Part 6

_Pekka Ventisellä_ oli yksi Härkä, joka mäni Kettuisen hakaan. Niin _Kettuinen_ häntä siinä tappo, eikä siitä tullut tietoo sen-koommin, ennen kuin vasta vuuen peästä, jollon hään tietti nahasta soappaita itelleen. Silloin miten lie tullut sanomaan Suutarillen näistä nahoistaan, että rupeisivat arvoomaan asiata; joka sillä tavalla viimen suatiin ilmiin. _Kettuista_ kuhutaan seneistä _narriksi_, kuin ei osanut paremmin suutansa pitellä, voan ilmoitti asian, näin omalla tuhmuuellaan. Missä kylässä se lie tapahtunut, en taija varsin sanoa, eikä kuka on tehnyt Runon; vaan Juvalla sitä lauletaan. Minä kuulin ensin vähä tästä v. 1815 _Niilo Ruuskaiselta_ Laukkalasta, ja siitten v. 1816 _Joh. Ronkaiselta_ samasta kylästä; joka taisi sen kokonaan.

Olipa Härkä _Ventisellä_, Vanhan _Hermikin_ vasikka,[106] _Sormuttaren_ sormi-juotto. Vähä on mieli Ventisellä, Vähä Ventisen tytöllä, Härällä sitä vähempi, -- Mäni Kettuisen hakaani. Alko _Kettuinen_ ajella, Kirkon-poika piipatella, "Tpuiptä, tpupitä, Härköstäini! Kuinma saisin sarven kiini, Tolhon toisehen käteeni; Tok' minun toinenkin käteini Kova koskisin sinua, Henken paikalta panisin."

Uilon ohtahan osotti,[107] Sivals Härkee silmä-luuhun. Härkä kuatu kalliolla. Voipui muahan vuoren piältä, Kahtoipa vielä päivän piälle, Illistiinpä ilman piälle. "Jop' on päiveä vähältä, Aurinko on pikkarainen, Empä joua nylkemääni; Kylpy jättääpi kotona."

"Tehkeepä nyt mulle vuue, Tyynyn kanssa tyssätkätten!"

Uni petti, vuue voitti, Sänky pehmiä nukutti. Aamu haikia havaitak! Löysi päivän paistamasta, Aurinkon kuumottamasta. "Voi minua poloinen poika! Jop' on Härkäini hävinä, Suonut sarvi-ruavahaini, Kuhun illalla asetin, Panin päivän-lasketessa."

Alko astua tupaasek. Astu kohta kuapin luokse, Kovaisinta koprahasek Alko veistänsä hioa; Kuraisinta kurskuttaapi Tuollen _Ventisen_ Härälle, _Pekan_ pienen ruavahallen. Pistipä tuiman tuppehesek, Pamppusek pahan-tekiä. Alko astua pesälle, Soro-tietä soirotella.

Suapi Härän vuoren luokse "Ole kiitetty Jumala! Eip' ouk Härkäini hävinnä, Suatu sarvi-ruavastaini Kuhun illalla asetin, Panin päivän-lasketessa. Voi minua poloinen poika! Ei ou lapset luahillain, Kynttä pystyssä pitäisi, Kyllämä tähän neuon keksin, Viänänmä vesalla kiini, Koivun-oksalla ojenan." Kohta koipehen ajaksen, Veti kohta koiven halki, Munat muahan muksautti, Kiven piälle kiljahutti. ... kynsiisek repäisi, Kiäntelööpi, kahteloopi: "Mitäs tästä suataneeni? Suapi pitkän piipun-varren, Sen saman savun-vetimen." Nylki Härän kokonansa. Alkopa astua ahollen, Väpätä väkeensäk luokse.

Veli tirskuupi torassa, _Tahvo_ huasto hartahasti: "Missäs sinut piru pitännä, Paha henki painellunna?"

"Veliseini, Vuariseini! Mull' on tulluna vahinko. Härkä kuoli _Ventsieltä_, Jota illalla ajelin."

"Kuin on tulluna vahinko, Vastoo siitten parastais!" _Kämärätär_ kiärä muori[108] Haasteli halu-sanoilla, Puhu lämpi-luoteilla: "Suattuoon sana taloon, Antoa asian ilmin! Tok se toistenkin tuloopi, Jos ei ennen, niin erossa."

"Pitä suutais pienempänä! Itek ymmärrän enemmin, Asiasta paljon tiijän. Kannan lihat kotihin, Kosku-torvella tojotan. Ammu Härkä aitassaini, Luiku lukkoihen takana! Lihat suolahan sovitan, Nahka parkiin panemme -- Kelmi kenkiä tekööpi, Suapi narri suappahaita Tuosta _Ventisen_ Härästä, Pekan pienen ruavahasta."

Nimittämätöin.

NÄLKÄ.

_Nälkä_ kuvaellaan tässä kuin yksi mies, jolla oli olki-petkele olalla, vehka-vihko kainalossa; ja joka tultua Mikkelistä-päin, käveskeli pian joka kylässä Juvalla. Jos tällä Runolla tarkoittaneen niitä isoja nälkä-vuosia v. 1695, 1696 ja 1697, tahi muita halla-vuosia, on tietämätöin; mutta että se on kotoisin Juvalta, arvataan siitä, että tässä puhutaan hänen kylistä. Meijän Torppali _Kalle Pasainen_ Kirkko-kylästä, Jualta, joka lauleli minullen tätä Runoo, sanoi sitä olevan pitemmältäkin, vaikk'ei hään sitä muistanut.

Nälkä näkyypi tulevan Rautajärven jeätä myöten;[109] Olki-petkele olalla, Vehka-vihko kainalossa. -- -- --

Tunnettiin tuo _Turakkalassa_,[110] Mutt' ei nähty _Niärinkillä_; Havaihtiinpa _Hassolassa_, Piettiin tuota _Piikkilässä_. Kirkon-kylästä kirottiin: "Mänek tuonek _Männymäellen_, Tietä myöten _Tirrolahan_ -- Tuonne tuhmiin tupiin, Talonpoikaisten taloihin!"

Nimittämätöin.

Selitykset:

[1] Syy tähän viipymiseen luetaan esipuheessa I:seen Osaan XXXIII:llä puoliskolla (Pagina) ja seuravilla.

[2] Lue tästä Otavan esipuhetta.

[3] Tähän luemme e.m. ne "uusiksi" tahi "tämän vuotisiksi" kuhutut _Laulut, Virret ja Veisut_, joita vuosittain tuuvaan Turusta, ja jotka ovat luonnostaan niin kehnot, että se on kumma jotta heitä ostetaan ja luetaan. Tähän luettaisiin myös ne Topeliuksen Runoissa nimitetyt _Nykyisemmet Laulut_, ne Oulussa äsken painetut _Forteliukselta_ kootut _Suomalaiset Laulut_, suurin osa _Rénvallin Veisuista_, ja joku osa ehkä meijän omistakin laitoksistamme.

[4] Nimittäin sillä tavalla, että mikä on _Runomus_, olkoon ajatuksessa tahi kielessä, siks' se jääpiki ikuisesti, ikään kuin mikä on soittamus (musik) se on soittamus iankaikkisesti. Muussa tarkoituksessa, niin on Runomisen keto varsin lavea, ja niin lavea että se ulottuu taivaaseen. Hänen juohtumukset ovat myös kirjavammat kuin päivän säteet.

[5] Jos seneistä multa tunnettomat Runojat, (Skalder) tahi Runon-koottajat, tahtoisivat runoillansa lisätä näitä tietojamme, ja tarkoittoo meijän Suomalaisen Runo-Tarinamuksen valaistamista, niin heille oisi tässä tilaisuutta soaha heitä painetuiksi ja kunnollisesti toimitetuiksi, jos lähättäävät heitä mullen postilla tahi matkustavaisten kanssa. Ja tahon minä mielelläinkin, kostoksi, tästä heijän toimeestaan, lähättee heillen kustentamatak yhen kirjan-kappaleen (Exemplar) niistä kirjoista kuhun näitä painetaan. Vielä tahtoisin muistutella, että soisin mielelläin, jos 1) laitettaisiin heihin selitöksiä äkkinäisistä nimistä ja sanoista, 2) että oisivat kirjutettunna sillä kielen-murrella kuin ovat tehtynnäkin, ja 3) että sepittäjöihen nimet ja elämäntievot oisi mainittunna.

[6] Lue tästä, Otavassa I Osa, m.m. Tämä Runomus osoittaiksen e.m. _alku-sointumisella_ (genom alliteration) kussa joka sana ja juotos on jo itekseen sointuva, josta sitä eroitetaan kaikesta nykyisestä runomisesta, jossa aina, kahen, kolmen eli neljän sanan peästä, tavataan loppu-sointumista (slut-rim) johon peästyämmä jo unoutetaan hänen eillimäistä vastaussanansa, ellei sitä hyvin tarkoitetak peähään, joka toas keäntää työksi ja vaivaksi, joka oisi huvitokseksemme. Tällainen vanhan-aikuinen alku-sointuminen tavataan vanhoin _Islandilaisten, Anglo-Saksilaisten ja Messo-Göthiläisten_ runomuksessa, joka toistaa että se on ollut _meijän tapainen_, tahi että Runomus _pohjoisessa_ on vanhuutessa ollut tois-tapainen piiroksestaan, kuin _etelässä_.

[7] Otava, 1 Osa, p. 269.

[8] Ensin eroitettiin ne henkelliset aineet, sillä, että Uskomus hävitti sen vanhan Salautsen; siitten eroitettiin ne moalliset aineet, sillä, että _Tarinamus, Luonnoisuus (Fysiken) ja Luonon Tietomukset (Natur-wetenskaperna)_ hävittivät Taikaukset ja muut turhat tietämiset.

[9] Eikä myö muuta tarvihtek, toistamiseksi tämän nykyisen Runomisen luontoa (aineensa suhteen) jos ainoasti nämät kahet sananlaskut: "_Noista viisas virren otti, hullun pitkistä puheista, mielettömän lausunnosta_"; ja "_Siitä viisas virren suapi, jost' ei tuhma tunnekkaan_". Jotka sanat myös toistaavat että Runojoissa piti löytyä ei ainoasti _runomusta_, mutta myös _viisautta_, jota perustaiksen sen peälle, että meijän _Runojat_ oli muinon meijän _viisahimmat miehet_.

[10] Koska näissä Runoissa mainitaan (pian kaikissa) vallattomasta elämästä, niin saattaa moni ehkä luulla, että elättiin niinnä aikoina varsin kelvottomasti, koska heillä aina oli näitä aineita; mutta myö uskomme toiseppäin, että olivat siviämmät kuin nykyisin, koska yksi kunnotoin käytös tehtiin (hänen tavattomuutestaan, owanlighet) runoilla kuulluksi ympäri moata. -- Niinpä sanoivat: "hyvä kello kauaks kuuluu, paha sanoma etemmäks". Nyt kuullaan tätä järähtämätäk.

[11] Tämä Savon puheen-murreh eroittaiksen eteläisemmissä pitäjissä, niin kuin Mikkelissä, Joroisissa, Juvalla, m.m. siitä pohjoisemmasta Savon Suomesta, erinomattain puhumisessa (i uttalet) ja vississä sanoissa, niin kuin e.m. _ise, veisi, messä, messo, essii, kassoi, kussui, tarvissoo, ilmaisekse_, joita pohjoisessa sanotaan _ihe_ (ite, itse) _veihti_ (veitti, veitsi) _mehtä_ (mettä, metsä) _mehto_ (metto, metso) _ehtii_ (etti, etsi) _kuhtui_ (kuttui, kutsin) _kahtoi_ (kattoi, katsoi) _tarvihtoo_ (tarvittee, tarvitsee) ilmoittaiksen (ilmotta ihtensä t. ihtesäk).

[12] Myö olemme tässä Runossamme uskallut synnyttää yhen Suomalaisen Salauksen (Myth) siitä tähti-sikeristä, jota kuhutaan Väinämöisen virsuksi, ei että niin millään tavalla omistaisimmo sanoillemme jotakuta mainioisuutta (auktoritet) ainoasti että vallollisesti käyttäisimme omia mielen juohutuksiamme. Vaikka se kuuluupi ikään kuin Salauksen luontoon (till naturen af en Myth) ei ainoasti että puhua salaisista aineista, ja toimittoo heitä salaisella sanan-tavalla (under en mystisk framställning), mutta myös että puheet ovat salassa synnytetyt, josta uskotaan heissä olevan jonkun isomman ja henkellisemmän voiman kuin ihmisissä -- niin se ei kielläk meitä salauttamasta (mysticera) meijän aatoksiamme ja mielen-juohtumuksiamme (fantasi) maallisissakin asioissa, tahi pukea heitä siihen salaiseen sa'unpuvuun, joka sillä luonottomalla eli henkellisella luonnollansa kiinittää meijän mielemme niihin luonottomiin (henkellisiin) aineihin, johon meijän ajatukset pyrkiivät, koska erkanoovat näistä moallisista, luonnollisista, joka-päivällisistä asioista.

Myö neämmö esimerkin Ruomalaisten ja Greekkalaisten Runojoista, että yksinäisetkin juohtumukset (dikter) ovat hyvät kaunistamaan ja kasvattamaan salauksia, jotka oikeutta myöten olla pitäis yhteisiä kansallisia mieli-juohatuksia. Eli myö neämmö että kaikki heijän Salamus (mythologi) joka tarjoopi sekä Runojoillen että Kuvaeltajoillen lihavia ruoka-maita, harjoitaksensa heijän juohtelemuksiansa, on parraittain ainoasti yksinäisten tekoja. Oisikkohan se siitten meillen kielty viljelemään Runollisia hetelmiä salauksen moasta? Ei ikään! Eihään löyvyk taivaassa eikä moassa mitään ainetta, jota emme Runoilla soattaisi liikuttoo. Myö olemme seneistä uskaltannut, että varsin omasta peästämme runoitella tämän Väinämöisen Virsun syntymisestä, johon myö oomme ottaneet ainemme hänen Suomalaisesta nimestään. Myö mainihtemme tätä, välttäiksemme petosta, ett'etten luulisi näitä vanhoiksi kansan-puheiksi, ett'ettenkä kieltäisi teitä käyttämästä tätä asiata mielenne myöten toisenneppäin, jos tahotten. Myö oumme antaneet tämän tähti-sikeren ilmistyä Väinämöisellen, hänen unessaan, taivahassa oltuansa. Tämän unen-viettelyksen olemme yhteenkuvonut visseyteksi, hänen havaittuansa. Eli myö olemme tässä salauksessamme yhteenvirittänyt totuutta ja mielen-valetta yheksi runolliseksi tarimaksi, koeteeksi muka, jos kävisi meiltä omin-neuoin synnyttää ja enenteä Salamuksemme. Että olemme vieneet meijän Väinämöisemme Homeruksen ja muihen vieraisten joukkoon, ei piek teitä närkästee -- sillä se tapahtuu taivahassa. Että myö tässäkin (taivaassa) olemme koettanut karaista meijän kantelettamme ja meijän Runojamme, on yksi luvallinen yritys -- jost ei meitä sakoitettanek.

Maito-heinä, Röd-wäpling. -- Vuohen-kukka, Hwit-Sippa. -- Lehmän-kieli, Lilje Conwalje. -- Apilas, Hwit-wäpling. -- Leivoinen, Lärka. Mutta Kuopiossapäin se merkihtee Paju-pulmuista, Domherren. -- Etelätär, Zefiren, Westan- (egentl. Sunnan-) flägten personifierad. -- Etelä tuuli tehty henkelliseksi.

[13] Aaronin Saua on yksi Tähtisikeri (lue Otava II.).

[14] Kauan kainusteliin. Myö olemme löytäneet soveliaksi antamaan Väinämöisellen Suomalaisen Runojan luonnon, ensin että äkkinäisessä joukossa ujostella, ja siitten että ottoo loveesta luontoansa, jolla se lumoutti näitä toisia Runon-niekkoja pystymästä häneen.

[15] Lumohuttaa merkihtee tässä, "förtjusa".

[16] Runotar, Poetissa, Skaldinna, Sångmö. -- Runottaret, Muserna. -- Laulatar, Sångerska. -- Soitotar, Spelerska.

[17] Myö pannaan häntä ensimmäiseksi, ei sen puolesta että se oisi runollisessa tarkoituksessa ollut jalompi näitä muita, mutta että se asian laveutessa on toimellisempi.

[18] Konsan Heikki, eli Heikki Veänäinen, niin kuin hänen oikeansa nimensä oli -- sekin oli yksi hyvä juomari, ja lopetti murheellisella tavalla päivänsä.

[19] Vamma t. vaiva -- _Suoni sormia vetääpi_, merkihtee: sendrag i fingren. Runoja alkaapi ensin puhua Laulajan pahasta elämästä öylöisen päivän pioista, ja sanoo sitä syyksi, ettei hänen laulunsa tahtona syntyä. Siitten rupea hään erittäin puhumaan niiten miesten mielen-luonnosta, joista runossa lauletaan -- ennen kuin hään rupea näistä peijaisista laulamaan. -- Peä on kieleni t. kielenpeä on, j.n.e.

[20] Tämä Lautamies Poavo Eskelinen Kärmetlahesta, (joka oli Lautam. _Oaronin_ appi) kuhuttiin myös _Eskel-voariksi_ (niinkuin kohta kuullaan) ja oli ennen aikana ollut sota-miessä, mutta laskettiin pois, sillä että hään palkkais toisen miehen eistänsä. Seneistäpä Runoja kuhtuu häntä pilkan-vuoksi _sota-herraksi_. Hänen isä oli Kihlanmies (Häradsdomar) _Torsti Eskelinen_, Kermetlahesta. -- Torsti Eskelinen oli Lautamiehen _Poavo Eskelisen_ poika, häntä kuhutaan _sata-vaimoiseks_, koska hään mielusteli muihen vaimoja. -- Lukkaria kuhutaan tässä _kellon-soittajaksi_ (josta se lie ehkä suuttuna) sen eistä että se otti palkan kellon-soittamisesta, ehkä hään muilla soitatti. -- Runoja sanoo että se _pyrkki heillä meäkkimään_, (sillä se oli kehno lauluillen) _kivun kiussain keralla_. Tässä tarkoittaa Runoja että se peäsi Lukkariksi, sillä lailla että se osti itellesek huutoja. Sillä puhe kävi, että hänen veli Lautamies _Oaron Hoffrén_ oli antanut Lainkirjuttajallen _v. Burghausillen_ yhen Lehmän, ja _Poavo Eskelisellen_ yhen Hevoisen, sillä eholla, että pitivät huutoo hänen veljensä _Jaakko Kustav Hoffrenin_ Lukkariksi. Tähän tarkoittaa Runossa nekin sanat (hänen Hevoisesta) "korvat korttelin pituiset", m.m. -- Tässä ilmoittaa Runoja, että se oli Lukkari, joka ensin rupeis hänen kanssaan juonittelemaan. -- Ne haukkuivat Lautamiestä _Hoffrénia Pukiksi_, siitä että hänen peässä aina istui yksi suuri Pukin-nahkainen myssy. -- Vater, (Fader) on yksi sana, joka on ruumenetettu Ruotin kielestä, ja merkihtee _kummi_. Näihen _Hoffreniloihen_ isä oli muinon ollut Herroinpäivämies Tukhulmissa, ja ollut kummina Kuninkaan _Gust. Adolfin_ ristiäisessä.

[21] _Is' t. isä_. Runoja sanoo että Oaronin isä oli kyllä ihmisiksi (mainittavaa). Kuin ukkoa näin ylistetään, niin poikoa jo sillä alenetaan.-- _Rannihinsa t. noapurinsa_ (Granne) on toas yksi niistä meijän kielestämme poisheitettävistä Ruohtalaisista juoksu-sanoista. -- _Vihasen-lainen, t. vihalainen, vihainen_. -- _Kiltti_, t. kopia, hilpiä, pulski; sekin taitaa olla Ruohtalaisesta sukuperästä, nimittäin sanasta Gild. _Okkela_, t. vikkelä. -- _Viinan-tienuilla_. Se oli muka viinan-kauppias, ja sillä ansaihti (tienaisi) rahoja. -- Karhuiset, oli _Pekka ja Toavit Karhuinen_, sen kuolleen _Risto Karhuisen_ poikia. Hyö olivat _moa-kauppioita_, ja mahtoi olla tiurijä ja saittoja miehiä; alinomattain moittii Runoja heitä, etteivät antaneet hänellen oltta, vaikka hään oli kirstun tehnyt. -- _Kasakka_ merkihtee Karjalankielessä _renkiä_. Saattaa se Venäläisten sana olla niin hyvä kuin se Ruohtalainen. -- _Kaukkoinen_ oli yksi päivä-mies, joka lie ruvenut Karhuisellen työllen, vähällä palkalla. -- _Toavit_ oli nuorempi näistä veljeksistä, häntä kuhutaan _Rouvariksi_ (Krögare) koska se piti viinan-kauppoo. Runoja syyttää hänen panneen vetta viinaasek, myöneen pienellä lasilla, ja hinnan vielä siittennik kohottanneen, kolmet isoa koiruutta jumalan lahjalla. -- _Ouvot_, t. äkkinäiset, jotk eivät tunteneet näitä hänen juonia; hään kuhtuu heitä ouoiksi, kosk eivät tätä ymmärtänneet. -- _Kummiksiipi_, panoo kummaksi. -- _Hyökäri_ (Hökare) t. Muonan-kauppias; häntä kuhutaan myös _Ruunun-kauppiaks_, koska se sota-aikoina v. 1788 oli urakka-mies (Entreprenör) Ruunullen, ja soatti eloa Kuopioon. Kuin Runoja oli näin ikäinkuin lyhykäisyytessä ensin toimittanut näihen miesten tapoja, niin rupia nyt vasta puhumaan näistä peijaisista. Ensin, mitenkä keskustelivat näistä keskenensä; siitten, mitenkä käytiin kuhtumassa näihin; ja siiten vasta siitä viinan villityksestä, sekä miehissä että vaimoissa. -- _Loppu Lohilta pelko_: sillä ukko oli ollut aikanansa suuri kalastaja. -- Loavullans t. loatullansa. -- Muori, merkihtee sen kuolleen Risto Karhuisen leskeä, nimeltä Anna Hussoa. -- _Leikkitäk_, t. täyvessä toessa. Runoja selittää ettei se ollut sanottu leikin vuoksi, mutta että heijän oli oatos piteä kehnoja moahan-laskiaisia. -- _Avahin aitan_, on sanottu taka-eillimäiseksi (Hysteron-proteron) kuin olla pitäis "aitanavain".

[22] -- _Puoint_ t. puotin; _Pukkariksi_ kuhutaan semmoista puusta tehtyä avainta, jota pietään ruoka-aitoissa. -- _Marketta_, merk. _Marketta Ronkaa_, joka oli Pekka Karhuisen toveri. -- _Kaputtamatak_; kuin leivät otetaan pois uunista, niin koavitaan poro pois ala-puolelta. -- _Veärä-nenäksi_ kuhutaan sitä kuollutta isäntee, koska hänellä oli ollut veärä nenä. -- Kyrsäksi kuhutaan Savolaisten paksut leivät. -- _Jussi_, oli Pekan ja Toavetin nuorin veli; se mahto vielä olla kasvava poika, koskei hänestä näissä peijaisissa paljon puhutak. -- _Hovilla_ tarkoitetaan tässä _Tavinientä_, kussa Lainkirjuttaja _v. Burghausen_ asui, (jonka pojista yks lie ollut Kattein); tahi tavottaneen tässä ehkä _Halolan_ moisioo, jossa asui Kattein _Torsti Tavasti_. -- _Kakka-seula_, Bröd-soll. -- _Samuli_. Moaninkan Kappalainen _Samuel Erland Agander_, joka piti Ruumis-soarnan. _Jaakolla_ tavoitetaan tässä Lukkaria. -- _Hieno-seärisiä_, kuhutaan tässä vallasväki. -- Pistää puikohon punaisen, merkihtee, että se pisti punaisen Hevoisen aisoihin t. valjaisiin. -- _Poavollen puhuupi_. Se on se ennen mainittu _Poavo Eskelinen_. Se oli sanottu häpiäksi tain kuuluisan talon, että lainata kylästä kaluja: eikä se ollut kunniaksi vieraallenkaan tulla pitkä-korvalla pitohon.

[23] _Konkari_ (gångare) on taas näitä häijyjä Ruohtalaisia sanoja; suomeksi: "käymäri." -- _Vanha Kaisa_ tahi Lukkarin Anoppi, oli _Kaisa Hyttäinen_.

[24] _Hestansa_ (yksi paha haiseva sana) oisihan paremp' sanoa _Heponsa_. -- _Kuisti_ (farstuqwist) yksi porstua, joka on tehty seinän ulkopuolla. -- _Pontus_, oli Oaron Hoffrénin toinen ristimä-nimi. -- Turistaiksen ja Peristäiksen merk. että hään niisti neneänsä ja pyyhki jalkojansa, ennen kuin läksi sisään. Että hään ensin rupeisi puhumaan muita asioita, ennenkuin ilmotti peäasiatansa, on juuri Suomalaisten tapa; ei hyökään ilmoitak kohta asiatansa. -- _Naistenpalto_ merk. Naisväen rintaa, t. nänniä. Runoja sanoo että hyö nuorena kävivät yhessä tyttölöihin -- (ehkä olivat naineet yksisiä sisaria).

[25] _Mari_ mahto olla hänen vaimonsa. -- Väisälä oli yksi talo _Kopolan_, kylässä, kussa Kirkkomies Poavo Väisäinen asui, jota tässä kuhutaan _karva-kulmaksi_, koska hänellä oli isot silmänkulmat. Hään oli Pekan Lankomies, sillä hään oli nainut _Marketta Karhutarta_ Halolasta, Runoja kuhtuu hänen talonsa Kopoisen kotoksi, koska yksi Kopoinen ensin lie tässä kylässä ruvenut asumaan, ja josta se vielä Kopolaksi kuhutaan. -- _Kirkko-veärti_ on toas yksi näitä muukalaisia sanoja. _Konkari_ t, konkuri? (kamp).

[26] _Kohta joutuvat kovullen_ t. kokountuvat -- _Pöyän arihan akahtiit_. Näitä sanoja minä en itekkään ymmärräk; ellei se olla pitäis _pöyän arinaan katahtiit, t. asettiit t. pakahtiit_, de sågo på, t. makade sig till det rågade bordet. _Arina_ merkihtee, en flat häll, offerhäll, ugns-bottnet. -- _Katko_ t. roato, merk. erinomattain yhen vanhan luuska-hevoisen. Runoja nimittää aina ihtesek näin kyhjillä nimillä, että osottoo missä alaassa arvossa häntä piettiin, näitä rikkaita talon-isäntiä vastaan. -- _Runtiksi_, kuhutaan heä-paikoissa sitä miestä, joka kulettaa morsiammen voateita ja muita kaluja siihen uuteen muutto-paikkaan, jo aikoa ennen kuin ite hiä-rahvas tuloo. Tässä se merkihtee semmoisia köyhiä vieraita, jotka kyllä ovat kuhuttu, mutta joita ei kuitenkaan lasketak siihen isoon pöytään, voan jotka ruokitaan jälestäpäin muihen tähteisillä. -- _Rahiksi_ kuhutaan sitä penkkiä, joka seisoo pöyän eissä. -- _Lavihtalla_, t. laualla; polvi-jakaillemisen kautta (per diaeresis).

[27] _Nukka-vieru_ logg- t. lo-sliten. -- _Turkin-puuhkaat_, päls-brämen, kragen; _Puuhkia_, yfwig, stolt, grann. -- _Kasukka_ t. pitkä turkki. Nuttu huhutaan toisinaankin kasukaksi. -- _Kurehihin kuivattunna_, torkad i skrynklor. -- _Korskat_, prydnaber, ehkä tässä merkihteevät soappaan nokat; toisessa kohin puhuu Runoja kankastuolista (ellei lie joku sana pois-heitetty, josta luetaan) "korskat korvihin rakensi".

[28] _Runhustan rajoilla_, lupitan kenkän-rajoilla t. ramuilla (jotka oli tehty Hevoisen peä-nahasta). -- _Katrakkahan_, t. arastihin. Tässä Runossa lauletaan että hyö ainoasti aikoivat panna häntä _Sika-pahnaan_, mutta minä muistan kuulleen Hänen ite sanonneen toisessa Runon-vaihoksessa: "Rusi rukka runteltiin, kannettiin Sika-pahnaan." Asiassa se on yhtä. Mutta myö tahomme muistuttoo, että Savossa on talonpojisa semmoinen tapa, erinomattain häissä ja semmoisissa pioissa kussa leikkiä tehään, että sanotaan luokse sillen koottullen rahvallen, että se joka teköö rauhattomuutta, tahi käytöksillänsä hävittää toisten iloa, tuloo pantavaksi sika-pahnaan, tahi noen-karstalla noamatuksi. Ehkä se oli tästä syystä, kuin Ryynäistäkin tallottiin sinne. -- _Olli_ m. _Olli Hussoa_ Halolan kylästä. Se piti Rusin puolta. -- Kakko-puikot, pinnarne om hwilka härfwan hwilar i härfträdet. --

[29] _Mustavirta_ kuhuttiin 2 taloa, kussa asui _Husson_ sukuja. Heitä oli kaks veljestä, _Antti ja Olli_, jotka pitivät Rusin puolta; jostapa se heitä kyllä kiittää. Antti, joka ei mahtant maistoo viinoo, oli puoltamisellansa vähältä tulla Pukilta ruoskituksi; taisi se jotaik sanoa seppä Tuppuraisestakin, koska se sai siltä korvankolauksen. -- Runoja antaapi _Pontuksellen_ vielä toisenkin Pilatuksen nimen, että sillä vielä enemmin paljaistaa hänen kovuutta.

[30] _Vanha Antti_ taitaa tarkoittaa Antti Hussoa. Häänki mahto olla Puu-seppä. -- _Riinistäini_ (t. arkustaini) toas näitä häijy-sanoja! -- _Tuohiseppä_. Tämä _Olli Tuppurainen_ oli Karhuisen tolpari, ja varsin kehno seppä; seneistäpä Ryynäinen kuhtuu häntä "Tuohi-sepäksi" ja antaa hänellen muitakin pilkka-puheita, koska se löi hänen puolus-miestänsä. -- _Rautiain_ t. rautio merkihtee "Seppeä" Pohjalaisten kielellä. -- _Aijas-karvainen_, merk. että se oli harmoo niin kuin vanha aita. -- _Röky_ t. rökö, on yksi silta-peiteh (golfmatta) jota pietään talonpojissa.

[31] _Petettiinpä Pekka vielä_. Tässä ymmärretään _Pekka Hussoa_, joka näissä peijaisissa lie tullut hyväilemään _Maija Ronkaista_. Häntä kuhutaan _sortiksi_, joka merkihtee yhtä siistoo poikoa. Gottlannissa kuhutaan myöskin Ruotiksi yksi puolkasvanut poika _Sorkiksi_. -- _Hyttylä_ oli yksi kylä; _Hyttylän hyvät emännät_, tarkoittaa Eskelisen vaimoo _Hedvig Hyttyistä_, ja Lukkarin vaimoo _Liisa Rautiaista_. -- _Mari_ merk. _Maria Ronkaista_, joka silloin lie ollut morsiammena, ja tuli siitten naituksi _Pekka Husson_ kanssa. -- _Vainikkainen_ oli Husson tätin-toveri. -- _Kaisa_ oli Husson täti ja Vainikkaisen akka. Hään oli varsin vastaan tätä naimista.