Part 1

UUDEN PIRTIN HYPPIJÄISET

Yksinäytöksinen kansannäytelmä

Kirj.

GUSTAF VON NUMERS

Kuopiossa, U. W. Telén & co, 1907.

O-Y. Kuopion Uusi Kirjapaino.

HENKILÖT:

_Sakki_, rikas torppari, vanhapoika. _Franssi_, edellisen sisarenpoika. _Esa_, Sakin renki. _Tilta_, sakin piika. _Lautamies_. _Eräs pelimanni_. _Eräs renki_.

Nuorta talonpoikaiskansaa.

Sakin torpan pihamaa, Vanha pirtti oikealla. Äsken salvettu uusi pirtti vasemmalla. Aita ja veräjä maantietä vastaan perällä. Takana maisema. Vasemmalla ramppiin päin tarhan aituus veräjineen.

Lauantai-ilta keskikesällä.

_Esa_ (Kiinnittää uuden pirtin lukkoa) (Laulaa:) Ei nyt enää, ei nyt enä kesää marjat auta...

_Tilta_ (Tulee vanhasta pirtistä kiulu kädessä. Menee tarhaan ja alkaa siellä lypsää. Näyttää olevan pahalla hatulla. Esa vilkasee vähän vinoon taaksensa ja jatkaa laulamistaan korkeammalla äänellä.)

_Esa_. "Minun kultani rakkaus on ruostunut, kuin rauta."

_Tilta_ (tyrkkäsee lehmää). Seis' hiljaa siin' senki mööpeli.

(Hetki äänettömyyttä.)

_Esa_ (laulaa vielä kovemmasti kiusoittaakseen.)

Voi sinun hitto ko harmittaa Ko kultani hallaa muita -- Sydäntäni mun viileksii Ja pitkin lapaluita. --

_Tilta_ (tiuskasee). Pir suus kii, ain su' täytyy ronist!

_Esa_ (käänteleikse) Ohoh!

_Tilta_. Jaa-ah! eks ol minnuu enne nähny? Lait sää lukk paikallas vaa -- et se joskus reelaaki tulis! --

_Esa_. Vai niin -- kuuluk se sull. -- Niin! kyll mää ymmärä.

_Tilta_. Älä tee ittees viisaammaks, ko olet.

_Esa_. Nääks vaa! Kyll kai sää haurot niit kultamunniis taas. Onk kaupat jo tehty klaariks tuall sisäll, kosk sää nii maffeeki jo olet?

_Tilta_. Ol vai! -- sanon mää --

_Esa_. Sanoks sää? -- Luuleks jo olevas ämmän täss taloss? -- Oll vaa mu pualestani, mutt em mää koskaa su trengikses ruppee.

_Tilta_ (vähemmän kiivaasti.) Huamispäivän mää täält lähre vissii, jos et sää lakkaa noist jutuistas. -- -- (Mielistelevästi.) Tulleek se valmiiks tänäp ehtoosti -- se pirtti!

_Esa_ (On vaiti.)

_Tilta_. Kuulitko sää, mitä mää sanoi?

_Esa_ (Nyrpeästi.) E! --

_Tilta_. Tuleek se valmiiks tänäp ehtoosti?

_Esa_. Mistäs mää se tiärä. --

_Tilta_. Eipä siit enää muut puutu, ko lukku. --

_Esa_. Vai nii -- sitt sää se itt tiärät paremmi. --

_Tilta_. Kröötti!

_Esa_. Rahamorsei!

_Tilta_ (Ärtyneenä). Kuuluuk se sull? (Sävyisämmin) Tieräks mis tänäp ehtoosti hypätää? --

_Esa_. Lehtimäess. --

_Tilta_. Kuka siäll pellaa?

_Esa_. Eiks mahr Antti. --

_Tilta_. Tuleks sää?

_Esa_. Mää anna palttuu tanssin.

_Tilta_. Mutta mää mene -- mää.

_Esa_. Taitaa olla parast, et menet, nii kavva -- ko pääset.

_Tilta_ (kiivastuen). Pääse!

_Esa_. Ni -- sillai mää meinaa ett sää pia saat istuu penki pääs -- tua kanss (viittaa hyvin ylenkatseellisesti vanhaan pirttiin päin.)

_Tilta_. Jos et sää jo lakkaa -- niin em mää enään koskaan katto su päälläs.

_Esa_. Se o keveesti sanottu -- ko et sää must ennää mittää pir (sylkäsee). Hyi! ja tommose vanha äjjärahju kanss.

_Tilta_ (pyyhkäsee esiliinalla silmiään). Kyll mää se tiärä ett sää tahrot mu tehr lauluks koko pitäjäll, -- mutt se o vale -- vale sanon mää -- ja sull o järkee vähemmä pääsäs, ko kärväsell.

_Esa_ (vähän tunteellisesti). Hm -- häll on rahhaa ja mää ole vaa semmone köyhä trenki. -- Mutt kyll se kaikki tietää, ketä sä meinaat. --

_Tilta_. Älä sa koskaa (nauraa) stää luul, ett mää sinnuu meinaisi --.

_Esa_. Nii, nii kyll mää se tiärä, ett se siks ny o muuttunu. -- --

_Tilta_ (kiekaillen.) No pan se ny sitt miälees. -- Mutt sää olet semmone jörri, joho ei mikkää kose. --

_Esa_ (huokaa.) Kyll se vaa kossee -- (lopettaa työnsä ja sulkee oven.) Kas nii ny mä tykkää, ett se o valmis --

_Tilta_ (nousee, käy Esan luokse ja kurkistaa hänen olkansa yli tupaan.) Mutt se onki oikee korree pirtti. --

_Esa_ (ärtyisästi.) Sää kai se parhai tiärät, mitä vaste hä se rakentanu o.

_Tilta_. Mist mää se tiärä, paremmi ko sääkää.

_Esa_ (ivallisesti.) Kai hä (osoittaa vanhaan pirttiin päin) se sull sanonu o. --

_Tilta_. Kui hä stää mull sanos, paremmi ko sull kaa.

_Esa_. Eiks mahr!

_Tilta_ (ärtyneenä.) Nii -- eiks mahr!

_Esa_. Stää mä juur meinasi.

_Tilta_. Soh -- lakkaa ny joh!

_Esa_ (kurkistaa pirttiin.) Kyll tommone pirtti sentää olis hyvä olemass!

_Tilta_. Mitä sää sill sitt tekisit?

_Esa_ (panee käsivartensa hänen vyötäistensä ympäri.) Panisi su sänky' lairall lapsii lullaamaa.

_Tilta_. Älä siin -- senki rehju! Mutt mihe maailmasee hä tua pirtti tarttee!

_Esa_. Mää luule, ett siit tullee semmone riaskameijeri, ko lukkarill'ki o. --

_Tilta_. Jos hä vaa ruppee tääll jottai uutt toimee, ni jätäm mää häne palvelukses -- ei mutt tieräks, mitä mää luule -- --

_Esa_ (epäluuloisesti.) Nii, nii kyll mää se tiärä, ett hä se sull sanono o, vaikk sää olet siin nii olevanas.

_Tilta_. Oleks vai -- taikk mää flättää -- (veitikkamaisesti.) Ei tiäräks -- kaupunkiherroille hä se o meinannu suveks, ett he sais siin assuu.

_Esa_ (kiivaasti.) Mutt' ei!

_Tilta_. Ai, mutt se olis hauskaa!

_Esa_. Mutt ei! sanon mää.

_Tilta_ (kiusoittavasti.) Mutt nääks, ko tekkee nii kumminki.

_Esa_. Jos vaa joku kaupunkiherra tullee tänn -- nii varokoo silmäkulmiis.

_Tilta_ (nauraa.) Eipäs vaa -- siilo mää saisi käyttää tilaisuutt. --

_Esa_ (synkkänä.) Kyll mää niitte kaupunkilaiste konstit tunne.

_Tilta_. Mää luulle, ett ne o flikkai kanss siäll hyvi hauskoi.

_Esa_. Em mää pir sust ennää vällii lainkaa, kosk sää tommoisii puhut -- kui mont friiarii sull oikee pittää oll'?

_Tilta_ (kiekaillen.) Niin mont, ko mää vaa saa. -- Ei se ol huonoa, joll o jo esliina täynn ja viäll voi ottaa lissää, kene hä tahtoo.

_Esa_ (huokaa.) Kyll mää se huomaa, ett se o sillail, ett sää olet tua vanha tottunki raha tähre.

_Tilta_. Sitt sää voit tull friijaamaa leskee, ko hä o tullu rikkaaks.

_Esa_. Oh! ei tommone vanha pukki koskaa kuol. -- Ei mutt lakkaa ny jo puhumast tommosii -- se tiäräks tekkee mull nii pahhaa.

_Tilta_ (häijysti.) Hah-hah-hah, älä tee ittees nii vissiks asias pääll -- raha o rahhaa ja ihmise täytyy kattoo ettees nii kauva, ko o nuari.

_Esa_. Luuleks, ettem mää sitt on -- nee löytäs.

_Tilta_. Mist sää se ottasit -- köyhä sää olet, ninko kirko rotta ja köyhäks myös jäät, joka et koskaa ämmääs voi ruokkii, mutt nääks mää tahro oloni paremmaks -- mää.

_Esa_. Niin -- kyll mää se ny huomaa, ett sää koitat ettees kattoo -- mutt (sylkäsee vanhaan pirttiin päin) tommose paha, vanha, märäntynnee äjjärahju kanss -- hyi ilkeet -- se o juur, ett ottaa vanha tontu raha erest. --

_Tilta_ (lyö häntä korvalle.) Kas nii, ny se o loppu tämä juttu -- sanon mää. --

_Esa_. Ai! -- (hellästi.) San ni minull Tilta oikee tott, millai asiat o tee välissänne -- sill em mää tair tätä kavvempaa kärsii.

_Tilta_ (nostaa kätensä.) Tahroks viäl. --

(Joukko nuorta väkeä tulee maantiellä viikatteet ja eväskontit selässä. He pysähtyvät ulkopuolelle aitaa).

_1:nen renki_. Nääks noit, ko tappelee lavvantaiehtoosti.

_1:nen tyttö_. Menkää ny esti pappilaa, niin se kattoo sitt paremmi ulloos ihmisill, ko kulkee maantiäll. --

_2:nen renki_. Kyll vähä Tilta vihhiill mennee torppari trenki kanss, ko hä kyll vois saar vaikk tua rikkaa Sakinki. --

_Tilta_. Nii -- se tähre mää -- täss juur anna häll ympärs korvii, -- ko hä käy kyläst kyllää kreetuumass minust -- senki roikale. --

_2:nen renki_. Eik se ol tott sitt?

_Tilta_ (ynseästi.) Enks mahtas saar sinunki, jos vaa tahtosi.

_2:nen renki_. Nii, kyll mää se tiärä, ett kaikki flikat mu perässäni karraa.

_Kaikki tytöt_. Muttei yksikää!

_1:nen tyttö_. Älä sää tee hänt ylpeemmäks, ko hä o. --

_2:nen renki_. Mull o flikkoi jo niin tarpeeks, ett em mää ennää pir usseemmall vällii tänäp ehtoosti ja tuako viäl hakkaaki. -- Mutt katto sää ettees Esa, ettes viime jouru puhemiäheks täss taloss.

_1:nen renki_. Pir vaa vaari, Esa, ettei pukki pääs kaalimaahaa. --

(Naurua.)

_Tilta_. Olkaa ny jo kaikki vai. -- Jokoss isoll niitull kaikki heinä jo tehty?

_1:nen renki_. Ei, kyll se viäl viikko kestää, mutt mee täyty tuli kyllää, ett saamme tänäp ehtoosti hypät ja sitt huamen kirkkoo pappiiki vähä kattomaa. -- Ja sää Esa olet, näämä, saann klasitki valmiiks sitt tuostaise.

_Esa_. Kyll se ny mu puolestani pitäs olemaa valmis.

_2:nen renki_. Ettekö te nytt tiär sannoo, mihe tarkotuksee hä tua pirtti meinaa.

_Esa_. Emme tiär paremi, ko tekkää.

_1:nen tyttö_. Eiks hä stää ol teill sanonu sitt.

_Esa_. Ei, -- hän meinaa kai, ett mitä se meill kuuluu.

_2:nen tyttö_. Hä o vissii hyvi ilkee -- Jestapoo -- mitä vanha äjjä ny sitt tekkee uurell pirtill (nauraa.)

_1:nen renki_. Eks ymmärr, ett hä kai meinaa menn naimaa.

_Tilta_. Mää luule, ett sin tullee joku herra kaupungist suveks. --

_Esa_ (kiivaasti.) Ei, mutt mää sano, ett siit tullee riaska-meijeri.

_Tilta_. Ei, kyll se o vaa kaupunki-herroi vaste. --

_2:nen renki_. Te olette näämä, yhtviisaat kumpiki -- Mutt mää se tiärä kaikkei paremi -- hä ruppee siin myymää olut ja viinaa meill, ko me tulemme isolt niitult. --

_3:mas renki_. Sitt sää Esa saat olla yht päät piäness.

_1:nen renki_. Ja Tilta o se ko myy.

_Tilta_. Äläs luul! -- Meinaatteko hypät tänäp ehtoosti?

_3:mas tyttö_. Jos sää olet niin hyvvää pratsii vanha Saki kanss, ni men sää Tilta kysymää, jos me saamme hypät tääll.

_1:nen renki_. Niin juur -- uures pirtiss. --

_Tilta_. Kyll -- orottakaa te stää vaa!

_2:nen renki_. Niin, me saamme hypät sitt ain häihii saakk. --

_3:mas renki_. Siks, ko Esa pääsee puhemiäheks! (nauraa.)

_Tilta_. Kyll vaa, -- puhemiäheks hä vissi pääsee, sitt ko aika vaa kerra tullee, -- kaikkei valleittes palkaks. -- Emmeko sais hypät teill Majja?

_1:nen tyttö_. Kyll mää luule, ett saa --

_2:nen renki_. Eiks mahtas saar vähä kattoo sinn pirttii sisäll. --

(Avaa veräjän ja käy kurkistamaan uuden piriin ovesta sisään. Koko seurue tulee jälestä ja portailla syntyy tungos.)

_2:nen tyttö_ (kurkistaa rengin olkapään yli sisään.) Mutt mihe merkillissee se mahtaa tota pirttii meinat?

_3;mas tyttö_ (Tiltalle.) Em mää sunkaa viittis oll täss taloss, tiätämätt mihe hä se tarttee -- sää olet huano, Tilta, konnes sää siit ol tietoo saanu. --

_Tilta_. Orottakaas vaa, ko hä tullee ulloos, ni teill tullee kiiru.

_3:mas tyttö_. Eik stää ny eres kattookaa sais. --

_1:nen renki_. Kyll se vissii o asuttavaks meinattu, kosk siin o piisiki.

_3:mas renki_. Se pääll saat oll vissi --

(Kaikki tunkeuvat kurkistaen toistensa olkapäitten yli.)

_2:nen renki_. Majja! mennääs sisäll hyppäämää!

_1:nen tyttö_. Em mää sunkaa uskall.

(Renki raastaa hänet sisälle ja alkavat siellä tanssia -- kaikki muut seuraavat jälessä. Laulaen ja nauraen tanssitaan tuvassa.)

_Esa_. Mutt kyll tee ottaa piru, jos äjjää tullee ulloos!

_Sakki_ (tulee vanhasta pirtistä, seisoo hetken aikaa portailla katsellen nuorten melua. Lyö vihdoin kovasti sauvallaan lattiaan.) Äh! Pääsetteko ulloos siält. -- -- Mitä teette te siäll? kirotut penikat -- Jaa-ah -- korjakkaa luunne vaa siält koht. --

(Nuoriso rientää ulos veräjästä, jonka ukko sitte sulkee heidän jälkeensä.) (Esalle ja Tiltalle.)

Kuka teill o antanu luva vettää tänn koko kylä karjaa -- häh? --

_Esa_. Ei se mee vikame ollu.

_Tilta_ (tiuskasee.) Ei sunkaa se siit se pahemmaks tullu. --

_Sakki_. Oleks jo lypsäny?

_Tilta_ (tiuskasee.) Ei lehmät ol viäl kotiikaa tullu -- muutko yks.

(Ottaa kiulun ja menee kiivaasti vanhaan pirttiin.)

_Sakki_ (herittää sauvallaaan maantielle-päin.) Älkää vanrakko tänn. -- Te olette vissii tänä vuann taas unhottann, miss raja käy isoll niitull, viime niititte mu osaltani kolm krinnii. --

_1:nen renki_. Ja tänä vuonn otimme kuus ja siähee viäl yhre, niin se tekkee seittämä.

_1:nen tyttö_ (ivallisesti.) Me piti vaa kysymää, jos me olisimme saanu hypät tääll ehtoosti -- uuress pirtiss.

_Sakki_. Häh! luuleks sää, ett se o tehty hyppyi vaste?

_1:nen tyttö_. Nii -- me luulimme sillai!

_2:nen tyttö_ (teeskennellen.) Iisakki o naima-ijäs viäl ja häll o rahhaa.

_Sakki_. Mutt hä o ollu nii viisas, ettei ol antanu flikkai niit kynnii itteltäs. --

_3:mas tyttö_. Mut ihmiset sannoo, ett te meinaatte viäll menn naimaa. --

_Sakki_ (nauraa.) Sannook ne! -- No sillo saatte sitt hypät tääll ja viinaa kanss, nii ett pirtti o väärippuali.

_3:mas tyttö_. Ouks tua häätupa -- tua?

_Sakki_. Kuuluuk se sull. -- Menkää ny jo vaa kottii puuroll, ett vanha väkiki saa yölevo.

_Rengit ja tytöt_. Hyvästi -- hyvästi -- kyll me sitt tulemme, ko käsketää. -- -- -- Joko huamenn krykkypaali? -- -- -- Laittakaa vaa viinaa kottii nii paljo, ko mera jaksaa vettää, ett saaraa aika laill juar -- -- -- mutt jättäkää pieni märkä ristiäisiks kanss -- hyvästi, hyvästi (menevät nauraen.)

_Esa_ (puoli-ääneen.) Ja maahaspanijaisiks jah. --

_Sakki_. Ja maahaspaniaisiks -- nii. -- Ah! älä luul, ett mää nii pia kuale -- -- -- onk sull ovi valmis joh -- häh? -- jassoo -- men ny sitt hakkaamaa hakoi. --

_Esa_ (mutisee.) Parempi olis, ett ajattelisit hakko levittämist ettees tiäll -- ko se ett naimist.

_Sakki_. Pir suus kii. --

(Menee vanhaan pirttiin.)

_Esa_. Kirottu äjjärahju -- ny ne o yhres taas tuall sisäll ja valla se tähre, ett häll o rahhaa -- mu tekiss miäll polttaa tua uure pirti ja kaikki krontmänttinäs (menee hakkaamaan hakoja.) Mitä ne ny taas mahtaa siäll keskustell -- (hiipii ikkunan alle.) Voi, voi, ko tämä o surkeet -- (tulee huokaillen takaisin.) Rahhaa -- rahhaa -- nii -- nii -- nii -- (hakkaa hakoja.)

_Franssi_ (laulaa ja räyhää ulkopuolella.)

"Jos on nätti neitonen, niin kyll on potra poikanen -- Lal-la-la-lal-laaaa, lal-la-la-lal-laa."

(Tulee jotenkin päihtyneenä. Hän on puettuna oikean talonpoikaiskeikarin tavoin, viinapullo taskussa.)

Moro!

_Esa_. Eiks mahr oll ehtoo nyh -- -- --

_Franssi_. Taitaa oll -- sama se mull o -- -- Onk äjjä koton -- häh?

_Esa_. Eiks mahr. --

_Franssi_ (hiljaa.) Kummosell hatull hä ny o tänäp aamusti -- pualpäivästi -- ehtoosti, taikk mikä se ny o.

_Esa_. Eiks mahr oll ilone -- luulem mää. --

_Franssi_. Tahroks ryypy?

_Esa_. Eh. --

_Franssi_ (ottaa pullon taskustaan, kurkistaa sitä.) Se perkele o valla tyhjä (heittää pullon aidan yli.)

_Esa_. Älä heit pottuus rikki. --

_Franssi_. Mää luule, ett siin oli läpi pohjass (hiljaa) tiäräks, jos äjjäll o jottai karvast koton?

_Esa_. O häll!

_Franssi_. Mist hä o saanu stää -- -- häh?

_Esa_. Oll eilä kaupunkiss. --

_Franssi_. Onk stää paljo?

_Esa_. Viis kannuu. --

_Franssi_ (hypähtää.) Viis kannuu -- kattos pirruu. --

_Esa_. Kryykkypaaliks se o tuatu tiärämmä. --

_Franssi_. Tilta kanss-ko hä meinaa?

_Esa_ (huokaa.) Tilta kanss. --

_Franssi_. Mutt mee täytyy se estää --

_Esa_. Est sää vaa -- mitä se mull kuuluu. --

_Franssi_ (alentuvasti.) Ei, mutt tiäräks Esa, mee pittää oll pratsii ja puhaltaa yhtee hiilee -- sanoiks sää viis kannuu?

_Esa_. Miks nii sitt?

_Franssi_. No sitt mennee mult perintö helvettii -- -- ja kyll mää se tiärä, mihe päi sää sihtaat. -- --

_Esa_. Rautatietyähöö, ninko kaikki muukki -- --

_Franssi_. Taikk tonn luhtii. -- Kaks friskii poikaa me, yht vanhaa äjjäraatoo vastaa -- -- annetaas häll selkää -- -- -- sanoiks sää viis kannuu?

_Esa_. Mitäs se auttas -- se o kaikki loppu mee välisämme Tilta kanss (huokaa) kaikki loppu. --

_Franssi_. Ann oll sitt vaa -- kai hä pia kualee ja sitt mää ole poikaa leske kanss -- viis kannuu. --

_Esa_. Häh!

_Franssi_. Mull o kyll konstit vaiväe kanss. --

_Esa_. Koitas vaa vahrat hänt -- sanon mää. --

_Franssi_. Tahroks tapell --?

_Esa_. Nii -- koitas vaa vahrat hänt, sanon mää kert viäl -- ni mää näytä sull pia, mihe mää su nokkas käännä. --

_Franssi_. No -- no -- no -- ollaa ny pruurii ja yht pratsii. -- Mää ole rikas ja sää olet köyhä -- mutt se o sama se -- sää otat Tilta ja mää ota rahat ja mää ole isäntä ja sää olet trenki ja sitt me juaraa yhress. -- Kuuleks -- luuleks ett äjjä antas mull ryypy, jos mää menisi sisäll.

_Esa_. Ompa häll koko kekkuli. --

_Franssi_. Perhana -- jos em mää olis jo nii paljo piäness. --

_Tilta_ (tulee pirtistä.) Oleks sää taas juavuksiss -- sää meinaat kai taas tapella hyppypaikass, ninko sää pruukaat -- kyll se o kanss stää, ko se o, ett oll semmone korree poika, ko sää olet -- ja pittää olemaa tommone juappolallu.

_Franssi_. Sanoks sää "korree poika"! Hei Tilta! Ko mää tule tähhää isännäks, ni sää tulet mull piikaks -- sill -- sill nääks mää meinaa nair jonku isokylä rikkaa talotyttäre, enk huali mistää köyhäst torppari hamehännäst. -- --.

_Tilta_. Ei ol väärttikää. --

_Franssi_. Ninko em mää sitt sinnuu sais, kosk mää vaa tahro. --

_Tilta_. Älä nual, ennenko tipahtaa! Men sää enstiks tonn navetovinttii nukkumaa ittes selväks ja tull sitt frijjaamaa minnuu, ni mää näytä sull, mihe harakat pessiis tekkee. -- Mää luule ett vanha Sakki su pessee, ko hä su ny näkkee. --

_Franssi_. Kuuleks Esa -- älä sää ruppee tua kanss kauppoihii, siit tullee piru paha ämmä. --

_Tilta_. Niin tulleeki -- siit saat oll vissii --

(Menee tarhaveräjästä.)

_Franssi_. Kuuleks Esa -- luuleks sää, ett mää saisi ryypy tuall sisäll -- jos mää korreesti ja kiltisti pyytäsi?

_Esa_. Su soppii koittaa. --

_Franssi_. Ja mää koita oll olevanas, ninko mää olisi selkee. -- --

_Esa_. Sitt se o parast, ett sää vaa luuraat ove ravost ja kysyt, ett pääset pakkoo aikanas.

_Franssi_. Jos mää olsi tiätäny, ett häll nii paljo viinaa o koton -- ni olsi äskö ottanu piänemmä ryypy -- -- Mutt tämä poika ei pelkää -- konnei hä vaa haistas mu henkeeni -- --

(Menee rohkeasti vanhoille portaille päin.)

_Sakki_ (tulee juhlapuvussa korkea hattu päässä.) Ah! Franssi! mitä sää täällä hyppäät -- -- mutt oli se sentää hyvä se, ett sää tulikki, sill mää meinaa su lähettää. -- --

_Franssi_ (peräytyy taaksepäin käsi suun edessä, jottei joutuisi liiaksi lähelle ukkoa -- kompastuu viimein ja kaatuu maassa olevaa haravaa vasten, jonka piikit ovat ylöspäin käännetyt.) Ai perhana! (pitelee pahasti irvistäen takapuoltaan.)

_Sakki_ (nauraa.) Hah-hah-hah-haa -- pretkaileks sää taas ympärs juavuksiss. -- --

_Franssi_. Ai-ai-ai mist mää se tiäsi, ett tua saamari kamssu tuass oli. --

_Sakki_. Kirottu juapporenttu.

_Franssi_ (tekeytyy säälittäväksi ja on ontuvinaan.) Ai-ai -- ko se tekkee kippeet -- ai-ai -- antakaa mull ryyppy, eno -- antakaa ny yks piäni -- ai-ai -- mää luule, ett meni housuihii läpi -- tonn takapuall -- ai-ai.

_Sakki_. Selkääs saat, muttes mittää muut. --

_Franssi_ (mairittelevasti.) No, no, ko eno ny mennee naimaa, ni mennää ny kattomaa stää viire kannu kekkulii. -- --

_Sakki_. Häh -- mist se ny jo olet keriinny haistamaa -- -- hah-hah-haa -- -- mitäs sauosit, jos mää se ota framill jo tänäp ehtoosti?

_Esa_ (ynseästi.) Jassoo!

_Sakki_. Häh! -- mitä jassoot sää siäll hojet -- lait ittes koht mettää ja tua siält pari kantamust mejjui (nuoria koivuja.)

_Esa_- Mitä niill tehrää?

_Sakki_. Häh! Kysyks sää mitä niill tehrää -- ko mää käske, ni sää menet ja koht. --

_Esa_. Mihe ne tullee, jos mää saa luva kyssyy. --

_Sakki_. Se ei kuulu sull. -- --

_Esa_. Ei sunkaa meill tiärämmä tänä vuonn kaht kerttaa mittomaaria ol. -- --

_Franssi_. Onk se ny sitt oikee tott, ett eno meinaa menn naimaa?

_Sakki_. Hi-hi-hi kuuluuk se sull kanss? -- vai nii -- orotappas -- menn sää ny kyllää ja käsk tänn nuaret hyppäämää ja saamaa yhre kaffepunssi -- ja pelmanni kanss -- ja -- ja -- nii -- lautamiähe su kanss tarttee käskee, mull o, nääks, häne kanssas jottai juttelemist. -- --

_Franssi_ (mahtavasti.) Mutt mää pane vastaa tee naimistanne.

_Sakki_. Sää -- hah-hah-haa. -- -- Eks jo olekkaa menny Esa?

_Esa_. Mää tahro estiks tiätää, mihe niit mejjui tarvitaa. --

_Sakki_. Sää panet ne tonn uure pirti ympärille sanom mää, ja ko mää ole sanonu, ni sää menet -- ja koht. -- --

_Esa_. No olkoo sitt uutt pirttii vaste, joka ny o valmis, mutt jos te vaa laitatte tääll jottai muit hullutuksii, niin lährem mää täält koht tiäheeni.

_Sakki_. Pir vaaris vaa Esa, hah-hah-haa.

(Esa ottaa kirveen ja lähtee.)

_Franssi_. Eno nauraa, mutt mää ole vihane -- ja pirä Esa kanss yht puolt. --

_Sakki_. Senki penikat -- pääseks sää siit pia kyllää käskemää. --

_Franssi_. No -- mene kyll, ko mää vaa estiks saa yhre ryypy.

_Sakki_. Ei. --

_Franssi_. Lainakkaa mull yks markka sitt. -- --

_Sakki_. Tiäh huuti!

_Franssi_. Viiskymment pennii eres -- kyll mää se takasi maksa. --

_Sakki_. Olenko mää enne sull mittää pruukannu lainat -- mitä?

_Franssi_. Ette koskaa. -- --

_Sakki_. No -- su pitäs se sitt tiätämää, men ny vaa toimees. --

_Franssi_. Mutt jos eno mennee naimaa, ni mää jää ilma -- ja sitt jouru hunninkoll, valla rentuks.

_Sakki_. Siihee sää jo olet tottunu. --

_Franssi_. Ja mää ko ole meinannu nair jonku rikkaa talotyttäre ja ostaa tämä torpa taloks. --

_Sakki_. Juanu suuhuus, meinasit kai sannoo -- roisto -- marsi matkaas kyllää koht. --

_Franssi_. Jos mää estiks saa ryypy, ni mää mene sitt.

_Sakki_. Eks kuul jo, mitä mää ole sanonu?

_Franssi_. Saanko sitt, ko tule takasi?

_Sakki_. Saat, jos et ole enempää juavuksiss tullessass, ko se, ko menit. --

_Franssi_. Mää sano siäll kyläss sitt, ett mää tuli käskemää tee ja Tilta pualest. --

_Sakki_. Nii mu ja Tilta pualest hi-hi-hi nii san vaa sillai. --

_Franssi_. Mutt -- mutt -- kyll se o sentää vähä häppeet. --

_Sakki_. Orot sää siks, ko mää kuale, ni voit nair leske hi-hi-hi.

_Franssi_ (innostuneena.) Nii ja Esa me ajamme pois torpast -- ja mää ruppee teill trenkiks, eno.

_Sakki_. Kas nii, ny sää lähret, trenki retkall. --

_Franssi_ (mennessään.) Mutt piäni ryyppy.

_Sakki_. Ei yhtää, korjaa ny luus ja pia. --

_Franssi_. Mutt tua korkee hatu tee pittää mull kumminki lainamaa, ett mää näytä mukkeemmalt.

_Sakki_. No saat.

_Franssi_ (panee hatun päähänsä.) Mutt se o sentää häppeet, ett täytyy selkeen menn käskemää viarait pittoihii -- mu täytyy kumminki pann tua tyhjä potu plakkariini, ni se näyttää pulskeemmalt -- (ottaa maasta pullon ja pistää sen taskuunsa, jotta kurkku näkyy ja menee.)

_Sakki_. Hah-hah-hah-hah -- (kävelee ja nauraa itsekseen.)

_Tilta_ (tulee ja on pahalla päällä.)

_Sakki_. Kuuleks Tilta -- mu flikkani -- tull ny tänn istumaa mu viäreeni. --

_Tilta_. Äh!

_Sakki_. Tull ny vaa -- mää juttele su kanssas muutama sana. --

_Tilta_. Oletteko isäntä viinakekkulissa käyny -- vai kui?

_Sakki_. Ei mutt mää meinaa se ottaa framill tänäp ehtoosti. --

_Tilta_. Minkä tähre sitt? (ivallisesti) kas vaa, kui hianoss vaatteeski te olette tänäp ehtoosti. -- --

_Sakki_. Nii -- mää läheti Franssi kyllää käskemää tänn nuart väkkee kaffepunssill ja vähä hyppäämää ehtoosti -- ja Esa panim mää tuamaa mejjui. --

_Tilta_. Soo -- mitä vaste se ny sitt o olevanas?

_Sakki_. Kuuleks Tilta -- mu flikkani. --

_Tilta_. Sem mää sano teill isäntä, ett ko ihmine tullee vanhaks, ni hä tullee uure kerra lapseks. --

_Sakki_. Vanhaks sanoit sää -- stää em mää yhtää häppee -- mää ole tehny taksvärkkini ninko miäs, ettei mu tartte joutun pitäjä niskoill, sill mull o tavaraa ni paljo, ko mää itte tartte ja viäl vähä lissää, jos nii vaaritaa.

_Tilta_. Se o kyll hyvä Fransill, ett häll piisaa muutamaks ajaks.

_Sakki_ (kiivaasti.) Ftansill (hillitseikse) nii -- nii ihmise pittää asettammaa talos nii kavva, ko hä ellää -- seisoo sanas. -- Tull tänn flikkani ja älä näyt nii vihaselt, sill tänäp ehtoosti mää meinaa vähä hypätki su kanssas -- hi-hi-hi. -- Mull o nääks ollu paljo vaiväkkee palveluksess. -- --

_Tilta_. Nii -- teit o ain valitettu pahaks.

_Sakki_. Siin taitaa kyll oll perrää. -- Mutt ne ei oll ollu mull palveluksess, ko vuare -- mutt sä olet jo ollu kolmatt. --

_Tilta_. Ninko mää tykkäsi, ett se oli oikee synti ja häppee, ett tääll kattoo kaikki nii pahasti ulloos, ko mää estiks tuli tänn -- ja nykko mää ole saanu tääll kaikki vähä reiraa, ni mää tykkää, ett se o vaikeet, ett jättää stää toiste huolimattomai vaiväe kässii. Mutt kyll mää mene tiäheeni, jos te vaa ruppeette jottai hullutuksii tääll toimee panemaa. --