Part 1

UUDEMPIA ULOSWALITUITA SATUJA

Kirj.

Christfrid Ganander

Waasassa, Prändätty Georg Wilhelm Londicerildä, 1784.

Uudempia Uloswalituita Satuja, Nuorten peränajatuxen teroituxexi, ja yhteisesä elämäsä Opixi, Waroituxexi ja Neuwoxi, Ajan huwituxexi ja kuluxi, mutta myös hywäin tapain ja kaunisten awuin harjoittamisexi Kootut, ja Suomexi tulkitut Wuonna 1783. Christfrid Gananderilda. Philos. Mag:ta.

Duplex Libelli dos est, quod risum movet, & quod prudenti vitam consilio monet.

_Phaedrus_.

Floriferis ut apes in saltibus omnia libent.

_Lucretius_.

Non dubito fore plerosque, Attice, qui hoc genus scripturae leve, & non satis Dignum -- -- -- judicent.

_Nepos_.

Cur in Theatrum Cato severe venisti.

_Martialis_.

SISÄLLYS:

Taitawalle, perään ajattellewalle ja Wijsaalle Lukialle! 1. Yhestä Kissasta ja Kukosta. 2. Yhestä Kaupungin-Rotasta ja yhestä Maan-Rotasta. 3. Yhestä Aasista ja Sudesta. 4. Yhestä Hevosesta ja Jalopeurasta. 5. Yhestä Hewosesta ja Aasista. 6. Yhestä Suesta ja Ketusta. 7. Wattasta (Mahasta) ja muista ruumijn jäsenistä. 8. Yxi Kettu ja sairas Jalopeura. 9. Yhestä Trompeetarista, joka otettijn fangixi. 10. Yxi wanha Kärppä ja Rotta. 11. Yhestä Akasta (Ämmästä) ja lihawasta Kanasta. 12. Yhestä Lääkäristä ja Sairaasta. 13. Yxi Poika ja hänen Äitinsä. 14. Yhestä wanhasta Miehestä ja Jalopeurasta. 15. Yhestä Hännättömästä Ketusta. 16. Yxi Isä ja hänen Poikansa. 17. Yxi Kalastaja ja hänen Pillinsä. 18. Yxi Lääkäri ja sairas kipeillä silmillä. 19. Yxi Marakatti (Apinia) ja Kettu. 20. Yxi Seppä ja hänen Koiransa. 21- Yhen Jalopeuran naimisesta. 22. Yxi wanha Jalopeura sairasna, neuwoo poikaansa. 23. Yxi Nuorukainen ja Pääskynen. 24. Yxi Koira ja Kukko, jotka olit Matka-towerit (Reisu-kumpalit). 25. Yxi Saita eli Raha-ahnes ja joka kätki ja kaiwoi maahan rahansa. 26. Yxi Paimen ja nuori Susi. 27. Yxi Jalopeura, Kettu ja Susi. 28. Yhestä Waimosta ja hänen juomari-miehestään. 29. Kuinga yhtä mustaa Muriania pestijn puhtaaxi. 30. Kaxi Matka miestä ja yxi raha kukkaro. 31. Yhestä onnettomasta naimisesta. 32. Yxi ahne Akka ja sen Kana. 33. Yxi wanha Akka, sen Pijat, ja Kukkoi. 34. Warkaat, jotka warastit yhen Kukon. 35. Yxi Kana ja Pääsky. 36. Yxi Äiti ja hänen kaxi Tytärtään. 37. Yxi Sääski (eli Hyttynen) haastaa Jalopeuraa sotaan eli tappeluhun. 38. Yxi Jalopeura ja Sammakko. 39. Yxi Kusiainen (Murahainen) ja Kyhkynen. 40. Mailman kijtollisuutta hywin tekiötänsä kohtaan. 41. Yxi Karhu ja sen puolisa (naaras-karhu). 42. Yxi Susi ja kaxi Koiraa. 43. Yxi Susi ja Kili (wuohen-poika). 44. Yxi wanha Akka ja Susi. 45. Kaxi ystäwätä ja yxi Karhu (kontio). 46. Karhun pyytäjä ja Karhu. 47. Yxi hopero Akka, joka woitelee Tuomareita. 48. Yxi wanha Akka ja Kilka (perkele). 49. Melanchtonin Muuriaani eli Trenki. 50. Yxi wähänen Poika ja Onni. 51. Yxi Poika ja yxi Waras. 52. Yxi Talonpoika ja willi Mettä-Sika. 53. Kettu ja Leopardi. (Kissa-Ilwes). 54. Yxi Kettu ja Ijliskotti. 55. Yhden yxinkertaisen Akan rukous. 56. Yxi Akka joka itki Lehmäänsä. 57. Yxi Rotta (hijri) joka asui Ruoka-arkusa. 58. Yxi Pääskynen ja Lukki (Hämähäkki). 59. Yxi Mies ja Joki. 60. Yxi Kettu ja waimowäen Kokous (Pito). 61. Puitten Suoruudesta ja wääryydestä. 62. Yxi Talonpoika joka köyhty kunniasa. 63. Nälkä-kurki ja Jouhten kuollo-hetkellään. 64. Yxi Leski-waimo lohduttamatoin. 65. Yhden Leski-waimon naimisen halusta. 66. Hijret ja Tammi puu. 67. Karhu ja Mettiäiset. 68. Yxi Jalopeura ja Rotta. 69. Yxi Talonpoika, joka rupeis Sotamiehexi ja sitten Kauppamiehexi. 70. Yxi Joki (Wirta) ja Lähde. 71. Yxi Pahan elkinän pahan tekiä, ja Kilka. 72. Yxi wanha Akka ja Kilka. 73. Yxi Mies joka petti Kilkan. 74. Yxi Pohjatoin Säkki. 75. Yxi leikkinen-mjes ja yxi Raha-Ahnes. 76. Yxi Pappi ja muutamat päärynät. 77. Yhestä Waimosta joka tahto kuolla sairaan miehensä edestä (siasa). 78. Yhen Aasin toiwotusta. 79. Kissa ja muutamat Hijret. 80. Yxi Mettä-Sika ja Kettu. 81. Yxi Kettu ja Jänes. 82. Yxi näsäwijsi Koiran juoninen, ja yxi Philosophi eli Maallinen Wijsas. 83. Yxi nuori Tuomari. 84. Yxi kirjoihinsa kijnnitetty Philosophi. 85. Yxi Susi Lammas-nahas. 86. Yxi Sonni ja Pässi (Jäärä). 87. Yxi Lammas joka rijteli Paimenensa kansa. 88. Yxi Talonpoika ja Kili (Pukin eli Wuohen-poika). 89. Yö-Rastas ja Haukka. 90. Yxi Sääski ja Mehiläinen. 91. Yxi Morsian, joka wei walkian kansaan miehensä taloon. 92. Yxi Kukko ja Kettu. 93. Yxi Skräätäri ja hänen Waimonsa. 94. Yxi wanha Mies ja yxi Aasi. 95. Yxi Christitty ja yxi Pakana. 96. Yhestä, joka oli rahansa ja waatteensa hukuttanut pelisä. 97. Yxi Kettu ja Kissa. 98. Kaxi matka-kumppalia (Toweria) Erinkaltaisesta mielestä. 99. Yxi Patus-Suutari (kenkäin-paikaaja) ja yxi Räntmästari. 100. Yxi Yrttitarhan Haltia ja Multa-myyri. 101. Yxi Waimo, Kissa ja Hijret. 102. Neuwon pitoa yhen Kaupungin warustamisesta. 103. Yxi Sonni ja Hyttynen. 104. Yxi Koira ja hänen Isäntänsä. 105. Yxi Aasi joka kanto yhtä kuwaa. 106. Yxi Koira ja Kissa. 107. Maan miehet ja yxi Pantheri eläin (Susi-Ilwes.) 108. Yxi Koira ja Aasi. 109. Yxi Rusthållari ja hänen Kahlet-koiransa. 110. Yxi Mettä-Pukki, Korppi, Rotta ja suuri meri Simpukka (Skilpadda). 111. Yxi Kyhkynen ja muut Linnut. 112. Yxi Jalopeura (Lejjona) ja Kettu. 113. Yxi nuori Aasin warsa ja muutamat sudet. 114. Yxi wanha Ukko ja kuolema. 115. Yxi Aasi ja Susi. 116. Yxi Aasi ja Hewonen. 117. Karhu ja Jalopeura (Lejjona). 118. Kaxi Koiraa. 119. Yxi Ihminen ja Mettän-Asukas (Satire). 120. Yxi Aasi, Kettu ja Jalopeura. 121. Yxi Sokia ja yxi Käärmes. 122. Yxi wanha Koira, ylön kattottu Isännältään. 123. Yxi Talonpoika ja Haikara. 124. Yxi Jalopeura ja Hirwi. 125. Muutamat Sonnit ja yxi Jalopeura. 126. Kettu ja Talonpoika. 127. Yxi Jalopeura ja Rotta. 128. Wares ja Lammas. 129. Yxi Kijski (Rökäs) ja Lohi. 130. Sika ja Kettu. 131. Yxi Isä ja hänen kaxi Poikaansa. 132. Pojista ja Käestä. 133. Yhestä Wäästä eli Wouwwista. 134. Yxi Isä, ja sen Poika. 135. Kolme Pää-kälmiä, jotka ryöstit paljaaxi yhden Miehen. 136. Yhestä Miehestä, joka olis saanut kulta-arkun, kuin hän olis odottanut. 137. Kissasta ja rakkauden naisesta. 138. Yyi Kettu ja muutamat Hijhto-miehet. 139. Koira pitohin pyytty, Murkinalle. 140. Susi, Lammas-paimenna. 141. Kukosta, ja Rewon eli Ketun nahasta. 142. Kettu ja Kukko. 143. Yxi Susi tuli Munkixi. 144. Yxi Tuhma ja Typerä, ja kuuma Rauta. 145. Mies, jolta Waimo kuoli, jota hän itki. 146. Wihasta pyörtynyt Waimo joka wirkoisi ja eläwäxi tuli kuin lyötijn. 147. Uskollinen Koira ja sen Isäntä. 148. Kettu ja Etana. 149. Kettu ja sairas Kukko. 150. Satu Waimosta, joka hukkui. 151. Hewonen ja Paarma.

Taitawalle, perään ajattellewalle ja Wijsaalle Lukialle!

Tämän kaltaiset Sadut, kuin täsä ulosannetaan, ei mahda ketään pahendaa. Ne owat ainoastansa wijsasten wertauxet, joisa kielettömätkin tulewat opettajixi ja totuutta puhumaan.

Ne owat wanhasta olleet tawalliset, ja owat melkeittäin, saman laatuiset, kuin se wertaus, jonga Jothami, Duomarein kirj. 9 Lug. v. 8-16. sanoi Sichemin päämiehille:

Puut menit kerran yxi mielisesti woitelemaan heillens Kuningasta, ja sanoit Olju-puulle: ole meidän Kuningaamme. Mutta Öljy-puu wastais heitä: pitääkö minun luopuman lihawuudestani, jota Jumalat ja ihmiset minusa kunniottawat: ja menemän ja korottaman itseni puiden ylitse.

Nijn sanoit puut Fijkuna-puulle: tule sinä ja ole meidän Kuningaamme: mutta Fijkuna-puu sanoi heille: pitääkö minun luopuman makeudestani ja parhaasta hedelmästäni; ja menemään ja korottaman itseni puiden ylitse?

Nijn sanoit puut Wijna-puulle: tule sinä ja ole meidän Kuningaamme: mutta Wijna-puu sanoi heille: pitääkö minun luopuman wijnastani, joka sekä Jumalat että ihmiset (suuret ja pienet) ilahuttaa; ja menemän ja korottaman itseni puiden ylitse?

Nijn sanoit kaikki puut Orjan-tappuralle: tule sinä ja ole meidän Kuningaamme. Ja Orjan-tappura sanoi puille: ongo se tosi, että te tahdotta minua woidella teillenne Kuningaaxi? nijn tulkaat ja lewätkäät minun warjoni alla.

Mutta jos ei, nijn lähtekään tuli Orjan-tappura pensaasta, ja polttakoon Cedrin-puut Libanonisa.

Mikä hyödytys, silmä määrä ja päälle tarkoitus tämän-kaltaisilla wertaus-saduilla on, sen näyttä Doctor Martinus Lutherus, Esipuheesansa tämmösijn satuin: josta, tämän suuren ja julki Jumalisen miehen Esipuheesta minä tähän, ne merkillisimmät sanat kirjotan. Hän sanoo:

[Tämä Esipuhet löytään sen Satu-kokouxen edellä kuin D. Lutheruxen aikana, Mathesiuxen ja A. Chytrauxen awulla trykista ulosannettijn, jotka wielä usiammas Schoulu- ja lasten-kirjoisa tawataan; joista ei ainoastansa lapset, waan myös ijällisemmät saawat ymmärryxen.]

Tämä Satujen-kokous, on nijtten kaikkein oppineimbain tykönä maan päällä, erinomattain pakanain seasa, ollut yxi suuresti ylistetty kirja; ja todella sanoin, nijn en minä wielä tänäpäänä tiedä monta kirjaa, kuin hyödytyxen wuoxi sijnä yhteisesä elämäsä, olis parempi ja etuisampi tätä, kuin wijsautta ja ymmärrystä katsellaan enää kuin kehumista ja sanain kerskautta.

Sillä täsä löytään, yxinkertaisten sanain ja tapausten alla, ne lujimmasti perustetut opetuxet ja waroituxet, neuwot, jotka näyttäwät, kuinga yhden pitä kotona talosansa elämän, ja kuinga esiwallan ja alimmaisten pitä käyttämän itsiänsä toinen toistansa kohtaan, taitaaxensa taitawasti ja rauhallisesti elää pahan elkisten ihmisten seasa täsä pahasa ja petollisesa mailmasa. Minä sen nijn luulen, että nämät Sadut owat usiammalda taitawalda mieheldä aiwoittain kokoonpandut. Se suuri ja tarkka kirjain-tutkia Qwintilianus luule ja on sijtä ajatuxesta, ettei Esoopus, waan joku oppinut ja Grekan kieles hywin tuttu mies nijnkuin Hesiodus, eli joku muu semmoinen, on näitten niekka. Nämät nijnkuin wijsaat ja klookit miehet, owat sen yhteisen hyödytyxen tähden, tahtoneet saatta kirjan otollisexi kaikenlaisille ihmisille. Sillä me hawaitsemme, että lapset ja nuoret kewiästi ja tärkiästi aistaitsewat lystillisiä satuja, ja nijden kautta huomahtemata saatetaan wijsauteen, ja tarpellisten oppijen makuun.

Mutta ei ainoastaan lapsihin waan myös Ruhtinoihin ja Herroin ei totuus taita paremmin sisälle saatettaa, kuin koska kelwottomat pöyhkiöt annetaan se edespanna; sillä sellaisia he suohtewat ja kuulewat; mutta että kuulla totuutta eteensä laskettaa joltakulta wijsaalta ja ymmärtäwäiseltä mieheltä sitä ei he taida eikä enimmitten tahdo sallia: ja, koko mailma wihaa totuutta, kuin se pernaa satuttaa, eli arimpata koskee.

Seurawaisesti owat sentähden senkaltaiset wijsaat miehet ylösajatellehet Satuja, ja antaneet sen yhden luondokappaleen toistansa puhutella; nijnkuin he olisit sanoa tahtoneet: hywin kyllä, koska ei kukaan woi kuulla eikä suahde totuutta ja ilman sitä ei kuitengaan taita olla; nijn me tahdomme kaunista hänen ja pukea häntä lystillisten Satuin ihanaan walo-pukuun: ja kosk ei kengään tahdo kuulla häntä ihmisten suun kautta eteensä pantaa, nijn mahdetaan se kuitengin kuulttaa järjettömäin eläinden ja petojen suusta. Koska nyt sijs luetaan saduisa kuinga se yxi eläin sanoo toiselleen, yxi susi toiselle, totuuden, tapahtuu se usein, että se sadusa nimitetty susi eli karhu nijn eläwästi maalaa ja edeskuwailee sen oikian kaxi jalkasen suden, eli jalopeuran, että se sama tuntee ittensä; jota, kuka ties ei yxikään muu, olisko se Pappi eli maalinen wijsas, ystäwä eli wihollinen, muutoin tohtis eli rohkenis tehdä. Samoin taita myös yxi kettu saduisa, nijn nuhdella ja läxyttää ylös yhtä kettua ihmisen muodosa, että hän hikoilee ja palawijn tulee -- ja suututtelee --; sillä ej mitään enemmän maan päällä wihata, kuin totuutta. Totuus pitä sentähden puetettuna, ja ej alasti, ehkä kuinga ihana se olis mailmalle, näkösälle pantaman. Sitä owat wanhat comoedioilla, lustispeleillä leikeillä, ja saduilla tarkottanehet; ja senkaldaisilla opetuxilla ja kuwauxilla enemmän usein parataan, kuin haikeudella, huudolla, uhkauxilla, sadattelemisilla ja kowuudella. Lue sijs näitä Satuja huwixesi ja hywäxesi.

Christfrid Ganander.

1 Satu.

Yhestä Kissasta ja Kukosta.

Kukolle tapahtu kerran se kowa lykky, että hän joutui Kissan kynsijn. Tällä oli tosin hywä halu syödä hänen lihaansa, mutta ei hän tahtonut lahdata häntä ilman edes annettua syytä. Kuulesta, sano hän: mixi sinä, jokaikinen yö teet semmosen menon ja huudon, ettei yxikään täsä seudusa saa nukkua sinulda? Kukko kaunisteli asiansa ja sanoi: en minä ikään herätä ketään, ennenkuin aika on wäelle ylösnosta työhönsä. Tule, tule, ilman muita estelemisiä, sanoi Kissa: nyt on minun aikani einehteä, ja sinun pitä tietämän, ettei Kissat elä pakinalla, ja sillä samalla kääkisti hän hänen, ja lopetti sekä Kukon, että tämän sadun.

_Oppi tästä_. Joll' on halu koiraa lyödä, kyllä se aseen löytä. Ei lyöwältä asetta puutu. Wiattomuus ei auta yhtä hillimätöndä wäkiwaltaa wastaan. Kuitengin pysywät kohtuus ja oikeus ja omatunto sijnä arwosa, että se suuringin pahuus pyytä peittä itsensä nijtten warjon ja peiton alla.

2 Satu.

Yhestä Kaupungin-Rotasta ja yhestä Maan-Rotasta.

Yxi wanha satu sanoo, että yxi Maan-Rotta kuttu tygönsä yhteen maa pitohon, hänen kaupungisa asuwaisen sisarensa; näisä kuttuisa ei mitään säästetty mitä hänen huoneesansa löyty suingin, nijnkuin homehtuneita leipä palasia, koilta raiskatuita juston kuoria, unkalta tulewia jauhoja, härskiä läskiä, ja muuta senkaltaista. Tätä kaikkea, oli se sijwollinen ja hywin ylöskaswatettu Kaupungin Rouwwa hywäxywä; kuitengin sanoi hän wihdoin: kuin hän ensin oli monella korskalla sanalla sijhen lupaa anonut: minun rakas wähä siukkuseni! mixi sinä tahdot olla nijn surkiasa tilasa, koska sinä kuitengin taitaisit paremmin elää? mixi sinä tahdot nijn yxinäisesä ja waiwaloisesa elämäsä waiwata ja rasittaa itseäs, koskas kuitengin taitaisit murhetoinna nauttia kaikki ne huwituxet ja ylönpaldisudet, kuin sun sydämmes ikänäns toiwottais itsellensä, ainoastansa sinä seuraat minua Kaupungijn, ja asut siellä?

Tämä oli yxi kiusaus, jota wastaan Maan-Rotta ei woinnut seisoa; he annot itsensä sijs molemmin matkalle, ja paljon kahlaamisen jälkeen ennätit wihdoin puoli yön aikana sinne kuhun he aiwoit.

Kaupungin-Rotta näytti sitten ystäwälleen ruoka huoneet, wara-aitat, köökit ja kellarijt ja muut ruoka-paikat, joihin hän oli koonnut waransa: sitten wei hän hänen yhteen eteiseen, josa he löysit jäänöxiä yhestä nykyisin pidetystä illallisesta, jälillä pöydällä.

Kaupungin-Rotta pani matka towerilleen mitä hän parahitten halaisi, sixi kuin he wihdoin teit itsellensä sisar-wuoteen yhteen sammetti-sänkyyn.

Se waiwainen Maan-Rotta hämmästyi kokonansa nijn oudon hywän elämän yli, ja rupeis jo pitämään itsiänsä korkiasti onnellisna hänen elämä kertansa muutoxen tähen, kuin kaikexi onnettomudexi tapahdui, jotta owet kijruusti awattijn seljällensä, ja yxi joukko kiljuwia junkkareita heidän huowi huorainsa kansa, koirain ja potellien kansa sisälle astuit.

Silloin sait ne waiwaiset Rotat kirppuja korwijnsa, hätäynnyit, ja ei tienneet kuinka he wapahtaisit nahkansa; erinomattain se wieras, joka ei ikänänsä ennen ollut ollu senkaltaisesa leikisä: kuitengin malttoi hän mielensä sen werran, että hän haki tilaa kontataxensa pois ja lymytäitsensä yhteen loukkoon, josa hän pelwolla ja wapisewaisella sydämellä odotti, sixi kuin melsket seisahti, ja hiljaisemmaxi tuli, ja tämä joukko meni pois.

Nijn pian kuin jällensä kaikki huoneesa tyweni ja waiti oli, sanoi hän sille toiselle: minun siewä ja sijsti sisareni! jos sinun Kaupunki-etusi owat sijtä luonnosta, kuin nämät, nijn tahdon minä kohta mennä takasin minun maa-majaani ja syödä minun homehtunutta juustoani; sillä minä tahon paljon tärkeimmin ilman pelwota ja hengenwaaraa maata minun pijlosani, ja kalwaa yhtä kowaa leiwän kuorta, kuin alinomaisen murheen ja ylinaikusen lewottomuuden alla, olla koko mailman Drottningi.

_Oppi_. Täsä näytetään, mikä eroitus on Howi- ja hiljaisen maan elämän waiheella; ja, sen jälkimmäisen huwituxet, wiattomuus ja wakuus rinnan pannaan sen edellisen tawattomuuden, lewottomuuden ja waarallisuuden kansa.

3 Satu.

Yhestä Aasista ja Sudesta.

Yxi Aasi oli kerran saanut yhden orjan tappuraisen okaan jalkaansa, ja koska ei hän tainnut saada parempata Palperia eli Fältskäriä, nijn hän pyysi yhtä sutta sixi, että hän hampaillansa wetäs sen ulos. Nijn pian kuin se tapahtu, ja Aasi pääsi okaasta, nijn hän sillä terweellä jalalla potkais nijn Fältskääriään waiwastaan korwalle, että hän wiemistynnä kaatu kumoon, ja sillä samalla juoxi hän itte pois.

4 Satu.

Yhestä Hewosesta ja Jalopeurasta.

Yxi wanha nälkäinen Jalopeura olis mielellänsä tahtonut syödä yhden hywän palan Hewosen lihaa, jonga hän hoxasi; mutta hän pelkäis, että se nuori ja jalo Hewonen jaloillansa wapauttaa ittensä, hän ajatteli sijs konstilla ja wiekkaudella saada saalista ja nijn palkita jalkainsa hitautta.

Hän puki sentähden päällensä senkaltaiset waatteet, kuin Toktoreilla eli Lääkärella plaa olla; ja antoi itsensä ulos koko Mestarixi lääkitys konstisa, koska mailma nijn mielellänsä tahtoo sitä.

Täsä muodosa antoi nyt Jalopeura sanan juosta ympäri, hänen lääkäri konstistaan ja sywästä tiedostaan.

Mutta Hewonen hawaitsi kelmistykin, ja hänelle joukahti mieleen sijnä siwusa yxi juoni, jolla hän aikoi tehdä Jalopeuran yrityxen mitättömäxi.

Kuin minä eilen, sanoi hän, juoxin pensasten läpi, nijn yxi orjan tappura pisti minun jalkaani, nijn että minä sijtä nilkutan.

Ei yhtään waaraa, wastais se uusi Toktari, sijhen minä kyllä awun saatan; nosta ainoastans wähä ylös sinun jalkas.

Jalopeura asetti itsensä sijhen ruumijn kummarruxeen, kuin tämä toimitus waati, tehdäxensä wirkaansa; mutta se potiwa oli wilkkaampi lääkäriänsä; sillä nijn pian kuin hän sai lääkärinsä sijhen kummarruxeen kuin hän tahtoi, paiskais hän Jalopeuraa ottaa wasten nijn wäkewästi, että se langeis seljällensä maahan.

Sillä tawalla pääsi Hewonen ehijällä nahalla, ennen kuin Jalopeura taisi aikomustaan täyttää.

Oppi molemmista edellisistä Saduista.

Jolla on paha mielesä, sille pahoin käypi.

Tämä on yhteen sopiwainen kohtuullisuuden ja koston yhteisten perustus ja ojennus nuorein kansa; ja wälistä se on oikein, että petolliset samalla myntillä maxetaan.

5 Satu.

Yhestä Hewosesta ja Aasista.

Muinain, kosta Hewoset wielä puhuit Grekiskata ja Latinata, ja Aasit taisit aprikoida, nijn syttyi kerran maan tiellä rijta yhden ylpiän hywin ruokitun Hewosen wälillä, joka täywes rawis tuli juosten tietä myyen, ja yhden Aasi raukan waiheella, joka hiljaxeen ja mekkalleen käweli tietä myöen raskan tarakan alla, ja kulki juuri sitä samaa polkua, josta Hewosen piti tulla. Kuingas on asia? sano Hewonen, ekkös näe minun koristetusta satula neuwoistani, kenen minä olen; ja ekkös tiedä, että koska minun Herrani istuu satulasa, nijn lepäjä koko maan onnellisuus minun sääelläni? mene piangin pois tieltä, sinä häpeemätöin kuorman kantaja, muutoin tallaan minä sinun likaan! (rapaan.)

Aasi meni kohta tieen siwuun, mutta kateus saatti hänen salaa näihin ajatuxijn: mitäs en minä antais, jos minä saisin waihetta tämän onnellisen juhdan kansa? näistä huomioista ei hän päässy wapaaxi, ennenkuin se jongun ajan perästä tapahtui, että hän sai nähdä saman Hewosen wetämäsä yhtä sonti kuorma ja raskaimmasa työsä.

Kuingas nyt on asia, minun ystäwäni, sanoi Aasi? mistä tämä suuri ja kamala muutos on tullut? Ei mistään muusta, wastais Hewonen, kuin sodan tapauxesta: sillä sinun pitä tietämän, että minä olin yhden Upserin Hewonen eli Ratsu, ja että minun Herrani wei minun sota kedolle, josa minä pahoin ammuttijn, haawoitettijn ja tulin riwin omaxi; ja sijtä tulee tämä onnetoin waihehdus ja muutos minun elämäsäni, kuins nyt näet silmäis edesä.

_Oppi_. Täsä Sadusa näytetään meille ylpeyden ja ynseyden hulluus ja kowa lykky -- edespäin nijn osotetaan meille, kuinga hirmuisesti ne pettäwät itsensä, jotka hakewat onnellisuuttansa josaan, jonga he kewiästi taitawat kadottaa. Wihdoin nijn maalataan meille se suloinen ja toiwon täysi wapaus, kuin meillä halwasa ja alhaisesa tilasa on aldisna nautittawana.

6 Satu.

Yhestä Suesta ja Ketusta.

Yxi Susi joka rakasti hywiä päiwiä, oli salaa hywin eteensä kattonut ja koonnut ittellensä kaunijn ruoka kasan wanhan päiwän waraxi, ja pysyi kotwan aikaa pesäsään ulos lijkkumata.

Mutta kerran sanoi yxi Kettu hänelle: kuingas jaxat ja woit elää minun Nepaani, Weikkoseni! emme me ole muutamaan päiwään nähneet sinua ulkona jahdisa?

Mukoma Sairaloisuus, wastais se toinen on minua kohdannut, joka on waatinut minua kotona pysymään; ja minulla on se uskallus sinun tykösi, ettäs rukoilet minun terweydeni edestä.

Kettu luuli saawansa hänen poisollesaan maistaaxensa suden waroja; mutta kuin hän nyt näki, ettei tämä neuwwo onnestanut, meni hän kohta närkästynynnä pois yhden lammas-paimenen luoxe, ja antoi sen tietä, misä hän nyt huomahtemata taisi tawata suden, jos hän nijn lystäisi.

Tämä ojensi itsensä Ketun tietä antamisen jälkeen ja tappoi suden.

Kettu joka nyt luuli olewansa likimäisen perillisen, meni kohta suden pesään eli luolaan, ja omisti hänen jälkeen jäänehet waransa.

Mutta hänen ilonsa sijtä saadusta saalistaa ei kauwan päälle seisonut; sillä wähä aikaa sen jälkeen, teki paimen Ketun kansa samoin kuin hän oli tehnyt Suden kansa.

_Oppi_. Pahan juonisille ja pahan retkisille pettäjille se tapahtuu samoin kuin hauweille; he syöwät toinen toisensä ylös; ja kuin warkaat wälinsä ei yhteen sowi, nijn on lysti nähdä, kuinga se yxi Temanti leikkaa sitä toista, se on, kuin se yxi kälmi toiselta saa palkkansa.

7 Satu.

Wattasta (Mahasta) ja muista ruumijn jäsenistä.

Porwarit Romisa (eli Athenasa) aloit ja nostit kerran yhden kapinan Raadi-Herroja wastaan. He annoit julkisesti tietä, ettei he tahtoneet weroansa eli ulostekojansa maxaa, eikä antaa waatia itsiänsä sotaan lähtemään, ja sanoit, että se on alimmaisten järkinäistä wapautta wastaan, että wäkinäisesti waatia heitä sijhen. Kapina ja uppiniskaisuus tuli, lyhyesti sanoen, nijn suurexi, että se näkyi mahdottomaxi sitä hillitä ja pidättää, ennen kuin Mennius Agrippa, seurawaisen sadun juttelemisen kautta sai porwarit ja alimmaiset, täysi järkiseen perään-ajatuxeen.

Kädet ja jalat nostit kerran yhden waarallisen ja wahingoittawan kapinan Wattaa, wastaan. He sanoit, ettei he tienneet yhtään syytä, mixi hänen yxin piti rauhasa makaaman ja lihoman wyörystymällä heidän työstänsä. He lausuit wielä päällisexi, että jos ei Maha (Watta) tahdo ynnä heidän kansaan ropottaa ja työtä tehdä, nijn ei hekän kauwemmin tahdo askareita toimittaa, ja ylöspitää häntä.

Tämän olewaisen ja päälle seisowaisen rijtaisuden alla, annoit he Wattan nijnkauwan olla ruata, sixi kuin kaikki jäsenet tunsit sijtä wamman, riutumisen, puutoxen ja wäsymyxen.

Silloin tunnustit kuitengin kädet ja jalat wihdon heidän wikansa ja wäärin tekemisensä, ja olisiwat jälistä päin mielellänsä waarin ottaneet heidän welwollisuudestansa; mutta se oli nyt myöhän ja hiljain, ja se pitkällinen paasto ja ruattomuus oli nijn turmellut Wattan, ettei se enää woinut ruokaa wastaan ottaa eikä sulattaa ja keittää.

Joka heille johtui täydellisexi opixi, että Wahtan (Mahan) ja jäsenet pitä yhdesä elämän toinen toisensa kansa, ja yhdistyllä woimalla yximielisesti työtä tekemän, ja kuoleman wihdon toinen toisensa kansa.

_Oppi_. Yxi yhteinen Waldakunnan kansa-elando, on nijnkuin yxi ruumis, josa hallitsia on pää; jonga tähden jokainen jäsen joka kieltä päälle palwelluxensa, ei ole parempana pidettäwä, kuin yxi pettäjä, joka hänen welwollisuudensa laiminlyömisellä on syy sijhen, että muitten onnellisuus wähenee ja perstaupi.

8 Satu.

Yxi Kettu ja sairas Jalopeura.