Part 18

Joka paikassa ovat sivistyneiden luokkien kodit hyvin hoidettuina, jotenkin samanlaiset, mitä puhtauden ja järjestyksen vaatimuksiin tulee. Eri maiden välillä oleva erotus huomataan siitä, _kuinka laajalle nämä vaatimukset ulottuvat n.s. alhaisimpiin yhteiskunnan kerroksiin_. Juuri tässä kohden ovat Yhdysvallat muita kansoja paljoa etevämmät. Syyksi siihen arvelemme etupäässä vapauden- ja yhtenvertaisuuden-perusaatetta, joka istuttaa itsekunnioitusta köyhimpäänkin ja tekee koulusta kaikille yhteisen opintien. Alkuopetus on kaikille kansanluokille sama ja jokaiselle se on maksutta tarjona. Työmiehen tytärkin saa verrattain perinpohjaiset ja laajat koulutiedot. Niiden avulla hänen ajatuskykynsä ja sielunvoimansa kehittyvät ja hän pystyy siten paremmin järjellisesti hoitamaan talon töitä ja raha-asioita. Sen lisäksi valmistetaan häntä suorastaan emännäntoimiin talous- tai ruoanlaitoskouluissa, joita on joka paikassa, joko erikseen tai jokapäiväiseen kouluun yhdistettyinä. Niissä opetetaan tytöille leipomisen, ruoanlaitoksen ja pesun yleiset säännöt ja taloustöissä annetaan heidän harjoitella niiden käyttämistä. Opettaja määrää joka päivä kolme tai neljä heistä järjestysmiehiksi eli emänniksi, jotka opettajan valvonnan alaisina johtavat keittämistä, astiainpesua, lattiainpuhdistusta, leipomista ja silitystä. Niissä luokissa, jotka me näimme, oli tyttöjä noin 12-20 asti, ijältään kaikki 11-15 välillä. Kaikilla oli valkeat lakit päässä, valkeat esivaatteet ja löysät hihat. Oppijakso on toisin paikoin 6 viikkoa kestävä, toisin paikoin se kestää koko vuodenkin. Oppilaat eivät ulospäästessään suinkaan ole täyskelvollisia emännöitsijöitä, mutta he ovat ainakin saaneet tiedollisia neuvoja talouden hoitamisesta, ruoanlaitoksesta sekä kaikenlaisista pikkuseikoista, jotka yhdistettyinä pitävät kodin koneiston kunnossa. Ja käytännöllistä kokemustakin ovat he jo hiukkasen ehtineet koota.

Etelässä on kuumuus veltostuttanut naisia ja orjuuden aikoina, jolloin neekeripalvelijoita vilisi heidän ympärillään, kasvoi heihin mukavuuden ja työttömyyden halu, mutta sielläkin herätti orjasota kauhuineen ja orjuuden poistamista seuraava köyhyys paremman, voimakkaamman hengen. Lännessä ovat naiset kovassa työssä ja turmelevat usein terveytensä raskailla talouden toimilla, vaikka ovat sivistyneistä kodeista lähteneitä. Maalla ja Uuden Englannin pikkukaupungeissa eivät emännät mieliisti pidä palvelusväkeä. He antavat pesut ja ompelutyöt mieluummin vieraan tehtäviksi, ottavat karkeampia töitä tekemään apurin, ja hoitavat kotipuuhat itse. Mies tulee harvoin puolenpäivän aikaan kotiin ja lapsetkin vievät tavallisesti väliateriansa kouluun mukaansa ja se vähentää paljon perheen-emännän vaivoja.

Yleensä eivät ameriikattaret arostele, kun työhön on tartuttava. Tuntuu siltä, että ei tarvitse muuta kuin vähä riisua pois ylhäisen maailman helyä ja hienoinkin on valmis, mihin karkeaan työhön tahansa. Näimme erään nuoren, useampia satoja tuhansia dollaria omistavan tytön palvelijansa lupapäivänä itse tomuttavan mattoja ja lakasevan lattiata huoneessa, johon seuraavana päivänä odotti erästä ystäväänsä asumaan. Hän teki työtään aivan tyynesti, eikä edes selittänyt syytä siihen, miksi hänet tapasimme lattiassa polvillaan luuta kädessä. Oleskelimme vähän aikaa talossa, jossa oli palvelijana eräs Oberlin-kollegessa opiskeleva mulattinainen. Hän oli varaton ja elätti loma-aikoina itseään tällä tavalla. Hänen paistetut kananpoikansa ja ostronilaitoksensa olisivat herauttaneet vedet herkkusuunkin kielelle. Wellesley-kollegessa toimittivat varattomat oppilaat ruokapöytien kattamisen ja pöytäpalveluksen. Erään rouvan molemmat palvelijat olivat jäseninä klubbissa, joka vietti vuosijuhlaansa koko päivän kestävällä huvimatkalla. Rouva nousi ylös tuntia aikaisemmin kuin tavallisesti, valmisti aamiaisen, kokosi vuoteet, huuhteli astiat, laitti väliaterian j.n.e. 38 pykälän (C.) kuumuuden vallitessa. Oleskelimme muutaman aikaa perheessä, johon kuului mies, vaimo ja vaimon äiti. Heillä ei ollut ollenkaan palvelijaa. Ennen konttooriin menoansa, kello 8 aamulla, toi mies sisään hiiliä ja vei ulos tunkiolootan, tunkiomiehen korjattavaksi. Vaimo ja äiti tekivät kaikki taloustyöt, ainoastaan pesu oli vieraan tehtävänä ja suurissa puhdistustöissä oli heillä apuri. Pienessä, somassa keittiössään oli heillä keinutuoli, johon astioita huuhtoessaan toivat vieraansa istumaan. Talous- ja kokkikirjoja oli rivissä yhdellä hyllyllä, kirjavista ruohoista ja kukista oli kattoon laitettu koristuksia, tulisijan ympärys oli kaunistettu näkinkengillä. Molemmat naiset olivat saaneet kollegekasvatuksen. Talouden töiltä jäi heille vielä aikaa lukemiseen, naisasian-harrastukseen, käsitöihin ja seurusteluun. -- Mutta -- sanoivat he -- me jätämmekin pois kaikki tarpeettomat asiat, vaikka moni pitäisi menettelyämme perittyjen, kunnioitettavien taloudentapojen rikkomisena.

Mitä palvelijoihin tulee, emme voi tarkemmin arvostella synnynnäisiä ameriikattaria, sillä niitä näimme harvoin. Kauvan aikaa on Irlanti, viime aikoina myöskin Saksa ja Skandinaavian maat lähettäneet Yhdysvaltoihin palvelusväkeä. Nämä siirtolaiset ovat tavallisesti taitamattomia, haluttomia ja siivottomia, mutta he tyytyvät Ameriikassa halpana pidettävään palkkaan ja täyttävät siten työpaikat. Siitä syystä meneekin vaan harva ameriikkalainen nainen palvelukseen. He ovat mielestään liian hyvät kilpailemaan noiden vierasten kanssa, jotka joka asiassa ovat heitä kehnommat. Viime aikoina on kunnollisen palvelusväen puute alkanut käydä yhä tuntuvammaksi, ja talouskouluja on perustettu niihin kaupunkeihin, johon siirtolaisia enin saapuu. Ameriikassa syntyneet palvelustytöt näyttivät hyvin sivistyneiltä ja taitavilta, mutta heillä on suunnattoman isot palkat ja luullaksemme hyvin suuri toimintavapaus. Kun he ovat niin kalliita, otetaan heitä vaan muutama taloon ja näiden huolena on sitten talon töiden suorittaminen. Heiltä vaaditaankin sekä taitoa että itsenäistä käsitystä toimissaan.

Yhdeksi tärkeäksi syyksi siihen, että ameriikkalaiset perheen-emännät ovat muita etevämmät, luulemme me sitä vapautta, joka hänellä on koti-oloissa. Mies ja vaimo ovat saaneet tietonsa samanlaisessa koulussa, usein käyneet sitä yhdessä. He ovat toistensa vertaiset ja liikkuvat kumpikin alallansa itsenäisenä yksilönä. Tavallisesti on mies työssä ja lähtee kodistansa kello 8 tai aikasemminkin aamulla, palaten vasta illalla, eikä suinkaan ennen kello kuutta. Moni liikemies on viikkoja ja kuukausiakin matkoilla. Se pakottaa vaimon itsenäisesti toimimaan. Vapaus kasvattaa hänessä arvon- ja edesvastauksen-tuntoa. Hän on toimeenpanevana valtana perheen piirissä ja nauttii sen mukaan kunnioitusta.

-- Saksanmaalla, -- sanoi eräs ameriikkalainen nainen meille, -- menevät pojat äitinsä luo ainoastaan silloin, kun tarvitsevat ruokaa ja vaatteita, meillä pitää poika äitiänsä ihan yhtä älykkäänä (smart) kuin isäänsäkkin.

Nauttimansa kunnioituksen ja vapauden takia pitää perheen-emäntä itse kotityötä arvossa ja vaatii muutkin sitä kunnioittamaan.

-- Minusta on niin hauska hoitaa taloutta, -- kuulimme usein eri sivistys-asteilla olevien naisten huudahtavan.

Käsitöissä ovat Ameriikan, niinkuin Englanninkin naiset, Saksan ja Skandinaavian naisia huonommat. Puku- ja liinaompeluksessa he tosin pitävät puolensa, mutta villa-, kehruu- ja kutomistöissä he ovat kehnommat. Erittäin ovat työtä tekevän luokan naiset näissä asioissa taitamattomat ja se on luonnollistakin täällä, tehtaiden kotimaassa. Käsityökouluja on tosin jo melkein joka paikassa, mutta niissä opetetaan ainoastaan puku- ja paitaompelusta, koru- ja villalankatöitä. Kotitarpeet ommellaan täällä, niinkuin muuallakin, talon varallisuuden ja emännän kykeneväisyyden mukaan joko kotona tai kylässä. Muutamat ompelevat liinavaatteensa ja lasten vaatteet kotona, mutta teettävät omat pukunsa vieraalla. Toiset ottavat ompelijan kotiinsa ja teettävät yht'aikaa kaikki tarvittavat vaatteet; varakkaat ompeluttavat kaikki vaatteensa vieraalla. Ne, joilla oli varma toimi kodin ulkopuolella, pitivät erityistä paikkaus- ja parsimispäivää; tavallisesti oli lauvantai määrätty niille puuhille, jotta vaatteet saatiin kuntoon maanantain pesua varten.

Taide ja tieteellinen käsitys ovat Yhdysvalloissa vielä kehittymättömässä tilassa, mutta kauneuden-aistia tapaa joka paikassa. Sen huomaa puvuistakin. Sivistyneet ja erittäinkin hienon maailman ihmiset pukeutuvat tietysti jotenkin yhtäläisesti kuin samat luokat muissakin maissa, mutta täällä on sivistyksen kanssa syvälle alempiinkin yhteiskunnan-luokkiin tunkeutunut soman ja siistin vaatetuksen tarve. Emme muista siellä koskaan työmiehen kodissa, köyhien kaupungin-osassa ja työpaikoilla nähneemme sellaisia risaisia ja likaisia vaatteita, joita Suomessa niin usein saa katsella. Maahan muuttaneet saksattaret ja skandinaavilaiset naiset pysyttelevät pukeutumis-asioissa ameriikattarien rinnalla, mutta Itaaliasta, Irlannista ja Böömistä tulleet naiset ovat silminnähtävästi kehnommat. New-Yorkissa ja muissa Idän suurissa kaupungeissa, joissa aina on viljalta siirtolaisia, huomaakin kansan ulkoasussa selvän erotuksen. Ameriikkalainen nainen pitää sekä itseään että perhettään niin suuressa arvossa, että hän aina liikkuu siististi puettuna. Lapsiansa ja erittäin kapalolapsiaan hoitaa hän puhtauden kannalta katsoen mainiosti. Toisinaan näimme matkustaissamme rautatienvaunuissa 8-12 pienokaista, mutta harvoin näimme likaisesti puettua lasta. Yksinäisillä asemilla, kaukana Lännen vuorilla tai erämaankaltaisilla hiekka-aroilla oli työmiehen tai asemamiehen pienokaisella puhdas myssy päässä ja siisti mekko yllä ja hänen pieni nenänsä puhdistettiin lumivalkealla nenäliinalla. Kun köyhiä, koruttomasti puettuja naisia astui pikkulapsi käsivarrella raitiovaunuihin, katseli syrjäinen oikein nautinnokseen lapsen siistiä vaatetusta, ja pitkillä rautatiematkoilla sai usein monta vuorokautta ihailla sitä huolellista hoitoa, jota lapset nauttivat.

Ameriikan naisen pukemistavassa on kuitenkin yksi huomattava _mutta_ ja se mutta on kureliivit. Emme tahdo väittää, että kureliivien valta täällä olisi suurempi, kuin Englannin, Saksan ja Ranskan naisten keskuudessa, mutta niin tuntuva se valta ainakin on, että siitä voi lähteä vaara naisten terveydelle. Kuromista ei Ameriikan naisessa huomaa niin kiusaavan selvästi, kuin luonnosta tanakan saksattaren vartalolla. Ameriikattaret ovat tavallisesti hoikkia ja hentoja aivan kuin englannittaretkin, mutta eivät niin lujarakenteisia, kuin nämä. Kuromisesta lieneekin ameriikattarelle paljoa suurempi vaara, sillä hän voi kutistaa keuhkojansa aika tavalla, ennenkun vartalo näyttää luonnottoman kapealta. -- Mutta naispukujen parantamispuuha on lähtenyt Ameriikasta ja voittaa siellä yhä enemmän innokkaita puolustajia. Melkein jokaisessa suuremmassa kaupungissa on terveyden mukaisten eli n.s. reformipukujen ompelijoita ja suuret yhdistykset, joilla on sadottain jäseniä, levittävät tietoa asiasta esitelmillä, kirjoituksilla ja kaavoja näyttelemällä. Liikkeen etupäässä on mrs Jeanness-Miller ja hänen mukaansa on uusi puku saanut nimensäkkin (The Jeanness-Miller dress). Se ei ole yhtä kaunis kuin skandinaavilainen reformipuku, mutta se ei ole niin kankeannäköinenkään kuin se, ja on käytännöllisempi. Monella on jo sellainen puku ja erittäin käyttää moni kirjoituspöydän ääressä tai seisovassa työssä oleva nainen kaksijakoisia alushameita ja terveyden mukaisia alusliiviä. Sen sijaan on lyhyt tukka Ameriikan naisen päässä tuntematon koristus ja harvoin, tuskin milloinkaan siellä näkee poikamaiseksi kerittyjä hiuksia. Huolellisesti valitut värit, sirosti sopivat puvut ja tarkka puhtaus ovat yleensä sivistyneen ameriikattaren tunnusmerkit.

Yleisesti vallitsevan somuuden ja siisteyden varjopuolena on ylellisyys, joka vallitsee joka paikassa. Luonnon tuhlaavaisuus tässä rikkaassa maassa, jonka tuotantovoimat ovat niin mahtavat, näyttää vaikuttavan ihmisiin. He eivät ole saitoja, mutta he jakelevat mieliisti rahojaan täysin kourin, he haluavat koristaa kotiaan, itseään, lapsiaan, puutarhojaan, tahtovat nähdä kauniita tauluja, jalokiviä, loistavia kukkia, kuulla silkin sihinää, ja kutkuttaa nenäänsä hyvillä hajuilla. Ameriikkalaisten jalokivien suosiminen on tullut sanantavaksi. Niitä näkeekin miesten paidan rinnuksissa, kaulaliinoissa, sormissa, naisten käsissä, käsivarsissa, niskassa ja korvissa, pikkulasten mekoissa ja koulutyttöjen kauluksissa. Varojensa mukaan hankkii kukin joko oikeita tai mukailtuja. Kaikkialla vallitsee vieraanvaraisuus ja anteliaisuus. Heidän tuhlaavaisuutensa on usein lapsellisen hyväntahtoista, eikä se tunnu täällä niin ankarasti moitittavaltakaan kuin muualla, sillä avoimin käsin, rikkaasti ja runsaasti jakaa tämä rikas kansa huonompiosaisille veljilleen, ja täällä on tie rikastumiseen -- ainakin muiden maiden oloihin verrattuna -- avoinna köyhimmällekkin, jos hänellä vaan on itsellä kykyä sitä käymään. -- Se minua teillä miellyttää, -- sanoi Carlyle Emersonille, -- että mies voi syödä täällä oikein kylläkseen, jos vaan tekee kunnonlailla työtä.

Eräs englantilainen kirjailija on sanonut ameriikkalaisten lapsista, että ne ovat maapallon pahankurisimpia lapsia, mutta että niistä kasvaa maailman parhaita kansalaisia. Lieneekö lauseessa perää, sitä emme tiedä. Tosi on, että lapset kasvavat vapaammin ja että vitsaa harvoin käytetään; ei tahdota tukahuttaa yksilöllisiä taipumuksia heissä, vaan opettaa heille itsekunnioitusta. Eräässä raamattukokouksessa lausui muuan kunnioitettu uskonnollinen naispuhuja muutamia sanoja, jotka mielestämme kuvaavat ameriikkalaisten lastenkasvatusta.

-- Minulla on kahdeksan lasta, -- sano hän, -- ja ihmisillä on tapana kysyä minulta, kuinka voin pitää heitä kaikkia kurissa. Hyvät ystävät, sanon minä, ei juolahtaisi mieleenikään pitää heitä kurissa. Koetan vaan opettaa heitä itse pitämään itseänsä kurissa. Sehän on heidän osansa tässä maailmassa.

Mielestämme näytti tällä kasvatustavalla olevan erittäin onnelliset tulokset, arvattavasti siitä syystä, että vapauteen liittyy ankara varmuus. Kodilla on omat lakinsa, joita lasten tulee ehdottomasti totella, ja usein kuulee isän tai äidin tyynesti lausuvan: "tiedäthän, että sinun täytyy tehdä niin tai niin". Hyvät kodit tekee lasten ja vanhempien välinen rakkaus ja luottamus kaikkialla yhdenarvoisiksi. Mutta Ameriikan kodeissa vallitseva vapauden ja laillisuuden, iloisen tuttavallisuuden ja kunnioituksen sekoitus antaa niille erityisen viehätyksen. Me luulemme kuitenkin, että eräs toinen, jotenkin pelottava vaara uhkaa Ameriikan lapsia. Kasvatuksella kiiruhdetaan heidän kehitystään, jonka ilman-ala jo tekee kyllin nopeaksi. He ovat tavallisesti hurmaavan näköisiä pienine, kaunismuotoisine päineen, kirkkaine, tummine silmineen ja hentoine jäsenineen. Heidän seurassaan on hauska olla, sillä he käyttäytyvät hyvin siivosti, ovat virkkuja ja luonnollisia; köyhätkin lapset katsovat kysyjää suoraan silmiin ja vastaavat reippaasti. Mutta ihan pientenkin lasten kasvoista loistaa täysi tiedollisuus. Jos vertaa kuudenviikkoista ameriikkalaista lasta yhtä vanhaan pienokaiseen meillä, niin huomaa hämmästyttävän erotuksen. Ameriikkalaisessa ei näy merkkiäkään Suomen kapalovauvan unisesta, kehittymättömästä ja puolivalmiista muodosta. Joka paikassa siellä näkeekin kapalolapsia: ne ovat mukana rämisevissä raitiovaunuissa, heiluvissa höyrylaivoissa, kävelypuistoissa, pitkillä rautatiematkoilla, kirkoissa ja puotiloissa. Uskomattoman nopeasti on viime aikoina joka paikkaan perustettu lastentarhoja kaikkia kansaluokkia varten. Harvoin käyttävät vanhemmat ja opettajat vanhan ajan varottavaa puhetapaa ja sen yksinkertaisia sanoja ja lauseita, kun puhuttelevat lapsia. He moittivat heitä tosin hyvinkin ankarasti toisinaan, mutta he puhuvat aivan kuin täysikasvuisille. Nämä seikat yhdessä vaikuttavat, että pienet ameriikkalaiset ovat varmapiirteisiä pikku-ihmisiä jo semmoisella ijällä, jolloin täkäläiset lapset näyttävät olevan ainoastaan pieniä, syömis- ja nukkumispuuhissa viihtyviä eläimiä.

Vähemmin sivistyneissä tai muuten alhaisemmalla kannalla olevissa kodeissa saa nuorten vapaus toisinaan väärän suunnan. Täysikasvuisella tyttärellä on tuttavansa, pojilla ystävänsä, jotka menevät ja tulevat, pitävät pitoja, rekiretkiä ja tanssiaisia. Vanhukset elävät omaa elämäänsä, eikä heidän vaatimuksilleen anneta suurta arvoa. Hyvissä kodeissa sitä vastaan ei ole mitään kauniimpaa kuin vanhempien ja täysikasvuisten lasten välillä huomattava suhde. Näennäisen, hupaisen yhdenvertaisuuden alla piilee lasten puolella hellä kunnioitus.

Ameriikkalainen mies näyttää yleensä nopeatoimiselta, reippaalta ja päättävältä. Hienossa maailmassa on tietysti kyllääntyneitä seurasankareja, täällä niin kuin muuallakin, mutta tavallisessa miehessä, työntekijässä, liikemiehessä, opettajassa, papissa, insinöörissä ovat mainitsemamme ominaisuudet silminnähtävät. Paremmin kuin muualla on mies täällä oman onnensa seppä ja saa varhain ruveta ansiotyöhön. "To make money" (rahan tekeminen), niin kuin Ameriikassa sanotaan, on ensi ehto hänelle, jos hän sitten aikoo kääntyä lukutielle, oppia liikemieheksi tai lähteä länteenpäin ruvetakseen lehmipaimeneksi tai karjakauppiaaksi, rautatie-osakkaaksi tai siltojenrakentajaksi. Ehtimiseen kuulee sanottavan nuorista miehistä: -- ja sitte hän ansaitsi niin tai niin paljon, niin ja niin pitkässä ajassa ja osti itselleen osan sen tai sen liikkeestä. -- Tai: -- Charlie aikoo matkustaa länteenpäin, mutta hänen isänsä arvelee, että hänen on paras tehdä vielä työtä täällä ja ansaita vähä enemmän alkuun päästäkseen.

Yleisesti tunnettu asia on, että velkaantumisen mätähaava ei ole missään niin levinnyt kuin pohjoismaissa. Nuori ameriikkalainen tavallisesti sen vaaran välttää. Kotimaa tarjoo hänelle kyllin hyväpalkkaista työtä ja hän työskenteleekin hiki hatussa, saadakseen sitten kääntyä sille alalle, jolta aikoo saada varsinaisen elatuksensa. Meille sanottiin Ameriikassa: -- skandinaavit ovat meidän parhaita siirtolaisia, mutta heillä on kummalliset tuumat kunniallisuudesta. He kietoutuvat kovasti velkoihin ja -- uskotteko sitä? -- sekä miehet että naiset menevät velkaisina naimisiin, eivätkä pidä sitä vääränä!

Tähän voi tosin vastata, että kunnia-käsitteet ovat erilaiset eri maissa. Meillä pidettäisiin monta Ameriikan valtiollisessa ja kauppamaailmassa hyväksyttyä tapaa epärehellisyytenä. "Raha" tulee helposti pojan tunnussanaksi. Hyvä, jos se ei ole: "rahaa, millä keinoin tahansa". Jos niin on, seuraa sitä uhkayritykset, kauppakeinottelut ja lopuksi kenties tuollainen vararikko, jolle vaan Ameriikassa löytää vertaisen. Rahanhimoa ja keinotteluhalua seuraa rahavalta, joka on Yhdysvaltojen vaaniva vihollinen. Suuret yhtiöt, joiden tulot kasvavat säännöllisesti, kokoovat käsiinsä työt ja voitot ja työmies joutuu usein tappiolle. Valtiollisten vaalien aikana myyvät valitsijat joukottain ääniänsä tai lahjovat puolueiden asiamiehet heitä joko rahoilla tai työpaikan-lupauksilla antamaan äänensä jollekkin määrätylle ehdokkaalle.

Ei kukaan valistunut ja puolueeton ameriikkalainen väitä tätä valheeksi. Mutta Ameriikka on iso, meluava, nopeasti kasvava lapsi. Kaikki sen viat ovat käsin koskettavissa, sekä hyveet että paheet ovat yhtä selvästi kaikkien nähtävinä. Kaikkien parannustöiden täytyy tapahtua hitaasti, sillä kansa itse hallitsee. Ennen kun kansaan on tunkeutunut jonkun uudistuksen tarve, ei sitä voida panna toimeen. -- Siksi meidän täytyykin, -- sanoi eräs ameriikkalainen kasvattaja, -- monta kertaa ajaa kumoon kuorminemme, ennen kun kansa oppii hallitsemaan, ja Euroopan lähettämät laiskurit ja pahantekijät eivät suinkaan helpota työtämme.

On vielä toinenkin, luonnollisempi syy, jonka takia nuori ameriikkalainen koettaa niin pian kuin mahdollista päästä omille jaloilleen. Hän tahtoo päästä riippumattomaksi, mennä naimisiin, saada oman kodin ja oman, varman aseman yhteiskunnassa. Joka paikassa tapaa perheen-isiä, jotka ovat olleet kirjeenkantajina, juoksupoikina tai renkeinä, mutta kohonneet ylemmäksi. Enimmästi ovat he ensi virassaan koonneet rahoja päästäkseen johonkin kollegeen tai muuhun korkeampaan oppilaitokseen tietojansa lisäämään ja ovat sitten niiden avulla hankkineet itselleen tuottavamman työalan. Lännessä, jossa rahoja on helpommalla saatavissa ja liike-elämä on levottomampaa, kiihkeämpää laatua, laiminlyö poika helposti oman sivistyksensä. Hän on niin innostunut ansaitsemiseen, että muut asiat jäävät sivuseikoiksi. Hänestä tulee sivistymätön, kerskaileva mies, joka kuvannollisesti ja todellisuudessa helistelee rahojaan, elää vaan tulojansa kartuttaakseen, ja antaa vaimonsa tuhlata rahoja silkkipukuihin, jalokiviin ja kauniisiin huonekaluihin. Hän pitää kunnian-asiana, että hänellä on kaunein talo, hienoimmin puettu vaimo ja parhaimmin palkatut palvelijat koko seudulla. Ei hän mieliisti salli vaimonsa ja tyttärensä tarttuvan työhön, sillä sehän voisi näyttää siltä, että hänessä ei ole miestä niitä elättämään. Eikä ameriikkalainen halveksi mitään koko maailmassa niin syvästi kuin toimetonta ja epäkäytännöllistä miestä, joka ei osaa päästä omalle orrelleen.

Kotona on hänen asemansa tuntuvasti toisenlainen kuin Euroopan maissa tavallisesti. Jo koulussa opetetaan häntä naista kunnioittamaan. Voi tuskin käydä yhdessäkään oppilaitoksessa Yhdysvalloissa sitä huomaamatta. Wendell Phillips sanoi kerran: -- oikea ritarillisuus on yksi miehen tärkeimmistä avuista. Mutta ritarillisuutta ei ole yksin se, että suomme naiselle oikeuden vertaisenamme, vaan sen pitää näkyä siinäkin, että säälimme häntä, sillä hän on ruumiillisesti heikompi. -- Nämä sanat, jotka usein näkee koulujen seinillä Ameriikassa, ilmaisevat yhden niistä perus-aatteista, joiden mukaan poikaa kasvatetaan.

Yhteiskasvatus likentää eri sukupuolet toisiinsa ja asettaa heidät luonnolliselle, tyynelle ja toverilliselle kannalle. Lämpöisempi ilman-ala ja kansallinen taipumus ruumiinharjoituksiin pitää häntä paljon ulko-ilmassa; hän ratsastaa, soutaa, heittää palloa ja ottaa innolla osaa kaikenlaisiin voimisteluleikkeihin. 14-16 vuotiaasta oppii hän pitämään jännittävimpänä ajatuksenaan kysymystä: -- miksi pitää rupeamani? Kuinka voin ansaita rahaa? -- Se estää häntä liiaksi miettimästä ruumiillisessa kehityksessään siihen aikaan tapahtuvia muutoksia. Äidillä on suurempi valta ja vaikutus häneen kuin meillä. Naispalvelijain asema on hänen kodissaan toisenlainen kuin pohjoismaissa. Heillä on enemmän itsekunnioitusta ja ylpeyttä. Vaikka hän onkin heidän isäntänsä poika, ovat he naisia ja vaativat naisina häneltä kunnioitusta. Missään ei suvaita sitä sopimatonta tapaa, että palvelustyttö aamulla lähetetään nuorten herrojen huoneeseen vettä viemään tai harjattavia jalkineita noutamaan. Järjestettyjä haureuspesiä kun ei ole olemassa, ovat kodin ulkopuolella uhkaavat kiusaukset harvalukuisemmat ja kun joka paikassa on viljalta kaikenlaatuisia kouluja, ei pojan tarvitse liian nuorena lähteä kodin suojasta.

Nuoret seurustelevat keskenään luontevasti. Kun nuori mies ihastuu tyttöön pitävät sekä asian-omaiset itse että heidän vanhempansa asiaa hyvin jokapäiväisenä. Ihailijaa sanotaan tytön _beau'ksi_ -- hän on sulhasen, hyvän ystävän ja kosijan välimuoto -- he kävelevät, lukevat ja soittavat yhdessä, ovat kirjevaihdossa keskenään ja ystävät ja sukulaiset kutsuvat heidät yhdessä luokseen vieraiksi. Toisinaan syntyy tästä seurustelusta kihlaus, toisinaan ei. Tytöllä voi siten olla montakin nuorta miestä ympärillään, eikä heistä kukaan kuitenkaan näytä ylen epätoivoiselta, kun hän lopuksi valitsee yhden ja jakaa muille rukkaset.