Part 10

Sulttaani käänsi päänsä sivulle välttääkseen moisen kauhean olennon näkemistä. Saibar kimmastui niin tylystä vastaanotosta, että kohotti heti rautatankonsa ja ruhjaisi sillä sulttaania päähän, siten tappaen hänet ennen kuin Ahmed-prinssi ehti väliin. Sitten Saibar nuiji hengiltä kaikki suosikit jotka olivat antaneet sulttaanille häijyjä neuvoja, mutta säästi suurvisiirin joka oli rehellinen mies. Kun hirveä teloitus oli toimeenpantu, Saibar tuli neuvostohuoneesta palatsin pihalle rautakanki olallaan ja katsahtaen suurvisiiriin sanoi: -- Tiedän että täällä on velho, joka on ollut pahempi vihollinen lankomiehelleni kuin kaikki kurittamani viheliäiset liehakoitsijat. Tuotakoon hänet heti tänne.

Suurvisiiri lähetti viipymättä noutamaan noidan, ja niin pian kuin hänet tuotiin, Saibar iski hänet rautakangellaan kuoliaaksi.

Sen jälkeen hän sanoi: -- Menettelen koko kaupungin kanssa samalla tavalla, jollei lankoani, prinssi Ahmedia, heti tunnusteta Intian sulttaaniksi. Kaikki läsnäolijat kaiuttivat ilmaa moneen kertaan huutamalla: -- Eläköön sulttaani Ahmed!

Saibar puetti hänet kuninkaalliseen purppuraan, korotti hänet valtaistuimelle ja kun oli pakottanut koko kansan vannomaan hänelle uskollisuudenvalan, palasi sisarensa Peri-Banun luo, jonka saattoi hyvin loisteliaasti pääkaupunkiin ja vaati tunnustamaan Intian sulttaanittareksi.

Ali-prinssille ja prinsessa Nurunniharille annettiin laaja maakunta pääkaupunkeineen, ja siellä he viettivät lopun ikänsä. Nuoren sulttaanin lähetti kävi ilmoittamassa tapahtuneesta muutoksesta Hussainille ja tarjoamassa hänelle jonkin maakunnan, minkä itse tahtoisi valita. Mutta Hussain-prinssi piti itseään niin onnellisena yksinäisyydessään, että pyysi vain kiittämään veljeään tämän ystävällisestä ehdotuksesta ja vakuuttamaan hänelle alamaisuuttaan, mutta samalla ilmoittamaan ettei hän toivonut mitään muuta suosiota kuin saada jatkaa erakkoelämää, jonka oli itselleen valinnut.

Ali Baba ja neljäkymmentä ryöväriä

Eräässä kaupungissa Persiassa eli kaksi veljestä. Toisen nimi oli Kassim ja toisen Ali Baba. Heidän isänsä oli jättänyt heille tuskin mitään perinnöksi. Kassim nai varakkaan vaimon, menestyi maailmassa, ja hänestä tuli kuuluisa kauppias. Ali Baba taas nai yhtä köyhän kuin itsekin oli ja elätti itseään ja perhettään hakkaamalla puita, joita hän kolmella aasilla kuljetti kaupunkiin myytäviksi.

Eräänä päivänä metsässä ollessaan Ali huomasi etäällä ison tomupilven, joka näkyi lähenevän. Hän tarkkasi sitä hyvin huolellisesti ja erotti joukon ratsastajia.

Peläten näiden olevan rosvoja hän jätti aasinsa ja kiipesi puuhun. Lymypaikastaan hän saattoi katsella kaikkea turvallisesti.

Joukkueessa oli neljäkymmentä miestä, kaikki uljaiden ratsujen selässä. Saavuttuaan paikalle he astuivat alas satulasta, köyttivät hevosensa puihin ja antoivat niille apetta. Sitten he irrottivat satulapussinsa, jotka näyttivät hyvin raskailta, paiskasivat ne hartioilleen ja seurasivat johtajaansa Ali Baban lymypaikan lähellä olevan kallion luo. Sen seinustalle päästyään päällikkö lausui kovalla äänellä: -- Sesam aukene! Heti kun hän oli virkkanut nämä sanat, kalliosta avautui ovi, ja annettuaan joukkonsa astua edellään sisään hän seurasi miehiä luolaan, jolloin ovi lensi itsestään kiinni jälleen.

Vaikka rosvot viipyivät kotvan aikaa kallion sisällä, Ali Baba ei uskaltanut hievahtaa ennen kuin he jälleen olivat tulleet peräkanaa ulos ja karauttaneet pois hänen näkyvistään. Ajatellen että mitään vaaraa ei enää ollut Ali Baba kapusi alas puusta, meni ovelle ja sanoi: -- Sesam aukene! kuten oli kuullut rosvopäällikön lausuvan. Ja ovi ponnahti heti auki.

Ali Baba, joka odotti tulevansa pimeään synkkään luolaan, näki ihmeekseen hyvin valaistun avaran holvin, johon virtasi valoa kallion katossa olevasta reiästä. Hän löysi suuren varaston kaikenlaista tavaraa: kallisarvoisia silkkimyttyjä, kirjokankaita ja uhkeita mattoja ladottuina toistensa päälle, kulta- ja hopeaharkkoja kasoittain ja monta säkillistä rahaa. Kaikki nämä rikkaudet nähdessään hän arveli, että luolassa varmaan oli pitkät ajat isännöinyt ryöväreitä, jotka olivat seuranneet toisiaan sukupolvesta toiseen.

Ali Baba kuormitti aasinsa kultarahoilla, peitti säkit risuilla ja palasi kotiin. Päästyään onnellisesti asuntonsa ovelle hän tyhjensi kullan vaimonsa nähden, joka huikaistui sen kirkkaudesta. Ali Baba kertoi hänelle kaikki ja varoitti häntä kaikin mokomin pitämään asian salassa.

Vaimo iloitsi heidän hyvästä onnestaan ja halusi laskea kullan kolikko kolikolta. -- Vaimo, Ali Baba sanoi, et tiedä mihin yritykseen ryhdyt, kun tahdot laskea rahat. Et suoriudu urakasta koskaan. Kaivan kuopan ja kätken kullan maahan. Nyt ei ole hukattava aikaa.

-- Olet oikeassa, ukkoseni, vaimo vastasi, -- mutta ottakaamme sentään edes osapuilleen selvä aarteemme suuruudesta. Menen lainaamaan pienen mitan ja mittaan rahat, sillä välin kun sinä kaivat kuopan.

Vaimo riensi lankonsa Kassimin luo, joka asui aivan lähellä, ja kääntyen hänen vaimonsa puoleen pyysi tätä lainaamaan mitan vähäksi aikaa. Toinen antoi mitan, mutta tietäen Ali Baban köyhyyden hän oli utelias ja halusi urkkia, minkälaista viljaa hänen vaimonsa mittasi. Sen vuoksi hän hiersi viekkaasti hiukan talia mitan pohjaan ja toi sen sukulaiselleen pyytäen anteeksi että oli niin kauan odotuttanut, kun ei voinut astiaa pikemmin löytää.

Ali Baban vaimo palasi kotiin ja täytti kultakasasta mitallisen toiseen läjään, kunnes kaikki oli mitattu. Suureksi mielihyväkseen hän havaitsi, että siitä tuli aika monta mitallista, ja meni sitten miehensä luo, joka oli saanut kuopan melkein valmiiksi. Sillä aikaa kun Ali Baba hautasi kulta-aarretta, vaimo vei mitan takaisin lankonsa taloon, osoittaakseen olevansa rehti ja täsmällinen. Hän ei huomannut, että yksi kultaraha oli tarttunut pohjaan. -- Sisar, hän sanoi antaessaan mitan takaisin, -- näet etten ole pitänyt lainattua kauan. Lausun sinulle sulimmat kiitokset ystävällisyydestäsi.

Heti kun Ali Baban vaimo oli lähtenyt, Kassimin eukko vilkaisi mitan pohjaan ja havaitsi sanomattomaksi kummastuksekseen, että sen uurteeseen oli tarttunut kultaraha. Kateus heräsi heti hänen povessaan. -- Mitä! hän ihmetteli, -- onko Ali Baballa niin runsaasti kultaa että sitä täytyy oikein mitata?

Kun Kassim tuli kotiin, vaimo sanoi hänelle: -- Tiedän että pidät itseäsi varakkaana miehenä, mutta siinä sinä erehdyt pahoin. Ali Baba on äärettömästi rikkaampi sinua. Hän ei laske rahojaan, vaan mittaa niitä.

Kassim pyysi häntä selittämään tämän arvoituksen, ja vaimo näytti hänelle kolikon, joka oli niin vanha, että he eivät saaneet selville kenen ruhtinaan hallituskaudella se oli lyöty.

Myös Kassimin kävi kateeksi tämän kuullessaan ja hän nukkui yönsä niin huonosti, että nousi aamulla varhain ja meni veljensä luo.

-- Ali Baba, hän sanoi, -- sinä olet olevinasi kurjan köyhä ja kuitenkin mittaat kultaa. Vaimoni löysi tämän lainaamasi mitan pohjalta.

Ali Baba huomasi että Kassim ja tämän vaimo olivat hänen oman vaimonsa hupsuuden vuoksi saaneet tietää sen mitä heillä oli niin suuri syy pitää salassa. Mutta eihän asia enää ollut autettavissa. Sen vuoksi hän osoittamatta kummastusta tai hämminkiä tunnusti kaikki ja lupasi veljelle osan aarteistaan, jos tämä pitäisi kielensä kurissa. -- Niinpä kai, Kassim vastasi korskeasti, -- mutta minun täytyy tarkoin tietää missä aarreaitta on ja kuinka voin itse käydä siellä milloin haluan. Muutoin menen antamaan sinut ilmi, ja silloin et saa enää enempää, vaan menetät jo hankkimasikin kullan ja minulle maksetaan osuus ilmoituspalkkioksi.

Ali Baba kertoi kaikki mitä hän halusi tietää ja ilmoitti sanatkin joiden avulla luolaan pääsi.

Kassim nousi seuraavana aamuna aikaisin ennen päivänkoittoa ja lähti metsään ajaen kymmentä muulia. Niiden selkään hän oli sälyttänyt isot kirstut jotka aikoi täyttää. Ei aikaakaan, kun hän saapui kallion luo ja etsi paikan puun ja muiden veljensä mainitsemien merkkien mukaan. Hän astui luolan suulle ja lausui: -- Sesam aukene!

Ovi avautui heti, ja hänen astuttuaan sisään se sulkeutui hänen jälkeensä. Hän kantoi nopeasti ovensuuhun niin monta kultasäkkiä kuin olisi voinut kuljettaa, mutta hänen ajatuksensa olivat niin kiintyneet rikkauksiin jotka hän saisi haltuunsa, ettei hän muistanut taikasanaa, vaan lausui sesamin asemesta: -- ohra aukene! ja hän oli hyvin ihmeissään kun ovi pysyi visusti suljettuna. Hän mainitsi useita eri viljalajeja, mutta ovi ei vain auennut.

Kassim ei ollut aavistanut, että näin voisi käydä ja säikähti niin vaarasta johon oli joutunut että mitä enemmän hän koetti muistella oikeaa sanaa, sitä enemmän hänen muistinsa sekaantui. Hän oli unohtanut sen niin täydellisesti kuin ei olisi koskaan kuullutkaan sitä. Hän heitti säkit selästään maahan ja käveli kuin mielipuoli edestakaisin luolassa, vähääkään välittämättä ympärillään olevista rikkauksista.

Keskipäivän aikaan rosvot sattuivat tulemaan kätkölleen ja näkivät Kassimin muulit harhailemassa hajallaan kallion lähettyvillä isot kirstut selässä. Hätääntyneinä omituisesta seikasta he karauttivat täyttä laukkaa luolalle. Kuullessaan kavioiden kapsetta luolaan Kassim arvasi heti että rosvot olivat tulossa ja päätti yrittää päästä pakoon. Hän hyökkäsi ovelle, ja tuskin hän näki sen avautuvan, kun hän ryntäsi ulos ja töykkäsi päällikön kumoon. Mutta hän ei voinut välttää toisia rosvoja, jotka sapeleillaan pian iskivät hänet hengiltä.

Ryövärien ensi huolena oli tutkia luola. He löysivät Kassimin oven eteen kantamat säkit, jotka tämä oli aikonut sälyttää muuliensa selkään, ja veivät ne kaikki jälleen paikoilleen, osaamatta kaivata Ali Baban aikaisemmin ottamaa kultaa. Sitten he neuvottelivat ja päättivät hakata Kassimin ruumiin neljään kappaleeseen ja ripustaa kaksi niistä oven kummallekin puolelle luolan sisälle pelotukseksi jokaiselle joka vielä yrittäisi tunkeutua sinne. Sen tehtyään he nousivat ratsuilleen ja lähtivät taas teiden varsille vaaniskelemaan, hyökätäkseen tapaamiensa karavaanien kimppuun.

Kassimin vaimo oli kovin levoton miehensä kohtalosta, kun tätä ei vielä yön tullen kuulunut kotiin. Hän juoksi hädissään Ali Baban luo ja sanoi: -- Tiedät kai, lankomies, että Kassim-veljesi on lähtenyt metsään, ja tiedät myös millä asioilla. On jo yö, eikä hän ole palannut. Pelkään että hänelle on sattunut onnettomuus. Ali Baba koetti lohduttaa ja selittää, että vaimon pelko oli turha, sillä Kassim piti varmaankin epäviisaana palata kaupunkiin ennen kuin yö oli jo varsin pitkälle kulunut.

Kassimin vaimo vietti kurjan yön ja katui katkerasti uteliaisuuttaan. Aamun sarastaessa hän tuli Ali Baban luo haikeasti itkien.

Ali Baba lähti heti kolmen aasinsa kera metsään, kehotettuaan ensin vaimoa hillitsemään surunsa. Kun hän metsään tullessaan ja kalliota lähestyessään ei ollut tavannut tiellään veljeään eikä muuleja, hän säikähti kovin nähdessään veriläikkiä ovella. Se oli hänestä huono enne. Kun hän oli lausunut sanan ja ovi oli avautunut, hän joutui kauhun valtaan nähdessään veljensä neljään osaan silvotun ruumiin. Hän kuormitti miesraukan jäännökset yhden aasin selkään ja peitti ne puilla. Toiset aasit hän kuormitti kullalla, pinoten puita päälle kuten ennenkin. Sitten hän käski oven sulkeutua ja lähti matkaan. Mutta hän oli kyllin varovainen ja pysähtyi vähäksi aikaa metsän syrjään, jotta ei saapuisi ennen yötä kaupunkiin. Kotiin tultuaan hän ajoi kullalla kuormitetut aasit pieneen pihaansa jättäen taakkojen purkamisen vaimonsa huoleksi, mutta kolmannen hän talutti kälynsä asunnolle.

Ali Baba kolkutti ovelle, ja sen avasi Morgiana, älykäs orjatar, jonka hyvään vaistoon saattoi luottaa. Kun Ali Baba oli tullut pihaan, hän purki aasin kuorman, vei Morgianan syrjään ja sanoi hänelle: -- Älä hiisku kellekään siitä mitä sinulle puhun. Isäntäsi ruumis on näissä kahdessa mytyssä, ja meidän on haudattava hänet ikään kuin hän olisi kuollut luonnollisen kuoleman. Voin luottaa siihen että järjestät asian.

Ali Baba lohdutti leskeä parhaansa mukaan ja tuotuaan ruumiin huoneeseen lähti talosta.

Morgiana lähti samalla ulos, meni apteekkiin ja pyysi eräitä lääkepakkauksia, jotka ovat hyvin tepsiviä vaarallisissakin taudeissa. Apteekkari kysyi kuka oli sairaana. Tyttö vastasi huoahtaen: -- Hyvä isäntäni Kassim itse. Hän ei voi syödä eikä puhua.

Näin sanottuaan Morgiana vei lääkekakkuset kotiin ja palasi seuraavana päivänä samaan apteekkiin kyyneleet silmissä pyytäen mehua, jota oli tapana antaa sairaille vain heidän ollessaan viimeisillään. -- Voi, tyttö huudahti, -- pelkään että tämä lääke ei vaikuta enempää kuin edellinenkään ja että menetän hyvän isäntäni!

Ali Baban taas nähtiin vaimoineen käyvän sinä päivänä usein Kassimin talon ja oman asuntonsa väliä, ja he olivat niin alakuloisia, että kukaan ei illalla ihmetellyt kuullessaan Kassimin vaimon ja Morgianan vihlovan parkunan ja valitushuudot. Viimeksi mainittu kertoi kaikkialla että hänen isäntänsä oli kuollut.

Varhain aamulla Morgiana lähti Mustafa-nimisen rajasuutarin työkojuun, toivotti ukolle hyvää huomenta ja pisti kultarahan hänen käteensä virkkaen: -- Isä Mustafa, sinun pitää ottaa ompeluvehkeesi ja tulla minun mukaani. Minun täytyy kuitenkin sanoa sinulle, että sidon silmäsi kun tulet siihen ja siihen paikkaan.

Isä Mustafa epäröi hiukan nämä sanat kuullessaan. -- Ohoh, hän vastasi, -- tahtoisit kai minua tekemään jotakin mikä on vastoin omaatuntoani ja kunniaani?

-- Allah varjelkoon, Morgiana virkkoi pistäen toisen kultarahan ukon kouraan, -- että pyytäisin sinua tekemään mitään kunnotonta! Lähde vain mukaani äläkä pelkää mitään.

Isä Mustafa lähti Morgianan mukaan, joka sidottuaan hänen silmänsä nenäliinalla saattoi hänet isäntävainajansa taloon ja päästi siteen vasta sitten, kun ukko oli astunut huoneeseen jossa orjatar oli sovitellut ruumiin kokoon.

-- Isä Mustafa, tyttö sanoi. -- Sinun tulee kiireesti ommella nämä neljännekset yhteen. Sen tehtyäsi annan sinulle kolmannen kultarahan.

Kun isä Mustafa oli päättänyt työnsä, Morgiana sitoi taas hänen silmänsä, antoi hänelle kolmannen kultarahan kuten oli luvannut ja varoittaen häntä vaikenemaan saattoi hänet takaisin paikalle jossa oli ensiksi sitonut hänen silmänsä. Siellä hän sieppasi siteen pois ja päästi ukon menemään, mutta piti häntä silmällä niin kauan kuin erotti hänet, ollakseen varma, että ukko todellakin palasi kojulleen eikä uteliaisuudesta kääntynyt vakoilemaan opastaan. Sen jälkeen Morgiana palasi kotiin.

Ali Baba ja Morgiana toimittivat nopeasti ruumiin pesemisen ja pukemisen, ja sen jälkeen se käärittiin hautakammioon vietäväksi. Sillä välin kun Ali Baba ja muut perheen jäsenet saattoivat ruumista, naapuriston naiset tulivat tavan mukaan ja yhtyivät lesken valituksiin, niin että koko kaupunginosa kaikui heidän itkustaan. Näin pysyi Kassimin kauhea kuolema salaisuutena.

Kolme, neljä päivää hautajaisten jälkeen Ali Baba siirsi tavaransa julkisesti lesken asuntoon, mutta rosvoilta anastamansa rahat hän kuljetti sinne yöllä. Kun ryövärit viimein saapuivat piilopaikkaansa metsään, he hämmästyivät suuresti nähdessään että Kassimin ruumis oli viety pois ja samalla muutamia heidän kultasäkkejäänkin hävinnyt. -- Olemme selvästi joutuneet ilmi, päällikkö sanoi, -- ja ellemme keksi ja surmaa miestä, joka tietää salaisuutemme, menetämme vähitellen kaikki aarteemme.

Rosvot yhtyivät yksimielisesti pääryövärin puheeseen.

-- Ainoa keino millä voimme saada siitä selvän, päällikkö jatkoi, -- on että vakoilemme kaupungissa. Ja jotta ei vilppi olisi mahdollista, ehdotan: joka ryhtyy hommaan eikä onnistu siinä, saa maksaa kalliisti -- jopa hengellään.

Yksi rosvoista nousi heti ja sanoi: -- Minä suostun ehtoon ja pidän kunnianani panna henkeni alttiiksi joukkueemme palveluksessa. Päällikkö ja toverit ylistivät suuresti tarjokkaan rohkeutta. Kun rosvo oli laittautunut valepukuun, niin että kukaan ei tuntisi häntä, hän meni kaupunkiin ja käveli siellä ristiin rastiin, kunnes osui sattumalta isä Mustafan kojulle.

Suutarivanhus istui penkillä naskali kädessä juuri työhönsä ryhtymässä. Rosvo tervehti häntä ja havaiten, että hän oli iäkäs, sanoi: -- Kunnon mies, sinä aloitat työsi hyvin varhain. Onko mahdollista, että tuolla iällä vielä näet niin hyvin? Epäilen ettet vähän kirkkaammassakaan valossa näkisi saumaa.

-- Ohoh, isä Mustafa vastasi, -- minä ompelin ruumiin kokoon paikassa jossa minulla ei ollut niinkään paljon valoa kuin nyt täällä.

-- Ruumiin, rosvo huudahti teeskennellen kummastusta.

-- Niin juuri, isä Mustafa vastasi, -- mutta en kerro enempää. päällikkö sanoi.

-- En suinkaan tahdo urkkia salaisuuttasi, toinen virkkoi, -- mutta mielelläni näkisin talon jossa sinulla oli niin outoa hommaa. Paremmin vaikuttaakseen kengänpaikkaajaan rosvo antoi hänelle kultarahan.

-- Jos tahtoisinkin siinä suhteessa tehdä sinulle mieliksi, suutari vastasi, -- niin vakuutan että en voi, koska minulla oli mennen tullen silmät sidottuina.

-- No, rosvo suostutteli, -- voinet kai sentään hiukan muistaa tietä jota pitkin sinua kuljetettiin sokkona. Lähtekäämme, ja salli minun sitoa silmäsi samassa paikassa. Kävelemme sitten yhdessä. Ja koska jokaisen tulee saada palkka vaivoistaan, tässä on sinulle toinen kultaraha. Teehän nyt mitä sinulta pyydän.

Kaksi kultarahaa olivat liian suuri kiusaus isä Mustafalle, ja hän virkkoi: -- En ole varma että muistan tien, mutta koska kerran tahdot, koetan parhaani.

Ukko nousi ja saattoi rosvon paikalle, jossa Morgiana oli sitonut hänen silmänsä. -- Tässä, isä Mustafa virkkoi, -- pantiin side silmilleni, ja käännyin näin päin. Rosvo piti huiviaan valmiina, sitoi sen hänen silmilleen ja käveli vieressä, osittain taluttaen ukkoa, osittain antaen tämän opastaa. Vihdoin isä Mustafa pysähtyi ja sanoi: -- Luulen etten kävellyt tätä pitemmälle. Ja he olivatkin seisahtaneet ihan Kassimin talon eteen, jossa Ali Baba nyttemmin asui. Ennen kuin otti siteen pois rosvo merkitsi oven liidulla joka hänellä oli siltä varalta kädessään ja kysyi sitten, tiesikö suutari kenen talo se oli. Isä Mustafa vastasi, että hän ei osannut sanoa sitä, kun ei asunut siellä päin.

Havaitessaan ettei voisi isä Mustafalta kuulla enempää rosvo kiitti häntä vaivastaan ja päästi hänet menemään kotiinsa. Itse hän taas palasi metsään varmana että saisi erittäin hyvän vastaanoton.

Vähän sen jälkeen, kun rosvo ja isä Mustafa olivat eronneet, Morgiana lähti jollekin asialle ja palattuaan huomasi rosvon piirtämän merkin ja pysähtyi sitä tarkkaamaan. Mikähän koukero tuo on? hän tuumi. Jollakulla on häijyjä aikeita isäntääni kohtaan. Mutta olkoonpa se riipustettu missä tarkoituksessa tahansa, viisainta on varoa pahinta.

Morgiana kävi hakemassa liidun palan ja merkitsi samoin pari, kolme ovea kummallakin puolella, hiiskumatta sanaakaan isännälleen tai emännälleen.

Päästyään leiriin ryöväri kertoi retkensä tuloksen, ja heti päätettiin että he hiipisivät kaupunkiin ja väijyisivät tilaisuutta tappaakseen vihollisensa. Mutta opas aivan häkeltyi nähdessään, että useat naapuriovet oli merkitty samalla tavalla. -- Tämä ei kelpaa, päällikkö sanoi, -- meidän on palattava, ja sinun täytyy kuolla. He palasivat leiriinsä ja väärä opas surmattiin viipymättä.

Toinen tarjokas astui esille, lähti kaupunkiin ja otti isä Mustafan johdattamaan itsensä paikalle. Hän oli varovaisempi ja piirsi merkin punaliidulla oveen vähemmän näkyvään kohtaan. Mutta Morgianan tarkka silmä havaitsi senkin, ja hän toisti edellisen menettelynsä yhtä tehokkaasti. Rosvot eivät paikalle tullessaan voineet erottaa taloa. Kovin suuttuneena päällikkö vei miehensä takaisin metsään, jossa toinenkin rikollinen otettiin heti hengiltä.

Pahoillaan ajan ja miesten hukasta johtaja päätti itse ryhtyä toimeen. Kun siis isä Mustafa oli opastanut hänet paikalle, hän käveli edestakaisin talon edustalla, kunnes oli painanut oven tarkasti muistiinsa. Sitten hän palasi metsään, ja tultuaan luolassa odottaneen joukkonsa luo hän sanoi: -- Nyt toverit, mikään ei voi estää meitä täydestä kostosta. Sitten hän esitti heille suunnitelmansa, ja kun toiset hyväksyivät sen, hän käski heidän mennä ostamaan naapurikylistä yhdeksäntoista muulia ja kolmekymmentäkahdeksan isoa nahkaleiliä, joista yksi oli täytetty öljyllä ja toiset tyhjiä.

Kahdessa päivässä oli kaikki saatu valmiiksi, ja yhdeksäntoista muulin selkään kuormitettiin kolmekymmentäseitsemän leiliin suljettua rosvoa sekä öljyleili. Päällikkö lähti muuleja ajaen heidän kanssaan liikkeelle ja saapui iltahämärissä kaupunkiin, kuten oli aikonutkin. Hän kuljetti muuleja useita katuja pitkin Ali Baban asunnolle asti, jonka ovelle hän aikoi kolkuttaa. Mutta sitä hänen ei tarvinnut tehdä, sillä Ali Baba istui illallisen jälkeen ulkosalla raitista ilmaa hengittämässä. Päällikkö pysäytti muulit ja sanoi: -- Olen tuonut pitkän matkan päästä öljyä myydäkseni sen huomenna torilla, ja nyt on niin myöhä etten tiedä mistä etsiä yösijaa. Sallitko minun yöpyä luoksesi? Olisin hyvin kiitollinen vieraanvaraisuudestasi.

Ali Baba, joka ei tuntenut ryöväriä, lausui hänet tervetulleeksi, antoi määräyksiä hänen kestitsemisestään, piti hänelle seuraa ja käski sijata hänelle vuoteen.

Rosvopäällikkö livahti pihalle, muka öljyastioitaan tarkastaakseen kulki toisen luota toisen luo kohotteli kansia ja kuiskaili: -- Heti kun viskaan kiviä ikkunastani, teidän pitää ehdottomasti tulla ulos, ja yhdyn heti teihin. Sen jälkeen hän palasi kammioonsa ja ollakseen herättämättä epäluuloa sammutti pian valkean ja meni vaatteissaan vuoteeseen, jotta olisi kerkeämpi nousemaan.

Morgianan valmistaessa ruokaa aamiaiseksi lamppu sammui, eikä talossa ollut enempää öljyä eikä kynttilöitäkään. Hän ei tiennyt mitä tehdä, sillä lihaliemi oli keitettävä. Nähdessään hänet levottomana miesorja Abdullah sanoi: -- Älä ole huolissasi, vaan mene takapihalle ottamaan vähän öljyä yhdestä leilistä.

Morgiana kiitti Abdullahia neuvosta, otti öljyruukun ja meni pihalle. Kun hän tuli ensimmäisen astian luo, rosvo kysäisi sen sisältä hiljaa: -- Onko aika?

Morgiana hämmästyi tietysti kovin tavatessaan tarvitsemansa öljyn asemesta leilistä miehen, mutta hän käsitti heti, ettei ollut aikaa hukattava, jos mieli välttää suuren vaaran. Niinpä hän astui leililtä leilille vastaten jokaiselle rosvolle: -- Ei vielä, mutta kohta. Vihdoin hän saapui öljyleilin luo, täytti kiireesti ruukkunsa ja palasi keittiöön. Heti kun lamppu oli sytytetty, hän otti ison kattilan, kävi noutamassa uutta öljyä, täytti kattilan, nosti sen liedelle, pani runsaasti puita alle ja heti kun öljy alkoi kiehua, meni kaatamaan sitä jokaiseen leiliin siksi paljon että sen sisällä oleva rosvo tukehtui ja kuoli.

Kun tämä homma, joka oli Morgianan urheuden arvoinen, oli hänen suunnitelmansa mukaan aivan meluttomasti suoritettu, tyttö palasi keittiöön tyhjine kattiloineen. Sammutettuaan öljyn kiehauttamiseksi sytyttämänsä roihuavan valkean ja jätettyään lieteen vain sen verran tulta kuin tarvittiin liemen keittämiseen hän sammutti lampun ja pysytteli aivan hiljaa, päättäen olla menemättä levolle, ennen kuin oli pihaan antavasta keittiönikkunasta tarkannut mitä nyt seuraisi.

Hänen ei tarvinnut odottaa kauan ennen kuin päällikkö pieniä kiviä heittämällä antoi merkkejään. Kun hän ei saanut vastausta, hän uudisti sen useat kerrat, kunnes hätääntyneenä astui alas pihaan ja havaitsi, että koko joukkue oli kuollut. Viimeisestä astiasta hävinneestä öljystä hän arvasi millä tavoin toverit oli surmattu. Raivoissaan ja epätoivoissaan, kun suunnitelma oli mennyt myttyyn, hän mursi pihalta puutarhaan vievän oven lukon, kiipesi muurien yli ja pötki tiehensä.

Morgiana meni levolle tuntien itsensä iloiseksi suunnitelmansa onnistumisesta.