Chapter 2

"Kuuleppas, Miina", sanoi Antti, "keittäisit puuroa laatikossa, niinkuin Liisa tekee." Isä nauroi harvoin, mutta nyt hän nauroi oikein sydämensä pohjasta.

"Niin, sehän käy erinomaisesti", virkahti äiti ihastuksissaan.

Miina katseli hämmästyneenä laatikkoa. Hän luuli, että he laskivat leikkiä. Mutta Liisa alkoi innokkaasti selittää, kuinka hän teki, ja vakuutti, että puuro tahi mikä muu ruoka tahansa kiehui itsekseen laatikossa. Papinrouva oli opettanut sen heille.

"Isä osui oikeaan", sanoi rouva. "Vähällä vaivalla ja huolella voit hankkia itsellesi hyvää ja terveellistä ruokaa sillä palkalla, mikä sinulla on. Mutta vaivaa siitä on, eivätkä rahat silloin riitä ylellisiin koristuksiin. Minä näin Helsingissä tyttöjä, joita asui kuusi yhdessä pienessä huoneessa, he söivät silliä ja leipää ja joivat kahvia päälle, voidakseen sunnuntaisin käydä hienoissa vaatteissa ja hatuissa sekä huvitella itseään sirkuksessa, tansseissa ja teatterissa. Mutta semmoiset tytöt menettävät pian terveytensä, ja jos he menevät naimisiin, niin heistä tulee heikkoja ja kivulloisia vaimoja ja heidän lapsensa ovat sairaalloisia tai kuolevat ensimäisellä ikävuodellaan. Jos tahdot koettaa syödä säännöllisesti sekä muuten elää järkevästi, niin saat nähdä, että pian tulet vahvaksi ja terveeksi, että teet työtä ilolla ja innolla sekä tunnet olevasi nuori ja reipas. Minä tunnen tuon tehtaan, jossa teet työtä. Mutta missä sinä asut?"

"Minä asun leipuri Koskelinilla Nivalan Leenan kanssa."

"Hyvä. Leipuri ja hänen vaimonsa ovat hyvää ja kunnollista väkeä ja Nivalan Leena on kelpo tyttö. On hauskaa kuulla, että olet joutunut hyvään seuraan."

"Olisiko rouva niin hyvä ja neuvoisi, mitä minun pitää tehdä", sanoi Miina ujosti. "Kyllä Nivalan Leena suostuu siihen, että me laitamme ruokaa."

"Mielelläni tahdon sen tehdä", sanoi papinrouva ystävällisesti.

"*Puhutaan nyt ensin ruuasta.*

*Kahvia* sinun ei pidä juoda enempää, kuin kerta tai kahdesti päivässä.

Seulomattomista jauhoista leivottu *ruis-* ja *hiivaleipä* on ravitsevampaa kuin seulotuista jauhoista laitettu leipä.

*Vehnäleipää* voit syödä kahvia juodessasi.

*Maito* ja maitoruoka on terveellistä.

*Lihaa*, tuoretta, suolattua tai savustettua, voit kyllä joskus hankkia itsellesi.

*Silli* ja *suolattu silakka* antaa ruokahalua, kun on kauan tehnyt työtä sisällä.

*Perunoita* olet tottunut syömään jo lapsuudesta asti. Niistä voit laittaa perunapuuroa, muhennusta, voit keittää ne kokonaisina tahi paistaa tuhassa.

Isä laittaa sinulle vähän pienemmän, mutta muuten samanlaisen heinälaatikon kuin täällä kotonakin on. Sitä paitsi täytyy sinun hankkia tulikivi, jonka panet kamarisi uuniin. Kun talvella lämmität uunia, tulee tulikivi tulikuumaksi. Silloin panet läkkilaatikkoon perunakeittoa tahi manna- tai tattaripuuroa, jonka sitä ennen olet kiehauttanut, suljet pellit ja menet työhösi. Kun tulet kotiin, on ruoka valmista, sillä tulikivi pysyy lämpimänä monta tuntia.

Jos tahdot keittää heinälaatikossa, niin keität ensin veden tai maidon ja ryynit kamarisi uunissa tahi, jos leipurinväki sallii, niin keität heidän hellallaan. Kun puuro tai velli kiivaasti kiehuu, pistät padan heinälaatikkoon. Mutta padan päälle täytyy panna tiukasti sopiva kansi ja tämän päälle täytyy vielä asettaa heinätyyny. Laatikon kansi suljetaan säpillä. Ja sitten voit mennä työhösi. Ruoka ei pala pohjaan, sitä ei tarvitse hämmentää, siihen ei tarvitse lisätä mitään. Se on valmista, kun tulet kotiin,"

"Mitähän Leena sanoo!" huudahti Miina hämmästyneenä.

"Voit myöskin laittaa lihamuhennusta", jatkoi rouva, "mutta liha täytyy leikata pieniksi palasiksi. Perunat kuoritaan, leikataan palasiksi, pannaan pataan samalla kuin lihapalat, vesi, suola ja vähän vehnäjauhoja. Kun muhennus hyvästi kiehuu, nostat sen tulelta, pistät heinälaatikkoon ja annat sen hautua siellä, kunnes tulet kotiin. Jos olet keittänyt maitoruokaa, voit ensin syödä suolaista lihaa tai kalaa ja leipää; jos olet laittanut lihamuhennusta, saatat juoda kaljaa tai maitoa päälle.

Jos kerran tai kahdesti päivässä syö keittoruokaa, saattaa hyvästi tyytyä maitoon ja leipään tai kahviin ja leipään aamulla.

Tämä olkoon sanottu ruuasta.

*Tärkeä asia on raitis ilma.* Ne, jotka tekevät työtä tehtaassa tahi muuten sisässä, eivät ole niin onnellisessa asemassa kuin maatyöntekijät ja maalaispalvelijat, joiden työ parhaasta päästä tapahtuu raittiissa ilmassa ja on sitä paitsi vaihtelevaa. Siksi on erittäin tärkeätä, että työntekijät järjestävät vapaa-aikansa -- -- --"

"Neljätoista tuntia", mutisi Antti katsahtaen merkitsevästi Miinaan.

-- -- -- "vapaa-aikansa niin, että heidän keuhkonsa saavat sitä, mitä niiltä työhuoneessa puuttuu. Onnellista on, jos tehdas on maalla, sillä maalla tarvitsee vain avata huoneensa ikkunan, niin raitis ilma virtaa sisään. Maalla eivät puut ole kalliit. Maalla on vuokra halvempi kuin kaupungeissa. Ikkuna avataan aamulla niin, että makuuvaatteet voi tuulettaa yön jälkeen, keskipäivällä, jotta ruuanhaju menee ulos, sekä illalla juuri ennen maatapanoa, koska uni sitten on terveellisempää ja rauhallisempaa.

*Ruumiinliikunto* on hyvin tärkeätä niille, joitten työ on yksitoikkoista. Kulkiessasi tehtaaseen ja sieltä kotiin, et saa kylliksi liikuntoa, jollei matka ole kovin pitkä, vaan pitää sinun sitä paitsi vielä kävellä ulko-ilmassa..."

"Ne kävelevät sulhasensa kanssa", huusi Tiina innokkaasti.

"Ole hiljaa, tyttö!" virkkoi Miina hämillään kaikkien muiden sydämellisesti nauraessa.

"No niin", sanoi papinrouva hyväntahtoisesti, "voivathan he kävellä sulhasensa kanssa, jos heillä kerran on sulhanen. Luulisi, ettei se, joka on seisonut koko päivän, enää jaksa kävellä, mutta kyllä sitä jaksaa, kun ensin on istunut ja levännyt vähän aikaa tahi loikonut pitkänään.

*Vähän voimistelua* tarvittaisiin joka päivä, mutta sen pitää tapahtua ulkona tai hyvin tuuletetussa huoneessa.

*Puhtaus on ylen tärkeä seikka.* Ei ole tarpeeksi, että kerran viikossa menee saunaan. Sen, joka tekee työtä tomuisessa tehtaassa tai työhuoneessa, pitää joka ilta pestä kasvonsa, kaulansa, kätensä, käsivartensa, kainalonsa ja jalkansa lämpimällä vedellä ja saippualla. Virkistävää ja terveellistä on joka aamu äkkiä pyyhkäistä koko ruumiinsa semmoiseen veteen kastetulla käsiliinalla, joka on ollut yön tavallisessa huoneen lämpimässä. On luonnollista, että usein täytyy vaihtaa alusvaatteita, mutta senkin voi tehdä, jos hankkii itselleen vain yksinkertaisia, mutta lujia ja hyviä liinavaatteita. Reipas tyttö pesee vikkelästi paidan ja sukkaparin, varsinkin jos asuu aivan kosken partaalla."

"Sitten on vielä yksi seikka", jatkoi papinrouva vakavasti. "Nuori tyttö tahtoo mielellään huvitella. Sehän on luonnollista, eihän sitä muuten jaksa tehdä työtä päivästä päivään ja viikosta viikkoon.

*Mutta täytyy valita huvituksensa samoinkuin ystävänsäkin.* Ei pidä ruveta ystäväksi huonon, epäsiveellisen tytön, eikä kevytmielisen, viinaan menevän miehen kanssa. Sitten ei myöskään pidä käydä huonoissa tansseissa, ei käyttää väkeviä juomia, ei laulaa rumia lauluja, ei lukea huonoja kirjoja, eikä ottaa osaa raakoihin huvituksiin. Hyvä tyttö valitsee ystävikseen sellaisia henkilöitä, jotka vaikuttavat häneen niin, että hänestä tulee *hyvä*, *iloinen* ja *tyytyväinen* ihminen. Hän valitsee semmoisia huveja, jotka *jalostuttavat häntä* ja *vaikuttavat siten, että hän aamuisin tuntee itsensä virkistyneeksi ja valmiiksi hyvällä mielin ja uusin voimin taas alkamaan työtänsä*.

On olemassa tuhansia nuoria tyttöjä, jotka ovat yksin maailmalla ilman suojaa ja ilman hyvää perustusta. Heillä ei koskaan ole ollut hyvää kotia, heillä ei ole ollut isää eikä äitiä, jotka olisivat opettaneet ja neuvoneet heitä. Ei kukaan pidä huolta heistä, ei kukaan ohjaa heitä, ei kukaan varoita heitä. Siksi ei ole ihmeellistä, että niin monet nuoret tytöt tulevat sairaiksi, lankeevat syntiin tahi perustavat onnettomia, köyhiä koteja ja kuolevat suruun ja kurjuuteen.

Sinä, Miina, olet kahdeksannentoista ikävuoteesi asti saanut kasvaa hyvässä kodissa, jossa olet oppinut rukoilemaan ja tekemään työtä. Sinun pitää nyt olla hyvänä esimerkkinä tuolla tehtaassa. Sinun ja Nivalan Leenan pitää tehdä kotinne puhtaaksi ja terveelliseksi, teidän pitää laittaa itsellenne säännöllinen pieni talous. Ja sitten kun huomaatte, että kaikki käy hyvin, niin pitää sinun puhua muutamien muiden ymmärtäväisen tyttöjen kanssa ja näyttää heille teidän kotinne ja ruuanlaittonne ja kehoittaa heitä seuraamaan teidän esimerkkiänne. Siten saatte ehkä monen muuttamaan elämänsä ja saavuttamaan jälleen terveytensä.

Lauletaan nyt virsi ja sitten minun täytyy mennä kotiin."

* * * * *

Ensimäiset päivät, jolloin Miina taas teki työtä tehtaassa, tuntuivat pitkiltä ja ikäviltä ja, kun hän iltaisin istui pienessä kamarissaan Leenan kanssa, itki hän ja ajatteli kaipauksella kotia, vanhempia ja siskoja. Mutta sitten hän muisti papinrouvan sanat ja rupesi kertomaan Leenalle heinälaatikosta, raittiista ilmasta ja muista hyödyllisistä asioista. Ensiksi tytöt hankkivat tulikiven uuniinsa. He lainasivat leipurin vaimolta, läkkilaatikon, sitten he kiehauttivat maitoa ja mannaryyniä pienessä padassa, voitelivat läkkilaatikon pohjan voilla, kaasivat puuron siihen, asettivat sen uuniin kuumalle tiilikivelle ja sulkivat pellit. Kun he tulivat päivälliseksi kotiin, oli puuro valmis. Hyvällä halulla he söivät sen ja olivat sekä ravitut että tyytyväiset. Kun he saivat heinälaatikon, ei Leena tahtonut uskoa, että keittäminen siinä onnistuisi. He laittoivat siinä puuroa ensi kerran eräänä sunnuntaina. Sillä aikaa kun he olivat kirkossa, kypsyi puuro, ja Leenan suureksi ihmeeksi oli se todellakin valmista. Kolme heidän tuttavataan tyttöä oli seurannut heitä kirkosta leipurin taloon ja he saivat myöskin maistaa puuroa. Kulovalkean tavoin levisi koko tehtaaseen tieto siitä, että Tervolan Miina keitti puuroa heinälaatikossa. Leipurin vaimo oli ensimäinen, joka laitatti itselleen heinälaatikon. Hänellä oli monta pientä lasta, hän auttoi miestään leipomisessa, sitä paitsi hänellä oli kaksi lehmää, porsas ja perunamaa, ja hän oli aina kiinni työssä. Heinälaatikosta oli hänelle suunnaton apu, sillä nyt ei hänen enää tarvinnut seistä velliä hämmentämässä.

Kun heinälaatikolla oli niin hyvä menestys, rupesi Miina vähitellen kertomaan toisille myöskin raittiista ilmasta, ruumiinliikunnosta, puhtaudesta ja järkevistä, hyvistä huveista. Tosin tapahtui usein, että molemmille tytöille naurettiin, monet olivat tietysti liian laiskat laittaakseen ruokaa, ja monet tahtoivat mieluummin koreita vaatteita kuin kelvollista ravintoa, mutta suuri joukko nuoria tyttöjä sai halun koettaa ja he seurasivat monessa asiassa Miinan ja Leenan esimerkkiä. Viisitoista tyttöä oli myöskin muodostanut pienen yhdistyksen. He kokoontuivat lauantai-iltaisin ja päättivät lukea ääneen hyviä kirjoja. He lukivat Terveydenhoitolehteä, Koti ja Yhteiskuntaa, raittiuskirjasia ja hyviä kertomuskirjoja. Kaikki nämät olivat olemassa tehtaan lukusalissa. Sitä paitsi siellä oli laulukirjoja, ja Leena, joka oli oikea laululintunen, opetti muille monta kaunista laulua.

* * * * *

Miina oli todellakin tullut terveeksi ja punaposkiseksi, mutta hän ei kuitenkaan viihtynyt tehtaassa. Vihdoin hän eräänä kevätpäivänä tuli kotiin Tervolaan ja sanoi, että jos isä ja äiti antaisivat hänen jäädä kotiin, niin tekisi hän mielellään kauemminkin työtä kuin tehtaassa, kun hän vain saisi lypsää lehmiä, haravoida, panna perunoita ja leikata viljaa. Se olisi sittenkin hauskempaa, kuin koko päivän seistä tomuisessa tehtaassa.

"Saathan toki jäädä", sanoi äiti iloisena. "Työtä on kesällä kylliksi. Ja talvisin emme ehdi kutoa niin paljon, kuin muut haluavat meiltä ostaa käsiliina-, palttina- ja puolivillaista kangasta."

Voi, miten iloisena Miina seuraavana aamuna hameet ylöskäärittyinä levitteli pellolla lantaa! Käki kukkui ja koivut tuoksuivat, Matti vihelteli iloista laulua ja isä kynti vähän matkan päässä. Kumaraksi ja vanhaksi ukko oli käynyt, mutta hän oli tyytyväisen näköinen, kun hän piippuaan täyttäessään antoi hevosen hetkeksi levätä ja katseli, miten reippaasti hänen vanhin tyttärensä piteli tadikkoa.

"Kai ne kaupungin kadut sopivat kaupungin lapsille, jotka eivät ole nähneet mitään parempaa", sanoi Miina Matille, "mutta kun on kasvanut maalla, niin näyttävät koivut paremmilta kuin tehtaanpiiput ja käenkukunta kuuluu kauniimmalta kuin höyrypillin vihellys."

* * * * *

Tervolan naapuritorpan isäntänä oli jo pari vuotta ollut eräs nuori mies, Salmelan Lauri. Hän oli välistä ollut Tervolassa talkoossa, ja Tervolan väki oli ollut hänen luonaan talkoossa. Hän oli raivannut itselleen aivan samanlaisen puutarhan, kuin Tervolassakin oli, ja oli saanut Annalta ohjeita ja neuvoja. Taloutta hoiti hänen sisarensa, reipas ja iloinen tyttö, josta heti tuli Tervolan tyttöjen hyvä ystävä. Mutta syksyllä sisar aikoi mennä naimisiin, ja silloin Lauri rupesi ajattelemaan, että hänenkin täytyi hankkia itselleen vaimo. Nähdessään Miinan liikkuvan niin reippaana ja iloisena työssään, arveli hän, että siinähän oli tyttö häntä varten.

Ja elonkorjuun jälkeen tulivat kuuliaiset ja häät.

"Kas tuota", sanoi Antti istuessaan tupansa nurkassa rakas piippunysä käsissään, "talollisen poika ei kelvannut, vaan torppari se hänelle kelpasi."

"Torppari on kelpo mies", sanoi Anna.

"Niin on, ja Miina on viisas tyttö, Lintulan talo ränstyy minkä ennättää, mutta Salmelan torppa vaurastuu niin, että sitä ilokseen katselee."

"Ja me hankimme puutarhan ja kanoja ja kaikkea, mitä Tervolassakin on", sanoi Miina.

* * * * *

Kun Pekka oli täyttänyt 21 vuotta, otti hän haltuunsa yhden pappilan muista torpista. Ja hän, joka lapsena oli leikkirattaillaan vetänyt hiekkaa Tervolan puutarhaan, alkoi heti järjestykseen päästyään raivata itselleen puutarhaa. Liisa meni häntä auttamaan, kun hän vain hetkeksikään pääsi Tervolasta. Ja kun Pekka meni naimisiin, neuvoi ja opasti Liisa kälyään, sillä Anna alkoi käydä vanhaksi ja askaroitsi mieluimmin sisällä.

Papinrouvana oli paljon iloa uusista pikku kodeista. Hän iloitsi sydämestään, kun pikku Tiina toi hänelle korillisen punaposkisia omenia, kun Miina lahjoitti hänelle tiun tuoreita munia, tahi kun Pekan nuori vaimo toi hänelle kevään ensimäiset narsissit.

"Jos minä osaisin kirjoittaa kirjan," sanoi Anna kerran papinrouvalle, "niin kirjoittaisin, mitä hyvää rouva on tehnyt Tervolassa ja miten rouva on opastanut meidän lapsiamme, joilla nyt on kullakin oma kotinsa; mutta kyllähän hyvän rouvan nimi on kirjoitettu suureen kirjaan tuolla ylhäällä taivaassa."