä). Te hyvä herra, ette tarvitse valittaa, että teille ei ole oikein tehty. Näette sen, kuinka minä kaikki toimitan järjestyksessä. Te rikotte meille antamanne sanan, minä vaadin teitä miekkasille, te ette myönny siihen, minä pieksän teitä kepilläni, eikö tämä kaikki ole niinkuin sen pitääkin olla? Ja te olette kovin rehellinen mies, ett'ette tunnustaisi minun oikein tehneeni.

_Sganarelle_ (syrjässä). Tämä mies on koko piru!

_Alsidas_ (tarjoaa hänelle taas miekkoja). Lähdetään nyt herrani, ja tehdään tehtävämme.

_Sganarelle_. Nytkö juuri?

_Alsidas_. Minä en pakoita ketään; vaan teidän pitää tehdä paikalla jompi kumpi: joko miekkailla kanssani, tai ottaa sisareni vaimoksenne.

_Sganarelle_. Hyvä herra, näistä asioista en minä voi tehdä enemmän yhtä kuin toistakaan.

_Alsidas_. Oikeinko todella? (lyö häntä uudestansa kepillä). Antakaa anteeksi, herraseni.

_Sganarelle_. Ai, ai, ai!

_Alsidas_. Mieleni käypi pahaksi, että minun täytyy näin menetellä teidän kanssanne; mutta teidän luvallanne en herkeä ennen, kuin lupaatte joko lähteä miekkasille kanssani tai ottaa sisareni vaimoksenne. (Nostaa taas keppinsä).

_Sganarelle_. Voi, voi! No, otannan minä, otan!

_Alsidas_. Kas niin, se on oikein. Minä olen hyvilläni, että asia tällä tavoin päättyy rauhallisesti. Sillä te olette kumminkin sivistynyt mies, jota minä sydämestäni kunnioitan; ja hyvin vaikeata olisi se minulle ollut, jos vielä olisitte pakoittaneet minun itseänne enemmän lyömään. Menen kutsumaan isääni ja sanon hänelle, että asia on oikealla jäljellä. (Kolkuttaa Alkantor'n ovea)

Viimeinen kohtaus.

_Alkantor_, _Dorimena_, _Alsidas_, _Sganarelle_.

_Alsidas_. Isä, kas nyt on tämä herra taipuisa ja täyttää sanansa aivan vapaaehtoisesti. Voitte nyt hänelle antaa sisareni.

_Alkantor_. No, niin tuossa hän on, pitäkää häntä hyvänä! Jumalalle kiitos! minä olen hänestä vapaa, ja nyt olette te vastuun-alainen hänen käytöksestänsä. Mennään nyt iloitsemaan ja riemulla viettämään näitä onnellisia häitä!

*Loppu.*