Part 5
Katsottu! Ja tästä kaikesta me emme tiedä mitään! Saako tuvan kysyä, kuka hän on? Ehkä joku hienohelmainen suurmaailman nainen?
ALATALON EMÄNTÄ
Tietysti — joku sivistynyt hieno neiti!
ALATALON ISÄNTÄ
Juu — mutta silloin siitä hoidosta ei tule mitään! Sellainen hienohelma ja tunkio eivät sovi yhteen. Läkähtyyhän se lilja, kun läävään joutuu. (Naurua.)
KALLIO nauraen.
Minä luulen, ettei minun liljani läkähdy. — Ja luulenpa vielä, että hän pystyy maatöihin yhtä hyvin, kuin meistä kuka tahansa.
RAILA
Oo! — Kun ei vaan sitten olisi Pukkilan Kaisa, sillä ainoastaan hän voi näillä mailla lyödä miehet laudalta! Mutta silloin säälin teitä, herra Kallio!
KALLIO nauraen.
Pelkään, että ilman minua te ette arvaa, kuka hän on.
RAILA
Samoin pelkään minäkin. Mutta tulkaa nyt nopeasti avuksi — aivanhan tukahdutatte meidät uteliaisuuteemme.
KALLIO
No niin, minä sanon — mutta elkää hämmästykö valintaani. Tyttö, jonka olen valinnut, on — — (Majatalon emäntä ja Maija tulevat samalla perältä. Majatalon emäntä on ankaran näköinen. Maija alistuvan ja nöyrän näköinen. Majatalon isäntä tulee tuvasta.)
MAJATALON EMÄNTÄ
Ehkä herrasväki olisi hyvä ja siirtyisi vähän tuvan puolelle, minulta ja isällä olisi tärkeää asiaa tälle herra Kalliolle.
RAILA
Mutta meillä on myöskin tärkeää asiaa. Te tulitte sen juuri keskeyttämään!
MAJATALON EMÄNTÄ
Minulla on tärkeämpää! Asia koskee kasvattitytärtäni Maijaa ja tätä herra Kalliota tässä.
(Kaikki hämmästyvät paitsi Kallio.)
RAILA huudahtaen.
Nyt minä tiedän! Tulkaa sisään, isäntä ja emäntä, minä tiedän kaikki!
Kaikki kolme menevät perältä.
MAJATALON EMÄNTÄ astuu Kallion luo.
Minä tiedän kaikki. Maija on puhunut minulle. Mitä te oikein meinaatte? Ensin te panette lapsen pään pyörälle ja sitten aiotte livistää tiehenne! (Kallio aikoo vastata.) Olkaa vaiti! Luuletteko, etten minä ole sitä huomannut? Onhan tyttö ollut jo pitemmän aikaa kuin pöhkönä. Niin, niin, minun silmäni eivät petä. — Ei Maija kylläkään itsestään ole mitään kertonut. Minä pakoitin hänet siihen. Ja sitten hän ojentaa minulle tällaisen paperin ja sanoo — lukekaa — niinkuin minä mokomaa roskaa ymmärtäisin, enempää kuin hänkään! Te olette kuulemma sen hänelle antanut! Ja tämän takia hän on sitten onneton! Mikä tämä sitten on, selvittäkää!
KALLIO hymyillen.
Se on runo.
MAJATALON EMÄNTÄ matkien.
Runo! Mikä runo? Mitä te siinä sitten sanotte?
KALLIO kertaa säkeitä:
Ja välille kuin silta sais ja matkan puolentais. Ja joka aamu, Ilta, niin me noustals taivaisiin.
MAJATALON EMÄNTÄ
Ja tuollaista te syötätte lapselle, jonka pään olette pannut sekaisin. Luuletteko, että hän on niin tyhmä, ettei ymmärrä, mitä te siinä ajatte takaa. Ymmärtäähän hullukin, ettei taivaaseen nousta, kuin kerran ja sekin kuoltua. Naimisiin teidän on noustava, eikä taivaisiin. Ja senkin täytyy tapahtua tässä ajallisessa, eikä tulevaisessa, ja ennenkuin livistätte Helsinkiin.
KALLIO
Te annatte siis meille siunauksenne.
MAJATALON EMÄNTÄ
Minkä? — Siunauksenko? —
KALLIO
Niin?
MAJATALON EMÄNTÄ ei vieläkään käsitä.
Mihin sitten — taivaaseenko?!
KALLIO
Nyt heti tällä hetkellä. (Menee Maijan luo.) Tahdotko tulla vaimokseni Maija jo täällä ajallisessa elämässä? Se tulevainen näyttää niin kovin epävarmalta.
MAIJA
Tahdon, herra...
MAJATALON ISÄNTÄ
Mitäs sinä nyt sanot, äiti?
MAJATALON EMÄNTÄ
Minä en todeltakaan käsinä. Luulin sen riivatun panevan vastaan ja tavallista lujemmin. (Kalliolle.) Se on siis varma, että otatte Maijan jo täällä ajallisessa?
KALLIO
Me otamme molemmat toisemme jo täällä ajallisessa.
MAJATALON EMÄNTÄ menee tupaan ja tyrkkää oven auki.
Jos väki olisi hyvä ja tulisi heti tänne!
MAJATALON ISÄNTÄ
Olet sinä äiti — heh, heh!
KALLIO
Eiköhän olisi hyvä lähettää hakemaan pappi samalla?
MAJATALON ISÄNTÄ
Niin äiti, pappi myöskin! Heh, heh!
Vieraat tulevat tuvasta.
MAJATALON EMÄNTÄ
Aivan oikein. Mene heti talliin, pane musta puihin ja aja pappilaan!
MAJATALON ISÄNTÄ pelästyy.
Häh?
MAJATALON EMÄNTÄ
Ja jos ei meinaa ottaa kuuluutusta vastaan, niin muistuta, että huomenna teurastetaan pari lihavan puoleista sikaa — kyillä ottaa.
KALLIO nauraen.
Ehkä sentään jätämme kuulutuksille panon meidän kahden asiaksi, emäntä?
MAJATALON ISÄNTÄ
Niin äiti'. Eiköhän se olisi parasta.
MAJATALON EMÄNTÄ
Mitä sitten puhut!
RAILA hymyillen.
No, mistäs täällä nyt on kysymys?
MAJATALON EMÄNTÄ astuu esiin.
Kysymys ei ole enemmästä eikä vähemmästä, kuin kasvattityttäreni Maijan ja johtaja Kallion kihlautumisesta. (Isännälle.) Puhu sinäkin jotain puolestasi.
MAJATALON ISÄNTÄ astuu esiin.
Niin. Siinähän se; He ovat nnäät päättäneet Ottaa toisensa jo täällä ajallisessa ja ennenkuin herra livistää Helsinkiin.
RAILA
Onnittelen, onnittelen! (Puristaa molempain kättä.) Turhaan ette morsiantanne äsken kehunut!
ALATALON ISÄNTÄ tulee onnittelemaan.
No, Maija ei navettaan läkähdy, siitä voin panna niskani pantiksi.
ALATALON EMÄNTÄ onnitellen.
Saipa Ylitalo nyt hoitajan, johon voi luottaa.
OLLI ryntää esiin.
»Ottiatuota» — tuota! (Onnittelee nauraen.)
MAIJASTIINA onnittelee.
Nyt ei Maijan kai tarvitse enää sirkkoja kuunnella!
(Naurua ja muiden vierasten onnittelua.)
RAILA
No, Alitalon isäntä ja herra Kallio. Milloinka luulette että pääsemme viettämään tupaantuliaisjuhlaa Ylitaloon?
KALLIO
Jos Alitalon isäntä huomenna vahvistaa luovutuspaperin ja talo on tyhjänä ja käyttökunnossa, niin eiköhän juhlimaan päästä jo ensi viikoilla!
MAJATALON ISÄNTÄ nykäisee vaimoaan.
— Kuuntele, äiti!
MAJATALON EMÄNTÄ
— — Mitä — mistä on kysymys?
ALATALON ISÄNTÄ
Talostani vaan Ylämaassa Lupasin sen näet Kalliolle vuokraa vastaan.
MAJATALON EMÄNTÄ huudahtaa.
Vävylleni! Ei hän mitään vuokratiloja tarvitse! Hänelle on talo Korvella ja sata tynnyrinalaa maata ja sen annan minä hänelle myötäjäisissä!
RAILA
Hurraa! Eläköön Majatalon emäntä, eläköön!
KAIKKI
Eläköön! Eläköön! Eläköön!
ERÄS VIERAS portilla.
Matti tulee! Matti tullee ja karkuri on rattailla!
(Hälinää — juoksua portista ulos, ääniä. »Matti», »Karkuri», »Onko mahdollista».)
RAILA
Olisiko mahdollista, että Matti olisi saanut sen karkurin kiinni!
ERÄS VIERAS
On, on! Aivan totta. Tuonne sitoo paraillaan hevosta!
KALLIO
Sitten on Matti maineensa pelastanut!
(Kaikki tunkeilevat porttia kohden.)
ERÄS VIERAS
Tuossapa Matti jo onkin.
MATTI tulee mahtavana perältä.
Ehtoota!
USEAT
Ehtoota!
MATTI
Täällä vietetään juhlaa?
RAILA
Niinhän täällä vietetään, miks'et sinä ole ollut mukana!
MATTI arvokkaasti
Virka-asiat... Vai vietetään täällä juhlaa!
USEAT
Vietetään.
RAILA
Elojuhlaa!
ÄÄNI joukosta.
Ja kihlajaisia! Kohta rupeamme tanssimaan tuletko mukaan Matti?
MATTI
Eipä tässä kerkiä. Tulin vain sivumennen pistäytymään.
RAILA
Onko totta mitä tuo mies sanoi, että olet napannut sen karkurin kiinni?
MATTI
Tulihan tuo napattua. — Kenen kihlajaisia vietätte?
KALLIO
Minun ja tulevan vaimoni.
MATTI
Soo — vai oikein herran? No kenen se herra nai?
KALLIO
Tulevan vaimoni, jos sallitte?
MAIJA
Minut, Matti'
MATTI
Häh! — Mutta sinähän — — —? Eikös sinun pitänyt tulla minulle?
MAIJA
Mitä sinä minulla tekisit? Onhan sinulla karkuri!
RAILA
Mutta mihin sinä sen karkurin, Matti, jätit?
MATTI
Hevosessa on ja kytkettynä. Kyllä se pysyy!
RAILA
Mutta jos hän karkaa hevosineen päivineen?
(Äänettömyys.)
MATTI
Perhana!
(Juoksee äkkiä ulos. Yleistä naurua.)
ALATALON ISÄNTÄ
Ja nyt hyvät juhlavieraat. Tämän päälle iloinen tanssi ja sitten kaikki uutispöytään.
ÄÄNIÄ
Hyvä, hyvä!
Vieraat menevät tupaan. Viulu alkaa soida.
Väliverho