Part 5
Ja sinä nenäviisas. Unohdat, että nenä on yläpuolella suuta.
HEPULI
Mutta silmät ovat yläpuolella nenää. Minä näen, ettet näe mitään.
KEPULI
Hovissa on vaarallista nähdä liian paljon.
HEPULI
Ja vaarallista ajatella liian paljon, kun on liikaa täällä yliskamarissa. (Kopauttaa otsaansa.) Katsos, otsa on silmiä ylempänä. Hei, Kepuli, otetaan pieni partakyynärä!
KEPULI
Hei, sinä löysit hoviherran kätköpaikan.
HEPULI
Hys, löysin tämän puutarhasta.
KEPULI
Sinun päävärkkisi on jo tyhjä kuin ullakko.
HEPULI
Ja sinun järkesi putoaa vatsaan, toisin sanoen viinikellariin. Ota vielä kulaus hoviherran nahkanassakasta.
KEPULI
Sinä unohdit jalat, jolleivät ne kannata!
HEPULI
Kyllä kannattaa, tänään kannattaa juoda, sillä tänäänhän on häät.
KEPULI
Mutta on pitkä loikkaus ullakolta maahan.
HEPULI
Mutta lyhempi huippaus neitsytkammiosta morsiusvuoteeseen.
KEPULI
Prinsessa Imandran malja!
HEPULI
Hän on väärentämätön, väkevä viini.
KEPULI
Mutta hovirouva on pippurivedellä sekoitettu hapan viini. Katsos, tuolta tulee jo pöyhkeänä riikin riikinkana! Ja jälessä jumppii tietysti riikin riikinkukko.
HEPULI
Jolla on kanan höyhenet.
KEPULI
Ja riikinkanalla kukon kannukset.
HEPULI
Voi, kanan villat! Sammuta tulet, niin että he kerran saavat puhua totta.
KEPULI
Tai puhuvat itsensä pussiin.
HEPULI
Ja piru sitoo pussin suut. Siinä paha missä mainitaan. (Kuuluu kolinaa)
KEPULI
En pelkää pirua, mutta pirukin pelkäisi tätä akkaa! Hepuli, hei, paetkaamme!
HEPULI
Hyvässä järjestyksessä! Hip ja heijaa! (Hepuli ja Kepuli kulkevat takaperin sivuovesta sammutettuaan tulet.)
HOVIROUVA (tulee perältä sarvilyhty kädessä.) Hys, mitä kuulin! Vai kuulinko vain omat askeleeni! (Katselee varovasti ympärilleen, tutkii tornikomeroa ja pöytälokeroita.)
HOVIHERRA (tulee varpaillaan perältä, sarvilyhty kädessä)
Hys, mitä! Oh, hovirouva!
HOVIROUVA (ottaa pöydältä morsiusseppeleen, keimailee ja asettaa sen päähänsä.)
Oo, oo!
HOVIHERRA
Hän puhuu itsekseen. Voi vietävä!
HOVIROUVA
Uh! Mitä se oli? Hoviherra, te täällä? (Pudottaa lyhdyn, joka —sammuu.)
HOVIHERRA
Armollinen rouva, enhän minä mitään... (Pudottaa lyhdyn, joka sammuu.)
HOVIROUVA
Uh, nyt me olemme pimeässä! Sytyttäkää lyhtynne! (Hoviherra sytyttää.)
HOVIHERRA
Minun kuningattareni, kruunu päässä!
HOVIROUVA
Sopiiko se? Näkisinpä nyt kuvani peilissä!
HOVIHERRA
Mutta mikä teidän päässänne kiiltää? Mutta siinähän se on!
HOVIROUVA
Mikä, mikä!
HOVIHERRA
Taikapeili, jota minä...
HOVIROUVA
Tekin! Haitteko tekin sitä? Siis tässä se nyt on! Nyt minä siis saan toivoa. Niin, minä toivon...
HOVIHERRA
Ei, ei, antakaa minun...
HOVIROUVA
Minä toivon, että te toivoisitte myöhemmin.
HOVIHERRA
Ei, ei!
HOVIROUVA
Seis! Minä ensin...
HOVIHERRA
Mutta minähän ilmoitin ensin...
HOVIROUVA
Minä toivoisin teidät niin kauas kuin pippuri kasvaa.
HOVIHERRA
Nyt meni teiltä jo kaksi toivomusta hukkaan. (Ivaillen.) Minä toivon taas palaavani pippurimaasta.
HOVIROUVA (kiivastuen)
Ja minä toivon, että te ette toivoisi enään mitään.
HOVIHERRA
Nyt toivoitte viimeisen kerran!
HOVIROUVA (raivostuen)
Te, te, te, olette pilannut koko asian. Kas, kas, te ette saa enään toivoa kuin kerran.
HOVIHERRA
Mutta minä olenkin nyt varovaisempi, minä mietin.
HOVIROUVA
Ettehän te mieti koskaan mitään.
HOVIHERRA
Minä mietin, että mitähän te nyt mietitte.
HOVIROUVA
Teillä on puuroaivot, te ette pääse minun ajatuksieni perille.
HOVIHERRA
Hovijuonissa te olette olevinanne ovela, mutta sekaannutte omiin sanoihinne. Minullako puuroaivot? Hovirouva, te loukkaatte. Ettekö tiedä, että minun kantaisäni oli naimisissa Pontus Paksupään enon serkun kanssa. Minä olen kuninkaallista sukua.
HOVIROUVA
Kantaisänne oli vain alhainen suosikki. Mutta ettekö te tiedä, että minun kanta-äitini oli Stultus suuren veljenpojan puoliso. Siis minä olen kuninkaallisempaa sukua kuin te.
PRINSSI (tulee perältä metsänvartijaksi puettuna, kädessään käärö. Asettuu pilarin taakse seisomaan.)
HOVIHERRA
Te liioittelette kuten aina. Vanhat asiakirjat kertovat, että kanta-äitinne oli vain kuninkaanveljen jalkavaimo. Toivon, ettette enään vääristele vanhoja perimätietoja!
HOVIROUVA
Hyi, te herjaatte! Hahhaa, minä olin teitä viisaampi. Nyt te toivoitte viimeisen kerran. Kyllä minä tiedän, mitä te toivoisitte. Te toivoisitte, ettei prinsessa koskaan menisi naimisiin niin, että te saisitte mielin määrin hallita ja vallita. Te, te juuri olette tahallanne kasvattanut prinsessan sellaiseksi, että hän karkoittaa kaikki kosijat luotaan.
HOVIHERRA
Te häväisette minun hovikunniani! Juuri te olette kasvattanut prinsessan niin ankaran nurinkurisesti, että hän pitää parempana vaeltaa valtakuntia vaikka maantien mierolaisen kanssa. Ja sillä aikaa te odotatte saavanne kaikki käskettäviksenne, kurkottelette jo kruunun kalleuksiakin ja...
HOVIROUVA (pirskoittaen hajuvettä kasvoilleen)
Ei, ei, mutta tämä menee jo liian pitkälle! Minä olen hylätty, häväisty, oo, oo, tätä en koskaan anna anteeksi! Oo, minä kuolen!
HOVIHERRA
Te olette kuollut jo niin monta kertaa, etten enään usko näihin pyörtymispurkauksiin. (Prinssi astuu esille.) Oh, prinssi!
HOVIROUVA (riisuu morsiusseppeleen)
Oo, prinssi, kuulitteko, minä...
PRINSSI
Olen kuullut keskustelunne ja siitä huomaan, että olette osaksi molemmat syypäitä prinsessan kieroon kasvatukseen.
HOVIHERRA
Ei syy ole minussa.
HOVIROUVA
Eikä minussa.
PRINSSI
Te makeilette, matelette ja imartelette imelyyttänne. Teillä on hunajaa huulilla mutta myrkkyä mielessä!
HOVIHERRA
Oi, nöyrimmästi nöyrin palvelijanne!
HOVIROUVA
Teidän korkeutenne alamaisin palvelija!
PRINSSI
Te olette nöyriä isoisille, pöyhkeitä pienemmillenne. Te halveksitte halpaa työtä ja kutkutatte kutistunutta laiskuuttanne. Mutta minä olen oppinut rakastamaan työtä kuten minun tuleva korkea kuningattareni. Minä vapautan teidät nyt velvollisuuksistanne.
HOVIHERRA ja HOVIROUVA
Me, me kii-kiitämme.
PRINSSI
Ja rangaistukseksi saa hovirouva nyt viimeisen kerran luvan käskeä prinsessan tänne. Ja te, hoviherra, saatte viittauksestani lukea tämän käärön sisällyksen. (Antaa käärön hoviherralle.)
HOVIROUVA
Minä menen heti. Varmaankin prinsessa ikävöi. (Aikoo mennä.)
PRINSSI
Älkää vielä menkö! Rohkenitte panna päähänne morsiuskruunun ja luulitte taikapeilillä saavuttavanne pienet pyyteenne. Katsokaa vielä kerran peiliin, niin näette siinä oman sisäisen irvikuvanne!
HOVIROUVA
Pitääkö minun katsoa? Minä pelkään tätä peiliä. Ei, ei, ei, minä en katso, en katso! (Kääntää päänsä poispäin.) — Minä en tahdo nähdä! Viekää se pois, se on paholaisen keksintö! (Purskahtaa ynisevään itkuun ja rientää tiehensä.)
PRINSSI
Ja nyt on teidän vuoronne, hoviherra!
HOVIHERRA
Säästäkää minua prinssi! Ei, ei, minä en voi katsoa, minä en tahdo, minä en näe, olen likinäköinen, minä olen heikko, vanha mies, heikko, heikko.
PRINSSI
Minä arvasin tämän. Te pelkäätte itseänne.
(Kaksi keihäsmiestä tulee vasemmalta, he sytyttävät kynttilät ja asettuvat oven kummallekin puolelle.)
HOVIHERRA
Prinssi, mitä te aiotte? Enhän minä...
PRINSSI
Sen saatte pian nähdä.
IMANDRA (tulee vasemmalta katse lattiaan luotuna)
Prinssi, te käskitte!
PRINSSI
Imandra!
IMANDRA (yhä tuijottaen lattiaan)
Tässä minä seison kuin turvaton leski.
PRINSSI
Morsioksi puettuna!
IMANDRA (katsellen pukuaan)
Minäkö morsian? Kuolema on nyt ylkäni!
PRINSSI
Kuule!
(Kuuluu morsiuspiikaisten laulua.)
Nyt morsiuspiiat laulaa käy kisaan ylkämies, ei puutu meiltä pitoja, nyt ruusut täyttää ties!
PRINSSI
Imandra, eivät ne laula minulle! Sinä olet pettänyt minut, minun olisi pitänyt ymmärtää, että prinsessat ovat prinssejä varten!
IMANDRA (kohottaen katseensa)
Mitä! Metsä-Matti? Luulin sinua prinssiksi. (Rientää prinssin luo.) Sinä elät, sinä elät, et sortunut palavaan mökkiin, sinä olet pelastunut, olet noussut tuhasta, seisot elävänä edessäni! Mikä rajaton riemu ja onni on osakseni hullut! Mutta miksi sinä vaikenet, miksi kaikki vaikenevat? Hoviherra, mitä tämä merkitsee? Keihäsmiehet? Mitä on tapahtunut, puhukaa! (Prinssi antaa salaa merkin hoviherralle, tämä astuu esille, avaa käärön ja lukee.)
HOVIHERRA
"Kuninkaallinen korkea neuvosto on tarkoin tutkittuaan tuominnut metsänvartija Metsä-Matin teilattavaksi ja henkensä menettäneeksi, koska hän on uskaltanut uhata hänen korkeutensa, Kaukovallan hallitsevan prinssin korkeata ja kallista henkeä ja on siten raskaaseen kuolemanrikokseen vikapääksi havaittu. Tämä varoitukseksi kaikelle kansalle kuulutettakoon!"
(Keihäsmiehet sitovat prinssin kädet.)
IMANDRA
Mitä, näenkö unta, ei, tämä ei ole mahdollista!
PRINSSI
Imandra, kuulithan!
IMANDRA
Ei, ei, tämä ei saa tapahtua, te ette saa tappaa Metsä-Mattia, hän on viaton... on tapahtunut hirveä erehdys! Hän ei saa, hän ei saa kuolla! Kuulitteko! Hoviherra! Puhukaa hänen puolestaan prinssille! (Heittäytyy hoviherran eteen ja syleilee hänen polviaan.) Te ette vastaa! Minä rukoilen, minä matelen polvillani prinssin edessä, säästäkää hänen nuori henkensä!
PRINSSI
Imandra! Säästä sanojasi! Kaikki on turhaa!
IMANDRA
Ei, ei, ei ole vielä myöhäistä! Te olette tuominnut väärin, teillä ei ole todistuksia, te olette kuunnelleet valheellisia valoja. Voi, kavalaa maailmaa! Peruuttakaa tuomio ja tutkikaa uudestaan! Hän on syytön, hän on syytön! Oi, antakaa armon käydä oikeuden edellä! Voi, voi, pitikö kaiken käydä näin! (Purskahtaa hillittömään itkuun.)
HOVIHERRA
Prinssi on omakätisesti vahvistanut tuomion.
IMANDRA (ponnahtaa pystyyn, sieppaa käärön ja repii sen kappakiksi)
Kas, näin teen minä tyhjäksi teidän tuomionne!
HOVIHERRA
Prinsessa, mitä te teitte!
(Keihäsmiehet astuvat prinssin luokse, pihalta kuuluu torven ääni.)
IMANDRA
Ei, te ette saa viedä häntä, kuunnelkaa sisäistä luontonne lakia! Minä suojelen häntä. Tässä seison minä, Suvikunnan ruhtinatar, rohkenetteko astua ruumiini ylitse? Pois! Minä tahdon kuolla hänen kanssansa! (Syleillen prinssiä.) Voi, kuinka minä nyt sinua rakastan niinkuin voi syntyä vain kerran, elää vain kerran, kuolla vain kerran.
(Hoviherra päästää salaa prinssin siteistä.)
PRINSSI
Niin, nyt minä näen, että sinä rakastat minua! (Syleilee Imandraa, joka luisuu hänen jalkojensa juureen.) Nouse, ihana Imandra. (Riisuu tekotukan päästään ja näyttää peilinsiruja.)
IMANDRA
Mitä, taikapeilin sirut! Nyt suomut putoavat silmiltäni. Minä näen. Oi, jos sinä olet kuninkaanpoika, niin älä enään koettele minua!
PRINSSI
Sinä olet koetuksen kestänyt. Tunnetko nyt minut?
IMANDRA
Tunnen, tunnen! Oi, tämä onni tuli kuin taivaasta, oi, tätä riemun runsautta ja loppumatonta lepoa!
(Hoviväkeä, hovipoikia ja hovineitejä tulee vasemmalta, jälessä hovirouva, joka yhtyy hoviherran seuraan, mukana myös Otro ja Inkeri. Kaikki asettuvat kujaksi pää-oven kummallekin puolelle.)
PRINSSI
Pannaan nyt prinsessan pieneen päähän valkea harsohuntu ja helykruunu! (Tekee niin.) Kuuletko? (Morsiuspiikaiset tulevat kantaen häähimmeleitä, heitellen runsaudensarvista ruusuja, tanssien tai laulellen.)
MORSIUSPIIKAISET
Nyt morsian anna kättä ja sormet sormiin lyö, ja helykruunus kullassa nyt tanssi koko yö!
PRINSSI (asettaen kätensä Imandran käteen)
Tule, Imandra!
IMANDRA (nipistäen prinssiä korvasta)
Mutta kuules sinä, Metsä-Matti! Entä taikapeili?
PRINSSI
Se oli vain naurupeili, minkä minä kerran ostin markkinoilta matkoillani kaukaisilla mailla.
IMANDRA
Sinä silmänkääntäjä, uuspeili!
PRINSSI
Jokaisella on taikapeilin siru silmässään. Kuule hääsoitto kutsuu!
(Perä-ovet avautuvat selkosen selälleen, näkyy valaistu valta-istuinsali, jonne prinssi, Imandra ja koko hääsaattue kulkee.)
HOVIROUVA (jättäytyen jälkeen)
Hoviherra, te olette vain narrinpeili!
HOVIHERRA
Ja te juorupeili!
HOVIROUVA
Ja minä kuvastun teissä.
HOVIHERRA
Ja te minussa.
(Hoviherra ja hovirouva tekevät hullunkurisia liikkeitä.)
HOVIROUVA
Oo, oo!
HOVIHERRA
Oo, oo!
(Salista kuuluu hääsoittoa, kansa huutaa linnanpihalla: eläköön!)
Esirippu.