Part 4

Yxi toinen Susi, joka sai nähdä hänen täsä tilasa, herjäis häntä, tämän hänen ymmärtämättömyydensä tähden, ja sanoi: sinä mahdat olla yxi suuri tomppeli, joka karkaat yhden lauman päälle, jolla on kaxi jaloa koiraa wartiona. Minä petin itseni, sillä, sano se toinen, kuin minä näin, että ne nijn wihasesti keskensä tappelit, rewit ja purit toistaan. Sinä mahdat sijs oppia tästä, sano se toinen edespäin, että koska kaxi ihmistä rijtelewät; ja owat pahimmillansa toisijnsa suuttuneet, nijn he sopiwat sijnä paikas, kuin he näkewät yhden yhteisen wihollisen, ja sen päälle karkaawat yhdistetyllä woimalla.

_Oppi_. Yhteistä parasta ja hywää pitää aina ennemmin etsittämän ja pyyttämän, kuin omaa ja erityistä.

43 Satu.

Yxi Susi ja Kili (wuohen-poika).

Yxi Susi juoxi kerran siwu yhen talonpojan tarha kartanon, josa yxi pikkunen Kili hawahti hänen owen raosta, ja monella tuhannella tansilla ja hypyllä teki pilaa ja narria hänestä. Sinä rietta, sanoi Susi, jos minä saisin sinun ulos linnastasi ja warustuxestasi, nijn minä kyllä opettaisin sinun hyppimään toisen nuotin ja pelin jälkeen.

_Oppi_. Yxi kelwotoin pelkuri teke linnan sisällä paljon suurempata menoa, kuin yxi urhollinen sota sankari mualla.

44 Satu.

Yxi wanha Akka ja Susi.

Koska yxi Susi juoxi ympärijnsä hakein eineestä nälkäiseen wattaansa, juoxi hän yhden tollan eli pöxän ohitse, josa yxi lapsi seiso owesa ja itki, ja yxi wanha Kukko toru sitä, sanoen: jos ett sinä ole waiti ja lakkaa itkemästä nijn minä annan sinun Sudelle. Susi kuuli tämän, ja seisahti hywän hetken, toiwosa, että ämmä pitäisi sanansa; mutta kosk ei lasta tuotu, juoxi hän lomputtain pojes, pahoilla mielin. Illan tullesa juoxi hän jälle sijtä siwu, ja silloin löysi hän Akan weisaawan toisesta pillistä; sillä silloin hän taputteli ja hywäili lasta, sanojen: se on aiwan kaunis lapsi suloinen, hywä lapsi, ei se enää itke, jos Susi tuli lapsen tygö, nijn minä lyön Suden kuolliaxi. Sen kultua meni Susi suutuxisa pois, ja ajatteli ittexeen: ei se ole paljon wärtti, eli hyödytä, olla senkaltaisten parisa, joilla ei ole meininkiä (täydellistä ajatusta) sillä kuin he puhuwat.

_Oppi_. Enemmän pelko kuin rakkaus tekee hywiä ihmisiä, nijnkuin hywiä lapsiakin; ja kuin manauxet ja hywät neuwot ei waikuta mitään, täyty peljätyxen waatia meitä welwollisuudestamma waarin ottamahan.

45 Satu.

Kaxi ystäwätä ja yxi Karhu (kontio).

Kaxi ystäwätä matkustit yhdesä, joilla oli se kowa onni, että tawata yhden Karhun wastaansa. Ei se ollu mahdollinen että juosta pois ja paeta, sentään yxi heistä kipeis puuhun ja toinen heittäysi pitkäxensä maan päälle nijnkuin kuollut. Karhu tuli kohta sitä nuuskimaan ja haistelemaan joka maan päällä makaisi, pani kuononsa sen suuhun, sieramijn ja korwijn, ja päätti wihdoin, että se mahtaa olla kuollu ruumis ja meni tiehensä. Koska nyt Karhu oli poismennyt, astui hänen kumppalinsa alas puusta, ja kysyi häneltä, mitä Karhu kuiskutti hänen korwaansa? hän käski, minun, sanoi hän, toisti waroa itsiäni, että mennä nijtten seuraan, jotka jättäwät ystäwänsä yxinänsä waaraan, silloin kuin parahitten tarwitaan.

_Oppi_. Jokainen itsiänsä holhoo: mutta Jumala kaikkia.

46 Satu.

Karhun pyytäjä ja Karhu.

Yxi mies oli jo myynyt karhun nahan, ennen kuin hän sen oli kiertänytkään ja tappanut, ja juonut sen hinnan ja rahan suuhunsa. Se, mies meni nyt kumppalinsa kansa ulos mettään, josa karhu rookais hänen, löi hänen kumoon käänteli häntä, nuuski ja haisteli häntä; toinen mies joka oli puusa sillä aikaa, kysyi häneltä, sitten kuin karhu oli pois mennyt; mitäs Karhu sinulle sano? hän sano: se neuwo, ettei karhun nahkaa pidä myymän ennen kuin karhu on saatu.

47 Satu.

Yxi hopero Akka, joka woitelee Tuomareita.

Yxi Akka oli joutunut oikeuden käymiseen, josa hänen asiansa ei tahtonut hänen tyhmän päänsä jälkeen toiwon perästä juosta, edes käydä ja hywää päätöstä saada, jonga onnettomuuden, ja pitkällisen oikeuden wijwytyxen ja asian ylöslykkäämisen yli, hän kerran tuli puhuesaan walittamaan muutamille lain oppineille Adwocaateille jotka sanoit: oletkos woidellut? sinä et ole tainnut woidella herroja ja asian omaisia? ota waari tilasta kuin he owat josain koosa, pöydäsä rualla, eli muolla nijn woitele. Akka otti sanasta waarin: Hankki ittelleen hywin ison Woidet-sarwen, semmoisen kuin lypsy-Akat lehmijen utareille pitäwät; otti sijwen, ja tuli salaa asian omaisten pöydäs ollesa, ja woiteli raswallaan jokaisen waatteet ja turmeli ne hornaan kokonaan pois; josta he suutuit, enemmän kuin lepyit. Mutta Akka päälle seisoi kuitengin, että he tarwihtit woidetta, nijn hänen asiansa juoxis.

_Oppi_. Woideltut kädet on liukkaat; ja woideldut rattaat juoxewat ja pyöriwät kewiästi, sen tietä hopero Akkakin.

48 Satu.

Yxi wanha Akka ja Kilka (perkele).

Se on tawallinen, että koska ihmiset wetäwät päälleen jongun onnettomuuden, uskowat, ja syyttäwät he kilkaa, että hän on ollut asias. Kerran se tapahtui, että kilka sai nähdä yhden wanhan Akan istuwan yhdesä puusa, (omena puusa) ottakaa waari, sanoi hän nijlle lässä olewille, nijn tee näettä, että kohtasillään Akka putoa maahan, ja taittaa käsiwartensa ja säärensä, ja sitten hän kohta huuta minua, ja syyttä minua. Hywät ihmiset! tahdottako te todista, etten minä ikään ole käskenyt hänen sinne kijwetä.

Wähän hetken päästä Akka tupsahti maahan, nijnkuin kilka oli sanonut; ja Akka sadatteli ja sanoi että kilkan työ se oli, hänelle se olkoon häpiäxi joka hänen sinne saatti. Mutta kilka puhdisti itsensä täydellisillä todistuixilla ja skääleillä, ettei hän ikään ollut sinne häntä käskenyt, eikä häntä puusta pudottanut.

49 Satu.

Melanchtonin Muuriaani eli Trenki.

Oppineittengin kirjat todistawat, että sillä muutoin wijsaalla Philippus Melanchtonilla kolmatta sataa ajastaikaa ennen tätä, oli yxi melkein tyhmä Moriani eli palwelia, joka kerran otti puita eli halkoja pinosta alta päin, ja ei päältä päin järjestään, josta pinon wälttämättömästi täyty kaatua; mutta nyt ole kilka (piru) kerran oman kunnia nimensä tähden nijn wäsymätöin ja uskollinen että hän koko eli kaiken yön seiso ja ylöspiti pinoa, ettei se olis kaatunut, ja kiroten tawallisuuden jälkeen häntä sijtä syytetty: mutta aamulla, tuli se tyhmä ja typerä renki ja otti halkoja alta päin, ja kallistuwa pino kaatu hänen sormilleen, josta hän kiroisi, ja huusi kilkaa: joka wastais, minä olen kaiken yön pinoa ylöspitänyt, ja yhtä hywin sinä tyhmä ja kiukkunen mies teet sen minun syyxeni, joka on sinun oma syysi.

50 Satu.

Yxi wähänen Poika ja Onni.

Yxi Poikainen oli nukahtanut joen törmälle, juuri weden rannalle. Onni tuli sijhen, ja herätti hänen, sanoen: Hywä lapsi, nouse ylös ja mene tiehes, muutoin sinä wieryt jokeen ja hukut, ja silloin sanotaan että minä olen sijhen syypää, eli, kowa lykky (Onni) sen sinne wei.

_Oppi kaikeista kolmesta edellisistä Saduista_.

Me olemma walmit ja nopsat itsellemme omistamaan kaikki onnelliset tapauxet mailmasa, mutta jos pahoin käy, nijn me jollekkulle pahalle haltialle suututtelemma. Sen yhden me itellemme kaappajamme, ja sen toisen me edeskatsomiselle wiaxi luemme ja panemme.

51 Satu.

Yxi Poika ja yxi Waras.

Yxi Waras tuli yhden Pojan tygö, joka istu ja itki yhden kaiwon (lähteen) wieres, ja kysyi mitä hän parkui nijn surkiasti? ak! wastais poika, minulta pääsi ja käsistäni huilais yxi hopiamalja kaiwoon, ja kuin minun piti wetämän se ylös, katkeis köysi. Waras rijsui kohta kaikki päältään waattehet, ja astui alas kaiwohon, hakemaan hopia skoolia; mutta, kuin hän wähän hetken päästä tuli jälle ylös, ilman mitään, nijn oli se poika koirus sill aikaa ottanut kaikki hänen waatteensa ja juossut pois.

_Oppi_. Muutamat warkaat on waremmin walmijt hirteen, kuin toiset, ketuilla ketut pyytään. Ja wanha Suomalainen sananlasku sanoo: hylkeen päällä Walaskalat pyytään; ja waras warkaan petti.

52 Satu.

Yxi Talonpoika ja willi Mettä-Sika.

Yxi Pelto-mies otti kerran laihostaan kijnni yhden Mettä-Sian, ja leikkais siltä poikki yhden korwan.

Jälle toisen kerran tapais hän jälle saman Sian, ja leikkais siltä poikki toisen korwan, kuin hän nyt wielä kolmannen kerran sen rookais samasa pellosaan, nijn hän wei sen Howi-Herralle; joka antoi lahdata Sian, ja kuin sen pää awattijn, nijn ei sijnä löytty yhtään aiwoa (ajua) jota kaikki ihmettelit, ja puhuttijn sinne ja tänne tästä kamalasta asiasta.

Armollinen Herra! sanoi talonpoika, jos tällä eläimellä olis ollut joku aiwo, nijn se olis, kuin se molemmat korwansa mistais, antanut sen johtua itselleen waroituxexi, ettei hän enää ikään olis tullut minun laihooni.

Tämä puhet yheltä yxinkertaiselta talonpojalta saatti koko seuruuxen nauramaan.

Oppi. Yxi wanha Suomalainen Sananlasku sanoo: Neuwwo hullua, ei tule mieltä; keitä munaa, ei tule liendä.

Ja, wie Sika Saxaan, tuo sika Saxasta, Sika, Sika ainain (kummingin) on.

53 Satu.

Kettu ja Leopardi. (Kissa-Ilwes).

Kissa-Ilwes koreili, pöyhisteli ja ylpeili kerran, hänen kirjawan nahkansa yli ja monen pilkkunsa yli; mutta yxi kettu kuiskautti hänen korwaansa, ja antoi hänen huomahtemata ymmärtää, että mielen ja ymmärryxen kauneus, ylitsewoittaa kaiken ulkonaisen maalatun päällisen.

_Oppi_. Yxi hywä ymmärrys on kallijmpi lahja, kuin kaikki ulkonainen koreus.

54 Satu.

Yxi Kettu ja Ijliskotti.

Seurawaisella sadulla saattoi kerran Esoopus, Saamuxen luodon asujamet, jälle hiljaisuteen, yhen waarallisen kapinan jälkeen: Koska yhden Ketun piti kerran Uiman yhen Wirran poikki, tuli hän wirralda wiedyxi yhteen pikkuseen saareen josta hän ei tainnut mihenkään päästä, waan täyty siellä maata, ja tuli waiwatuxi yheltä hirmuiseltä joukolta kärwäsiä, jotka pistit, purit ja imit werta hänestä.

Sijnä oli myös yxi Ijliskotti saapuilla, joka paljaasta kansa kärsiwällisyydestä tarjois ittiään kärwäisiä pois ajamaan hänestä. Ei, sano Kettu, anna ne olla rauhasa; sillä ne on nyt jo nijn werta täynnänsä, että ne tahto haljeta ja pakahtua, ja eiwät taida enää paljon tehdä minulle wahinkota, enemmän, kuin jo tehneet owat; mutta jos ne pois karkotetaan, nijn ilman epäilemätä yxi toinen joukko nälkähisiä weren imejiä tulee heidän siaansa, jotka ei taida jättää yhtä weren pisartakaan jälille koko minun ruumiseeni.

Keisari Tiberius teki senkaltaisesta Sadusta yhen soweljaan sowituxen oman asiansa päälle, koska kysymys oli; Tahi hänen piti wiralta poispaneman muutamia omaa heidän parastaan ettiwiä Läänin Herroja, sillä he rasitit yhteistä kansaa, eli antaa heidän saada pitää heidän sisällä olewaiset ammattinsa?

Keisari antoi silloin mailmalle tietä ajatuxensa tällä seurawaisella Sadulla:

"Oli kerran yxi mies, joka pahoin haawoitettuna makais yhellä maan tiellä, josa kärwäiset tuhansin lensit ja imit hänen haawojaan. Yxi matkamies joka sijtä siwu kulki, surkutteli hänen tilaansa, ja paljaasta rakkaudesti pyysi poisajaa näitä nälkäisiä wieraita. Älä suingaan sano se toinen; sillä kuin nämät owat pois ajetut, nijn täytyy minun otella toisten kansa nijtten siaan, jotka woiwat olla kahta kauhiammat ja näitä pahemmat." Tämä on näyttäwä sano Keisari, kuinga se käwis minun alimmaisteni kans, jos minä muuttaisin heidän walda miehiänsä.

_Oppi_. Yhellä Sadulla taitaan wälistä paljon toimitettaa ja waikutettaa.

55 Satu.

Yhden yxinkertaisen Akan rukous.

Yxi Akka joka istu juuri Wouwin penkin kohdalla kirkosa, kuultijn aina rukoilewan ja toiwottawan: eläköön meidän Woudi kauwwan Ah! -- antakoon hänelle pitkää ikää; mutta kuolkoon meidän Kirkkoherra pian! tämä oli Akan alituinen toiwotus, jonkatähen Wouti hänen kerran kutsu puheelleen ja kysyi, mixi sinä minulle pitkää ikää rukoilet, ja Pappis soisit pian kuolewan? Akka wastais: Ennen teitä armollinen Herra, oli meillä jotain kowa wouti, ja teisä me saimma kowemman, mutta minä pelkään, että joss te kuoletta, nijn wielä kowempi ja kiukkaampi tulee sian: mutta mitä Pappijn tulee, nijn meillä oli hywä, ennen tätä, ja joss hän kuolis, taitas wielä parempi pantaa sialle.

_Oppi_. Ota Oppi edellisestä Sadusta.

56 Satu.

Yxi Akka joka itki Lehmäänsä.

Kerran tapahtu se kowa onni yhelle Akalle, että hänen paras lypsy Lehmänsä wajois wetelään suohon, ja kuoli sinne; josta Akka tahto kokonaan tulla hoperoxi, itki yöt ja päiwät ja ääneensä lollotti ja walitti: woi minun Tuorikkini, ei se enää ammoen tule minua wastaan kuin minä huhoilen, ei Tuorikin ääni enää luikailee mettäs, ei sitä enää kaju wastaa kankahilla. Tätä teki se hopero Akka ja wielä kirkossain itki katkerasti, kuin Kirkkoherra messusi; ja sitä hän teki monta aikaa, nijn että häneltä wijmmein Pappi kysy, mixi sinä itket kuin minä messuan -- Akka wastais: kuin minä kuulen teidän äänennä -- Ak! -- nijn minä muistan minun Tuorikkini -- woi kuinga se oli --

_Oppi_. On hulluja kylwämätäkkin.

57 Satu.

Yxi Rotta (hijri) joka asui Ruoka-arkusa.

Yxi Rotta joka oli elänyt ja ylöskaswanut yhdesä ruoka-arkusa, ja joka kaiken elinkautensa oli elännyt sillä mitä emäntä sinne oli pannut, rookasi kerran sieltä langeta (pudota) ulos yheltä arkun syrjältä; ja kuin hän juoxenteli ja kuljeskeli sinne ja tänne, että jälle päästä arkkuun, sopeus, että hän löysi yhden juuri makian herkku palan. Ei hän nijn pian ollut sitä maistanut, ennen kuin hän rupeis uloshuutamaan, woi mikä narri ja tolwana minä koko pitkän ajan oon ollut, jok' oon luullut, ettei mualla koko mailmasa olisikkaan onni ollut löyttäwä, wain ainoastansa hänen arkusaan.

_Oppi_. Yxi tytywäinen mieli ja hywä omatunto taita tehdä yhden ihmisen onnellisexi, misä ikänänsä hän on. Ei pankolla kaswaneet jo koti laattian rikoilla ylöskaswatetut tiedä muuta kuin ylpeillä likansa yli. Mutt on sitä mailmata muuallain, ja woi kuinga lawia mailma on, sano Akka kuin sohi ja koetteli keppillään pirtin aakkunnasta ulos.

58 Satu.

Yxi Pääskynen ja Lukki (Hämähäkki).

Yxi Lukki joka otti waarin Pääskyisen kärwästen-pyytämisestä, päätti kohta tehdä walmixi yhen werkon-pyytääxensä Pääskyisiä; sillä hän katseli Pääskysen lennon kärwästen peräs, kuin yhden esteen hänen luwallisesa omasa elatus keinosansa. Mutta tämä lintu mursi ittensä ilman waiwaa läpi sen uloskehrätyn sijman ja lensi pois koko werkon kansa. Nyt wasta minä hawaitsen sano Lukki, että lintujen pyytö ei ole minun työni; ja nijn hän käänsi ittensä takasin entiseen keinoonsa, nimittäin kutoman werkkoja kärpäisille ja sääskille.

_Oppi_. Yxi wijsas ei ajjo mitään, ennen kuin hän wälikappaleita uloswalitsee aikomiseensa ja päälle tarkoituxeensa.

59 Satu.

Yxi Mies ja Joki.

Yxi Maan-mies joka aiko yhden Joen eli wirran poikki, mittais sen sywyyden usiammas paikas, saadaxensa tietä, mistä kohdasta hän olis tainnut kahlata sen yli; ja itte mittamisensa ja koettelemisensa alla, hän sen astaitsi, että se oli sywin sijnä josa wesi juoxi hiljaxeen, mutta sitä wastoin matalin kusa niwa paika oli, ja josa wesi enimmän pauhais ja kuohu.

_Oppi_. Yxi waiti olewa, hiljanen ja sisällänsä pitäwä wiha-mies on waarallisempi, kuin yxi joka menoaa.

60 Satu.

Yxi Kettu ja waimowäen Kokous (Pito).

Yxi Kettu, joka kerran yön-seutuna waelsi yhen kylän läpi, hawahti siellä warpahaisia pidettäwän, eli Pirtti-waimon pidot, josa wieraat otit hywäxensä yhen hywin hankitun Kana-sopan (liemen). Ak! sano hän: Eikö tämä ole mailma kumma? yxi wiheljäinen wiatoin Kettu raukka, saa näpisti kurkistaa sisälle Kana-huoneseen, hakeaxeen sitä ainoastaan, jolla hän henkensä elättäis, ennen kuin te kohta koiranne husutatte päälle.

Mutta kuitengin te taidatta istua täällä ja ylönpaldisesti rawita watsanne kalleilla ruilla teidän kanoistanne ja kukoistanne, paitsi muita, teidän herkkujanne. Mitäs sinä näsäwijsi repo puhut! huusi yxi wanha Akka? minä saan sen sulle sanoa että me syömme omia kanojamme; mutta mitä sinä syöt, sen sinä warastat.

_Oppi_. Löytyy nijn hywin häweljäitä ihmisiä, kuin luondokappaleitakin; ja nijn kuttuttu saalis, (rappaaminen) saa wälistä nijn kaunijn nimen, kuin omistawa oikeus.

61 Satu.

Puitten Suoruudesta ja wääryydestä.

Yhesä paikasa kerran istutettijn ja kylwettijn puita jotka tosin kaswoit kaikki kaunihixi, suorixi ja hirsixi kelwollisixi, paitsi yxi lyhyt rapamänty, joka jäi wääräxi ja kantturaisexi, ja näytty kamalalta ulos. Tämän mettän isäntä tahto raketa yhtä huonetta, ja lähetti sentähden kirwes miehensä ulos tätä metsistötä hakkaamaan ja kaatamaan, ja hakkamaan jokainnan puun, kuin suingin kelpais johonkuun huoneen rakennuxexi. He teit käskyä jälkeen; ja silloin se wäärä ruma puu yxin seisomaan.

_Oppi_. Kowan kuuluisat koreudet, owat harwoin onnelliset.

62 Satu.

Yxi Talonpoika joka köyhty kunniasa.

Liki Upsalota asui menneellä sadalla yxi äweriäs ja rikas Talonpoika jonga tykönä kulki usein sangen paljon suuria Herroja, joita hän kaikella kunnialla wastaan otti ja ittensä nijn kulutti, että hän kokonansa köyhtyi; ja nijnkuin köyhydesä ihmiset usein etsiwät wääriä wälikappaleita edestulemiseensa; nijn myös tämä mies menetteli itsensä, ja tuli kälmixi eli kolmen markan miehexi; ja koska hänellä ei ollut kunniata, nijn ei myös enä kengään tullut hänen tygönsä, ja nijn sai hän olla hywäsä rauhasa: teki työtä maansa päällä, oli wiriä ja uuttera, ja jälle muutaman wuoden sisällä rikastui ja tuli warallisexi ja wahwaxi taloxi. Hän rakensi myös nyt uuden kaxi wooninkisen pygningin, nijn että hänen talonsa ja kartanonsa loista kauwas kunnahalta maan tielle: sijtä waelsi nyt muutamana kesänä itse Kuningas siwu, ja nähdesään nijn kaunijn talon, kysyi, kuka siellä asuis? hänelle wastattijn: siellä asu yxi kolmen markan mies, ei sen tykönä nyt tähän aikaan ole kukaan käynyt. Kuningas sanoi: Me tahdomme mennä sinne ja katsomaan sitä taloa; se mies taita olla ymmärtäwäinen mies, joka on nuoon kaunijn kartanon rakentanut. Kuningas tarjois tälle miehelle kunnian jälle; jonga edestä alimmaisuudesa kijtti, mutta kielteli wastaan ottaa; sillä hän sanoi: Teidän Majestetinnä: nijnkauwwan kuin minulla oli kunnia ennengin, nijn wieraita kulki paljon luonani ja minä köyhdyin, jota minä pahon waroin eli pelkään tästäin edes. Mutta nyt nijnkauwwan kuin minä olen ollut kolmen markan mies, eli kunniata, olen minä saanut rauhasa asua ja olen rikastunut.

_Oppi_. Lijkanainen kunnia, on puolexi häpiätä ja häwiöxi. Usein saadaan ruoka ja juomaa -- etc. maantien warrilla, ilman mitään annettaa, waiwa nähdä. Ja wielä nöyrästi kumarta, ja ikänänsä kuin kijttää sen armon edestä että meitä on kulutettu ja köyhdytetty.

63 Satu.

Nälkä-kurki ja Jouhten kuollo-hetkellään.

Yxi Nälkä-kurki oli lässä eli saapuilla, kuin yxi Jouhten weisais sen tawallisen wijmmeisen laulunsa, ja antoi hänelle tietä, kuinka se oli wastoin luontoa, että weisata nijn sopimattomalla ajalla; ja tahtoi tietä, mikä hänellä oli syy sijhen. Sijhen on minulla oikia syy, wastais Joutten: minä pääsen ja astun nyt yhteen tilaan, josa minä tästedes olen wapa ansoista, nuoleista ja luoeista ja näljästä; mixen minä sijs olisi iloinen senkaltaisen wapahduxen yli.

_Oppi_. Kuolema on se wijmmeinen hywästi jättäminen kaikista nijstä rasituxista, waiwoista ja waaroista, kuin tätä elämätä seuraa.

64 Satu.

Yxi Leski-waimo lohduttamatoin.

Oli yxi nuori waimo, joka murheesta miehensä sairauden tähden olis pian ennen aikojaan saattanut kuoleman ittelleen; mutta hänen hywä isänsä teki kaikki mitä hän ikänänsä tiesi, saattaaxensa häntä tyystytetyxi; Rakas lapsi, sano hän, me olemma kaikki kuolewaiset: ole rohkia, minun tyttäreni; anna sen wijmmeisen pahan tulla, minulla on parempi mies sinulle warasa, kuin tämän olet mistanut. Ah! minun isäni, sano hän, mixi nimitättä te toista miestä? Tee olisia nijn kernaasti saattaneet pistä puukon minuun: ei, ei, minä en tahdo kaikkena elinkautenani enää ajatella toisen miehen päälle.

Ei kauwwan sen jälkeen kuoli hänen sairas miehensä, ja silloin hän tahto juuri pakahtua sydämmen murheesta, tuli likimäärin nöyräpäisexi, löi rinnoillensa, ulos repi hiuxiaan, että joka mies luuli hänen tulleexi kokonaan hulluxi. Mutta kuin hän sai wähä päänsä ympäri ajatella, pyhki hän pois kyynneleet, nosti ylös silmänsa ja huusi: tapahtukoon Herran tahto; ja meni sitten isänsä tygö ja sanoi: Rakas isäni! Entäs se toinen mies, josta te mainihtia, onko se kaukana?

_Oppi_. Satu antaa tietä, että Leskein kyynnelet taitan kewiästi pois pyhittää, ja ettei se ole peräti mahdotoin, että hengis pitää Leski-waimoja miehen kuoleman jälkeen, ja kuinga mahdollinen se on, kaiken maahan panias murheen jälkeen, lohdutta häntä sillä huwituxella kuin hänellä on olewa toisen yljän sylisä ja käsi-warsisa.

65 Satu.

Yhden Leski-waimon naimisen halusta.

Yxi Leski-waimo sano kerran hywäsä uskalluxesa, hänen Nepaalleen: minä olen pian peräti hukas, kuin ei minulla ole ja minä saa, yhtä siiwollista ja raitista miestä, joka minun huoneen hallitustani katsoo ja holhoo; ja täsä asiasa minä tahdon kaikkein ennemmin neuwwotella sinun kansas, nijnkuin minun uskollisimman ystäwäni kansa. Joss sinä tahdot täsä asiasa palwella minua, nijn älä suingaan unohda pois tätä parasta asian haaraa: minä olen nijn sijsti waimo, että minä oikein kyöläyxellä ajattelen makauxesta awio-wuoteesa. Minä palwelen sinua mielelläni, wastaisi hän Nepaansa, ja nyt minä tiedän sinun mieles ja ajatuxes: mutta se taita olla työläs löytäxeni sellaista miestä, jolla olis kaikki nämät omaisuudet. Ja sillä sanalla meni se hywä akka pois, mutta päiwällä sen jälkeen tuli hän jälle Lesken tygö, että hän oli löynnyt yhden miehen joka oli juuri hänen mieltään myöden. Minä olen sinulle uloskatsonut ja uloswalinnut yhden miehen joka on uuttera ja toimellinen, ja joka juurta jaxain ymmärtä kaikki tarpeelliset työt; mutta nijn totta kuin minä elän, niin en minä tainnut löytä, kaikkein näitten hywäin omaisuutten alla, yhtään joka olis tainnut estää sinun kyöläystäs, jostas puhuit. Se ej tee mitään asiaan, wastais Leski, minä wihaan heikkoutta, mutta en minä taida hyljätä hywää awua.

_Oppi_. Waimo-wäki owat kaikki yhen kallaisesta luonnosta, ja enin osa heistä yhenkaltaisesta mielestä; ja yxi waimo tuntee omisa suonisaan mitä toisen walta suoni tykyttää, ja taita wähällä waiwalla tulkita ja tietä toisen illweistä ja puolesta sanasta mitä hän on wailla.

66 Satu.

Hijret ja Tammi puu.

Hijret luit sen aiwan waiwaloisexi, että yhtä päätä kijwetä ylös Tammeen, joka suupalan tähden, kuin heidän piti saamaan ruaxi wattaansa, niin että he kerran päätit, hampaillansa poikki sa haamaan ja järsimään puuta, ja niin antaa Tammen terhot maahan pudota yhtä haawaa; mutta muutamat heistä olit taitawammat kuin toiset, ja yxi wanha hywin kokenut Rotta käski heidän perään ajatella mitä he tekewät; sillä sanoi hän, joss me nyt turmelemme ja häwitämmä meidän elättäjämme (ammamme) kuka meitä sitten tästäedes elättääpi?

_Oppi_. Että päättää jotain ilman perään- ja edellä ajatusta on yxi ylpiä hulluus; mitä yhestä asiasta seuraa, on se ensimmäinen josta aina esinnä on waari ottaminen.

67 Satu.

Karhu ja Mettiäiset.

Yxi Karhu suuttu kerran niin kiwasti yhden Mettiäisen pistoxesta, että hän juoxi kuin wimmattu Mettiäisten pesälle, ja käänsi ylön alasin eli mullisti kaikki ne mesi-kannut, kuin hän siellä löysi. Tämä ylellisyys ja wäkiwalta saatti kaikki Mettiäiset ulos lentämään, jotka kaikin rupeisit häntä pistelemään: ja wasta jälistä päin tuli hän ymmärtämään, kuinga se olis ollut parempi ylönkatsoa yhen wähän wastuxen, kuin wetää päällensä monen tuhannen päälle karkauxen, yhden wähän hyödyttäwän mielen liikutuxen ja pikaisuuden kautta.

_Oppi_. Parempi on antaa yhden kelwottoman Rietan, kostamata antaa pilkata ittiänsä, kuin yllyttä ja härsyttää koko joukon häpemättömiä konnia päällensä.

68 Satu.

Yxi Jalopeura ja Rotta.