Part 3

Yxi wissi warallinen, äweriäs ja rikas, mutta sijnä siwus Saita mies, möi pois kaikki omaisuudensa, ja käänsi kaikki rahaxi. Sitten waloi ja sulais hän ylös kaikki rahansa yhteen tönkkijn, hyrkälesehen eli klimppijn, ja kaiwo sen maahan; silloin hän myös ynnä nijnkuin laski alas sydämmensä ja sielunsa raha-lippaaseen. Ei yhtään aamu puhdetta siwu mennyt, ettei hän etsinyt tätä kulta-jumalataansa. Ja nijnkuin tämä hänen usein siellä kulkemisensa taisi ylösherättää muutamia sijtä waarin ottamaan, nijn haki yxi, joka oli usein tarkan waarin tästä ottanut, hänen tawaransa ylös yöllä ja wei sen pois. Koska mies toista päiwänä sen hawaitsi, nijn tahtoi hän pian tulla hulluxi ja nöyrä päisexi sen tawaransa pois katoamisen tähden. Mutta kuin yxi hänen kranneistansa (nabooreista) näki hänen hulluttawat ilweensä (käytöxensä) sanoi hän hänelle. Mihingä kelpaa kummingin senkaltaiset kujehet ja menot? sinulla ei ole yhtään rahaa ollut, ja nijn muodon ei sinulta olekkaan mitään pois tullut; sinä oot tähänasti ainoastans luullut, sinullas jotain olewan, ja aiwan nijn kewiästi taidat sinä nyt myös luuletella itsiäs, että sinun rahasi owat tallella.

Sinä tarwihtet ainoastansa panna (laskea) yhden kiwen sille paikalla, kusa sinun rahansi makaisit, ja sijnä siwusa luuletella ja uskotella itsiäs, että se kiwi on sinun tawaras, nijn sinun rahasi on sinulle jälle.

Sinä et nauttinu tawarata, koska se sinulla oli; ja et sinä mahda pitää sitä pois tulleexi, nijnkauwwan kuin sinulla on se aikomus, ettei sitä nauttia hyödytyxexesi ja parhaxesi.

_Oppi_. Se on paljoa parempi, että olla paitsi kaikkia omaisuutta, kuin tulla waiwatuxi ja rasitetuxi kaikilta nijltä harmeilta, huoleilta ja mielipahoilta, kuin on nijtten omistuxen kansa yhdistetty, koska ei imeisellä ole mieltä ja taitoa nijtä oikein nauttia ja wiljellä.

26 Satu.

Yxi Paimen ja nuori Susi.

Yxi Paimen otti yhden Suden pojan sen emältä, ja kaswatti sen ylös ynnä koirainsa kansa. Suden-poika söi, koiran-pennikkain kansa, ja tuli wihdoin isoxi, nijn kuin hekin. Wälistä se tapahtui, että joku ajettu Susi pääsi pakoon, ja koirain täyty, ilman mitään palata kotia jällensä; mutta tämä kaswattee, alju ja koto-susi kijnittä aina juosta, sixi kuin hän saawutti sukulaisensa; ja kuin hän heidän luona oli saanut osansa saalista, palaisi hän aina jälle kotijn isänänsä tygö; mutta silloin kuin mettä häntit melkein pysyit takaloilla; nijn se nuori Susi, ajoittain näki tilan tappaaxeensa jongun lampaan, jonga hän sala söi; jota hän teki usein, sixi kuin Paimen sen äkkäis, ja hirti aljo-suden.

_Oppi_. Petolliset ja pahan elkiset ihmiset saadaan nijn wähä rehellisixi, kuin Sudet, lammas koirixi eli lambureixi; sillä sukukunnittain wiekas weri happanee ja kihisee suonisa.

27 Satu.

Yxi Jalopeura, Kettu ja Susi.

Metsän Kuningas oli nyt tullut wanhaxi ja kehnoxi, ja kaikki tapiolan joukko, oli nyt welwollisen ylös-passauxensa tehnyt, paitsi Kettu.

Susi ja Kettu, olit yxi pari suurimpia kälmija ja pettäjitä, joka etseit aina somasta tilaa, saada tehdä toinen toiselleen jotain konnan juonta ja kälmitykkiä ja nyt otti Susi tästä tilasta waarin, että Jalopeuran tykönä hywin kyllä leikkaamaan Ketun etua. Hän sanoi sentähden metsän Kuninkaalle: minä taidan wakuuttaa teidän Majestätiänne, ettei mikään muu, kuin ylpeys ja ynseys, ole syy sijhen, jottei kettu nyt tule howijn saapuille, nijn hywin kuin hänen muut kumppalinsa.

Nyt oli se Ketun onni, että hän oli sijnä seinuxella, ja sijnä seidusa saapuilla ja kuuli tämän kaikki; sentähden hän kohta astui edes Jalopeuran istuimen eteen ja, koska hän hawaitsi, hänen mielensä olewan kyllä wihasta kiehuwaisen, anoi hän alimmaisudesa, että hänen Majestetinsä tahtois antaa itsellensä aikaa kullaaxeen hänen syitänsä.

Sitten sanoi hän: Kaikkein armollisin Herra! minun kunnioittamiseni ja uskollisuudeni Teidän Majestetiänne kohtaan, on nijn suuri, että minulla on syy kerskata itsiäni sijtä, ja otan minä itelleni sen rohkeuden, että hänen korkiasa läsnä ollesansa wakuuttaa, ettei se wähintänsäkään ole halwempi, kuin suingin jongun toisten teidän alimmaistenna; ja, minä weikkaan, että he ynnä kaikin, myös täsä tilasa, ei ole nijn paljon murhetta ja ajatusta pitäneet Teidän Majestetinnä parhaaxi, kuin minä yxinäni. Minä olen sittemisen kuin Teidän Majestetinne tuli kiwulloisexi ja sairaaxi juossut sinne ja tänne, yli ympärijnsä, löytäxeni jotain lääkitystä ja wälikappaletta teidän terweydenne jällensä saamiseen, jonga minä myös nyt, pitkällisen waiwan ja perään ajatuxen kautta olen löynnyt; ja on se nijn hywäxi löytty ja koeteltu wälikappale, että minä panen hengeni ja kaulani wetoon, että sen pitä todella auttaman, parantaman ja oleman awuxi. Anna minun sijs se kohta tietä, sano Jalopeura, mikä se olis? se, se on, sanoi Kettu, että yxi eläwä Susi walkaistaan, eli nyljetään eläwältä, ja hänen taljansa (nahkansa) kohta nijn lämminnä ja tuoresna kääritään Teidän Majestetinnä ruumijn ympäri.

Susi seiso sillä aikaa nijn likellä, että hänen töyty kuulla kaikki; jongatähden myös Kettu naurain ja pilkaten annoi hänelle tämän läxyn, ettei hänen ikään tämän ajanperästä pidäis wihaan kehottaman yhtä wallitsewaista alimmaistaan wastaan, waan paremmin hywillä ja rauhaan pään tarkottawaisilla neuwoilla lepyttää häntä.

_Oppi_. Korwaan-kuiskutteleminen, on se ilkein kuje; kuitengin on se lysti nähdä; kuinga yxi kälmi toisen saattaa langeemuxeen.

28 Satu.

Yhestä Waimosta ja hänen juomari-miehestään.

Yxi Waimo, jolla oli se kowa lykky, että hänellä oli juoppo-lallu miehenä, otti hänen kerran, kuin hän oli päissään kuin sika, ja kantoi hänen luu-karsinaan kuolluitten sekaan. Muutaman hetken perästä, kuin hän luuli hänen jo jotain selwenneen ja kohmelosta ja wijnasta kaljendunehen, meni hän sinne, ja kolkutti luu-karsinan owen päälle. Kuka se on, huusi se juopunut: se on yxi, wastais waimo joka kantaa ruokaa kuolleille. Minun ystäwäni sanoi hän, tuo tänne ennemmin jotain juomaa eli juotawata; ja en minä ymmärrä, kuinga joku ihminen, joka tunde minun, taita tänne tuoda ruokaa ilman juotawata. Waimo meni sen päälle pois, ja sanoi ittexeen: minä näen kyllä, että juopumus on saanut ylikättä hänen tykönään; minä mahdaan nijn kernaasti lyödä peräti pois ajatuxistani, saada häntä sijtä pois.

_Oppi_. Sywästi juurtuneet tawat owat, kuin toinen luonto meisä, ja ennemmin ihmiset rikki runtellaa taitaan, kuin nijtä jättää ja parata.

29 Satu.

Kuinga yhtä mustaa Muriania pestijn puhtaaxi.

Yxi mies oli kerran ostanut ittelleen yhden Muriaanin sijnä ajatuxes, että sen musta naama oli auringosta nijn mustunut, ja ei luonnostaan, ja että sen edellisen isännän syy taisi sijhen olla, joka ei ollut pitänyt häntä puhtaampana. Hän otti sijs hänen kotijnsa, ja koetteli kaikenlaisella pesemisellä jos ei hän sais häntä walkiaxi, mutta ei hän mitään matkaan saanut, waan teki ainoastansa sillä enemmän wahingota, koska se pitkällinen peseminen weti wihdoin Muriaanin päälle yhden raskaan taudin.

_Oppi_. Luonnollisia taipumuxia taitaan jotensakin hywän opin ja neuwwon kautta parata; mutta on nijtähin, joita ei millään muotoa taita muutetta eikä ulos juuritettaa.

30 Satu.

Kaxi Matka miestä ja yxi raha kukkaro.

Kuin kerran kaxi matkamiestä käwit yhtä tietä, kumarsi toinen heistä itsensä maahan ja otti ylös jotain, sanoi myös jälistä päin towerilleen: katso, mitä minä löysin, yhen kukkaron rahoja täynnä! ei, wastais se toinen, kuin kaxi ystäwätä yhdes kulkewat, nijn et sinä saa sanoa: minä löysin sen eli sen, waan, me olemma löynneet. Näpisti oli nämät sanat sanotut, nijn kuulu suuri melsket ja rähinä usiammista persoonaista, jotka tulit kijruhtain kijnni tapaamaan yhtä warkaan-seuraa, jotka olit maan-tiellä ryöstäneet. Ah! sano se joka löysi kukkaron; nyt meidän täytyy kuolla. Mitä? wastais, se toinen: sinun ei pidä sanoman meidän, waan minun täytyy kuolla; sillä kosk' en minä saa osaa sijtä kuins löysit nijn et sinä myös tarwihte ajatella, että minä jään puolta hirsipuuta sinun kansasi.

_Oppi_. Ne jotka tahtowat olla lijtosa seuruuxesa toinen toisensa kansa, nijtten pitä myös tasain osan ottaman sekä hywästä että pahasta, sekä myötä että wastakäymisestä.

31 Satu.

Yhestä onnettomasta naimisesta.

Kotwan aikaa eli kauwwan sitten oli yxi mies, joka oli saanut yhden suuren tora hampaan eli willi wiha kissan, se on, juuri rijtaisen ja toraisen waimon, nijn ettei hän saanut yhtään rauhaa huoneesaan hänen kansaan. Kuitengin tahtoi hän tämän hänen onnettomuudensa alla tehdä mitä hän saatti. Hän koetteli sentään ensin sitä, että hän joxi kuxi ajaxi lähetti hänen wanhempainsa tygö.

Kuin hän nyt tuli jongun ajan perästä ja tahtoi häntä jälle kotia tuoda, sanoi hän hänelle: minun sydämmeni! kuinga näwyi ja käwi sijnä huoneesa eli talosa, josa sinä nyt olit? hän wastais: siellä käy, en tiedä kuinga; mutta nijn paljon taidan minä kuitengin sanoa, ettei yxikään perheestä woinnut kärsiä minua, ei kasakatkaat (wieras työ wäki, päiwämiehet) jotka ulkona kedolla työtä teit; minä näin sen heidän silmistään. Ah! woi, minun akkani (waimoni) wastais mies: jos ne ihmiset, jotka warhain uloslähtewät, ja hiljan kotia tulewat, ja jotka seurawaisesti wähin sinun kansas owat, ei kuitengaan saa rauhaa sinulda misä wiheljäises tilas ei sijs ole sinun mies rukkas, jonga täytyy kaiken ikänsä olla sinun seurasasi.

_Oppi_. Kuin mies ja waimo ei woi hywin kärsiä toistaan, nijn welwoittaa wijsaus sitä yhtä, ja sijwollisuus sitä toista, että he yxinäisyydes, salaa ja kahden käden päättäwät pienet torat ja sopiwat toisensa kansa, nijn parhain kuin he taitawat.

32 Satu.

Yxi ahne Akka ja sen Kana.

Yxi Kana oli, joka muni jokapäiwä yhelle Akkalle kulta munan. Akka luuli, että koko Kana mahtaa olla paljaasta selkiästä kullasta: sentähden tappoi hän Kanansa; ja ei löynnyt kultaa, eikä enää saanut kulta munia.

_Oppi_. Joka tytyy wäähään, se on rikas. Mutta joka kultaa aikoo puukolla wuolla eli leikata, se ei saa mitään.

33 Satu.

Yxi wanha Akka, sen Pijat, ja Kukkoi.

Entiseen aikaan, ja silloin kuin ei wielä joka napakalla ollut plakkari uureja, ja joka uroolla seinä kellot pidettijn Kukot huoneisa Rofeitoina ja ajan tietona. Yhellä wanhalla Akkalla oli myös senkaltainen herättäjä, joka lauloi jo puoli yöstä ja sitten aamu puhteella. Akka ylösherätti pijkansa jo warhain Kukon lauluulta, nijn että aamu puhdet tuli heille kyllä pitkäxi; he pidit sentään neuwwon keskenänsä, että tappaa Kukko. Mutta koska talo tuli kukottomaxi, herätti emäntä heidän wielä waremmin, ja wälistä ennen puolta yötä; sillä hänelle nijnkuin wanhalle ja unettomalle oli yö lijaxi pitkä. Pijan sait nyt katua tekonsa, ja olisit mielellänsä suoneet Kukon eläwän.

_Oppi_. Tee pahoin eli hywin poikani, kylläs edestäs löydät.

34 Satu.

Warkaat, jotka warastit yhen Kukon.

Yxi warkaan joukko mursi itsensä kerran yhteen huoneseen, mutt' ei löynnet siellä muuta, jota he olisit tainneet pois ottaa, kuin ainoastansa, yhen Kukko raukan. Tämä, wapahtaaxensa, edesantoi kaikki mitä hän taisi, mutta erinommattain huusi hän sen palwelluxen päälle, kuin hän aamu puhteilla tekee, herättäisänsä ja kutsuisansa wäkiä työhön. Sinä olisit tehnyt paljoa paremmin, sano yxi warkaista hänelle, jos oosit ollut waiti sen asian haaran kansa; sillä sinun kiljumisesi, jolla sinä ihmisiä herätät, turmelee pois meidän työmme, ja juuri sijtä syystä, me pääsemme monasti hirteen.

_Oppi_. Se joka yhdelle kuaxi kelpaa, on myrkky toiselle, nijnkuin warasten ylöshirttäminen johtuu kunniallisille ihmisille wakuudexi. Yxi waromattomasti puhuttu sana taita kyllä turmella yhen hywän asian; ja on monella ihmisellä se paha kowa lykky, että hän puheellansa saatta itsensä onnettomuteen eli hengeldänsäkin pois.

35 Satu.

Yxi Kana ja Pääsky.

Kerran yxi hullullanen Kana, makais pesäsä ja hauto kyy-kärmeen munaa, saahaxeen poikia. Yxi pääsky lensi sijtä siwu ja hawaitsi sen, ja julisti Kanalle sen waaran kuin hänen hautomisestaan oli: näillä sanoilla: malta mieles wähäsen, ja ajattele mitäs teet hautomisellas, sillä juuri sijnä samasa kuin sinä kuorit haudotut munasi, nijn wedät sinä edes oman kuolemasi; sillä tämä sinun palwelewaisuudes synnyttä sinun perikatosi.

_Oppi_. Monella hywän sydämmellisellä ihmisellä on se kowa onni, että hän elättää yhtä lintua joka wihdoin repi silmät päästä, waikka hän kuinga sitä wälttäisi.

36 Satu.

Yxi Äiti ja hänen kaxi Tytärtään.

Yxi Leski-rouwwa, jolla oli kaxi tytärtä, mistais kuoleman kautta sen toisen, jonga hautaamisehen hän toimitti wissit itkewät waimot, joiden piti käymän ruumin jälissä murhet wäkenä. Se jälkijn jäänyt tytär ihmetteli kuin hän näki, että wieraat jotk' ei olleet sukua ei syntyä, nijn surkiasti menettelit itsiänsä hänen sisarensa pois eron yli, ja hänen likimmäiset sukunsa annoit edes näkyä nijn wähä murehtimista. Hän kysy sentään äitiltään, mistä se mahta tulla? Äiti wastais: me, jotka olemma sen edesmenehen sukulaiset, jos me wielä paljongin itkisimme ja parkusimme, nijn en me saa sen enemmän, jaa, ei mitään; mutta ne wierat saawat rahaa eli palkan waiwastansa.

_Oppi_. Kuin sen kuolleen omaisilla ei ole halua itkeä ja murehtia, nijn täyty toisten maxon edestä sitä tehdä: wanha sananlasku suomalaisilla on: Laulain Pappi rahaa saa, itkein ulosandaa.

37 Satu.

Yxi Sääski (eli Hyttynen) haastaa Jalopeuraa sotaan eli tappeluhun.

Koska kerran yxi Jalopeura kiljui mettäsä, tuli yxi Sääski lentäin, ja istu hänen turpa jouhijnsa (partaan) ja rupeis torailemaan eli rijtaan Jalopeuran kansa, haastain, kumpi heistä molemmista olis kunniallisempi ja urhollisempi ulias ja sankari.

Mitä minä huolin sinun hampaistas ja kynsistäs sano Sääski, jotk' on waan semmoset aseet, jotk' on kaikilla hulluillakin ja kehnomillain hullujen eli waiwasten huonesa?

Mutta mitä urhollisuuteen tulee, nijn haastan, käsken ja manaan minä sinua ulos nyt kohta tämän kautta, ettäs sen pian näytät ja koettelet.

Sitten puhallettijn sota torwijn, ja ne sotiwat käwit kohen ja toistensa päälle.

Sääski tunki itsensä Jalopeuran sieramihin, ja pisti siellä nijn kauwan, että Jalopeura omilla räpylöillään ja kynsillään pahoin haawoitti ittensä, ja Sääski nijn muodon wijmmein tuli woittajaxi. Sitten puhallettijn ero, ja Sääski lensi sieltä pojes. Mutta sitten tällä woittajalla oli se kowa onni, että hän tarttui kijnni hämmähäkin werkoon, josa se sitten sen enemmän sulloi hänen sydäntänsä, ja pisti hänen pernaansa, että hän näki itsensä yliwoitetuxi nijn kehnolta matelewaiselta, koska hän kuitengin ennen oli tullut Jalopeuran ylitse woittajaxi.

_Oppi_. Onni taita wälistä halwimpain ja ylön katsottupain wälikappalten kautta maahan lyödä kaikkein woimallisimman ylpeyden, nijn että yxi Sääski saa woiton wirttä weisata Jalopeuran yli. Sentähden, ei pidä yhdengään, olkoon se suuri eli pieni, yhdeltä puolen aiwan paljon luullaxeen, eikä toiselta puolen peräti jättää asiata tappion ala.

38 Satu.

Yxi Jalopeura ja Sammakko.

Yxi Jalopeura joka kulki ympärijnsä etsein saalista, seisahti äkistä juoxusaan, kuin hän sai kuulla, yhden hirmuisen porinan ja ulwomisen, ja hämmästyi sijtä melkein. Tämä outo tapaus ajoi tosin wähä esinnä hämmästystä ja pelkoa häneen; mutta kuin hän katso ympärilleen, ja walmisti itsiänsä kohtaamaan jotain suurta eläintä, nijn ei hän muuta hawainnut kuin yhden waiwaisen Sammakan eli ojakonnan, joka tuli kontaten yhestä lammesta.

Eikö se muuta ollu? sano Jalopeura, ja harmista ja mielipahasta suutuxisa, puristi ja kuristi nijn kämmenellään sitä, että Sammakan suolet ulospurskahdit sijhen paikkaan.

_Oppi_. Ensimmäises päälle karkauxes on työläs wastaan seisoa mielen lijkutuxia; mutta joss me saamma aikaa ajatella päätämme ympäri, nijn taidamme me jälle tyystyä ja tywenexi tulla.

39 Satu.

Yxi Kusiainen (Murahainen) ja Kyhkynen.

Yxi Kusiainen langeis tapaturmaisesti weteen, kuin hän oli juomasa ojan rannalla. Yxi mettä Kyhkynen, joka näki sen, surkutteli häntä, ja heitti yhen pikkusen oxan weteen, että se sai sijhen tarttua ja kijwetä. Ja sillä nyt Kusiainen pelasti hengensä. Mutta wähäsen jälkeen hawaitsi hän yhen metsä miehen, joka latasi pyssyään ampuaxeen samaa Kyyhkyistä, joka nyt istu puusa ja nukkui. Kusiainen juoxi sentään hilpiästi ja kijpeis puuhun, ja pistämisellään ninkauwwan tykki Kyhkyistä, että se antoi itsensä lentoon, ja skyttä jäi seisomaan häpiällä.

_Oppi_. Kaikilla luondokappaleilla on kijtollinen tunto saaduista hywistä töistä. Ja joss joku sijnä asiasa on laitettawa, nijn on, ihminen: kuitengin Jumalan walwowa edeskatsomus pitää sijtä murheen, ettei kukaan jää palkihtemata osotettujen hywäin töiden tähden.

40 Satu.

Mailman kijtollisuutta hywin tekiötänsä kohtaan.

Yxi iso Kärmes rookais kerran epähuomiosta tapaturmaisesti pudota yhteen wuoren rotkoon (luolaan) ja koska ei itte sieltä woinnut auttaa ittiänsä ulos, nijn huusi ja parkui hän hirmuisesti. Yxi talonpoika, joka oli sijnä seudusa ja sai kuulla tämän porinan, meni kohta reijälle, ja kysyi mikä nyt on? Kärmet walitti hänen suurta onnettomuuttaan, ja rukoili, että talonpoika ennen kaikkia auttais häntä sieltä ulos.

Mies wastais, ei se ole nijn hywä neuwo; sillä silloin saisin minä epäilemätä häpiän ja wahingon, kijtoxexi, nijn muodon kuin semmoiset wahingolliset pedot enimitten osottawat yhdelle pahaa, hywän edestä.

Mutta Kärmet oli ittepintainen ja harras anomisesaan, ja lupais talonpojalle senkaltaisen palwelluxen edestä kaikki ne suuret palkat ja edut, kuin hän ikääns jaxoi ylösajatella. Ja nijnkuin annit, lahjat ja suuret lupauxet myös wälistä sowaisewat ne wijsaimmatkin ja klookimmat mailmasa, nijn ei ollut ihmet, että talonpoika senkautta antoi wietellä ja narrata itsiänsä, auttaman ylös Kärmestä kuopasta (luolasta) joka, ei nijn pian tullut pelastetuxi wangeudestaan, ettei hän pikaisemmin tahtonut ylös niellä pelastajataan.

Olengo minä tosin tämänkaltaista sinulta ansainnut ja sopijko tämä yhteen sinun lupauxesi kansa? sanoi silloin se waiwainen talonpoika. Minulla on kahtia halastu kieli, wastais Kärmes, ja mailma ei maxaa myös paremmin hywin tekiöilleen: jos ets tahdo uskoa minun sanaani täsä asiasa, nijn se ensimmäinen joka tule meitä wastaan tiellä, olkoon meidän rijtamme ratkaisia.

Sitten he seurasit yhdes, ja wähän hetken perästä kohtais heitä (tuli wastaan) yxi wanha hewonen, jolle he asian edespanit. Tämä rijdan ratkaisia sanoi: Minä oon nyt wisitoista ajastaikaa palwellut yhtä ååkaria, ja huomenna tahtoo hän jättää minun rakkarille ammuttaa ja nyljettää: nijn mailma maxaa ja palkihtee hänen uskolioita palwelioitaan sitten lykkäis talonpoika asiansa (apelleraasi) yhelle toiselle, ja silloin sattui yxi wanha koira Duomarixi. Se sanoi: minä olen nyt 10 ajastaikaa seurannut minun Herraani mettäs ja kijnniottanut monta kaunista jänestä ja kettua: nyt on hän käskenyt ampua minua otaan: mailma palkihtee nijn nijtä, jotka hänelle tekewät palwellusta.

Koska nyt talonpoika tästä joutu piukkaaseen ja oli suuresa tuskasa, murheisaan, nijn tuli yxi kettu juosten, jollekka talonpoika salaa asiansa ilmoitti, ja lupais hänelle kaikki kanansa, jos hän taisi auttaa häntä sitä häjystä kärmeestä. Kettu antoi itsensä ylipuhuteltaa sijhen, ja sen syyn-tähden käski hän kärmeen näyttää sen sywän reijän, eli kuopan, josa hän oli ollut, nähdäxehen, kuinga suureesa waarasa hän olis ollut, ja mingä hywän työn talonpoika oli hänelle tehnyt.

Kuin he nyt molemmin tulit luolalle, meni kettu sinne sisälle, ja kärmet seurais häntä sinne, näyttämään sen paikan tiluxia. Sijnä samasa hyppäis kettu ylös, ennen kuin kärmes ennätti käätä itsiään, ja talonpoika, wäli puheen jälkeen ketun kansa, oli kohta walmis, wyöryttämähän yhen suuren kiwen rejjän suulle.

Koska nyt talonpoika nijn oli päässy hänen waaransa, nijn anoi kettu, että hän huomisiltana jättäis hänelle kanahuoneen owen auki. Talonpoika tuli kotijn, ja jutteli koko tapauxen emännälleen, ja mitä hän oli luwannut ketulle hänen tehdyn apunsa edestä.

Mutta muori wastais, että kanat oli hänen, ja miehellä ei ollu walta nijtä poisluwata kellekkään; ja, hän antoi yöllä wahdata kettua, kuin hän hywäs uskalluxes tuli kanahuoneseen, ja sai hänen kijnni. Silloin sanoi kettu: onko tämä oikein tehty, ja maxaa, palkitseeko mailma nijn suurinta hywin tekiätään? tänäpäänä minä hengelläni ja nahallani sen todistan, että mailma nijn kijttää hywin tekiöitään heidän palwelluxensa ja hywän tahtonsa edestä.

_Oppi_. Mailman maxon ja palkan eli kijtoxen tähen ei meidän pidä ikään mitään edes ottaman; ja sen uskottomuuden ja kijttämättömyyden tähden ei myös mitään hywää laimin lyömän.

41 Satu.

Yxi Karhu ja sen puolisa (naaras-karhu).

Yhen parikunnan wälillä, yhen Karhun ja sen puolisan wälillä, ylös tuli kerran yxi angara koti-rijta, sellainen kuin plaa ylössyttyä yhen jalosti urhollisen isännän ja sen suuriwaldiaan ja itte pintaisen waimon wälillä: he tahdoit molemmin omistaa ittellensä korkeinta waltaa huoneen hallituxesa. Uros karhu huusi sen oikeuden ja edun päälle kuin luonnon laki tygöpanee kaikille jotka on hänen rotustaan (miehen puolille).

Mutta Naaras eli Emä-karhu sitä wastaan perusti hänen puheensa jokapäiwäisen koettelemuxen päälle, edeltä tawattujen luulojen, ja suuren paljouden esimerkien päälle, jotka todistit, että sekä eläimet, että ihmiset hänen rotustaan, olit muistamattomista ajoista hallinneet ja wallinneet heidän miestänsä yli. Ja koska tämä rijta jota kauwwemma sitä enämmän uloslewesi kaikkein eläinden seassa mettässä, ja ei taittu hywällä sowitettaa ja pysäytettää; nijn päätettijn wihdoin, enimpäin äänten eli wootumein kautta, että tämä asia piti laillisen duomio istuimen edes sellwitettämän ja päätettämän.

Yxi Kauris, eli Pukki otettijn tuomarixi, ja kaxi Harakkata, yxi Uros, ja toinen Naaras, joka uskottijn olewan ne linkimmät (liukahimmat ja siewimmät) Advokaatit (asian ajajat) piti kohtuullisesti ja asian omaisesti edeslaskeman kysymyxesä olewan asiat.

Koska nyt asia monilla sanoilla ja suurella puheen korskeudella molemmin puolin oli puhuttu, ajettu ja toimitettu, seisahti wihdoin Pukki seuraawaiseen tuomio-päätöxeen.

Uroxet (miehen puolet) saawat tästees kuin tähängin asti kantaa sitä nimeä, että he owat isännät, miehet ja herrat, koska se heille tygötulee ja sopij luonnon lain jälkeen; Mutta, sitä wastaan Naaroille (eli waimowäelle) tygö omistetaan toimitus ja ulos harjoitus sijtä, nijnkuin yhdexi palkkioxi heidän hilpeydensä ja kawaluudensa tähden koska he owat, nijn siewästi, huomahtemata ja taitawasti tienneet itsellensä omistaa, sen, kuin ei heille tulisi, ja uroot, (koiraxet, miehet) yhden pitkällisen waiti olemisen kautta owat antanehet sijhen heidän äänettömän eli salaisen suostumuxensa, ja nijn muodon wanhan tawan kautta oikeudensa poistuhlanneet.

Oikeuden käymisen kulut taitawat he wälinsä likuitterata ja sopia parahitten kuin he taitawat.

Tämä tuomio ei tosin ollut kaikille mielen jälkeen, nijn muodon kuin tuomari näwyi melkein osottaneensa toisen puolta pitäwäisexi; mutta kosk' ei hän täysillä skääleillä eli todistuxilla taittu sijhen woitettaa, ja hän ilman sitä asian omaisilta oli tullut laillisesti tuomarixi säätyxi ja uloswalituxi, nijn tämä tuomio sillä erällä jäi seisowaisexi.

_Oppi_. Senkaltaiset rijdat saawat enimitten semmosen päätöxen, kuin pukit ja harakat saawat halunsa ja päänsä jälkeen asiata ajaa ja päättää.

42 Satu.

Yxi Susi ja kaxi Koiraa.

Yxi Susi seiso korkialla kunnaalla, kahtellen ympärijnsä, ja hawaitsi sijtä, kuinga kaxi koiraa purit ja tapellen jatustit toistaan. Tästä somaasta tilasta tahtoi hän ottaa waarin, ja juoxi kohta lammas-lauman tygö, otti pois sen parahimman lampaan kuin hän löysi, ja juoxi sillä pois. Mutta nijn pian kuin koirat sen hawaitsit, jätit he pois heidän keskinäisen rijtansa, juoxit Suden peräsä, tapasit ja saawutit hänen, ja otit pois lampaan, ja purit ja reweit hänen nijn pahoin, että hän wähis hengis pääsi käsistä.