Part 6

ROSALIINA. Teist' usein kuulin, lord Biron, jo ennen Kuin teidät näin; ja mailman laaja kieli Julistaa ties, ett' ivaa olette Ja pistosanaa, herjamieltä täynnä, Mill' ahdistatte kaikensäätyisiä, Jotk' ilveilynne joutuu saaliiksi. Maruna tuo jott' aivoistanne lähtis, Ja voittaaksenne mun, jos niin on mieli, -- Ja muulla tavoin ette mua saa -- Vuos umpeen tulee teidän joka päivä Sanattomia sairait' oppia Ja voihkivia puhuttaa, ja koittaa Älynne koko terävyydellä Pakottaa nauramaan nuo raihnaat raukat.

BIRON. Pakottaa kuolevaista hurjaan nauruun! Ei, se on mahdotonta, sit' en voi; Ei kuolon kamppailussa leikki auta.

ROSALIINA. Mut näin se nolataan se irvihammas, Jok' elää siitä kurjast' ihailusta, Mill' älhän nauru narrin palkitsee. Ei pilan luontevuus sen kielell' ole, Ken pilan lausuu, vaan sen korvassa, Ken pilan kuulee. Siis, jos sairas korva, Jonk' oma huumannut on tuskan huuto, Ivaasi tyhjää kuuntelee, niin jatka, Ja minä vikoinesi otan sun; Mut jos ei kuuntele, niin sävys muuta; Ja virheestäs kun pääset näin, on mulla Sydämmen ilo parannuksestasi.

BIRON. Vuoskausi siis! No, tulkoon mitä vaan! Vuos hospitaalissakin suottaillaan.

PRINSESSA (kuninkaalle). Nyt, hyvä prinssi, sanon jäähyväiset.

KUNINGAS. Jos suotte, tielle teitä johdatamme.

BIRON. Ei vanhaan malliin pääty kosintamme: Ei Jukka Jaanaa saa. Naisvehkeilyt Oli leikistämme tehdä ilveilyt.

KUNINGAS. Mut vuoden päästä tämä päättyy vainen.

BIRON. Se näytelmän on ajaks pitkänlainen.

(Armado tulee.)

ARMADO. Suloinen majesteetti, suvaitkaa, --

PRINSESSA. Tuo eikö ole Hector?

DUMAINE. Arvoisa Troijan sankari.

ARMADO. Tahdon suudella sinun kuninkaallista sormeasi ja sanoa hyvästi. Olen tehnyt lupauksen: olen luvannut Jaquenettalle hänen armaan lempensä tähden käydä kolme vuotta auran kurjessa. Mutta, kunnioitettavin suuruus, suvaitsetteko kuulla kahdenpuhelua, jonka kaksi oppinutta miestä on yhteensovittanut huuhkan ja käen kunniaksi. Se oli aiottu näytäntömme päättäjäisiksi.

KUNINGAS. Kutsukaa ne joutuin; tahdomme kuulla.

ARMADO. Hoilaa! Hoi, tänne!

(Holofernes, Nathanael, Tiisa, Kallo y.m. tulevat.)

Tämä puoli on _Hiems_, talvi, tämä _Ver_, kevät; toista edustaa huuhka, toista käki. _Ver_, alota!

Laulu.

Kevät.

Kun sinivuokot, orvokit Ja käenkengät kellakkaat Ja valkoliljat, valvatit Sulollaan kirjaa nurmimaat, Niin puusta käen laulu soi Ja miestä nainutt' ilkamoi: Kukkuu! Kukkuu, kukkuu! Se kukahdus On naineen miehen kauhistus.

Kun leivo aamun julistaa Ja paimen luikkuuns' ääntelee Ja naakat, kyyhkyt kuhertaa Ja paitaans' immyt valkaisee, Niin puusta käen laulu soi Ja miestä nainutt' ilkamoi: Kukkuu! Kukkuu, kukkuu! Se kukahdus On naineen miehen kauhistus.

Talvi.

Kun räystähistä riippuu jäät Ja Tommi takkaan puita tuo Ja Antin konttuu sormenpäät Ja halla maitoon härmän luo Ja veri hyytyy, routii maa, Niin yössä huuhka huhuaa: Huhuu! Hu'it, huhuu! On somaa tää, Kun Riika rokkaa hämmentää.

Kun myrsky nurkiss' ääneen soi Ja pastor' yskään typertyy Ja Maijan nokka punervoi Ja varpu hankeen hykertyy Ja olutkeitto huuruaa, Niin yössä huuhka huhuaa: Huhuu! Hu'it, huhuu! On somaa tää, Kun Riika rokkaa hämmentää.

ARMADO. Mercuriuksen sanat tuntuvat karkeilta Apollon laulun jäljestä. Te tuonne, me tänne!

(Menevät.)

SELITYKSIÄ.

[1] Sen osaa tanssija-hevonenkin sanoa. Sh:n aikana herätti Lontoossa suurta huomiota erään skotlantilaisen Marocco-niminen hevonen, joka osasi tanssia, lukua laskea, korttia lyödä y.m.

[2] Balladia kuninkaasta ja kerjuutytöstä. Tarkoittaa vanhaa englantilaista balladia afrikkalaisesta kuninkaasta Cophetuasta, joka nai kerjäläistytön, Penelophonin. Samaan balladiin viitataan 42 siv.

[3] Kädet taskussa niinkuin miehellä vanhassa kuvassa. Luullaan Sh:n tässä antavan letkauksen taitamattomille maalareille, jotka eivät kyenneet alastomia ruumiinosia maalaamaan.

[4] Jo keppihepo unhottui. Kts. Hamlet, 72 siv. muist.

[5] L'envoy, ranskalaisesta runoudesta lainattu taidesana.

[6] Sievä juutalainen. "Juutalainen" oli koomillinen hyväilysana Sh:n aikana.

[7] Kerjäläistyttöön Zenelophoniin. Viittaus Sel. 2 balladiin.

[8] Monarcho. Viittaa sen ajan turhamaisiin kerskureihin, jotka mielellään matkivat italialaisia ja kuvittelivat olevansa koko maailman herroja, josta saivatkin pilkkanimen "monarcho".

[9] Ginevra oli kuningas Arthurin puoliso.

[10] Tikanpojan näköinen. Vert. sananlaskua: "kirki se tikanpoikaa puuhun vetää."

[11] Mantuanus. Latinainen runoilija 15:llä vuosisadalla, Baptista Spagnolus, joka syntymäkaupungistaan Mantuasta sai tämän liikanimen. Hänen eklogejaan luettiin kouluissa, ja ensimmäinen alkoi sanoilla: Fauste, precor etc.

[12] Ut, re, sol, la, mi, fa. Holofernes, kun ensin on näyttänyt latinan- ja italiankielen taitoaan, osoittaa nyt laulutaitoaankin laulamalla sävelasteikon.

[13] Paperi rinnoilla kuin valapatto. Syyllisiksi todistetut valapatot saivat rangaistukseksi kantaa rinnassaan paperilevyä, johon oli kirjoitettu heidän rikoksensa.

[14] Yhdeksän sankaria. Tämännimistä näytelmää, jossa oli kolme kristittyä, kolme juutalaista ja kolme pakanallista sankaria, oli tapana esittää yhteiselle kansalle joulunpyhinä ja muina juhlina.

[15] Soma kuin kaavakirjan iso B.. Alkukirjaimet olivat tavallisesti punaisia, niin A:kin, mutta B oli musta. Letkaus Rosaliinalle hänen tumman hipiänsä tähden.

[16] Tai mull' ett' aina kaksi kättä oisi, s.o. etten koskaan antaisi toista kättäni miehelle.

[17] Saint Denis oli Ranskan suojeluspyhä.

[18] Ryssän puku kaikill' yllä. Henrik VIII:n aikaan oli tullut muodiksi naamiaisissa pukeutua ryssiksi. Venäjä oli silloin vielä jotakin uutta englantilaisille.

[19] Ei kaunorikkaammat kuin rikas tafti. Viittaa naisten naamareihin, jotka olivat tahtisilkkiä.

[20] "Taivaat, armahtakaa." Nämä sanat kirjoitettiin niiden talojen ovelle, joissa oli ruttosairaita. Mustat täplät ihossa olivat paranemattomuuden merkkejä, ja niitä sanottiin "Herran merkeiksi". Tätä nimitystä käytetään tässä kaksimielisesti niistä lahjoista, joita prinsessa oli kuninkaalta saanut.

[21] Se tärvellä kuin mikä joulupila. Joulun ja loppiaisen välisenä aikana pidettiin kaikenlaisia huvituksia ja näytelmiä, jolloin joskus sattui, että katselijat ja muut iloiset veitikat sekaantuivat näyttelyyn ja näin saivat häiriötä aikaan.

[22] Polvella on leopardin pää. Pompejuksen asepuvun polvivaruksena oli metallista taottu leopardin pää.

[23] Teidät raapitaan pois vanhoista seinäverhoista. Näissä oli kuvattuna niiden yhdeksän sankarin joukossa myöskin Aleksanteri suuri, jonka vaakunakilpenä oli: punaisella pohjalla kultainen leijona tuolilla istumassa, hopeainen sotatappara käpälissä.

[24] Troijalainen. Tätä sanaa käytettiin myöskin maankuljeksijan, veijarin nimityksenä.

[25] Kullatun muskattipähkinän. Näitä oli tapana antaa uuden vuoden lahjaksi, samoin kuin mausneilikoilla täytettyjä sitruunia ja appelsiineja.

End of Project Gutenberg's Turhaa lemmen touhua, by William Shakespeare