Part 19

Samalla murtautui hyökkäävien urosten takaa viidakosta aukeamalle valtava otus. Kimeänä kaikui vimmastuneen urosnorsun päristys kovemmin kuin ihmisapinain huudot, kun Tantor syöksyi nopeasti aukeaman poikki ystävänsä avuksi.

Gunto ei käynyt käsikähmään apinamiehen kanssa, eikä ainoakaan torahammas uponnut vastustajansa lihaan kummaltakaan puolen. Tantorin kauhistuttava ääni pani urokset suinpäin kiitämään puihin, hätäillen ja rähisten. Taug riensi pois heidän muassaan. Vain Tarzan ja Bulabantu jäivät jäljelle. Viimeksimainittu pysyi paikallaan, koska viidakkohaltia ei lähtenyt pakoon ja neekerillä oli rohkeutta uhitella vaaraa, kauheaa kuolemaa sellaisen olennon rinnalla, joka ilmeisesti oli antautunut kuoleman vaaraan hänen puolestaan.

Mutta gomangani ällistyi, kun valtavan kookas norsu äkkiä pysähtyi apinamiehen eteen ja hyväili häntä pitkällä, notkealla kärsällään.

Tarzan kääntyi mustaihoiseen päin. "Mene!" hän sanoi apinain kielellä ja osoitti Mbongan kylän suuntaan. Bulabantu ymmärsi viittauksen, joskaan ei sanoja, eikä vitkastellut totellessaan sitä. Tarzan seisoi silmäillen häntä, kunnes hän oli kadonnut. Sitten hän virkkoi norsulle: "Nosta minut selkääsi!" Ja vankkahampainen norsu heilautti hänet keveästi päälaelleen.

"Tarzan menee laajan veden rannalla olevaan pesäänsä", huusi apinamies puissa oleville apinoille. "Te olette kaikki typerämpiä kuin Manu, paitsi Taugia ja Tikaa. Taug ja Tika saavat tulla katsomaan Tarzania; mutta muiden on pysyttävä poissa. Tarzanilla ei ole enää mitään tekemistä Kertshakin heimon kanssa."

Hän nykäisi Tantoria kovanahkaisella varpaallaan, ja iso eläin juoksi pois aukeaman halki, apinain silmäillessä heitä, kunnes viidakko oli heidät niellyt.

Ennen iltaa Taug surmasi Gunton, riitauduttuaan hänen kanssaan Tarzanin hätyyttämisen johdosta.

Kuukauteen ei heimo nähnyt merkkiäkään Apinain Tarzanista. Useille heistä hän ei luultavasti johtunut mieleenkään; mutta oli niitäkin, jotka kaipasivat Tarzania enemmän kuin hän kuvittelikaan. Taug ja Tika toivoivat usein hänen palaavan, ja Taug päätti kymmenkunta kertaa käydä Tarzanin rannikkopesässä häntä katsomassa; mutta sattui milloin minkinlaisia esteitä.

Kun Taug eräänä yönä virui nukkumatta pitkällään, katsellen tähtitaivasta, tulivat hänen mieleensä ne omituiset seikat, joista Tarzan oli kerran hänelle puhellut -- että kirkkaat täplät muka olivat ihmissyöjien silmiä, jotka väijyivät tummalla viidakkotaivaalla käydäkseen Goron, kuun, kimppuun ja ahmiakseen hänet. Kuta enemmän hän sitä ajatteli, sitä sekavammaksi hän kävi.

Ja sitten, tapahtui omituista. Goroa katsellessaan Taug näki osan kuun reunasta katoavan, ikäänkuin sitä joku nakertaisi. Yhä laajemmaksi kävi aukko Goron kyljessä. Kirkaisten hypähti Taug pystyyn. Hänen vimmaisesta kajauttamansa "Krig-ah!" kiidätti säikähtyneen heimon kirkuvana ja rähisevänä hänen luokseen.

"Katsokaa!" huusi Taug, osoittaen kuuta. "Katsokaa! Niin käy kuin Tarzan sanoi. Numa on hypännyt puiden ylitse ja syö Goroa. Te herjaatte Tarzania ja ajoitte hänet pois heimon keskuudesta; nyt näette, kuinka viisas hän oli. Menköön nyt joku teistä, jotka vihasitte Tarzania, auttamaan Goroa! Näettekö silmiä synkässä viidakossa joka puolella Goron ympärillä. Hän on vaarassa, eikä kukaan kykene häntä auttamaan -- ei kukaan muu kuin Tarzan. Pian on Goro Numan kidassa, eikä meillä sitten enää ole valoa, senjälkeen kun Kudu on mennyt pesäänsä. Miten voimme tanssia dum-dumia ilman Goron valoa?"

Apinat vapisivat ja uikuttivat. Kaikki luonnon voimien ilmiöt saivat heidät aina kauhistumaan, sillä he eivät käsittäneet niitä.

"Menkää noutamaan Tarzania!" huudahti heistä eräs, ja sitten yhtyivät kaikki huutoon: "Tarzan! Noutakaa Tarzan! Hän pelastaa Goron." Mutta kuka suostuisi lähtemään pimeän viidakon läpi yöllä häntä hakemaan?

"Minä menen", tarjoutui Taug, ja hetkistä myöhemmin, hän oli kadonnut manalamaiseen pimeyteen pientä, maansaartamaa lahdeketta kohti.

Ja odottaessaan heimo tarkkaili, kuinka Goroa hitaasti jyrsittiin. Nyt oli Numa jo syönyt ison, puolipyöreän kappaleen. Joka tapauksessa olisi Goro tyyten tuhoutunut, ennenkuin Kudu palaisi. Apinat värisivät kuvitellessaan alituista pimeyttä öisin. He eivät voineet nukkua. Rauhattomina he liikkuivat sinne tänne puiden oksilla, silmäillen taivaallista Numaa, joka oli kauhealla ateriallaan, ja kuunnellen, eivätkö Taug ja Tarzan saapuisi.

Goro oli melkein lopussa, kun apinat kuulivat heidän saapuvan puita myöten, ja pian Tarzan Taugin seuraamana heilautti itsensä läheiseen puuhun.

Apinamies ei tuhlannut aikaa turhiin puheisiin. Kädessään hänellä oli pitkä jousensa ja selässään viini täynnä nuolia, myrkytettyjä nuolia, jotka hän oli varastanut neekerien kylästä samoin kuin hän oli varastanut jousenkin. Hän kiipesi isoon puuhun yhä korkeammalle, kunnes hän oli hennolla oksalla, joka taipui hänen painostaan. Sieltä hän saattoi nähdä taivaan selvästi ja esteettömästi. Hän näki Goron ja sen tuhon, jonka nälkäinen Numa oli tehnyt kuun välkkyvälle pinnalle.

Kohottaen kasvonsa kuuhun päin Tarzan kajautti kauhistuttavan haastehuutonsa. Heikosti kuului kaukaa leijonan vastaus. Apinat vavahtelivat. Taivaallinen Numa oli vastannut Tarzanille.

Sitten apinamies sovitti jouseensa nuolen, jännitti sen kauas taaksepäin ja tähtäsi sen kärjen taivaalla Goroa ahmivan Numan sydämeen. Kuului voimakas helähdys, kun irti päästetty vasama sinkoutui tummalle taivaalle. Yhä uudelleen Tarzan ampui nuolillaan Numaa, ja koko ajan kyyristelivät Kertshakin heimon apinat lähellä toisiaan pelon vallassa.

Vihdoin pääsi Taugilta huudahdus. "Katsokaa! Katsokaa!" hän kirkui. "Numa on saanut surmansa. Tarzan on tappanut Numan! Katsokaa! Goro tulee jälleen esille Numan kidasta." Ja todellakin tuli Goro vähitellen jälleen näkyviin, mikä hänet sitten lieneekään niellyt, olipa se sitten Numa, leijona, tai maapallon varjo. Mutta jos te yrittäisitte vakuuttaa jollekulle Kertshakin heimon apinalle, että joku muu kuin Numa oli vähällä niellä Goron sinä yönä tai että joku muu kuin Tarzan pelasti heidän salaperäisen juhlamenojensa jumalan kamalasta kuolemasta, niin se tuottaisi teille vaikeuksia -- ja ottelun.

Ja niin palasi Apinain Tarzan Kertshakin heimon keskuuteen, ja palatessaan hän astui pitkän askeleen kuninkuutta kohti, jonka hän lopulta saavutti, sillä nyt pitivät apinat häntä itseään korkeampana olentona.

Koko heimossa oli vain yksi, joka lainkaan epäili sitä, että Tarzan oli merkillisellä tavalla ilmeisesti pelastanut Goron; ja se ainoa oli, niin kummalliselta kuin se tuntuneekin, Apinain Tarzan.