Part 2

_Sakki_. Mää ole kyll nähny, ett sää olet stää mu sorttiini -- se tähre mää sust pirä -- ja ole jo pitki vuatt sinnuu ajatellu -- ja rakentanu nääks tua uure pirti. -- (Tilta pyrkii lähtemään.) Istu ny vaa alallas -- kyll me hyvi yhtee sovimme. -- Nääks mää tule jo vankaks ja tartte jonku, ko minnuu söötää, enk mää sunkaa tahro, ett mu tavarani, ko mää valla tyhjäst ole kraapinu kokkoo, sillai juaraa yllöös -- se tähre sovitaa me vaa yhtee -- ko nääks em mää tahro heittää tyätäni sikkai ettee -- istu ny alallas laps. -- Nääks mull o 4,000 markkaa pankiss kaupungiss ja torppa ja kaikki o mu omain viäl neljäkymment vuatt ja piänist lapsist mää ain ole pitäny, vaikkei mull ol yhtää ollu -- nii ett. --

_Tilta_, (koettaa nykäistä kättänsä irti ja nauraa sydämmellisesti.) Ei -- lakakkaa siin ny hullui puhumast -- mu täytyy oikee nauraa teit -- mutt em mää koskaa olis luullu, ett isännäll nii paljo rahhaa o kaupunkiss.

_Esa_ (tulee koivuja tuoden, katselee heitä hetken ja heittää vihoissaan taakkansa maahan.) Jassoo se o ny sitt sillai! -- -- Häppee, -- häppee ny Tilta -- raha perrää sää ain kovasti olet ollu -- mutt se o sentää surkeet, ett nähr sinnuu noi kurjan, ko mää ole sinust ain sentää paljo pitäny. -- Hävet sää saat minu ja koko kylä eress, ko sää unhotat nuaruutes ja kaikki ja menettelet ittes kanss, ninko järjetön luontokappale.

_Tilta_ (nykäsee irti kätensä.) Suus kii!

_Esa_. Nii -- kyll mää ny täst lähi jo vai ole, vaikk se viiltää ninko puukoll mu sisälläni -- mutt sem mää ny tiärä, ettei mittää surkeempaa mull ikän voi tapahtuu.

_Sakki_. Hah-hah-haa pan ny vaa mejjut pystöö ja älä siin kiris, ninko rasvaamato rattaa-akseli.

_Esa_. Pann itte mejjus pystöö vanha frijjari -- kosk teiss o viäl miäst, ett juast flikkai hännäss, ni voitte kyll viäl itte saar hääkoristeetki pystöö. -- -- Mää en ennää ol su trenkiss. --

_Sakki_. Hi-hi-hi men sitt vaa nii pitkäll ko pippuri kassoo, mutt palkkas mää pirätä. --

_Esa_. Pirät vaa -- imimato -- luuletteko ett mää meinaa tänn jäär kahrekymmene marka tähre kattomaa tee surkeuttanne (menee kiivaasti luhtiin.)

_Sakki_. Hi-hi-hi -- men tiähees sitt (menee nauraen vanhaan pirttiin.)

_Tilta_. Ne o valla hassui molemmat -- mitä täst ny mahtaa oikee tuli perästäki (menee luhdin ovelle.) Esa, kuules.

_Esa_ (luhdissa.) Men sää sinn, sisäll vaa -- henttus kanss. --

_Tilta_. Mää mene mihe mää itte tahro ilmaa et minnuu tarttee käskee sinn, taikk tänn. -- Et sää men pois Esa. --

_Esa_. Luuleks ett mää meinaisi sitt jäär tänn ämmäi rakastajaks -- älä stää koskaa luul -- pir sää nyt vaa, mitä olet saanu. --

_Tilta_ (vihaisena.) Ei mutt ny näist hullutuksist pittää tulemaa loppu -- sen mää sano (menee vihaisena Sakin perästä pirttiin.)

_Esa_ (kurkistaa ulos.) Nii siin hä puikatti sisäll häne peräsäs -- ei voinu kavvaa ol hentustas erinäs. (Antaa kirstunsa maantielle ja istuu siihen miettimään.) Mutt ett se sentää piti noi käymää -- se oli häppeet se -- (Hetki äänettömyyttä. Harmonikan ääni kuuluu.) Vai ni! -- siäll tullee häätroikka -- joss mä istusi täss tryki aikaa kattomas tota kurjuutt. --

_Franssi_ (tulee kansan kanssa hyvin innoissaan.) Hei juu! pojat ja flikat -- ny stää juaraa. -- (Esalle) Mitä sää siäll istut ja vihottelet?

_1:nen tyttö_. Mikä sinnuu vaivaa Esa?

_2:nen tyttö_. Oleks sää Tiltan mistannu ny.

_3:mas tyttö_. Ompa niit toisii. -- --

_2:nen renki_. Kyll niit o flikkoi liikenemmääki, ko hä vaa tahtoo ottaa. -- Mutt mihe sää ny meinaat arkkus kanss?

_Esa_. Ole pois ajettu. --

_Franssi_. Ot sää ryyppy, ninko mää, ni kaikki surut mennee tiähees, älä viltti ol vihane.

_1:nen renki_. Ei mutt onks se ny oikee tott, ett he meinaa menn yhtee?

_1:nen tyttö_. Mahtaa se flikka oll oikee hassu. --

_2:nen tyttö_. Mää tykkää, ett ne molemmat o yht hullui. --

_3:mas renki_ (nauraa.) Ei mutt kattokaas mejjuiki -- mennääs pojat panemaa ne pystöö. --

_1:nen renki_. Nuarell parill (asettavat nauraen ja pilkaten koivut portaiden ympärille.)

_Tilta_ (tulee pirtistä, tiuskaisten.) Mitä tääll teette, koko piha täynn. --

_2:nen renki_ (ivallisesti.) Tulimme onnee toivottammaa nuarell morseimell. --

_1:nen tyttö_. Älä ny ol nii maffee, Tilta, vaikk saat ittelles rikkaa äjjää. --

_2:nen tyttö_ (pilkaten.) Sitt pittää kai mee toivottammaa lykkyy tyä -- arvelen mää. --

_3:mas tyttö_. Lykkyy tyä ny sitt, Tilta.

_1:nen tyttö_. Ett sää ny mahr vaa oll hassu, Tilta. --

_Tilta_ (kiukkuisena.) Kaikki te olette tänäp ehtoosti viiripäisii ja oikee riivatuit -- korjakkaa luunne täält koht! --

_1:nen renki_. Ei mar -- me olemme tänn oikee käsketty ja pelmanni ja kaikki. --

_Franssi_. Hei pojat! hurrataas morsei. --

_2:nen renki_. Jaa, Tilta hurrataa.

(He ottavat häntä kiinni ja heittävät ilmaan.)

_Tilta_ (itkee ja tekee vastusta.) Antakaa mu oll -- se o vale -- ettekö te kuul! -- Ja lautamiäski, vanha äjjä, kehtaa oll yhress troikass tekemäss ilkeyttäs köyhäll piikaparraall.

_Sakki_ (tulee pirtistä.) Hi-hi-hih!

_Tilta_ (Sakille.) Mää kraapi silmät teilt pois päästänne. -- -- --

_Sakki_. Hi-hi-hi -- oleks vihane!

_Lautamiesi_. No Sakki, -- mitä kaikkin pitkin päivin sää ny meinaat vanhall ijälläs? -- --

_Sakki_. Hi-hi. Nii -- nii mutt tull sisäll Antti ottamaa estiks ryypy -- mää tahro jutell su kanssas pari sanaa (tarttuu lautamiehen käsivarteen ja vie hänet sisälle.)

_Tilta_ (huomaten Esan.) On seki sentää miäs, tuaki -- ko tullee frijjaamaa flikkaa, eik sitt ol järkee, ett oll häne puolestas --

(Menee veräjälle ja hänen liikkeistään nähdään, että hän toreilee Esalle, joka vaan istuu pudistellen päätänsä.)

_1:nen renki_. Nyt sult meni torppa, Franssi. --

_Franssi_. Jos niill vaa o jottai piru kurei tuall sisäll, ni tahro mää oll fölis -- -- (pyrkii menemään sisään.)

_2:nen renki_. Älkää antako menn. --

_Franssi_. Päästäkää!

_Toiset_. Antakaa hänen menn. --

_Sakki_ (tulee ulos lautamiehen kanssa. Sakki kantaa viinakekkulia.) Kas nii Tilta, pann ny kaffeepannu valkeell, sill ny me otamme ryypy ja sitt piäne plörö -- yli koko laaki -- ja sitt ruvetaa hyppäämää -- sill tänäp ehtoosti piretää oikee lystii -- hi-hi-hi. --

_Lautamiesi_ (kantaa pöytää ja hänellä on taskut täynnä pikaria ja kahvikuppeja.) Hi-hi-hi-hi.

_Sakki_. Tull tänn sää Kalle, ko ossaat kirjottaa -- tiärämmä -- (ottaa povestaan erään paperin, jonka laskee pöydälle,) Tuass o sull pläkkii ja pännä ja pan siähee nimes. --

_Kalle_. Mitä vastee se sitt tarvitaa?

_Sakki_. Ei se kuulu snll -- su soppii ny vaa kyll vettää siähee nimes, ko lautamiäs o kirjottanu estiks.

_Kalle_. No sama se, olkoo menneeks -- tohkooko se nimi panna?

_Sakki_. Ni siähee juur. --

_Kalle_ (istuu ja asettautuu suuresti puuhaten kirjoittamaan.)

_Tilta_. Älä vaa kirjot ittees pussii, miäs, sill mää meinna sannoo paikall -- ei. -- --

_Franssi_. Ja mää pane vastaa. --

_Kalle_ (kirjoittaa.) Kalle -- Jussi -- Vihtori -- Erki -- poika Vähä-Pohjola -- Trenki. -- Nii, siin se ny o.

_Sakki_. Jahah -- Lues ny sitt se Antti!

_Lautamies_. Ko mu sisareni poika Franssi Pekka Ruusune, joka o mu ainoo periliseni, o ruvennu nii kovasti hultteimeks, ett hä vaa jua ja rentustellee, nii ett se o oikee synti ja häppee -- ja ko mää ny ole tullu vanhaks ja täytyy toimittamaa mu taloni, -- ninko sanas seisoo, ni jätäm mää Pyhämiähist torpa pois Tilta Karoliina Aaprahami tyttärell täyrellist syytninkii vastaa, joho kuuluu ruaka ja ylöspito kualemapäivää saakk ja kunnialline hautaus -- Uuss pirtti asuttavaks, -- kaks parrii ruajui -- yks pannu kaffeet ehtoo puall, ett saa sevottaa joukkoo -- hevone, lammasnahkaset fällyt, reki ja ryijy takapuall, kirkkoo joulun ja viis parrii sukkii parsimise kanss. Jaakopäivän se (20) kakskymmenes päivänä heinäkuut (1891) kahreksansattaa yhreksäkymment ja yks.

Jaakko Iisakki Jaakonpoika Etelämäki.

Todistavat:

Antti Juho Länsimäki. Kalle Jussi Vihtori Erki Lautamiäs. poika Vähä-Pohjola. Trenki.

(Hetki äänettömyyttä.)

_Tilta_. Mitä mää sill ny sitt tee, ei antakaa tänn se paperi -- lautamiäs. --

_Sakki_ (ottaa lautamieheltä paperin.) Hihi -- ei orotappas siä -- hee kuuluu viäl yks asia, nääks, sill su pittää ottamaa ittelles semmottee miähe, ett sää se tairat tyyrät -- ja semmottee, ett mää hyväksyy. --

_Tilta_. Vai nii. -- --

_Franssi_ (tulee esiin ja koettaa tehdä kumarruksen.) Se ole vissii mää, se, kosk siin paperiss seisoo minustkin kirjotettuu. --

_Tilta_ (tarttuu hänen käsivarteensa ja survasee hänet syrjään.) Men tiähees siit (menee Esan luo.) Kyll mää se tiärä, ett sää siin seisosit ja vahtaisit koko päivä ja päästäsit onne pois pivostas -- (tarttuu hänen käsivarteensa ja raastaa hänet veräjästä pihaan, sekä survasee häntä niskasta Sakkiin päin.) Tuass se o -- --

_Sakki_. Hi-hi-hi -- --

_Lautamiesi_. Hi-hi-hi ja ny me otamme ryypy, senki vanha kettu.

_Sakki_. Kaar klassei Tilta ja tarjoo sää Esa -- nii, ett kaikki saa. --

(Kaikki tunkeuvat pöydän ympäri, paitse Franssi.)

_Franssi_ (hetken mietittyään.) Niinno -- sama se -- annaks mull ryypy Tilta -- (katsoo pikaria.) Kyll se o hyvvää -- mutt kyll se o mull tyyristkii. -- Maljas ny Esa -- ja lykkyy tyä -- (ryyppää hiukan.) Mutt paha ämmä sait, sem mää sano -- (juo pohjaan.) Hei juu pojat ja flikat -- ny piretää lystii -- (pyyhkii kätensä päällyställä silmiään.) Ei -- lystii pittää ny pirettämmää, -- ei ny aut itku, eik suuttumus -- sill se viä päi mäntyy -- ja pittää Tilta ja Esa tulemaa tänn ja sirottamaa yhtee -- ottakaas kii pojat!

(Hän vie Tiltan ja Esan keskelle pihaa, sitoo heidät käsistä yhteen kaulahuivilla ja asettaa reippaasti tanssiasentoon poikia ja tyttöjä parittain näiden ympärille; laulavat.)

Säveleeksi soveltuu: "Vielä noita honkia humisee Suomen salomailla" ja "Minun kultani kaunis on, sen suu kun auran kukka" tai joku muu kansanlaulu.

Laulu.

Nuorra ollen riemuitaan Päivä ijän muuttaa Vanhenneina muistellaan Entist ihanuutta.

Ken ei laula nuorena Eikä tanssi, soita Sill ei ole vanhana Sulomuisteloita.

Nyt kun aik on verraton Pidot parahillaan Laulu siis ja tanssi on Ilo tämän illan.

Tiltalle ja Esalle Nyt onnee toivotamme Kohta heidän häissänsä Me tanssiella saamme.