Vähäinen cocous suomalaisista runoista
Part 2
[5], [6] Tässä näyttää kopion tekiä jättäneen muutamat säkeet kirjoittamatta ja sentähäden lisänneen "etc."
Onnen Toivotus yhdelle uudelle byggningille.
Siunaa Zionin Jumala, Kaitze kaicki kaunihisti, Anna armo ackunoista, Onni uutehen tupahan! Laita laattia kivestä, Kaicki penkit penningeistä, Ettei kuulus kuuna pänä, Irvistys sinä ikänä, Seinät silkillä sivele, Kaicki saumat kaunistele, Että pitkin pitäisivät, Semmoisina seisoisivat, Katto katzele hyvästi, Varjel' vaarast', vahingosta, Tuulesta, tulipalosta, Onnen kourista kovista, Täytä kirstut kijltävillä, Hopioilla hohtavilla, Kaapi muista murkinalla, Juomakellari keralla, Että aina antamista, Kahden käsin kantamista Olis einetten emällä, Isännällä ilmoisella; Oven olkon vartiana Tobian totinen koira, Jok' ei katzois karsahasti, Eikä hauckuis haikiasti Vierahita vikevitä, Tulevia tuttavia.
Valitus Runot minun nykyisen tilani ylitze.
Mist' on pulma puuttununna, Haava häijy huuleheni? Tuulestako? tuiskustako? Vaango Luojan laitoxesta?
Mond' on muretta minulla, Monta muutosta muretten Aina kohdannut kovasti, Nuorudesta noudatellut; Mutta mustimman murehen, Koulun kaikista kovimman Tunnen todella olevan Tämän kovan tapauxen, Sill' en löydä lääkitystä Nuoden lääkärten lugusta, Doctoritten toimellisten.
Monta haavaa haisevaakin, Monta pakua pahinta. Olen itzeckin osannut Muinen poskia parata. Mutt' en onnetoin osaja. Tätä pakua parata.
Täst' on mulla murhepäivät, Ikävimmät iltakaudet, Istun yxin ystävistä, Eroitettu entisistä, Engä juosta joukon kansa Taida Herran huonehesen, Saarnalla sanelemahan, Lauluisia laskemahan, Sill' on puutos puhehesa, Vaiva aina varpahasa.
Herra ainoa apuni, Sinä paras parantaja, Sylje sinun sormehesi, Pane pahan haavan päälle, Anna voima voitehille, Väki välikappaleille, Auta vielä viheliäistä, Paranna, nijn mä paranen!