Part 13

Seuraavan päivän iltana tulivat Laurilan lähimmät naapurit, saatuaan kuulla Onni-maisterin palanneen Amerikasta, kyselemään häneltä asioita. He tahtoivat Laurilan omasta suusta kuulla "Titanicin" kauhean haaksirikon yksityiskohdat. Laurila katsoi parhaaksi pitää tiedonhaluisille oikein muodollisen esitelmän kokemuksistaan. Kun hän kertoi, miten hänen kahden toverinsa kanssa oli onnistunut tehdä kahdesta lankusta lautan ja miten kaksi heistä oli hieronut ja piessyt kolmatta, jotta olisivat pysyneet hengissä likomärät, jäisessä vedessä kastuneet vaatteet yllä, ravistelivat miehet päätään. Kun hän kertoi jo mainitun, jäälautalla olevan saksalaisen naisen ja tämän kahden vähäisen lapsen kohtalosta, pyrskähtivät naiset valtaavaan itkuun.

Esitelmän päätyttyä antautui Laurila yksityiseen keskusteluun kuulijainsa kanssa, jotka hän tunsi kaikki. Monen mökkiläisen ja mäkitupalaisen käteen pisti hän setelirahan. Nämä olivat sanattomina hämmästyksestä. Pian alkoikin paikkakunnalla liikkua sellaisia puheita, että Laurilan maisteri oli tavalla tai toisella saanut suuren omaisuuden Amerikassa. "Juoru-Liisa" levitti sellaistakin huhua, että Laurila olisi laivan haaksirikossa "pitänyt puoliaan". Tuota puhetta ei kukaan sentään uskonut, sillä paikkakuntalaiset tiesivät Laurilan maisterin perin rehelliseksi ihmiseksi. Hänen omaisuutensa täytyi johtua muista lähteistä. Niinpä arvelivat jotkut, että Laurila oli haaksirikkoisten pelastuksessa osottamasta urhollisuudestaan saanut rikkailta "hyvät juomarahat".

Seuraavana sunnuntaina kuulutusten aikana kuului seurakunnan kirkossa, erittäinkin naisten penkeissä kuisketta ja supatusta. Korvat hörössä kuunteli seurakunta, kun pappi luki: "Kristilliseen avioliittoon kuulutetaan ensimäinen kerta sulhanen, nuorimies, filosofian maisteri Onni Laurila ja morsian, torpparintytär neitsyt Tyyne Perälä."

Kirkkomäellä ja kotimatkalla pitivät naiset äänekästä puhetta asiasta. Vaikka Tyyne olikin siivo ja järkevä tyttö, pitivät muutamat häntä Laurilan vaimoksi "sopimattomana". Erittäinkin Ahonperän emäntä oli ihan haltioissaan ja kiukusta pakahtumaisillaan.

-- Meidän Anni on kauniimpi ja hänellä on omaisuutta, sanoi emäntä "Juoru-Liisalle", jonka matkalla oli ottanut rattailleen. -- Anni olisi kaikin puolin sopiva Laurilan Onnille. -- Tuo Perälän tyttöretale ei ole käynyt muuta kouluakaan kuin kansakoulun, kun meidän Anni sitävastoin on käynyt kolme luokkaa kaupungin tyttökouluakin.

-- Sanokaas muuta, säesti "Juoru-Liisa". -- Ei se Tyyne Onnin vaimoksi kelpaa. Kyllä Onni nyt lyö sormensa saveen, kun sellaisen naisen ottaa.

-- Hyi sellaista naimiskauppaa, huudahti Ahonperän emäntä ja sylkäsi.

-- Sanokaas muuta, säesti "Juoru-Liisa". -- Ja se Onni kuuluu saaneen Amerikasta niin paljon rahaakin. Voi, voi, tätä maailmaa. Mitä maksatte minulle, hyvä emäntä, jos laitan Tyynen ja Onnin välit pahoiksi? Juoru-Liisa katsoi tutkivasti Ahonperän emännän silmiin.

-- Saat Kaunikin, meidän parhaan lehmän ja vielä viisi kiloa villoja.

-- Hyvä! Kyllä minä toimin niin, ettei Tyynestä ja Onnista koskaan paria tule. Mutta pidetään asia tarkasti salassa, koska minä asun Laurilan maalla. Voisivat vielä ajaa minut pois mökistä.

-- Salassa tietysti, vakuutti Ahonperän emäntä. -- Mutta jos et sinä voi pahentaa Tyynen ja Onnin välejä määrätyn ajan kuluessa, niin minä annan sinut ilmi. Pane siis parastasi.

-- Hyvä emäntä, änkyttti "Juoru-Liisa". -- Kuinka -- millä -- tavalla -- te minut -- ilmi -- annatte?

-- Sanon Laurilan Onnille, että sinä olet koettanut pahentaa nuorten välit. Saat nähdä, mitä siitä seuraa. Isäntä ajaa sinut pois mökistä.

-- Kyllä minä luulen onnistuvani, sanoi "Juoru-Liisa".

Kahden päivän kuluttua ilmestyi "Juoru-Liisa" Laurilaan ja pyysi kahdenkesken puhutella maisteria.

-- Tulkaa tänne isän kamariin, sanoi Onni. -- Isä on mennyt niitylle. Olkaa hyvä ja istukaa.

-- Kiitoksia, sanoi "Juoru-Liisa". -- Minulla olisi sellaista asiaa, että -- tuota -- Perälän Tyyne -- on maisterin Amerikassa ollessa ollut väleissä -- Suokorven Antin kanssa. Anteeksi! Se taitaa -- niin se kai voi olla vähän paha asia, mutta --

-- Puhukaa loppuun asti, kehotti Onni.

-- Niin, eihän minulla muuta sanottavaa olekaan.

-- No minkälaisissa väleissä olisi Tyyne ollut Antin kanssa, kysyi Onni nauraen.

-- He -- tuota -- ovat -- vähän seurustelleet -- tuota -- keskenään.

-- Mitä sitten? Ovathan he minun kotona ollessanikin seurustelleet keskenään, kuten lapsuustuttavat ainakin.

-- Niin, mutta --

-- Mitä?

-- Tuota -- että he olisivat olleet oikein -- tuttavallisia -- toisilleen.

-- Joutavia, hyvä Liisa! Mikä teillä on oikein tarkotuksena?

-- Minä vaan --

-- Menkää rauhaan! Te olette jo vanha ihminen ja ikänne elänyt köyhyydessä ja puutteessa. Mitä te luulette hyötyvänne sellaisesta turhasta juoruilemisesta? Lakatkaa kokonaan siitä, rakas Liisa.

"Juoru-Liisa" pillahti itkemään.

-- Niin -- köyhyys -- minut -- pakotti -- voi, voi -- tälle matkalle.

-- Onko joku sitten luvannut teille palkan tällaisesta juoruilemisesta?

-- Voi hyvä maisteri --

-- Mitä?

-- Ahonperän emäntä --

-- Mitä hänestä?

-- Hän lupasi minulle Kaunikki-lehmänsä ja viisi kiloa villoja.

-- Mistä hyvästä?

-- Voi hyvä maisteri!

-- Puhukaa!

-- Siitä työstä, että pahentaisin Tyynen ja teidän välit.

-- Mitä hyötyä hänellä siitä olisi?

-- Hän tahtoisi antaa Annin vaimoksenne.

Laurilalta pääsi makea nauru. Hän otti lompakkonsa ja antoi sieltä kaksi sadan markan seteliä Liisalle, sanoen:

-- Menkää nyt rauhassa kotiinne. Kun tapaatte Ahonperän emännän, niin sanokaa, ettei teidän onnistunut pahentaa meidän välejämme.

-- Te olette liian hyvä, rakas maisteri, änkytti Liisa. -- Kiitoksia! Tuhannet kiitokset! Herra teidät palkitkoon! Minä aioin tehdä teille pahaa, ja te palkitsitte minut hyvyydellä. Anteeksi!

-- Ei mitään. Se ei ollut mikään paha työ. Te arvasitte itsekin, etten minä sellaisista puheista mitään välitä. Menkää rauhaan! Kun hätä alkaa teitä taas ahdistaa, niin tulkaa tänne.

-- Jumala teitä ja Tyyneä siunatkoon, huokasi Liisa ja poistui kyynelet silmissä.

Kun Onni ja Tyyne oli kolmannen kerran kuulutettu ja häitä alettiin jo valmistaa, tuli Ahonperän emäntä Laurilaan. Isäukko oli nytkin poissa, ja Onni kutsui emännän kamariin.

Emäntä vakuutti kuulleensa, että "Juoru-Liisa" oli luvannut pahentaa Tyynen ja Onnin välit.

-- Vai niin, sanoi Onni nauraen.

-- Mutta Liisa asuu teidän maallanne --

-- Niin asuu.

-- Mutta sellainen juorupytty on sopimaton asumaan teidän maallanne.

-- Ei ensinkään. Hänellä tietysti on syynsä tehdä niinkuin tekee. Ei meidän maallamme asujan sitä paitsi tarvitse olla meille mieliksi.

-- Mutta minä ajaisin hänet pois, jos asuisi meidän maallamme.

-- Se olisi teidän asianne.

-- Mutta Liisa on luvannut pahentaa teidän ja Tyynen välit.

-- Ei hän ainakaan ole siinä suhteessa onnistunut. Hän sanoi teidän luvanneen hänelle lehmän ja 5 kiloa villoja, jos onnistuu. Nyt tulee hänelle suuri vahinko.

-- Voi, rakas maisteri! Vai on Liisa teille sanonut -- -- --

-- On.

-- Voitteko antaa minulle anteeksi? Minä raukka -- -- -- Niin -- tuota -- se velkakin -- ja lapsia on paljo.

-- Kuinka paljo teillä on velkaa, kysyi Onni.

-- 5,000 markkaa. Ja se Annin koulunkäyntikin jäi kesken. Niin, ihmisparka on heikko. Hän -- -- --

Onni otti lompakostaan 5,000 markkaa, antoi rahat Ahonperän emännän käteen ja sanoi:

-- Tästä saatte pienen lahjan. Mitä Anniin tulee, saa hän jatkaa koulunkäyntiään. Minä kustannan hänen koulunsa.

-- Voi, rakas maisten! Tämä kaikki käy minun ymmärrykseni yli. Minä raukka -- ajattelin -- pahaa -- ja te -- palkitsette minut näin suurella rahalahjalla. Kuinka minun on teitä ymmärrettävä?

-- Kun te tarvitsette, ja kun minulla on, niin siinä koko selitys.

Ahonperän emäntä itki ääneensä. Tällaista kohtausta ei hän ollut koskaan kokenut. Hän kiitteli ja siunasi Onnia ja sanoi sydämelliset jäähyväiset.

-- Tulkaa ensi sunnuntaina koko talon väki meidän häihimme, sanoi Onni emännälle.

-- Kiitos, kiitos!

* * * * *

Seuraavana sunnuntaina alkoi häävieraita tulla Laurilaan läheltä ja kaukaa. Suuri oli naapurien hämmästys, kun Laurilan hevosilla tuotiin kunnan vaivaistalon asukkaita Laurilaan. Onni ja Tyyni, Arvo ja Ilmi tervehtivät jokaista tulokasta sydämellisesti.

Talonemännät loivat kysyviä katseita toisiinsa. Eräs emäntä kysyi "Juoru-Liisalta" -- joka myös oli kutsuttu häihin -- tietäisikö tämä, miksi Laurilan maisteri oli kutsunut vaivaistalon väkeä häihin.

-- Kun sinä pidot teet, niin kutsu ontuvat ja raajarikot, joilla ei ole varaa maksaa, sanoi Liisa.

-- Mutta sitä raamatunsanaa ei heikko syntinen ihminen voi seurata, sanoi emäntä. -- Onkohan se Onni-maisteri kääntynyt, kun voi noin raamattua seurata?

-- Kyllä se siltä näyttää, sanoi Liisa. -- Rahaakin se jakelee köyhille.

Kello 4 iltapäivällä alkoi juhlallinen toimitus. Kaksi morsiusparia astui Laurilan suureen saliin, jossa vieraat odottivat.

Ensin vihittiin Onni ja Tyyne ja sitten Arvo ja Ilmi. Vihkimystoimituksen aikana värähtelivät Ahonperän Annin suupielet omituisesti. "Juoru-Liisa" kuiskaili hänen korvaansa tuon tuostakin. Lähimmät naapurit kuulivat hänen usein kuiskaavan Annille:

-- Sinun tuossa Tyynen paikalla pitäisi olla.

Kun morsiuspari oli vihitty, alkoivat vieraat toivottaa onnea. Ahonperän emäntä oli ensimäinen, joka tuli Onnia ja Tyyneä kättelemään.

-- Jumala teitä siunatkoon, sanoi hän. -- Minä ennustan, että te tulette olemaan onnellisin aviopari maailmassa.

Seuraava onnentoivottaja oli "Juoru-Liisa". Kyynelet tipahtelivat hänen silmistään, kun hän kätteli Onnia ja Tyyneä.

Kun onnentoivotukset olivat päättyneet, siirtyi hääväki Laurilan pihalle, jolla seisoi pitkiä, ruoilla ja juomilla katettuja pöytiä. Väkijuomia ei ollut tippaakaan.

Ennenkuin vieraat ehtivät istua pöytien ääreen, toi kyläposti Onni Laurilan käteen sähkösanoman.

-- Sähkösanoma Amerikasta, sanoi hän. -- Jos vieraat haluavat kuulla, luen sen ensin sillä kielellä, millä se on kirjotettu, ja suomennan sitten.

Hyväksymisen hyminä kuului väkijoukosta. Laurila luki:

May God bless you on your wedding day and forever.

Alice and Toivo Saarela.

-- Tämä sähkösanoma, sanoi Onni -- kuuluu suomeksi:

Jumala siunatkoon teitä hääpäivänämme ja ikuisesti!

AHce ja Toivo Saarela.

Vieraat sijoittuivat paikoilleen ja alkoivat aterioida.

Paikkakunnan työväenyhdistyksen torvisoittokunta kaiutteli iloisia säveliä aterian aikana.

Kun aterialta oli päästy, piti Onni Laurila liikuttavan puheen Amerikan matkalla tekemistään kokemuksista. Onni oli oikea kaunopuhuja. Hän osasi temmata kuulijat mukaansa. Toisinaan remahtivat nämä nauramaan, toisinaan kostuivat taas useimpien silmät kyynelillä.

Arvo Perälä lausui itse sepittämänsä runon häävieraille.

Nyt seurasi hääjuhlan jännittävin ohjelman osa. Vanha Laurilan isäntä nousi ylös ja viittasi vastavihityt luokseen.

Käsi kädessä astuivat Onni ja Tyyne, Arvo ja Ilmi vanhan Laurilan eteen. Hääväki tuli uteliaaksi, koska ei kukaan arvannut Laurilan vanhan isännän menettelyn tarkotusta.

Vanhus kohotti ensin kätensä ja sanoi:

-- Taivaan siunaus teille, rakkaat lapseni. Sitten jatkoi hän:

-- Tänään on minun elämäni onnellisin päivä. Neljä onnellista nuorta on löytänyt elämänkumppaninsa. Minun sydämeni ilo on suuri saatuani rakkaan poikani elävänä takaisin "Titanic"-laivan kauheasta haaksirikosta. Antakoon taivas näille vastavihityille voimia kaikissa elämän vaiheissa seisoa lujina oman yksilöllisen vakaumuksen ja ihmiskunnan yleisen veljeysaatteen lujalla perustalla. Ottakaa, rakkaat lapset, minun isällinen siunaukseni!

Vanha Laurila laski oikean kätensä kummankin sulhasen ja morsiamen päähän, kohotti vasemman kätensä ja lausui:

-- Korkeimman siunaus sinulle, rakas poikani! Korkeimman siunaus sinulle, rakas tyttäreni! Surut ja murheet ovat muuttuneet iloksi.

-- Amen, huusi hääjoukko kuorossa.

"Titanicin" haaksirikossa olleet suomalaiset.

Hukkuneet. Ikävuosi.

Katrina Jussila...................... 20 Mari Jussila......................... 21 Sofia Laitinen....................... - Vendla Heininen...................... 23 Carl Backström....................... 32 Anders Gustafsson.................... 37 Johan Gustafsson..................... 28 Isak Äijö-Nirva, Kauhajoki........... 41 Matti Rintamäki, Kahajoki............ 35 Nikolai Kallio....................... 17 Matti Mäenpää........................ 22 Pekka Hakkarainen.................... 28 Antti Sihvola........................ 21 Ilmari Alhomäki, Salo................ 22 Nikolai Peltomäki.................... 25 Maria Panula......................... 40 Sanni Panula eli Riihivuori, Ylihärmä 21 Juho Panula.......................... 18 Ernesti Panula....................... 17 Eino Panula.......................... 16 Urho Panula.......................... 8 Villiam Panula....................... Lapsi Verner Salonen....................... 39 Manta Nieminen, Kyrön as............. - Antti Leinonen, Oulunkylä............ 33 Juho Tikkanen, Pielavesi............. - Edvard Pekoniemi, Heinola............ - Ida Ilmakangas, Paavola.............. 27 Pieta Ilmakangas, Paavola............ 25 Erik Collander, Helsinki............. 27 Villiam Lahtinen..................... 36 Anna Lahtinen........................ 33 Martta Hiltunen, Kontiolahti......... 28 Helena Rosblom, Rauma................ - Viktor Rosblom,...................... 18 Salli Rosblom........................ 2

Aikaa vievistä yrityksistä huolimatta ei ole onnistuttu saamaan useamman hukkuneen suomalaisen valokuvaa.

Pelastuneet. Ikävuosi.

Anna Turja................. 18 Maria Backström............ 33 Hedvig Turkula............. - Elin Hakkarainen........... 24 Erna Andersson............. 17 Laina Heikkinen............ 26 Eliina Honkonen............ 27 August Abrahamson.......... 20 Eino Lindqvist............. 20 Erik Jussila............... 32 Juho Stranden............. 31 Johan Sundman.............. 44 Helga Hirvonen............. 22 Hildur Hirvonen............ 2 John Niskanen.............. 39 Kalle Mäkinen.............. 29 Lyyli Siiven............... 18 Anna Hämäläinen............ 24 Viljo Hämäläinen........... Lapsi Anna Siukkonen............. 30