Vähemmät eepilliset runoelmat

Chapter 3

Chapter 3169 wordsPublic domain

Mutta vanhus vakavasti virkkoi: "Poika, älä vihaa Nyktos-laakson, Nuoruutesi koulus muisteloita! Jalon opin siellä sydämmelles Sääsi kuvat himmit, heikot, hennot. Katso maalimaan! Oi, mitä nähnet? Sovittajan kukkaisvallan yksin. Sille synkkänä, ken umpisilmin Sinne ryntää, on se kirkas, auki Sille silmällen, ku rakkaudessa Hiljaa ylennäksen häntä kohden. Poika, nähtävä se kukkaismaa on. Auringoita, tähtiä hän kylvää Niinkuin liljoj', isot maat hän hoitaa, Tukee kansat, kuulee pienimmänkin Ihmistaimen itkut, kaikkein puoleen Kääntyy, suoden lempeänsä juoda. Käy kuin ennen Marmarynen tarhaan Mailmaan, iloiten ja pelkäämättä, Herran kukkatarhassapa kuljet. Jos vaan Kristus asuu sydämmessäs, Riehumatta, kainona sa nähnet, Kuinka kaikess' ilmestyy hän, päivä Loistaa hänen loistoansa, tähti Välkkyy häntä, hänen lempee äänens' Soi läp' elon hyörinän ja pauhun. Nähtyäs sen, palaa hänen luokseen, Hänen sanaansa, ja katso, sana Siltä tuntuu, kuin jos kaikki valo, Jok' on hänen taivaastansa tullut, Lämmin aurinkonsa, tähtiensä Lempee lauma, ihmissukunsakin -- Koko ihmeikäs tuo kukkaisvalta Kirkkahampana vain siinä asuis.

Sisällys:

Hauta Perhossa............Sivu 5 Mustalainen............... " 24 Joulu-ilta................ " 35 Jenny..................... " 39 Legendoja: Kirkko.................... " 47 Kaste..................... " 52 Rukous.................... " 54 Khrysanthos............... " 56