v. Haartman, sitten rahavaraston päällikkö -- ja kaupungin välillä,

jonka valtuusmiehenä oli kauppias Gustaf Lundahl ja verkatehtailia Fredrik Grek Finlaysonin tehtaalle annettavasta alasta. Sen pääehdot oli:

1:ksi. Tampereen kaupunki antaa ruunulle altiiksi käyttämättömän maa-alan N:o 124 talon aseman ja Uudenkadun jatkossa sekä maa-alan N:o 124-talonaseman pohjoispuolisen ja kosken itäisen puolen välillä, Mältin lahdeken suoraan Kuninkaankatuun asti läntisellä puolella ja entisen viinapolttimon aseman etelä puolella talonasemista, saatavasta 300 pankko ruplan hinnasta; minkä suhteen kaupunkilaiset tehkööt tietä koskeen rakennettuihin survin-myllyihinsä, kunnes ne ruunun toimesta pois siirretään.

2:ksi. Tie pitkin viinapolttimon-katua koskeen asti pidetään auki vedentuontia varten, ellei kulkukaivantoa saada aikaan polttimon-kadun kulmalla.

3:ksi. Kuninkaankatu ulotetaan n.k. polttimon-kedon läpitse pohjoseenpäin Mältin lahteen asti.

Finlaysonin Tampereen kaupunki oikeuteen annettuun anomukseen oikeudesta koskeen antoi kaupungin oikeus marraskuun 26 p. 1821 päätöksen, että kun kaupunki oli Finlaysonille antanut alan Uudenkadun ja Mältinlahden välillä, ja myös Finlaysonin laitoksia varten ruunun kustannuksella poismuutetaan kaikki vanutusmyllyt pitkin sitä rantaa, ja Finlayson sitoutunut maksamaan samaa kalastusveroa, kun kaupungin rahasto siitä rannikosta saapi, ja kohtuullista on ettei kalastus tehdaslaitoksia estä, sentähden sekä mahdollisesti nostettavain haittain ja riitain poistamiseksi näkee kaupunginoikeus kohtuulliseksi, kauppakontrahdissa mennä vuonna elokuun 30 p. mainituilla ehdoilla, tehtailija James Finlaysonin vapaan ja yksinomaiseen nautintovaltaan jättää kaupunginalaiset koskenkorvat Uudestakadusta ylimäiseen putoukseen astikka.

Finlayson vaimonensa muutti talvella v. 1820 Tampereesen ja asui vanhassa kun. Gustaf III:nen aikaisessa viinapolttimossa, joka 1800-vuodesta saakka ei ollut käymässä ja joka Finlaysonille annetulla alalla oli. Samassa talossa, monesti lisättynä ja korjattuna, tehtaan isäntä vieläkin asuu.

Tehtaaksensa Finlayson rakensi kahdenkertaisen puutalon villakehrua varten. Kun ei hänen ensimäinen yrityksensä toivottavasti menestynyt, niin hän uudestaan kääntyi Suomen Hallitukseen, ja Armollisen päätöksen kautta elokuun 28 päivänä 1824 suotiin Finlaysonille, myöskin 20 vuodeksi Suomen valtiorahastosta 36000 pankko ruplan koroton laina sillä ehdolla että hänen pääkeinonsa olisi oleva pumpuli- ja villalangan ja kankaanteko sekä että konepaja vasta laajennettaisi tekeväksi vähempiä kehrukoneita maan työhuoneissa käyttää, että valimo kohotettaisi englantilaisten valimoin vertaiseksi, paikkakunnan köyhiä lapsia otettaisi oppilaiksi, ja että jokainen Suomalainen opiksensa saisi vapaasti hänen laitoksiansa käydä katselemaan. Finlayson sitten Pumpulitehtaan laittoi, itse koneitansa tehden; mutta ei sekään yritys onnistunut, eikä hän nähnyt jaksavansa velkojansa maksaa, lupauksiansa täyttää Suomen ruunulle, kääntyi hän maamiehensä Wheeler'in tykö, joka ynnä Keisari Alexanderi I:n entinen henkilääkäri salaneuvos G.A. Rauch'in ja kunniaporvari C.S. Nottbeck'in kanssa