Part 9

Uskollinen Koira ja sen Isäntä.

Oli Koira kelwollinen Kerran Herralla hywällä Uuttera ja uskollinen Hywän tapainen talosa Häwälet ja häweljäskin, Jonga Isäntä ilolla Piti pulskasti hywänä: mutta kerran kelwoxesti Herra hywin hämmästywi, Työstä tultua tupahan Näki kätkyen kumosa Koiran kuonon werisänsä Punan pahan permannolla Pojan pojjes ainoansa: Josta kijwastu kiwasti Weti ulos murha miekan Pisti Koiran kuolliaxi, Mustin murhasi wihassa, Luuli lapsen koiraltansa Rewityxi, raadeltuxi, Ei tuo kiwas tutkinunna Aimoostansa asiata, Pikaisudesa pahasa Tuitus tässä tuimimmassa Tappoi paraan palweliansa Wanhan Koiransa wakaisen: Mutta koska katteloowi Tutki likemmin todella Asiata arweloopi, Nijn hän wasta huomaitseepi; Että Koira kelwoxesti Oli Kärmehen kawalan Madon suuren surmannunna Joka Yrmy yrittännyt Oli kämpiä käennyt Kijwetäkkin kätkyehen Pientä lasta puremahan Myrkyllänsä murhamahan, Tämän Koira kääkistääpi Ruman repijwi hajalle Madon murskaxi musersi Ruman rytysti, rusensi, Jossa jalossa sodassa Kehto kaatuwi kumohon. Koska kehdon kohentaapi Jälle pystyhyn panewi, Isä pikainen ilolla Löysi lapsen kehdon alta Hengis wirkkuna wiata; Mutta kärmeen kuolluxisa Warsin wankasa weresä Jota koska kummastuwi Itte harmilla hawaitsi Mieli pahalla pahansa Kijwaudensa kirotun Pikaisuudensa pahimman.

Eipä ilmoissa ikänä Eipä elinkautenakaan Taida kijwahat katua Parannella paremmaxi Mitä tekewät tosingin Pikaisuudesa pahasa Tuittu-päissä turmelewat.

148 Satu.

Kettu ja Etana.

Pahan Elkinen Etana Mato musta, maan alanen Työnsi päänsä tunkiosta Nosti nokkansa noesta Kehu kurkulla kowalla Kuinga taisi taikauxet Lugut kaikki lääkäritten, Kettu kuuli kelwollinen Joka luikahti likeltä Sano toukalle sanalla: Ensi paranna pahansi Omat wammas woitehilla Pojjes poista puutoxesi Ennen kuins sas ennakalla Muitten wikoja wihellät Loihdit muitten loukkauxet Toisten tulet Tohtorixi.

_Oppi_. Itte paranna pahansi Itte woitele wikansi Joss oot Lääkäri luwalla. Että sanoa sanalla Paljon paapottaa puhua, Että tehdä itte työsä Se on ainain asia Erinkaldainen eroitus; Älä suulla suurendele Elles kunnosa kykene.

149 Satu.

Kettu ja sairas Kukko.

Waipu Kukko wuotehellen Tuli Turka tautisexi Sangen sairasti kowasti, Tulipa tuttu towerinsa Ystäwistä ylimmäinen. Wanha Kettu wäipästellen Kattomahan, keximähän Tätä sairasta talosa Kyseleepi kelpo lailla Kuinga Kukko jaxaneewi Mitä pahasti potiwi? Mikä wamma warpahassa? Tahi päässäkin porotus? Kukku wastais waikiasti Woiwotuxella walitti: Mun on rintani rämänä Kaikki keuhkoni kulunu Jotta juuri henkämystyn Jossas astuisit ulomma Sinä sijrtyisit sikemmä Henki wetoni wetäisin Wilwastuisin wijliäxi Wielä tästä wöyristyisin.

_Oppi tästä Sadusta_. Moni tungenu tupahan Taudin alla terwehtääpi Waikka toiwoo tuonelahan; Kalman hajun haiskahtaapi Meistä, taudin muokatessa; Moni tulowi mukoma Nijnkuin Korppi kahtomahan Joko kuolowi karihta Jok' on pyörrystä potinut Jotta saisi saalihixi Kurmu kaikki kurkkuhunsa.

150 Satu.

Waimosta, joka Hukkui.

Oli Waimo onnetoinen Joka wajosi wetehen Hukkui wirtahan wälehen, Tätä miesi murheellinen Haki suurella surulla Jotta löytäisi joesta Hukkunehen hengettömän Waimon ruumihin wedestä Työnsi wenehen wesille Paatin parahan talosa Jolla souti suoritteli Wasta wirtoa melowi Kohden koskea kokeewi Kexin kanssa kelwollisen, Ratki kaikilta kysyywi Jotka wastahan joella Häntä sousit suannolla Joss he tietäsit todella Misä ylhällä ylemmä Ruumis Akan rakkahimman Kosken alla ajeloowi Sillä täällä tännempänä Kaatu katala wetehen Wiery ulos wenehestä Aiwan tuolla alempana Suannolla sirkiällä: Kaikki wastaisit wagasti Huusit hänelle hywästi: Ookkos hulluna, hopero! Jossas ettit Emäntätäs Haet waimo wainaajatas Alta weden wierywäisen Nijn sun täytywi todella Kiwan alta ahkerasti Alas souta alemmaxi Hywin hakea halulla. Eipä totta tosiahan Wastais ukko uhkeasti, Sillä waimo wainajani Eukko tämä eläisänsä Oli aina arwollainen Juuri kumma, ja kamala Itte pintainen peräti Warsinni wastahakoinen Joka soti soutamalla Wasten tuulta ja tulea Wasten altoja ajaxen; Sentään uskon uiskelewan Luulen wissihin wagasti, Jotta jälkeen kuolemangin Eukko erannut elosta Wasta wirtoa wetäy, Ylöspäin on yötynynnä.

Ei paha lyöden parane: Ken pahan tawat sanowi Se taiwaan tähdet lukowi Meren aallot arwoapi.

151 Satu.

Hewonen ja Paarma.

Yxi oris oiwallinen Ratsu juuri ramattawa Korska, suuri ja kööljas, Alla seisowi satulan Hopiasta hohtawaisen, Koreasti kaunistettu, Suittet suussa ne silatut Millä lienewät minatut, Kanto päänssä pulskimasti Keno niskoingin käweli Päänsä pystyssä pitäwi. Tämän kimppuhun käkesi Hewos-paarma hörisewä Istu paarma päähisille Sijnä puhu ja pärisi: Tästä suuttu suuri Ratsu, Sano Paarmalle pahasti, Sinä ilkiä itikka Kuingas kehtaajat kamala, Minun kuononi korean Tulla turpani keralle; Mene pojjes männistöhön Luusi korjaa kamala Muutoin lyön sun suutuxisa Aiwan lijwaxi litistän. Paarma lensi sitten pojjes, Mutta wiha wielä mieles Aiko kostoa kamala Toisti pistöä paremmin Tätä ruunoa rumasti. Tuli oris oiwallinen Joutu tielle juurikkoihin Karisti tuo kannikkohon, Tuli Paarma puremahan Meni sieranten sisälle Wielä reittengin wälihin Puri pisti paha Paarma Tätä hewosta hywästi. Josta pillastu pahasti Jouhi häntä joutawalle, Että särki sääri-luunsa Taitto jalkansa jalonsa Sijhen kaatu suuri ruuna Pienen Paarman pistoxista. Yhtä pientä ylpiätä Wiekkahinta wihollista Waik' on woimasta wähänen Älä härsytä hewillä Älä yllytä yreldä. Ole suuri sydämmestä Ylönkatso ylpeitä Willityitä wiekkaita; Waro ittes waromalla Pahan suowista pahoista. Autuas on armon saanut Pääsnyt päiwistä pahoista.

C. G.