Part 1

TULENKANTAJAT

Nuoren Voiman Liiton kirjallisen piirin albumi

Porvoossa Werner Söderström Osakeyhtiö, 1924.

SISÄLLYS:

Uuno Kailas: Me. Ilmari Jäämaa: Nuori virta. Elina Vaara: Kaksi runoa. Elsa Enäjärvi: Nuoria lyyrikoita. Lauri Viljanen: Poppelit. Arvi Kivimaa: Saaressa. Martti Haavio: Sininen purje. Katri Vala: Kolme runoa. Yrjänä Vilho: Hullu huilunsoittaja. Lauri Viljanen: Ruotsin vanha ja uusi lyriikka. Lauri Viljanen: Ruotsin nuorta lyyrillistä taidetta. Uuno Kailas: Neljä runoa. H. Ahtela: Kertomus Io-huista. E. A. Saarimaa: Romanttinen kaipaus. Olavi Eauri: Kaksi runoa. Jaakkima Pura: Kuningaskunnan virkaheitto pyöveli. Erkki Wadenström: Punapää. Antero Kajanto: Nuolisade. Lauri Viljanen: Ajomies. Pentti Haanpää: Viimeinen hauta. Joh. Edv. Leppäkoski: Rannalla. Onni Halla: Karitsa Siinain vuorella. Yrjö Jylhä: Tyrmästä tullut. Ilmari Pimiä: Kaksi runoa. Sulho Kanta: Kolme uusinten suuntain säveltäjäämme. Kirjava viitta. Aarni Penttilä: Rytmistä ja rytmittömyydestä. Ensio Hiitonen: Huonon osajaon pilaama näytelmä. Niilo Wadenström: Kalle Kankaisen kärsimykset.

ME.

Me, tomun tomu, saimme elämän. suin, sieraimin ja silmin yhä juomme sitä kuin mehiläinen yrtin mettä juo, vaikk' yrtin okaat punertuvat verestämme.

Ah, suurin kipumme on täynnä siunausta, tuo syvä arpi meissä, kallis todistus: me suutelimme suulle polttavalle hänt, ainoata, jota rakastamme.

Ja kun me lähestymme sydänt elämän kuin pisarainen hänen suonissaan, koht oma valtimomme täys' on elämää ja oomme rikkaat lailla Jumalan.

Me maata kosketamme sormin, ja se kukkii. Ja ihmisveljiemme tomusydämiin me puhallamme, ja ne ihanasti värähtävat kuin sydän ensi ihmisen, kun sieraimissaan hän tunsi hengityksen jumalallisen.

Uuno kailas.

NUORI VIRTA.

Hiukan Nuoren Voiman Liitosta.

LÄHTEENSILMÄT.

"Tulenkantajat", Nuoren Voiman Liiton kirjallisen harrastuspiirin albumi -- monelle outoja sanoja, olemattomuudesta esiin nousseita, yksi haara siinä kymmenlatvaisessa nuoressa virrassa, jonka alkulähteistä ja juoksusta lienee mielenkiintoista kuulla pieni tarina.

Jokainen lehti -- eikä nuorisolehti siinä suhteessa tietystikään tee poikkeusta -- kokoaa vähitellen ympärilleen suuremman tai pienemmän vapaaehtoisen avustajain joukon. Siten Nuori Voimakin, joka alkuaan koulunuorisoliiton äänenkannattajasta oli laajentunut v. 1910 varsinaiseksi yleiseksi nuorisolehdeksi, taivallettuaan nuorison rientoja ajaen aina vapaussodan aikoihin saakka, oli saanut ympärilleen nuorisoparven, jonka mielenilmaisuna voidaan pitää pientä toimitukselle tullutta avointa kirjettä. Se saapui jo ennen Suomen itsenäiseksi tulemista, mutta julkaistiin lehden 3:nnessa numerossa 1919 Eero Paavilaisen nimellä, ja se kuului seuraavasti:

"Eikö olisi syytä lehtemme lukijain keskuuteen perustaa toveriliitto, jonka jäsenet aina toimisivat edistyksen puolesta? Tärkeätä olisi myös maalais- ja kaupunkilaisnuorison lähentäminen, ja koska N:n V:n lukijoita on kumpiakin, niin lähentäisi tällainen toveruus heitä toisiinsa. Olen tiedustellut useilta Nuoren Voiman lukijoilta heidän mielipidettään, ja he ovat ehdotukseen hyvin innostuneita. Liiton sääntöinä ei olisi muuta kuin: 1:seksi, että sen jäsenten tulisi levittää lehteään, 2:seksi; koettaa omasta puolestaan lähestyä tovereita, 3:nneksi: edistää sivistystä paikkakunnalla ja 4:nneksi: lunastaa Liiton merkki, jonka avulla jäsenet tuntevat toisensa."

Tuota korutonta kehoitusta voidaan pitää Nuoren Voiman Liiton ensimmäisenä alkuna. Toimitus sai sen johdosta myöhemmin joitakuita kirjeitä, jotka kannattivat tehtyä ehdotusta, ja saman vuoden syyskuun toisessa numerossa kirjoitti silloinen nimimerkki Kerttu Suomenlinna (Sirén, Elina Vaara):

"Koska toveriliiton perustaminen kaikkien suureksi iloksi nyt on otettu vakavan pohdinnan alaiseksi, pyydän muutamin sanoin esittää vaatimattoman ehdotukseni Liiton kokoonpanon ja johtavan aatteen suhteen; 1. Nuoren Voiman toveriliiton tehtävänä on kasvattaa kutakin jäsentään hänen kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan työhön rakkaan isänmaamme hyväksi. 2. Tämä käy päinsä ahkeran, Liiton jäsenten harrastusten mukaan järjestetyn harjoituksen avulla. 3. Toiminnan helpottamiseksi tulee samojen asiain harrastajain liittyä ryhmiksi eli osastoiksi (esim. urheilijat, taiteilijat, kynäilijät, keksijät ja kokeilijat j.n.e.), joiden johtajat yhdessä Liiton puheenjohtajan kanssa neuvotelevat Liiton asioista ja panevat kokousten päätökset täytäntöön kukin omassa osastossaan. 4. Yhteys eri paikkakunnilla toimivien liiton osastojen (ja yksityisten jäsenten) kesken perustuu ennenkaikkea vilkkaaseen kirjeenvaihtoon. 5. Liiton jäsenten velvollisuus on tehdä parhaansa sen hyväksi, sekä 6. levittää ja kaikin tavoin palvella lehteään, Liiton aatteiden julistajaa ja äänenkannattajaa Nuorta Voimaa."

Jos edellinen kirjoitus sisälsi perustavat sanat, sisälsi tämä suppeassa muodossa jo Liiton koko suunnittelun. Toimitus kävi tällöin myöskin entistä tehokkaammin asiaan käsiksi ja kehitteli liitto-ajatusta saman vuoden lokakuun 2:sessa numerossa yhdistäen Kerttu Suomenlinnan egoistisemman _työn ja kehittymisen aatteen_ Eero Paavilaisen altruistiseen _sivistyksen ja toveruuden_ aatteeseen ja samalla ehdottaen, että Liiton tarkoitusperien toteuttamiseksi ja jäsenten valitsemisen vuoksi jokaisen Liittoon pyrkivän tulisi antaa Liitolle näyte harrastuksestaan, ja vasta jos se hyväksyttäisiin, pääsisi hän Liiton jäseneksi. Kuin jonkunlaiseksi todistukseksi hyväksytystä näytteestä hän saisi kuparimerkin, ja tuo merkki olisi samalla Liiton jäsenten ulkonainen yhdysside, josta he tuntisivat toisensa. Toisesta, kehittyneemmästä näytteestään hän saisi _hopeamerkin_ ja kolmannesta näytteestään lopulta _kultamerkin_, jolloin hän ikänsä kaiken pysyisi Liiton jäsenenä. Harrastuksensa perusteella jäsen sitten tulisi kuulumaan määrättyyn piiriin.

Siten alkoivat jo hahmottua tämän varsin omalaatuisen Liiton ääriviivat, ja kun Liiton perustamismahdollisuuksista ja suunnitelmasta annettiin viittauksia Nuoressa Voimassa, sai se innostunutta kannatusta joka taholta. M.m. huomautti U. Kivistö tammikuun numerossa tällaisen Liiton merkityksestä nuorten yhdistäjänä, "se kun keräisi heidät kokoon, poimisi heidät koko laajasta Suomen maasta, tukisi heitä ja antaisi heille sen tunteen, että he eivät ole yksin ja että juuri pysyvä harrastus oli jotakin jaloa ja erikoista." Sama kirjoittaja lisäsi vielä lehden ohjelmaan _harrastusten näyttelyn_ tarpeellisuuden ja miten ihanaa olisi saada järjestetyksi suuria ja monipuolisia työn tulosten _näyttelyjä_ ja yhteisiä kesäsiirtoloita ja retkeilyjä. Ja vuoden 1920 alkupuolella pohdittiin sitten liitto-ajatusta monella taholla, ja maaliskuussa Nuori Voima, selostaessaan uudelleen Liiton tarkoituksia, ilmoitti, minkälaisia harrastusnäytteitä voidaan lähettää esim. kirjalliselta ja taiteelliselta, kokeitten ja keksintöjen aloilta. Ja huhtikuun ensimmäisen päivän numerossa toimitus alkoi hyväksyä Liittoon jäseniä lähetettyjen harrastuksen näytteiden perustalla, ja sitä jatkui sitten koko kevään, ja aina kerrallaan hyväksyttiin 6-7 jäsentä. Yritys herätti yhä suurempaa mielenkiintoa. Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun kemistit valmistivat omasta aloitteestaan Liiton laajan sääntöehdotuksen ja kokoonpanon suunnitteluluonnoksen, johon oli uhrattu paljon työtä. Harrastusnäytteiden arvostelua ja jäsenten hyväksymistä seurasi näytteiden julkaiseminen, ja niinpä sisälsi jo seuraava heinäkuun kaksoisnumero miltei yksinomaan harrastusnäytteitä. Syksyllä alettiin ehdottaa perustavan kokouksen pitämistä joululomalla. Sillä välin oli toimitus myös järjestänyt merkinluonnoskilpailun ja ilmoitti lokakuussa, että lopullisesti oli taiteilija Martha Wendelinin piirustus tullut hyväksytyksi ja tämä kaunis siipi- l. Ikaros-merkki -- se kun perustui kreikkalaiseen taruun -- oli valmis. Marraskuussa toimitus uudelleen vielä laajasti teki selkoa Liiton tarkoitusperistä, niiden toteuttamismahdollisuuksista ja miten pitkälle Liitto oli ikäänkuin omasta voimastaan kehittynyt ja mitkä sen lähimmät tehtävät olivat. Liittoon oli siihen mennessä hyväksytty jo 101 jäsentä, maalaus-, piirustus- ja varjokuvaleikkelyn harrastajia 19, runoilijoita 22, teknikkoja 7, keräilijöitä, ongelmamiehiä, esperantisteja, lehdentoimittajia, näytelmätaiteen, voimistelun ja urheilun harrastajia, puutyöntekijöitä, kemistejä, sivistyselämää koskevien, itsekasvatus y.m. kirjoitelmien kirjoittajia, säveltäjiä, kaunokirjailijoita, Shakinharrastajia, arkkitehteja, valokuvaajia, mehiläisten viljelijöitä, radiomiehiä ja luonnontieteilijöitä. Joulunumerossa lopulta julkaistiin perustavan kokouksen kutsu ja 123 "epävirallisin" jäsenin lähdettiin Helsingin kokoukseen 9.1.1921 perustamaan Liittoa, joka oli jo ollut puoli vuotta sitä ennen olemassa.

Perustava kokous on varmasti elävänä vielä niiden 32 miehen -- sillä naispuoliset eivät olleet uskaltaneet tulla -- mielessä, jotka silloin olivat läsnä. Nuorekasta innostusta, rohkeita tuumia ei puuttunut. Äänenkannattajansa mukaan nimensä saaneen Nuoren Voimaa Liiton perustamispäätös oli yksimielinen. Väliaikainen Liittohallinto valittiin valmistamaan Liiton järjestely- ja sääntöehdotusta ja näytteitä hyväksymään, Liiton kuin itsekseen muodostunut suunnitelmaluonnos vahvistettiin ja täsmällistettiin kaikkine merkkiasteineen ja lopuksi keskusteltiin vielä Joh. Edvard Ruotsalaisen kirjeen johdosta tällaisen albumin julkaisemisesta. Ja näin oli lähteensilmistään alkanut vieriä nuori virta tuntemattomia kohtaloita kohti, kaikesta päättäen elinvoimaisena ja toiminnanhaluisena.

PÄÄMÄÄRÄ, JÄRJESTELY.

Tämä toiminnanhalu kohdistui ensimmäisenä päämäärän selvittelyyn ja sisäisten asiain järjestelyyn. Nuori virta ei tyytynyt vain solumaan epämääräisesti ja kuvitelluin päämäärin edelleen. Se tiedusteli yhä uudelleen tarkoitusta ja juoksunsa suuntaa. Eikä noihin kysymyksiin enää ollut vaikeata vastata: oli tarkoituksena koota hajallaan olevat voimat yhteen, ja yhdyssiteenä oli oleva vakava ja kehittävä mieliharrastus, mielityö, ja toveruus, minkä saman asian harrastaminen toi tullessaan. Kaupungissa, maalla, korpien yksinäisyydessä oli sellaisia, joiden sydän sykki samoille aatteille tai joiden mieli paloi samanlaisiin pyrkimyksiin ja käytännöllisiin saavutuksiin kuin satojen muiden, joista he eivät mitään tienneet. Edistyminen, kehittyminen, arvostelu ja suuremmat aikaansaannokset olivat monessa tapauksessa mahdollisia vain toverijoukossa ja yhteisessä liitossa. Sellaisten harrastustovereiden Liitto piti tämän yhtymän olla, ja kerhotoiminnalla, saattamalla eri paikkakunnilla olevat harrastelijat tuntemaan ja avustamaan toisiaan, yhteisillä juhlilla ja näyttelyillä, harrastamisen tuloksia arvostelemalla, harrastusvälineitä hankkimalla, stipendeillä y.m. oli sen toteutettava tarkoitusperäänsä. Ja yksityisten jäsenten edistämistä ja edistymistä varten olivat harrastuksellisen työn eri saavutukset: jäseneksi pääsemis- eli kuparimerkkiaste, taito-, kehitys- ja harrastuksen kestävyyttä osoittavan näytteen aste n.s. hopeamerkkiaste ja lopuksi mestaruusaste, kun kultamerkkinäyte oli tullut hyväksytyksi.

Liiton ulkonaisen kehyksen muodostivat paikalliset kerhot, jotka yhdessä saman alan yksityisten harrastajien kanssa muodostivat määrätyn harrastuspiirinsä. Harrastuspiiri saattoi myös muodostua yksinomaan yksityisistä yli maan hajallaan olevista jäsenistä. Harrastuspiireillä oli kullakin oma kokenut ja innostunut johtajansa, ja nämä johtajat yhdessä muodostivat Liiton hallituksen, mestarineuvoston, johon kultajäsenet myös itseoikeutettuina kuuluivat ja jonka puheenjohtajana oli Liiton vuosikokouksen valitsema Liiton ylijohtaja. Vuosikokous oli yleinen kaikkien Liiton jäsenten kokous.

AIKAANSAANNOKSET, TULEVAISUUS.

Nuoren Voiman Liitto, jonka elämänsatu varsinaisesti alkoi tammikuun 9:nnestä 1921, on siis ollut olemassa jo miltei neljä vuotta. Aika on siksi pitkä, että se voi osoittaa, onko nuori virta päässyt lähemmäksi päämääräänsä ja onko se juoksullaan voinut toimittaa mitään siitä, mitä se taipaleelle lähtiessään toivoi, onko se pystynyt yhdistämään harrastajia, onko se kyennyt viemään heitä eteenpäin ja tukemaan heitä ja onko se saanut jotakin ulospäinkin näkyvää aikaan.

Katkeamattomasti kuin salaisena sivulähteiden virtana on harrastusnäytteitä tulvinut näiden vuosien aikana Liiton hallinnon kautta harrastuspiirien arvostelijoille, niin että tähän mennessä on voitu Liittoon hyväksyä 950 jäsentä. Useat ovat jättäneet hyvinkin huomattavia ja kauniita näytteitä. Muutamilla Liittoa tuntemattomilla tahoilla on se hyvin kernaasti leimattu lasten, ylen nuoren väen tai koululaisten Liitoksi. Jos kuitenkin silmäilee hyväksyttyjen jäsenluetteloa, huomaa, että varsinainen Liiton perusaines on 20-30 väliltä. Sadasta aakkosellisessa järjestyksessä otetusta jäsenestä olivat nuorimmat 16-vuotiaita, 17-vuotiaita oli 8, 18-vuotiaita 10, 19-vuotiaita 11, 20-vuotiaitä 13, 21-vuotiaita 17, 22-vuotiaita 9, 23-vuotiaita 7, 24-25-vuotiaita 13, 26-30-vuotiäita 8 ja yli 30 vuoden vanhoja loput. Niin kirjavaa jäsenten luetteloa voinee harva Liitto näyttää, jäseniä kun on miltei kaikilta ikävuosilta, aina 12 ylöspäin, ja kaikista mahdollisista ammateista, sanomalehtipojista aina professoreihin saakka, eri yhteiskuntaluokista ja eri puolilta maata. Sadasta umpimähkään valitusta oli koululaisia 33, ylioppilaita 30, kansakoulunopettajia 3, liikemiehiä ja kauppa-apulaisia ja konttoristeja 11, pankkivirkailijoita 1, teknikkoja 2, hammasteknikkoja 2, monttöörejä 2, työmiehiä 2, työnjohtajia 1, posteljooneja 1, maanviljelijöitä 2, piirustajia 3, maanviljelysharjoittelijoita 1, insinöörejä 1, maistereita 2, toimittajia 1, farmaseutteja 1, sanomalehtipoikia 1. Siis koululaisia tarkalleen 1/3. Liiton jäsenten eteenpäinpyrkimystä osoittavat tänä aikana saavutetut hopeamerkkiasteet. Hopeamerkin on nimittäin vähintään 6 kk. Liittoon kuuluttuaan saanut 26 jäsentä. Koska näiden saajien nimet puolestaan parhaiten ilmaisevat, keitä ja minkälaisia aktiivisia jäseniä Liitossa on, mainitsemme hopeamerkkijäsenet tässä siinä järjestyksessä kuin he ovat saaneet merkkinsä; Leo Lindell (radiohp.), Olli A. Wuorinen (kemistien hp.), K. Raf. Wiherkoski (ongelm. ratk. hp.), Hjalmar Nieminen (säveltait. hp.). Uuno Kailas (kirjall. hp.), Hannes Teppo (kotiseuduntutk. hp.). Sulho Ranta (säveltait. hp.), Kerttu Sirén (kirjall. hp.). Karin Wadenström (kirjall. hp.), Lauri Viljanen (kirjall. hp.), Väinö Krohn (luonnontiet, hp.), John M. Angervo (säveltait. hp.), Antero Kajanto (kirjall.'hp.). Toivo H. Viitanen (tekn. hp.), Ensio Hidén (kirjall. hp.), Eino Salmelainen (kirjall. hp.), Sirkka Aarne (kuvaamatait. hp.), Eero Salola (näytt. ja lausuj. hp.), Tarmo Hirsjärvi (kotiseuduntutk. hp.), Vilho Setälä (esperantohp.), Ilmari Jäämää (tekn. hp.), Arvi Kivimaa (kirjall. hp.), Kosti Hypén (näytt. ja lausujain hp.), Ilmari Hidén (luonnontiet. hp.), Into Hietaranta (kuvaamatait. hp.), Juho Tepponen (käsityöhp.).

Hopeamerkkivaatimukset ovat varsin ankaria, esim. kirjalliselta alalta on pätevyysehtona painettavaksi kelpaava teos, luonnontieteelliseltä alalta laaja omaperäinen tutkimus, kotiseuduntutkimusalalta parin vuoden työn tulokset j.n.e. Viimekevännä julkaisivat hopeamerkkijäsenet Kerttu Sirén ja Lauri Viljanen kumpikin esikoisrunokokoelmansa, ja nyt syksyllä ilmestyi laaja antologia "Nuoret runoilijat", jossa esiintyjät kaikki yhtä lukuunottamatta ovat Liiton piiriin kuuluvia. Kaikki julkaisut ovat saaneet osakseen erittäin suosiollisen arvostelun.

Kultamerkin on Liiton toiminta-aikana saanut yksi ainoa jäsen toht. Väinö Krohn.

Hylättyjä näytteitä on ollut keskimäärin n. 50 %.

Kerhoja, jotka ovat miltei kaikki syntyneet omasta aloitteestaan, on Liitolla ollut eri puolilla maata. Niistä mainittakoon Turun kolme (tekn., kuvaamatait., ja sekak.), Helsingin viisi (tekn., radiok., luonnontiet., säveltait. ja käsityönharr.), Hangon kaksi (tekn. ja sekak.), Tampereen (yleis- ja radiok.), Viipurin kaksi (sekak. ja tekn.), Kouvolan (sekak.), Jyväskylän (sekak.), Rauman seitsemän (sekak., kirjall., säveltait., kuvaamatait., tekn., voim. ja urh. ja käsityönharr.), Haminan (sekak.), Tikkurilan (sekak.), Porvoon (tekn.), Oulun (sekak.). Lahden (sekak.), Sortavalan (sekak.), Kotkan (tekn.). Joensuun kaksi (radiok., sekak.), Kajaanin (tekn.), Lietteen (sekak.) Kuopion (radiok.). Yksityisten kerhojen aikaansaannoksista mainittakoon erikoisesti Turun teknikkojen aikaisempi uuras työ, Helsingin radiokerhon suuri yleisradioasema Radiola-yritys, joka jo yksin ansaitsisi laajan kirjoituksen, monet luennot ja kokoukset, Tikkurilan komeat messunäyttelyt, Tampereen radiokerhon yleisradioasema. Hangon kerhon komea radioasema, Helsingin säveltait. kuoro j.n.e.

Harrastuspiirejä on Liitossa ollut kirjallinen, näyttelijäin ja lausujain, kuvaamataiteilijain, säveltaiteellinen, teknillinen, radiomiesten, kemistien, luonnontieteilijäin, esperantistien, mehiläishoitajain, voim. ja urheilijain, valokuvaajain, ongelmainratkaisijain, kotiseuduntutkijain, postimerkkienkeräilijäin, pikakirjoittajain ja käsityönharrastajain harrastuspiirit. Suurimpia ja toimivimpia näistä ovat olleet kirjallinen, radio- ja säveltaiteellinen piiri. Näiden harrastuspiirien aikaansaannokset ovat suurimmaksi osaksi riippuneet niiden johtajien tarmosta ja innosta. Ellei sopivaa johtajaa ole ollut, on harrastuspiiri ollut vain nimellinen ja jonkun kerhon varassa. Harrastuspiirien aikaansaannoksista olisi paljonkin puhuttavaa, mutta tyydymme mainitsemaan vain tekn. ja myöhemmin radioharrastuspiirin suurtyön, kun se pani johtajansa Leo Lindellin johdolla radioamatööriliikkeen alulle Suomessa, hankki radioamatöörioikeudet valtioneuvostolta, järjesti radioamatööriliikkeen, perusti useita asemia ja ensimmäisenä m.m. pani toimeen radiokonsertteja Suomessa. Näyttelijäin ja lausujain harrastuspiiri järjesti kesällä 1922 johtajansa Kosti Hypénin johdolla koko Etelä-Suomen käsittävän kiertueen, joka esiintyi 57 eri paikassa ja jonka kokonaistulot tekivät 34.231:-. Kiertueen yksinomaisena tarkoituksena oli Liiton aatteen tunnetuksi tekeminen ja yhteistyön merkityksen osoittaminen. Säveltaiteellinen harrastuspiiri on toiminut hyvin kiinteästi johtajansa Hjalmar Niemisen johdolla, järjestäen kuoroja sekä juhlia, retkiä y.m. Ja lopuksi mainittakoon kirjallisen harrastuspiirin aikaisempi näytelmä-kilpailu ja tämä "Tulenkantajat"-albumi, jota ei myöskään liene katsottava aivan vähäiseksi yhteistyön, pyrkimyksen ja saavutusten ilmaisuksi.

Entä mitä on Liitto sitten kokonaisuudessaan kyminä kymmenlatvana saanut aikaan. Tällöin on velvollisuutemme ensi sijassa mainita Turun, Helsingin ja Tampereen suuret kolmipäiväiset talvijuhlat, Tampereen tämän vuoden alussa, Helsingin viime- ja Turun toissavuonna. Ne ovat kaikki olleet tilaisuuksia, jotka erikoisella, voipa sanoa suorastaan valtavalla tavalla ovat todistaneet, mitä mahdollisuuksia Liitolla tosiaankin on ja miten paljon vakavaa ja taitavaa harrastusta on olemassa. Vuosijuhlien yhteyteen järjestetyt messunäyttelyt suurine näyttelyhuoneineen ovat osoittaneet yleisölle, että Liitto on todellinen harrastuksellisen työn liitto. Teknillinen ja luonnontieteellinen osasto radio- y.m. koneineen ovat olleet laajat ja monipuoliset ja taiteellinen osasto tauluineen, taidevalokuvineen y.m. on antanut aavistuksen siitä, miten suuri hiljaisuudessa kasvavan ja varttuvan harrastuksellisen työn määrä on. Sanomalehtien laajat kiittävät arvostelut ovat yksimielisesti omistaneet hyvin suurta huomiota näille messunäyttelyille, ja harrastajat ovat saaneet niistä olla todella ylpeitä. Sitä paitsi juhlien yhteydessä olleet illanvietot ovat tarjonneet tilaisuuden runoilijoille, lausujille, soiton harrastajille y.m. n.s. vapaaseen esiintymiseen. Vielä kannattanee Liiton saavutuksena mainita, että se sai viime vuonna Kordelinin rahastosta 10.000 mk apurahan pyrintöjensä edistämiseksi ja että Liitto on ollut edustettuna Saksan suurilla maailmannuorisopäivillä Helleraussa kesällä 1923.

Tietysti ei Liiton toiminta myöskään ole ollut ilman varjopuolia. Moni harrastuspiiri on hajanainen ja toimeton, toveruuskin on silloin tällöin pettänyt ja sen on ollut pakko väistyä kateuden, ylpeän itsetietoisuuden, suuttumuksen tai kaikkea halveksivan ylimielisyyden tieltä. Mutta kuitenkin ovat Liiton jäsenet kokonaisuutena katsottuna osoittaneet niin suurta aatteeseensa innostumista, harrasta kiintymystä työhön, aulista, uupumatonta uhrautuvaisuutta, toveruutta, yksimielisyyttä, eteenpäinpyrkimystä, taitoa ja voimaa, että rohkenemme uskoa, ettei se työ, mitä Nuoren Voiman Liitto tekee ja on tehnyt, ole ollut aivan merkityksetöntä Suomen nuorisolle ja sivistyksemme, isänmaamme ja kansamme menestykselle.

Sen nuorvoimalaisen työn merkkinä ja näytteenä on meillä tässä tämä kirjallisen harrastuspiirin "Tulenkantajat". Se on saanut nimensä kauniista muinaisaikaisesta tarusta, joka kertoo palavaa soihtua eteenpäin kuljettaneista soihtumiehistä: toiselta toiselle siirtyen kulki elämän soihtuviesti eteenpäin. Sellaisena nöyränä ja vaatimattomana, mutta tulimielen lahjana isänmaalle ja sen kirjallisuutta rakastaville nuorille voimille tahtoo tämä kirjanen olla.

Ilmari Jäämaa.

KAKSI RUNOA.

Elina Vaara.

TUI, TUI. TUMMA LINTU.

Tui, tui, tumma lintu, tumman ikkunalla! Sisällä on murheen mustat jäljet, ulkona hiipii halla.

Tui, tui, tumma lintu, minä olen yhtä tumma. Kerran, ah, valkea olla tahdoin -- suru tuli siitä summa.

Ei sovi lentää tummin siivin kirkasta päivää vastaan: aurinko ampuu tuliset nuolet ja kostavi taivahastaan.

Eikä ne tunne valkeat linnut tumman linnun mieltä: jos menet vaikeitten lintuin lehtoon, pois ne sun häätää sieltä.

Tui, tui, tumma lintu, pysy sinä varjon puolla. Parempi on tumman tummana elää ja tummahan metsään kuolla.

1919.

SYYSBALLAADI.

On tullut syksy viileessä siunauksessaan, ja kukkaset on kuolleet jo ammoin. Mut vaahterat ne muhkeina juhlaviitoissaan nyt vallihautaan katsovat kammoin.

Niin käypi neito valkea tornin ikkunaan, kun varjot yöhön synkimmät lankee. "Ken puki puiston kultaan ja kääri purppuraan?" Soi äänessänsä ahdistus ankee.

Näin lausui muuan lähteissä kaukosotihin: "Sua muistan maassa loitossa palmuin, kun salamoivat säilät! Sa mua, armahin, takaisin vuota aikana valmuin."

"Mut jos ma yli kukkien kauden viipyisin ja vaahteroissa väikkyy jo kulta, niin juoksi hurme hiekkahan ristiritarin, haaveensa nieli armoton multa."

"On tullut syksy viileessä siunauksessaan, ja kukkaset on kuolleet jo ammoin. Mut vaahteratpa muhkeina juhlaviitoissaan miks yli muurin katsovat kammoin?"

"Ah, kaikki kullat, purppurat parmahille maan nyt kavalan ja mustan saavat entää!" Ja neito nuori itkevi painaen poveaan. Syyslebdet itätuulessa lentää.

192l.

NUOREN VOIMAN LYYRIKOITA.

Elsa Enäjärvi.