Part 5

Yxi Jalopeura oli joutunut langeta ja sisälle kietoua metsä-miesten juoniin ja pauloin, ja huusi yhtä Rotta joka meni siitä siwu, että hän tahtois olla niin hywä ja auttaa häntä werkosta, wakuutuxella, ettei hän koskaan tahdo unhottaa sitä hänelle osotettua hywä työtä. Rotta järsi ja puuri langan poikki; ja kuin hän niin oli auttanut Jalopeuran irralle, anoi hän häneldä saadaxeen sen tytärtä waimoxeen waiwastaan. Jalopeura oli ylön jalo, että hän olis kieltänyt hänelle jotain: mutta se pahin oli, että juuri kuin se uusi puoliso piti astuman morsian-wuoteesehen, niin hän huomahtemata rookais jalallaan astua sulhasen päälle ja rusensi hänen kuoliaxi.

_Oppi_. Täsä näytetään kuinga wäkewä yhden hywän luontoisen kijtollisuus on; ja yhden järjettömän rakkauden hulluus, nijn myös se wiheljäisyys, kuin seuraa nijtä naimisia, kuin tapahtuu nijtten persoonain wälillä, jotka owat erinkaltaiset ja ei wertaiset.

69 Satu.

Yxi Talonpoika, joka rupeis Sotamiehexi ja sitten Kauppamiehexi.

Woi kuinka suuresa orjuudesa ja wiheljäisyydesä minä elän huusi kerran, yxi Herran kartanon työsä wäsynyt ja tuskaunut Talonpoika; sillä minun täytyy kuluttaa kaikki minun päiwäni ojimisella, kyntämisellä, sonnan wedolla ja kylwämisellä, ja en minä kuitenkaan wihdoin tule muuxi kuin minä olen. Minä pysyn aina tämmöissä. Sotawäesä kuitengin päästään kunniaan, ja yxi ainoa onnen tapaus taitaa yhden miehen saatta ikuiseen kunniaan ja arwoon. Totisesti minun pitää parata tilani, toimitta ittelleni hewosen ja sota aseet, ja koetteleman minun onniani sodasa. Hän meni sijs pois, täytti aikomuxensa, ja odotti sitte että joku sodan-tappelus olis tapahtunut; mutta kuin hän rupeis ajattelemaan, että hän siellä kukaties mistais kätensä ja jalkansa, päätti hän jälle mennä takasin kotia. Kuin hän niin käweli jongun ajan raskasna Riddarin ajatuxilla sai hän toisen uuden joukahduxen päähänsä. Minä taitaisin, ajatteli hän, tehdä paljoa suuremman onnen, joss minä rupean Kauppamiehexi. Tämä ei niin pian hänen mieleensä joukahtanut, ja sytyttänyt halua sijhen, ennen kuin hän toimitti ittellensä aluxen, wuokkrais sen, ja meni merelle woiton ja tappion päälle. Nyt hän jo rakensi ajusaan linnoja ilmahan, ja luuletteli ittiään, että hänellä jo oli molemmat Indiat arkuisansa, ennen kuin hän oli hywin laskenut ulos koti-rannalta. Mutta meidän kauppamies sai pian katua kauppojaan.

Yxi wäkewä myrsky tuli joka wei hänen aluxensa karille ja hieta riweleille, josa kauppamies, alus kalu ja kaikki tyynni onnettoman haaxi-rikon kautta hukuit ja pois tulit.

_Oppi_. Huikendelewaisuus ja ympärinsä häälywä mieli on enimmitten meille ihmisille wahingollinen.

70 Satu.

Yxi Joki (Wirta) ja Lähde.

Kerran ylös tuli yxi rijta yhden Joen ja yhden Lähteen wälillä, sijtä, kuka heistä olis etuisampi ja parempi toistaan. Joki ylpeili paljon wetensä ja kalainsa yli kuin hänellä oli; ja kehu kuinga hän paljon wettä wiepi mereen, purjehtiwaisten hywäxi; ja että hänen rannoilleen monet kaupungit, kylät ja huoneet raketaan, ja että hän sekä ihmisille, että eläimille paljon hyödytystä ja iloa matkaan saattaa. Wielä sanoi Wirta, sitä wastaan niin Lähteellä on pimiä juoxu maan kamaran alahitte; se maka niinkuin peitetty lewän alla, ja niinkuin warkahin tulee edes päiwän walkeuteen, ikään kuin hän häpiäisi näyttämään päätänsä. Tämän ylpiän ja kowan häwäistyxen otti Lähde niin pahon ylös, ja pahaxui niin suuresti sitä, että hän mietti kostoa, ja tukki kaikki pienet ojat ja weden juoxut, ja niin esti weden walumisen Jokeen, niin että Joen juopa wähän ajan sisällä kuiwi ja kurehtu niin että kalat kuolit ja mätänit mudasa, hywin ansaituxi rangaistuxexi Joelle, joka oli ittestään kerskannut ja ittelleen tygö lukenut sitä kuin, alkulähteelle tuli josta hän sai kaiken sen siunauxen kuin hän nautti.

_Oppi_. Se joka ittiänsä kerskaa jongun edun tähden, hän häwäise sitä, joka on ensimmäinen alku ja lähde sijhen.

71 Satu.

Yxi Pahan elkinän pahan tekiä, ja Kilka.

Yxi kuuluisa pahan tekiä, joka oli tehnyt monta hirmuista paha työtä, ja joka kerta sen tähden saanut wihtoja ja rangaistuxen; meni wihdoin ystäwyyden liittoon Kilkan kansa, että hän hänen pelastais ja auttais niistä waiwoista, joihin hän oli joutuwa tästäin edes. Tämä hänen liitto-weljensä auttoi häntä kistusta, arrestista ja fankeudesta yhen kerran toisen perään, aiwan monasti; ja joka kerta kuin hän pahain retkeinsä tähden tuli kiini otetuxi, niin hän pyysi Kilkaa auttamaan itsiänsä. Mutta wijmmein kuin hän waiteli häntä awuxehen, tuli Kilka hänen tygönsä, olallaan kantain ison läjän wanhoja kenkirajoja, ja antoi hänen selkiästi tietä hänen ajatuxensa. Minun ystäwäni, sanoi hän, en minä kestä kauwemmin senkaltaista juoxua sinun tähtes, ja en taida sinua enää useimmin auttaa. Minä olen kyllä jo kauwwan juossut sinun palwelluxesas, niin että minä olen kaikki hajalle kuluttanut nämät kengät, ja et sinä ole minulle antanut hopi äyriäkään, ostaaxeni ittelleni uusia; sentähden ett mahda pahaxua, joss minä nyt annan sinun istua täällä pelastamata.

_Oppi_. Perkele auttaa omiaan ajaxi, mutta kuin parahitten tarwitaan, nijn hän jättää ne waaraan.

72 Satu.

Yxi wanha Akka ja Kilka.

Kilka pahaxui kerran sangen suuresti, ettei hän kolmen ajastajan sisälle saanut yhtä parikuntaa torumaan, riitelemään ja suuttumaan wälinsä, waikka hän monella juonellaan oli sitä ajatellut. Hän menee sentähden pois, ja rookaa tiellä yhden wanhan Maalina nimeisen Akan, Pirjetän tyttären, ja juttele hänelle koko asiansa ja aikomisensa. Akka sano, mitäs annat, niin minä heidän saan kolmes päiwäs riitaisexi: Kilka lupaa yhden uuden kenkä parin. Akka meni, puhutteli ensin waimoa, ja sanoi, sinä olet tosin rakastanut miestäs, mutta wielä rakkaammaxi sinä tulet, joss sinä nyt hänen päätään tappaisa (etsiesä) leikkaat ne 3 karwaa jotka on hänen leukansa alla kurkku torwen päällä joita et sinä ole ennen tainnut hawata. Miehelle meni hän ja sanoi toisin: nyt kuin waimos tästedes päätäs ettij, niin se leikkaa kurkus poikki. Akka joka oli molemmat willinnyt, saatti tämän parikunnan ensimmäises tilas riitaisexi, sillä kuin waimo tawallisuuden jälkeen miehensä päätä täiteli, ja rupeis ensin, Akkan neuwon jälkeen niitä kolmea karwaa leuwan alta leikkamaan, niin mies luuli, että hän nyt leikkaa hänen kurkunsa, josta hän pillastui suuttu ja wihastui ja löi waimoaan; ja murhat tulit, josta sekä piru että Akka ihastuit, ja Akka woitti wetonsa; niin että Kilkan täyty hänelle tuoda sen luwatun uuden kenkä-parin. Mutta koska Kilka näki Akan -- niin ei hän tohtinut lähellekkän tulla -- waan tuolta -- kaukaa, pitkän rijuwwun eli tangon nenästä tarjos Akalle kenkä parin --. Jota Akka ihmetteli -- mutta Kilka sano: sinä olet Malina pahempi minua, niin että minä pelkään sinua, engä tiedä mitäs konstia taitaisit kukaties minullekkin tehdä. Joka sinun Malina tietää ja tuntee ei se sinua osta.

[Tämä Satu pahasta Maalinasta ja Kilkan kenkä parista ei ole tämän päiwänen, waan se mahtaa olla hywin wanha; koska se todella, nijnkuin minä itte olen nähnyt, löytän Hattulan kiwi-kirkon katon alla seinuxella näin maalattuna kuin sadusa kuullan. Tämä Hattulan kiwi-kirkko Hämeen maasa on rakettu v. 1250 nijstä tijleistä, kuin jäi Häämeen linnasta, Päjjänteen rannalle; Herrenäsin niemelle; ja on nijn muodon wanhempi Stukkhulmin Kaupunkia.]

73 Satu.

Yxi Mies joka petti Kilkan.

Oli ennen ollut yxi Porwari joka teki Kilkan kans sen liiton, että hän laittais hänelle sen onnen, että kaikki hänen kräämänsä ja rihkamansa wähän ajan sisällä tulis myydyxi, ja joss se tapahtuu, niin hän tahto olla hänen palweliansa. Tämä tapahtu, ja kaikki kalu tuli myydyxi. Mies tuli murheellisexi ja lupaus päiwä lähestyi. Sen hawaitsi yxi Akka Maalina, kysy mieheltä, mikä sinun puuttuu ja mitäs murehdit? Mies ei tahtonut ensin sanoa tätä syytä suruunsa; mutta wihdoin ilmoitti kaikki. Maalina wastais ei ole wielä hätää, teetä nyt yxi klasi kaappi, ja pane minä sinne istumaan, ja kuin Kilka tulee ja kysyy joko kaikki on myyty, niin sano: wielä minulla on täällä kaapisa wähä myymätä. Kilka tuli määrättynä päiwänä ja kysyy mieheltä, joss hän nyt kontrahin jälkeen on kaikki myynyt ja näyttää klasi kaapin ja sanoi, siellä on wielä myymätä. Koska Kilkaa sen näki ja awais kaapin, josa Maalina oli niin hän sormellaan kokotti ja wiheltäin sanoi: Jaa, jaa Maalina, sinäkös siellä olet, jaa, jaa Maalina joka sinun tuntee ei se sinua osta; ja nijn meni kijrusti pois ja jätti miehen rauhaan.

74 Satu.

Yxi Pohjatoin Säkki.

Yxi mies oli Kilkan kans tehnyt sen lijton, että kuin hän wain saa yhen säkin täyden rahaa, niin hän saa hänen, mies otti säkin lainaan pappilasta, ja leikkais pohjan pois, teki rejjän kirkon holwijn eli lakeen ja sito säkin suun siihen awoinna. Kilka kanta rahaa, hengen jälkeen, niin ettei hän wihdon tiedä, neuwoa mistä hän enemmin sais hopia rahaa, ja kysyy wihdoin mieheltä, mikä sun säkkisäs on, kosk ei se jo täydy (sillä säkki oli pohjatoin ja juoxit kirkkoon, joka kyllä weti ja ei täytynyt) ongo se oma säkkis waan kenengä? mixei se jo täydy? mies wastais, ei minä olen sen lainannut Pappilasta -- ja so, sen säkin minä tunnen, sano Kilka suutuxisa, ja mene päätänsä wääntäin tiehensä, pahaxuen että hän oli niin paljon Rikstaaltereita kantanut pohjattomaan säkkijn, ja häpiällä tapannut wetonsa.

75 Satu.

Yxi leikkinen-mjes ja yxi Raha-Ahnes.

Oli yxi leikkinen ja lystinen mies joka kerran Paawi kunnasa tahtoi koetella yhden Ahneen Pispan andeliaisuutta. Hän meni hänen tygönsä uuden wuoden päiwänä, toiwottamaan hänelle yhtä hywää uutta wuotta ja anoi häneltä kymmenen Tukaatia kullasa uuden wuoden lahjaxi. Oletko sinä willisä, wastais Pispa, pidätkö sinä minun niin tyhmänä ihmisnä? luuletko sinä, että minulla olis niin wähä mieltä, että minä ulos jakasin niin paljon rahaa yhden suuri kijtoxen edestä? korkiasti kunnioitettawa Herra, sano se koirus, joss se on paljon anottu, niin olkoon ainoastansa yxi Riikin tallari niin minä tahdon sengin lahjan edestä kiittää; mutta ei Pispa tahtonut senkään lahjan kansa ulos. Se leikkinen mies sanoi sitten, että hän tytyy kupari äyriinkin, mutta se tuli kansa kieltyxi häneltä. Koska nyt sijs se koirus näki, ettei täsä ollut yhtään rahan saalista, sanoi hän Pispalle: Teidän korkiasti kunnioitettawaisuudenna, tahtois sijs olla niin hywä ja antaa minulle siunauxensa: aiwan mielelläni, kernaasti wastais Pispa: Lankia polwillesi, niin sinun pitää saaman sen saman; ei korkiasti kunnioitettawa Herra, sanoi se toinen, nyt en minä tahdo otta teidän siunaustanna; sillä joss te olisia pitäneet teidän siunauxenna yhden puoli äyrin weroisna, niin että te ikään olisi sitäkään minulle tahtoneet tärkiästi jakaa.

_Oppi kolmesta edellisestä Sadusta_.

Ahneus on kaiken pahuuden juuri, ja pahin kuin se nijtten hengellisten luona löytyy. Se saatta wirkamiehen wihattawaxi; se jälle saattaa wiran ylönkatseseen; ja wiran ylön katse saattaa sen hyödyttömäxi nijtten tykönä joilla sijtä pitäis oleman hywää eli hyödytystä.[1]

76 Satu.[2]

Yxi Pappi ja muutamat päärynät.

[1] ja [2] Nämät molemmat edellisit sadut owat ennen tätä trykätyt Westeråsis w. 1767. joiden päälle kirjoitus on: Allehanda Sedolärande Fabler til nöjsamma tidsfördrif, med Censur eller Imprimatur af N. von Oelreich.

Yxi hywäin päiwäin Pappi, joka oli kuttuttu puolipäiwälliselle häihin, rookais tiellä koko joukon päärynöitä. Miehellä oli kyllä halu tehdäxeen niistä hywän eineen; mutta kuin hän mietti niitä herkkuja kuin hänelle häisä oli epäilemätä hankittuna, ylön katsoi hän päärynät, polki ja tallais niitä ja meni matkaansa. Wähä kauwemma kulkeisaan, tuli häneen eteensä yxi wirta, jonga poikki hänen piti, mutta sijnä oli niin paljon wettä, ettei hän päässyt sen poikki, ja täyty niin palata takasin yhtä hywänä kuin hän tuli, ja tehdä ittellensä atrian niistä samoista pääryynöistä, kuin hän ennen oli ylön katsonut ja polkenut.

_Oppi_. Nälkä on paras suola ja kryydi ruasa. Ja yxi wanha Suomalainen Sananlasku sanoo: Sijhen kaalin kuins nyt syljet, sijtäs wielä syöt.

77 Satu.

Yhestä Waimosta joka tahto kuolla sairaan miehensä edestä (siasa).

Yxi Waimo parka tahtoi tulla miltei ikään pois järjeltä ja taidolta, pelwosta, että hänen piti mistata miehensä. Se hywä mies oli sairas, ja ei kattottu muuta kuin kuolemaan; ja ei mikään muu tainnut häntä kuolemasta pelastaa, kuin joss kuolema ottais waimon hänen siaansa. Waimo huusi ja kuhtui kuolemata niin kauwan, sixi kuin hän wihdoin tuli hänen tygönsä hirmuisesa muodosa. Waimo nijjas, kyykisti ja kumarteli hänen edesään sangen sywästi, ja sanoi: Armollisin Herra! älkään erehtykö ja wäärin ottako, sillä se persona jota te etsittä, hän makaa tuolla sängysä.

_Oppi_. Se on tawallinen, että moni sanoo, hän tahtoo kuolla ystäwäinsä edestä; mutta kuin se tulis sen päälle nijn nähtäisin, että se oli turha ja löyhä puhet.

78 Satu.

Yhen Aasin toiwotusta.

Yxi Aasi toiwotti kylmällä talwella lämmintä ilmaa (suwea) ja suun täyden ruohoja purraxeen, yhen kylmän tallin ja kuiwan mehuttoman olki kuwun siaan. Aikanansa tuli se suloinen suwi sää ja tuores ruoho kaswoi; mutta sen kansa seurais myös paljon wetoa ja työtä, että Aasi wähän ajan sisällä niin kyllästyi ja suuttu kewäimehen, kuin hän ennen oli talwehen kylläynyt. Hän rupeis sitten toiwottamaan keseä; mutta nijstä wedoista ja ajoista, kuin seuraa elon aikan, oli hän nyt pahemmin ulos tullut, kuin kewäillä: ja luuli hän, että wasta syxyllä hänen paremmin käwis käteen; mutta silloin rasitettiin hän wielä enemmän puun hedelmäin, poltto-puitten ja muun talwen waran kantamisella ja wetämisellä enemmän kuin ennen. Wihdoin kuin hän oli lakkaamattoman työn alla wäsyttänyt ittensä koko wuoden ympärijnsä, niin oli hänen wijmmeinen toiwotuxensa jälle talwen päälle. Niin muodon hänen täyty päättää ja lopetta hänen walitus wirtensä, sijtä kuin hän alotti.

_Oppi_. Yhen huikendelewaisen ihmisen elämä on yxi alinomainen waihedus turhista toiwotuxista ja kelwottomasta epätytymättömyydestä. Yxi huikendelewa mieli ei ikään taida tulla rauhoitetuxi; ei se ikään löydä yhtään aikaa, joka on paitsi waiwaa. Yhdes wanhas sananlaskus se kuuluu: Pahalla sialla on paljon wikoja, muunamaa kylmä, muuna kärsä kipiä.

79 Satu.

Kissa ja muutamat Hijret.

Koska iso joukko Hijriä kurkistit rejjistään ylös, kattoaxensa ruokaa, äkkäisit he yhden kissan hyllyllä, joka makais niin hiljaa, ja näytti niin hiljaiselta ja siewältä, niinkuin ei hengeä eikä hengitystä olisi ollut hänesä. Hywin niin, sano yxi Hijristä, se mahta olla yxi luondokappale hywästä luonnosta, sen minä takaan; sen me taidamme lukea ja nähdä hänen ulkonaisesta kahtannostaan, ja on minulla niin suuri halu, kuin joskus jollain, että tulla ystäwäxi sen kansa. Niin kuin hän sano, niin hän teki, mutta niin pian kuin se siwiä Mirri ulottu häneen teräwillä kynsillään, sai hän oppia tietä, ettei kaunijt kaswot aina ulosmerkitse ja tietä anna mielen laatua.

_Oppi_. Ei kaikki kulta kuin kijltää. Kaunis kakku päältä nähden, ehk on alta akanainen. Ulkonainen ystäwällisyys ja näytetty suloisuus ei kauwwas ulotu, waikka se ajaxi taita pettää muita, ja wälistä hänen itensähin.

80 Satu.

Yxi Mettä-Sika ja Kettu.

Koska yxi Mettä-Sika hioi hampaitaan yhtä puuta wasten, käwi yxi Kettu sijtä siwu ja sanoi: ystäwän mitäs tällä luulet? empä minä näe yhtään syytä sinulla sijhen? Sika wastais: tosin minä sen teen sen wuoxi, niin muodon kuin se on hiljan hioa miekkaa, kuin minun päälleni karataan ja minun täytyy tapella ja wastata itsiäni.

_Oppi_. Rauhan aikana on paras pitää waransa. Suomalainen Sananlasku sanoo: Wasta aika Hijren haukotella kuin on puoli Kissan kidassa.

81 Satu.

Yxi Kettu ja Jänes.

Kettu ja Jänes jouduit kerran suureen rijtaan toinen toisensa kansa sijtä, kumpi heistä parahitten taisi auttaa itsiänsä edes täsä waarallisesa mailmasa. Kuin minua tawoitetaan ja jälistä ajetaan, sano Jänis, taidan minä kaunijsti jättää koirat jaloillani ja päästä heistä. Luuletkos sinä, sano Kettu, minun halwemmaxi? minä olen wietellyt monta heistä minun juonillani ja wiekkaudellani, usiamman, kuin sinä juoxullasi.

_Oppi_. Wijsaus ja taito ylitse woittaa sitä enemmän woiman, kuin ihminen on parempi ja etuisampi järjettömiä luondokappaleita.

82 Satu.

Yxi näsäwijsi Koiran juoninen, ja yxi Philosophi eli Maallinen Wijsas.

Yxi wissi ajattomasti toimellinen ja ymmärtämätöin hywäin seurain kumppali (joutilas juoxian) tahtoi kerran etsiä yhtä Philosophia. Hän löysi hänen yxinänsä hänen tutkistelemuxisaan ja sywisä ajatuxisaan, ja rupeis ihmettelemään, kuinga hän taisi niin kestää, ollaxeen ilman seuraa ja kansakäymistä. Se oppinut mies saatti häntä peräti toisijn ajatuxijn, sanoen: minun Herrani, te exytte kokonansa: sillä aina sijhen saakka, kuin te sisälle astuja, olin minä sangen hywäsä seurasa.

_Oppi_. Hywät ajatuxet ja hywät kirjat owat ymmärtäwäisille paras, iloisin ja huwittawaisin seura.

83 Satu.

Yxi nuori Tuomari.

Menneellä sadalla oli yxi ijältänsi nuori, mutta wijsas, taitawa ja oikia Tuomari, joka aina osais niin oikein tuomita, ettei hän esimiehiltään saanut ikään jälki tekoja ja nuhteita: häneltä kysyttijn sijs kerran, kuinga hän taisi ja ymmärsi niin oikein tuomita, joka kuitengin oli niin nuori. Hän wastais: waikka minä olen nuori, niin olen minä lukenut wanhoja kirjoja --

_Oppi_. Ei harmaa pää aina ole epäilemätöin tunnusmerkki taitawuteen: ei ikä sijtä kunniallinen ole, että hän kauwwan elää, ja hänellä on monda wuotta: waan toimi ihmisten seasa owat oikiat harmaat karwat; ja wirhitöin elämä on oikia wanha ikä. Wijsaud. kirj. 4: 8, 9. ja yxi Suomalainen sananlasku sanoo: Ei wierywän kiwen päällä sammalia kaswaa.

84 Satu.

Yxi kirjoihinsa kijnnitetty Philosophi.

Saxan maalla oli menneellä sadalla yxi kirjoja suuresti ja ylön ahneesti rakastawa Philophi, Buddeus nimeldä, joka istu yhtäpäätä kirjainsa yli ja luki wiriästi. Kerran hänen lukeisaan tapahtui se onnetomuus, että walkia pääsi irralle hänen talosaan, ja liekki löi jo ympäri sen huoneen seiniä ja nurkkia josa hän istu ja luki. Hänen palweliansa tuli sisälle kammarijn ja huusi, Herra, walkia on irralla: mutta hän wastais lijkumatoinna: sano waimolleni, sillä sinä tiedät, etten minä ole koskaan huolinut huoneen hallituxen asioista.

_Oppi_. Aikansa kutahin, sano pässi, kuin päätä leikattijn. Nauru hywälle, nauru pahalle. Suomal. sananlasku.

85 Satu.

Yxi Susi Lammas-nahas.

Yxi wanha satu sanoo, että yxi Susi kerran kääri ittensä Lammas-nahkohin, ja sai sen pugun alla somaan tilan, että ison ajan raadella nijtä wiattomia Lammas raukkoja; mutta paimen aistaitsi sen wihdon, tuli Suden kimppuhun käsixi, sai hänen kijnni, ja hijrtti hänen ylös, Lammas-nahkoneen päiwineen, korkiaan hirsipuuhun, muille pelwoxi ja waroituxexi. Paimenen naaburit eli krannit (likimmäiset) teit kohta sijtä suuren menon ja ihmeen, ja kysyit häneltä, mitä hän ajatteli sillä, että hän oli hirttänyt Lampaansa? Noh, sano hän, ei se ole muuta kuin Lampaan-nahka, joka on peittona ollu sydämmelle koiruudelle ja konnuudella yhellä suella, joka peitti ja kätki ittensä sen alle.

_Oppi_. Ulkokullaisuus ei ole muu kuin sen pahan hengen skyyti hewoinen; yxi kälmi rehellisyyden Jumalan pelwon (Religionin) alla. Ihmisiä ei pidä katseldaman, arwattaman, ja duomittaman heidän näkönsä, waatettensa ja ihanan muotonsa jälkeen, waan heidän elämänsä ja töidensä perästä jokapäiwäisesä elämäsä. Matth. 7: v. 15, 16-20.

86 Satu.

Yxi Sonni ja Pässi (Jäärä).

Oli kerran yxi suuri puskia Jäärä, joka woitti kaikki wertaisensa ja ylpeili (suurendeli) niin hänen suurten urhollisten töittensä yli, että hän luuli, ettei kengään kestäis hänelle; sentähden hän nyt yllytti ja härsytti yhen Sonnin sotaan kansaan. Ne tulit toistaan wastaan, ja ensimmäises puskemises, makais Jäärä puoli kuollunna tanterella; mutta kuin hän jälle wähä wirkois, sanoi hän ittexeen: tämä se seurais minun ylpeydestäni ja hulluudestani, kuin minä ulos rossasin minulleni wihollisen, jonka luonto on tehnyt minun yli mannixeni.

_Oppi_. Kuin ihmiset tahtowat härsyttää semmoisia, jotka woimasa ja wäkewyydesä owat heitä paremmat, nijn ei se ole nijn paljon urhollisuus, joss ei enemmän tyhmä ylpeys, jonga he saa kallijsti maxaa.

87 Satu.

Yxi Lammas joka rijteli Paimenensa kansa.

Koska yhtä Lammasta kerittiin, niin pahaxui se suuresti, ettei Paimen tyty hänen maitoonsa, waan myös otti hänen willansa, sijtä suuttui Paimen, ja otti kohta yhden sen karihtan ja tappoi. No, nyt, sano Lammas, sinä luulet tehneesi sen pahimman kuins tiesit. Ei, wastais Paimen, minä taidan, paitsi tätä, myös taittaa sinun niskas, joss man niin tahdon, ja heittää sinun tahallani koirille eli susille. Ei Lammas sitten enämpi hijskunut sanaakaan, pelwosta, että joutua pahemmin ulos.

_Oppi_. Kuin ihmiset ei tahdo helpoilla, keweillä ja hywillä suosittelemisillä, tuta kohtuutta ja oikeutta, nijn täytywät he kowempia ja pahempia nähdä.

88 Satu.

Yxi Talonpoika ja Kili (Pukin eli Wuohen-poika).

Yxi warallinen Talonpoika, joka oli joutunut pitkälliseen rijtaan ja oikeuden käymiseen, etsi usein yhtä hywää ystäwätä, ja niinkuin se näwyi, sukulaistaan, joka oli hywin Lajin oppinut: tämän tygö tuli hän usein, ajatuxesa saadaxensa häneltä neuwoa asiasansa: mutta se Lajin oppinut, eli Adwokati, oli aina niin työltä estetty, että Talonpoika aina käskettijn tulla toisti eli toinen kerta. Ukko otti sijs kerran kansaan yhen hywin kaswatetun Wuohen-pojan; ja kuin Adwokaatin käsi Skrijfwari sai sen kuulla, että Kili (Wuohi) määky owella; laski hän kohta miehen sisälle, ja wei hänen Herransa tygö; joka kohta selitti hänen asiansa, piti hänen puoltansa, ja teki yhtä haawaa kaxi hywää toimitusta; nimittäin että mies sais suuhunsa, ja Kili wietijn nawettahan, ja nijn Talonpoika meni tiehensä.

_Oppi_. Raha ja antimet owat paras matka passi yli koko mailman; ja ei mingään kanssa olla nijn liki sukua ja ystäwyydes, kuin rahan kautta.

89 Satu.

Yö-Rastas ja Haukka.

Koska yxi Yö-Rastas istu ja wiserti yhes metsistös, tuli yxi syöläs Haukka, ja lykkäisi hänen oxalta, josa hän istui. Yö-Rastas rukka pyysi wastata itsiään, ja sanoi ettei hänen pikkarainen rungonsa paljon ruaxi kelwannut, ja että isompia lintuja löytyis mettäsä. Se on tosi, sano Haukka, mutta luulekkos, että minä lasken yhen pienen linnun joka jo on minun kynsisäni, yhen suuremman tähen, joka ei ole minulla? salli sijs, sano Yö-Rastas, pelastaa minun henkeni yhellä suloisella weisulla. Ei luonnan, wastais Haukka, minun wattani on jotain wailla, waan ei minun korwani tarwihte mitään.

_Oppi_. Paree yxi pyy piwosa, kuin kaxi mettäsä eli puun oxalla.

90 Satu.

Yxi Sääski ja Mehiläinen.

Yxi Sääski joka wilusta ja näljästä tankistunut oli liki puoli kuolluxisa, antoi itsensä yhtenä kolkkona aamuhetkenä yhen Mehiläis pesän eli pölhön tygö, ja rukoili almuja ja apua: hän tarjoisi myös ittensä ynnä, ruan ja kamarin edestä opettamaan mettiäs seurusta weisus, spelisä ja musijkisä. Yxi Mettiäinen wastais kaikkein puolesta suurella siweydellä, ja pyysi, ettei hän pahaxuis sitä: sillä, sanoi hän, me ylöskaswatamma meidän lapsemme sijnä elatuxen keinosa ja käsityösä, kuin me itte taidamme, että he tulisit kelwollisixi, tulewina aikona elättämään ittensä heidän oman wireydensä ja työn tekewäisyydensä kautta.

_Oppi_. Laiskat kerjäläiset, jotka taitawat, mutt' ei tahdo työtä tehdä, ei mahda millään oikeudella odottaa ja waatia almuja: ja tapahtuu heille tämä wiheljäisyys, ettei he lapsuudesta ei ole saaneet oppia mitään soweliasta työtä, jolla he ittensä taitaisit kunnialla elättää.

91 Satu.

Yxi Morsian, joka wei walkian kansaan miehensä taloon.

Yheltä siwolliselta mieheltä, joka nykyisin oli nainut kysyttiin kerran, mitä se mahtais merkitä, että hänen Morsiamensa palawilla kynttilöillä johdatettiin isänsä huoneesta miehensä taloon? se on kewiä ymmärtää, wastais mies, minä olen pelastanut minun appeni yhestä walkia kekäleestä, pannaxeni oman huoneeni ilmi tuleen.

_Oppi_. Yxi toruwa waimo sytyttää kaikki, mihenkä hän ikään sattuu.

92 Satu.

Yxi Kukko ja Kettu.