Part 7

[32] _Matiksi_ kuhutaan tässä raha-kukkaro, joka on typö-tyhjä. -- _Riimut_ t. päihtet.-- _Kermo_, (Germund) oli yksi loisimies Peräniemeltä, jota Runoja kiittää hänen avullisuuestaan. -- Soahaksein tästä Ryynäisen Runo-jutusta selvämmen tievon, olen minä variten-vasta Kuopiosta hankkinut rotokollat tahi Lain-toimeukset (Rättegånshandlingarne) tässä asiassa; joista nähään, että ovat kolmet päivee jutelleet Laissa tästä Runosta, nimittäin s. 1:nä, 13:nä ja 14:nä päivänä Loka-kuussa vuonna 1791; ja että Lukkari, soahaksensa Ryynäistä syypeäksi, syytti (veljensä kautta) häntä ensin moahanpaniais-päivänä tehneen kirkko-hämmennöksen (kyrkoförargelse) Moaninkan kirkossa, ja siitten vielä Karhulassa vastanneen häntä hävittömästi, koska häntä tästä nuhteltiin. Vierasmiehiksi kuletettiin Talonpoika Antti Pekanpoika Husso Tavisalmelta, Lampuoti Oappo Ristonpoika Möykkynen Halolasta, Toipari Antti Tuppurainen samasta kylästä, ja renkimies Heikki Vainikkainen Kermetlahesta.

Hyö toistivat kaikki yhöllä suulla, että Ryynäinen (joka ehkä lie ollut vähä rohkeisillan) laulo virttensä vähä toisella tavallaan, koska tämän _Risto Karhuisen_ ruumis-soarnoa piettiin Moaninkan kirkossa, josta Eskelinen, joka istui samassa penkissä, nykäis häntä vähä käellänsä; mutta ettei hään laulanut mitenkään veärin, eikä tehnyt mitään hämmennöstä. Siitten oli hään Karhulassa kysynyt syytä tähän, ja silloin tullut Lukkarin kanssa riitaan, jonka se oli viimeisellä käskenyt haistella häntä taka-paikoillansa. Muuta syytä eivät hänessä löytäneet: mutta sitä vastoin ilmoittivat että peällen-kantaja Lautamies _Oaron Hoffrén_ oli hetken peästä pieksänyt häntä pihalla piiskallansa (niin kuin Runossa mainitaan) jotta hänellä oli ollut silmissänsä viis veri-mustelmia. Oaron kannatti syyksi, että hään oli haukkunut häntä Pukiksi, ja kanteli yhessä Appensa _Poavo Eskelisen_ kanssa, että Ryynäisellä oli ollut tapa tehä hävittömiä Runoja _Hoffrénistä, Eskelisestä_ ja Lainkirjuttajasta (Hofrätts Sekreteraren) _von Burghausista_, joita hään laulatti kylässä. Koska _Ryynäinen_ teki tätä tyhjäksi, niin tuotiin toistajaksi _Vainikkaista_, joka oli kotoisin samasta kylän-peästä, ja joka tunnusti kuulleesek hänen, viimeissä Juhannus-päivänä Talonmiehen _Tahvo Vainikkaisen_ talossa, laulanneen (Lukkarista): "Luulin Lukkarin hyväksi, kello-soittajan somaksi" (ja Lautamiehestä _Hoffrénista_): "Nyt minä puhun Pukista, Oaronista aloittelen, Tasa-turvasta tarisen." Hään oli myös laulanut jota-kuta _Eskelisestä ja v. Burghausista_, ehkei toistaja tainut tätä muistoo. Ryynäinen tunnusti nyt, että hään kyllä oli Runon tehnyt, voan kielsi kovasti vastaan, siinä olleen minkäänlaista häpeitä näitä miehiä vastaan. Niin kosk'ei Oikeus tainut mitään tähän asiaan, niin lykättiin juttu toiseks käräjäks, jollon riita-miehet piti olla molemmis-puolin soapuvilla, toistuksineen. Mitenkä siitten asiata siinä käytettiin, ja jos siinä Ryynäistä laulatettiin, eli jos heittivät koko jutun sipo-sillään, en taija varsin sanoa, koska minä en ouk ollut hyvä soaha näitä Lain-toimeuksia käsihin.

[33] Solenni, t. julkeus (solemnitet, högtidlighet).

[34] _Martti Lutherus_ oli syntynyt v. 1483 s. 10 p. Marrask. _Eisleben_ kaupunnissa, Saksanmoalla. V. 1501 tehtiin häntä Opettavaksi (Stubent) _Erfurtissa_, ja v. 1503 Oppiaksi (Magister). Hään löysi jo silloin yhen vanhan Latinalaisen Roamatun Opistonkirjan-koossa (i Akad. Bibliotheket) ja keksi että siinä luettiin toista, kuin mitä poavilaiset opettivat. V. 1505 rupeisi hään Augustineriläisten papis-kuntaan Erfurtissa, ja sulki ihtesäk Papistoon (i ett Kloster) kussa hään poastolla ja ruumiillisella kärsimisellä kovuutti ihtesäk, suruissaan ystävänsä _Alexin_ murhamista. V. 1507 vihittiin häntä papiksi, ja v. 1508 tehtiin häntä Opettajaksi Wittenbergissä. V. 1510 näki hään omilla silmillänsä, Ruomissa käyessänsä, pappisten koiruutta ja ilkeyttä. V. 1512 tehtiin häntä Henkelliseksi Oppiaksi. V. 1517 s. 31 p. Marrask. naulatti hään koko Saksanmoan nähtäviksi, 95 ajatus-sanoo vasten tämän Tetzelin synnin-kauppamista. Ja koska olivat molemis-puolin ylöspolttaneet toisten kirjoituksia, niin hään v. 1520, s. 10 p. Jouluk. kirjutti yhön manaus-kirjan Poavia vasten, jossa se julkisesti rupeisi niskoittelemaan hänen kasaan. V. 1521, s. 4 p. Huhtik. läksi hään Herroinpäivillen Wormsin kaupunnissa, kuhun hään oli kuhuttu esivastaukseen. Hänen matkustamistansa sinne oli yksi kunnia-kulku (triumftåg); kaikki tunkeksivat nähäkseen yhtä miestä, joka oli uskaltannut riitelemään vasten 100 vuosien tapoin-pahennuksia (sedeförderf) ja kaiken henkellisen ja moallisen vallan vasten. Hään seisahtui yhen peninkulman ulkopuolella kaupunkin, 2000 miesten keralla, joka oli hänen seurassa, sekä hevoisin että jalkaisin. Sinä 17 p. Huhtik. astui hään vilpittömästi eteen Herroinpäivillä, kussa hään suurella uskalluksella ajoi asiatansa Keisarin kuulla, Peä-Hertun (Erke-Hertig) _Ferdinandin_, 6:en Kunnan-Ruhtinaisten (Chur-Furstar) 24 Herttuin, 7:en Moa-Grévilöihen (Mark-Grefwar) 30 Piispoin, paihti monen Ruhtinan, Grévin, Herttuin, Herroin ja lähättämien lässä-ollessa. Tässä oisi hään joutunut henken-pauloin, ellei moni Saksan Ruhtinas oisi ystävällisesti suojellut häntä ja tämän uuven mielivalaistamisen, jonka hään soattoi moailmaan. V. 1523 niin poisheitettiin ensin Wittenbergissä tätä poavilaista messumista (Lithurgien) ja nouatettiin uutta parempata järjestystä kirkko-menoin harjoittamiseksi. V. 1524 heitti Lutherus pois pappis-vaipansa (Munkkåpan) jolla se tarkoitti papistoin hävittämistä, paremmaksi henkelliseksi papis-harjoitukseksi. Vuotesta 1526 vuoteen 1529, toimitti hään Melanchthonin avulla yhen uuven Evangeliumin opin, ja painutti suuremman ja pienemmän Katekismuksensa. V. 1537 kirjutti hään Schmalkaldin kuhuttavaiset liitokset, ja v. 1521-1534 ulostoimitti hään sen ensimäisen keännöksen Roamatusta. Hään oli yksi oppinut rehellinen ja hurskas mies, mutta luonnostaan oli hään syvämikkö, yksipintainen ja jyrkkä-luontoinen, josta suuri osa hänen seurakunnista erkani hänestä, ja yhistivät ihtesäk nimellä Uuistetut (reformerte). Lutherus kuoli s. 18 p. Helmiki v. 1546 Eisleben kaupunnissa 63:lla vuuellansa, ja hauattiin Wittenbergin linnan-kirkossa. Häntä kunnioitetaan koko ristikunnassa, niin kuin kaiken ihmiskunnan onnistaja ja valaistaja.

[35] Philip Melanchthon, joka oli Lutheruksen puolus-toveri uskomuksen muutoksessa, oli syntynyt s. 16 p. Helmik. v. 1497 Brettenissä, Phalz am Rheinin moakunnassa. Hänen isä oli Rustmestari Georg Scharzerd, jonka nimen poika keänsi Greekaksi. Hään oli jo nuoruutessa hyvin oppinut vanhoissa kielissä, ja vanhoin-jeännöksissä. Häntä tehtiin Oppivaksi Heidelbergissa v. 1510, ja v. 1511 Tietous-Oppiaksi. V. 1518 tehtiin häntä 22 v. vanhana Opettajaksi Wittenbergissä, Greekkalaisessa Oppimuksessa (Grek. Litteraturen), ja oli siinä viisauellansa ja mielen-tyyneyellänsä Lutheruksellen parhaina puolus-miessä. Hään kuoli s. 19 p. Huhtik v. 1560, 63 v. vanhana. -- Johan Tetzel oli yksi kuulussa synnin-kauppias, joka oli Leipzigista kotoisin. Hään rupeisi v. 1489 Dominikanerin papis-kuntaan, ja sai luan käyä ympärin moata soarnoamaan. V. 1502 pani Poavi häntä synnin-kauppiaksi, jota hyövyllistä kauppoo hään toimitti 15 vuotta, ja käytti ne häpiällisimmät apu-keinot näihin kujeihinsa. Hään oli käytöksissään ja elämässään niin kelvotoin, ylenylpiä ja irstainen, että häntä jo kerran tuomittiin ikuiseen vankeuteen, mutta vapautettiin Ruomissa, kussa se Poavi Leo X:neltä sai synnin peästöstä. Siitten rupeisi hään vielä isommalla koiruuella (oförskämdhet) pitämään tätä synnin-kauppoa (aflatskrämeri). Kulkiissaan Saksan moalla niin Tähti- ja Miekka-miehet (Riddare) soattoivat hänen vaununsa, kussa nähtiin kahta isoa kirstua, joista yksi säilytti kauppakirjat (aflats-brefwen) toinen rahat, jotka heistä maksettiin, ja jonka peälle luettiin namät sanat:

Sobald das Geld im Kasten flingt, Sobald die Seel gen Himmel springt.

Joka ois: "Kuin rahat kirstuhun heläht', Silloin sielu taivaaseen välähe." Hänellä oli kuussa 90 Gyldeniä kullassa palkoo, paihti ruokansa. Sillä tavalla kootti hään rahoa ja kultoo monesta moasta, kunnekka Luther v. 1517 anto ulos ajatus-sanojansa (satser) näitä koneita vastaan. Tetzel kuoli Rutto-tauvissa v. 1519, s. 4 p. Heinäk. juuri samana päivänä kuin Luther piti sitä kuuluisaa Juttelemusta (Disputation) Oppia Eckin vastaan Ingolstadtista. -- Paul von Samosata oli muinon yksi Piispa Antiochiassa, joka asetti Syriassa yhtä eriuskon-noutamusta (religionsekt) jota kuhuttiin Samosatanaisen tahi Paulianilaisen; ja joka eroittiin _kolminaisuen opissa_ (i läran om treenigheten) ja _Ristuksen Jumalisuutessa_. Mitenkä Ryynäinen sanoo hänen olleen synnin-kauppiana (aflatskrämare) ja luettaa häntä Lutheruksen aikuiseksi, tainnoon hään ehkä ite parhaittain selittää. Mutta on uskottava, että koska koko hänen tietonsa perustaiksen yhen soarnan peälle, niin se tuloo sitämyöten mitenkä nämät asiat on tulleet Papilta toimitetuiksi.

[36] Munkki t. Pappinen, oli poavilainen pappi.

[37] Kosk' ei oppinut osaja. Se näyttää niin kuin Ryynäinen oisi epätievossa Opin-isänästään.

[38] Upsalan kokous, kussa kaikkia poavilaisia menoja pois-heitettiin, ja nouattiin tätä uutta oppia, piettiin v. 1593. Muutoin niin tässä Ryynäisen sananjuotteessa ei ouk täyvellinen ajatus.

[39] Kahesti kuulla. Vuonna 1793 piettiin yhtä Juhlin-juhloo s. 8 p. Moalisk. muistoksi Upsalan kokouksen peätöksestä. Jolla kunnioitettiin Lutheruksen opin harjoittamista Ruotsin valtakunnassa; ja vuonna 1817 vietettiin yhtä Juhlin-juhloo s. 31 p. Lokak. muistoksi tämän opin ensimäisestä ilmauntumisesta moailmassa.

[40] Häntä piettiin, ikeän kuin vähä hällä-päissä tahi hölmönä muissa asioissa, ja niin se näytti minustakin kuin ei kaikki saumat oisvat olleet paikoillansa, tahi kuin joku voarna oisi ollut varsin helpoillaan. -- Hänen Runoissa osoittaiksen paljon huolimattomuutta ja harjoittamattomuutta; mutta ettei hään ollut ilman runollista juohutusta nähään monesta paikasta, liioitten _Kurvilan Emännästä_, kussa hänen runossa tavataan yhtä erinkummasta mielen-hilpeyttä ja somaisuulta.

[41] Jyränköksi kuhutaan Suomeksi Heinolan kaupunkia, koska sitä 1770 vuosiin luvulla rakenettiin Jyränkän t. Jyränkön Rysthollin vainiolla, Päijänen rannoilla, Keltin kosken varrella. Jyränköksi kuhutaan vielä nytkin tämä lähimmäinen kylä, kaupunnin ulko-puolella.

[42] Kullan karrella t. kullan karvalla. -- Mörjättynnä (smorda) on toas näitä vaivaisia vieraita sanoja, joista oisi parempia itellämme, e.m. tellättynnä, tukettunna, voijettunna m.m. -- Värjättynnä (färgade) yksi pahalainen juoksusana Ruotinkielestä; Suomeksi: "painetunna."

[43] Kartenit (gardiner) saatais kuhtua Suomeksi lasi-liinoiksi, t. akkunan vaipoiksi.

[44] Puukhollari (Bokhållare) on yksi Ruohtalainen sana, joka Suomeksi saattais sanoa Kirjuttama-mieheksi. -- _Löysriiväli_ (lösdrifware) t. moa-kulkiain, moa-juoksia, -- Asessuori oomme Suomeksi kuhtuneet Lainistujaksi.

[45] Ruoti (rote) merkihtee yhtä talonkuntoa joka kustentaa yhen sota-miehen, tahi elättää yhen ruoti-vaivaisen.

[46] Terehtyöri (Director) t. Käyttäjä; Peä-käyttäjä. (General-Director). Tässä Runossa luetaan niin paljon näitä virka-nimiä, jotta ei ouk paljon heijän Suomentamisesta.

[47] Ränteri'i (Ränteri) t. Vero-huone. -- Makasiini (Magasin) t. Elohuone. -- Välskäri (Fältskär t. Parantaja.) -- Tohtori (Doctor) Oppia. Medicines-Doctor, Paramus-Oppia. -- Apoteeki, (Apothek) Rohto-huone -- Lasareetti (Lasarett) t. Poto-huone.

[48] Hantverkeri (Handtwerkare), Kalun-tekiä. -- Varvali (Swarfware) Pyörittäjä. -- Värjäli (Färgare) Painuri, t. Painaja. -- Mestari (Mästare) Taitaja, t. Taituri. -- Kiselli (Gesäll) Taitava.

[49] Harmaat t. harmaat peät, vanhat ihmiset.

[50] Kymin-koskeksi ei kuhutak sitä virtoa, joka juoksoo Jyränkön sivuitten, voan Keltin-koskeksi; joka vasta Iitin pitäjässä puottaiksen Kymihin.

[51] Jos Hirvoinen piti ihtesäk isommanna Runo-niekkana Savossa, niin se ei ouk laimin lyönyt että virressäkin osottoo tätä paha-haisevata oma-kehutosta.

[52] Rahtyöri (Traktör) t. Ruoka-kauppias.

[53] Ajoivat Maaherran moahan, merkihtee että Moaherra tuli ite ulos kahtoamaan tätä meteliä. Tässä on puhe josta-kusta tappeluksesta, joka lie tapahtunut Heinolan markkinoilla.

[54] Panoo pajakkata, merk. että se paipatti paljon kylässä omista talon-laitoksistaan. -- Kerhekästi t. ketterästi. -- Kiekkarasti, t. sukkelasti. -- Ahvakasti, t. ahkerasti.

[55] _Sukulaiset suuta anto_, sanotaan pilkan vuoksi; sillä tällaista tervihtimistä ei tavatak talonpojissa.

[56] _Ouvoiksi_, kuhutaan tässä ne köyhemmät tahi rumempnäköiset tytöt, koska eivät miehet heihin miellyk.

[57] _Lapset laulaavat kotonna_. Tahi tässä ymmärretään Maunuksen lapsia, jotka lie muuttaneet emänsä kanssa pois; ja joille tuli köyhä elämä, tahi ymmäretään heitä, jotka lie jäänneet kotiin, voan jotk' ei nyt soaneet ellee niin herkullisesti kuin ennen.

[58] Luatu-poika t. hyvä-loatuinen.

[59] _Kokki_ oli Kovaisen sota-köllö, sillä se oli ollut sotaväessä.

[60] _Piiparin-aho_, kuhuttiin yhtä ahoa t. selännettä. -- _Simoinen Piispa_, ja _Nilkkilä_ oli torppia tahi taloja, joihen sivuihten hänen tuli käyä. -- _Tihmakset_ oli yksi lampi. -- _Jääkeri_, mahto olla yksi mökki. -- _Ylöinen_, tais olla järven nimi.

[61] _Viiki_ oli yksi torppa. -- _Kovaisen-poika_ tarkoittaa hänen veljensä Jussi Kovaista.

[62] _Elli_ mahto olla Mikko Kovaisen akka.

[63] Risa, körtel, muskel -- Pallio, njurtalg.

[64] _Tuhmalle sepälle_. Jussi Kovainen oli Seppä, Suutari ja Pirran-tekiä.

[65] Näistä hänen työ-vehkeistä kirjutti minun Isäin Suomen Talon-toimitus-kunnallen (Finska Hushållnings-Sällskapet) joka lahjoitti häntä kunnia-rahallansa.

[66] _Laulamisensa_ suhteen niin minun Isäin oisi tehnyt häntä pitäjän Lukkariksi, mutta hään oli kehno kirjuttamaan, eikä ymmärtänyt sanoo Ruohtia, joka aina tarvitaan niin kauan kuin omoo kieltämme alas-poljetaan.

[67] Hään oli periselvä kirja-lukemisessa, ja oli niin karaistanut muistinsa, että hään osais suuremman osan Roamatusta ulkoapäin.

[68] _Vuan ei jaksa jäseneini_, sillä se oli muutenkin ollut siukka-sekainen. -- _Heikki_ mahto olla _Kokkoisen_ poika. -- _Matti (Keäriäinen)_ läksi matkustamaan -- koko virstan peästä. -- _Pekka_ oli yksi loispoika, _Rokkaisten_ sukuja; hänen äiti, jota tässä kuhutaau hänen emännäksi, oli Loatikkaisia. -- _Annikka_ oli Hämäläisen akka. -- _Pulli_ oli Annin poika.

[69] _Matiskala, Iloinen ja Poajala_ oli talonnimiä.-- _Kunneli_ (Gunnilda) oli Kokkoisen akka. -- _Ollikkala_ oli yksi talo, josta Keäriäinen oli kotoisin. -- _Vappu Tarkiain_ oli Suutar Loatikkaisen akka. -- _Laiko-suoleksi_ kuhutan maha-suolet. -- Muut räpälät, niin kuin satakerta, m.m.

[70] _Karitsaksi t. karkoksi_ kuhutaan yhtä Lammasta, joka on jo toista vuotta vanha. -- _Yrjö_, nimittäin _Yrjö Hokkainen_. Hään oli sora-kielinen, seneistä sanotaan että hään sorahti.

[71] _Piikki_ oli yksi yksinäinen asuva sotamies, Kankasniemestä kotoisin. Hänen oikea nimensä oli _Tahvo Lukkarinen_.

[72] _Ruopimasta_ t. mullostamasta. Yksi sana synnytetty Ruohin kielestä.

[73] _Hyrskähti_ t. puhkeis niinkuin nauramaan. -- Piestään t. pieksetään. -- _Vesterinen_ oli yksi Rakuuna, joka sattu silloin tulemaan sinne.

[74] _Juakko_, tarkoittaa Joakko Karjalaista, joka kahtoi torpastansa karsahaksi (otacksamt) myyä yhen annetun lahjan; (sillä tie kulki hänen mökkinsä sivuihten). -- _Kilkki_ oli yksi talo joka niinikkään oli tien-varrella. -- _Tuomas_, nimittäin Tuomas Kaipainen, joka silloin oli saunoansa salvamassa. -- Akat autto muka laulamassa. -- _Pitkä ukko_ tarkoittaa Tuomas Kaipaisen veljee. -- _Soaren röhköksi_ kuhutaan Juho Kostiaista, koska hään oli soari-asukas (öbo).

[75] _Asilainen_ oli yksi talonmies; ja _Pennainen_, yksi loisimies.

[76] _Simo_, oli yksi Hyötin pojista, hään puhui tirskutti tihjästi, seneistäpä Runoja sanoo että se _sipsatti_ tästä asiasta. -- _Raso t. Erasmus_, oli toinen poika. Pojat juttelivat välillänsä, kellen Kissa oli annettava. -- _Poavo_, oli Poavo-Hyökin vanhin poika.

[77] _Kaita kasvo_ t. laiha pelto. -- _Hyökin Matti_, oli yksi poika toisesta osakasta, samasta talosta.

[78] Nämät Norin rajoilla asuvaiset Suomalaiset eivät ollenkaan ymmärräk _kyntää_ palojansa ja halmeitansa, voan kylväävät (niinkuin muinonkin meijän moassa) paljaasen tuhkaan, ja heittäävät siemenensä siihen poltetun moa-pintaan; jostapa hyö pouta-vuosina kuivaa pois, niin ettei siitä lähek niin mitään. Kuin meillä monta vuotta viljellään yhtä halmetta, niin hyö eivät semmoisista palon-maista soak jos _yhen touvon_, ja sekin tietämätöin. Kuin minä puhuin heillen mitenkä Suomessa _rovioitetaan, kynnetään ja karhitaan_ vaikka oisi miten kivisiä palo-maita, niin pitivät sitä mahottomaksi; ja pyysivät minua, että minä laittaisin heillen muutamia miehiä Suomesta, jotka oppettelisivat heitä tätä moa-viljelemistä, ja joihen vaivat ja kustennokset hyö lupaisivat runsaasti palkihtaksensa, ylitten voan ei alatten. Minä lupaisin heillen tätä tehäksein, ja koska jo _yksi_ mies oli minusta kyllä, täksi tarpeheksi, niin minä syksyllä v. 1824 otin kanssain Juvalta yhen nuoren miehen nimeltä _Tahvo Immoinen Multamäeltä_, joka teki heillen semmoiset oatrat ja kyntö-värkit kuin meillä, ja oli se ensimmäinen joka opetteli näitä kansoja _kyntämään mehtä-maitansa_. Hään viipyi näissä Suomalaisissa v. 1825 ja 1826. Ja vuonna 1827 laiton minä häntä toas kotiinsak Savoon. -- _Ikolaksi_ kuhuttiin sitä taloa, kussa Asikainen asui. -- _Vantilaksi_ puhuttiin toas sitä taloa, kussa Siiskoinen asui.

[79] _Kuuvennoksen kunnon tyttö_. Sillä sanalla tarkoitetaan tässä _Sohvia Seiloista_, joka silloin lie ollut Asikaisen talossa kylpemässä.

[80] _Juhana t. Juho_ oli Eiro Siiskoisen poika. Hyö kävivät miehissä kavonnutta ehtimässä; kuin Siiskoinen löysi hänen, niin hään huusi niillen toisillen: "Teäll' on miehet, meijän Sika!"

[81] _Eeva Nopoinen_ oli tämän Runojan Heikki Huuhtisen äiti. -- _Muari Piekäinen t. Pietikäinen_, mahto olla Asikkaisen piika, koska se piti emännänsä puolta.

[82] _Juonos_, oli yhen talon nimi. -- _Tallin usta_ t. tallin ovea. Uksi, joka Karjalan puheella merk. ovee, tavataan usseen Runoissamme. Akka aatteli tallista tahi korsusta ruumenia soahaksensa. -- _Jussi Juoneksessa_, mahto olla ite talon-isäntä. -- _Kiisti_, hään peäsi sinne kiistämällä. -- _Kilkki_ on talon nimi. -- Siis, t. siit, siitä. -- _Märkänä_. Vyyhti oli vielä märkä, sillä se oli vasta otettu painosta. Hään piilotti häntä olki-kupoon, tullaksensa toisena kertana häntä ottamaan. Mutta sillä ajalla toiset jo löysivät sen olissa. -- _Pyysi_, t. aatteli, mieli. -- _Pyrrhöisessä_, siinä asui Eerik Pyrrhöinen, jolta hään aatteli kopataksensa vähä palttinata, paijaksi miehellensä. -- _Toiseen tupaan_, siinä asui Joakko Pyrrhöinen, jolta se kahto soahaksensa ruoka-neuoja.

[83] _Tolki t. suola-tolki_ kuhutaan se kopsa jossa suoloja pietään -- _Mies lykkäis lylyen peällä_, ymmärretään Haikaraisen miestä, joka silloin hiiskutti muita maita, hankkiaksensa jotaik talven varaksi. -- _Puavo_, merk. Puavo Jältti (Hjelt) -- _Kuhjonen_, merk. heinä-kuhjoo.

[84] _Rensilä_ oli yhen ison talon nimi. -- _Viisas virsien-tekiä_, Tämä Marketta Haloinen oli Runotar. Hään ja ne toiset kylän tyttäret oli muinon tehneet runon tästä Huuhtisestakin, vaikka emminä suanut häntä sitä laulamaan. Tästäpä tämä oli sukkela tehä virren hänestäkin. -- _Mikko Ikoinen_ oli kotoisin Hurisalosta, Puumalasta. -- _Heikki (Pekanpoika) Nopoinen_ asui Niemen-Nopolassa. -- _Vantit_. Siiskoiset kuhutaan tässä Vantiksi t. Vantiloiksi, koska heijän talon nimi oli Vantila. Se oli heillä kuin tämä Marketta Haloinen oli piikana.

[85] _Eerik_, merk. Eerik Siiskoista. -- _Liisa_, oli Liisa Siiskoinen joka makais Marketan vieressä voan joka nyt laskiin sieltä pois, kuin tuli sulhainen. -- _Kolkutos_. Kuin hään rupeis puitansa hakkoamaan riihen eissä, niin -- silloin vasta havautti Nopoista. -- _Tankot_. Kuin rupeis nousemaan, niin lavat hajoisi.

[86] _Kuues numero_. Runoja antaa hänellen semmoisen nimen, koska hänen talolla oli kirkonkirjoissa 6:ees numero, kylässä. -- _Taltan Ansa_ merk. Anna Tallaista.

[87] _Puuter-piä_ (Puder-hufwud) on yksi näitä vaivaisia Ruohtalaisia otto-sanoja, joka on nouettu ainoasti sen vuoksi että se sointuu (rimmar) sanaan "Puumalaan". Suomeksi se tässä merkihtee: "liina-peä," (joll' on valkoiset hiukset.) -- _Tiinan töitä_, että nostaa tällaista puhetta.

[88] Minä en muista mitä lie ollut estettä, ettei hään suanut lauloo virttänsä aina loppuun. Minä aattelin: "soanen minä tuon vastapäin." Mutta niinpä se jäi -- minä en eneän tavana häntä.

[89] _Puavo Köppö_. Kaikki mitä tässä puhutaan hänestä, sanotaan ainoasti että villitellä heitä Runon-sepittäjästä. Köppö, joka äsköin on kuollut, oli yksi kylän-käviä, joka elätti henkensä paljaalla runomisellansa ja loihtimisellansa. Häänki kävi minun luonnain Helmikuussa v. 1816, jollon hään kahtena vuorokautena lasketteli näitä loihtu-sanojansa. -- _Pitkin tietä käyessänsä_. Se on merkillinen, että runoissa usseen kuullaan sanottavaksi, jotta heitä synnytetään tietä käyessä, ikään kuin eivät muullon oisi tätä joutaneet. -- _Pekka_, merk. Pekka Kiiskistä. -- _Purhoiset_, oli Kiiskisen lanko-miehet.

[90] _Juakko_, merk. Joakko Auvista. -- _Einepuuksi_, kuhutaan yksi puu, jota pietään majassa. -- _Pekka_, merk. Pekka Hyytiäistä, joka oli Maijan ja Sohvin sisaren-poika; hään heittiin nukuksiin, mutta kuuli saloapäin kaikki mitä hyö keskenään hoastelivat, jota hään kertoi äitillensä.

[91] _Tuutu_ t. kätkyt. Ukko tarjoi viha-päissänsä sian-kaukalota vävyllensä, kätkyeksi.

[92] _Ori juoksi joutuisasti_. Hänellä oli hyvä Hevoinen kotoa, mutta humala-päissänsä vaihto itellesek huonomman, Lampiselta, josta hään joutui isäsäk kanssa toraan. -- _Pietar Lampinen_ oli Rusthollari.

[93] _Akka vanha_, oli hänen äitinsä, joka tarjoi hänelle rokkoo, kotiin-tultuaan; mutta poika, joka silloin jo lie ollut riiassa, visko rokan oven-suuhun. -- _Tuolta tuttuini tuloopi_, sanoi ukko, kuin näki Antti Heikkisen tulevan, avuksensa. -- _Otti tuiman_. Heikkinen otti silloin ja veihtellänsä ratkais nuorat. Milloin tässä puhutaan yhestä, milloin toisesta, ilman nimittämätäk; joka usseen tapahtuu Runoissamme, ja jota lukioihen tuloo tarkasti eroittoo. -- Samaten sevoitetaan myös ajankauet, niin kuin usseen tehän, liiaksikin _vanhoissa_ runoissa. -- _Potuksi_, kuhutan sitä astiata, jossa nuuskua survotaan. Runoja nimittää sitä _nenä_-kelloksi, koska sitä aina piettiin nenän varaksi.

[94] _Anttola_, on yksi iso moisio Mikkelin pitäjässä, lähes Juvan rajoa, joka niiten monen kylän suhteen, jotka ovat siihen kuulunet, on tullut kuhutuksi Anttolan Liäniksi.

[95] _Jyljänäisen akka_. Se näyttää kuin hään oisi tullut jollon-kullon leivän-varkaaksi, (jossa Poavo Suutarinen lie ollut hänen apuaissa) sillä, että hään syyvessänsä otti leipä-palaisia muihenkin tarpeeksi.

[96] _Ah_ (ack) ei ouk kunnollista Suomea; voi! on parempi. -- _Juutiht (Judit) Paunotar_ tuli sinne _Putkilasta_, Juan pitäjästä, keräjämään morsiammen lahjoja.

[97] _Kauputar_. Minä en tiiä kuhtunoonko Runoja häntä niin, koska se kävi Kukkoa kauputtelemassa; vai lie ollut ehkä _Kaupoisiin_ sukujaan.