# Tukkijoella

## Part 3

Book page: https://www.cyberlibrary.org/fi/books/tukkijoella-13308/index.md

HUOTARI. Poika, ystäväni, sinä lupasit puhua puolestani!

TURKKA. Leskelle!

HUOTARI. Puhu leskelle Annin kuullen. (_Menee tyttöjen luoja näiden kanssa perälle_.)

TURKKA. Kuulehan, Anni. Nyt on Pietolassa tapahtunut muutos: tullut uskon puutos.

ANNI. Mikä ukkoon on ampunut?

TURKKA. Rättäri. Istuu tuolla tervahaudalla. Katri viedään tätilään.

ANNI. Herranen aika!

TURKKA. Ei hätää. Toimita vain, että Katri pääsee käymään Maijan kahvilassa tuolla kosken rannalla. Sitä parempi, kuta pikemmin.

RÄTTÄRI (_tulee vasemmalta_). Tänne on Katrilta jäänyt kontti.

TURKKA. Tietääkö rättäri mikä näistä kaikista konteista on Katrin?

RÄTTÄRI. En minä tiedä.

TURKKA. Anni, käy käskemässä Katri, näyttämään, mikä on hänen konttinsa.

ANNI. Teen kuin käskit. (_Menee vasempaan_)

RÄTTÄRI. Minä jään odottamaan.

TURKKA. Istukaa.

RÄTTÄRI. Mikä isäsi?

TURKKA. Mikä niistä?

RÄTTÄRI. Onko niitä montakin?

TURKKA. Puolitoista.

RÄTTÄRI. Mitä säätyä?

TURKKA. Arvoisaa talollisten säätyä.

RÄTTÄRI. Ja tietysti on suuri maatila!

TURKKA. Kaksi suurta.

RÄTTÄRI. Olisi ollut komeampaa sanoa kolme!

TURKKA. Kolmas myytiin kokonaisen isän aikana. Mutta se oli pieni, saatiin vain satatuhatta.

RÄTTÄRI. Onko kumma, jos tytöt uskovat mitä poika uskottaa, kuuntelevat mitä kulta kuiskuttaa.

TURKKA. Sellaisiahan ne ovat raukat, tyttölapset.

ANNI (_tulee vasemmalta_). Katri on Koskenrannan kahvilassa.

TURKKA. Hyvä on. (_Menee perälle_)

_Kuuluu huuto: »Kello soi», ensin kaukaa, ja sitten läheten ja kulkien paikan ohi ja häipyy etäisyyteen. Tukkilaisia tulvaa joka taholta, kylän tyttöjä keräytyy oikealta ja perältä_.

ANNI. Nytpä voinkin kysyä rättäriltä muuatta seikkaa.--Kuulutte sanoneen Pietolalle, että olette maksanut Pertun leskivainajalle sen tuhannen markan lainan, jossa minäkin olin todistajana.

RÄTTÄRI. Maksettu on.

ANNI. Millä rahoilla sitten maksoitte Korhoselle minun kotitaloni, jonka ostitte?

RÄTTÄRI. On ollut tähän asti velkana Korhoselle.

ANNI. Minkä vuoksi se ei saanut olla velkana meillä?

RÄTTÄRI. Se on Korhosen asia.

ANNI. Hämähäkki!

HUOTARI (_tulee perältä_). Kuule mies. Muistutan sinulle kymmenettä käskyä. Tämä sievä neiti on kunniallisen lähimmäisesi heila.

ANNI. Lähtekää nyt, rättäri, sinne päin, missä on selkänne!

HUOTARI. Missä päin sen on selkä? (_Kiertää rättärin kääntyessä päin_.)

KASURI (_tulee Huotarin ja rättärin luo_). Mitä tanssia tuo on? Sitäkö kahden hengen äkkinäistä?

HUOTARI. Hain selkää, mutta kumma laitos, jolla joka ilmasuuntaan on maha!

OTERMA (_tulee rättärin luo_). Sama russakka joka oli Pietolan kamarin ovessa!

KASURI. Niinpä on. Syö kaikki eväämme. Kannetaan savotan kontilla koskeen!

RÄTTÄRI. Tämä on Pietolan maata, ja minä Pietolan tulevana isäntänä seison tällä paikalla kuin omalla maallani. Tietäkää siis olla sen mukaan!

TURKKA (_tulee Katrin kanssa perältä_). Hiljaa, pojat! (_Nousee Katrin kanssa penkille_.) Vieraat ja tukkilaiset! Mikäli meidän Maijan varustukset riittävät, pyydän saada kestitä meidän kihlauksestamme muistoksi ja menestykseksi.

TUKKILAISET. Eläkööt!

MAIJA (_laudanpätkä tarjottimena, jossa on kahvivehkeet, tulee rättärin eteen_). Ottakaa, rättäri, olkaa hyvä.

RÄTTÄRI. En huoli!

TOLARI (_laudanpätkä tarjottimena kantaa vehnäsiä_). Ottakaa, rättäri, ottiatuota.

RÄTTÄRI. En ole vehnästenne vaivainen!

TURKKA. Mutta joka on tarjottu, se on annettu. Kiitoksia, rättäri, käymästänne. Ja nyt pojat, pieni sievä laulu rättärin lähdön kunniaksi.

TUKKILAISET (_laulavat_).

Tukkipoika se lautallansa se on hyvin sorja. Huh hei ma laulan vaan, se on hyvin sorja.

Eipä hänen tarvitse olla herra rättärin orja. Huh hei ma laulan vaan, herra rättärin orja!

RÄTTÄRI peräytyy oikealle.

HUOTARI. Nostetaan morsianta ja sulhasta.

TUKKILAISET (_nostaen Katria ja Turkkaa_). Eläkööt, eläkööt, eläkööt!

TURKKA. Kiitoksia, kiitoksia!

TOLARI (_nousten penkille ilmoittaa_). Maija käski ottiatuota, että Koskenrannan kahvilassa on ottiatuota.

TURKKA. Käykää kahville. (_Menee laulun jälkeen Katrin kanssa perälle_.)

TUKKILAISET (_mennen tyttöjen kanssa perälle laulavat_).

Hei tukkipoika ei surua tunne, se koskia laskee ja laulaa. Meni jos minne ja kulki jos kunne, tuli se tyttöjen kaulaan.

ANNI _on puhellut Turkan ja Katrin kanssa, ottaa Katrin kontin ja yrittää vasempaan_.

HUOTARI. Minne sinä, Anni, menet?

ANNI. Tervahaudalle kahvikokiksi Katrin sijaan.

HUOTARI. Minulle tulee ikävä.

ANNI. Sepä hauskaa!

HUOTARI. Olenpa iloinen, että sinusta on hauskaa, kun minä sinua ikävöin. Se merkitsee, että sinä, Anni--

ANNI. Pietola tulee. Menen sanomaan Pojalle. (_Heittää kontin ja juoksee perälle_.)

HUOTARI (_yksinään_). Perhana! Oli niin hyvä alku!

PIETOLA (_tulee vasemmalta_). Mitä täällä meluttiin?

HUOTARI. Niitä kihlajaisia!

PIETOLA. Vai niin, vai sitä se oli! (_Ojentaa kättä Huotarille_). Toivon olevan onneksi.

HUOTARI (_kätellen_). Niin tosiaan, onneksi niin kuin se onkin!

PIETOLA. Anni on hyvä tyttö.

HUOTARI. Elkää, hyvä Pietola, lisätkö enää tulta. Minä onneton rakastan Annia kuin hullu polskaa. Ja on varma, että menetin takkini.

PIETOLA. Menetit takkisi?

HUOTARI. Olen menettänyt Pojalle vetoja paidan, kilon voita, sukat, komean hatun ja nyt takkini. Niin että neuvon teitä aina nöyrästi uskomaan, mitä hän sanoo.

MAIJA (_kahvitarjottimineen tulee perältä Pietolan luo_.) Huotari, mene kahville.

HUOTARI _menee perälle_.

MAIJA (_tarjoten Pietolalle_). Kihlajaisia! Tehkää hyvin, ottakaa.

PIETOLA. Kiitoksia. (_Ottaa_) Täällä tuli kihlajaiset ja äkkiä.

MAIJA. Jo aikoja minä olen tiennyt näiden nuorten välit, joka olen ollut heidän posteljooninaan. Mutta aivan summamutikassa minä rättärille sanoin, että tänään juodaan Katrin ja Turkan kihlajaisia.

PIETOLA. Katrin ja Turkan kihlajaisia?

MAIJA. Niin sanoin, ja niinpä kävi, ja rättäri sai pitkän nenän. Tarjottiin hänellekin kihlajaisia, mutta ei ottanut sisu vastaan. Katri käski sanoa terveisiä, että hän lähtee täältä suoraan tätilään. Poika käski. (_Menee perälle_.)

PIETOLA (_yksin_). Katrin ja----! Katrin ja pojan kihlajaiset!

_Perältä alkaa kuulua tukkilaisten laulunhyminää_.

_Pietola päättävästi ja nähtävällä mielihyvällä istuu juomaan kahvia_.

RÄTTÄRI (_kurkistellen tulee oikealta_). Ettehän vain ole juomassa Turkan ja Katrin kihlajaisia! Turkka on jo tällä aikaa ehtinyt saada teidät uskotetuksi!

PIETOLA. Emme ole vielä tavanneet. Mutta minä uskon, että se Turkka, josta nimismies on puhunut, on toinen Turkka ja jostakin muualta kotoisin.

RÄTTÄRI. Ja uskotte tämän Turkan olevan suurtilallisen pojan!

PIETOLA. Mutta ei hän koskaan ole sellaisia mahdottomuuksia uskottanutkaan.

RÄTTÄRI. Niin kehui minulle!

PIETOLA. Vai niin!--Kirjoitetaan Heilalalle. Heilalalta saadaan luotettava tieto.

RÄTTÄRI. Minä kirjoitan Heilalalle.--Tulkaa pois. (_Menevät vasempaan_.)

ANNI (_tulee perältä, yksin_). Pietola mennyt pois! (_Menee katsomaan vasemmalle_.) Ahaa, oli noutaja!

TURKKA _ja_ KATRI _tulevat perältä_.

ANNI. Rättäri on tullut takaisin!

TURKKA. Arvasin. Sai sen verran, että on rauhaton kuin kissa pistoksissa.

ANNI. Mutta jumalalle on kelvannut uhri: Pietola on juonut kihlajaisianne! (_Ottaa kontin ja menee vasempaan_.)

TURKKA. Minun on ukkoa sääli. En kuitenkaan mahda mitään, kun asia meni tälle tolalle. Mutta sinä nyt voit olla huoletta tätilässä. Eikö niin?

KATRI. Milloin joutuvat tänne kirjasi?

TURKKA. En osaa sanoa tarkalleen. Menee siihen muutamia viikkoja.

KATRI. Enkä koko aikana saa sinua tavata. Sano vielä viimeinen kerta, että rakastat minua.

TURKKA. Viimeinenkö kerta? En sano viimeistä kertaa, että minä olen sun ja sinä olet mun.

KATRI. Ja minä rakastan sinua yli kaiken.

PÖLHÖ-KUSTAA (_tulee perältä_). Voi saateri! Rakastatteko te toisianne?

TURKKA. Rakastamme, ja sen saat sanoa kaikille.

PÖLHÖ-KUSTAA (_laulaa_).

Kaksi niin kaunista kukkasta kasvoi kahden puolen aitaa. Rakkaus se nuorten vaikka vuoren läpitse tunkea taitaa.

KATRI. Hyvästi.

TURKKA. Hyvästi.

_Perältä takaa kuuluu laulu:_

Koskenkohina ja honkainhumina se on meidän soittoamme. Eikä me muuta muistella kuin omaa armastamme.

Esirippu

KOLMAS NÄYTÖS

_Metsäaukeama. Oikealle osoittava tienviitta, jossa on: MAIJALAAN. Perällä tukkilaisten näremaja. Tynnyri, josta toinen pohja on poissa. Pienet paarit_.

_Tukkilaisia valmistamassa näreitä. Laulavat:_

Onpa se rakkaus sukkela tauti, riivaa se meitä, riivaa se teitä, varkahan tavalla se vaanii ja lyö, olkohon päivä tai olkohon yö. Nuorta ei säästä se, vanhaa ei heitä se rakkaus.

Torpparipoikasen päässä se teuhaa, köyhänkin rikkaalle laittavi rakkaan, viekkaan ja vanhan se pauloittaa, hulivilihurjankin ansahan saa. Tuuman se tuo, jok' ei vuosihin lakkaa, se rakkaus.

Yrtit ja noidat ne sille ei mahda, kerjurihupsull' on kainokulta. Hitto sen ties mitä lie, mitä ei!-- Lampolan Jaskankin hirtehen vei. Niinhän se on kuin öljyä, tulta se rakkaus.

TOLARI. Minkä vuoksi ei kello soi? Johan olisi aika.

KASURI. Tolarilla on kiire kirjan ääreen. Mikä sinut vanhana riivasi kirjalle?

OTERMA. Se rakkaus.

KASURI. Se tauti on minutkin nyt tavannut. Tein tytön kanssa lujat liitot viime lauantai-iltana.

OTERMA. Minä viime sunnuntai-aamuna varhain, kun aurinko nousi. Ja tyttö on nätti ja hellä.

KASURI. Voi olla, mutta nätimpi ja hellempi on minun.

KASURI. Pannaanpa varsin vetoa. Tolari, joka tuntee tämän paikkakunnan ihmiset, ratkaisee. Kellot vetoa.

OTERMA. Tuossa käsi. Erota, Huotari.--Kasuri, sano ensin morsiamesi nimi!

KASURI. Sano sinä ensin.

HUOTARI. Sanokaa kumpikin hiljaa Tolarin korvaan.

KASURI _ja_ OTERMA _kuiskaavat Tolarin korvaan_.

TOLARI (_hämmästyneenä_). Ottiatuota!

HUOTARI. Taitavat olla yhtä kauniita?

TOLARI. Mähösen Kustaava!

KASURI ja OTERMA (_yht'aikaa_). Minä voitin! Kello tänne!

HUOTARI. Samako morsian niillä?

KASURI. Sinä, Oterma, valehtelet!

OTERMA. Sinä valehtelet!

HUOTARI. Elkää ruvetko tässä tappelemaan!

TOLARI. Se Mähösen Kustaava on sen sorttinen ottiatuota.

KASURI ja OTERMA (_toisilleen_). Sinä saat. Ota sinä.

HUOTARI. Ja kumpikin saa pitää kellonsa. Ja sopu entisellään.

ANNI (_laulaa etäällä vasemmalla_).

Kaikellaisia kukkia kasvaa, vaan sinisiä vähä. En ole saanut kaualle aikaa kultani silmiä nähä.

HUOTARI. Mikä lintu tuolla laulaa? Uskoni, toivoni ja rakkauteni sanoo, että se on Anni!

TOLARI. Anni on. Meni äsken Pietolan niitylle.

HUOTARI. Ensi sunnuntaina kihlajaiset!

KASURI. Aina se lupaa ensi sunnuntaiksi. Jos olisit joka kerta vetoa pannut, ei sinulla enää olisi housuja eikä paitaa!

_»Kello soi!» Tukkilaiset yhtyvät huutoon ja menevät oikealle_.

ANNI (_lähempänä laulaa_).

Laulaisin jos taitaisin, että kultani äänen kuulis. Tuntisikohan äänestä vai lintuseksi luulis?

HUOTARI. Anni on tulossa tänne päin. (_Laulaa_)

Niin minä neitonen sinulle laulan kuin omalle kullalleni. Jos olis valta niin kuin on mieli, niin ottaisin omakseni.

ANNI (_tulee vasemmalta_). Terve, Huotari. Minun pitää saada tavata Poika. Hae sinä hänet. Käske koputtaa tuota tynnyriä, niin arvaan tulla tänne.

HUOTARI. Mutta palkaksi tahdon, että otat minut isännäksi siihen mökille.

ANNI. Ei ole enää minun vallassani. Rättäri tulee Pietolaan isännäksi, ja minä saan mökiltä liukkaan lähdön.

HUOTARI. Niinkö sittenkin kävi?--Ei Pojalla hätää heiloista. Ja minä hankin toisen mökin. Jos sinä, Anni, suostut asumaan kanssani, niin majassamme päivä paistaa pilvisäälläkin.

ANNI. Huotari--voi voi--Pata kuohuu! (_Juoksee vasemmalle_.)

HUOTARI. Saakelin pata!

PÖLHÖ-KUSTAA (_tulee perältä vasemmalta_). Turkalla on sinulle asiaa. Käski odottaa Maijalassa.

HUOTARI. Missä Turkka nyt on?

PÖLHÖ-KUSTAA. Lammella.

HUOTARI. Sieltäpä hänet tapaankin. (_Menee perälle vasemmalle_.)

PÖLHÖ-KUSTAA (_istuu katselemaan rahojaan laulaen_).

Sitä minä olen meinannut, että Amerikkaan muuttaa--ja, kun heilani sanotaan moittivan mun arvoni alhaisuutta--ja.

Ja Amerikan maa se lämmin maa, ja Suomi on vilunarka--ja, Neekeritytöt ne sanovat: voi Suomen poika parkoja!

(_Puhuu_) Kustaa lähtee kirkonkylälle. Siellä Kustaa saa paljon kirkkaita hopeoita, kun Kustaa on oppinut uusia lauluja tukkipojilta. (_Ottaa kiven alta kengän ja puhuu taivaalle katsoen_.) Äiti hoi! Kustaa kaivaa tämän maahan, ettei rättäri varasta.--Mikä se tuolla rasahti? Vissiin Tolari puun juurella Maijalta piilossa. (_Peittää kengän lakillaan ja menee vasemmalle puhelemaan puun juurelle_.) Vais vais Tolari! Joko sinä taas siellä lukemassa! Kustaa menee sanomaan Maijalle. (_Heittäytyy vatsalleen_) Eihän siellä Tolaria olekaan.--Voi saateri kuinka suuri sammakko!--Mitä sinä sammakko ajattelet?--Oletko sinä ollut kuninkaantytär?--Missä asuu se noita-akka, joka muuttisammakoksi?-- Kustaa menee tappamaan sen, niin sinusta tulee kuninkaantytär ja Kustaa saa sinut puolisokseen.

TURKKA (_on näyttäytynyt vasemmalla vaanimassa, hiipii esiin, ottaa lakin alta kengän piilottaen selkänsä taakse_). Kustaa, tapasitko Huotaria?

PÖLHÖ-KUSTAA (_nousee_). Meni sinua hakemaan lammelta. (_Kohottaa lakkiaan ottaakseen kengän_.) Voi voi voi...

TURKKA. Mitä nyt?

PÖLHÖ-KUSTAA. Kustaalta katosi se kenkä...

TURKKA. Enkeli otti sen ja vie Pietolalle. Ja Kustaa pääsee Pietolaan pojaksi.

PÖLHÖ-KUSTAA. Voi saateri!

TURKKA. Mene hakemaan Huotari.

PÖLHÖ-KUSTAA _juoksee vasemmalle perälle_.

TURKKA (_yksinään katsellen kenkää_). Pelastettu. (_Purkaa nauhan, jolla kenkä on sidottu, ja tarkastaa sisustaa_.) Oikein arvasin: typö tyhjä!--Tolvas-Liisan tai rättärin hyppyset ovat siepanneet sisustan.

HUOTARI (_tulee vasemmalta_). Sinua tavoittaessa olisi parasta seisoa paikallaan.

TURKKA. Ilmoitan sinulle iloisen asian: olin kuulevinani Annin laulua Peltolan niityltä.

HUOTARI. Anni kävi täällä.

TURKKA. Ahaa! Ja sinä tietysti kosasit?

HUOTARI. Mutta keskeytyi.

TURKKA. Mikä sen taas keskeytti?

HUOTARI. Pata rupesi kuohumaan.

TURKKA. Pata kuohumaan? (_Nauraa_)

HUOTARI. Saakeli! Nyt minä vasta huomaan, että tyttö narrasi poikaa!

TURKKA. Mene nyt ja kuiskaa Annin korvaan, että odotan Maijalassa, ja on tärkeä asia. (_Menee oikealle_.)

HUOTARI (_yksin_). Mitä niillä on tärkeitä asioita toisilleen. (_Huutaa Turkan jälkeen_.) Poika! Kun kuulet tynnyriä koputettavan, niin on se merkkinä, että Anni odottaa sinua täällä.

TURKKA (_metsästä_). Hyvä on!

HUOTARI (_huomaten vasemmalta_). Peijakas! Anni tulee jo. (_Vierittää tynnyrin metsän laitaan pohjapuolen ulospäin ja koputtaa tynnyriä_.) Ja nyt minä pistän korvani tynnyriin! (_Näyttää piiloutuvan tynnyriin_.)

ANNI, (_tulee vasemmalta, hämmästyy, sitten tekee eleen huomanneensa_). Ahaa! Huotari tynnyrissä.

TURKKA (_tulee oikealta_). Terve!

ANNI. Kuule, Poika. Mikähän juoni rättärillä on, kun Tolvas-Liisa minulle sanoi, että Turkka saa pitää Pietolan Katrin, jos tahtoo, mutta rättäri ottaa talon.

TURKKA. Rättäri aikoo ryöstökaupalla myyttää Pietolan talon ja siten saada sen omakseen niin kuin sinunkin kotitalosi.

ANNI. Pietola raukka ei aavistakaan! Sanonko?

TURKKA. On parempi, että Pietola kuulee sen rättärin omasta suusta. Mutta anna Pietolan tietää, että tukkimetsää ostetaan.

ANNI. Kesken kiireen hän lähtee nyt kirkonkylälle tapaamaan rättäriä kuullakseen, onko tullut Heilalalta tietoja sinusta.

TURKKA. Ja sinun pitää lähteä tapaamaan Katria, kun minä en päässyt hänen puheilleen. Täti oli kuin kiviseinä. On saatava Katrille tiedoksi, että minä olen talollisenpoika.

ANNI. Talollisenpoika!--Minkä vuoksi et ole sitä jo aikoja sanonut?

TURKKA. En ole tullut tänne tavaroitani kaupalle!

ANNI. Olin typerä!

TURKKA. Katri tarvitsee nyt tämän tiedon minulta. On nimittäin kaksi Aaprahami Turkkaa. Toinen ehdolliseen vapauteen laskettu ja on jossakin tukkitöissä. Toinen talollisenpoika, on--matkustanut ulkomaille.

ANNI. Oliko sinulla aikomus Amerikkaan?

TURKKA. Tai Aasiaan tai Afrikkaan. Kimpsuni ja kampsuni lähtivät Englantiin, mutta minä hyppäsin laivasta maalle takaisin. Tavaranikin nyt ovat palanneet, ovat kaupungissa. Sano Katrille terveisiä, että tulevalla viikolla tulen hänet hakemaan papin pakinoille.

ANNI. Herttulalee!

TURKKA. Mutta miten on sinun isäntäasiasi?

ANNI. Minä teen vähän taikoja. (_Näpinlyönnillä jäljittelee suudelmanääntä ja lukee äänekkäästi_.) Yks--kaks--kolme--

_Tynnyri alkaa liikkua!_

ANNI (_Turkalle kahdenkeskisesti_). Kas, tynnyri elää. (_Suudelmia kuin edellä_.) Kuus--seitsemän--kahdeksan--(_Turkalle_) Katso miten rajusti heiluu! (_Äänekkäästi_) ja vielä kymmenes muisku! (_Turkalle_) Isäntäasiani on hyvällä alulla, ja tämä antaa vauhtia!--Minun pitää käydä niityllä, tule minua vähän matkaa saattamaan.

TURKKA. Minulla onkin asiaa sinne päin. (_Menee Annin kanssa vasemmalle_.)

HUOTARI (_tulee esiin kuin tynnyristä_). Kymmenen!--Kymmenen!

TOLARI (_tulee oikealta_). Pelasitko korttia ja menetit kymmenen markkaa?

HUOTARI. Kymmenen suloista suudelmaa! Kymmenen muiskua, että paukkui!

TOLARI. Ottiatuota?

HUOTARI. Tuolla menevät! (_Osoittaa vasemmalle_.)

TOLARI. Nekö ottiatuota? (_Juoksee katsomaan vasemmalle_.) Ei näy kuin Turkka ja Anni.

HUOTARI. Ja paukuttavat muiskuja!

TOLARI. Eivät näytä. Eikä kuulu paukettakaan.--Eiväthän ne ottiatuota!

HUOTARI. Eivätkö rakasta? Eikö se sinun mielestäsi ole rakkautta, kun Annin pata ei kuohunut kymmenellä muiskulla?

TOLARI. Patako ottiatuota? Eikö ottiatuota kuohunut?

HUOTARI. Ei yrittänytkään.--Minä tulen hulluksi.

TOLARI. Kipeää se käy. Kun minä ottiatuota, että Pietolan Maijan ottiatuota, niin pahasti minua sydänalasta ottiatuota ja ottiatuota päästäkin. Mutta mene Maijan luo. Maijalla on hyvä puheenlahja ja sydämenvahvistustippoja.

HUOTARI. Ei tässä taudissa auta puheet eikä tipat. (_Menee oikealle_.)

TOLARI (_asettuu lukemaan_). »Mitä jokapäiväinen leipä on? Vastaus. Kaikki mitä ruumiin ravinnoksi ja tarpeeksi tulee kuin on ruoka, juoma, vaatteet, koto, kartano, pelto, karja, raha, tavara»--(_Puhuu_) Ei muuta tarvitsisikaan kuin rahaa. Rahalla saisi kaikkea muutakin. (_Lukee_) »Hyvä puoliso, kuuliaiset lapset»--(_Puhuu_) Mutta hyvää puolisoa ja kuuliaisia lapsia ei saa rahalla. Ne ovat herranlahjoja. Varsinkin niin hyvä ottiatuota kuin Maija.--Mutta olisikohan Maijan rakkaus niin kuin Annin ottiatuota?

MAIJA (_metsästä oikealta_). Tolari hoi!

TOLARI. Nytkö jo se ottiatuota? (_Pistää katkismuksen housunkauluksen alle, vyöryttää tynnyrin istuimekseen asettuen sen selkään kahareisin_.)

MAIJA (_tulee oikealta_). Mitä sinä täällä teet?

TOLARI. Keinuskelen ja mietiskelen.

MAIJA. Mietiskelet?--Siihen se vie liika lukeminen!--Mitä sinä mietiskelet?

TOLARI. Että se Annin rakkaus on ottiatuota.

MAIJA. Annin rakkaus? (_Menee syrjään puhellen itsekseen_.) Kyllähän niitä nyt ottajia, kun Tolari oppi kirjalle. Miksei olisi? Joka on niin herttainen mies. (_Tolarille_.) Minkälaista on Annin rakkaus?

TOLARI. Että yhden keitoksen aikana kymmenen muiskua.

MAIJA. Kymmenen muiskua!

TOLARI. Niin että paukkui!

MAIJA. Sinä kymmenen muiskua? Sinä? Puurosaapas?

TOLARI. Minäkö? Enhän minä! Huotari sanoi Annin ottiatuota--

MAIJA. Niin, Anni ja Huotari!--Keinutaanko yhdessä? (_Istuu Tolarin eteen tynnyrille_.)

TOLARI. Keinutaan. (_Osoittaa kenkiä Maijan käsivarrella_.) Mitä sinä noilla kengillä?

MAIJA. Aioin pyytää, että paikkaisit.

TOLARI. Eilen paikkasin ja aivan samat reiät. Jo sinä olet veitikka!

MAIJA. Sinun terveytesi ei kestä alituista lukemista. Se käy viimein järelle.

TOLARI (_antaa katkismuksen._). Tuossa on. Jo minä sen osaan.

MAIJA. Entä virsikirja? Se on kadonnut kätköstäni? (_Kopeloi Tolarin taskuja, sitten hattua_.) Ahas, mikä täällä on? (_Ottaa hatusta virsikirjan, kopahuttaa sillä Tolaria päähän_.) Vai sinä!--Nyt kun minä tämän kätken, niin et vissiin löydä.

TOLARI. Lähdemmekö sunnuntaina kirkkoon?

MAIJA. Sunnuntaina menemme katsomaan sitä Tiuhtion torppaa.

TOLARI. Mutta Turkasta ei tullut ottiatuota. Se ei ollutkaan unta, mitä kuulin ja näin.

KATRI (_tulee metsästä vasemmalta_). Auttakaa minua. Rakkaat ystävät, hakekaa Poika tänne.

MAIJA. Haetaan, haetaan. Tolari, lähde sinä heti.

TOLARI. Jos vain ottiatuota. Joka hyppää kuin ottiatuota. (_Menee vasemmalle_.)

MAIJA. Lapsi raukka, sinä olet kuolemankalpea ja vapiset.

KATRI. Olen karkuteillä. Olen harhaillut eksyksissä läpi korpien ja halki soiden. Olen väsynyt.

MAIJA. Herra auttakoon.--Mitä sinä aiot?

KATRI. En tiedä. Mutta jos minun pitää erota Pojasta, niin menen koskeen!

MAIJA. Taivas varjelkoon!--Kun minä tapaan isäsi, niin sanon suorat sanat! Minkä vuoksi Poika ei kelpaa Pietolaan, kun avosylin otettaisiin Taurilaan. Heleena on antanut rukkaset sulhaselleen ja Taurila itse yrittää minkä voi saadakseen Turkan taloonsa isännäksi. Ja sellainen talo kuin Taurila!

KATRI. Kun olisin iäksi eksynyt sinne korpeen!

MAIJA. Elä itke, lapsi. Ei ole vielä syytä epätoivoon.--minkälaista siellä oli, kun karkuun lähdit?

KATRI. Oli pieni mökki, lehmä lattialla ja lattian alla sika. Akka ja minä asuimme uunilla.

MAIJA. Voi kaiken kauheutta!

KATRI. Ja akka loitsi ja puhui hirveitä.

MAIJA. Missä sinä oikeastaan olet ollut?

KATRI. Kuulitteko ääniä?

MAIJA. En minä mitään kuullut.

KATRI. Minä menen piiloon tuonne puun juurelle. (_Menee vasemmalle puolelle, kuin puun alle kyyristyen_.)

MAIJA (_menee tähystämään ja huomaa oikealta_). Poro-Pirkko ja Pahna-Maija.

PORO-PIRKKO (_tulee oikealta_). Onko näkynyt rättäriä?

MAIJA. Ei ole näkynyt.

PAHNA-MAIJA. Minäpä olin oikeassa, että rättärin saappaanjäljet veivät Pietolaan.

PORO-PIRKKO. Mutta Pietolahan on niityllä täällä.

MAIJA. Mitä teillä on niin tärkeää asiaa rättärille?

PORO-PIRKKO. Sitä tärkeää asiaa, että tahdomme tietää, pitääkö rättäri seuroja.--Mennään vain Tolvas-Liisan luo. (_Menevät vasemmalle_.)

MAIJA (_puhuu puun juurelle_). Rättäri on yrittänyt Pietolaan. Minäkin lähden hakemaan Poikaa. (_Itsekseen_.) Mutta mistä sitä arvaa hakea?

PÖLHÖ-KUSTAA (_lauleskellen tulee perältä vasemmalta_).

Kaksi niin kaunista tähteä tuikki sen pimeän pilven takaa. Rakkaudentulta sammuttaa ei saata kuolemakaan.

MAIJA. Kustaa, oletko nähnyt Turkkaa?

PÖLHÖ-KUSTAA. Tuolla oli Kaiteran suvannolla. Lähti tarkastamaan puomia kosken niskaan.

MAIJA _koppoen hameensa lähtee juoksemaan perälle vasempaan_.

PÖLHÖ-KUSTAA (_Maijan jälkeen_). Et sinä tavoita, meni pölkyllä yli joen.--Ei Maija kuule, lentää vain kiireesti kuin sittipörriäinen! (_Kääntyy katselemaan taivaalle_.) Jokohan se enkeli on lentänyt Pietolaan?--Mikä tuolla rasahti?--Vissiin se sammakko. (_Kyykistyy katsomaan_.) Voi saateri, kun on muuttunut tytöksi!--Voi saateri. Pietolan Katri! Turkkako tappoi sen noita-akan?

RÄTTÄRI (_tulee oikealta_). Kustaa!--Onko täällä näkynyt Pietolan Katria?

PÖLHÖ-KUSTAA. On tuolla puun juurella. Istuu ja huokuu kuin sammakko.

RÄTTÄRI. Mene Tolvas-Liisan luo, saat siellä kirkkaan hopean.

PÖLHÖ-KUSTAA. Voi saateri! (_Juoksee vasemmalle_.)

KATRI (_tulee esiin_). Elkää tulko askeltakaan lähemmäksi muuten huudan tänne tukkilaisia!

RÄTTÄRI. Voin asiani toimittaa kauempaakin. Se on lyhyt.

PIETOLA (_tulee vasemmalta, rättärille huomaamatta ensin Katria_). Onko tullut tietoja Heilalalta? Oli aikomukseni lähteä kuulustelemaan ja käydä Katrin luona. (_Huomaa Katrin_) Katrikin täällä!

KATRI. Olen karannut! Eikä minua enää viedä ainakaan elävänä sen paholaisakan luolaan!

PIETOLA. Julkijumalaton, miten puhut tädistäsi!

KATRI. Minä puhun rättärin äidistä, noita-akasta, jonka luona minua on kidutettu menettääkseni järkeni tai henkeni.

PIETOLA. Rättäri, kenen luvalla Katri on sinne viety?

RÄTTÄRI. En enää halua tyrkyttää hyvääni. Pietolan talo kuulutetaan myytäväksi.

KATRI. Isä, onko totta, että meiltä voidaan ryöstää talo niin kuin Köyhältäleskeltä ryöstettiin?

PIETOLA. Sinäkö, rättäri, aiot meidät ajaa maantielle?

RÄTTÄRI. Otan vain omani pois. (_Nauraa_)

PIETOLA. Ja sinä naurat! (_Sieppaa karahkan_)

KATRI (_estäen_). Isä!

RÄTTÄRI _pakenee vasemmalle_.