Part 4

KALLA (hymyillen; hiukan surumielisenä). Lähden, veljeni, kun sain hyviä uutisia. Koulumies lupasi härän, sillä omani on vaipunut... livikkä kun oli. Aion vielä Keinojärveen yöksi. Onpahan jo sitten palanen kotia päin. (Hyvästelee poliisia.) Hyvästi, veljeni. Jumala sinua siunatkoon kaikesta rakkaudesta. (Iloisemmin.) Minä odottelen siellä kärsivällisesti. Hyvästi! Jumalan rauhaa. (Hyvästelee nimismiestä.) Hyvästi, veli rakas, ja kiitos sinulle myös siitä, mitä olet minun puolestani tehnyt. (Hyvästelee opettajaa.) Hyvästi, veli! Jumalan rauhaa.

POLIISI. Vie nyt terveisiä.

KALLA (ovessa). Keveät ne ovat. Suur' kiitosta vain! (Menee.)

(Viereisestä huoneesta kuuluu papin rouvan huuto; Voi| Alfred, se kuolee! Katso! Valittavaa itkua, johon yhtyy papin tyynnyttävä, vaikka hätäinen: Älä nyt, älä nyt!)

OPETTAJA (hätääntyneenä). Siellä taitaa olla hätä! (Lähtee viereiseen huoneeseen päin, mutta samassa ilmaantuu pastori ovelle.)

PASTORI (hätäisesti). Voi tulkaa auttamaan! Vaimoni pyörtyi.

(Nimismies ja opettaja kiiruhtavat viereiseen huoneeseen.)

POLIISI. Taisi pikku poika kuolla. (Menee varovaisesti viereisen huoneen ovelle ja yrittää kurkistaa sisään, mutta perääntyy heti.)

PASTORI (hyökkää viereisestä huoneesta tukka aivan epäjärjestyksessä; katselee hätäisenä ympärilleen). Missä Kalla on? (Huomaa poliisin.) Missä Kalla on?

POLIISI (osoittaen ovea). Kalla lähti jo.

PASTORI (epätoivoisena). Lähti --? Sanoitteko hänelle totuuden? (Poliisi hämmästyneenä yrittää sanoa jotakin, mutta pastori ei malta kuunnella, vaan syöksyy ovelle. Huutaa). Kalla! (Rientää ulkoportaille, jossa huutaa epätoivoisena.) Kalla! (Palaa takaisin ja vaikeroi.) Voi hyvänen, voi hyvänen! (Muistaa samassa kuolleen poikansa.) Pikku Finn, pikku Finn! (Menee kiireesti viereiseen huoneeseen väännellen epätoivoisena käsiään.)

Neljäs näytös.

Kallan pirtti samassa asussa kuin ensimäisessä näytöksessä. Vasemmalla seinällä etualalla ollut pöytä on siirretty peremmäs sängyn päähän. Pöydän paikalla, päät seinää vasten nukkuvat nimismies ja pappi heinävuoteella lapinlakit päässä ja risainen raanu peitteenä. Oikealla sivuseinällä, hellakamiinin ja oven välissä riippuu puutapeissa yhteen sidotuista pauloistaan kuusi paria kuivamaan pantuja poronnahkakenkiä (nutukkaita); hellakamiinin tangossa niinikään pari nutukkaita kuivamassa. Kaarina nukkuu vaatteet yllä ja lapinmyssy päässä perällä oikealla ovensuu-sängyssä. Ikkunan alla heinävuoteilla nukkuvat 1:n ja 2:n rajamies, poliisi ja Tievan Topi, Viimeksimainitulla toinen polvi pystyssä, täysissä vaatteissa muuten, paitsi että ovat sukkasillaan. Kalla istuu sängyn laidalla sivellen miettiväisenä partaansa. Kiilussa tuli. Aamuvarhainen. Talvi.

KALLA (nousee varovaisesti ja kävelee hiljaa nimismiehen ja papin vuoteelle; pysähtyy kädet selän takana ja katselee nukkuvia; puoliääneen). Siinä nukkuu pappi lensmannin kanssa niin makeasti kuin kotonaan. Lattialla saavat vielä maata tämän kerran, mutta ensi kerralla taitaa olla jo parempi nukkumapaikka. (Sivelee partaansa, toinen käsi selän takana.) Minä teetän Morttasen isännällä uuden sängyn ja maalautan sen viheriäiseksi. Se sopii hyvin uuteen pirttiin. (Kävelee varovaisesti edestakaisin, kädet selän takana.) Aatamin-Aapo lupasi tulla muurmestariksi... ja Nierivaaran Iiskunas rengiksi... Tyyrispalkkainen se vähän on... 100 kruunua vuodessa ja peskinahat... ja kaksi paria sisnakoita [parkitusta poronnahasta tehdyt housut]... (Pysähtyy ja sivelee partaansa.) On siinä palkkaa... mutta nythän on valtion eläkekin tullut. Kyllä siitä riittää... hyvin riittää. (Pannen kätensä ristiin ja liikutellen niitä hiljaa ylös ja alas.) Oi, voi, sitä armollista keisaria, kuinka oli hyvä, kun lähetti minulle, köyhälle äijä-rievulle, eläke-rahan. Jumala palkitkoon häntä... viimeisellä tuomiolla. Nyt ei muuta kuin kirveet heilumaan ja uutta pirttiä tekemään. Minä tunnen itseni nuoreksi taas. (Menee papin ja nimismiehen vuoteen ääreen ja katselee hellästi nukkuvia.) Oi, voi, pappi, sinä olet siunattu mies, kun rahat hankit... ja olet niin mukavasti vielä järjestänyt, että olet säästänyt tämän riemullisen yllätyksen lähtöhetkeen. Jumala siunatkoon sinua... ja sinua nimismies veljeni myös. (Kävelee rajamiesten vuoteelle.) Ja sinua, Tievan Topi, sinuakin siunatkoon Jumala, taivaallinen Isä, vaikka oletkin paljon pahaa tehnyt ja sivakat minulta särkenyt. Sinä se ilmoitit eilen salaa, että papilla on rahat mukana. (Kävelee keskemmä huonetta.) Johan minä arvasin, että ennakolta se oli päätetty, että vasta lähtöhetken lyödessä rahat saan. Tahdoitte valmistaa minulle, vanhalle miehelle, riemullisen hetken, että saan täällä teidän mentyänne polvillani Jumalaa kiittää hänen suuresta armostaan. (Pyyhkii silmiään.) Minä itken ilosta tänä aamuna, sillä olenhan herännyt... vanhassa sängyssäni... aivankuin taivaalliseen iloon. Eivät murehduta minua nyt mustat seinät enää (katselee seiniä) eikä nokinen katto (katsoo kattoa) eikä tämä lattia (katselee lattiaa). Nyt tiedän saavani uuden pirtin, jossa on puhtaat seinät... ja katto korkeammalla. Kiitetty Herra olkoon! (Menee Kaarinan sängyn luo.) Kaarina, lapseni, sinä minun maallinen oikea käteni. Oi, voi, sinä et tiedä vielä... (Herättelee Kaarinaa.) Kaarina, nousepa riekon ansoja kokemaan.

KAARINA (herää ja nousee istumaan sängyn laidalle; hieroo silmiään). Isä on jo noussut? Varhainenpa olet ollut. -- Missä äiti on?

KALLA. Äiti on jo lypsyllä.

KAARINA. No nytpä ollaan varhaisia, vaikka illalla valvottiin niin myöhään.

KALLA. Älä puhu niin kovaa, etteivät herrat herää.

KAARINA (ottaa nutukkaansa hellakamiinin tangosta; istuu jakkaralle ja henkii). Paljonko nyt on kello?

KALLA (mennen herättäjäkellon luo). Kohta kuusi.

KAARINA (kenkiessään). Tänäänkö rajamiehet lähtevät?

KALLA. Tänään. (Menee Kaarinan luo ja laskee kätensä hänen olkapäälleen. Isällisesti.) Kaarina! Tiedätkö mitä tänäpäivänä tapahtuu?

KAARINA (katsoen isäänsä ihmeissään). No mitä?

KALLA (salaperäisenä). Muistatko, mistä pappi iltarukouksissa puhui?

KAARINA (kummissaan). Muistan... joulutekstistä... 'Minä ilmoitan teille suuren ilon...' Siitähän pappi puhui?

KALLA (edelleenkin salaperäisenä). Joo, siitä puhui... Mutta arvanpa, minkä vuoksi hän juuri siitä puhui?

KAARINA (neuvotonna, ihmeissään). En minä osaa arvata... Se kun on Jumalan sanaa.

KALLA. Pappi on valmistanut meille täksipäiväksi suuren ilon. (Valoisasti hymyillen.) Papilla on eläkerahat mukana!

KAARINA (toivon ja pelon vaiheilla). Eläkerahat? Ovatko ne tulleet?

KALLA. Jo vain. Tievan Topi kertoi, että herrat ovat päättäneet antaa ne lähtiessään.

KAARINA (kuin heräten). Siksi ne olivatkin eilen niin salaperäisen näköisiä... ja iskivät toisilleen silmää.

KALLA. Siksi juuri.

KAARINA (ilostuen). No voi hyvänen aika! Tämähän on aivan kuin satua. Ja minä olen sitä aina pitänyt vain rajamiesten houruutuksena.

KALLA (lempeästi nuhdellen). Sinä olet ollut epäuskoinen, lapsi.

KAARINA (kuin anteeksipyytäen). Niin olen ollut. (Pukee peskin päällensä ja ottaa naulasta kintaat.) Tämä on kuin satua! (Menee ulos ja kopistelee sivakoita pirtinseinustalla; laulaa hillitysti:)

Kävi tunturinhaltijan viimein jo sääliksi hopeahasta. Vei linnaansa, kultaisen kiisan avas, lohdutti pientä lasta: "Ota aarre syliisi, lapsonen maan, ole onnekas, rikas ja riemukas vaan! Jopa murheesi haihtui. Ja muotosi vaihtui taas nuoreksi. Päivä on kirkkaimmillaan. Ota aarre: Kas vuori on auki!"

KALLA (kuunnellen Kaarinan laulua). Kaarina laulaa. Minä en osaa laulaa suullani, mutta minun sydämeni laulaa ja veisaa. (Menee sänkynsä luo ja ottaa hyllyltä paksun raamatun, jonka avaa.) En ole vielä lukenutkaan tänä aamuna. Ja jos milloinkaan, niin nyt on annettava Herralle kunnia. (Lukee hartaana.) "Ja Herran sana tuli hänen tygöns, sanoden: 'Mene tästä pois ja käännä sinus itään päin ja lymytä sinus Kerithin ojan tygö, joka on Jordanin kohdalla. Ja sinun pitää juoman ojasta ja minä olen käskenyt kaarnetten elättää sinua siellä'." (Katsoo ylös kirjasta.) Semmoinen se on Herran huolenpito. Profetalle lähetti Herra kaarneen Keritin ojalle... ja minun luokseni papin, jolla on mukanaan esivallan eläke. (Lukee.) "Hän meni ja teki Herran sanan jälkeen ja meni ja istui Kerithin ojan tygönä, joka on Jordanin kohdalla. Ja kaarneet toit hänelle leipää ja lihaa, huomeneltain ja ehtoona, ja hän joi ojasta." (Nostaa kasvonsa kirjasta.) Ihmeelliset ovat Herran tiet! Kysyttiinpä siinä uskoa Elialta, kun Jumala sanoi lähettävänsä kaarneet häntä ruokkimaan... ja kysyttiinpä siinä uskoa minulta, kun keisarin eläkettä odottelin. Kaikki panivat vastaan ja sanoivat minua hulluksi... oma vaimo etupäässä. Mutta mitenkäs on käynyt? On tapahtunut jälleen Vanhan Testamentin ihme. Kaarneet ovat tuoneet kiveliöön, kuolevalle vanhukselle -- leipää, ja lihaa. (Pyyhkii silmiään, lukee). "Niin tuli Herran sana hänen tygöns, sanoden: 'Nouse ja mene Sarpathiin, joka on Sidonin tykönä ja pysy siellä: katso, minä olen käskenyt leskivaimon sinua siellä elättää'." (Nimismies kääntää kylkeä.) "Ja hän nousi ja meni Sarpathiin. Ja koska hän kaupungin porttiin tuli, katso niin leskivaimo oli siellä ja haki puita. Ja hän puhui hänelle, sanoden: 'Tuo minulle vähän vettä astiassa juodakseni'..." (Nostaa päänsä kirjasta ja katsoo mietteissään eteensä; lukee, ääni koveten). "Sillä niin sanoo Herra, Israelin Jumala: 'Ei jauhot vakkasesta pidä loppuman, ja öljyä astiasta ei pidä puuttuman, siihen päivään asti kuin Herra antaa sataa maan päälle'." (Nostaa kasvonsa kirjasta ja katsoo eteenpäin kirkastunut ilme kasvoilla.)

TIEVAN TOPI (on herännyt lukemisen aikana; hieroskelee polveansa vähän aikaa). Kalla se jo raamattua lukee ja me vedämme unta kuin tukit. (Haukottelee pitkään ja painelee kylkeään.) Heinät soluneet yöllä alta pois. On vähän kylki heltynyt. (Haukottelee.)

KALLA (on pannut raamatun hyllylle). Joo. Älä huoli, Topi, saat ensi vuonna nukkua höyhenpatjoilla.

TIEVAN TOPI (haukotellen). Joo, niin vain;.. (Vähän vilkkaammin.) Eipä se Elli luvannut minun nukkua.

KALLA (hymyillen valoisasti). Älä huoli, veljeni, Elli se kun vain sanoi... leikillään. Sinulle pitää olla yhtä hyvä paikka kuin muillekin. Olethan kuin taivaan sanansaattajana ensimäisenä tuonut tiedon eläkerahoista.

TIEVAN TOPI (kömpii pystyyn ja kävelee herättäjäkellon eteen). Mitä? Puoli seitsemän jo! Onpa sitä nukuttu. (Menee oikealle ja ottaa seinältä nutukkaansa ja kenkii. Ottaa sitten papin ja nimismiehen nutukkaat ja koettelee niiden sisustaa). Kuivat heinät. Ei näitä tarvitse uudestaan heinittää.

KALLA (on tullut hänen luoksensa). Eiköhän olisi varminta heinittää? (Kalla ottaa nutukkaan ja keskustelee Topin kanssa.)

TIEVAN TOPI. Menehän noutamaan, Kalla, puita, että saadaan kahvi tulelle.

KALLA. Jo vain. (Menee.)

TIEVAN TOPI (yksin). Ihmeen rauhallisena se Kalla nyt onkin. Ei remua yhtään niinkuin ennen. Sitä ne herrat eilispäivän ihmettelivätkin. (Naurahtaa.) Mutta eivätpä tienneet, että se oli kaikki minun ansiotani. Kyllä siitä olisi remu noussut, jos minä olisin ilmoittanut äijälle asian todellisen laidan. Mutta kun kerroin, että oli päätetty yllättää hänet antamalla rahat aivan lähtöhetkenä, on ukkeli ollut kuin toinen mies. Odottelee muhoillen valtion eläkettä, joka papilla on lompakossa. (Nauraa).

(Kalla tulee puusylystä kantaen.)

KALLA (heittää puusylyksen lattialle; leikkisänä.) Mitä se Topi nauraa?

TIEVAN TOPI. Se kun vain tässä ilman... lystikseni.

KALLA (polvillaan kamiinan edessä; tekee tulta). Sydän, se kevenee, kun ihminen on iloinen. Jo on minullakin, veljeni, ollut kepeä olo.

TIEVAN TOPI (asettaa kahvipannun tulelle). Niin, kun se eläke tulee.

KALLA (hartaana). Niin, veli, siitähän minä olen iloinnut ja Herraa kiittänyt. Nyt on minulle käynyt niinkuin Sarpatin leskelle, "ettei jauhot vakkasesta pidä loppuman eikä öljyä astiasta pidä puuttuman." Sattuikin niin mukavasti se paikka äsken eteeni aukenemaan. (Huokaa.) Joo, veljeni, suuri köyhyys meillä on ollutkin täällä kiveliön kätkössä. Ei ole ollut venäjänlehtiä moneen aikaan... putken juuria on poltettu. Ja jauhoistakin on ollut puutetta... suuresti. Kovin niitä on vaanasti [vähän] ollut. Jos ei Morttasen isäntä olisi lainannut, olisi pian tainnut nälkäkuolema tulla, veli rakas. (Ilostuen.) Mutta auttoi Jumala sentään meitä vielä, kun toimitti niin, että esivallan eläke tuli. Nyt on hätä Kalkuvaaran takana! Nyt me, veli, kiitämme ja riemuitsemme. Oi, voi sentään! (Hykertelee käsiään ja menee sängyn laidalle istumaan.)

TIEVAN TOPI (nauraa itsekseen ja puistaa päätään; syrjään). Kyllä taitaa äijä kiittää, kunhan me tästä lähdemme. (Katsoo kahvipannua. Syrjään, kuin itseään puolustellen.) Nimismies ja pappi olivat kovana, ettei saa enää Kallaa houruuttaa, mutta eihän tässä tahdo malttaa... (Kallalle.) Jo vain. Nierivaarassa kun Iiskon akka maksoi ristimärahaa, otti pappi erehdyksessä väärän lompakon, josta yritti vastata. Sellainen iso, ruskeankiiltävä lompakko olikin ja ihan täynnä seteleitä. Se oli se keisarin lompakko. Pappi pisti sen kiiruusti taskuunsa (vilkaisee papin ja nimismiehen makuupaikkaa kohden) ja otti omansa... likaisemman ja kuluneemman, josta vastasi Iiskon akalle. (Vilkaisee nimismiehen makuupaikkaa kohden uudelleen.)

KALLA (hengittäen syvään) "... Siihen päivään asti, kun Herra antaa sataa maan päälle." (Nousee kävelemään, kasvot loistaen.) Jo vain! Jumalan sade on ihmeellinen. Israel tarvitsi tavallista sadetta, kun maa oli kuiva. Meille sataa keisarin rahoja suureen köyhyyteemme. Nyt ei muuta kuin kirveet heilumaan vain! Minä palkkaan tusinan työmiehiä.

(Kävelee muutaman askelen ja menee sitten sängyn laidalle istumaan. Vaipuu mietteisiinsä ja sivelee silloin tällöin partaansa.)

TIEVAN TOPI (on saanut kahvin valmiiksi ja kaatanut sen kuppeihin ja asettanut tarjottimelle; menee nimismiehen ja papin makuupaikalle ja herättelee). Kahvia. (Nimismies ja pappi heräävät.)

NIMISMIES (ottaa lapinlakin päästään ja heittää syrjään). Huomenta! Jaha. Topilla on kahvi valmis. Joko porot on haettu?

TIEVAN TOPI. Ei ole vielä. Tuolla vasta poliisikin nouseskelee.

NIMISMIES (nuhtelevasti). Kylläpä te, kun ette ole poroja vielä hakeneet. Menee puoleenpäivään lähtö.

(Topi tarjoaa kahvia papille.)

POLIISI (venyttelee, haukottelee ja hieroo silmiään; unisena). Huomenta! Porot ovat lähellä. Ei siinä pitkää aikaa mene. (Haukottelee.) Onpa tullut nukutuksi. (Nousee seisomaan.) Ei Topikaan herätä.

TIEVAN TOPI. Ei ollut käsketty.

POLIISI (herätellen rajamiehiä). So, miehet ylös! Päivä on puolessa!

(1:nen rajamies murahtaa jotakin.)

KALLA (on noussut sängyn lautalta ja lähestynyt nimismiehen ja papin vuodetta.) Hyvää huomenta! Hyvinkö on nukuttu?

PASTORI (joka myös on heittänyt lakkinsa). Huomenta, huomenta! Mitäs tässä... Olen nukkunut kuin tukki. En ole herännyt kertaakaan koko yönä.

POLIISI (rajamiehille, kovemmin). So miehet! Poroja hakemaan, että päästään lähtemään.

(Rajamiehet nousevat unisina ja haukottelevat. Ottavat nutukkaansa naulasta ja rupeavat kenkimään.)

POLIISI (1:lle rajamiehelle). Heitäpä ne minunkin nutukkaani. (1:n rajamies heittää.)

KALLA (on istahtanut pölkkytuolille; papille). Jo oli, veljeni, mieleni paha, kun jo niin lähdin pappilasta, etten hyvästiä muistanut sanoa... viime keväänä. Vasta lähellä Keinojärveä havahduin kuin unesta ja muistin, että olin hyvästeittä lähtenyt. Piti läheltä, etten takaisin ajastanut.

PASTORI. Olisipa se ollut aivan turha mutka.

KALLA. Ei, ei. Kovin oli mieleni paha, kun juuri hyvästeittä lähdin.

(Poliisi ja rajamiehet menevät. Elli tulee lypsinkiulu kädessä.)

ELLI (laskee kiulun penkille kamiinin viereen; katsoo hellanpesään ja hellan eteen). Puut kaikki taas. Eikä rantteellakaan ollut säretyitä. Kyllä on kiusa! (Ottaa padan ja rupeaa sitä pesemään.)

KALLA (ystävällisen nöyränä). Minä menen raatteelle hakkaamaan. (Ottaa lakkinsa ja kintaansa ja menee.)

NIMISMIES (Topille, joka tarjoaa toiset kupit). Onko Kalla puhunut mitään eläkerahasta?

(Ulkoa kuuluu Kallan hakkuu.)

TIEVAN TOPI (yli olkainsa). Eikö mitä. Unohtanut on äijä koko jutun,

PASTORI (ottaa kupin). Ethän vain valehtele?

TIEVAN TOPI (varmana). Se on patentti! Ei mitään, (Panee tarjottimen pöydälle).

ELLI (on ruvennut kamiinin syrjällä maitoa siivilöimään). Syövätkö ne herrat ennen lähtöä?

PASTORI (nimismiehelle). Eikö syödä Nierivaarassa? Siellä saa viiliä.

ELLI (loukkaantuneena). On sitä viiliä meilläkin... vaikka eihän nämä paikat niin häävit.

(Elli menee ulos. Nimismies ja pappi rupeavat kenkimään.)

PASTORI. Onpa hauskaa, että Kalla ei ole mitään puhunut eläkerahastaan. Minä koko matkan pelkäsin, että täällä myrsky nousee, kun tulemme. Nierivaarassa minulla oli oikein paha olo.

NIMISMIES. Ei. Ihmeen rauhallinen hän onkin ollut.

TIEVAN TOPI (nauraen). Minusta on täällä ollut hyvin kuivaa, kun ei ole saanut äijää houruuttaa. Paras ajankuluke Tarvannossa.

PASTORI. Kyllä on hyvä, että äijä on asian unohtanut. Minusta rupesikin tuntumaan hyvin ilkeälle koko juttu.

NIMISMIES. Pahin on sentään vielä jälellä. Kunnankuitti on perittävä ennen lähtöä... vanhan tavan mukaan.

TIEVAN TOPI (nauraa). Siitä se leikki nousee. Akka haukkuu silmät korvat täyteen.

NIMISMIES. Joo. Elli tahtoo aina kimpastua.

(Ulkona tohahtaa tuuli. Elli tulee tuoden puita.)

ELLI (heittää puut hellan eteen). Mihinkä se Kaarina on mennyt?

TIEVAN TOPI (hörppii kahvia huulet pitkällä). Kuka se tietää nuorten tyttöjen reissut.

ELLI (äsähtäen). Ole siinä! (Asettelee pataa tulelle ja puuhaa hellan ääressä.)

(Kalla tulee sylissä suuri puutarakka.)

KALLA. Siellä tulee myrsky. (Heittää puusylyksen lattialle.) Porotunturi on päänsä peittänyt. Se on paha merkki. (Istuu penkille huokasemaan.) Minä olen neljänkymmenen vuoden aikana merkinnyt, että silloin kun Porotunturi päänsä peittää, tulee ryöttä ilma. Siellä heittelee jo lumia. Teillä on hankala mennä.

NIMISMIES. Meidän pitäisi joutua. Kiekerövuoma on paha eksyttämään lumipyryssä.

KALLA. Jo vain. Sinne on moni poika eksynyt ja kiertänyt rengasta tuntikaudet. Entinen pappi, se Kipene, oli kerran jäädä sinne, kun lähti täältä iltamassa Nierivaaraan ajamaan. Minä varoittelin, kun näytti niin uhkaavalta, mutta ei auttanut. Pappi lähti... ja jollen minä olisi lähtenyt perään, niin sinne olisi jäänyt... pappi.

(Ulkona tohtaa tuuli voimakkaammin.)

PASTORI. Meidän pitää kiirehtiä. Kunhan tulisivat ne porot.

(Tievan Topi menee ulos.)

KALLA. Porot ovat tuossa lähellä. Heti ne ovat täällä, Eikö olisi paras jäädä huomiseen?

NIMISMIES (nousee ja menee ikkunaan). Joo, siellähän tulee lunta taivaan täydeltä. (Kallalle.) Ei meidän sovi jäädä. Asiat vaativat lähtemään.

KALLA (on noussut seisomaan). No niin, menkää sitten terveinä. Kyllä Jumala lähettää enkelinsä teille tietä näyttämään.

(Topi, poliisi ja rajamiehet tulevat, viimemainitut yltäpäältä lumessa.)

POLIISI (lyö kintaitaan yhteen niin että lumi pölisee). Siellä tuli myrsky. -- Nyt pitää panna toimeksi!

(Kaarina tulee riekkotakka selässä.)

KAARINA (heittää riekot penkille). Voi hyvänen, minkälainen Herran ilma!

KALLA (innostuen). Kas, kun tuli riekkoja, vaikka on vanhat langat! (Hykertelee käsiään.) 'Ei jauhot vakkasesta pidä loppumaan eikä öljy astiasta.'

NIMISMIES. Parasta on rakentaa porot heti.

POLIISI. Eikö syödä?

PASTORI. Nierivaarassa. (Pukee peskiä ylleen.)

(Topi korjaa kapineita laukkuun, Kallan auttaessa häntä.)

NIMISMIES (kädessä kunnankuitti; epävarmana). Tässä... tuota... olisi vähän maksettavaa... kunnan kuitti, 18 markkaa 17 penniä.

ELLI (kärsimättömänä). Sehän on aina sinun viimeinen työsi... ennen lähtöä.

TIEVAN TOPI (kaivaen esiin kukkaronsa). Älä huoli, Elli. Tästä saat rahaa. Minä maksan maitoni. -- Paljonko se tekee?

KALLA. Ei mitään maksuja, veljet rakkaat. Jumalan maksun päälle menkää.

PASTORI. Minulla on myös maito maksamatta.

KALLA (nostaen kätensä). Ei papin tarvitse maksaa! Eikä nimismiehen. Ei kenenkään tarvitse maksaa. Kyllä Herra siunaa meille moninkertaisesti takaisin.

TIEVAN TOPI. Paljonko se maito tekee?

ELLI. Anna mitä tahdot.

(Tievan Topi maksaa.)

NIMISMIES. Minä maksan omasta ja papin puolesta. Kymmenen kruunua tänne, niin ollaan selvät. Tuossa on kuitti.

ELLI (kärsimättömänä). Mistäpä niitä kymmenkruunusia meille tulee. Ei meille sada myntteijä taivaasta.

(Tievan Topi ottaa laukut ja kantaa ulos.)

KALLA (suuren innostuksen vallassa). Sataa, sataa, äiti! (Pujottaa kätensä takin hihan läpi ja vetää esiin kukkaronsa, jonka tyhjentää nimismiehen kouraan.) Tuossa on kaikki mitä minulla on.

(Myrskytuuli kiskaisee oven auki.)

KALLA. Herra siunaa sitä ilmaa! (Menee ja vetää oven kiinni.)

NIMISMIES (Laskee). Tässä on 3 markkaa 27 penniä. Ei tämä riitä, Kalla rakas.

KALLA (hätäillen). Elli, hae kukkarosi, että lensmanni saa rahat.

ELLI (vetää vastahakoisesti esiin kukkaronsa; antaa nimismiehelle kymmemnarkkasen.) Joko riittää?

NIMISMIES. Vielä uupuu 60 penniä.

ELLI (kaivaa kukkaroansa). Sinä olet täyttymätön.

(Poliisi, rajamiehet ja Topi tulevat.)

POLIISI. Porot ovat valjaissa.

NIMISMIES. Me olemme valmiit. (Menee Kallan luo ja hyvästelee, sitten Ellin ja Kaarinan.) Hyvästi, hyvästi! (Menee.)

(Poliisi, Tievan Topi ja rajamiehet hyvästelevät ja menevät.)

PASTORI (viimeisenä; hyvästelee). Hyvästi nyt Elli! Kiitos nyt kaikesta. Tulkaa pian Muotkaan käymään.

ELLI (jurona). Kiitoksia.

KALLA (kasvot loistaen). Nyt minä saan sen!

PASTORI (hyvästelee Kaarinaa, joka ujosti niiaa; astuu sitten Kallan luo, joka kasvot kirkastuksen hohteessa katselee häntä autuas hymy huulilla; pysähtyy ja jää tuokioksi kummastuneena tuijottamaan Kallaa; menee sitten hänen luokseen ja hyvästelee). Hyvästi nyt, Kalla! Jumalan haltuun! (Laskee oikean kätensä Kallan harteille.)

KALLA (jonka kasvoja kirkastaa autuas hymy; riemullisena). Jumalan haltuun, veljeni, ja kaikki synnit anteeksi. Saarnaa sinä, veljeni, evankeliumia, niin että tunturit vapisevat!

(Pastori laskee kätensä ja menee ovea kohti.)

KALLA (ilon ja epäilyksen vaiheella; hiljaa). Pappi, pappi...

PASTORI (pysähtyy ja kääntyy Kallan puoleen). Oliko Kallalla vielä jotakin sanomista?

(Ulkoa kuuluu nimismiehen huuto: Pappi, joudu!)

KALLA (ääni väristen sisäisestä liikutuksesta). Veljeni, veljeni...

PASTORI (kiusaantuneen ja epätietoisen näköisenä). Niin, mitä Kailalla oli...?

KALLA (lämpimästi, sydämellisesti, kyyneleet silmissä). Pappi, veljeni rakas... eläkeraha. Sinullahan on se nyt... mukanasi...

PASTORI (on käynyt aivan hämilleen; selvittää kurkkuaan eikä voi pitkään aikaan puhua mitään; sitten käheästi). Voi, Kalla rakas... (Ulkoa kuuluu myrskyn tohinan keskeltä nimismiehen huuto: Pappi, joudu jo!...) Kalla rakas... se on ollut leikkiä meillä...

(Kalla seisoo kalpeana eikä näytä tajuavan papin sanoja. Hänen huulensa liikkuvat hiljaa.)

PASTORI (astuen lähemmäs Kallaa). Voi, veljeni rakas... anna anteeksi minulle! Se on ollut leikkiä alusta loppuun. Ei sellaisia eläkerahoja keisari anna... eikä niitä ole haettukaan... Se oli leikkiä meillä... anna anteeksi... Hyvästi nyt vaan! Jumalan haltuun jääkää! (Menee kiireesti.)