Part 2
PIINU (kaataen Newtonille jälleen ryypyn; elehtien hyvillään).
Njam, njam, korotpa tietenkin ja korkoa korolle ja voittoa — — (Yhä ahneempana.) Voittoa, penni penniin, markka markkaan ja pussi pussin päälle. Koko maakunnassa ei muuta pidä myytämän kuin Aatami Piinun tavaroita. Ja kukas tokenee maakunnasta muut ostamaan munat ja voit ja marjat ja linnut, lumput ja luut, kukas tokenee toinen poika, kun nappikauppiaat moksautetaan maahan kuin torakat seinältä, höh, höh, sanopas kuka sitten tokenee — —
NEWTON
No, ei itse taivahan enkeli kykene muuta kuin siunausta lähettämään.
XI KOHTAUS
(Valte tulee keittiön ovesta, aikoen puotiin.)
VALTE (pysähtyen; Newtonille uhkaavasti).
Onkos siinä asiassa, mies parka, perää vai ei? Vastaa suoraan ja sassiin — —
NEWTON (nauraen; kaataen itselleen ryypyn).
Hurja perä!
VALTE (kimeästi).
Eipäs ole, valehtelet! Eipäs se olekaan punaisenkirjava, siinä on vain punaisia raitoja.
NEWTON (ryypättyään; nauraen).
Ka, siksipä juuri — — punaisenkirjava, hä-hä-hä — —
VALTE (tiukasti).
Äläpäs puiki, mies. Sanopas, minkälaiset ovat pitsit pyhäpaidassa?
NEWTON
Yläkerta Valensian pitsiä, piikkosta alakerta! Eiks olekin?
VALTE (vahingoniloisena).
Ähä, poika! Löit paistinpannulla naulankantaan. (Halveksivasti.) Kyllä on jänkit jännää, mutta eivätpä tiedä, minkälainen on läheltä katsoen Töykänän aurinko — —
NEWTON (innostuu, äkkiä).
Kuulkaas, kauppias! Siinä se tuli — — Töykänän aurinko! Se se juuri on kiellelläni pyörinyt. Mutta tulipas viisaus imeväisten suusta. Töykänän aurinko! sen juuri me otamme ja pannaan lapselle nimeksi — —
VALTE (ärsyttävästi).
Nuolaisitpa poika ennen tipahtamista. Tämä poika sen ottaa ja tämä poika sen ristii — —
PIINU (joka on selaillut pöydän luona konttorikirjaa Valtelle).
Mitäs sinä, poika, oikein siinä kehvellät, annat kundien odottaa. Mars kaupan tekoon siinä.
VALTE (lähtiessään).
Minä en tee kohta enää kuin naimakauppoja, ettäs sen kuulitte! (Poistuu vasemmalle.)
NEWTON (nousten seisomaan kuin puhetta pitäen, liikuttuneena).
Niin, herra kauppias, vakavasti puhuen: "Töykänän aurinko" on trustillemme ainoa oikea nimi. Jokaisen trustin tulee kantaa kansallista, isänmaallista leimaa. "Töykänän aurinko" on Töykänän kylän kansallinen nimitys rakkaan syntymäseutumme kuutamolle. All right! Sille samalle kuutamolle, joka myös ikuista virkaansa täyttäen yhdistää tyttärenne Zuleiman ja Sam. Newtonin aviolliseen liittoon. "Tässä merkissä voitamme", sanoi kerran eräs suuri mies elämän arpajaisissa. Samaa sanon minä, Sam. Newton. All right! "Töykänän aurinko" on Töykänän trustilla nimenä. (Nostaen pikariaan.) Malja!
PIINU
Njam, tuota — — mutta täytyy sen toisenkin osakkaan olla nimestä päättämässä. Ja taksoista! Jaa, jaa, hinnankorotus tässä on asian ydin ja runko! Jos suostuu Toivorinta parinkymmenen rosentin korotukseen, ainakin kuranttitavaralle, silloin on trusti valmis, ja sinä olet tirehtööri, jos vain sinun businessisi tehoo tyttäreen. Onkos selvä? (Poistuu oikealle.)
NEWTON (Piinun poistuessa).
All right! Kyllä tämän pojan business on tyttöihin tehonnut ja tehoo — —
XII KOHTAUS
(Valte tulee vasemmalta.)
VALTE
Tehoo — — Ameriikan sälli ja housunlahkeet, siinä on koko business!
NEWTON (perin ystävällisenä; ottaen Valtea kaulasta).
On se vähän muussakin. Kuule, veli veikkonen, sulle sen selitän, ettäs osaat tarttua onnesta kiinni, kun ulottuville tulee. Se on melkein samaa kuin rikkaan tytön naiminen. Siinä on voittoa kaikki muu kun itse naitava tyttö. Se on höyrylaiva, jolla me porhallamme elämän Atlantilla eteenpäin ja morsian on proomu, jonka voi purkaa seuraavassa satamassa, jotta se ei enää paljoa haittaa. Business on juksaus ja tempaus, joka vetää konjunktuurit toisilta solmuun ja meille ne avaa.
VALTE
Äläs, konjunktuurit, ne minä kyllä ymmärrän. Mutta sanopas mikä siinä businessissa on sitten pääasia, se päätemppu, jolla voitetaan toiset.
NEWTON
Nopeus, salamannopeus! Heveli muoto ja riuska teko, leimaus ja tempaus — —
VALTE (ilkkuvasti, riemuiten).
Ähää — — nyt minä lähden — — (Menee keittiön ovelle ja näyttää pitkää nenää.) Naimaan lähden, päistikkaa ja suoraa päätä. (Poistuu.)
NEWTON (menee holtittomasti nauraen pöydän luo, aikoo kaataa itselleen ryypyn.)
XIII KOHTAUS
(Piinu ja Toivorinta tulevat oikealta.)
PIINU (hyvillään).
Selvillä on asiat — — sanoo kauppias. Sanoo suostuvansa, njam, tuota.
TOIVORINTA (keskeyttäen; iloisesti).
No, melkein vaikka mihin, nyt on pojalla toukokuussa juhannus — —
NEWTON
No, jopas sitten taitaa sopia nimeä myöten. "Töykänän aurinko" aateltiin panna trustin viralliseksi nimeksi rotokolleihin ja rekistereihin — —
TOIVORINTA
Töykänän aurinko! Tosiaankin! Hän on suloisin kuutamo ja kirkkain aurinko. Töykänä tanssii auringossa ja aurinko on Töykänän yllä päivästä päivään, senjälkeen kun on tehty se ihmeitten ihme ja trustien trusti. (Menee oikeanpuoleiselle ovelle.) Zuleima, Zuleima!
XIV KOHTAUS
(Lumi tulee oikealta.)
LUMI (rientää Toivorinnan luo; isälleen).
Isä, hän kosi, eikä hän muuta varten tullutkaan. Älä yritäkään kieltää taikka ma näytän, mikä on naisen oikeus ja vapaa rakkaus — —
TOIVORINTA
Niin, kauppias, tulin etupäässä kosimaan, mutta pehmittääkseni ensin maaperää esitin kauppakilpailun lopettamista ja komplotin perustamista. Keskustelu meni aluksi hunninkoon päin. Mutta nyt se on selvä.
PIINU
Njam, tuota — — selvä on, että aiot ottaa tytön ja myötäjäiset ja jatkaa kilpailua.
NEWTON
Very well! Tyttö on luvattu minulle, sillä minä olen keksinyt aatteen ja systeemin. Se maksaa tytön tai rahaa. Vaadin korvausta!
TOIVORINTA (nauraen).
Eikös siellä rapakon tuolla puolen vielä tiedetty, että tämä lemmen lankeemus on keksitty jo paratiisissa, ja systeemi, se oli jo Eevan siemenessä ja hänen jälkeensä kaikkien Eevan tyttärien hampaankolossa. Minä sen äsken sieltä juuri löysin, ja keksintö on Eevan ja minun.
PIINU
Nää, nää, mutta myötäjäisiä et saa!
TOIVORINTA
Niillä ei kiirettä. Kaupat pannaan yhteen ja nurkkakaupoista tehdään suurliike. Siinä se on trusti, eikä tirehtöörejä tarvita. Turha tässä on kauppiaan vastaan hangata. Jos en tyttöä saa, alan sellaisen kilpailun, että Töykänän aurinko putoo maahan. Mitäs sanotte?
PIINU
Njam, tuota, vävy vai appi määrää hinnat ja korotukset?
TOIVORINTA
Ensin appi ja sitten vävy.
PIINU
Hmh — — mikset sitä heti sanonut. Siin' on, ota tyttö.
NEWTON (puoliksi itsekseen).
To bee or not to bee — — Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. (Muille.) Minä luovun kaikista vaatimuksista, jos saan korvausta viisisataa markkaa.
XV KOHTAUS
(Valte ja Iita tulevat keittiön ovesta.)
TOIVORINTA (tulleita huomaamatta).
Ei ansion mukaan, mutta hyvästä nimestä, Töykänän auringosta, voit saada parisensataa juomarahaa.
VALTE
Ei se ole tuon sällin keksimä. (Vetäen Iitan lähelleen). Tässä se on se oikea Töykänän aurinko, pinnalta lahea kuin kuutamon naama ja sisältä kuuma kuin auringon terä. Ja se on kaikki tämän Töykänän tekoa ja Valten keksimä. Häh — — Mitäs siinä toljotat? Isäsi makaa pihakentällä juovuksissa, vehnäspala suussa. Mene pappaasi hoitamaan tai tukehtuu ylensyömiseen.
NEWTON
Tolkuta mitä tolkutat. Vai luulevatko nulikat tietävänsä, miten marssii oikea kentlemanni elämän markkinoilla. Hän ostaa ja myy, hän tappaa ja voittaa. Ja kun on lakkarissa reikä ja reikä on tyhjä, hän viheltää iloissaan ja panee pystyyn tingeltangelit ja karusellin, sillä tämä poika taitaa silmät kääntää ja miekat niellä ja klovnipoikana pakaransa pehmittää, ja jos ei auta kauppa eikä konsti, silloin taipuu tämä poika Sarpatin leskien puoleen ja lepää elämänsä vaivoista, lepää ja pään alla on untuvatyynyt ja vierellä pullea leski. Ymmärrätkös sinä pienin ynisevistä olennoista? Et, et tietenkään. Mutta minä, kentlemannien kentlemanni, minä olen käynyt elämän turulla tuhannet markkinakojut ja siksi on minulla se oikea business ja nyt minä lähden.
VALTE (siirtyen Iitan kanssa keskinäyttänölle; ihmeissään).
Olipas siinä oikea maailman sälli. Mutta meillä on järki ja järjestys. Ja me eroamme nyt Iitan, kihlattuni, kanssa tästä paikasta. Minä perustan Saukkolan perukalle nappi- ja tupakkakaupan ja sitten Moksin kylään rihkamakaupan, jossa on nauhat ja pitsit ja punaisenkirjavat hamekankaat. Ja sitten kun olen tullut porvariksi, siirryn tänne kirkonkylään ja tulen poroporvariksi ja panen teiltä konjunktuurit tukkoon — —
IITA
Mutta sen minä, Valte, sanon ajoissa, että nyt alkaa minun tuurini eikä sinulle enää muuta tuuria tule. Ja siinä se on top ja top tykkänään!
VALTE (kääntyen toisten puoleen, kuin Iitan puolesta anteeksipyytävästi selittäen).
Tää Iita, nähkääs, ei jaksa ymmärtää, että meidän kauppiaitten elämä on sellaista noppapeliä ja ympyrää, että kun konjunktuurista lähdet ja pääset voittoon ja lisävoittoon ja arvonnousuun ja saat vielä korkoja ja korolle korkoa, niin taas on se temppu ja konjunktuuri edessä, jos aiot kavuta säätytikkaita ylöspäin. Mutta muuten se on tanakka ja mukava tyttö, tää Iita — — (Levittäen kätensä, Iitalle, huikean riemukkaasti.) Iita!
VÄLIVERHO.