# Tukkijoella ## Part 2 Book page: https://www.cyberlibrary.org/fi/books/tukkijoella-13308/index.md OTERMA (_tulee sisään_). Oliko se täällä se poika? KASURI (_huomauttavasti Otermalle_). Isäntämies, isäntämies! TURKKA. Oletko, Oterma, hyvä suutari? OTERMA. Aina kiitetty, usein kehuttu. TURKKA (_nostaa Katrin pöydälle_). Ota mitta ja tee parastasi.--Ja nikkari, tähän ovi. (_Repäisee laudotuksen ovesta_.) RÄTTÄRI _kaatuu laudotuksen mukana_. OTERMA. Millä tapetaan noin suuri russakka? KASURI. Tässä on halko! TURKKA. Elkää hiidessä! Talon tyttären sulhasta! KATRI. Ei ole minun sulhaseni! TURKKA. Talon tytärkö? RÄTTÄRI. Tämä talo on Pietola! OTERMA ja KASURI. Pietola! (_Yrittävät lähtemään_.) KATRI (_rientää pidättämään_). Tpruu!--Olkaa talossa ja tehkää mitä on käsketty. Minä olen talon emäntä. TURKKA. Anteeksi. Minä luulin teitä sinuksi. (_Annin puoleen_.) Ja sinua teiksi. KATRI. Poika, tule, minä lähden näyttämään navettaa. (_Menee Turkan kanssa_.) RÄTTÄRI (_Annille_). Mikä se on tuo mies? ANNI (_rättärille_). Pietolan tuleva isäntä. RÄTTÄRI _nauraa_. ANNI. Hyi! RÄTTÄRI (_itsekseen_). Ei ikinä! (_Menee_) Esirippu. TOINEN NÄYTÖS _Aukea paikka metsässä. Perällä jokitörmä. Oikealla maja, sen päädyssä viiri, jossa nimi: MAIJALA. Istuimiksi sopivia kiviä ja juurakoita. Majan luona penkki. Majan päätyä vasten suuri savotankontti. Hame ja sukat ripustettuina kuivamaan. Kontteja ja laukkuja siellä täällä. Kankipuita ja keksinvarsia pystyssä puita vasten_. _Tukkilaisia majapaikalla_. TOLARI _seisoo tähystelemässä oikealle_, TURKKA _makailee selällään_, HUOTARI _korjailee keksiään_, KASURI _ja_ OTERMA _lyövät korttia. Laulavat:_ Moni on korpi kolkko täällä, asumaton aivan. Niissä se näkee tukkipoika nälän sekä vaivan. Vaan ei sitä huolista huolita ja aina on ilomieli. Meille ne laulaa honganlatvat ja salon satakieli. _Laulun loputtua alkavat tukkilaiset mennä työhönsä perälle_. HUOTARI. Tolari eikö näy Maijaa? TOLARI. Ei näy ottiatuota. HUOTARI. Hukkaan meni tämäkin kallis elämän hetki. OTERMA. Ei minulta: voitin kymmenen kuppia kahvia! (_Nousee kortilta_.) HUOTARI. Kun ei kahvia saa!--Missä hitossa se meidän Maija viipyy? Ei nyt ole oikea laita. KASURI. On tainnut mennä iäksi. TOLARI. Eihän se tänne olisi jättänyt tavaroitaan! OTERMA. Ja Tolaria! KASURI. Vielä näkyy isäntämiehessä henki liikkuvan, mutta taivaallisia ajattelee, koska tähystelee pilviä ilman avaruudessa. Oletko tunnustanut kaikki syntisi? TURKKA. Paljonko tahdot siitä makkarapalasesta? KASURI. Ei se ole myötäväksi, vaan syötäväksi. TURKKA. Senpä vuoksi sen söinkin. KASURI. Saakeli! Siltä ei säily mikään. (_Menee perälle_) OTERMA (_tarkastellen voirasiaansa_). Perhanan käenpoika! Käynyt minun voirasiallani ja syönyt sen viimeisen nokareen, mikä oli jäljellä! TURKKA. Kun sitä oli niin vähän, niin ajattelin, että pistän poskeeni happanemasta. OTERMA. Olin kuvitellut leipäpaistia, mutta niin sen nyt kävi kuin Rötkösen illallisen. (_Menee perälle_.) HUOTARI. Miten sinä, Turkka, näytät niin oudolta? Uusi pukuko? TURKKA. Täytyi uusia, kun entisessä ei alkanut enää mies sisässä pysyä. HUOTARI. Ja noin komeat saappaat. Mistä nuo? TURKKA. Majasta löysin. HUOTARI. Löysit saappaat majasta? Niinkuin mustalaispoika puukon talon pöydältä! TOLARI. Näkyvät olevan minun. HUOTARI. Mutta elähän mitään! Minun takkini? TURKKA. Jos tämä on sinun, niin saat sanoa Pojaksi. HUOTARI. Mitä sillä sitten olisi merkitystä. TURKKA. Että olemme ystäviä. HUOTARI. Ja sen takia minun pitäisi uhrata paras takkini? TURKKA. Henkikin, jos asia niin vaatisi. Mitä ystävyydellä muuten olisi merkitystä? HUOTARI (_riisuu Turkalta takin_). Mutta hyvä ystäväni, Poika. Asia nyt vaatii, että sinä minun oman takkini uhraat minulle takaisin. Lähden sunnuntaina kylälle katselemaan, löytyisikö mökillistä heilaa. TURKKA. Minun maallani on heilallinen mökki. HUOTARI. Se sinun maasi taitaa olla niin kaukana, että jos kuinka pitkälle tahansa kulkee, sitä ei vielä sittenkään näy. TURKKA. Katsele tätä metsää. HUOTARI. Tämä on hyvää metsää. Pietolan talon metsää, koska tuo tervahauta tuossa vieressä kuuluu olevan Pietolan. TURKKA. Pietolan talon metsää. Minun maatani! HUOTARI. Elä luule, rakas sielu, että kissa lentää! TOLARI (_huomaa oikealta_). Pietola tulee! TURKKA. Tulee tervahaudalleen.--Lainaa, Huotari, sitä takkia, saat vehnäskahvit. HUOTARI. Se mökki Pietolan maalta, jossa on heila? Ei muuten! TURKKA. Jos vain heila sinuun suostuu. HUOTARI. Silläkö pelottelet pelastuaksesi. Ensi sunnuntaina kihlajaiset! Pysytkö sanassasi? TURKKA. Vielä kysytkin! Mutta sinä puhuit kevytmielisesti. HUOTARI. Jos sinä pidät sanasi, niin minä myös. Takki sanani panttina. Ja sinun: pannullinen kahvia. (_Ojentaa takin_) TURKKA. Mies parka menetti takkinsa! (_Nauraa_) HUOTARI. Minä viimeksi nauran. Olen käynyt Pietolassa. Tunnen sen vieläkin pakaroissani. TURKKA. Opiksi, että seiso aina päin! Niin tein minä, ja Pietola puhuttelee minua Pojaksi.--Siirtykää vähän syrjään, että saan ystäväni kanssa rauhassa puhella. TOLARI. Kysy samalla ottiatuota! TURKKA. Niin Maijaa? Kyllä kysyn. PIETOLA (_tulee oikealta_). Poika! Terve. Siitä on viisi vuotta, kun olen sinua nähnyt. TURKKA. Niinkö kauan? PIETOLA. Niin tuntuu. Olipa mukava, että työpaikkamme sattuivat lähekkäin. Saadaan olla yksissä. Tänä iltana saatte pitää hauskaa. Kylän nuorisoa tulee joukolla tervahaudan sytyttäjäisille. TURKKA. Sittenpä Annikin kohtaa Huotarin. PIETOLA. Onko Huotari täällä? Sepä mainiota. Tänään viimeksi oli puhetta, ja Anni uhkasi jäädä vanhaksipiiaksi syyttäen minua. TURKKA. Huotari! Tule tänne. HUOTARI. Mutta en sittenkään kovin lähelle! PIETOLA. Etkö sinä käynyt keväällä Pietolassa? HUOTARI. Ja Pietola kätteli minua jalallaan, ja se oli hevosenjalka. PIETOLA. Tuossa nyt lämmin käteni. TURKKA. Jos tarvitsee, niin puhun puolestasi leskelle. HUOTARI. Leskelle? TURKKA. Tunnetaan Köyhänlesken nimellä. Entinen talonemäntä. Velkamies hänet häätänyt taloltaan. Viekkaudella ja vääryydellä kivuolloisen ihmisen. HUOTARI. Ja kivulloinenkin raukka! PIETOLA. Kyllä leski suostuu, kun Poika on puhemiehenäsi. HUOTARI. Kiitoksia paljon, mutta ei tarvitse. Pidä takki. (_Menee perälle_.) PIETOLA. Mutta kuule, Poika. Tunnetko tukkilaista, jonka nimi on Turkka? TURKKA. Mitä Turkasta? PIETOLA. Äsken jouduin kuuntelemaan parin tytön puhelevan Turkasta ja Katrista. TURKKA. Ovat olleet yksissä Turkka ja Katri pitkät kesäiset illat ja suviset sunnuntait. Kaikki vaarat vaeltaneet, kosket laskeneet, salmet soudelleet, lahdet laulelleet ja herroiksi hevosella kirkolla ajelleet. PIETOLA. Niinkö!--Minkälainen mies se sitten on? TURKKA. Kiittää en voi, moittia en halua. Sen voin sanoa, ettei ole minua parempi. PIETOLA. Parempi? Sinunlaista poikaa saa hakemalla hakea--turha yrittääkään parempaa. Se on ollut salainen toivoni, että sinä tulisit Pietolaan isännäksi. TURKKA. Silloin ei hätää. Turkasta ei minulla ole haittaa. PIETOLA. Pannaan asia toimeen. Sinä jätät tämän homman ja rupeat isännyyttä hoitamaan Pietolassa. TURKKA. Ja Pietolan talosta tehdään seutukunnan mallitalo. PIETOLA. Sinulta se syntyy!--Minne se Katri jäi? Oli jo lähdössä. _Kuuluu huuto: »Koski tukossa!»_ TURKKA. Koski tukossa. (_Rientää perälle_) TOLARI (_tulee Pietolan luo_). Oliko Pojan kanssa puhetta ottiatuota? PIETOLA. Oli. Ja ensi sunnuntaina pidetään Pietolassa kuuliaiset ja komeat! TOLARI. Ottiatuota! PIETOLA. Minä Maijan kanssa tanssin polskaa! TOLARI (_yksin_). Pietola Maijan ottiatuota... Olipa se ottiatuota... Niin hellä ja hönkä ihminen. (_Hypistelee hametta ja sukkia_.) Siinä on Maijan ottiatuota... TURKKA (_tulee perältä_). Joko on mennyt tervahaudalle? TOLARI. Maijako? TURKKA. Katri! TOLARI. Ei se tulekaan. TURKKA. Katriko? TOLARI. Maija! TURKKA (_nauraa_). Olemme pöllöjä! Rakkaus tekee tyhmäksi. TOLARI. Kuuluu joskus vievän koko järjen. TURKKA. Mitä Pietola sanoi? TOLARI. Että ensi sunnuntaina Pietolassa kuuliaiset ja komeat! TURKKA. Katrin ja minun? TOLARI. Maijan ja Pietolan! TURKKA. Nyt on mennyt sekaisin ottiatuota. TOLARI (_hivelee sydänalaansa, toisella kädellä otsaansa_). Minulla niin kummasti ottiatuota... TURKKA. Tuolla Maija tulee! TOLARI. Tulee tavaroitaan noutamaan. (_Yrittää lähtemään perälle_.) TURKKA. Minne sinä menet, Tolari? TOLARI. Menen joelle ... minä en ottiatuota... TOLARI. Elä mene minnekään. (_Taluttaa Tolarin savotankontin luo_.) Tuonne konttiin. Kiireesti. (_Toimittaa Tolarin konttiin_.) MAIJA (_kuormitettuna tulee oikealta_). Terveisiä kirkolta. Tuossa sinulle puulaakinherralta kirje. Sinusta tehdään meidän jokihaaralle tukkipäällikkö. Mutta kuule, rättäri tuli minua vastaan Pietolan kujalla ja uteli sinusta ja Katrista, niin minä piruuttani sanoa päräytin, että tänä iltana täällä Maijalassa juodaan Turkan ja Katrin kihlajaiskahvit. Kutsuin rättärinkin. TURKKA. Uskosi, Maija, ei anna häpeään tulla. TUKKILAISET (_tullen perältä laulavat ja lopuksi tanssivat Maijan ympärillä_.) Hih hei huh hei meijän Maija! Keittää kahvit, pesee paijat Miten maailma pyöris silloin, jollei Maijaa ois! Hih hei huh hei meijän Maija! Ihme, jos ei sitä naija! Syksyn tullen Maijan häissä polkaks pistetään! HUOTARI. Ja nyt pitkän paaston jälkeen pannu kiireellä tulelle. (_Ottaa kahvipannun_) Joka haluaa tilkankaan, puhutelkoon minua nöyrästi. (_Menee perälle_.) TUKKILAISET _hajaantuvat pois_. MAIJA. Missä Tolari, kun ei näkynyt joukossa? TURKKA. Oltiin äsken ruuhkaa purkamassa. Tolaria ei näkynyt. MAIJA. Ruuhkalla hukkunut! TURKKA. Mutta Maija kulta, minähän sanoin, että Tolari ei ollut ruuhkalla. MAIJA. Niinkö sinä sanoit? Hyi kuin minä säikähdin. Sydän lyö vieläkin. (_Huhuaa_) Tolari hoi! TOLARI (_kontista_). Täällä, hoi! MAIJA. Mistä se ääni kuuluu? (_Menee vasempaan_.) TURKKA. Näet nyt, että Maija sinua rakastaa! (_Menee perälle_) MAIJA (_metsässä_). Tolari hoi! TOLARI. Maija hoi! MAIJA (_tulee esiin huomaamatta Tolaria_). Tolari hoi! TOLARI. Tässähän, ottiatuota! MAIJA. Siinäkö sinä? Jo sinä olet veitikka! (_Nauravat vastakkain kuherrusnaurua_.) TOLARI. Mitä sinä kirkolla? MAIJA. Tätä varten. (_Antaa Tolarille kirjan_.) TOLARI. Aapinen! (_Tulee kontista_.) MAIJA. Sinun tulee tarttua kiinni kuin muurahainen. Ole nyt jonkun aikaa poissa työstä, että pääset hyvään alkuun. Aloita heti. Minä menen joelle valmistamaan kahvin ja pesemään vaatteita. Siinä välissä käyn sinua opettamassa.--Saat sitten kahvia ja nisua. (_Menee myttyineen perälle_.) TOLARI. (_yksin_.) Poikasena lukea nalkutin mitä kirjaa hyvänsä, mutta äidin kuoltua jäi kesantoon. (_Istuu lukemaan_) Aa.--(_Puhuu niinkuin seuraavatkin selityksensä_.) Aan nimi on Aaprahami. Aaprahami oli satavuotias ja Saara yhdeksänkymmenen ajastajan eikä heillä ollut lasta. Saara nauroi, kun enkeli sanoi ottiatuota, mutta ei olisi pitänyt Saaran nauraa: vuoden perästä sai lapsen. Kuinkahan vanha se on tuo Maija?--Pee.--Sen nimi on paapeli. Siellä menivät ihmisten kielet niin sekaisin, etteivät ymmärtäneet ottiatuota.--Tuo pokstavi sanoo see, mutta se on Kainin pokstavi. Se sitten oli kiukkuinen mies: jumalalle juuri uhratessaan säntää veljensä kurkkuun, että veljen veri huusi ottiatuota.--Tuo on Taanielin pokstavi, jota eivät jalopeuratkaan syöneet.--Ee.--Sen nimi on Ekypti. Siellä se Jooseppi ensin joutui vankeuteen, kun hänen isäntänsä emännän silmät paloivat, sillä Jooseppi oli kauniin luontoinen ja ihana kasvoiltaan, mutta ei tahtonut ottiatuota. Mutta sitten Joosepista tuli ottiatuota, kun selitti unia.--Ähvä.--Ähvä?--Ähvä??--Tässä paistaa päivä, että tuntuu järki menevän sekaisin. (_Haukottelee_.) Taitaa olla tuolla majassa mukavampi. (_Menee majaan heittäytyen lukemaan pitkällään_.) PIETOLA (_tulee vasemmalta_.) Tuossapa näkyy olevankin rautakanki. Joutanee se vähäksi aikaa. (_Huomaa oikealta_) Kas, rättäri. Terve. Mitä sinulle kuuluu? RÄTTÄRI (_tulee oikealta_.) Pietolan oli käydä huonosti. Korhonen olisi pannut velkatuomion ryöstöön, mutta minä lunastin sen nimiini. PIETOLA. Sinä lunastit? Mistä sieppasit kuusituhatta markkaa? RÄTTÄRI. Pietola lienee kuullut, että uskonveljeni ovat äskettäin koonneet minulle rahalahjan. Panin ne rahat siihen tuomioon. Tyytyykö Pietola siihen? PIETOLA. En tiedä miten sinua kiittää ja palkita. RÄTTÄRI. Korhonen pelkäsi, että kuri Pietolaan tulee isännäksi se tukkilainen Turkka, Pietolan talo on pian syöty ja myöty. PIETOLA. Ei tule se mies Pietolaan isännäksi. RÄTTÄRI. Mutta silloin pitää teidän ottaa Katri lujille. On lähetettävä hänet kotoa tätinsä luo. Sillä Turkka ja Katri riskisti riiailevat. Ja jos Turkka saa narratuksi Katrin, niin Pietolan on pakko hyväksyä. PIETOLA (_levottomana katsoo oikealle_). Minnekähän se Katri jäi? RÄTTÄRI. Onko tämän Turkan ristimänimi Aaprahami? PIETOLA. En tiedä onko Aaprahami vai Iisakki. En tunne miestä ulkonäöltäkään. RÄTTÄRI. Sitäkö »Poikaa»? PIETOLA. Poikako? Hänkö on Turkka? (_Nauraa_) Kas sitä veitikkaa! RÄTTÄRI. Nimismies sanoi, että muuan Aaprahami Turkka on kuuluisa varas, viime talvena laskettu ehdolliseen vapauteen. PIETOLA. Olkoon vain! Tämän ristimänimihän on Poika. RÄTTÄRI. Ei se ole mikään ristimänimi! Tahtokaa nähdä hänen kirjansa. TOLARI _kuorsaa_. RÄTTÄRI. Mikä ääni se on? (_Käy majan luona_.) Tolari näkyy siellä nukkuvan kuorsaten. PIETOLA. Tule tänne tervahaudalle. (_Menee vasempaan rättärin seuraamana_.) MAIJA (_hame ja hihat käärittyinä tulee perältä, puhuu hyväilevästi_). Miten täällä minun lukumieheni jaksaa?--Ka, minne se on kadonnut. (_Huomaa Tolarin majassa_.) Nukkuu!--Kirja sillä on auki. (_Hellästi_) Ja nenä litistynyt kirjaa vasten. Herra siunatkoon Tolari raukkaa. (_Herättää_) Tolari.--Tolari! TOLARI (_heräillen_). Kyllä Maija rakastaa ottiatuota. MAIJA. Kyllä minä rakastan, kun haen karahkan, jolla roiskin. TOLARI, Jopa sillä rovastilla oli pitkä kaula! MAIJA. Herää! TOLARI. Ka, joko Pietola ja Rättäri ovat ottiatuota? MAIJA. Herää! TOLARI. Mikä on ähvän nimi? MAIJA. Voi onnetonta, uneksii vielä seisaallaankin! TOLARI. Enhän minä enää nuku! MAIJA (_näyttää aapista_). Mikä tämä? TOLARI. Se on ottiatuota? TOLARI. Aapinen! MAIJA. No, pysy nyt hereilläsi. TOLARI. Mikä on ähvän nimi? MAIJA. Mikäkö ähvän nimi? TOLARI. Niin. MAIJA. Mikä ähvän nimi? Niinkö? TOLARI. Sinähän nukut, kun et ymmärrä selvää puhetta! MAIJA. Mikä on Maijan nimi? TOLARI. Niin sinunko? Maija Rivakka. MAIJA. Voi hyvänen aika!--Mikä on Tolarin nimi? TOLARI. Heikki. MAIJA. Voi voi voi.--No, mikä on Heikki Tolarin nimi? TOLARI. Mutta eihän Heikki Tolari ole ähvän nimi? MAIJA. Ei, vaan Puurosaapas! TOLARI. Ähvänkö nimi? MAIJA. Siitä ei tule mitään koko sinun luvustasi! Ei kerrassaan mitään! (_Menee perälle_) TOLARI (_yksin_). Kyllä siitä tulee, mutta eihän ihminen ole ampiainen. (_Miettien_) Ähvän nimi Puurosaapas? TURKKA _tulee perältä majan luo somistautumispuuhissa_. TOLARI (_Turhalle_). Eikö Puurosaappaan pokstaavi ole pee? TURKKA. Peellähän se alkaa. Mutta minkävuoksi sinua sanotaan puurosaappaaksi, vaikka sinulla on niin komeita saappaita? TOLARI. Minä astua tohlasin Sysi-Pertun leskivainajan puuropataan. TURKKA. Olitko sinä rikasta leskeä riiaamassa, kun niin tohlasit? TOLARI. Enhän minä ottiatuota, mutta olin todistajana, kun leski lainasi rahoja rättärille. TURKKA. Elä hiidessä! Oliko suurikin summa? TOLARI. Kuusituhatta ja kuusi rosenttia ränttyä. TURKKA. Kuka oli toinen todistaja? TOLARI. Oli kaksi muuta: Tolvas-Liisa ja Poro-Pirkko. Mutta leski vaati minua kolmanneksi. Sanoi että pitää kirjoittaa Tolarin nimi, vaikka rättäri vastusti, kun en ole käynyt rippikoulua. TURKKA. Lue Tolari, ahkerasti, että saat akkaluvan, niin pääset Tiuhtion torpan isännäksi. TOLARI. Mutta sinä et pääsekään Pietolaan ottiatuota. Pietola äsken tuossa sanoi, että ei tule se mies Pietolaan isännäksi. Ja Katri viedään tätinsä luo. TURKKA. Uniasiko nyt puhut? TOLARI. Oliko se unta?--Taisi olla ottiatuota.--Mutta olikohan se ottiatuota? TURKKA. Minkälaista se oli sitten? TOLARI. Minä makasin tuolla majassa lukemassa. Pietola oli tulevinaan tuolta päin hakemaan rautakankea-- TURKKA. Rautakankea? (_Katselee kuin etsien rautakankea_). Entä sitten? TOLARI. Ja oli kuin rättäri olisi tullut tuolta päin. Ja rättäri toimitti, että hän on pelastanut Pietolan lunastamalla velkatuomion, jonka Korhonen olisi pannut ryöstöön. TURKKA. Niinkö?--Sattuiko olemaan puhetta velkatuomion määrästä? TOLARI. Kuusituhatta. TURKKA, (_lyö näppiään ja viheltää_). Sama summa, jonka rättäri lainasi Pertun leskivainajalta! TOLARI. Merkitseekö se hyvää? TURKKA. Niin että naurattaa!--Rättäri tietysti meni tervahaudalle? TOLARI. Muuttui rovastiksi, joka moitti, että Maija ja minä olemme liian riskisti riiailleet. Sinä puolustit minua, mutta rovasti venytti kaulansa niin pitkäksi, että pää ylti noitten puitten latvain yli, ja huusi kirkolle asti: Turkka Ekyptiin! TURKKA. Olipa se mukavaa unta! TOLARI. Mutta kuule, Turkka.--Mikä se olikaan se Ekyptin ottiatuota--joka näki sellaista unta, että seitsemän laihaa ottiatuota nieli seitsemän lihavaa ottiatuota? TURKKA. Se oli faarao. TOLARI. Eikö sen pokstavi ole ähvä? TURKKA. Niin on. TOLARI. Jopa Maija isosti erehtyi. Minä menen sanomaan, ettei Puurosaapas ole ottiatuota, vaan Phaarao Ekyptin kuningas. (_Menee perälle_) PÖLHÖ-KUSTAA (_pusseineen tulee oikealta_). Päivää! Onko täällä se mies, jonka nimi on Turkka? TURKKA. Mitä sinulla on Turkalle asiaa? PÖLHÖ-KUSTAA. Köyhänlesken Anni käski mennä Turkan luo, että Turkka antaa Kustaalle kirkkaan hopean. TURKKA. Ahaa, sinä olet se Kustaa! Minä annan kirkkaan hopean, kun sanot, kuka on opettanut hokemaan, että Pietola on ottanut äitisi rahat. PÖLHÖ-KUSTAA. Ei Kustaata ole kukaan opettanut, Pietola on ottanut äidin rahat, jumala rankaisee Pietolaa. --Oletko sinä Turkka? TURKKA. Olen. PÖLHÖ-KUSTAA. Annatko, Turkka, leipääkin? Kustaalla on nälkä. TURKKA. Saat kahviakin ja nisuakin. PÖLHÖ-KUSTAA. Voi saateri, kun nisuakin! TURKKA. Onko sinulla jo paljon kirkkaita hopeoita? PÖLHÖ-KUSTAA (_ottaa kukkaronsa ja helistää korvansa juuressa_). On niitä jo vähänpaljo. TURKKA. Katsellaanpa. PÖLHÖ-KUSTAA (_istuu ja kaataa rahat lakkiinsa_). On näitä viisimonta. TURKKA (_istuen viereen_). Onhan näitä kymmenenkinmonta. Mutta eivät ole kaikki kirkkaita. Tuossa on kirkas. Keneltä Kustaa on tämän saanut? PÖLHÖ-KUSTAA. Sen Kustaa sai kirkonkylän herroilta, kun Kustaa meni postiryökkynälle laulamaan: Voi voi voi kun ei miestä saa, sano Anttilan Amalia. Mitäs sä laitoit hameesi helmaan rimsuja kamalia. TURKKA. Onko Kustaa saanut kirkasta hopeata rättäriltä? PÖLHÖ-KUSTAA. Tuon Kustaa sai rättäriltä. Rättäri ja Tolvas-Liisa rakastivat toisiaan, mutta Kustaa ei sano kenellekään.--Ja tuon Kustaa sai Tolvas-Liisalta. Kustaan piti sanoa: Pietola on ottanut äidin rahat, jumala rankaisee Pietolaa. TURKKA, (_kuin itsekseen_). Siis Tolvas-Liisa, joka rakastaa rättäriä! PÖLHÖ-KUSTAA. Mutta Kustaa ei sano kenellekään. TURKKA. Kukas on ottanut äitisi rahakengän? PÖLHÖ-KUSTAA. Ei sitä kukaan ottanut. TURKKA. Missä se on? PÖLHÖ-KUSTAA. Ei Kustaa saa sanoa, äiti toruu. TURKKA. Äitisihän on kuollut. PÖLHÖ-KUSTAA. Ei ole äiti kuollut, äiti on taivaassa. TURKKA. Miten äitisi sanoi, kun kielsi? PÖLHÖ-KUSTAA. »Kustaa ei saa näyttää Tolvas-Liisalle eikä rättärille eikä kenellekään muille kuin Pietolalle, muuten Kustaa ei pääse Pietolaan pojaksi. Muista nyt, Kustaa!» TURKKA. Oletko näyttänyt Pietolalle? PÖLHÖ-KUSTAA. Pietola lyö ruoskalla. TURKKA. Vai niin.--Lähdemme tuonne joelle Maijan luo, niin Kustaa saa kahvia ja nisua. (_Menee perälle_) PÖLHÖ-KUSTAA. Voi saateri! (_Seuraa Turkkaa_.) KATRI (_pienoinen kontti selässä tullen oikealta laulaa_). Järvenseljältä tuulonen tuuli, vieno tuulenhenki. Haavanlehti se värähti ja lahdenpohja se henki. Pojan silmistä leimusi lempi, vieno lemmenhenki. Immen povi se värähti ja rinta lempeä henki. (_Äkkiä jättää kontin selästään ja piiloutuu Turkalta majan suojaan_.) TURKKA (_tulee perältä_). Olin kuulevinani Katrin laulua. (_Tähystelee oikeaan, sitten vasempaan_). Rättäri ja Pietola tulevat! PIETOLA _tuoden rautakangen ja_ RÄTTÄRI _tulevat vasemmalta_. RÄTTÄRI. Mikä sinun ristimänimesi? TURKKA. Aaprahami. PIETOLA (_hämmästyen_). Aaprahami? TURKKA. Kehumatta itseäni, nimi kuin kirkon peripilari! PIETOLA. Mikä se on se »Poika»? TURKKA. Kun isänikin Aaprahami, niin äiti sanoi minua vain pojaksi. Sitä olen antanut puhuttelunimenäni käyttää parhaitten ystävieni. RÄTTÄRI. Näytä kirjasi. TURKKA. Ei ole minulla kirjoja. PIETOLA. Eikö ole kirjoja! TURKKA. Mikä hätä Pietolalle nyt on tullut? RÄTTÄRI. Minä herätin Pietolan herkkämielisyyden huumauksesta. Hän on sen takia saanut vahinkoa ja harmia tarpeeksi asti jo ennen muutaman veijarin Iskan takia. TURKKA. Iska oli pieni veijari verraten rättäriin. RÄTTÄRI. Mitä sinä sanot! TURKKA. Oletteko vähäkuuloinen? PIETOLA. Rättärikö konna? TURKKA. Parasta sorttia. RÄTTÄRI. Pietola! Lyökää, lyökää vasten kuonoa! KATRI (_syöksähtää Turkan suojaksi_). Isä! Poika on mun! PIETOLA. Sinut nai rättäri! KATRI. Minulle ei ole muuta miestä maailmassa kuin Poika! PIETOLA _tarttuu Katria käsipuoleen ja vie vasempaan_. RÄTTÄRI. Siinä sinun kihlajaisesi! Sano Maijalle kiitokset kahvista. (_Menee vasempaan_) HUOTARI (_tulee perältä_). Mikä mies oli tuo? TURKKA. Kilpakosijani. HUOTARI. Mitä sanoi? TURKKA. Kiitteli kutsusta kihlajaisiini. HUOTARI. Milloin ne ovat? TURKKA. Tänä iltana. Pitää mennä sanomaan Maijalle, että kaikki pannut tulelle.--Mutta tuolla jo tulee vieraita, neljä neitosta. Huvita sinä heitä sen aikaa. HUOTARI. Ovatko nämä talollisia? TURKKA. Muut paitsi yksi. Sen nimi on Anni. (_Menee perälle_.) ANNI _ja kolme tyttöä tulevat oikealta_. HUOTARI. Tervetulleiksi avaraan tupaani, mieluisat vieraat, talolliset ja varsinkin talottomat. Saanko luvan kysyä, mistä talosta kukin? ANNI. Olemme sisaruksia? HUOTARI. Minulle viime yönä unissa ilmoitettiin, että kultani nimi on Anni. Onko sisaruksista kukaan Anni? ANNI. Olemme kaikki. HUOTARI. Ja sisaruksia? ANNI. Tämän nimi on Anna-Maija, tämän Anna-Kaija, tämän Anna-Liisa ja minun nimeni Anna aina onni. HUOTARI. Mutta mehän olemmekin vanhoja tuttuja! Et taida muistaa? ANNI. Tottahan toki! Yritit minua kosimaan, mutta keskeytyi. HUOTARI. Hyväpä kun muistutit, että voin nyt jatkaa. ANNI. Ensin sinun on kosittava sisaruksista vanhinta. Jos hän ei huoli, niin seuraavaa, kunnes pääset minuun asti, joka olen nuorin. HUOTARI. Kuka näistä kolmesta on vanhin? ANNI. Viisas tietää kysymättäkin! HUOTARI. Aivan niin.--Herttainen, rakastettava vanhin sisar, istu, että saan langeta eteesi polvilleni.--Ei kukaan vanhin. Siis--kolmoset. Ja voin kosia kaikkia yhtä aikaa. (_Laulaa_) Minä se olen juomaripoika, juoruttu kulkijaksi. Maailmanrannan markkinoilla sain minä surua kaksi. Heilani hetvahti polveltani toisen kullan kaulaan. Mehulla viinamarjojen pois hurjat huoleni laulan. (_Puhuu_.) Joka teistä rakastaa juomaripoikaa, istukoon! ANNI (_viitattuaan salaa tytöt istumaan_). Siis kaikki, ja minä jäin vanhaksipiiaksi! HUOTARI. Elä vielä itke. Koetetaan, kuinka paljon minua rakastavat. Lue sinä, montako muiskua kukin kestää ennen kuin kyltyy. TYTÖT _juoksevat perälle päin_. HUOTARI. Heidän rakkautensa oli kuin saippuakupla! Nyt voin kosia sinua. ANNI (_laulaa_). Juomaripojan jos ottaisin, niin surussa ikävöisin: viikot se kulkisi kyliä pitkin ja röijyni ryyppyyn möisi. En minä huoli viinanjuojaa pirttini haltijaksi, sievä ja siisti sen olla pitää tään tytön valtijaksi. TURKKA (_joka on tullut perältä ja jäänyt puhuttelemaan tyttöjä, siirtyy Annin ja Huotarin luo_). Aiotko, Huotari, lunastaa takkisi takaisin? HUOTARI. Mene hiiteen leskinesi! Tässä on tyttölapsi, johon olen mielistynyt. TURKKA. Tämä on sen lesken lapsi. HUOTARI. Sitten otankin sen mökin lapsineen leskineen! Ensi sunnuntaina kihlajaiset! ANNI. Kosinta on vielä kesken.