Part 13

-- Kyll vaa o niin, duamar hyvä, ett kaikk tämä mnuu miälestän guulu tähä asjaha ja jos em mnää saat tätä todistustan oikke alust saakk perustell, ni ei ols sanott, ettän muistan gaikk. Semne oikke o räkning, korkki laki ja oikkeus. Semne ai o räkning, semne.

-- No, jatkakka nys sitt vaa.

-- Juu, kyll mnää vaa jatka. Mutt misäst mnää jäll olinga. -- -- Nii näättäk, mnuum buutus peuklon ja kerra jällk, ko mnää anno se huilat ja oti ryypy ja käski Myllkoskengi ottap piänen droppri, ni hän sanos: "Koitastis panns se lekker rattattem bohjall jäll, ei taed enä truisku mittä ulos siäld." -- -- No, mnää pani lekkri rattattem bohjall ja totisestakko ei siäld enä mittän dull ulos. -- Ei taedt tull vaikk vähä enemängi rönkkäis, ajattli mnää ja kallisti stää lekkri, kallisti ja kallisti ai enemä ja viime mnää käänsi se alassuute. Ja ihmelist sendä, ei siäld tulit tippaka ulos. -- Se ol tyhi, tiädättäk -- -- Jaa-a kyll meild sillo stää väkevä ainett pali maaha men. -- Mutt ny mnää saim beuklon glaariks jäll ja juur ko mnää siit ilotte, nin dämä Pränkk Sampp sautta meijän glameines ja ruppe koht haukkuma meit nii go rakkoer.

-- Pahustaks siin hauku, nälki, sanos Juss, mutt ko ajs siutt.

Mutt ei Sampp ajanns siutten, gom bit asjas pääll.

-- No kyll mes snuum bia jätä, sanos Myllkosk, löi heost selkkä ja ko me olin gulkenn virsta verra, ni ei Samppu kuulunn eik näkynn. Muttko meijän däydys hiljenttäs siin Alhombää ahtes, niin dämä pahus sai meijän gii jäll ja ajo meijä ettehen, nii ett hän gulk meijä edellän, go me Alhombään gankkallp pääsi.

-- No, me ole nys sitt, jumalan giitos, vihdo viime Alhombään gankkall, sanos tuamar, kon dykkäs vissingi, ett Röysk perustel todistustas vähä liia nuugaste.

-- Juur mnuu sanan, duamar hyvä! Me ole jumalan giitos vihdo viimengi sendä Alhombään gankkall, sanosi mnääki Myllkoski eik meill olk ko virst enä kotti, lisäsi mnää. Niingo, näättäk, ei siit olekkan go virst meijän gylähä, semnem bitk, vanha-aikkane virst -- mnää meina. Mnää meina ai semmost, ko mnää virstoist puhele; em mnää hual eng tiäd yhtikä mittä näist uudeaikkasist ryssä virstoist taikk kilomeettreist taikk mikk he ovak, ko ny muudis ova -- -- --

-- Nii, nii, mnää ymmärä, teili ol virst viäl kotti ja nyt te olitt Alhombään gankkall ja mitäs nys sitt tapadus, se o juur pääasi.

-- Vai nii, vai om mar se pääasi. Se vast klookku o.

-- On gyll se pääasi. Jutelkka nyk, kuis sitt käve.

-- Juttlen gyll vaa. -- Vai pääasi se o. -- Nii, näättäk sitt käve nii, ett mnuu ol väsyttänn jo oikken durkasen davallk, ko mnää stää peukloan siin lekkrin gorkkinp pidi ja nyk, ko mep pääsi Alhombään gankkall, ni mnuu väsytt, nii ett mnää nukusi, nukusi nii raskast, etten diäd, olengon goska nii raskast nukkunn. Taisiva ne ryypykki vaikutta lamauttavast ja vaikutivak kaiketakki, mutt summ se vaa ol, ett mnää nukusi.

-- No, ettäk te heränn mihinkkä rähinähä?

-- Heräsi händ. Rähinähä oikke mnää heräsi. Meijä emänd o vähän giukkust sortti ihmist ja mnää heräsi siihe, ett mnää makasi rattattem bohjall ja -- -- täytyköst mnuun gaikk jutell?

-- Ei, ei Röyskän darvitt jutellt turhi. Kotonak te vast heräsitt?

-- Ko-ko-o-ko koton oikke.

-- No, ettäk tet tiäds sanno, ett hakkasik tämä Myllkosk tua Sambu siink kankkall?

-- E-e-en diäds sannos semmost. Kuuli vast jä-jälkkembäi, ett Sampp ol selkkäs saann. Ja mnää ajattli, ett eläis mar se P-p-p Prami muar ny, ni seköst olis ilone, go se sanos ai -- -- --

-- So, so, annetam Brami muari oll levos ny. -- Ett te nähns sitt, ett Myllkosk löi Samppu?

-- Kuingast mnää nähn o-o-olsin, go mnää nukusi. -- -- Kaka-ka-kas nii, ny-ny-mnää ruppe ä-ä-ä-änkkämä. Kuule Myllkosk stää tul sittengi liiaks. Annast snää Lindi Viku nuaremakses to-to-tool tänn, ett mnää saa i-i-istatta.

Mutt ei Lindi Viku tooli andanuk, ko sanos tuamarill, ett kun mielestäs Röysk o dehnp pilkka oikkeudest ja o juavuksis ja o haukkunn Leppkorppi Pränkk Sambuks.

-- Niingon kuulett, teit syytetä Röysk siit, ett te olett tull juapnunn oikkeude ette. Ong siinp perä?

-- O, oikke. Ku-ku-kuka pa-pa-pahus -- tänns se-se-se selkkjänt t-t-t-tliis. -- To-to-totus ennen ga-gaikki, vaikk ta-ta-talo me-menis.

-- Jaaha, astukka ulos! -- Ja tuamar käsk poliisi viäd Röyskä ulos vähäks aikka selkkemä.

-- Ky-kyll mnää vaa ittekki me-me-mene -- Hyväst ny -- puhel Röysk mennesäs.

Muut liia aikasi Röysk hyväst jätt. Kon gappal aikka ol kulunn, ni hän gäsketti jälls sisäll ja tuamar julist semsem bäätökse, ett Röysk saa sakko viiskymmend markka siit, ett hän o juapnunnt tuli oikkeude ette.

-- Vai mnuu täsä sakoteta, sanos Röysk sillo, älkkä su-suututtak mnuu, sill ett täsä ongi semsen da-da-dalo isänd, ett mnää pa-pa-pa-pane viis pari heossi ä-ä-äkke ette ja käänä mulli mallin goko teijä la-lakinn ja o-o-oikkeutenn. Ka-ka-kattokkast ny ens stää t-t-tuamri oijenusnuara.

-- Astukka ulos, räyhäs tuamar sillo niin giukkusest, ett Röysk korjas luus juur äkki eik kerjenn hyväst sanoma.

Ja liia aikast se nykki olis olls, sill ett hän gäsketti uudestas sisäll ja tuamar sanos, ett ko stää oijenusnuara ny o gatott, ni Röysk saa sakko kolmssata markka. Ja tuamar anno viäl kova nuhte Röyskäll ja sanos, ett jos hän näi jatka, ni linnaha häm buhu ittes. Ny om barast, että Röysk mene ulos sanaka sanomat, lopett tuamar viimem buhes.

-- Jaaha, taita niim baras ollakki, t-t-t-tuamar hyvä! Ja mnää en a-a-a-appleerakka sitt, vaikkan me-me-meinasi. Hy-hy-hyväst ny vaa.

Ja Röysk ol hyvin dytyväinem bäevtyähös. Mutt ko hän sai kuuli, ett Myllkosk vapautettin gaikest edesvastauksest todistajattem buutten dähde, ni hän rupes käräjtalom bihallp pitämä vähä kamala meno siit, ett hän saa sakko, ko Myllkosk Pränkk Sambulls selkkä anda. Viime Myllkosk sai häne sendä leppymän, go hän ymmärs sanno, ett ensmäis syysmarkknoill Röysk saa hakat Pränkk Sambu ja Myllkosk saa sakko.

-- No, niin se ongi. Sillaillt tämä harmin daam bäästä. -- Tleest nys snääki Sampp tänns saama ryypy ja pariki, niis kestäs sitt paremin, gos näihim bihdeihi joudu.

Sovinos siins sitt maisteltti Myllkoskem botust ja ihmsek, ko olivak kokkondunnk käräjtalom bihalls, sanosivak, ko näkivä Röyskä ja Myllkoske ja Sambu istuvas yhdes praakkaskleemas, ett noi olemangim bitä, asi se on go riitle eik miähe.