Part 9

Jumala on olemisen täydellisyys. Oppinut sanoo, että Jumala on perustelma, oppimaton sanoo Jumalaa persoonaksi. Molemmat väitteet ovat tosia, sillä Jumala on alkuperustelma, kaiken olemisen alkulähde. Jumala on siis itse oleminen ja jokainen olemisen lukemattomista muodoista on osa kokonaisuudesta. Jumala on. Joko häntä ei ole tai on hän koko luomispiiri, sillä luomispiiri on joko kaikki tai ei mitään. Joko on Jumala kaikki tai ei mitään. Me sanomme mieluummin, että hän on kaikki. Me emme väitä voivamme sitä _todistaa_, mutta me _uskomme_, että hän on kaikki. Hän on alkulähde, josta kaikki syntyy. Hänen täytyy siis olla täydellinen Hyvyys, joka antaa kaikille elämän ja ylläpitää kaikkia. Hän on henki, sillä hän vaikuttaa kaikkiin ja kaikissa näkymättömästi. Siis: Jumala on Kaikki, Jumala on Hyvä, Jumala on Henki. Kaikki on siis hyvää, kaikki on henkeä. Mikä ei ole henkeä, sitä ei ole olemassa ja sen mukaan sitä pitää kohdellakkin. Mikä ei ole hyvää, sitä ei ole olemassa ja sen mukaan sitä on kohdeltava. Se, mitä me sanomme pahaksi olisi olemassa, jos Jumala ei olisi kaikki, jos Hän ei olisi hyvä. Pahalla ei ole valtaa meihin, sillä sitä ei ole olemassa. Aineella ei ole valtaa meihin, sillä sitä ei ole olemassa. (Muutamat sanovat: sillä pahalla ja aineella ei ole todellisuutta.) Jumala on hyvä ja Jumala on kaikki, Jumala on henki. Siis on kaikki henkeä ja kaikki on hyvää. Ainetta, pahaa ei ole olemassa. Synti on hairaus, s.o. väärät tiet, joilla me haemme itsellemme tyydytystä. Suru on ihmisten usko, että Jumalan rinnalla on toinenkin voima olemassa. Tauti riippuu ihmisten uskosta, että aine voi tuntea ja henki voi erehtyä ja kärsiä. Kuolema on aineenolemisen uskomista. Jos uskoisimme, että ruumiimme ovat vaan varjoja ja että kaikki on henkeä, emme kärsisi emmekä kuolisi. Muutos tulisi, mutta toisella tavalla. Synti, suru ja kuolema lähtevät aineen uskomisesta ja pahan uskomisesta. On olemassa ainoastaan yksi Yleishenki ja se on hyvä. Mutta sen jokaisella eri osalla on yksilöllinen elämä. Jokainen sielu on Jumalasta lähtenyt eri ajatus. Kuitenkin on se meidän suurin onnemme, että me niin hyvin kuin mahdollista tunnemme yhteytemme Kaiken, s.o. Jumalan kanssa, ja meidän suurin onnettomuutemme on tuntea olevamme erotetut Hänestä. Me olemme osa Kaikesta. Kaikki on Hyvä, kaikki on Henki. Siis olemme me henkeä, me olemme hyvää.

Ihmiset tekevät syntiä, ovat surullisia, sairastavat ja kuolevat, koska he uskovat pahan olemiseen ja pelkäävät sitä. Kristillinen tiede opettaa heille, että heidän, jos tahtovat tulla tyytyväisiksi ja onnellisiksi, täytyy taistella tätä pelkoansa vastaan; se opettaa myös millä tavalla heidän tulee taistella. Ihmiset luulevat, että heillä ei ole valtaa pahan ylitse ja se synnyttää heidän pelkonsa. Kristillinen tiede opettaa heille: 1) että heidän pelkonsa esine on hairaus ja 2) että heillä on valta karkottaa se pelko. Mikä on tämä valta?

Hyvä on hiljainen peruste, ja sitä täytyy huutaa avuksi, että se voi vaikuttaa. Sitä avuksihuutaissamme, me loihdimme sen esiin. Me emme luo sitä, me vaan rukoilemme sitä näyttäytymään ja vaikuttamaan. Kaikki ihmiset kaipaavat sisimmässä sielussaan 1) ruumiillista terveyttä, 2) mielenrauhaa, 3) totuuden tuntemista. Ne kaikki me voimme saavuttaa, jos vaan annamme hyvän = Jumalan vaikuttaa meissä. Hyvä voi ainoastaan silloin vaikuttaa, kun me sitä rukoilemme ja annamme sille tilaisuuden osottaa voimaansa.

Sana, ajateltu tai puhuttu, on välikappale, jolla me huudamme hyvän avuksemme. Kristillinen tiede opettaa meille sitä varten kaksi eri lausumismuotoa, eli lauselmaa, joista toinen on kieltävä, toinen vakuuttava. Kieltävä lauselma kuuluu: "Pahaa ei ole. Ainetta ei ole. Niillä ei ole valtaa minuun". Vakuuttava lauselma kuuluu: "Jumala on kaikki, Jumala on hyvä ja Jumala on henki. Kaikki on hyvää, kaikki on henkeä. Jumala on rakkaus, elämä, oleminen, voima, tieto, ymmärrys, kaikkialla läsnäolevaisuus. Minä olen Jumalasta lähtenyt aate, Kaikki-hyvän erityinen ajatus. Hyvässä minä elän, liikun ja menestyn. Niinkuin Jumala ja Hyvä, olen minäkin henki, minussa on voima, pyhyys ja viisaus. Minä tottelen Jumalan lakeja, jotka antavat minulle rakkautta ja viisautta, niin että minä tiedän, mitä minun tulee tehdä ja olen onnellinen tietäissäni, että sen teen. Minä en ensinkään pelkää hairausta enkä sen seurauksia, sairautta ja kuolemaa. Minä olen henki. Henki ei pelkää. Jumala vaikuttaa minun kauttani, niin että minä tahdon hyvää ja tiedän, mitä minun tulee tehdä."

Kristuksen tehtävä oli kansalaistuttaa totuutta, s.o. levittää sitä niin monelle kuin mahdollista on. Hänen oppinsa oli kaikkia, oppineita ja oppimattomia varten. Samoin on kristillinen tiede kaikkia varten. Kukaan ei ole niin oppimaton, ettei voisi sitä käsittää. Sillä jokainen, joka ei ole tylsämielinen, voi omistaa itsellensä nämä siunausta tuottavat totuudet: Jumala on Hyvä, Jumala on Kaikki, Jumala on Henki, kaikki on hyvää, kaikki on henkeä, siis ei ole mitään pahaa, ainetta ei ole.

Sen, joka tahtoo hyväksensä käyttää kristillisen tieteen oppia, täytyy alkaa kasvattaa itseänsä mainitulla kahdella lauselmalla (kieltävällä ja vakuuttavalla).

Kieltävää tulee niiden käyttää, joille elämä hymyilee, joille kaikki menestyy, joita arvostellaan yli arvonsa, sekä kaikkein kovaluontoisten, suvaitsemattomien, ahdas-uskosten, kerskailevien, Jumalankieltäjien. Vakuuttavaa muotoa käyttäkööt kaikki heikot, kaikki epäilevät, arkatuntoset, vastuunalaisuuden painamat, epävarmoissa oloissa tai alammaisen tilassa elävät, jalomieliset ja huikentelevaiset, kainot ja pelkäävät, onnen hylkimät, lapset ja nuoret. Kun tahtoo käyttää jompaa kumpaa näistä lauselmista, on paras alkaa illalla maata pantuaan, kun kaikki on hiljaista ympärillä. Jos pääsi on täynnä muita ajatuksia, jos olet tavallista kiihkeämpi, väsynyt tai pahoillasi, älä silloin niihin ryhdy. Älä pakota äläkä kiihota itseäsi, ole vaan tyyni ja luonnollinen. Koeta olla hetkinen mitään ajattelematta, tyhjennä sydäminesi. Lue sitten hitaasti kumpikin lauselma, joko ääneen tai ajatuksissasi. Ei kukaan voi oppia tätä toiselta, jokaisen täytyy itse opetella se. Vähitellen voit kasvattaa ajatuksesi niin herkäksi, että se keskellä ihmisvilinääkin voi irtautua ympäristöstään ja kertoa lauselmat. Mutta sitä varten ei saa kiusata itseänsä, pitää vaan koettaa pysyä tyynenä. Jos muutamaan kertaan luet kieltävän lauselman, tulee mielesi rauhallisemmaksi.

Nämä eri lauselmat karkottavat kaikenlaisia hairauksia n.k. sairauden ja surun esim. pitää vaan lisätä niihin, mitä tilaisuus vaatii. Jos sinulla esim. on nuhaa ja yskää, niin tulee sinun sanoa itsellesi:[33] "Minä väitän, että minua ei vaivaa mikään. Minä en pelkää mitään. Tuulessa istuminen ei voi synnyttää nuhaa. Pääni ei ole sairas, silmiäni ei kirvele, nenäni ei ole punainen, minä en ole raihnainen enkä äreä. Päätäni ei kivistä, kukaan ei ole minua suututtanut, työni eivät ole jääneet takapajulle, minä ennätän aivan hyvin toimittaa käsillä olevat työni. Nuhani ei tartu, minä en pelkää perheeni saavan sitä minulta. Minä väitän ett'ei se tarttunut muista minuun. Ei millään ole voimaa kylmetyttää minua ja saattaa minulle nuhaa. Nuhaa ei ole olemassa. Ainetta ei ole. Kaikki on henkeä. Minä olen osa Kaikesta, s.o. hengestä. Minä olen tyyni ja onnellinen. Minä olen osa Kaikki-hyvästä. Minä lepään Kaikki-hyvässä, s.o. Jumalassa. Kaikki-hyvä tulee minulle Hänestä. Minua ei vaivaa mikään."

Pidä sitten nämä ajatukset mielessäsi, anna niiden usein päivän kuluessa valua sieluusi, mutta älä kiusaa itseäsi pitämään niistä koneentapaisesti kiini.

Jos olet köyhä ja puutteessa, niin lisää seuraavat sanat: "Jumala on elämäni. Muuta elämää ei ole. Jumala ei ole köyhä. Minä en voi tulla köyhäksi. Jumala on ymmärrykseni. Minä voin selvästi käsittää itseäni koskevat asiat. Jumala on viisauteni ja tahtoni: Minä tiedän mitä minun tulee tehdä, minä tahdon sen tehdä, ja minä teen vaan sen. Jumala on rakkaus. Minun tieni on riemullinen. Mikään teko ei ole tuottanut minulle köyhyyttä. Meidän teoillamme ei ole sellaista valtaa. Me olemme kaikki ainoastaan yhden ainoan lain alaiset ja se on Kaikki-hyvän laki.

"Päivän kuluessa täytyy sinun yhtä mittaa ja joka paikassa ajatella: Jumala on hyvä, Jumala on kaikki, Jumala on henki. Kaikki on hyvää, kaikki on henkeä. Kaikki mikä ei ole henkeä, eikä ole hyvää, ei ole olemassa. Sinä olet osa kaikesta, sinä olet henki. Lukemattomia kertoja päivässä täytyy sinun hiljaa itseksesi lausua: 'ei, se ei ole totta', ja aina siten kieltää synnin ja sairauden oleminen.

"Ajatelkaamme esim., että joku äiti kertoo sinulle pitkän jutun pienokaisensa sairaudesta, joka sai alkunsa siitä, että maidonmyyjä erehdyksestä antoi sinulle toisen lehmän maitoa kuin ennen. (Sinä kiellät hiljaa itseksesi, että pienokaista ei mikään vaivaa sekä että sellainen asia, kun toisen lehmän maito, ei voi tehdä lasta sairaaksi.) Äiti kertoo vielä, että pienokainen oli kuolemaisillaan (sinä itseksesi kiellät, että kuolemalla ei ole meihin valtaa), mutta että kotilääkärin lääkkeet pelastivat hänen (sinä väität itseksesi että ulkonaiset asiat, sellaiset kuin lääkkeet, eivät voi meihin vaikuttaa)" j.n.e.

Kristillinen tiede on mullistanut monta käsitettä. Sen tunnustajat eivät esim. koskaan saa puhua sairaudesta, kuolemasta, suruista, puutteesta, tulipaloista, onnettomuuksista. Jos he kuulevat muiden niistä puhuvan, täytyy heidän koko ajan hiljaa väittää, että aineella ja pahalla ei ole valtaa. Mitä lastenkasvatukseen tulee, täytyy vanhempien heti ensi hetkestä asti sovittaa siihen kristillistä tiedettä. Jos lapsi on sairas, täytyy äidin koko ajan ajatella jo mainittuja lauselmia. Jos lapsi loukkaa itseänsä, täytyy hänen joko ääneen tai hiljaa lausua: "Lapseni, sinä et ole loukannut itseäsi. Ei millään ole valtaa sinua vahingoittaa, sillä kaikki on hyvää, ja sinä olet osa Kaikki-hyvästä." Jo varhain voivat lapset kotona olla sairauden ja onnettomuuksien tullessa apuna, sillä lapsen mieli käsittää hyvin helposti tämän yksinkertaisen opetuksen: -- "pahaa ei ole olemassa, sillä Jumala vallitsee kaikkialla ja Jumala on rakkaus". Kun isän päätä kivistää, anna Juhon, Maijun, Allin ja Pekan kanssasi parantaa sitä. Heille on mitä helpointa ajatella: "Isän päätä kivistää, koska hän on unohtanut, että hänellä ei voi olla päänkivistystä, sillä Jumala on rakkaus". Heidän tulee istua hiljaa kuin hiiret ympärilläsi ja auttaa sinua hyvää esille manaamaan. Jos lapset ovat tottelemattomia, kiukkuisia, nenäkkäitä, valehtelijoita, niin väitä, että he eivät ole sellaisia, sano, että he eivät voi olla muuta kuin hyviä, kun he ovat osa Kaikki-hyvästä; se auttaa sinua heitä ohjatessasi. Opeta lapsia varhain parantamaan itseänsä ja muita äreämielisyydestä, vioista, pahonvoinnista, ulkonaisista vammoista. Eräs pieni kymmenen vuotias poika paransi sivukumppaninsa, jolla oli tapana kiroilla, sillä tavalla, että hän, joka kerta kun toinen kirosi, väitti itsekseen, että toveri ei voinut jäädä sen pahan tavan valtaan. Eräs toinen pikku poika lankesi usein ja loukkasi itseänsä, mutta paransi itsensä vähitellen ylempänä mainitulla tavalla.

Me voimme suoraankin parantaa muita sairaudesta, sillä tavalla että istumme heidän rinnallensa ja joko ääneen tai (vielä mieluummin) itseksemme puhuttelemme heitä seuraavalla tavalla: "Rakas P. kuule minua!" Vaikene sitten hetkeksi ja lausu vasta sen jälkeen samat sanat pari kertaa lempeästi, mutta varmasti. Jatka sitten: "rakas P., Jumala vaikuttaa minussa, niin että minä tiedän hyvän ja tahdon hyvää. Jumalassa meidän isässämme ja äidissämme, Kristuksen kautta, joka voitti hairauksen, vakuutan minä, että minulla on valta sanoa sinulle totuus. (Naisia on paras puhutella heidän ristimänimellään, miehiä heidän sukunimeltään, koska he ovat siihen enemmän tottuneet.) Rakas P., kuule minua, ei mikään synnin, surun, sairauden ja kuoleman pelko, jota kansallasi, vanhemmillasi, lähimmäisilläsi tahi itselläsi saattaa olla, voi panna sinua siihen tilaan, jota sinä sanot luunkolotukseksi (tai joksikuksi muuksi taudiksi). Minä väitän, että millään ei ole voimaa vahingoittaa sinua. Sinä olet osa Kaikki-hyvästä. Pahalla ei ole mitään valtaa sinuun, sillä sitä ei ole olemassa. Kaikki on hyvää. Sinä olet hyvä. Sinä et voi olla sairas, sillä sairaus on osa pahasta, sitä ei siis ole. Sinun ei tarvitse peljätä kuolemaa. Minä väitän, että sillä ei ole valtaa sinun ylitsesi", j.n.e.

Mutta meidän ei aina tarvitse olla läsnäkään parantaissamme muita. Me voimme esim., jos naapurimme on sairaana, öin, päivin, hänen hyväksensä lukea kumpaakin lauselmaa. Me sanomme: "Polly Jones, sinä et ole tehnyt mitään pahaa. Sinulle ei tapahdu mitään pahaa. Sinä tottelet Kaikki-hyvän lakeja. Kaikki-hyvä on Jumala ja Jumala on rakkaus. Sinä et ole sairas etkä puutteessa. Sinä olet hyvä ja onnellinen."

Jos tahdomme johtaa poissaolevia lapsiamme, pitää meidän niiden kanssa suostua ajasta, jolloin he ajatuksissaan kuuntelevat meitä. Me istumme silloin ja sanomme: "Heikki poikaseni, sinä et pelkää mitään. Jumalalta tulee kaikki voima. Sinä olet osa Hänestä. Sinä et ole huikentelevainen, etkä altis viettelyksille. Sinä et ole itsepäinen, valehteleva, kevytmielinen. Terveytesi on hyvä. Sinä olet hyvä. Sinä olet onnellinen. Jumala valvoo parastasi, Jumala on rakkaus. Sinä ja jumalallinen tahto olette yksi." Samoin voivat etäällä olevat sisarukset, ystävät ja sukulaiset pitää huolta rakkaistansa, vaikka ne olisivat kuinka kaukana tahansa. Jos eivät voi määrätä varmaa yhteistä aikaakaan, voi asia sittenkin käydä päinsä. Jos he ovat sairaita, niin sano heille: "jumalallinen puoli sinussa on kaikki, joka sinussa todellisesti on olemassa. Jumala on henki, siis olet sinäkin henki. Näytä itsesi sellaisena kuin olet, näytä, että olet kokonainen ja hyvä. Älä anna taudin saada valtaa ylitsesi, sillä tauti on osa pahasta, aineesta, ja pahaa ei ole, eikä ainetta".[34]

Muista aina että _sairaus on hairaus_. Jos joku on sairas, niin on hän joutunut hairahduksen valtaan, s.o. pahan valtaan. Kohtele häntä aivan kuin taitamatonta, joka ei tiedä, että hän on henki ja siis ajasta ja paikasta riippumaton. Kiellä hiljaa itseksesi, että hän ei ole taitamaton, manaa häneen voimaa, niin että hän uskoo olevansa henki ja täynnä jumalallista väkevyyttä.

* * * * *

Tästä lyhyestä otteesta voi ainoastaan saada vaillinaisen käsityksen kristillisen tieteen laadusta ja sisällyksestä. Kristillinen tiede pitää perustuksinaan muutamia raamatun kohtia; se tunnustaa täydellisesti raamatun jumalallisen alkuperän ja pitää sitä ehdottomana ojennusnuoranaan. Sen Uudesta Testamentista otetuista tukilauseista mainittakoon Mark. 11 l. 27 v. "Kaikki, mitä te rukoillen anotte, se uskokaat saavanne, niin se teille tapahtuu." Se on myös oppiinsa ottanut muutamia La-o-ze'en, Buddhan, mesmerismin ja spiritismin opinkappaleita. Sen lisäksi nojaudutaan muutamiin vanhoihin puheenparsiin ja sanantapoihin, jotka muka todistavat, että kristillinen tiede aina "ihmisten tietämättä on ollut vaikuttamassa". Sellaisia puheen parsia on esim.: "Laske kahteenkymmeneen kun suutut" (joka todistaa, että uskotaan ihmisen voivan vallita pahaa), "Minä tunnen parantuvani heti kun tohtori tulee" (Todistaa meidän valtaamme tautien yli), "Kun hänet vaan näkeekin, niin mieli virkistyy" (Todistaa, että me voimme äänettöminäkin vaikuttaa toinen toisiimme) y.m.

Niinkuin ylempänä lausutusta näkyy, ovat kristillisen tieteen harrastajat tuntuvasti käyttäneet salaperäisyyttä. Eräs heistä kirjoittaakin: "Minun mielestäni on salaperäisyys kaikista olevaisista aina ollut todellisin; salaperäisyysoppi on uskonto, joka aikojen halki on huomattava maailmassa: Tuntemattomasta Jumalasta Kristukseen asti, salaperäisyyden suureen edustajaan, joka liikkui täällä ihmishahmossa. Mutta ihmiset eivät tahdo tunnustaa salaperäisyys-oppia. Nykyään on 'kristillinen tiede' ihmiskunnalle sama, mitä salaperäisyys-oppi on sille ennen ollut. Mutta aina ovat ainoastaan harvat käsittäneet salaperäisyyden oppia. Tosin seurasi Kristusta suuret kansanjoukot, mutta sen ne tekivät leivän ja kalojen takia. Samoin tulevat ihmiset nykyäänkin kristillisen tieteen tunnustajiksi siitä syystä, että se parantaa heidän tautinsa."

Tämän uuden opin menestyminen riippuneekin siitä, että se koskettelee kahta ainetta, joilla aina on ollut helpointa houkutella ihmistä mukaansa, vaikka houkuttelijat olisivat olleetkin taitamattomia, itsensäkkin pettäjiä tai suorastaan konnia. Ne aineet ovat uskonto ja tautien parantamisen taito. Ansaitseeko "kristillinen tiede" tieteen nimeä, sitä emme lähde arvostelemaan. Mutta kyllä meidän korvissa vaan kummalliselta kuuluu, kun kerrotaan arvossa pidettyjen "lääkärien" ja kristillisen tieteen opettajien oppineen koko taitonsa _6 viikossa_ tai _3 kuukaudessa_, niin että ovat heti sen jälkeen kyenneet toimittamaan arvokkaita aikakauskirjoja kristillisen tieteen alalla.

Moni väittää olleensa se, joka taas toi ihmisille Kristuksen tiedon. Enemmistö luovuttaa sen kunnian kuitenkin mrs Mary Eddylle, jota samalla pidetään erittäin taitavana opettajana. Hänen luonnottoman korkeat maksunsa (200-300 dollaria 6-12 tunnista) synnyttävät kuitenkin tyytymättömyyttä, samoin kuin hänen kiukkuiset hyökkäyksensä erilailla ajattelevien kimppuun ja historiallisten olojen halveksimisensa herättävät ajattelevissa ihmisissä epäluuloa.

On melkein mahdotonta keskustella kristillisen tieteen harrastajien kanssa heidän opistansa. He niin uutterasti itseksensä kieltävät kaikki vastapuhujan lauseet, jotka sotivat heidän oppiansa vastaan, että he eivät ehdi tai eivät tahdo ääneen sanoa vastaväitteitään tai tuoda syitä ja todistuksia. Sen lisäksi on hyvin vaikeata harkita mitään asiaa ihmisen kanssa, joka myötänään sanoo: "minä en todista, minä uskon". Se säälivä anteeksi antavaisuus, jolla he kohtelevat sairasta tai väsynyttä henkilöä, tuntuu lahkoon kuulumattomasta harmittavammalta kuin suora syytös teeskentelemisestä. Sekin usein harmittaa, että he niin epäilevän näköisesti ja hajamielisesti kuuntelevat, jos heille sattuu kertomaan onnettomuuksista tai taudin kohtauksista. Jos he itse ovat sairaina, kieltävät he sen innokkaasti. Me säälittelimme erästä rouvaa, jonka silmät tulehduksesta olivat veripunaiset ja ajettuneet. "Eivät ne ole ajettuneet", vakuutti hän hymyillen, "eikä ne ole punaiset eikä sairaatkaan. Minä olen ihan terve." Vaikka niistä myötänään tippui suuria kyyneleitä, joita kirkkaan päivänvalon synnyttämä tuska niihin nosti, väitti hän yhä innokkaasti, että häneltä ei puuttunut mitään. Tapasimme myös erään hammaslääkärin, joka oli luopunut entisestä ammattinsa harjoittamistavasta ja nyt paransi "kristillisen tieteen" avulla. Hän ontui pahasti, mutta kun huomautimme häntä tästä, väittivät hänen ystävänsä innokkaasti, että hän _ei_ ontunut.

Kaikkien tämän opin tunnustajien kasvoissa on omituinen, yhteinen mielen-ilmaus, joka puhuu tukahutetusta tuskasta. Selvemmin se näkyy katseesta, joka tavallisesti on lempeä ja kirkas, mutta pohjalla piilee hiljainen suru. Moni heistä väittää, että kristillisen tieteen harrastajat eivät voi kuolla. Meidän tieteemme -- sanovat he -- on niin uusi, eikä kukaan meistä vielä ole ehtinyt vanhaksi, eikä kukaan ole kuollut. -- "Minä aion elää monta sataa vuotta," sanoi eräs vanha rouva tyynesti. "Kuinka minä voin kuolla, kun olen henki ja henki on ikuinen? Muutos tulee minulle muulla tavalla."

Kristillisen tieteen tunnustajia on kaikissa uskonlahkoissa, tai ainakin monessa. Usiammat niistä, jotka me tapasimme, olivat unitariaaneja (tunnustavat yhden Jumalan, kolminaisuuden kieltäen) ja kveekkareja. Vaikka tässä uudessa opissa on paljon arvotonta ja meille vastenmielistä salaperäisyyttä, on se kuitenkin vaikuttanut hyvää _yhdessä_ piirissä: luulosairasten, heikkohermoisten, hysteeristen joukossa, joiden mielityönä on ollut tautiensa helliminen. Heissä on kristillinen tiede vaikuttanut kuin rautaside kierossa puussa, sillä heidän oppinsa kieltää heitä _ajattelemasta_ tuskiansa ja vaatii heitä pitämään itseänsä terveinä. Ja kun se niin paljo on vaikuttanut, ei sen tehtävä ole ollut ihan turha, ja sen lisäksi tulee myöntää, että siinä piilee totuuksia, muutamia uudessa, muutamia vanhassa muodossa. Sen suurin erehdys on luullaksemme se, että se täydellisesti kieltää pahan olemisen, eikä myönnä parantavansa sairaita _tahdonvoimalla_. Me puolestamme arvelemme, että ihmisen _tahtomisvoima_ on "kristillisen tieteen" kulmakivi.

Kalliovuorten poikki.

Heinäkuun 5:nen päivän iltapuolella kiidimme höyryhevolla Chicagosta länteenpäin Kaliforniaa kohden. Junamme oli n.s. matkailijajuna ja matkustajia 130, kaikki Chicagon opettajayhdistyksen jäseniä ja matkalla San Fransiskon opettajakokoukseen. Useimmat olivat nuoria, elämänhaluisia ihmisiä ja alottivat siis uteliaan kärsimättömyydellä 14 vuorokautta kestävän matkansa Kalliovuorten poikki, ruohoaavojen halki Tyynen meren rannalle.

Kun oli heretty hyvästiä heiluttamasta ystäville ja tuttaville, alkoi ruokavarojen ja matkalaukkujen asetteleminen. Kaksi matkustajaa sai yhdessä osakseen pienen vaunun-osaston sekä sen kaksi sohvaa, jotka voi muuttaa makuusijoiksi -- toinen oli toisensa yläpuolella, -- verhon, jonka sai laskea oviaukon peitteeksi, jos tahtoi olla poissa muiden näkyvistä, yhden akkunan, kaksi patjaa ja yhden kahdeksastoista osan yhteisestä neekeripalvelijasta. Meitä oli, näet, yksissä vaunuissa kahdeksantoista henkeä ja Samin piti palvella meitä kaikkia. Siitä virastaan hän jo matkan alussa kantoi jokaiselta palveltavaltaan tyytyväisesti virnistellen yhden dollarin.

Naiset riisuivat heti hattunsa ja läninkinsä, herrat heittivät pois muotitakkinsa ja korkeat hattunsa, jokainen haki ylleen kevyestä kankaasta tehdyn, pölyä sietävän puvun ja kiilalakin. Puhvelihärkiä, harmaita karhuja ja indiaaneja ei tarvinnut peljätä, sen me tiesimme, -- ei, pahimmat viholliset tulisivat kuumuus ja pöly olemaan lännen aroilla.

Olimme Illinoisin aavikkovaltiossa. Viheriäistä, yhä vaan viheriäistä joka puolella, -- tammistoja sinervien järvien rannoilla, lukemattomia viinitarhoja ja maissipeltoja, ja vähän väliä aina peninkulmittain aavikkoa ja sen pehmeästi aaltoelevaa heinää. Chicago on aavikon, prärioiden lapsi, sen kukka ja kuningatar. Ruohoaavikko sitä joka puolella ympäröi, ja kaupungin syrjäseuduilla nostaa aavikkoruoho päätään rautatien kiskojen välissä ja etäisimmillä kaduilla. Chicago on indiaanilainen sana ja merkitsee "ei kelpaa mihinkään" (good for nothing). Muutamissa murteissa se merkitsee myös "mene tiehesi". Indiaanit ennen, näet, halveksivat paikkaa sen otuspuutteen takia. Nyt se yhä enemmän kasvaa ei ainoastaan oman valtionsa, vaan koko Yhdysvaltojen kauppakeskustaksi.

Viileätä iltapäivämatkaa seurasi kuuma, tukala yö: aamulla viivyttiin kaksi tuntia Kansas Cityssä, mahtavan Missourijoen rannalla. Ketjuilla vedettävässä raitiovaunussa meidät kiskottiin kohtisuoralta näyttävää kalliota ylöspäin kaupunkiin, joka on aivan samanlainen kuin muutkin lännen isot kaupungit. Tomua, uusia taloja, kauniita huviloita ruohokentille siroteltuine kukkalavoineen, liike- ja kauppaosa harmaine puutaloineen, raitioteitä, komeita kirkkoja, kouluja, raatihuone ja teaattereita. Boston, Philadelphia ja muut Idän kaupungit tuntuvat valmiiksi rakennetuilta. Ne ovat näöltään kuin näppärät rouvat, aina valmiina vieraita vastaan ottamaan, vaikka välistä vierasta puhuttaessaan istuvatkin omenia kuorien, silkkinen esivaate suojanaan. Lännen kaupungit taas ovat puuhaavia, työpukuihin puettuja talon-emäntiä, jotka itse kirnuavat voita ja käyvät peltotyössä, vieraan tullessa he tuskin ehtivät tuolilta tomuja pyhkiämään tarjotakseen sitä istuttavaksi.

Rautatiematkaa kestää yli vuorokauden ajan Chicagosta, ennenkuin varsinainen, villi ruohoaavikko alkaa. 12 tuntia Kansas Citystä tuonnemmaksi ehdittyäsi, näet jo yhä harvemmin asuntoja, peltoja ja puita. Juna syöksyy ruohoerämaahan.