Part 2

SAKARI (Mikolle, joka on tullut välikköön)

Mene sisälle, sinua tarvitaan.

SEITSEMÄS KOHTAUS.

Edelliset ynnä Mikko, myöhemmin Sakari.

KERTTU

Uskotkos, että täällä kositaan taas?

MIKKO

Miksen usko. Mutta mitä kositaan? Leipääkö?

SUVELIINI (pöyhkeästi)

Minä pyydän, että kaikki vasikat justeeraavat suunsa.

KERTTU

Uskotkos, että kauppias on kosinut tätiä?

MIKKO

Tätiä? (Ottaa lakin päästään, kumartaa.) Toivotan onnea sekä iloa satakolme kiloa! (Kertulle:) Mutta nyt kosin minä sinua ja juuri tällä hetkellä. Huolitkos.

EEVA

Mutta Kertullapa ei ole mitään, jos minäkin tästä aviosäätyyn astun. Ajattele asiaa!

MIKKO

Eikö Kertulla ole mitään? Herra hallitkoon! Onhan hänellä terve ruumis ja kauniit silmät, suu kuin mansikka palolla, ja hän rakastaa minua. Ja minulla on vahvat kädet, ja minä jumaloin tyttöä. Siunattu asia, (ottaa Kerttua kädestä) että testamentti jo muutettiin. Nyt teidän ei tarvitse luulla, että minäkin rahoja toivon. Mutta emäntä. Te kun aina olette ollut hyvä minulle, niin sanon minä nyt teille, että te olette liian hyvä tuolle (viittaa) tuossa. Jos tuossa miehessä on senkään verran rehellisyyttä kuin mustassa kissassa, niin sanokaa minua särjeksi. Tehkää kuitenkin tässäkin asiassa viisaan päänne mukaan. (Ottaa uumalta Kerttua, pyöräyttää ympäri, sitten jäävät uunin eteen, Suveliinin lakki putoaa tuolin alle.)

SUVELIINI (on pitänyt kättä korvan vieressä paremmin kuullakseen)

En kaikkia kuullut, mutta ymmärsin siksi, että renkisi on hävytön nulikka. Ja jos et sinä taida reekomenteerata semmoista, joka syö sinun leipääsi, niin taidan minä. Ulos, lurjus! (Molemmat nyrkit pystyssä hyökkää Mikon eteen, Mikko nauraa.) Sinä olet irti sanottu talostasi ja saat muuttaa jo ennen kekriä, muuta paikalla Hyvästi! Palveluksesi on päättynyt, tässä on finaali! (Kävelee kiihtyneenä, Eeva nauraa.)

SAKARI (tulee väliköstä)

Se on ihan oikein, että joku pitää isännyyttä vielä isännättömässä talossa. Puhuiko tuo Mikko todellakin noin ruokottomasti miehestä, josta pian tulee sinullekin isäntä! Jos minä olisin Eevan sijassa, et sinä saisi olla renkinä tässä talossa tiimaakaan.

EEVA (astuu luo)

Eikä hän saakaan olla. (Nauraa.)

KERTTU

Jos Mikko menee, menen minäkin! (nojaa Mikon rintaan, tarttuu käteen), Me emme ikinä erkane.

SUVELIINI

Anna mennä molempain. Silloin on meillä käsissä prutto ja netto. Hyvästi! (Kävelee pystönä.)

EEVA

Kiitos, Sakari! Sinä avasit silmäni. Molempia kosijoita on koeteltu. Suveliini kosi ensin Kerttua. Mutta kuultuaan, ettei tytöllä mitään olekaan hän tarjoaa minulle palavaista ja eksploseeraavaa sydäntään. Ja jos — — —

SUVELIINI (keskeyttää)

Mikä on tarkoituksesi?

EEVA

Kuule siis! Mikko on rehellisesti minua palvellut, mutta hänen palveluksensa päättyy tänään ja sunnuntaina tämän kuun 8 p:nä kuulutetaan häntä ja Kerttua, sillä silloin on uusi kuu. Mitään testamenttia lähetystyön hyväksi ei ole eikä tule olemaan. Minä luulen, että te, lapset, voitte paremmin käyttää säästämäni rovot kuin sinä Suveliini ja sinun kaltaisesi, jotka olette lampaaksi puettuja susia. (Istuu keinutuoliin)

SAKARI (Suveliinille, joka seisoo nolona kaappipöytään nojaten)

No, johan se Suveliini taas on tehnyt laskuvirheen.

SUVELIINI (paiskaa Sakarin Eevaa kohti)

Piru sinut periköön ja teidät muut myös! (etsii hattuaan.) Kuka kirottu on minun lakkini varastanut? Sinäkö? (Mikolle.)

MIKKO (ottaa kauluksesta ja painaa välikön seinään)

Riehutko sinä ulkokullattu vielä ja kiroilet siistin naisen huoneessa. Tahdotko, että näytän, miten kemiksi leili pestään?

KERTTU (nipistää Mikkoa korvasta)

Hellitä ja heitä uhkaukset, näethän, että täti ihan vapisee.

MIKKO

No, sinun käskystäsi hellitän. Mene nyt vaivainen! Mutta pusu nyt ja oikein suulle! (Suutelee.)

SUVELIINI (ottaa lakkinsa tuolin alta)

Kyllä minä teitä muistan! (Heristää nyrkkejään.) Hyvästi! (Hyökkää ovelle, mutta törmää Lempi Ovensuun koriin, joka samalla sisään tunkee.)

KAHDEKSAS KOHTAUS.

Edelliset ja Lempi.

LEMPI

Ka, älä hyvä mies suuhuni lennä! (Panee korinsa tuolille.) Hyvää iltaa, hyvä väki. Ka, Sylvesterko se olikin, enkä ollut tunteakaan, kun olet niin nolon näköinen. Mutta älä mene (vetää kädestä) vielä, minulla kun on sinulle tärkeätä sanottavaa. (Muut ympäröivät Lempi Ovensuun tervehtien, Suveliini pakenee pöydän luo kiikkutuolin turviin.)

SUVELIINI

Lempoko sinut tänne kutsui?

LEMPI

Ei se Lempo ollut, Lempinen se oli, se vanha lautamies. Hän kirjoitti tulemaan sanoen, että enoni Olli Marttinen on kuolemaisillaan ja että minun ainoana perijänä pitää tulla hautaan laittamaan. En malttanut enolaan suoraan rientää; kun kuulin, että Sylvesteri aikoo täältä emännän tai tyttären kihlata, niin tulin estämään häväistystä. Me olemme tämän Sylvesterin kanssa olleet jo yhdeksäntoista vuotta kihloissa, jo ennen sinun tännetuloasi, Eeva. (Näyttää sormeaan.) Tässä on Sylvesterin pantti, eikä Sylvesterin kanssa kukaan pääse naimisiin, »sillä se ensimmäinen julkikihla takaperin ajaa sen toisen», sanoi vanha rovasti, kun kihlasi meidät, — muuten jos minä en anna lupaa.

SUVELIINI

Mutta olethan sen jo antanut.

LEMPI

Niin, ehdolla, että maksat 8,000 markkaa tästä sormuksestasi. (Näyttelee, menee Suveliinin luo.) Eikö sinua, Sylvesteri, vanha suola rupea janottamaan, kun kuulet, että olen Olli enon ainoa perijä ja rikkaampi kuin 19 vuotta sitten?

SUVELIINI

Mutta jospa enosi ei kuolekaan!

MIKKO

Kuollut se on jo, äsken näin riiheen kannettavan.

LEMPI

Herra hallitkoon! (Itkee.) Joko se eno ennätti kuolla. Hyvästi, hyvät ihmiset, hyvästi.

SUVELIINI

Jos niin on asiat, tulen minä sinun kanssasi. Anna minä kannan koriasi. Meitä kuulutetaan ensi pyhänä. Hyvästi!

KAIKKI

Hyvästi ja onnea vanhalle parille!

SAKARI

Onnea myös nuorelle parille! (Kättelee.)

EEVA

Mutta on se sittenkin vikkelistä vikkelin tuo Sylvesteri Suveliini. Ajatelkaas: kolme morsianta (katsoo kelloa) puolessa tunnissa. Mihin ehtii hän vielä, jos elää saa?

LOPPU