v. 1843 pumpulitehtaan isäntä asetetti kosken yliseen suuhun

vesirajanmerkin, jaettuna asteisiin engl, tuumassa luettuna, ja 0-pisteellä merkittiin se paikka, jonka alapuolella vesi ei ole luultu laskevan. Wuosina 1843-1866 huomattiin korkein vedenkorkeus olleen 49 1/2 tuumaa, alhaisin 5 3/4 tuumaa 0-pisteen alapuolella, niin että suurin erotus korkeimman ja alhaisimman veden korkeuden välillä on ollut 55 1/4 tuumaa. Weden korkeusnäyte vuoden eri aikoina niinä vuosina on luettava Tampereen Sanomissa 1866 N:o 29. Pitkälliset sateet eli suven kuivuudet ovat ainoastaan hyvin vähän vaikuttaneet veden nousemiseen eli laskemiseen. Tampereen koski kun kuuluu Kivikirkolle jytisemällä tietää poutaa, kihisemällä sadetta. Kaupungilla on suuri hyödytys Näsijärven vedestä jo senki tähden, että juomaveden saaminen, palosammutus, jopa vesisuihkurit huokiasti ovat aikaan saatavat, jahka kohta joudetaan johdeputkia panemaan. Kaivoja on kaupungissa runsaasti ja hyviäkin. Tampereen koski on runsaan virstan eli noin 2000 kyynärää pitkä, ja 100-150 kyynärää leviä, pitkin pituuttansa kuohuvana vilisevä. Näsijärvi on Pyhäjärveä keskimmiten 61 jalkaa tahi 30 1/2 kyyn. korkeempi. Nykyisen puukirkon katto sanotaan olevan Näsijärven pinnan tasalla. Pyhäjärvi, johon koski laskee, on 1 1/2 penik. pitkä, ja ikäänkun kattilanpohja johon kaikilta puolilta muut vedet valuvat, 250 jalkaa eli 125 kyyn. yli valtameren. Koski on ennen mailmassa juossut Naistenlahdesta kiertoon siihen paikkaan, kussa Rongonoja Kalevankankaan syrjää myöden masuunin ta'atse laskee nykyisen Tammerkosken jauhomyllyn kohdalla. Muutamat vanhat miehet ovat vanhemmiltansa tästä "Koukkuniemen" haarasta eli koskesta, joka on ollut runsaasti nykyistä virstaa pitkä, kuulleet. Wähä matka Näsijärven rannalta ovat kivikolu ja vuoret supistaneet veden juoksemasta. Entinen vesiväylä tuntuu siitä että vesi on syönyt ja uurtanut maan pois. Sen laakson pohjan suu on 5 jalkaa yli Näsijärven nykyisen pinnan. Kun vesi salpautui, niin se sai toisen väylän, nykyisen kosken.

Kyrösselkä on noudattanut sanalaskua: ympäris mennään, yhteen tullaan. Sekin ennen Lavajärven kautta purkasi Näsijärveen, sitten Tammer- ja Emäkoskista Kuloveteen; nyt se Kyrös- ja Siuron koskien kautta kiiruhtain suoraan laskee samaan Kuloveteen. Tämä mainio _Kyröskoski_, jota kaikki Tampereella kulkevaiset vieraat Yläjärven ja Mahnalan kautta ajavat neljän penikulman päässä katsomaan, on 73 jalkaa taikka kaikkiaan 81 1/2 jalkaa korkia. Mutta se on siitäkin merkillinen, että se vv. 1645, 1766, 1840, 1846, 1849, 1857, 1870 syystalvisina pariksi päiväksi on pidättänyt erinomaisen väkevän pudotuksensa, ja muutamia satoja kyynäriä koskea ylempänä liikkumatta seisonut niin että kuivin jaloin on päästy käymään kosken poikki. Syksyinen lumi on sakeentunut hyhmäksi, tuuli sen ajanut kosken niskalle, vähänenki kylmä sakian suhjun hyydyttänyt. Sitten vesi taas yhtäkkiä pamauksella on ruvennut koskena juoksemaan. W. 1782 marraskuussa Pirkkalan Emäkoski (ja siis koko Nokian virta) lakkasi juoksustansa ja hyytyi pohjaan asti, jota ei ole muistettu tapahtuneen 120 vuoteen. Äehtän koskessa Huittisissa on samaa luonnon ihmettä nähty. Semmoista tyrehtymistä Tampereen koskessa ei ole muistoon pantu, vaan sen siaan kaksi merkillistä jäänajoa. W. 1836 tammikuun 5 päivänä monen päivän suojan perästä tuli kova lumen-tuisku joka kesti puoliyöhön asti, kun taivas selkeni kovalla pakkasella, joka kovemmaksi kiihtyi ja lämpömittari 9:nä päivänä näytti 25°-26° asteen kylmää. Näsijärvi jäätyi koskenniskaan saakka ja niin kovaksi että jäätä käveltiin sen ja saarien välillä. Ei ketään niin vanhaa että se olisi jäätymistä kuullut sillä välillä. Pakkasen edellisinä päivinä koskessa oli aivan vähä vettä, mutta se nousemistansa nousi, kuitenkin paljasta siitä syystä että pohjasta tavattomasti jäätynyt koski nosti veden niin korkealle, että alapuoliset tehtaat olivat vi'an vaarassa ja ehkä olisivat hukkuneet, ellei jäätä olisi saatu rikotuksi. Koski oli jäässä koko viikko. Wuonna 1856 tapahtui marraskuussa että Näsijärvi tavallisuutta vastaan jäätyi; sen perästä tuli 17 päivänä tuisku ja ehtoolla myrsky, joka koko yösen ja seuraavana päivänä niin kovasti raivosi, että se ruhjoi palasiksi Näsijärven jään, jonka ankara pohjan tuuli ajoi koskelle ja koskesta alas. Mutta kosken alipuolella se suupui ja salpasi veden, siitä taas kosken vesi nousi tulville uhaten hukuttaa ja pois temmata Renfors'in neulatehtaan ja Lindbergin kylpylaitoksen. Jälkimäisessä vesi ja jäät tekivät suuria vahinkoita, loiskahuttain pois monta kivipylvästä, jotka rakennuksen kannattivat, johtaukset vesi-säiliöihin ja alus-permannot; mutta Renfors'in tehdas ei vikaantunut, sata kyynärää pitkä vesikouru vaan murtui rikki. Kosken toisella rannalla vastapäätä tekeellä oleva Frietsch'in & Comp, tiilinen verkatehdas ei myöskään vahinkoa kärsinyt, vaikka jäät ja hyhmä nousi pari kyynärää yli perustusten, mutta savisotkua varten tehty krana meni vesipeittoon, ja kaksi asuinhuonetta sen alipuolella täytettiin vedellä. Se siinä ihmeellistä, että jääsäikkä, jossa isompia ja vähempiä 4 tuumaa paksuja kappalia oli, tämän tehtaan rannalla oli 10 korttelia paksu, josta voi arvata että jäätä itse koskessa oli kahta vertaa paksummalta ja että se tulvan aikana oli ollut vähintään 6 kyynärää paksu, koska sen vesi useimmissa paikoissa on syvempi. Tulvatessaan vesi ja ajojäät ihmeen äkkiä vuorotellen kohosi ja laski lukemattomat kerrat. Jäitten hyllymistä kesti koko päivän, iltayössä se alkoi vähetä. Ilma tyventyi 19:sta päivästä, mutta kävi kylmäksi. Suuria jäävuoria, ynnä siihen sekaantuneita puuaineita oli nähtävissä, jotka kannattivat ihmisiä päällitse käydä. Semmoista jäitten ajoa ja tulvaa Tampereella ei koskaan ole nähty, vaikka Näsijärvi ja Pyhäjärvi ovat monen muutoksen alaisia. Wiimeis-ajoilla on pari kertaa samallaista jäitten-ajoa nähty, vaan ei niin kovaa. -- Lohensaalis koskesta ei koskaan ole ollut suuri. Tehtain telineillä seisoen onkitaan, parhaiten yökautena ryöppypaikoissa, pieni kalanen syöttinä. Noin puolen leiviskäistä saadaan, ei suurempaa. Kun lohi on onkeen käynyt, niin väsytetään kunnes laskee pitkälleen ja "sahralla lyödään" s.o. koukkupää kepillä vedetään ylös. -- Helmisimpsukan pyytäjä Tammerkosken kartanolla mainitaan v. 1746; jälkeenpäinki sitä pyyntiä harjoitettiin, ehkä vähäarvoinen se oli.

* * * * *

Waltiopäiväin ratkaisemiseksi v. 1741 oli pantu kaksi suunnitusta venetien johtoon Suomen sisävesistöstä mereen, toinen Helsinkiin, toinen Poriin. Jälkimmäinen voitti; kauppiloita päätettiin asetettaviksi Pispalaan ja Tyrvääsen, Kokemäenjoen kosket 1757-73 perattiin, valitettuin tulvavahingoin poistamiseksi. Mutta mainittuin kaupungein sijaan otettiin ihkaten uusi. Kuningas Kustaa kolmas matkustaessaan Suomessa nimipäivällänsä Kesäkuun 6 päivänä 1775 [Hatanpään kartanossa ja huoneessa joka vielä on entisellänsä] päätti kaupungin asettamista Tammerkoskelle, joka laajain vesien keskuutena sekä tehdasten käyttämiseen koskiveden voimalla nyt oli huomaittu sopivammaksi kun Pispalan markkinapaikka. Samassa kuussa kuningas täällä oleskeli. Waltiosihtierinsä Schröderheim'in kanssa Pyynikillä käydessänsä hän kauniin näköalaan rakastuen sanoi: "Jopa tässä kaikki mailma ja sen kunnia!" Kivikirkon kentällä hän sotaväen katselmuksen piti. Muistetaan kuninkaan siinä tilassa olleen puetettuna vaalevansiniseen takkiin matalalla pystykauluksella, sinisiin lyhyviin housuihin, jotka kuitenkin olivat päällyskengäin peitteessä, mustaan hattuun valkialla höyhen-töyhtöllä. Kuninkaalle esitettiin täällä isonvihanaikainen sotavanhus, valkopää "karolinki." Tulkin kautta hän miestä, paitsi muuta, kysytti: "minkä-näkönen kuningas Kaarle kahdestoista oli?" Wanhus vastasi ykstoikkoisesti: "Kuningas Kaarle näytti mieheltä", kuninkaalle tulkittuna: "Konung Karl såg ut som en karl." Jalomielinen kuningas ei suinkaan tätä pistosanaksi liene ottanut. Hänen lähteissänsä tästä Kangasalustalle neiti Elisabeth Fredrika Uggla, talonpojan tytöksi vaatetettuna, tien vieressä laulun lauloi kuninkaan kunniaksi. Kangasalustan korkian harjun päältä luontoa katsoen kuningas ihastuksissaan sanoi: "Kas, tässäpä varmaan pahanen Wapahtajan kiusasi!" Schröderheim siihen osaavasti kokkasanan pisti: "Teidän Majesteetinne! Eipä täällä, Pyynikillä hän se tapahtui." Hatanpään kartanossa kuningas piti majansa entisen maaherran ja presidentin Hans Henrik Boijen tykönä. Seuraavana päivänä läksi kuningas katsomaan Emäkosken koskea ja maisemaa, söi päivällistä Pirkkalan Penttilän Haukan niityllä, ja matkusti sitte yöksi Huittisten Takkulaan. -- Kaupungin alaksi määrättiin vaihtokirjeen kautta 1777 Joulukuun 16 päivältä Tammerkosken rystholli ynnä Pyynikin lisätalon kanssa, joista Hatanpään mainittu herra Boije luopui. Pyynikki silloin verokirjoja myöden oli Laiskolan taloja, toiset tilat Tammerkosken taloja N:o 1:nen ja 2:nen (tämä Nalkkala). Tammerkosken kylän 5 taloa, paitsi muuta, Turun hovioikeuden presidenti Ernst I. Creutz oli 1649 12/12 saanut verovapaiksi ostaa, kreivi P. Brahe siihen kiinniken antanut, ja siitä saakka se tila vastedes oli säterin nimellä, jolla kiinne 1685 3/7 vahvistettiin, kun Creutzin perhe, reduktionista päästäksensä, oli muita talojansa näiden siaan antanut. Wuodesta 1706 Tammerkosken säterillä oli muita isäntiä kaupungin perustamiseen astikka. Säteri-rysthollina se 1698-1778 varusti kaksi Yli-Satakunnan ratsumiestä, ja Laiskolan toinen talo Pyynikki oli aputalona (augument).

Tilusten vaihettamisesta Tampereen kaupungin asettamista varten antoi kuningas Kustaa 3:s Turun ja Porin läänin maaherralle Tukholmasta seuraavan kirjeen:

GUSTAF, Jumalan armosta Ruotsin, Gööten ja Benden kuningas j.n.e.

Armossa suostuttuamme kesäkuun 6:na päivänä mennä vuonna uuden kauppilan perustamiseen Tammerkoskelle ja myös käskettyämme teitä Meidän vahvistamiseksi valita, vaajoittaa ja kaartoittaa niin avaraa asemaa, kun, ynnä tarpeellisen rannan, ranta-aitain ja vesi-laitosten kanssa, tarvitaisi talonpaikkoihin, torihin ja ryytimaihin saman kauppilan perustamiseksi sopivampaan sijaan; niin olette kirjeessänne viimeis-lokakuun 20:nä päivänä sen kaupungin perustamiseksi alamaisuudessa esitelleet presidentti paroni Hans Henrik Boijen omistaman Tammerkosken Säteri-rakuna-rysthollin N:o 81 ja 82 kahta mantalia 70 hopia taalerin 25 äyrin verolla, Messukylän pitäjässä Yli-Satakunnan yli-kihlakunnassa, ja miettiessämme sitä että presidentti paroni Boije on ilmoittanut tahtovansa meidän ja ruunun hyväksi luopua omistamasta säteri-rysthollistansa tilustuksinensa mainitun kosken läntisellä rannalla ynnä samalla kosken rannalla olevan sahan ja lohen-pyynnin kanssa puoli-koskessa sovittuja ja meille ilmoitettuja palkitus-ehtoja vastaan; niin olemme Armossa hyväksyneet sitä teiltä perustettavaksi kaupungiksi valittua paikkaa sekä sen kartoitettua alaa, ja tahdomme presidentti paroni Boijen välipuheisiin ja ehtoihin sillä tavoin suostua, että teidän alamaista puolustusta myöden, ratsumiehen-varustus ynnä säterivapauden kanssa siirrettäköön Tammerkosken kakskertaisesta rysthollista kahteen toisiin presidentti paroni Boijen omistamiin rustholliin Hatanpäähän ja Otavaltaan, edellinen verokirjoja myöden 1 3/4 vanhaa ja 1 1/4 uutta mantalia, 89 hop. taalerin 24 äyrin verolla, toinen 1 mantalia 27 hop. taalerin 12 äyrin verolla, muuttuen nämät kokonansa Tammerkosken kartanon veroisiksi. -- Tämän ohessa olemme hyväksyneet, korvaukseksi presidentiltä luovutetun Tampereen säteri-rysthollin kadotettuun veroon, 70 hop. taaleria 25 äyriä, hänelle annettakoon seuraavat teiltä esitetyt ruotu-jakomattomat ruununtalot: Hyhky ja Tyrkkölä Pirkkalan, Hyllilä Messukylän pitäjässä, Saarlahti Teiskon kappelissa, sekä myös Havisevan ruununtalo Kangasalustalla korvaukseksi veroitusoikeudesta Saarlahden talosta, joka jo ennestään on presidentin oma verollinen, kaikkityyni perintötaloin nimellä ja niistä verot nauttia, pait Havisevan talosta, josta paljastaan maantila presidentille on annettava. -- Samate myönnytämme, presidentin ehtoa myöden, että Hatanpään ja Otavallan alle pantakoon rysthollin omaksi Paarmanniemen ja Saaren kaksi tölliä Teiskon kappelissa, Kanniston-niminen Tammerkosken alainen niitty Hatanpään tilusten sisällä, Nalkalan töllin kosken itäisellä puolella viljelty niitynpalsta, ja Tampereen kartanoon erittäin kuuluvat vähäiset metsänsar'at Myllynsarka ja Lahdenpohja, sekä Tammerkosken kyläkunnan lisätalon yhteissalon Selkäsar'an metsänpalsta. -- Myös siihen suostumme, ettei uuden kaupungin asukkailta yhtäkään jauhomyllyä rakennettaisi vahingoksi presidentin ennemmin rakennetuille myllyille, jotka tähän asti ovat olleet aputaloin veroisina, Tampereen kartanon alle ratsumiehen varustukseksi laskettuna, mutta nyt ynnä saman ratsumies-varustuksen kanssa Hatanpään ja Otavallan alle pantuna. Samassa olemma me myös Armossa hyväksyneet määrätä presidenti paroni Boijelle, hänen anomuksestansa, 30,000 hop. taaleria maksuksi Tampereen kartanon huone-rakennuksista; mitä presidentiltä anottuun helpoitukseen tulee niistä 4000:sta hop. taalerista, kun hän edeltäkäsin on saanut salpietari-keittämön tekohon, olemme Armossa sietäneet, että salpietarin keitto ladoissa löytyvästä mullasta pantakoon Meidän ja ruunun luvulle ja siitä valmistetun salpietarin hinta olkoon presidentiltä edeltäkäsin saadun rahan kuoletuksena, loppu-rahat pyhittäköön pois. -- Me annamme päätöksemme täyttämisestä näissä molemmissa suhteissa Armollista käskyä Meidän ja valtakunnan valtio-konttoriin ja sota-neuvostoon.

Muutoin sekä teidän alamaisen puolustuksen johdosta tahdomme Armosta määrätä, että sitä paremmaksi toimeentuloksi ja avarammaksi tilaksi uuden kaupungin asukasten tarpeelliseen karjan pitoon kaupungin osoitetuista taloinasemista liikenevät Tampereen rysthollin tilukset sen asukkailta nautittakoon niin, että niitty ja metsä käytetään laitumeksi ja polttopuiksi, pelto perunan-, humalan-, pellavan ja hampun viljelemiseksi, mutta kaikki muu pellon-viljelys olkoon kielletty.

Lopuksi, kun suostuen presidentin tarjoukseen meidän ja ruunun hyväksi luopua myöskin Tammerkosken länteis-rannalla olevasta Laiskolan Pyynikin perintö-aputalosta, Me, jos se tarpeelliseksi nähtäisi, tulisimme tilaisuuteen vastaisen kaupungin asukkaille määrätä avarampaa maanalaa, kun heille olisi, jos he supistettaisi ainoastaan Tampereen kartanon tiluksiin, ja sen kautta myös kaikki maa kosken läntisellä puolella taitaisi tulla Meidän ja ruunun alle; niin olemme Armossa tahtoneet teitä käsketyksi, Meidän vastaiseksi tutkittavaksi ja määrättäväksi esitellä, mitä vastinetta muista ruotu-jakomattomista ruunun-taloista olisi annettava presidentti paroni Boijelle mainitun aputalon ja siihen kuuluvain verosta, joka kaikki teille täten vastaukseksi Armossa ilmoitetaan, ynnä antaessamme Meidän ja valtakunnan Kamarikollegiolle nyt Armollisen käskyn alamaisuudessa tehdä ehdotus siihen vaihetus-kirjaan, joka mainitussa suhteessa Meiltä määrättyjä perustuksia myöden Meidän ja ruunun sekä presidentti paroni Boijen välillä on kirjoitettava. Ja Me jätämme teitä Jumalalle kaikkivaltiaalle armollisesti. Tukholman linnasta tammikuun 17 päivänä 1776.

GUSTAV.

J. Liliencrantz.

Waihtokirjeessä Ruotsin ruunun ja presidentti paroni Boijen välillä, jonka kuningas Kustaa 3:as Tukholman linnassa allekirjoitti joulukuun 16 päivänä vuonna 1777, luetellaan tarkemmin korvaukseksi annettuin talojen nimet ja verot. Se kirje on Hatanpään isännän hallussa, ja painettu Finlands Allm. Tidningissä v. 1867 N:o 40.

Sama kuningas antoi kaksi vuotta sen perästä Tampereen kaupungille seuraavan perustuskirjeen, joka nahkapaperiin kirjoitettuna, ynnä riippuvine aika sinettine, joka on suljettu puulaatikkoon, talletetaan Tampereen maistraatin arkistossa.

Me GUSTAF Jumalan armosta Ruotsin, Göthen ja Benden kuningas j.n.e. Norjan perillinen, Schleswig-Holsteinin, Stormarn'in ja Dittmarsen Herttua, Oldenburgin ja Delmenhorstin Kreivi j.n.e. j.n.e. Teemme tiettäväksi, Että kun Meidän hallituksemme-otosta saakka on Meidän etevimpinä murheinamme ollut kartuttaa Meidän uskollisten alamaisten vaurastumista Ruotsin maanviljelyksen ja elinkeinojen nostattamisella siihen kuntoon, kun jokaisen Maakunnan erityistä laatua ja luonnollisia tiloja myöden olisi soveliasta; Mutta sen ohessa emme voineet olla huomaamatta, että niin terveellistä tarkoitusta tuskin siellä saavuteta, kussa Kaupungit ovat liian harvassa ja hajallansa niin ettei välillä asuva Maakunta ilman raskasta rasitusta pitkillä ajoilla ja kuormioilla saa nautituksi sitä osto- ja myyntietua sekä tavarainsa menekkiä ja valmistamista, josta talouden ja kauppaliikkeen menestys ja vaurastuminen riippuu; Sentähden olemma Me Armossa ahkeroinneet valita sopivia paikkoja useampain kaupunkein asettamiseksi valtakunnan eri Maakunnissa ja vahvistaa niitä vapauksia ja oikeuksia, joista niiden joutusa karttuminen väkiluvussa ja voimassa varmaan olisi toivottava. Ja nähden sen suhteen Armossa myös hyväksi antaa perustaa Kaupunki Tammerkoskella Porin Läänissä Yli-Satakunnan Yli-kihlakunnassa ja Messukylän pitäjässä sillä Tammerkosken Säteri-Rysthollin tilusten osalla, kun Me sitä varten, ynnä Pyynikin aputalon kanssa, olemme antaneet Presidentiltä ja Meidän Miekka-Ordenin Suuren ristikunnan Komentajalta vapaaherralta Hans Henrik Boijelta, korvausta vastaan muista taloista ja tiloista, Meille ja Ruunulle vaihettaa; Sentähden tahdomme täten ja tämän Meidän avoimen _Perustus-kirjeen_ voimasta Armollisesti suoda ja myöntää kaikille niille, jotka ovat halulliset mainittuun uuteen _Tampereen_ kaupunkiin muuttaa ja asettua, kaupunki-oikeutta ja vapautta seuraavilla ehdoilla ja eduilla, nimittäin:

1:ksi. Kaupunki on taloilla, kaduilla ja torilla j.n.e. asetettava Meiltä tänä päivänä erityisesti Armossa vahvistetun kaavauksen ja peruspiirteen mukaan.

2:ksi. Kun uuden kaupungin asukasten liike ei ole tarkoittava maanviljelystä eikä saa siihen perustaita, vaan ainoastaan kauppaan, tehtaihin ja käsitöihin, tulee kaupungille Armosta suotu maa käytettäväksi ainoastaan laitumeksi, istutiksi ja polttpuiksi, pait tarvittavaa rantaa ranta-aittoihin ja vesilaitoksihin, talonasemia, katuja, toria, ryytimaita sekä kirkkomaita, jotka viimeksimainitut asetettakoon kaupungin ulkopuolelle.

3:ksi. Sitä vastoin olkoon jokaisella kaupungin asukkaalla täysi valta ja oikeus taitonsa ja kykynsä mukaan harjoittaa mitä kauppaa, tehtailemista ja käsityötä hän oppinut on, huolimatta yleisesti pidetyistä kauppasäännöistä ja ammatti-asetuksista.

4:ksi. Kaikille niille jotka nyt alusta ottavat asuntonsa uudessa kaupungissa suomme Armossa kaksikymmentä vapaa vuotta, täydellisellä vapaudella kaikista asiallisista ja itsekohtaisista veroista Meille ja ruunulle, luettuna siitä päivästä kun Meidän Armollinen Perustus-Kirje on julistettu.

5:ksi. Kaupunki asukkainensa on muutoin kuuluva talous- ja järjestys-asioissa maaherran ja ruununpalvelijain alle, ja lakiasioissa paikkakunnan kihlakunnan-oikeuden alle, mutta kirkollisissa sen seurakunnan alle, johon kaupunki kuuluu: ja älköön kukaan kaupungin asukas, millään nimellä hyvänsä, hakeko näitten eri-oikeusten muutosta, niin mieluista kuin hänestä lienee näitten nautinnossa pysyä. Jota kaikki asianomaiset alamaisesti noudattakoot. Paremmaksi vakuudeksi olemme tätä omakätisesti allekirjoittaneet ja Meidän kuninkaallisella sinetillä vahvistaa antaneet. Gripsholman linna Lokakuun ensimmäisenä päivänä 1779.

GUSTAV. (L.S.)

J. Liliencrantz.

Tampereen uusi kaupunki ensittäin ei ottanut menestyä, niinkuin seuraavaisesta näkyy. W. 1793 lokakuun 10 p. maaherra keneralmajuri Ernst v. Willebrand piti Tampereella kaupungin vanhimpain kanssa, tehtailija Häggman, postimestari Allén, ruunun-katsastaja Lagerbaum, kauppiaat Lindberg, Gadd, Lindqvist, Wadén ja muurari Busk keskustelua siitä mitä kaupungin hyväksi olisi tehtävä. Ruununvouti Anders Hornborg perustuskirjoja myöden johti järjestys- ja taloustoimet kaupungissa. Wanhimmat valittivat että kaupunki oli oman onnensa nojaan jätetty raukenemaan, johon viimeiset katovuodet ja täkäläisen ruunun viinapolttimon lakkauttaminen ei suinkaan vähä vaikuttaneet; tätä ennemmin kauppamies taisi hyväksensä käyttää ne kuormiot jotka Turusta palasivat viinaa viemästä, jonka tähden porvaristo sanoi toivovansa polttimon taas ruveta käymään; maakansan kauppa kävi yksinomaisesti Turussa, mutta Tampereella ei liikettä ollut; tehtaita ja työammattia olisi tarpeessa kaupungin avuksi; koskella ei muuta ollut kun yksi paperiruukki, huono vaskipaja ja pyssynpiippu-puras-kone. Kestikievarin muuttamista kaupunkiin päätettiin liikkeen nostamiseksi, ja kaupunki sitävastaan sitoutui vara-hevoistenpitoon; myöskin nähtiin hyväksi saada Porin rykimentin eksieraus-paikka muutetuksi likeisimmälle tanterelle kaupungin ulkopuolelle. Erittäin valtuusmiehet pyysivät kaupungille oikeutta käydä Orihveden markkinoilla, ja eri markkinapaikkaa saada Jyväskylän kappelissa; sitten he pyysivät Järjestysmiestä (ordningsman), jonka he lupasivat palkata. Maaherra näki sopivaksi Teiskon- ja Ruoveden nimismiehen tämän virkaisena asua Tampereella 30 riksin, kaupungin maksettavalla palkalla, jonka rahasto oli syntynyt markkinainmajoitusveroista ja vapaitten maatilusten vuoromisesta; mutta kun ruununvouti Callmeijer rahaston oli poishutikoinnut, päätettiin porvaruusvero maksettavaksi kauppioilta, käsityöläisiltä ja porvareilta. Kun kaikki kaupungin asemat jo olivat talotetut, päätettiin rastita uusia, mutta ilman istutusmaita (plantasia), ja kun nämät perustuskirjain mukaan olivat määrätyt ainoasti istutuksiin, kielsi maaherra ryöstön uhalla kaiken elonviljelyksen niihin; vara-järjestysmiehen nimismies Ekholm vainajan anastamat istutusmaat otettiin leskeltä pois.

Tampereen kaupungin pyyntö 1800-vuoden valtiopäivillä saada 20:ksi vuodeksi suodun vapautuksen kaikista asiallisista ja itsekohtaisista veroista pitkitetyksi myönnytetiin vielä 10:ksi vuodeksi taikka 1809-vuoden loppuun asti.

Kuningas Kustavi IV Adolf teki kesällä vuonna 1802 lavean matkustuksen Suomessa, jonka tähden oli Tampereenkin kaupunkilaisille puuhaa ja anomuksia tehtävänä. Siitä syystä pidettiin Tampereella yleinen kokous, johon kaupungin vanhimmat asukkaat olivat kutsutut kuulemaan esityksiä muutamissa kaupunkia koskevissa yleisissä asioissa, jotka soveliammalta voisivat tulla ajetuksi kuninkaan tykönä, kun hän seuranensa oli majaa Huittisten pappilassa; otettiin puheeksi kuinka tarpeellista kaupungille on saada sotamies-maksosta vapautus; sitten esitettiin kaupungin asukkaille, josko he nyt anomuksella kuninkaalle voisivat saada vahvistuksen komppanian kokouspaikasta "Takaveräjällä," kun he vaan täytäntöön saattaisivat siellä aljetun raivaustyön. Anomus olisi kuninkaalle esitettävä sanotussa Huittisten pappilassa. Tähän tyytyivät kaikki ja lupasivat kiireimmittäin raivata aivotun ekseerauspaikan. Wieläkin päätettiin laatia anomus myllyn ja sahan saamisesta koskeen kaupungin tarvetta varten, ja kun tähän ei ole myönnytystä saatu, niin katsoivat asianomaiset tämän seikan täytyvän tulla sitä nöyremmästi esitetyksi. Päälliseksi päätettiin pyytää oikeutta, että ainoastaan Tampereen kauppiaat saisivat kaupustaa nyt jo lakkautetuilla Oriveden markkinoilla, ja että Tampereella helmikuun 7 päivänä pidetyt, mutta yhdestä ja toisesta syystä lakanneet markkinat asetettaisiin uudestaan.

Maaherran ja kaupungin vanhimpain eräässä toisessa kokouksessa joulukuun 15 p. 1802 päätettiin järjestystä rakennettaissa ja rakentamattomat talon-asemat peräytyisivät kaupungille takaisin sen rahaston hyödyksi. Lohenpyynti, jaettuna 12 osuuteen oli vuorattava, kuitenkin häiritsemättä koskeen rakennettuja laitoksia taikka vasta rakennettavain estämättä; palo-asetus vahvistettiin; kapakkain luku nähtiin vähennettäväksi ja vuotuinen vero niistä maksettavaksi. Wielä sitten suostuttiin muutamain Teiskolaisten pyyntöön saada kuivimpina vuoden aikoina avata ruunun viinapolttimoa varten lasketut to'et joiden tähden vedentulva on ollut Teiskon tiluksilla. Kapteini paroni W.P. Carpelanin rakennuksella oleva talo päätettiin 400 riksillä lunastettavaksi yhteisten kokousten varaksi -- sama talo on tähän päivään asti saanut kelvata raastuvaksi. Kaupungin viskalin valituksesta maaherralle elukkoitten ja sikain kulkemisesta kaduilla kaupungin hyvän maineen haitaksi, säädettiin toukokuun 26 p. 1803 kaupungin aidoitus ja eroitus laitumesta. -- Wuonna 1804 nostettiin kysymys kaupunginvoudin asettamisesta, kun ei katsottu nimismiehen, jolla tämä toimi oli ennen ollut, voivan enää tyydyttävästi hoitaa ja otettiin kaupungin viskaali siksi. -- Kolme tiilipruukia perustettiin Santalahteen ja yksi lähelle Nalkalaa, jonka rannassa näkyy jo vanhoista ajoista tiili-tekimö olleen. Kaupungin asukkaat olivat vuorostansa valkia-vartiat, mutta kyllästyivät vuorolliseen palo-vartioitsemiseen ja ottivat huhtikuun 30 p. 1804 vakinaisen palkatun palo-vartian. -- Kunink. päätöksen kautta kesäkuun 15 p. 1805 asetettiin kaupungin-oikeus, järjestysmies esimieheksi ynnä neljän jäsenen kanssa porvaristosta, viimeksi mainitut palkattavat eduilla kaupungin maasta. Keis. päätöksen kautta tammikuun 29 p. 1818 suotiin Tampereen kaupungille osa kaikista kaupungin-oikeudelta sakotetuista, kaupungin vankihuoneen pidoksi.

Kun Hänen Majesteetinsä Keisari Aleksander I:nen v. 1819 matkusti Suomessa, kävi hän myös Tampereella. Niitä on jotka silloin läsnä oltuansa ovat kertoneet, että Hänen Majesteetinsä, kosken rannalla seisoen vallan ihastuneena sen kauneudesta, liikutettuna sen jalosta voimasta, kääntyen erään saattajansa, englantilaisen Pattersonin tykö, lausuneen: Mikä vahinko, ettei tätä voimaa miksikään hyväksi käytetä, ja mitkä hyödyttäviä laitoksia eikö englantilainen ymmärtäisi ihan tähän paikkaan asettaa ja rakentaa! Harrastain sen hänen herättämän hyvän aatteensa panemista toimeen, hän korkeansuosiollisesti valtiovaroilla saatti aikaan ja autti ensimmäisen tehtaan perustamista, joka pian sen perästä kosken pielessä pantiin toimeen, joka tehdas enemmän kun mikään muu on Tampereen kaupungin vaurastumista nostanut ja kartuttanut ei ainoastaan kaupungin, vaan myöskin koko läheisen maakunnan onnea ja varallisuutta. Palattuansa Pietariin Hänen Majesteetinsä, jonka kerran innostunut ja muistavainen lempeys aina kaupunkia holhoi ja turvasi, ei pitkältä sen perästä elokuun 21 päivänä