Part 4

Tiällä tilat tiiätääni -- Ruotiloista, Numeroista,[45] Kylän-päitä kysytääni -- Jossa suuri Suomenkanssa Joka päivä jutteloopi, Käräjätä kävelööpi. Silloin suuret Suomenherrat Atestista aatteloovat Kuink' on laitettu muan-laissa, Kuinka virkkoi vierasmiehet, Kuinka tunnolla totisti, Kuinka valalla vahvisti. Konttuorista kohottaavat Raja-kartat kasseloovat, Piiri-kirjat perustaavat, Mitankin nimet nimittäävät, Jonk' on tehneet Terehtyörit.[46] Koska piätös piätetähän, Suomenmuani Muaherra Silloin kiäntääpi kätensä, Pännän kanssa piättelööpi. Tähän lak' on laitettunna, Kaikki tyyni Kanseliihin Jylkisehen _Jyränköhön_. Näinpä virret veisatahan Jylkisestä _Jyränköstä_, Hallitukset huastetahan Että tuhmat tuntisivat, Ymmärs' yksinkertaisetkin Suloisessa Suomenmuassa, Oikeuven olennoista; Kuin on kaikki Kanselissa Jylkisessä _Jyränkössä_.

Voi sinä Jylkinen _Jyränkö_! Tämä kylä kuuluisampi Suloisessa Suomenmuassa, Tallella Ruuniin tavarat, Raketinkin Ränteri'it,[47] Makasiinit Suomenmuassa. Onpa vahvat Välskäritkin Jylkisessä _Jyränkössä_, Tohtoritkin toimelliset. Asetetut Apoteekit, Laitettunna Lasareetit, Jos on siukkoja sisässä, Sairaita suatetahan Suloisesta Suomenmaasta. Tässä köyhät korjatahan, Ruaja-rikot ravitahan, Vaivaisetkin vuatitahan, Ruunun ruuall' ruokitahan; Vielä rohot ruuan kanssa Tohtorit ne toimittaavat. Joka päivä jouvuttaapi Liäkitykset lähättääpi, Pitaliset puhistaapi, Näitä tekis tervehiksi.

Voi sinä jylkinen _Jyränkö_! Kuin on vahvat Hantverkerit,[48] Suutaria, Reätäliä, Kaupunniss' on Karvalitkin Jylkisessä _Jyränkössä_. Onpa vahvat Varvalitkin, Väkevät on Värjälitkin, Mestarit on melkiämmät. Onpa sielä selvät Sepät, Kisellit on kerkiämmät, Opinpojat oivalliset, Palveliatkin on parraat Kaikissakin kartanoissa. Seurakunta kokonainen Kylänpiässä kuulusassa Jylkisessä _Jyränkössä_.

Voi sinä jylkinen _Jyränkö_! Kuin on tehty Temppelitkin, Kirkko keskellen kylee. Papp' on Herran palvelia, Jok' on selvä sielun-paimen. Onpa luja Lukkarikin Veisomaani vänkiästi, Herran-iänen hellästi. Sunnuntaina suuri ilo Jylkisessä Jyränkössä; Kuuluu kuparit kotiini, Kirkon-soitto soria kyllä Kaikkuu kaikkiin kartanoihin; Vielä ilo ihanampi, Kirkko-veisu vänkiämpi. -- Kuin on portit pyvättynnä Jylkisessä _Jyränkössä_, Rauta-linkut liitettynnä, Pihti-pielet perustettu -- Ne on auki avattunna. Ise kukin kotonansa Korvillaase kuunteloopi Usko-virttä veisatessa Kuinka kuutaan hurskahasti, Kuinka palvellaan parahin, Jumalata julkisesti Pyhä-päivee pyhitessä.

Voi sinä, jylkinen _Jyränkö_! Tämä kylä kuuluisampi Suloisessa Suomenmuassa. Kuin on vahvast varustettu. Vahvat vanki-kartanotkin, Vannoitetut vanki-nihit, Jossa vankit valiltahan. Pahateot paimetahan; Ettei kansass' ois kamina, Seurakunnassa sevutos; Varkaat kaikki vuaralliset, Murhamiehet, muutkin synnit, Esivalta varoittaapi. Ruunun raitat rakettunna, Vanki-talot varustettu Suloisehen Suomenmuahan. Kyyin kanssa kulettaapi Jylkisehen _Jyränköhön_ Suahaanpa sakon-alaiset, Viijään vesi-leiväläiset -- Nämät vankit vallollahan.

Voi sinä jylkinen _Jyränkö_! Tämä kylä kuulusampi Suloisessa Suomenmuassa. Tästä harmaat huasteloovat[49] Kuin on ennen ennustettu, Riitinkilla riitattunna, Kaupunniksi kassottuna Tämä paika parahaksi Suloisessa Suomenmuassa.

Voi sinä jylkinen _Jyränkö_! Kavun-suussa sula salmi Kymin-koski kuuluisampi[50] Jok' ei jeähän jeävykkähän, Suloo syvän-talvellakin. Parahalla pakkaisella Tässä vesi viereksiipi, Lainehtii kuin meren lahti. Ompa silta siihen suotu, Käsi-puut on kahen-puolen, Maantiekin on mainittava Jylkisehen _Jyränköhön_, Jossa Herrat Hevoisillaan Vaunuillansa vaeltaavat. Siitä suuri Suomenkansa Matkojase matkustaapi, Asioita ajelloopi.

Nyt on virsi veisattunna, Seremóni selitetty Jylkisestä _Jyränköstä_. Kielelläin oun kirjuttanna, Mielelläin oun muistuttanna, Älyllä ajattelunna; Nytpä nimensä nimittää, Julkisesti julistaapi Seurakunnan kuuluisasta _Ristiinahan_ pitäjästä _Jöran Hirvoinen_.[51]

Hirvoinen.

HEINOLAN MARKKINAT.

Kuin Runoja oli lauluissansa ensin ihmitellyt tätä _Jyränkön_ kaupunkia, niin hään vielä erittäin runoilleepi heijän _markkinoista_, niin että se kyllä näyttää, kuin oisi tämä kaupunki paljon pyörytellyt hänen mieltänsä. Hään laulaa:

Mieli-juotella julistan Kuinon syksyllä, suvella, Keväellä kerkkiällä; Silloin suuri Suomenkansa Kovahasti kokountuupi Jylkisehen _Jyränköhön_. Kuin on latsit laitettunna, Miärä-päivät piätettynnä; Markkinat on mainittavat. Jossa samuu _Savolaiset_, _Pohjolaiset_ polisoovat, _Hämäläiset_ helisöövät. Tuli tänne _Turun Liäni_, _Helsinkistä_ suuret Herrat, Kaupunkista Kauppa-miehet Kyyin kanssa kulettaapi, Tavaroita tanhuillen. Kuinon puo'it pyvättynnä, Lauvoista on laitettunna. Silloin suuri Suomenkansa Kaupuniss' on kahen-puolen, Onpa toisia torilla; Piikkinäitä pihti-pieliss', Kahvi-pannuja kavulla Rahtyörit on rakettanna --[52] (Paloviina parempana).

* * *

_Hämäläiset_ helisöövät Sillan-suussa, sunti-paikka Jossa parret parisoovat. Väki valta vaeltaapi, Tahtoi kuatua kaupunti; Ajoivat Muaherran muahan,[53] Piältä kassoi Kammareerit. Oli vahvat vahti-miehet -- Otti kiini kiiruhusti, Voati vanki-kartanoihin. Miehet tuotiin tokki-huusiin. Koska päivä piätettihin, Aamu toinen alottihin, Tuli Tuomar' tutkimaani Kuinka eilen elettäni. Silloin vankit vastaellivat: "Hyvät Herrat helpoittaaka! Eilen tässä elettäni, Rahallamme ravittini, Toverit on toisin-käsin. -- Viina tämän villin suatto!" Tuomarit ne tutkistivat Juoma-sakot juttelivat. -- Laskit vankit vallollehen

Hirvoinen.

KURVILAN EMÄNTÄ.

Kurvilan kylässä Ristiinan pitäjässä asui kaks veljestä _Maunus ja Niiles Torniainen_. Maunuksen akka, nimellä _Anna Himainen_, joka oli Emäntänä talossa, oli suuri tuhlatar (slöserska) ja hukutti talon tavaroita ylenpalttisella elämisellänsä, josta häntä viimen eroitettiin talosta pois. Hään läksi silloin tyttäresek luokse, nimeltä _Vappo_, jota hään oli toista kymmentä vuotta siitten poisnainut _Maunus Tiusaisellen_; ja kussa se viimeisellä joutui varsin köyhäksi. Tässä lauletaan ensin niitä aikoja, kuin näit tyttären läksiäisiä piettiin, ja siitten niitäkin, jollon se joutui pois talostaan.

_Kurvilass'_ oil korja vaimo, Akka aivan ankarainen, Kovin kuuluisa Emäntä, Sepä käyvä käpsyttääpi Kirkko-tietä kiekkarasti; Sielä panoo pajakkata[54] Kansan kanssa käyvessänsä, Oman talonsa tapoja. Yksin tyttö urhollinen, Piene-läntä piika-lapsi Kerhekästi kätettäni, Kiekkarasti kihlattiini, Sepä naitiin nuapurihin, Temmattihin _Tiusaisehen_, Kopattiin koti-kylähän.

Käytiin sielä kaltaisissa, Vietiin viinat viemisiksi, Lihat, leivät, lättiäiset, Piti piot Piiallensa, Lävähytti läksiäiset Kotonasek korkiasti, Kuuluisassa _Kurvilassa_, Lattiassa laveassa, Pöyän piässä pökiässä. Kussui vieraita kotiisek Pöyän piähän pökiästi, Yökaueksi ylpiästi.

Iltaisella istuttiini Rekeheni riemuisesti, Ahvakkaasti ajettihin. Oli kuasot kannoilahan Puhemiehet puolellahan. Ruuna eissä roilottaapi Yli pellon ylpiästi, Rokan iäreen röyhkiästi, Pöyvän piähän pökiästi. (Kohta koto muistettava Kuuluisassa _Kurvilassa_, Jossa huomena hölisi, Hiäväkiä helisi). Ilon kanssa erettiini -- Sukulaiset suuta anto,[55] Kättä kaikki kämmen-päihen. Täss' on suvut, sulhaisetkin, Pökiämmät poika-miehet Miniätä mielivätten, Rikkahaita riitelöövät Kaunihita kasseloovat. Täss' on lapset laitettavat Kuin on tyrsät tyttäretkin; Ouvot ovat orpanoina,[56] Karva-piänä kartanoilla.

Tulipa kesä kerkiästi, Tuli lehti lempiästi, Ruoho puhkeis röyhkiästi. Laskit Lampaat laitumellen. Karjat kaikki kartanoillen. Tulipa ruuasta rojua, Tuli viljasta vihelys, Tuli sota syömisestä, Tuli rahasta räminä, Tuli pannuista parina, Tuli karjasta kamina, Tuli nuja nuotastakin Tuli riita riistastakin. Aitat lyötän aukioksi. Ei ou elo ennellään. -- Jopa ero ilmistyypi! _Nikolausipä_ nimeltä Ilmaisekse Isännäksi, Akka aivan ankarainen Ennustaiksen Emännäksi.

Pilkall' syötiin suola-heinät Pimiässä pirtihissä Sakeassa savuhussa Petkelellä pieksettihin. Lapset laulaavat kotona:[57] "Makea on maito kulta Kaunihista koalin kanssa; Meill' on leikki leivästäkkin, Parittain on pannujamme, Kaksittain on kattiloita, Lehmiä on leviästi, Lompakoita laviasti; Koska uutinen ulettuu Elon-ajat ennättääpi, Huasioita havakasti, Kahiloita kukkuloinsa -- Näkyy näitä nuapurihin."

Hirvoinen.

Lassi Lappalainen

Juvalta.

Juvan pitäjä, Savossa, tuloo mainittavaksi niistä moneista _Runojoista_, jotka se on jo kasvattanut, ja joita se ehkä vielä kasvattaa. Koska se on ikeän kuin minun syntymäpitäjä, kussa minä olen ensin ruvenut harjoittamaan ja oppinut ymmärtämään tätä Suomen puhetta, ja kussa minä olen ensin koetellut että kansan mielestä ulos-miettiä heijän runomuksiansa -- niin se on minun velvollisuus, ettei unouttaa näitä omiamme puhuissain muista virren-tekiöistä. _Juvan_ pitäjän tunnen minä tässä tarkoituksessa, paremmin kuin yks-kään muu; ja taijan sanoa, että siinä löytyy harva kylä, kussa ei tavatak Runoja ja Runo-niekkoja. Niin se on ollut vielä näinä aikoina, soannethan vastapäin kuulla, jos tämä kaunis tapa harjoitetaan hänessä vielä vastakin, eli jos se keäntyy (niin kuin moni muu pitäjä) tyhjäksi ja kolkoksi laulun-aineista.

To'istukseksi minun puheini, tahon minä julistella muutamia näistä hänen täänaikuisia _Runon-tekiöitä_, joista tämä _Lassi Lappalainen_ oli Sotamies, ja asui _Tuhkalan_ kylässä, _Remojärven_ pohjalla. Koska minä kotona ollessain en ymmärtännyt ottoo tarkempoa tietoa näistä miehistä, niin minä en nytkään tunnek hänestä muuta, kuin että hään v. 1807 sepitti seuravaisen Runon, jonka _Lassi Oinoinen Lehkolasta_ lauloi minullen s. 13 p. Lokak. v. 1815.

HEVO-VIRSI.

_Pekka Moarainen Pylkkelänniemeltä_ lainais kerran Hevoistansa, palkan eistä, _Mikko Kovaisellen Tuhkalassa_. Joka kynti sillä kunnekka se uupui. Silloin otti hään ja serkkunsa keralla (nimeltä _Jussi Kovainen_) tappo Tamman, josta asiasta _Lappalainen_ teki virrensä.

_Lappalainen_ luatu-poika[58] Alko kylpyä kysäillä; Tulipa tuolla puheeksi Koska _Kokinkin_ pakinaksi. Siinä samassa sanoopi: "Mieleni minun tekööpi Rueta Runon-tekooni, Hevo-virttä laulamaani."

_Kokkipa_ kotona sanoo:[59] Joka-aamu aatteloo: "Mistä Hevoinen suotaneen?" _Kokki_ käsineet käteesek! Alko tietä telkentellä Pitkin _Piiparin_ ahoa.[60] Kohten _Kovaisen_ torppaan, Sen saman setäsen mökkiin. Ei siitten _Simoiseen_ käynyt, Eikä pistän't _Piispahassa_; Niinpä mäni _Nilkkilään_, Ei siinä sisässä käynyt; Yli kynnyksen kysyypi, Lapsillenpa lausutteloo: "Missä tejän miehet ovat, Elikkä emä entuansa?"

Vielä mieli _Mikko_ männä Aina auman sivuihten Leveelle _Lehmä-lahelle_, Ynnä _Ylöisen_ sivuihten, Pitkin tietä _Tihmaksellen_. Järitteli _Jääkeriini_. _Pekkapa_ se perehen-miesi Mieli vieraalta kysyä: "Tuoltakos tulet _Tuhkalasta_, Matkustat majansialtais?" "Tuoltapa tulen Tuhkalasta, Matkustan majasialtain! Jos nyt joutaisi Hevoinen!" Akkapa hyvä auttamaan. -- Pekka puhui puolestansa: "Autan kyllä ankarasti!" (_Pekka_ pelloilen samoopi; _Mikko_ tuasta tuloopi) "Ruoka tämän rumentanna, Huonot heinät huonontanna." _Mikko_ mieliksi sanoopi: "Ruuan annan runsahamman, Palkan paremman perästä!"

_Mikko_ rehvastiin rekeen, Liittihinpä liisteheillen, Alkopa ajoa kovemmin Niinpä tuota niityn-tietä Pitkin tietä _Tihmaksellen_, Ynnä _Yloisen_ sivuihten, Vieläpä _Viikinkin_ sivuihten;[61] Niinpä mäni _Nilkilähän_, Alko pistellä _Piispahan_, Väinistellä _Viänäisellen_; _Mikkopa_ sivullen sipuupi, Aina kökötti kotiisak.

Koska kuuli _Kovaisen_-poika Mitä _Mikko_ tuolta toi, Alko aatella kotona -- Ensin emänsä tahotak Ilman isän tietämätäk Tekipä jouon joutahamman, Kokotti _Kokin_ mökkiin, Tuota tuolta tietämääni Mitä _Mikko_ tuolta toi. Tupahansa tultuansa, Pirttihinsä piästyänsä: "Mitäs _Mikko_ siihen virkat, Jos Tamma tasan pantaisiin, Jaettais' jalo elävä?" _Mikko_ lystist luan anto. _Jussi_ pellollen perätin Ulos uksesta ojensi, Tallusteli Tamman luokse, Luokse luontokappaletta. Alko Tammoonsa taluttoo Pitkin _Piiparin_ ahoa, Suatto saunaasek kupeellen, Peri-ikkunan perään. Siinä samassa sanoopi: "Kussa se _Jussin_ kurikka?" _Ellipä_ tuo iänen kuuli; _Elli_ kujasta kurikan[62] Juoksutti _Jussin_ käteen. _Jussipa_ se oli julma miesi Siinä samassa sivalsi, Siihen silmihin väliin, Kohten korvihin väliin, Kulma-luuhun kulahutti, Kiero-luuhun kilahutti. Siitäpä Hepo hervahti, Kyntyisilleen kyhnähti. _Kokkipa_ häntä kohotti. "_Jussipa_ se oli Julma miesi" (Hevo ... vihelsi) "Revon-reittä suahakseen."

Vanha _Kovainen_ kokotti: "Anna olla ajon-kulmaan, Piästä päivä illoilleen! Sanan lasket _Savonmoahan_ Lasket larmin kylällen." Mitäs miehet tuosta huoli, Miehet ketti kerkiästi, Nyrkillänsä nytystvetten. _Ellipä_ sitä ensin kysyi: "Jokos varsa valaistunna, Hepo herttainen ketetty?" _Ellipä_ sitä ensin neuo: "Tehkee jako jalohompi, Elkee riiellä risalla,[63] Tapella Tamman-palliolla!" _Ellipä_ tuohon ensin joutui; Maksat maljaiseen mulisti, Keuhot kopsaasek kohisti. _Kokki_ osall' olallansa Alko astua kotiinsak. Anto osan akallensa, Lapa-luuta lapsillensa, Ise söi paremman palan. Turpa tuhmallen Sepällen, Huulet huonollen Sepällen,[64] Suu-posket Suutarillen, Koko ruato Kovaisellen, ... Virren täkiällen.

Lappalainen.

Joakko Keäriäinen

Juvalta.

Talonpoika _Joakko Keäriäinen Remojärvältä_ Juvan pitäjästä, on yksi niistä _kunniallisimmista ja rehellisimmistä_ miehistä Juvalla, joka on sanottu hänellen isommaksi kunniaksi, kuin mikään muu. Hään on myös kuuluisa niistä töistään, joita hään _moa-viljelemisellänsä, kosken-perkauksellansa ja kivi-rovioittamisellansa_ oli aikoin soanut, ja kussa hään hukutti omaisuutensa yhtäiseksi hyväksi.[65] Mutta myö heitämme tässä kaikkia näitä puheenaineita; ja hoastamme ainoastaan hänen _Runon-taijosta_, josta se on myöskin mainittava, ikään kuin _laulamisestaan_[66] ja _kirjaan-harjoituksistaan_.[67]

Niistä moneista vieraista että omista Runoista, joita hään lauloi mullen _Juan_ pappilassa, keväillä v. 1816, s. 14 p. Tammik. tahomme tässä luettoo kaksi näytteeksi hänen runomisestaan.

HEVOIS-RUNO.

_Matti Kokkoinen Alamaan_ kylästä, _Mikkelin_ pitäjästä rupeisi v. 1785 tappamaan Hevoistansa. Hään nakkais häntä jo peähän, josta se hervahti voan ei kuollut. Silloin rupeis Mattia peloittamaan, että pitivät pois pyyhkimän häntä Puumalan komppaniasta Savon jälka-väin Rykmentistä, kussa hään oli Sotamiessä, nimellä _Örn_. Hään laitto seneistä sanan _Joakko Keäriäisellen, Vehmaissa_ (noapurissa) tulla sinne lopettamaan tappuuta, koska hään oli jo eiltä-käsin ostanut toisen puolen nahasta. _Joakko Keäriäinen Seppolasta_ teki Runon.

_Kokkoinen_ koria miesi, _Matti Örni_ ylpiämpi, Koppais kurikan kujasta, Koukin kassoi kartanosta, Jolla Hevoista heläytti, Kohten korviin väliä. Tamma kohta tanhuallen Siäriänsä suoroomaani. Tämäpä tunkiin tupa'an: "Oisin Tamman tappanunna Pannut henketen Hevoisen; Vaan ei jaksa jäseneini,[68] Eikä voimani yletä!" Laitto sanaa lapsellansa, Herttaisella _Heikillänsä_.

_Matti_ läksi matkustamaan Kohten _Kokkoisen_ kotia, Alla-päin paholla mielin. Tapais Tamman tanhualta, Vielä henkissä Hevoisen. Veti tuiman tupehesta, Puukon reisi-puoleltansa, Työnsi rintaan terästä. Siitä veri vieremääni, Käsihillen _Kiäriäisen_. Tekisin tuosta jakoa, Kuinka osahan tulisi. Tuosta persettä _Pekalle_, _Perno Pekan_ emännälle, Jalan _Juakko Hämäläiselle_, Toisen _Tahvo Pulkisellen_, Ala-sikko _Annikallen_, Munaiset muullen pereellen; Puolen siitten sivalsi _Pulli_ pisti povellensa. Maksat vienmä _Matiskalaan_,[69] Itrat kannanma _Iloiseen_, Palliotpa _Puajalahan_, Hoikat suolet _Kunnelille_, Korvat _Kokkoisen_ akalle. Vieläpä veisin männessäini Osuutta _Ollikkalahan_, Taka-jalat Tammastaini. En isekkään ilman jäisi! Vieläpä keuhot keittäisin, Selkä-luut suolaan panisin; Joita paistiksi tekisin, Imeksisin iltikseini, Joulun pitkinnä pyhinnä. Häntä seppä _Hennisellen_ -- _Vappu Tarkiain_ tapaisi Hännän _Hennisen_ säkistä. Laiko-suolet _Luatikaisell'_, Pohjukka-suoli Suutarille, Muut räpälät Riätälille. Ei tätä paisteta Papille, Eikä tuua Tuomarille, Eikä lahjakskaan lakihin. Viimeiset virren-tekiälle, Sille jalolle _Juakopille_.

Keäriäinen.

KOIRAN-RUNO.

Yksi tyttö nimeltä _Poasoinen, Häppälän_ kylästä _Mikkelin_ pitäjästä, tapais kerran kirkko-tiellä yhen juoksu-Koiran, jonka hänen isänsä _Poavo Poasoinen_ oatteli piteäksensä; mutta Mustipa tappoi kaks Lammasta _Yrjö Hokkaiselta_, joka löi häntä henkettömäksi. Kuin Keäriäinen läksi näihen kyläläisten keralla kyntämään _Haisoan_ syvämmoahan, sai hään tiellä kuullaksensa tämän asian, ja teki siihen-liittoon Runon.

Aika ois ruveta Runoiksi, Lähteä tästä laulamaani Mitä nyt kuuluupi kylässä: Hätä nähhään _Häppälässä_ Koiran kurjan kuolennosta. _Puasoinen_ pikiä miesi, -- Tytär se oil ylpiämpi, Kohtais Koiran kirkko-tieltä, Toipa tuon kohta kotiisek. Koiroo ois koria nähä; Vuon teki vaivaiset vahinkot. Tappo kaksi Karitsata --[70] _Yrjö_ suuttua sorahti. Kasso kepin kankiamman, Koivusta kovoa puuta, Jolla Koiroa kolautti, Jolla raukkoa ramautti. Koira kohta kuoliaksi. _Puasoinen_ pikiä miesi, Tämä kohta torumaan. _Hokkainen_ kohta häväisi: "Vieläkös viskoot vihojais?" (Silloin seivästä sivalsi). _Puasoinen_ pani pakohon, Akka piipatti perästä. Tuosta pistäiksen _Piikkillen_,[71] Pani palliot patahan. Tekisin tuosta jakoa, Vuan ei annak aika myöten; _Lassi Matiskain_ Lautamies Tarkoin kaikillen tasoopi.

Keäriäinen.

Oatto Tuovinen

Juvalta.

_Oatto Tuovinen_ oli kotoisin _Pylkkälänniemeltä, Juvalta_. Hänestäkään minä en tunnek muuta, kuin että hään mahto aikanansa olla aika Runoja, jota hänen Runot kyllä toistaa. Se näyttäiksen kuin hään oisi erinomattain ollut Kissoillen rakas, koska se niin mielellään runoilli heistä. Tässä on näitä hänen Kissan virsiä kolmetkin, jotka Keäriäinen lauloi mullen.

VARSAN-RUNO.

Nuon 40 vuotta siitten, niin juoksi tämän _Tuovisen_ varsa _Kaipialan_ Rysthollin hevoisiin, jotka oli laskettu mehtään; ja seuraisi heijän parvessa _Remojärveläisten_ ruoka-mailien, kussa se tuli vikuutetuksi jalastaan. Tuovinen peätti että Kaipiaiset olivat viskanet sitä kivellä. Josta se rupeis runoillemaan.

_Kaipiaiset_ karnuttaavat, Kylän turmiot tuloovat, Lika-silmät liirettelöö Ruistahansa ruopimasta[72] Kaurojansa karhisemasta: "Oletkos Suen sukua, Vaiko koiran-kuontolaisten, Kuin söit siären sälöltäin, Varsastain vasemman jalan?" Vielä _Tuovinen_ toruupi, Valittaapi varsastansa!

Tuovinen.

KISSAN-RUNO.

Kornetti _Brusin Maivalasta_ osti nuon 40 vuotta siitten yhen Kissan Talonmieheltä _Poavo Hyytiäiseltä Tuhkalasta_, jonka hään oli soanut lahjaksi toiselta. Siitäpä jo Tuovinen teki Runonsa.

_Hyökisell'_ oil hyvä lykky, Saipa Kissan _Kilpolasta_, Rahatakkin, tenkatakkin. _Brusinipä_ runsas miesi Tarjois kahta Taaleria. _Hyökipä_ kohta hyrskähti,[73] Narskahtipa nauramaani. Akkapa oil ahnas rahaan: "Tarpeen on raha talossa, Tuota piestään pehuistakin, Otetaanpa olista jauhot." Vetipä lempo _Vesterisen_ -- Siäret säkkikin sovitti, Sitopa suuta seisallaan, Heitti hännälle sioo. _Juakko_ kahto karsiasti[74] Tuolta torppaasek tuasta Kissan kurjan kulkemista. _Kilkit_ ne on kiitettävät, Lauleloovat lapsillensa. _Tuomas_ tutkiipi visusti Sitä, saunan salvoksilta Virren värsyä vetääpi. Akat autto akkunasta. Siitä huutoo hujahutti Järven rannalla rajautti Pitkä ukko piertehessä. Suappa tieteä suaren-röhkö _Hyökin_ hyvästä lykystä. Musta Kissa kaupattiin, Harjakkaiset haukattiin, Kuka tästä ilman jääpi? _Asilainen_ akkoineen,[75] _Pennoinen_ perehineen

Tuovinen.

KASSIN-RUNO.

_Niilo Myyryläinen Tuhkalasta_ lainais kerran Kissansa vävyllensä, tälleh samallen _Poavo Hyytiäisellen_, mutta akatpa unoittivat sitä saunaan, kussa se tukehtui, ja kuoli savusta. Josta _Tuovinen_ toas teki virren.

_Hyöki_ tuiskulla tuloopi, Pakkaisella paukuttaapi: "Anna _Anni_ Kissiäisi, Hyvä _Niilo_ Niisiäisi, Hiiret syövät hinkaloini, Rotat kantaapi rukiini!"

Niinpä kuoli _Niilon_ kissa, _Annin_ ainua eläin, _Hyökin_ saunaan savuiseen. _Simo_-poika sipsattaapi,[76] _Raso_-poika rauskuttaapi, _Niilo_-poika niin sanoopi: "Ei räkkee kylet kylään! _Puavolla_ on kaita kasvo;[77] _Paavo_ paistin tarvissoopi." _Hyökin Matti_ mainihtoopi: "Käyväänpä nahan-jakoon!" _Simo_ suuttua suhahti: "Nahkoin en annak ensinkään, Kukkarot' en kellenkään."

Tuovinen.

KISSAN-VIRSI.

Tämä kolmaas Kissan-Runo on tehty samasta miehestä, ja otettu siitä, että _Pirilänniemen_ Kissa läksi kerran mänemään _Hyytiälään_, jossa _Hyöki_ häntä tappo. _Keäriäinen_ ei muistant tästä virrestä muuta, kuin alku-sanat, jotka oli näin:

Läksipä Kissa kulkemaan, Hiiren-surma hiihtämääni Periltä _Perilänniemen_. Tämäpä tuli _Tuhkalaan_, Tunkiinpa _Hyökin_ tupahan. -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --

Näistä kolmesta _Kissan-Runoista_ niin _Hyytiäinen_ paituutti _Tuovista_ lakiin, joka tapahtui jo Laintutkian _Maténin_ aikana. _Tuovinen_, jota pelloitti Lakihin männä, pyysi toista sovinnollen, ja lupaisi hänellen i'äkspäiviks yhen 2:hen rein-alaisen niityn. Mutta kuin _Hyytiäinen_ mäni sinne heiniä tekemään, niin tuloo _Tuovisen_ akka, ja ajo pois hänet. Siihenpä se asia siitten loppui. Mutta kyläläiset, kuin saivat asian kuullaksensa, niin panivat nimeksi tällen niityllen _Kissan-niity_, ja niin sitä kuhutaan vielä tänä päivänäkin, muistiksi että se oli tarjottu sovinnokseksi näistä kolmesta _Kissan-Runoista_.

Heikki Huuhtinen

Juvalta.