Part 6

Hahahahahaa! Räkäkäkäkää! ja lensi kaikkien huoneitten läpi ja pirtin ovesta ulos ja sitten suoraan korkeimman petäjän latvaan.

-- Voi rakas Pulski, huusi äiti perään, elä vaan putoa! Mutta Pulski keikutti pyrstöään ja nauraa räkätti vastaan.

-- Tule syömään perunoita ja suolakalaa! huusi äiti harakka-pojalleen, hopealusikka kädessä, ja harakka tulikin lentäen huimaa vauhtia, vaan kun huomasi hopealusikan, niin sieppasi sen äidin kädestä ja lensi sitä kyytiä järven toiselle puolelle.

-- Eihän tästä nyt tule mitään! huokasi äiti ja katui että oli tuskastunut lapsiin eilisiltana ja saanut Kummituksen kujeilemaan.

Mutta mikäs auttoikaan: Koko pirtti kuohui täynnänsä perunoita ja siirappi juoksi sekaan pitkin lattioita ja siinä kihisi sohjussa suunnaton määrä suolakaloja ja nisupullia ynnä lettuja, vaikka koettivatkin ne lapsirukat syödä hotsia minkä kitoihin mahtui.

-- Keisari! tule syömään! hätäili äiti, -- ja Korski! syö sinäkin eläkä rompota roomaasi, muuten tässä hukutaan koko talo!

Mutta Saksan keisari vain veteli hienoa sikaaria ruusunkukkien keskellä ja aina vähänväliä ryyppäsi kauniista pullosta, joka kai oli hapanta Reinin viiniä, ja vastasi ylimielisesti:

_Ich weiss nicht was soll es bedeuten!_ johon Korski päremiekkaansa mitellen säesti:

_Quo usque tandem abutere patientia nostra?_

Äidistä tämä oppineisuus oli jo liikaa! Mutta se perunain paljous ja se siirapin sotku ja suolakalan katku häntä niin kauhistutti, että hänen täytyi juosta ulos talosta piikatytöt perässään, jotteivät uppoaisi ruoan sekaan. Lapset yksin jäivät taloon paitsi Pulski, joka yhä harakkana lenteli edestakaisin järven yli.

-- Kummitus! Kummitus! Tule pelastamaan! huusi äiti, vaan ei Kummitusta vielä näkynyt. Mutta kun Saksan keisari älysi että äidillä tosiaan oli hätä ja että lopulta kaikki hukkuvat, niin hän nousi ylös ruusunkukkien keskeltä ja astui parvekkeelle ja huusi metsään (tietysti saksaksi, mutta minä sen sanon suomeksi) että:

Armeijani tänne! Mars! _Ein zwei drei!_ Silloin tulivat metsästä kaikki hiiret ja myyrät ja kärpät ja oravat ja alkoivat siivota pirttiä perunoista. Leila ja Heila ja Keiju läksivät pakoon, kun sellainen elukkajoukko ryntäsi pirttiin. Mutta kun herra Kummitus näki että talossa oli aikamoinen sekamelska, niin jo juoksi hänkin hätään ja kohennusraudalla hätisteli koko Saksan keisarin sota-armeijan ulos pirtistä, viskasi siirappitynnyrin alas mäestä, pisteli letut ja pullat ja suolakalat omiin taskuihinsa, kiipesi sitten uuninpiipun päälle katolle, paukutteli kämmeniään yhteen ja alkoi loitsia:

Hus hus Humulan lapset! Järjestykseen! Järjestykseen! Leila leilaksi! Heila heilaksi! Harakka kotiin! Keiju pirttiin! Kaikki yhteen joukkoon! Korskilta latinat loukkoon! Keisarilta virka pois!...

Ja samalla tuli koko talonväki ihan entiselleen, harakalta putosivat siivet pirtin portaille, Keiju kävellä tepsutteli leperrellen lastenhuoneessa, Korskilta unohtui latinan oppi, Leila ja Heila alkoivat leikkiä nukkiensa kanssa ja Keisari perähuoneessa -- meni lulluun.

Kun äiti vähänpäästä palvelustyttöjen kanssa palasi pirttiin, niin hän hyvällä mielellä hymähti ja suuteli kaikkia lapsiaan.

-- Oliko se hauskaa? kyseli äiti.

Mutta lapset eivät enää muistaneet hölynpölyä. Vasta sitten kun isä illalla saapui kotiin kylältä ja pitkässä yöpaidassa, tuohipollot jaloissa ja piippu suussa tuli kertomaan lapsille, minkälaista unta hän oli nähnyt viime yönä Kummituksesta, vasta silloin lapset rupesivat muistelemaan aivankuin he tosiaankin olisivat olleet herra Kummituksen kanssa tekemisissä. Mutta isä puhalsi lauhkeita savuja pitkästä piipustaan ja tuumiskeli:

-- Kummitus on kultainen herra!