Part 6

Yxi Kettu sai kerran nähdä kuinka yxi Kukko istu ja kukersi Kanainsa kansa yhellä orrella. Mixi sinä niin istut, minun ystäwäni, sanoi Kettu? mitä sinä teet niin korkialla yhellä orrella? sinun toimituxes ja askarees pitäis oleman maan päällä, ja minä luulisin, että yxi Kukko tuulesa eli korkialla on pois oikiasta elostaan. Mutta kukaties, ett' sinä ole kuullu niitä uusia sanomia, jotka on juuri päälle luotettawat: yxi yhteinen rauha on päätetty kaikkein eläwäin luondokappalten wälillä; ja ei yxikään saa hengen ja jäsenten rikkomisen haastolla, salaa eli julkisesti tehdä toiselleen wahingota.

Se on se ihanin, suloisin ja paras sanoma, kuin minä ikänänsä olen kuullut, wastais Kukko; ja siinä samasa ojjensi hän kaulansa, ikänäns kuin katsomaan ulos pitkin tietä. Mitä sinä kurkistelet, kysyi Kettu? ei muuta, sanoi Kukko, kuin kaxi isoa jahti-koiraa tuolla kauwempana, jotka tuota tietä juoxewat täyttä rawia, että kieli rippuu ulos kurkusta, ja niin hilpiästi ja nopiasti, kuin he suingin ennättäwät. Joss se niin on, sanoi Kettu, niin minä luulen se on paras, että minä kijruhdan pois. Mixi niin, kysyi Kukko? se yhteinen rauha mahta suojella sinua. Jaa, sanoi Kettu, sen se tosin säätä; mutta joss ne pahat koirat ei ole wielä kuullehet sitä ulos kuulutettawan, niin taitawat he yhtä hywin repiä minun turkkini palaisixi ja säpäleixi. Ja niin juoxi hän pois.

_Oppi_. Kettuja ketuilla pyytään; ja yxi wiekas käsitetään hänen omisa ulos lasketuisa werkoisansa.

93 Satu.

Yxi Skräätäri ja hänen Waimonsa.

Kerran ylös tuli yxi ilkiä riita yhden Skräätärin ja hänen Waimonsa wälillä. Waimo, joka ylönkatsoi miehensä käsityötä haukkui häntä saxi-krawuxi, saxi leikkajaxi -- ja niin edespäin. Josta mies suuttui, ja antoi hänelle hywän korwapuustin, mutta siitä tuli Waimo wiele sitä häpemättömämmäxi. Ja koska ei se auttanut, niin hän wei hänen yhteen wesi lammeen, ja upotti Waimonsa weteen kurkkua eli leukoja myöden; mutta niinkauwan kuin hän taisi kieltänsä lijkuuttaa, niin ei muuta kuulunut hänen suustansa, kuin sama haukkuma-nimi ja monta muuta häwäistystä. No, no, wain niin ajatteli hän, minä hawaitsen, ettei muuta wälikappaletta ole, tyystyttä ja ääneti olemaan saadaxeni tätä ämmää, waan että hänen suunsa pitää tukittaman; ja niin pisti hän hänen sywemmä weteen päätään myöden; ja kuin ei hän nyt weden alla tainnut enää haukkua häntä saxi-krawuxi, niin nosti hän kätensä ylös weden alta päänsä päälle, ja leikkais kahdella sormella niinkuin saxilla, ja hijjoi kynsiään.

Koska nyt Mies sen näki, jätti hän kaiken parannuxen toiwon hänestä, ja sanoi: se pitää kuitengin oleman leikattu.

_Oppi_. Kuin yxi ynsiä waimo ei saa tahtoansa edes; nijn on kieli ja wiha, ne wijmmeiset jotka hän jättäis.

94 Satu.

Yxi wanha Mies ja yxi Aasi.

Yxi wanha Mies ja yxi wähänen poika ajoit edellänsä yhtä Aasia, markkinoille, siellä myydäxeen häntä. Eikö sinulla ole enempi mieltä, sanoi yxi äjjä joka tiellä tuli wastaan, kuin että sinä ja sinun poikasi käyttä liasa ja sawesa jalkasin, ja annatte Aasin käydä irralla joutilasna? sitten pani Mies poikansa Aasin selkään, ja käwi itte jalan. Sitten kohtais heitä yxi toinen, ja sanoi pojalle: sinä laiska-koira! pitääkö sinun ratastaman, ja annat isäs käydä jalan? sen jälkeen ajo isä poikansa juhdan seljästä, ja istu itte satulaan. Se kolmas tuli, ja sanoi: sinä wanha laiska lomppi istut itte hywästi, ja waadit sitä waiwasta lastas juoxemaan jälissäs kuin koiran. Isä otti sitten poikansa ylös ja antoi hänen istua takanaan tarakas. Sitten tuli se neljäs, joka kyysyi, joss Aasi oli hänen omansa eli ei? se on minun, wastais äjjä. Ei se niin näytä ulos wastais se toinen, kuin sinä niin waiwaat ja rasitat häntä. Kuingas minun sijs pitää elämän ja menettelemän itsiäni, sanoi äjjä ittexeen? sillä minua nauretaan, pilkataan ja nuhdellaan, tahi Aasi käy joutilasna, eli jos jompi kumpi meistä rattahin oli, eli joss me molemmin ratastamma; ja niin hän wihdoin otti köyden eli nuoran palan, ja sitoi Aasin kaikki neljä jalkaa kiinni, pisti yhen korennon wäliin, ja niin seljällään kannoit molemmin olka päillään Aasin torille. Sille irwisti ja nauroi jälle joka ihminen joka tämän kamalan asian näki; niin että äjjä suuresti suuttununna, ajoi ja lykkäis Aasin wirtaan ja meni jälle itte kotia.

Tämä kunniallinen Mies aikoi olla ja tehdä kaikille mielixi, ja mukautta kaikkein pään jälkeen, mutta hänellä oli se kowa onni, ettei joutua kenellekkään mielixi ja otollisexi, mistais myös wielä päällisexi Aasinsa.

_Oppi_. Se joka ei pane maata, ennen kuin koko mailma sijhen tytyy, se saa wissijn kipiän pään walwomisesta ja nukkumattomuudesta.

95 Satu.

Yxi Christitty ja yxi Pakana.

Yxi Christitty ja yxi Pakana jotka olit wanhat tutut waelsit yhes, ja puhut paljon keskensä sijtä oikiasta opista: ja koska he tulit Italiaan, niin antoi se Christitty sille pakanalliselle Towerilleen sen neuwon, että hän edes kerran tahtois tulla kirkkoon, messuun, ja sitten sanoa hänelle ajatuxensa. Pakana teki niin ja tuli kirkkoon; josa hän näki kuinga itte Jumalan palwelluxen alla kukkarolla käytiin, jota sohittiin ihmisten silmiin ja nenän alle ja kerättiin eli kerjättiin rahaa kokoon; ja kuinka hetken päästä, Unilukkari pitkällä ruoko-sauwalla käwi nyhkien ja pistäin, lyöden ja näppien ihmisiä päähän; ja kuinga kaikesta tästä hartaus hämmendyi joka kyllä muutoingin näky olewan horroxisa. Häneltä kysyttiin, mitä hän luuli kirkon menosta. Hywin kyllä, sanoi hän, kuin ei siellä rahaa ihmisiltä lipolla uloswaadittais ja heitä seipäillä sohittais, joka ei tapahdu meidän maalla.

_Oppi_. Pakanatkin näkewät ja pahaxuwat närkästyjen pahoja tapoja --; ja mixei sijs nijtä poispanna? nijnkuin pahentawaisia?

96 Satu.

Yhestä, joka oli rahansa ja waatteensa hukuttanut pelisä.

Yxi huirittelia, joka oli tuhlannut rahansa pois pelisä, seisoi ja purskui yhen owen wieres yhes wiinakellaris, sen alla kuin hän ajatteli mitä hänelle oli tapahtuwa. Yxi hänen tutuistaan tuli hänen tygönsä ja kysy, minkä tähden hän niin päiwitteli ja walitti? ei mingään tähden, tyhjän tähen, wastais hän. Kuingas sinä siis niin parut, itket ja walitat, kysyi se toinen, kuin ei sinulla ole mitään, jongas yli itkisit? juuri sentähden ettei minulla ole mitään. Hänen ystäwänsä luuli ettei hänellä ollu yhtään syytä murehtia; ja hän itte tahto tietä antaa, että hän päiwitteli, ettei hänellä mitään ollut.

_Oppi_. Waroituxet owat nijn opettawaiset, kuin ikään manauxet.

97 Satu.

Yxi Kettu ja Kissa.

Kerran ylös tuli yxi kysymys yhen Ketun ja yhen Kissan wälillä, kumpi heistä taisi tehdä ne suurimmat konstit mailmasa, joss hätä niin pakkoais ja waatis. Mitä minun tulee, sano Kettu, niin minulla on koko pussi täynnä konstia ja juonia, nauttiaxeni tarwitesa. Samalla tuli koko joukko jahti-koiria täyttä kynttä juosten, silloin Kissa kiipeis puuhun, ja näki sieltä kuinga se waiwanen Kettu rewittiin ja raadeltiin. Kissa sanoi silloin ittexeen: Se wissi konsti kuin minä olen oppinut, on paljoa parempi, kuin sata tietämätöintä.

_Oppi_. Ei kawaluus kauwwas auta: se yxinkertanen luonto ei ole jättänyt ketään ilman warustusta.

98 Satu.

Kaxi matka-kumppalia (Toweria) Erinkaltaisesta mielestä.

Kaxi miestä juuri erilaisesta mielestä olit kerran yhdesä matkasa. Yxi niistä käweli werkalleen maahan kallistetulla päällä täynnänsä ja alas painettu tuhannelta murhelliselta ja surulliselta ajatuxelta, ja huusi yhtä päätä, ak! woi! kuinka minun pitää saaman elatuxeni? se toinen waelsi matkansa lystillä ja iloisella mielellä ja jätti ittensä edeskatsomisen ja onnen käsiin. Minun ystäwäni, sano se murehtiwa, kuingas taidat olla niin iloisella ja tytywäisellä mielellä? niin tosin kuin minä olen yxi syntinen, tahtoo minun sydämmeni pakahtua ja haljeta murskaxi siitä pelwosta kuin minulla on elämäni ylöspidon puutoxesta. Tule, tule pois! wastais se toinen, käyköön kuinka tahansa, minä olen ottanut wissin päätöxen ja minulla on kaiken alla yxi tytywäinen ja iloinen mieli. Minkä päätöxen? kysy se surewa. Jaa, sen päätöxen, wastais se toinen, että tehdä kaikki mitä minä woin, ja muutoin kaiken alla uskoa itseni taiwan (Jumalan ) wapaaseen tahtoon ja hywään suosioon.

Mutta sano se tytymätöin, paitsi tätä olen minä tuntenut monta niin rohkiata kuin sinäkin, jotka wihdoin owat uskalluxesaan ja toiwosaan tulleet petetyxi; ja niin se wiheljäinen mies lyöttäysi muihin monenlaisiin murehisiin ja epäilewäisiin ajatuxiin sixi kuin hän wihdoin ulos puhkeis seuraawaiseen kysymyxeen: entä joss minä tulisin sokiaxi? sitten käyskendeli hän hywän matkan hänen kumppalinsa edellä umpi silmisä (kiinni painetuilla, lukituilla silmillä) koetellaxeen kuinka se käwis laatuun, joss sen kaltainen onnettomuus hänta tapais. Sillä wälillä hänen reissu-towerinsa, joka käwi hänen jälissään, löysi yhden rahakukkaron tiellä; joka tapaus näytti ja todisti kuinka tosi hänen oppinsa oli, nimittäin, että meidän pitää uskaltaman meitämme edeskatsomisen (Jumalan) huostaan ja haltuun: sitä wastaan se toinen ei saanut osaa löydykkästä, hywin ansaituxi rangaistuxexi epäilyxensä tähden; sillä kukkaro olis ollut hänen joss ei hän itte olis menetellyt itsiänsä niin, ettei hän saanut sitä nähdä.

_Oppi_. Se joka itsensä uskoo edeskatsomiselle (se on, Jumalalle) hän on wissi yhdestä ystäwästä hädän aikana; kuin, sitä wastaan yxi surewa epäillys Jumalan hywyydestä, saattaa yhen ihmisen sijhen mahottomaxi, ja tekee hänen ennen aikaansa onnettomaxi, pelwosta että tulla sellaisexi toisti (ajan päälle).

99 Satu.

Yxi Patus-Suutari (kenkäin-paikaaja) ja yxi Räntmästari.

Oli kerran yxi ilonen Patus-Suutari, joka tytywäisellä mielellä eli kaikki päiwänsä, ja huwitti itsiänsä, trallaamisella, weisulla ja leikkipuheilla. Mutta ei niin hywin ollut hänen kranninsa kansa, waikka hänellä oli rahat ja Ränttikammari hallusa; sillä huonesaan ei hän tainnut weisata eikä laulaa, eikä saanut lewollista unta: mutta kuin hän huomeneltain sai wähä unta eli meni horroxihin, herätti se ilonen ja lystinen Suutari hänen ylös usiammasti kuin sata kertaa --. Ak! kuinga usein hän kyllä tuhannen kertaa salaa toiwotti, että unta saataisiin osta markkinoilla, niinkuin muuta kauppa kalua, ruokaa eli juomaa! -- koska hän nyt näillä ajatuxilla waiwais itsiänsä, joukahti se hänen ajatuxeensa, lähettää sen weisaawan Suutarin perään. -- Tule rakas kranni, sanoi hän, sinä elät kuin yxi Printsi: kuingas paljon taidat wuodesa ansata hantwärkilläs? (käsityölläs) sit en tiedä, hywin uskottu Herra, wastais Suutari; sillä en minä kirjaan ylös pane minun sisälle tulojani, waan kuin minulla on leipä käestä niin suuhun, ja minä niin laitan, että minun rätinkini käy tasan wuoden lopulla, niin minä wähän ja ei ikään sure huomisesta päiwästä. Se on hywin, sanoi Ränttimästari, mutta joss sinä tiedät, paljonkos päiwäsä taidat ansaita, niin on se kewiä laskea mitäs wuodesa saat. Ei se ole mahdollinen tietä, sanoi Suutari, sisälle tuloni owat epätasaiset; sillä meillä on niin paljon pyhä-päiwiä, juhlia ja uutten pyhäin muisto-päiwiä (arki-pyhiä) jotka saattawat yhelle köyhälle handtwärkarille paljon estettä saadaxensa elää työstänsä. Tästä rehellisestä ja konstittomasta puheesta piti Ränttimästari paljon, ja pitkitti puheensa hänen kansaan.

yt minun ystäwäni, sinä olet tullut minun huoneeseeni, niinkuin Suutari, mutta mitäs siitä luulisit, joss sinä jällensä tääldä ulos lähdet niinkuin Keisari? ja siinä samasa laski hän hänen käsiinsä yhen raha-kukkaron josa oli sata Tukaatia. Mene nyt tiehesi, sano hän. Tämän minä skänkkään (kenkään, lahjotan) sinulle. Elä sen kanssa parahitten kuins taidat.

Suutari meni pois kullan kansa, ja luuletteli ittensä niin rikkaaxi, kuin hänellä olis ollut kaikki Peerun kulta-wuoret, jotka langeisit hänen helmaansa. Niin pian kuin hän pääsi kotia, pani hän lukun taga kukkaronsa, ja ynnä Tukaatien kansa kätki ja salpais kaikki hänen elämänsä ilon ja huwituxen yhteen lippaasehen.

Siitä ajasta kuin hän oli tullut niin suuren tawaran haltiaxi, niin ei enää ollut iloista weisua, eikä lewollista nukkumista hänen huoneesansa; -- ei yxi kissa saanu liikkua hänen lakasansa (kokisa) ettei hän kohta päiwitellyt, ja huunnut että warkaat on saapuilla; ja hänen majansa oli niin täytetty ja lewottomaxi saatettu murheelta, kateelta, ja pelwolta, että hänen elämänsä oli hänelle tullut raskaaxi takaxi ja kuormaaxi.

Hän mäni sentähden jongun ajan perästä Ränttimästarin tygö, ja sanoi hänelle: Rakas Herra! joss teillä on kansakärsiwällisyyttä yhden onnettoman kansa, niin sallikaa ja suokaa, että minä jällensä saan weisata ja nukkua, ja ottakkaa jälle pois teidän sata Tukaatinna, sadan tuhannen kiitoxen kansa päällisexi.

_Oppi_. Se köyhä mies, jolla oli ainoastansa leipä kädestä suuhun, eli aikansa tytywäisnä, ja iloisna, ilman pelwota warkailta, yhteisiltä eikä erityisiltä; mutta sijnä huoneesa kusa rahaa löytyy, on aina pelko, ja se on aina nijnkuin hukasa.

100 Satu.

Yxi Yrttitarhan Haltia ja Multa-myyri.

Yxi Trägåålsmestari löysi kerran Myyrin trägoolisaan, ja silloin ylöstuli kysymys tahikka hänen piti tappaman hänen, eli hengis säylyttämän. Myyri sanoi, että hän on yxi työmiehistä yrttitarhasa, joka kaiwoi ja käänsi hänen tarhasaan ilman palkkataa. Hän huusi myös sen päälle, että se olis armotoin asia, kuolettaa yhtä eläintä, jolla on niin hieno karwa ja monta muuta kaunista etua. Olkoonpa niin, sanoi yrttitarhan Haltia, mutt' en minä annaa pettää itsiäni kauniilta sanoilta. Se on tosi, sinulla ei ole mitään käändämisestäs; mutta ystäwän, kukas on tinkonut ja toimittanut sinua tähän työhön? luuletkos että minulla sijtä on hywää, että minun tainani ja istukkaani ylös mullistetaan juurinensa? ja mikähän sinulla on työnä muu, kuins ettäs täytät oman watsas, ja et jätä minulle mitään ruaxi?

_Oppi_. Moni tekee jongun palwelluxen, mutta itte tähtensä.

101 Satu.

Yxi Waimo, Kissa ja Hijret.

Yxi hywä huonettansa edeskatsowa Waimo, joka aikoi juustojaan warjella Hijriltä, ajatteli niin estää wahingoon, että hän pani ja asetti Kissan justojen wahdixi. Kissa jälkeen eli Akan anomuxen ja päälle tarkoituxen niin muodon että hän warjeli juustot Hijrten kalwamisesta; mutta koska hän Hijret häwitti, söi hän myös suuhunsa justot, joita hän piti wahdata.

_Oppi_. Se on parempi, että muutamat wähät Rotat kalwawat ja jyrsiwät meidän yhteistä wapauttamme, kuin että antaa isoille Kissoille luwan, Rottain ulos häwittämisen warjon alla, kokonansa kukistaa wapautta ja julman tyrranneuden ylös raketa.

102 Satu.

Neuwon pitoa yhen Kaupungin warustamisesta.

Kaikellaiset Konstimestarit kuttuttiin kerran neuwon pitoon, kuinka yxi warustus (Fästninki muuri) parahitten taittaisiin pantaa yhen Kaupungin ympäri. Yxi Murmestari sanoi, että se piti tehtämän kiwestä, yxi pyki (Pykimestari) uskoi, että hirret olisit sata kertaa paremmat; ja sitä likin tuli yxi Karwari edes, ja sanoi: Hywät Herrat, te mahdatta sanoa mitikään tahansa, niin ei mikään seiso paremmin wettä ja ilmaa wastaan, koko mailmasa, kuin nahka ja wuodat.

_Oppi_. Ittekukin rakastaa ja luule omansa parahimmaxi.

103 Satu.

Yxi Sonni ja Hyttynen.

Yxi Hydet, joka oli istunut Sonnin sarwille, rukoile sijwollisimmasti häneltä anteexi, että hän teki hänelle sen waiwan; mutta etten minä mahda kauwwemmin waiwata sinua, niin minä tahdon kohta männä pojjes. Älä aiwoas sillä särje, wastais Sonni; sillä se on minulle yhtä kaikki joss sinä pysyt sijnä eli menet pois. En minä hoxannut, koskas sijhen istuit; enkä minä paljon murehdi, joss sinä mänet tiehes.

_Oppi_. Tämän pienen Itikan korkia luulo ittestään, kuwaa meille yhden mielen-laadun, jonga me tapaamme joka päiwä mailmasa ymmärtämättömäin seasa, jotka aina tahtowat näkyä suuremmalta, kuin he itte työsä owat.

104 Satu.

Yxi Koira ja hänen Isäntänsä.

Oli kerran yxi oiwallinen ja kelwos kartano Koira, joka yö aina murisi ja haukku kaikkia ihmisiä ilman eroitusta, jotka niin likeltä siwu kuljit että hän kuuli wähimmänkään risauxen heistä. Hänen isäntänsä otti hänen kerran kurituxensa ala, ja toru häntä senkaltaisen murisimisen, ulwomisen ja haukkumisen yli jokaitsen yli ilman eroitusta, jotka lähestyit taloa. Mixi on sinulla kuono, joss ei sitä warten, että wainollas eroittaa yhden warkaan kunniallisesta ihmisestä? minä sanon sinulle kerran kaikkein edestä, ettet sinä tästedes enää ollenkaan awaa suutas. Armollinen Herra, wastais Koira, se tapahtuu sijtä kijwaudesta kuin minulla on teidän palwelluxesanne; ja koska se nyt niin on tapahtunut, niin toiwotan minä, ettei minulla olis muuta edes wastausta kuin että minä olen haukkunut ja nostanut metelin wäärällä ajalla. -- Te taidatte luulla, ettei muita warkaita olekkaan, kuin ne joita laki duomitse hirsi- ja kaaki-puuhun, eli jotka lyhyen ajan sisällä tulewat pankkorotaxi. -- Te erehyttä sijnä joss te tahdotta duomita ihmisiä heidän waatettensa, pukunsa, kaswoinsa, kattantonsa, ja ulkonaisen näkönsä jälkeen; -- mutta joss minä saan kerran wainon heistä, niin minä tahdon sanoa teille, kutka ja minkä kaltaiset ne aina sydämmestä ilman että tarwita wiedä heitä oikeuteen. Tee sinä se, sano isäntä, joss sinä rookat tuta yhen walapattoisen, yhen wäärän mitan pitäjän, omantunnottoman Adwokaatin, yhen pettäjän, yhen ryöwärin, yhen ahneen, yhen Tuomarin joka ottaa lahjoja, ja muita sellaisia pahanelkisiä, niin hywä Koirani, haukku ulos warkaita, ja älä säästä. Antakaa anteexi, wastais Koira, entä joss se olis palowijnan-Fiskaali eli Adwokaati, eli muitten pahain, esimerkixi huorain edeswastaaja; eli huliwiliä hengellisestä eli maallisesta säädystä; eli joku, joka myypi ja ostaapi oikeutta; yxi sopimatoin wihamies ystäwyyden warjon alla; eli yxi kauniisti peitetty ulko kullattu; ja sanalla sanoin: olkoon kuka ikään tahtonsa; niin ei yhen, waan tuhannen kerran minä ilmij annan, että minä haukun oikein.

_Oppi_. Ei Koira tyhjeä hauku, loppa korwa lopsuttele. Ei se honkihin horise. Ei Koira luuta wingahda ehkä kohta lyötäisijn. Suomal. Sananlask.

105 Satu.

Yxi Aasi joka kanto yhtä kuwaa.

Koska yxi Aasi yhes processionis (eli julkises kansan kokouxes ) kanto yhtä Kuwaa, langeisit ihmiset jotka wastaan tulit joka paikas polwillehen. Se tyhmä ja hopero luondokappale luuli ainian, että se oli yxi kunnioittaminen, joka hänelle tapahdui, sixi kuin yxi kuiskutti hänen korwaansa nämät sanat: kuules hywe ystäwä! sinä olet se sama Aasi kuorma seljäs, kuins olit ennen kuin sinulle se kunnia tapahtui; ja ei se ole itte eläin, waan Kuwa, jonga edes he polwia notkistawat.

_Oppi_. Moni puntari-pää saa kunnian Characterin (wiran nimen, ammatin) tähen. Hän on ollut, taita myös pysyä yxi peruuki-stukki, mutta kunnia tapahtuu hänelle paljaastans hänen wirkansa ja ammattinsa tähden. Onkos se sijs ihmee joss kunnia ahneet pyöriwät rangin (oikian käden, korkeimpain istuin siain) perään.

106 Satu.

Yxi Koira ja Kissa.

Yhes ja samas huoneesa tuli kerran yxi Koira ja Kissa alusta ylöskaswatetuxi, ja ne sowit niin hywin kuin joku luonto kappale: ne olit niin ystäwälliset, niin lystiset ja hywän sopuisat, että koko talon wäellä oli heidän puoli huwituxensa ja ilonsa että nähdä heidän leikkiään ja rakasta Kisaa. Ruan aikana hawaittiin ainoastans joku napina ja muriseminen heidän wälinsä pöydän alla: ja mikä oli päätös ja summa kaikesta heidän torastansa, lopuxi, kuin Koiran ja Kissan paha sopuus, kumpi heistä piti jyrsimän luuta eli yhtä lautasta (Talrikkia) nuoleman?

_Oppi_. Liha ja weri etsij luonnollisesti omaa etuansa; ja kuin sijtä kysytään, taitaa yxi wähänen luu wähemmin eli enämmin, nosta kaikki ihmiset toistensa tukkaan.

107 Satu.

Maan miehet ja yxi Pantheri eläin (Susi-Ilwes.)

Yhellä Paardilla oli kerran se kowa onni, että hän tapaturmasta putois yhteen sywään kuoppaan. Ihmiset, kaikki wäki kyläsä tuli joukottaisin hänen ympärilleen: muutamat nakkelit häntä kiwillä, muutamat sohit seipäillä ja löit korennoilla: mutta monikahdat surkuttelit häntä, heitit hänelle leipä palaisia (kappaleita, muruisia) ja annoit hänelle jotain ruaxi. Illan tullesa menit he kaikin kotia ja päätit todexi, että kyllä he hänen huomenna löytäwät kuollunna; mutta hän wirkois, sai woiman ja kunnon, että hän hyppäis ylös ja meni salaa pois: ja kuin hän niin oli päässyt wapaaxi, niin hän niin pahoin menoisi sekä ihmisten että eläinden kansa sijnä seudusa, että koko kihlakunta wapisi ja pelkäis hänen mainioitaan. Koska nyt Paardi huomaitsi, että pelko oli niin yhteinen, kutsui hän kansan tygönsä, ja antoi heille seuraawaisen julistuxen tiedoxi: -- Niin monta teistä -- sanoi hän, ja kaikki ne jotka surkuttelit ja holhoit minua, kuopasa mahtawat olla pelkäämätä, niin muodon kuin en minä aiwo nyt minun irralle päästyäni tehdä yhtään wahingota yhellekkään teidän eläimistänne. Minä muistan hywin kyllä, ja en ole sitä unhottanut, kutka ne olit, jotka minua ruokit, holhoit ja annoit minulle ruokaa ja leipää wirwotuxexeni, ja tunnen minä kyllä myös ne jotka minua kiwillä nakkelit. Ja minä olen ainoastansa nijtten wihollinen, jotka oliwat minun wiholliseni.

_Oppi_. Ei yhtään nijn williä petoa, joka ei hywäin töiden kautta masennu; joka häwäisee ulos monta ihmistä jotka maxaa ja palkitsee hywän pahalla, ja metsän-petojen Skoulusa tarwihtewat oppia ihmillisyyttä. Muutoin on sananlasku: Ei wanha suola janota. Se on, entisiä hywiä töitä ei kirjoiteta ylös muisto kirjoihin. Seneca.

108 Satu.

Yxi Koira ja Aasi.

Yhtä pitkää taiwalta matkustit kerran yhdes yxi iso Karhu-koira, ja yxi Aasi, jonga tarakkana oli suuri säkki leipiä. Molemmille tuli nälkä, ja kuin Aasi tien wieristä syöskendeli ohdakkeen ja muitten ruohojen tynkiä ja korsia, niin tahto Koira myös jotain ruaxi, ja anoi häneltä yhtä leipa kappalesta. Aasi wastais, että joss hänellä on nälkä, niin saattaa hän tehdä samon kuin hängin, sillä ei hänellä ollut leipää pois antaa. Koska he niin pakinoit, tuli yxi Susi heidän tygönsä. Aasi alkoi kohta wapista, ja sanoi koiralle: minä en muuta usko, kuins ettäs autat minua, joss Susi minun päälleni karkaa. Ei, sanoi koira: se joka tahtoo yxin syödä, sen pitää myös yxin tapella; ja niin jätti hän towerinsa Suden pariin.

_Oppi_. Yhteinen edeswastaus ja warjellus on se erinomaisin päälle tarkotus jota warten ihmiset antawat itsensä yhteyteen. Me rakastamma toisiamma sijnä mitasa, kuin me palwelemma toisiamma: mutta jos wälinäinen rakkaus raukee niin yhteyden side katkee.

109 Satu.

Yxi Rusthållari ja hänen Kahlet-koiransa.

Yhdellä warallisella Rusthollarilla oli yxi kööliäs kahle-koira, jonga silmät ei menneet raskaaseen unen-wienoxeen, talonwäen ystäwä, wierasten liehakoitsia, ja warasten peljättäwä kouko. Hänen walppaudensa oli niin julki ja yhteisesti tuttu, ja muutamain yritysten kautta niin koeteldu ja peljätty, ettei yxikään waras, monena wuonna tohtinut lähestyä Rusthollia likemmä kuin koiran waino ylötty. -- Yhtenä päiwänä juttelit Isäntä ja Emäntä keskenään kaikenlaisista talon asioista, ja kaikkein muitten seas muistu heille myös puhuaxeen kahle-koirasta. Meillä on, sanoi Rusthollari, meidän porttimma luona yxi kelwotoin leiwän syöjä: me kustannamme hänelle ruan, majan (koppelin) kahleet ja witjat, ynnä ylös passauxen kansa; kaikki se on minun mielestäni yxi hyödytöin ulospano ja kulu, tällä paikalla, josa nyt ei moneen ajastaikaan ole kuultu puhuttawan roswoista eikä warkaista. -- Minä olen kauwwan ajatellut sitä samaa, wastais waimo, minun pijjoillani on kyllä muuta tekemistä, kuin holhoa ja korjata yhtä kelwotointa luonto kappaletta: -- paihti sitä niin on minulla minun pikku syli-koirani, joka haukku aiwan niin kiwasti kuin se paras kahle-koira. -- Tuomio langetettiin ja se uskollinen portti-wachti pois otetuxi. -- Mutta näpisti oli se kuollu ja kuopattu, kuin huhu sijtä tuli ulomma, ja muutamat kälmit wälinsä neuwoa pidit kuinga he parahitten taisit täyttää heidän pahan aikomuxensa. -- Yöllä he mursit ittensä sisälle kartanoon, ja poiswarastit Rusthollarin kallimmat tawarat, jonga alla se pieni rakki, se lihawa ja ymmyrkäinen syli koira, kuorsais, makiasti nukku ja makais pehmiällä tyynyllään.