Part 31

[326] Yhdessä sen kanssa se iästä väsyneenä raukeaa. _Lucr. III, 459_.

[327] Hän arvelee sielun kutistuvan kokoon ja ikäänkuin luhistuvan ja sortuvan. _Cic., De divin. II, 58_.

[328] Aivan samoin kuin jos, sairaan jalan tuntiessa kipua, pää sillä välin ehkä on kivuttomana. _Lucr. III, III_.

[329] Luvaten pikemmin kuin todistaen meille tuon ylen mieluisen asian. _Sen., Epist. 102_.

[330] Ne ovat unelmia, jotka eivät esitä todistuksia, vaan toivomuksia. _Cic, Acad., II, 38_.

[331] Minä teen tyhjäksi viisasten viisauden ja hylkään järkeväin järkevyyden. _Pyh. Paav., Kor., I, 1, 19_.

[332] Totuuden kätkeminen on joko harjoitusta nöyryyteen tahi ylpeyden masentamista. _Pyh. August., De civ. Dei, XI, 22_.

[333] Pohtiessamme kysymystä sielujen kuolemattomuudesfa on meille suurimerkityksellinen manalan jumalia pelkäävien tahi palvovien ihmisten yleinen mielipide. Käytän hyväkseni tätä yleistä vakaumusta. _Sen., Epist. 117_.

[334] He suovat meille elinaikaa saman verran kuin variksille: he myöntävät sielujen elävän kauan, mutta eivät myönnä niiden olevan kuolemattomia. _Cic., Tusc. I, 31_.

[335] Oi taivainen isä, tokko on luultavaa, että eräät ylevät sielut menevät täältä taivaaseen ja palaavat jälleen hitaisiin ruumiisiin? Miksi noilla onnettomilla olisi niin kumma halu tähän elämään? _Verg., Aen. VI, 719_.

[336] Ja sitäpaitsi näyttää perin naurettavalta, että sielut olisivat läsnä eläinten parittautuessa ja synnyttäessä, ja että kuolemattomat lukemattomana joukkona katselisivat kuolevaisia jäseniä ja kovin kiireissään kilpailisivat siitä, kuka ensin ja mieluimmin pääsisi pujahtamaan ruumiiseen. _Lucr. III, 777_.

[337] Ikäänkuin se, joka ei osaa arvostella itseään, osaisi arvostella mitään muuta. _Plin., Nat. hist., II, 1_.

[338] Ken älynsä liian teräväksi teroittaa, katkaisee siltä kärjen. _Petrarca, Canz. XI, 48_.

[339] Kun he ikäänkuin tuomiopäätöksellä tahi uskonnollisella lupauksella ovat sidotut eräisiin varmoihin ja ennakolta määrättyihin mielipiteisiin, niin että heidän on pakko puolustaa sellaistakin, mitä eivät hyväksy. _Cic., Tusc. II, 2_.

[340] Samoin kuin Hymetton mehiläisten vaha pehmiää auringon lämmössä ja peukalon painelemana kuontuu moniin muotoihin ja juuri käyttämällä käy käyttökelpoiseksi. _Ovid., Metam., X, 284_.

[341] Toista asiaa ei voi ymmärtää enemmän tahi vähemmän kuin toista, koska ymmärtämisen käsite on kaikissa asioissa sama. _Cic., Acad., II, 41_.

[342] Vulcanus taisteli Troiaa vastaan, Apollo Troian puolesta. _Ovid., Trist., I, 2, 5_.

[343] Sielu hyväksyy todennäköisyyden, oikean tahi väärän, ilman eroitusta. _Cic., Acad., II, 28_.

[344] Tuo myöhemmin huomattu seikka tekee mitättömiksi ja muuttaa mielipiteemme kaikkeen entiseen nähden. _Lucr. V, 1413_.

[345] Kiittäköön hyvää onneansa.

[346] Ihmisten mielet muuttuvat sen kasvua antavan valon mukaan, millä itse isä Jupiter milloinkin valaisi maita.

[347] Joka en vähääkään välitä siitä, kuka pohjan perillä on jäisen seudun pelättynä kuninkaana ja mitä Tiridateella on pelättävänä. _Hor., Od., I, 26_.

[348] Niinkuin pikkarainen laiva riehuvan tuulen yllättämänä aavalla merellä. _Catull., Epigr. XXV, 12_.

[349] Aias oli aina urhea, mutta urheimmillaan kuitenkin raivostuttuaan. _Cic., Tusc, IV, 23_.

[350] Samoin kuin meren tyyneys on ymmärrettävissä, kun ei pieninkään tuulen henki liikuta laineita, samoin sielun levollinen ja rauhallinen tila on nähtävissä, kun ei ole mitään häiritsevää voimaa, joka voisi sitä liikuttaa. _Cic., Tusc., V, 6_.

[351] Niinkuin meri vuorovetensä vaihdellessa milloin ryöpsähtäen esiin hyökkää maille ja vaahdoten paiskaa laineen kallioiden yli ja huuhtelee aaltonsa liepeellä hiekkarannan etäisintäkin äärtä, milloin pakenee takaisin nopeana ja särpien mukaansa hyökynsä vierittämiä kiviä jättää vetensä aletessa rannan paljaaksi. _Verg., Aen. XI, 624_.

[352] Niin muuttavat vierivät vuodet olevia oloja: mikä ennen oli arvossa, menettää kaiken kunniansa, sitävastoin jokin toinen astuu sen sijalle ja kohoaa halveksitusta tilastaan, ja sitä tavoitellaan päivä päivältä enemmän ja sen saavuttamista ylistellään, ja se on ihmeen suuressa kunniassa kuolevaisten keskuudessa. _Lucr. V, 1275_.

[353] Sillä mikä on käsissä, se on mieleistä ja näyttää merkitsevän paljon. _Lucr., V, 1411_.

[354] Yksitellen he ovat kuolevaisia, kokonaisuutena ainaisia. _Apul., De deo Socratis_.

[355] Myöskin vyöhykkeellä on vaikutusta sekä ruumiin että hengen voimiin. _Vegec. I, 2_.

[356] Athenassa on ilma ohutta, josta syystä attikalaisia pidetään teräväpäisempinä; Thebassa paksua, ja siksi thebalaiset ovat lihavia ja hyvinvoipia.

[357] Sillä mitä järkeä on peloissamme ja haluissamme? Mitä suunnittelet niin suotuisin entein, ettet katuisi yritystäsi ja toivomuksesi toteutumista. _Juv., Sat. X, 4_.

[358] Me haluamme avioliittoa ja vaimomme synnytystä; mutta he (jumalat) tietävät, millaisia tulevat olemaan lapsemme, millainen vaimomme. _Juv., Sat. X, 352_.

[359] Tyrmistyneenä tuosta oudosta onnettomuudesta, rikkaana, mutta samalla köyhänä, hän toivoo pääsevänsä rikkauksistaan ja vihaa sitä, mitä äsken oli toivonut. _Ovid., Metam., XI, 128_.

[360] Sinun vitsasi ja keppisi ovat minua lohduttaneet. _Psalmi XXII, 4_.

[361] Jos tahdot neuvoni, niin anna jumalten itsensä punnita, mikä meille on soveliasta ja asioillemme hyödyksi... Ihminen on rakkaampi heille kuin itselleen. _Juv., Sat. X, 346_.

[362] Mutta ken on eri mieltä korkeimmasta hyvästä, se on eri kannalla filosofian koko perusaatteeseen nähden. _Cic., De fin. V, 5_.

[363] Olen näkevinäni kolme erimielistä pöytävierasta, jotka eri makunsa mukaan esittävät sangen erilaisia vaatimuksia. Mitä annan? Mitä en? Mitä toinen käskee, sitä sinä et hyväksy; mitä sinä pyydät, se on toisista kahdesta inhoittavaa ja karvasta. _Hor., Epist., II, 2, 61_.

[364] Ettei mitään ihmettele, se on, oi Numicius, melkeinpä ainoa, mikä saattaa tehdä pysyvästi onnelliseksi, _Hor., Epist. I, 6, 1_.

[365] Kerrotaan olevan kansoja, joiden keskuudessa poika yhtyy äitiinsä ja tytär isäänsä, ja hellyys kasvaa kaksinaisesta rakkaudesta. _Ovid., Metam., X, 331_.

[366] Ja niinpä ei enää mikään ole meidän omaamme; mitä sanon meidän omaksemme, se on jonkin taiteen tuotetta.

[367] Sotaa tarjoat, oi vierasvarainen maa; sotaa varten asestetaan ratsut, sotaa uhkaavat nuo eläimet. Mutta samat eläimet ovat kuitenkin ennen tottuneet ottamaan vetääksensä vaunuja ja tottelemaan yhdessä iestä ja ohjaksia; on toivoa rauhasta. _Verg., Aen. III, 539_.

[368] Kansan viha johtuu siitä, että kussakin paikassa vihataan naapurien jumalia, ja uskotaan jumalina olevan pidettävä vain niitä, joita siellä palvotaan. _Juv. XV, 37_.

[369] Ja Epikuros arvelee, että aistillisessa hekumassa, jos luonto sitä vaatii, ei ole katsottava sukupuolta, eikä syntyperää, eikä säätyä, vaan muotoa, ikää ja näköä. _Cic., Tusc. V, 33_.

[370] He (stoalaiset) eivät pidä viattomia rakkaussuhteitakaan viisaalle sopimattomina. _Cic., De fin. III, 20_.

[371] Katsokaamme mihin ikään asti nuorukaisia sopii rakastaa. _Sen., Epist. 123_.

[372] Oi Scavinus, sinä, joka olit Aufidian mies, olet nyt hänen rakastajansa; entinen kilpakosijasi on nyt hänen miehenään. Miksi sinua miellyttää toisen omana vaimo, jota omanasi et rakastanut? Oletko kykenemätön, jollei sinun tarvitse pelätä? _Mart., III, 70_.

[373] Ei kukaan koko kaupungissa halunnut ilmaiseksi koskea vaimoosi, oi Caecilianus, kun siihen oli tilaisuus; mutta nyt, kun olet pannut hänelle vartijat, on tulevien rakastajain joukko ääretön. Olet kekseliäs mies. _Mart. I, 74_.

[374] Joita myöten varmuuden tasoitettu tie lyhyimpänä kulkee ihmissydämeen ja järjen temppeleihin. _Lucr. V, 103_.

[375] Olet huomaava, että totuuden tuntemisen ensimmäisinä ovat luoneet aistit, ja ettei voida todistaa aistien olevan väärässä. Mitä nyt sitten on pidettävä luotettavampana kuin aisteja? _Lucr. IV, 479, 483_.

[376] Vai voivatko korvat oikaista silmien tekemää havaintoa, tahi tuntoaisti korvien tekemää, tahi voiko maku todistaa tämän tuntoaistin erehtyneen, tahi voivatko sen tehdä sieraimet tahi silmät? _Lucr. IV, 487_.

[377] Kullekin erikseen on annettu kykynsä, kullakin on oma voimansa. _Lucr. IV, 491_.

[378] Olkoonpa esine mikä hyvänsä, niin sitä ei pidetä lainkaan suurempana kuin minkä kokoiselta se silmiimme näyttää. _Lucr. V, 577_.

[379] Emme kuitenkaan myönnä silmien tässä vähääkään erehtyvän ... älä siis syytä silmiä tästä sielun viasta. _Lucr. IV, 380, 387_.

[380] Niin että ei voi katsella alas tuntematta sekä silmiään että sieluaan huimaavan. _Tit. Liv. XLIV, 6_.

[381] Usein sattuu myöskin, että sielua järkyttävät liian rajusti jokin näky, juhlalliset äänet ja laulut, usein myöskin suru ja pelko. _Cic., De divin., I, 37_.

[382] Silloin näkee kaksi aurinkoa ja kaksi Theebaa. _Verg., Aen., IV, 470_.

[383] Niinpä usein näemme rujoja ja rumia naisia ihailtavan ja heidän nauttivan suurinta kunnioitusta. _Lucr. IV, 1152_.

[384] Selvästi näkyvistäkin esineistä voi huomata, että jos niihin ei kohoista tarkkaavaisuuttaan, on kuin ne aina olisivat olleet kauas pois ja syrjään siirrettyinä. _Lucr. IV, 812_.

[385] Sillä aika muuttaa koko maailman luonnon, ja kaiken täytyy siirtyä tilasta toiseen, eikä mikään pysy samana, vaan kaikki muuttuu, luonto muuttaa ja pakoittaa vaihtumaan kaikki. _Lucr. V, 826_.