Part 4

_Madge_ (hiukan pilkallisesti): Mutta sinä et voi rikkoa lupaustasi minun tähteni!

_Rous_ (läähättäen): Silloin jumal'avita, minä voin!

(Hän pyörähtää ja syöksyy ulos. Madge seisoo, hiukan hymyillen katsellen hänen jälkeensä. Menee sitte pöydän luokse.)

_Madge_: Minä olen voittanut Robertsin!

(Hän huomaa, että rouva Roberts on hervahtanut tuoliinsa.)

_Madge_ (juoksee hänen luokseen, tunnustelee hänen käsiään): Tehän olette kylmä kuin kivi! Teidän täytyy saada tippa konjakkia. Jan juokse "Leijona"-ravintolaan ja sano, että minä lähetin sinut hakemaan rouva Robertsille.

_Rva Roberts_ (tehden heikon liikkeen): Minä istun aivan tyynesti, Madge. Anna Janille teetä.

_Madge_ (antaen Janille leipäviipaleen): Siinä on sinulle rasavilli. Älä vinguta! (Menee tulen luokse ja laskeutuu polvilleen.) Se sammuu.

_Rva Roberts_ (heikosti hymyillen): Se on samantekevää!

(Jan puhaltaa pilliinsä.)

Madge: St! Hiljaa -- siinä --

(Jan lakkaa.)

_Rva Roberts_ (hymyillen): Anna hänen soittaa, Madge.

_Madge_ (polvillaan tulen edessä -- kuuntelee): Odottaa ja odottaa. Minä en voi sitä kärsiä! Odottaa, odottaa -- sitä nainen saa tehdä! Voitteko kuulla sieltä heitä -- minä kuulen!

(Hän asettuu nojaamaan kyynärpäät pöydällä ja kädet poskella. Hänen takanaan rva Roberts nojautuu tuskallisesti eteenpäin ja kiihtyy, kun kuuluu kaikua lakkolaisten kokouksesta.)

Esirippu.

II kuvaelma.

Kello on yli neljä. Iltahämärää. Kurainen aukeama on työmiehiä täynnä. Aukeaman takana, erotettuna siitä piikkilanka-aidalla, on kanavan hinauslaituri, johon yksi lotja on kiinnitetty. Tehtaan korkea muuri kohoaa kanavasta aukeaman poikki ja sen kulmaan on tynnöreistä ja laudoista pystytetty kömpelö puhujalava. Sillä seisoo Harness. Roberts vähän joukosta ulompana, nojaa selällään muuria vasten. Hinauslaiturilla loikoo, välinpitämättömästi poltellen, kaksi lotjamiestä.

_Harness_ (ojentaen käsiään): Niin, minä olen puhunut teille suoraan. Vaikka minä puhuisin huomisaamuun saakka, en minä voisi enempää sanoa.

_Jago_ (tumma, kellahtava espanjalaisen näköinen mies, jolla on lyhyt tuuhea parta): Tahtoisin kysyä teiltä, herra! Voivatko he saada rikkureja?

_Bulgin_ (uhitellen): Antaa niiden yrittää.

(Väkijoukosta kuuluu kovaa hälinää)

_Brown_ (pyöreänaamainen): Mistä he niitä sitte saisivat?

_Evans_ (pieni, levoton, rasittunut mies, jolla on tappelijan naama): Aina on rikkureja, se on niiden luonnossa. Aina on miehiä, jotka tahtovat pelastaa oman nahkansa.

(Taas kovaa hälinää. Väkijoukossa on liikettä ja vanha Thomas väkijoukkoon liittyneenä asettuu eteen.)

_Harness_ (pitäen käsiään ylhäällä): He eivät voi niitä saada. Mutta se ei auta teitä. Olkaa siis järkeviä miehet. Teidän vaatimuksenne olisivat aiheuttaneet tusinan lakkoja kannatettavaksemme aikana, jolloin emme ole siihen varustautuneet. Ammattiliitot toimivat oikeuden puolesta, ei yhden mutta kaikkien! Kuka puolueeton henkilö tahansa sanoo teille -- teidät oli harhaanjohdettu! Minä en sano, että te menette liian pitkälle siihen nähden, mihin teillä on oikeus, mutta te menette liian pitkälle aikaan katsoen. Te olette kaivaneet itse itsellenne kuopan. Aijotteko te pysyä siellä vai aijotteko kiivetä ylös? Puhukaa!

_Lewis_ (mustaviiksinen walesilainen): Te iskitte paikalleen, herra! Mitä on tehtävä?

(Taas liikettä väkijoukossa. Rous tulee nopeaan asettuen Thomasin viereen.)

_Harness_: Alentakaa vaatimuksenne sopivaan määrään ja me otamme ne perinpohjin tarkastettavaksi; jos kieltäydytte, älkää odottako minua tulemaan tänne toista kertaa kuluttamaan aikaani turhaan. Minä en ole niitä, kuten teidän tulisi tietää, jotka puhuvat harkitsematta. Jos te olette niin tervejärkisiä kuin minä otaksun teidän olevan -- huolimatta siitä, kuka neuvoo teidän tekemään toisin -- (hän katsoo Robertsiin), te päätätte tulla liittoon, ja uskoa meille sopimuksen teon. Kumpaako tahdotte? Yhteenliittymistä ja voittoa -- vaiko entisen nälkiintymisen jatkamista?

(Jatkuvaa mutinaa väkijoukosta.)

_Jago_ (äreästi): Älkää puhuko asioista, joita ette tunne.

_Harrness_ (korottaen äänensä hälinän yli): Tunne? (Kylmällä liikutuksella.) Kaikkea mitä te olette saaneet kärsiä, ystäväni, olen minä kärsinyt -- minä sain sen kokea kun minä en ollut suurempi (osottaen erääseen nuorukaiseen) kuin tuo nulikka tuolla. Ammattiliitot eivät olleet silloin niin voimakkaita kuin nykyään. Mikä teki ne voimakkaiksi? Yhteenliittyminen -- se teki ne vahvoiksi. Minä olen saanut sen kaiken kokea, sen vakuutan ja siitä on vielä arvet sielussani. Minä tunnen kaiken, mitä te olette kärsineet -- te ette voi minulle mitään uutta kertoa, jota en tuntisi. Mutta kokonaisuus on suurempi kuin osa ja te olette ainoastaan osa. Seisokaa te meidän takanamme ja me seisomme teidän takananne.

(Hän odottelee seuraten heitä katseillaan. Hälinä kasvaa. Joukko kerääntyy pieniin ryhmiin. Green, Bulgin ja Lewis juttelevat yhdessä.)

_Lewis_: Puhuu hyvin järkevästi, tuo liiton mies.

_Green_ (tyyneesti): Ja'ah! Jos minua olisi kuunneltu, olisitte kuulleet järkeä jo kaksi kuukautta sitte.

(Lotjamiesten nähdään nauravan.)

_Lewis_ (osottaen): Katsokaa noita kahta pöllöä tuolla aidan takana!

_Bulgin_ (uhkaavasti): Heidän olisi paras lopettaa kakatuksensa tahi minä lyön heiltä leukaluut murskaksi.

_Jago_ (äkkiä): Te sanoitte, että lämmittäjillä on riittävät palkat?

_Harness_: En sanonut, että heillä on riittävät palkat, sanoin, että heillä on yhtä suuret palkat kuin lämmittäjillä muissa samanlaisissa työpaikoissa.

_Evans_: Se on valetta. (Hälinää.) Miten on Harperilla?

_Harness_ (kylmän ivallisesti): Saisitte katsoa, ettette itse valhettele, mies. Harperin vuorot ovat pitempiä, töistä maksetaan aivan sama.

_Henry Rous_ (tummempi kuva veljestään Georgesta): Kannatatteko meidän vaatimustamme kaksinkertaisesta maksusta lauantain ylityöstä?

_Harness_: Kannatamme.

_Jago_: Mitä olette tehneet meidän avustuslistoillemme?

_Harness_ (kylmästi): Olen sanonut teille miten tulemme niiden kanssa menettelemään.

_Evans_: Oo! tekemätön on aina epävarmaa. Te tahdotte saada toverimme pettämään meidät.

(Hälinää.)

_Bulgin_ (ärjästen): Kitas kiinni!

(Evans katsoo vihasesti.)

_Harness_ (korottaen äänensä): Ne, jotka osaavat erottaa vasemman kätensä oikeasta, tietävät, että liitto ei ole kokoonpantu pettureista ja roistoista. Olen sanonut sanottavani. Harkitkaa sitä, toverit, ja kun tarvitsette minua, tiedätte missä minut tapaatte.

(Hän hyppää alas, väki tekee tilaa ja hän menee pois. Yksi lotjamiehistä katsoo hänen jälkeensä tehden piipullaan halveksivan viittauksen. Miehet ryhmittyvät lähekkäin ja monta silmäystä heitetään Robertsiin, joka seisoo yksin muurin vieressä.)

_Evans_: Hän tahtoo teitä menemään rikkureiksi -- juuri niin hän tahtoo. Hän tahtoo teitä luopumaan meistä. Ennen kuin rupean rikkuriksi -- ennen kuolen vaikka nälkään.

_Bulgin_: Kuka puhuu rikkureista -- punnitsetko sanasi, vai mitä?

_Eräs seppä_ (keltatukkainen suurkäsinen nuorukainen): Entäs vaimot?

_Evans_: He voivat kestää saman, minkä mekin, minun luullakseni, vai mitä?

_Seppä_: Sinulla ei ole vaimoa?

_Evans_: Enkä kaipaakaan.

_Thomas_ (korottaen äänensä): Niin! Valtuuttakaa meidät tekemään sovintoa isännistön kanssa, pojat.

_Davies_ (tummaverinen, hidasliikkeinen, synkkä mies): Nouse lavalle, jos sinulla on jotakin sanottavaa, mene ylös ja puhu!

(Kuuluu huutoja "Thomas!" Häntä työnnetään puhujalavalle päin. Hän kohoaa sille vaivaloisesti ja paljastaa päänsä odottaen hiljaisuutta. Hyssytystä.)

_Punatukkainen nuorukainen_ (äkkiä): Oikein, vanha Thomas.

(Naurun remahdus. Lotjamiehet keskustelevat. Uudelleen hyssytystä ja Thomas alkaa puhua).

_Thomas_: Me kaikki olemme samassa kuilussa ja se on luonto, joka meidät on sinne heittänyt.

_Henry Rous_: Ne ovat tehtaanherrat Lontoosta, jotka ovat heittäneet!

_Evans_: Se on Ammattiliitto.

_Thomas_: Ei se ole isännistö, eikä se ole ammattiliitto, -- se on luonto. Eikä se ole kenellekään häpeäksi väistyä luonnon tieltä. Sillä tämä luonto on hyvin mahtava, se on paljon mahtavampi kuin ihminen. Minun hartioillani on enemmän vuosia kuin yhdenkään teistä. Se on hyvin pahaa, nähkääs, tämä taistelu luontoa vastaan. On pahaa saattaa toisille ihmisille kärsimyksiä, kun niillä ei ole mitään voitettavissa.

(Naurua. Thomas jatkaa vihasesti.)

Mitä te nauratte? Se on paha, sanon minä! Me taistelemme periaatteen vuoksi -- teissä ei ole yhtään, joka voisi väittää, etten minä usko periaatteeseen. Mutta kun luonto sanoo "ei edemmäksi", niin silloin ei ole hyvä teidän näpsäyttää sormianne sen nokan edessä.

(Roberts nauraa, kuuluu hyväksymisilmauksia.)

Tämä luonto täytyy tulla tyydytettyä. Ihmisen velvollisuus on olla suora, rehellinen, oikeudenmukainen ja armelias. Tätä raamattu opettaa. (Robertsille vihasesti.) Ja kuule sinä, David Roberts, raamattu sanoo että se voidaan tehdä joutumatta ristiriitaan luonnon kanssa.

_Jago_: Entä ammattiliiton kanssa?

_Thomas_: Minä en usko ammattiliittoon. He ovat kohdelleet meitä kuin koiria. "Tehkää niinkuin me käskemme", sanoivat he. Olen ollut kaksikymmentä vuotta lämmittäjäin etumiehenä ja minä sanon liitolle -- (kiihtyen) -- "voitteko te sitte sanoa minulle yhtähyvin kuin minä voin sanoa teille, mikä on oikea palkka näiden miesten tekemästä työstä?" Sillä viisikolmatta vuotta olen minä kantanut rahaani liitolle ja -- (hyvin kiihottuneena) -- hukkaan. Mitä se on muuta kuin peijausta, huolimatta siitä mitä tuo herra Harness sanoo!

(Melua.)

_Evans_: Kuulkaa, kuulkaa!

_Henry Rous_: Menkää matkaanne! Lakatkaa maksamasta sitte!

_Thomas_: Katsokaa, jos joku ei luota minuun, onko minun luotettava häneen?

_Jago_: Se on oikein.

_Thomas_: Antaa heidän yksin peijata ja toimikaamme itsenäisesti.

(Melua.)

_Seppä_: Emmekö juuri niin toimi vai mitä?

_Thomas_ (kasvavalla kiihkolla): Minä olen tottunut tulemaan yksin toimeen. Jos minulla ei ole rahaa jotakin hankkia olen tottunut tulemaan toimeen ilman sitä. On liian paljon, nähkääs, läpiä toisten ihmisten rahoille. Me olemme taistelleet kunnollisesti ja jos olemme hävinneet, ei se ole meidän vikamme. Valtuuttakaa meidät tekemään ominpäin sopimukset isännistön kanssa. Jos emme onnistu, niin, sanon minä, on parempi ottaa häviömme vastaan kuten miehet, kuin kuolla kuten koirat tahi riippua toisten takinliepeessä antaen heidän tehdä meidän puolesta kauppoja!

_Evans_ (murahtaen): Kuka on pyytänyt?

_Thomas_ (kurottaen): Mitä se on? Jos minä joudun otteluun jonkin kanssa ja hän lyö minut maahan, en minä huuda toisia apuun. Minä nousen taas ylös ja jos hän lyö minut perinpohjin, olen minä siinä, eikö se ole oikein?

(Naurua.)

_Jago_: Ei liittoon!

_Henry Rous_: Liittoon!

(Toiset yhtyivät huutoihin.)

_Evans_: Rikkurit!

(Bulgin ja seppä heristävät nyrkkejään Evansille.)

_Thomas_ (viitaten): Minä olen vanha mies, nähkääs.

(Äkkiä hiljaisuus, sitte taas melua.)

_Lewis_: Vanha narri, joka vastustaa liittoa!

_Bulgin_: Senkin tuhkajussit! Parista lantista minä lyön koko joukolta naamat mäsäksi.

_Thomas_ (pyyhkien kulmakarvojaan): Minä tulen nyt siihen, mistä aijoin puhua -- --

_Davies_ (mutisten): Jo on aikakin!

_Thomas_ (juhlallisesti): Raamattu sanoo: Älkää jatkako tätä taistelua! Lopettakaa se!

_Jago_: Se on valetta. Raamattu käskee jatkamaan!

_Thomas_ (halveksivasti): Todellako? Minulla on korvat päässäni.

_Punatukkanen nuorukainen_: Oon! Ja pitkät!

(Naurua.)

_Jago_: Korvanne ovat kuulleet silloin väärin.

_Thomas_ (kiihtyen): Te ette voi olla oikeassa, jos minä olen; asia ei voi olla kahdella tavalla.

_Punatukkanen nuorukainen_: Mutta raamattu voi!

("Nulikka" nauraa -- melua väkijoukossa.)

_Thomas_ (kiinnittäen katseensa "nulikkaan"): Ooh! te ajatte turmiota kohden. Ja niin minä sanon teille kaikille. Jos te toimitte vastoin raamattua, niin minä en ole mukananne eikä kukaan Jumalaa pelkäävä ihminen.

(Hän astuu alas puhujalavalta. Jago pyrkii lavalle. Kuuluu huutoja: "Älä laske sitä ylös!")

_Jago_: Älä laske sitä ylös? Täällä on puhevapaus. (Nousee ylös.) Minulla ei ole teille paljon sanottavaa. Katsokaa asioita suoraan. Te olette tulleet tietä näin pitkälle ja nyt tahdotte katkasta matkan. Me kaikki olemme kulkeneet samalla laivalla ja nyt te tahdotte mentäväksi kahdella. Me koneenkäyttäjät seisoimme teidän takananne, te olette nyt valmiit sanomaan meille hyvästit, vai mitä? Jos olisimme tämän tietäneet ennemmin, me emme olisi eräänä kauniina aamuna teidän kanssanne lähteneetkään matkaan! Siinä se mitä minulla oli sanomista. Vanha Thomas ei ole käsittänyt raamattuaan oikein. Jos te taivutte isännistön tahi Harnessin tahtoon, niin te sysäätte meidät pois -- pelastaaksenne oman nahkanne -- siitä ette pääse minnekään, pojat. Se on ruma juttu.

(Hän laskeutuu alas. Hänen puheensa aikana, jossa on ivallinen sävy, on väkijoukossa levotonta kiihkoa. Rous astuu eteenpäin ja hyppää lavalle. Hänellä on tulinen esiintymistapa. Paheksivaa, äreää melua väkijoukosta.)

_Rous_ (puhuen hyvin kiihottuneesti): Minä en ole mikään puhuja, toverit, mutta mitä minä sanon, se lähtee sydämestä. Minä vetoan teidän tunteeseenne. Voiko mies istua ja nähdä äitinsä näkevän nälkää? Niin, voiko?

_Roberts_ (tuijottaen eteensä): Rous!

_Rous_ (katsoen tulisesti häneen): Sim Harness puhui oikein. Olen muuttanut mieltäni!

_Evans_: Ooh! Muuttanut karvaasi, tarkotat!

(Joukon valtaa suuri hämmästys.)

_Lewis_ (tiuskasten Rousille): Kas vaan! Mikä sinun pääsi pyörsi?

_Rous_ (puhuen haltioissaan): Hän sanoi oikein. "Tukekaa te meitä", hän sanoi, "ja me tulemme tukemaan teitä". Tässä juuri olemme tehneet virheen jo kauan sitte. Ja ketä siitä on syytettävä? (Hän osottaa Robertsiin.) Tuota miestä! "Ei", hän sanoi, "kukistakaamme ryövärit", hän sanoi, "kuristakaa, että ei henkikään kule!" Mutta he ovat vielä kuristamatta, ja se on totta kuin räntättyä. Minä en ole mikään puhuja, toverit, se on minun lihani ja vereni, joka puhuu, se on minun sydämeni. (Uhkaavalla, vielä puolittain häveliäällä liikkeellä Robertsiin.) Ottakaa huomioon minun sanani, hän puhuu teille taas, mutta älkää kuulko häntä. (Joukko rähisee.) Helvetin tuli on tuon miehen kielellä. (Robertsin nähdään nauravan.) Sim Harness on oikeassa. Mitä olemme me ilman liittoa -- kourallisen käpristyneitä lehtiä -- yksi pölläys savua. Minä en ole puhuja, mutta minä sanon: Lopettakaa tämä! Lopettakaa tämä! Mieluummin kuin jatkatte vaimojen ja lasten nälkiinnyttämistä.

(Hyväksymishuudot melkein voittavat vastahuudot.)

_Evans_: Mikä sinusta teki petturin?

_Rous_ (katsahtaen vimmastuneena): Sim Harness tietää mitä hän puhuu. Valtuuttakaa meidät tekemään sopimus isännistön kanssa. Minä en ole mikään puhuja -- mutta sen sanon -- lopettakaa tämä synkkä kurjuus!

(Hän pyöräyttää lakkiaan, keikauttaa päätään ja hyppää alas. Joukko taputtaa käsiään ja tunkeilee eteenpäin. Kuuluu huutoja: "Riittää!" "Eläköön liitto!" "Eläköön Harness!" Roberts nousee äänetönnä lavalle. Hetken hiljaisuus.)

_Seppä_: Me emme tahdo sinua kuulla. Lopeta!

_Henry Rous_: Tule alas!

(Sellaisten huutojen kaikuessa he syöksyvät lavaa kohden.)

_Evans_ (kiivaasti): Antakaa hänen puhua! Roberts! Roberts!

_Bulgin_ (äristen): Katsokoon etten halkase hänen kalloaan.

(Roberts silmäilee väkijoukkoa, tutkien heitä katseellaan siksi kunnes vähitellen tulee hiljaisuus. Hän alkaa puhua. Yksi lotjumiehistä nousee seisomaan.)

_Roberts_: Te ette siis tahdo kuunnella minua? Te kuuntelette Rousia ja tuota vanhusta, mutta ette minua. Te kuuntelette liiton lähettilästä Sim Harnessia, joka teitä kohteli niin kauniisti. Ehkä kuuntelette isännistöäkin Lontoosta? Oo! Te ärhentelette vastaan! Miksikä? Te suositte heitä hartioillanne, vai mitä? (Bulgin tyrkkii itseään uhkaavan näköisenä lavalle päin.) Sinä tahdot murskata leukaluuni, John Bulgin. Anna minun puhua ja murskaa sitten, jos se sinua huvittaa. (Bulgin seisottuu jurrottaen vaieten.) Olenko minä valehtelija, pelkuri tahi petturi? Jos minä olisinkin sellainen, niin te tahtoisitte kuunnella minua. (Hälinä lakkaa ja tulee kuoleman hiljaisuus.) Onko teissä yhtään, jolla on lakossa vähemmän voitettavana? Onko teissä yhtään, jolla on ollut enemmän menetettävää. Onko teissä yhtään, joka lakon aikana on uhrannut kaksikymmentä tuhatta markkaa? Sanokaa, onko? Kuinka paljon on Thomas menettänyt -- kolmesataa, kaksisataa, vai mitä? Te kuuntelitte häntä, ja mitä oli hänellä sanottavaa? "Kukaan ei voi luulla", hän sanoi, "että minä en luottaisi periaatteeseen (purevalla ivalla) -- mutta kun luonto sanoo: 'Ei edemmäksi, se on taistelua luontoa vastaan'." Minä sanon teille, jos ihminen ei voi sanoa luonnolle: "Masenna minut jos kykenet!" -- (tavallaan haltioissaan) -- niin hänen periaatteensa ovat ainoastaan vatsassaan. "Oo, mutta", sanoo Thomas, "ihminen tulee olla suora ja rehellinen, oikeudenmukainen ja armelias sekä paljastaa päänsä luonnon edessä!" Minä sanon teille, että luonto ei ole suora eikä rehellinen, eikä liioin sääliväinen. Te, toverit, jotka asutte vuoren toisella puolella ja menette kotiinne kuoleman uhatessa pimeänä pyryisenä yönä -- ettekö te taistelemalla raivaa joka askelta tiestänne? Heittäydyttekö te pitkäksenne luottaen tämän armeliaan luonnon suojelevaan armoon? Koetelkaa sitä ja tulette pian huomaamaan, kenen kanssa olette tekemisissä. Ainoastaan tällä tavalla (hän iskee nyrkillään) -- iskemällä luontoa vasten naamaa voi mies olla mies. "Taipukaa", sanoo Thomas, "ryömikää polvillanne, hyljätkää mieletön taistelunne ja, ehkä", hän sanoi, "ehkä teidän vihollisenne heittää teille murusen."

_Jago_: Ei koskaan.

_Evans_: Kirous niille!

_Thomas_: En ole koskaan niin sanonut.

_Roberts_ (purevasti): Jos ette niin sanonut, oli tarkoitus kuitenkin sama. Ja mitä sanoitte raamatusta? "Raamattu on vastaan", sanoitte. "Se on sitä vastaan!" No hyvä, jos raamattu ja luonto kulkee käsikädessä, on se ensi kerran kuin minä sen kuulen. Tuo nuori mies tuolla (osottaen Rousia) sanoi, että minulla on helvetin tuli kielelläni. Jos minulla se olisikin, niin käyttäisin sen kaiken korventaakseni ja tukahduttaakseni nuo puheet antautumisesta. Antautuminen on pelkurien ja petturien tehtävää.

_Henry Rous_ (kun George Rous astuu eteenpäin): Mene Georg -- tuki sen suu!

_Roberts_ (osottaen sormillaan): Pysy siellä George Rous, nyt ei ole aika ratkaista persoonallisia riitoja. (Rous pysähtyy.) Mutta herra Simon Harness puhui teille toisellakin tavalla. Me emme ole paljon herra Harnessille ja liitolle kiitollisuuden velkaa. He sanoivat meille: "hyljätkää toverinne tahi me hylkäämme teidät". Ja he hylkäsivät meidät.

_Evans_: Niin tekivät.

_Roberts_: Herra Simon Harness on kyvykäs mies, mutta hän on tullut liian myöhään. (Hyvin syyttävästi.) Sillä huolimatta siitä mitä herra Simon Harness sanoo, huolimatta siitä, mitä Thomas, Rous ja huolimatta siitä mitä täällä läsnäolevat saattavat sanoa -- me olemme taistelussa jo voittaneet!

(Joukko pakkautuu lähemmäksi katsoen tarkkaavina ylös. Vähemmän katkerasti):

Te olette tunteneet nälän kouristuksen vatsoissanne. Te olette unhottanut mitä tämä taistelu on ollut. Olen sen selittänyt teille monta kertaa ja selitän sen vielä kerran. Tämä taistelu on kansan taistelua verenimijöitä vastaan. Niiden taistelua, jotka kuluttavat itseään jokaista iskua antaessaan ja jokaisessa hengenvedossa taistellessaan sitä vastaan, joka heistä on lihonut ja joka paisuu ja paisuu armeliaan luonnon lain avulla. Se on kapitaali! Se ostaa ihmisten otsan hien ja heidän aivojensa kidutuksen, itse määräämillään hinnoilla. Enkö minä tunne tätä? Eikö minun aivojeni työtä ostettu viidellätoista tuhannella markalla ja eivätkö he ole noilla viidellätoista tuhannella voittaneet useita miljoonia liikuttamatta sormeaankaan. Se on sellainen, joka tahtoo ottaa teiltä mahdollisimman paljon ja antaa mahdollisimman vähän. Se on Kapitaali! Sellainen, joka tahtoo sanoa "minua surettaa kohtalonne, ystävä-raukat -- teillä on siitä vaikeat ajat, minä käsitän", mutta ei tahdo luovuttaa puolta markkaakaan osingostaan teidän asemanne parantamiseksi. Sellainen on Kapitaali! Sanokaa minulle, että, huolimatta heidän kaikista loruistaan, onko heissä yhtään, joka tahtoo lisätä tuloveroa köyhien avustamiseksi kymmenelläkään pennillä. Sellainen on Kapitaali! Valkonaamanen kivisydäminen hirviö! Te olette saaneet sen polvilleen, aijotteko herpautua viimesenä hetkenä, pelastaaksenne kurjat ruumiinne kärsimyksistä. Kun minä menin tänä aamuna noiden Lontoosta tulleiden ukkojen luokse, katsoin minä aina heidän sydämiensä pohjaan saakka. Siellä istui yksi heistä herra Scantlebury, meidän syöttämämme lihakasa: istui siellä kuin koko maailmaa edustaen, oikea perikuva tämän yhtiön osakkaista, jotka liikuttamatta kieltä tai kättä, kantavat voitto-osinkoja -- suuri mykkä härkä, joka nousee ainoastaan kun sen ruokaan kosketaan. Minä katsoin hänen silmiinsä ja näin, että hän pelkäsi -- pelkäsi itsensä ja osinkojensa vuoksi, pelkäsi palkkionsa vuoksi, pelkäsi niitä samoja osakkeenomistajia, joita hän edusti. Ja kaikki he, paitsi yksi, pelkäävät -- kuten lapset, jotka ovat yöllä joutuneet metsään, säikkyvät jokaista lehden rasahdusta. Minä pyydän teiltä miehet -- (hän vaikenee ojentaen kättään kunnes on aivan hiljasta) -- antakaa minulle vapaa valta sanoa heille: "Menkää takasin Lontooseen. Miehillä ei ole teille mitään myönnettävää." (Hälinää.) Antakaa minun tehdä näin ja minä vannon, että viikon sisällä on teidän kaikki vaatimuksenne hyväksytty.

_Evans, Jago ja toiset_: Valtuutetaan! Annetaan vapaa toimivalta! Hyvä! -- hyvä!

_Roberts_: Me emme taistele ainoastaan tämän lyhyen hetken vuoksi, (hälinä lakkaa) eikä ainoastaan itsemme vuoksi, omain vähäpätöisten persoonaimme ja vähäisten tarpeittemme, vaan kaikkien niiden vuoksi, jotka tulevat elämään meidän jälkeemme. (Hyvin alakuloisesti.) Oo! miehet -- jos heitä rakastatte, älkää vierittäkö kiveä heidän päälleen, älkää synkistäkö heiltä taivasta ja älkää antako katkeruuden meren heidän ylitsensä vuotaa. Heille on siunaukseksi pahinkin, mikä saattaa minua kohdata, pahinkin mikä saattaa teitä kohdata, eikö niin -- onhan? Jos me voimme ravistaa pois (kiihkeästi) tuon valkonaamaisen hirviön, joka verisine huulineen on imenyt meistä elämämme, meidän vaimojemme ja meidän lastemme elämän, aina maailman alusta alkaen. (Lauhtuneemmin, mutta mitä suurimmalla voimalla ja painolla.) Jos meillä ei ole miesten kurssia seisoa sitä silmä silmää vasten, rinta rintaa vasten ja pakottaa se peräytymään siksi kuin se huutaa armoa, niin se jatkaa yhä elämämme imemistä ja me saamme aina olla siinä missä me olemme, (melkein kuiskien) halvempina kuin koirat.

(Täydellinen hiljaisuus ja Roberts seisoo huojutellen vähän ruumistaan, ja katsellen kiihkeästi väkijoukkoa.)

_Evans ja Jago_ (äkkiä): Roberts!

(Huutoa toistetaan. Joukossa näkyy vähä liikettä ja Madge kuljettuaan hinauslaiturin ohitse, pysähtyy puhujalavan eteen, katsellen Robertsia, Äkkiä utelias äänettömyys.)

_Roberts_: "Luonto", sanoo tuo vanhus, "taipukaa luonnon edessä". Minä sanon teille, iskekää nyrkkinne luonnon naamaan -- ja antakaa sen yrittää pahintaan!

(Hänen katseensa huomaa Madgen, kulmakarvansa rypistyvät ja hän katsoo ulomma.)

_Madge_ (hiljaisella äänellä lähellä puhujalavaa): Teidän vaimonne on kuolemaisillaan.

(Roberts tuijottaa Madgeniin kuin puusta pudonneena.)

_Roberts_ (yrittää änkyttää): Kuulkaa -- vastatkaa heille -- vastatkaa heille --

(Väkijoukon melu vaijentaa hänet.)

_Thomas_ (astuen eteenpäin): Etkö sinä kuule häntä?

_Roberts_: Mitä sitte?

(Kuoleman hiljaisuus.)

_Thomas_: Vaimosi, mies!

(Roberts hätääntyy, sitte tehden liikkeen hän hyppää alas ja menee pois hinauslaiturin alitse, miesten antaessa hänelle tietä. Seisova lotjamies avaa lyhdyn ja valmistautuu sitä sytyttämään. Päivä hämärtyy nopeasti.)

_Madge_: Ei hänen olisi tarvinnut kiirehtiä. Anni Roberts on kuollut. (Sitte hiljaisuuden vallitessa, kiihtyneenä.) Te olette kuin sokea koiraparvi! Kuinka monen vaimon annatte vielä kuolla?