Part 16

Ennenkuin tullaan Appian tien varrella olevan Cecilia Metellan valtavan kuvapatsaan luokse, nähdään oikealla eräälle maatilalle menevä sisäänkäytävä; tällä maatilalla kasvaa ruokamäntyjä, viikunapuita ja viiniköynnöksiä. Sen keskipaikoilla on nelikulmainen aukko, jonne käyvät raput. Niitä myöten menivät Licinius ja Julia sinne alas. Nämät raput vievät kapeaan, hiukan kapenevaan käytävään, jonka seiniin on hakattu hautoja. Noin kymmenen askelen päässä käytävän suulta on oikealla puolella pikkuinen kammio, jonka erottaa suljettu ovi käytävästä. Se on kauniisti koristettu väreillä, ja keskellä sen lakea näkee kukkakiehkuroilla ympäröityn hyvänpaimenen kuvan. Tämän ympärillä on raamatullisia kuvailuja, erittäinkin lohdullisia ylösnousemisen kuvia. Sivuseiniin on järjestelty haudat.

Yhden niistä eteen seisattuu nuori pariskunta. Muistopatsasta, joka on peitetty ruusuilla ja liljoilla, valaisee kaksi kallisarvoista pronssilamppua. Ne luovat himmeää valoansa marmorilevylle, jolla haudan suu on suljettu, ja josta katsomassakävijä saa lukea seuraavan kirjoituksen:

VICTORIA. ANIMA. DVLCIS. IN. PACE: VIVAS. IN. DEO. SEMPER.

(Viktoria, suloinen sielu, (lepää) rauhassa. Elä aina Jumalassa.)

Siinä vieressä on neitsyen kuva,[44] joka rukoilee kädet puoleksi kurotettuina. Se on siihen haudatun vainajan kuva.

Surullisina laskeutuvat Julia ja Licinius polvilleen haudan eteen ja rukoilevat hiljaa supisten.

Viiteselitykset:

[1] Syrokaldean kieltä, jota Vapahtajamme puhui. Lauselma Maran Atha, s.o. Herramme tulee, esiytyy ainoastaan yhdessä paikassa raamatussa, nimittäin 1 Kor. 16: 22. Suom. muist.

[2] Eräänlainen jalokivi.

[3] Kristillisyyden vanhoina aikoina kuvailtiin Kristusta hyvin tavallisesti hyvänpaimenen muodossa. Hyvänpaimenen kuvia tavataan koristuksina, paitsi hautakammioissa, myöskin jokapäiväisissä esineissä, niinkuin pikareissa, maljoissa, lampuissa, sormuksissa y.m.

[4] Montanus oli montanilaisuuden alkaja. Toisen vuosisadan keskipalkoilla esiytyi hän Pepuzan kaupungissa Phrygiassa profeettana ja kristinopin puhdistajana, Hän vaati ankaraa kirkkokuria, jonka mukaan ei saanut ottaa rikoksellisia takaisin seurakuntaan, oli pidettävä tarkka vaari paastoista, pysyttävä erillään toisista naimisista ja huvituksista. Naimattomuudelle ja marttyriudelle pani hän suuren arvon, halveksi tieteitä, selitti näkevänsä näkyjä ja voivansa ennustaa tulevaisia asioita, sekä julisti 1000-vuotisen valtakunnan kohta alkavan. Hän piti itseään Joh. ev. 15: 26 luvattuna Lohduttajana. Vaikka Montanus oli kaikin puolin vähän sivistynyt mies, eikä näytä olleen minkään järjenlahjojenkaan puolesta merkillinen, sai hän kuitenkin aikaan laajalle ulottuvan liikkeen, joka kohta esiytyi julkisena vihollisuutena kirkkoa vastaan ja jonka kirkko tuomitsi vääräoppiseksi.

[5] Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa ja maassa rauha hyväntahtoisille ihmisille.

[6] Pakanain kesken parjattiin kaikella tavalla kristityiden oppia ja elämää ja pidettiin heistä monellaisia vääriä luuloja, niinkuin muun muassa, että he muka palvelivat olentoa, jolla oli osaksi aasin, osaksi ihmisen ruumis. Mistä tämä kummallinen taru sai alkunsa, on mahdotonta nyt saada selville. Kirkonkirjailija Tertullianus (kuollut vuoden 220 paikoilla) arvelee sitä alkuansa hoetuksi juutalaisista, vaikka sitä sittemmin ruvettiin sanomaan kristityistä. Pakanalliset kirjailijat, muiden muassa Tacitus, tietävät myös kertoa juutalaisten harjoittaneenkin semmoista jumalanpalvelusta, ja kun roomalaiset usein luulivat juutalaisuutta ja kristillisyyttä samaksi uskonopiksi, niin on tällä arvelulla todennäköinen perustus.

Tätä luuloa kuvailee Palatinuksella olevasta keisarinlinnasta Roomassa vuonna 1856 löydetty piirustus, n.s. ivakrusifiksi, joka on piirretty seinään terävällä kalulla. Se esittää matalaan ristiin naulittua miestä, jolla on päänä aasinpää ja siinä vieressä nähdään nuorukainen rukoilevana kurottavan kättänsä ristiinnaulittuun päin. Kuvan alla ovat sanat: 'Aleksamenos sebeis deon' (Aleksamenos rukoilee jumalaansa). Kuva, joka näkyy olevan kolmannen vuosisadan alulta, ivaa siis kristittyä Aleksamenos-nimistä miestä.

[7] Pakanallisten roomalaisten ylijumala.

[8] Rakkauden jumalatar Venus.

[9] Kristillisyyden koko vanhemman ajan läpi kuuluu valitus, että Rooman maailmanvaltakuntaan hajautuneet juutalaiset koettivat salaisilla juonilla ja parjauksilla herättää esivallassa ja kansassa epäluuloa nuorta kirkkoa kohtaan.

[10] Quintus Septimius Florens Tertullianus oli roomalaisen centurion poika, syntynyt Kartagossa vuoden 160 paikoilla. Hän antautui alussa roomalaisen oikeuden tutkimiseen ja oli asianajajana Kartagossa. Mutta aikaisessa miehuudeniässään kääntyi hän kristinuskoon ja esiytyi monissa loistavissa kirjoituksissaan kirkon kiivaana puolustajana epäkristityitä ja harhaoppisia vastaan. Hän on kristillisyyden vanhemman ajan etevimpiä kirkollisia kirjailijoita ja jaloimpia henkilöitä. Vanhemmaksi tultuansa erosi hän kirkosta ja liittyi montanilaisiin.

[11] S.o. etusaliin.

[12] Pylväsympärystö.

[13] Eräänlainen naisten vaate, joka ulottuu jalan kulkkuun asti ja erotti roomalaiset naiset muista.

[14] Kala on hyvin vanha kristillinen vertauskuva. Se johtuu kreikkalaisesta sanasta _ikhthys_ (= kala), jonka erityiset kirjaimet ovat alkukirjaimet sanoissa: _Iesous Khristous Theon 'Yios_ (= Jesus Kristus Jumalan Poika Vapahtaja). Kalan kuvassa oli koko uskontunnustus Kristuksen kahtalaisesta luonnosta, hänen kuolemastansa ihmisten tähden ja hänen sakramenttien kautta edelleen jatkuvasta vaikutuksestaan kirkossa, samalla kuin se myöskin oli kristityiden, Kristuksen seuraajain merkki. Kalan kuvaa käytettiin sinettisormuksissa kuin myöskin kalanmuotoisia kristalli-, pronssi-, tahi hopeametaljongeja. Monta sellaista on säilynyt meidän päiviimme asti.

[15] Nämät värsyt ovat muinaiskristillisestä, kreikkalaisesta hymnistä, jonka tekijäksi luullaan Clemens Aleksandrialaista.

[16] Kreikkalaisten ylijumala, sama kuin roomalaisten Jupiter. Suom. muist.

[17] Prokonsuli oli sama kuin maaherra.

[18] Legaatit olivat prokonsulin apulaisia maakunnan armeijan komentamisessa ja lain käyttämisessä. Suom. muist.

[19] Ode on lauluruno.

[20] Päällysmies, jonka komennettavana oli 70-120 sotamiestä. Suom. muist.

[21] Kreikankielinen lauselma Kyrie eleison on suomeksi: Herra armahda. Suom. muist.

[22] Liktoorien toimena oli tuomituiden pahantekijäin rankaiseminen y.m. Suom. muist.

[23] Denarius oli hopearaha. Suom. muist.

[24] Prokunsuli Marcus Minicius Timinianuksen gladiaatorijoukko tulee taistelemaan sirkuksessa Kartagossa 31 päivänä toukokuuta, Jahti pidetään myös. Telttojen katot levitetään.

[25] Toga oli päällysvaate, roomalaisten kansallispukine. Suom. muist.

[26] Miekkailijajoukko.

[27] Tässä oli katakombeja. Nämät, joita erittäinkin on tavattavana Roomassa, Napolissa ja Syrakusassa, ovat suurempia tai pienempiä maanalaisia kammioryhmiä. jotka ovat vieretysten tai päällitysten. Sivuseiniin on hakattu nelikulmaisia aukkoja, jotka ovat melkein kuin laatikot kaapissa ja joita on kolmesta aina neljääntoista päällitysten. Nämät hauta-aukot suljettiin marmoripaasilla tahi suurilla, syrjätysten pannuilla tiilikivillä, joihin piirrettiin kirjoituksia, vertauskuvia j.n.e. Seinät ja laki koristettiin kalkkimaalauksilla. Ken haluaa saada tarkempia selityksiä näistä katakombeista, lukekoon Kansanvalistusseuran vuonna 1883 toimittaman: "Katakombit Roomassa". Kirjoittanut E.N.

[28] Elä Jumalassa! Jää hyvästi! Rauha kanssasi!

[29] Rauha kanssasi.

[30] Ei ainoastaan kristityiden opista, vaan myöskin heidän siveellisyydestään oli pakanain kesken liikkeellä mitä kummallisimpia huhuja. Se luulo, että kristityt teurastivat lapsia ja söivät ihmisen lihaa näyttää johtuvan siitä ehtoollisopin nurinpuolisesta käsityksestä, että Kristuksen ruumis ja veri annettiin seurakunnalle ehtoollisessa.

[31] Aluspukine, jota pidettiin togan alla. Suom. muist.

[32] Ah, mua vaivaavat haavat, omilla aseilla tehdyt.

[33] Naumakia on suomeksi meritappelu, mutta sillä nimellä kutsuttiin muinaisaikana myöskin semmoisia teattereja, joissa näyteltiin meritappeluita ja joihin sitä varten oli tehty iso lampi.

[34] S.o. saunat.

[35] Ravintola.

[36] Käsityötä pitivät vanhat vapaata ihmistä halventavana. Kristillisyys poisti sen käsityksen ja korotti ruumiin työn halveksitusta kunniaan ja arvoon.

[37] Hippolytus oli Zephyrinuksen aikana (198 tai 199-217) presbyteri Rooman seurakunnassa ja päähenkilö siinä pienessä puolueessa, joka vastusti kirkkokurin velttoutta ja Zephyrinuksen uskonsääntöistä mielipidettä. Callistuksen tultua piispaksi (217-222) asettautui Hippolytus vielä jyrkempään vastarintaan, kunnes Pontianuksen ollessa piispana (230-235) keisarillinen hallitus vihdoin sekaantui tähän riitaan ja ajoi piispan sekä Hippolytuksen maanpakoon. Sillä näkyy uskonriita päättyneen.

[38] Miinit olivat näyttelijöitä, jotka äänellään ja sanoillaan koettivat matkitella ja tehdä naurettavaksi kaikenlaatuisia ihmisiä, niink. ahneita, juoppoja y.m.

[39] Silenus oli viinin jumalan kasvatus-isä ja opettaja, joka kuvailtiin horjuvana aasilla ratsastavaksi. Satyrit taas olivat runoilijain kuvittelemia rujokkaita, joilla yläpuoli ruumista oli ihmisen ja alapuoli kauriin. Suom. muist.

[40] Kuolleista ei muuta kuin hyvää.

[41] "Ota minut kiinni, sillä olen karannut, ja vie minut takaisin isännälleni Zephyrinukselle, Via Querquelanan varrelle."

Vaikka kristillisyys katsoo kaikki ihmiset yhtäläisiksi, pitivät useat kristityt perheet edelleenkin orjia, vaan kohtelivat niitä kuitenkin lempeämmin kuin pakanat. Kun siis pakanat epäluotettavalle orjalle polttivat merkin otsaan, niin ripustivat kristityt hänen kaulaansa pienen taulun, jossa oli edellä mainitun tapainen kirjoitus.

[42] Tämä ukko oli piispa Irenaeus. Hän oli syntynyt Vähässä Aasiassa ja oli Polykarpuksen oppilas. Hän muutti Galliaan ja pääsi vuonna 178 Pothinuksen sijaan piispaksi Lugdunum'iin (Lyon). Hän vastusti menestyksellä harhaoppia. Osa hänen kirjoituksiaan on säilynyt. Irenaeus luullaan kuolleen kohta vuoden 200 jälkeen.

[43] Se "Menkäät, seurakunta hajoitetaan!" Näillä sanoilla viitattiin katekeettejä ja katumuksen tekijöitä lähtemään pois, sillä nämät eivät saaneet olla läsnä jumalanpalveluksen pääkohtaa toimitettaessa, ehtoollista jaettaessa.

[44] Tällaisia rukoilevia kuvia nähdään usein katakombeissa ja on niitä epäilemättä väärin pidetty Marian kuvina. Luultavampaa on, että ne esittävät siihen paikkaan haudattua ihmistä.