Part 2

Mit' olen, urho, kun käyn hautahan? Oon yhtä halpa kuin on orpo orja. Ken teoistani hyötyi? Maailman ei radat muutu. Kaihon katkeran vain osakseni sain, ja surkean elämän kuohuun hukkui henki sorja.

On kohta päättynyt jo päivätyö, ja kaatuu kuolon eessä elon valta. Jo lähestyvi haudan musta yö, on sielu sairas, sydän vitkaan lyö, ikuinen kaiho rintaa kalvaa, syö, ja sammuu tulet elon taivahalta.

Niin, riehu riemuissasi Babylon, ja tanssi tuhansien tulten alla! Juo huumetta sa lemmen, nautinnon ja laula kunniaksi morsion! Mut kuninkaasi synkkään kuolohon käy yksin yössä, tiellä harmahalla!

KULKIJA.

Ah, missä ompi nyt onneni maa ja unteni kaunoinen Kaana! Yön vihurit ylläni vingahtaa, ja korpi on luvattuna maana.

Ah, missä ystävät armahat on ja impeni valkea, vieno. Ei ainoa astunut saattohon, kun alkoi autio tienoo.

Ei kukaan saavu kulkijan luo, vain kuolema mukana kulkee. Se levätä rauhassa kerran suo ja silmät siimeiksi sulkee.