Part 2
Prinssillisinä prisseinä. Me olemme vain Kaukovallan prinssin kujeilijoita. Metsässä kuuluu olevan vanha, sokea jänis, jota prinssi nyt on tullut metsästämään. Eikä prinssillä satu olemaan koiria.
HEPULI
Me saimme jo jäniksen kiinni. Mutta kuules tyttö, älä virka siitä mitään Suvikunnan hoviherralle.
IMANDRA
Onko hoviherra täällä?
KEPULI
On ja hovirouva myös. Tulivat prinssin vieraina jahtivaunuilla.
HEPULI
Meillä on pienet kujeet mielessä.
IMANDRA
Voi, mihinkä minä nyt menen, minä en tahtoisi nähdä hovirouvaa!
KEPULI
Kuules, ehkä sinä olet näpistänyt nämä kultakengät.
IMANDRA
En, en, mutta hovirouva ajoi minut pois, silloin kun minä olin — tanssimassa Suvikunnan hovissa.
KEPULI
Älä pelkää, tyttöseni, hovirouva ei ole lähimainkaan niin ilkeä kuin prinsessa.
IMANDRA
Voi, hyvät kujeilijat, minä olen vain köyhä paimenen — vaimo. Mieheni lähti ruokaa hakemaan.
HEPULI
Voi, raukka, onko sinulla nälkä?
IMANDRA
Mitä te teette, kun teillä on nälkä?
KEPULI
Me kiristämme nälkävyötä.
IMANDRA
Mitä nälkävyötä?
HEPULI
Onhan sinulla vyö, koitahan kiristää.
IMANDRA (kiristää vyötään)
Oh, ei se auta!
HEPULI
Kun meillä ei ole reikäleipää, niin me syömme reikiä.
IMANDRA
Voi, hyvät miehet, eikö teillä ole reikäleipää!
KEPULI
Vain tyhjiä, pyöreitä reikiä kuin tämä leipälaukkumme! (Osoittaa suutaan.)
HEPULI (kaivaa taskustaan)
Tässä on pieni pala.
IMANDRA
Oh, en olisi luullut, että reikäleipä maistuu näin hyvälle. (Kuuluu torven ääni.)
KEPULI
Siellä on jo prinssi! Hei, Hepuli! Nyt täytyy mennä!
HEPULI
Hei, Kepuli, mennään!
(Kepuli ja Hepuli juoksevat metsään. Imandra piiloutuu näyttämöllä näkyvän pensaan taakse. Prinssi ja Otro tulevat toiselta taholta, puettuina metsästyspukuihin.)
PRINSSI (asettaen sormen suulleen)
Hiljaa, hän on tuolla!
IMANDRA (itsekseen)
Prinssi! Minun täytyy olla hiljaa.
OTRO
Teidän korkeutenne, miksi varjot synkistävät jaloja kasvojanne?
PRINSSI
Otro, ystäväni. Murhe murtaa nyt mieltäni. Siitä asti kuin näin prinsessan, en saa yön unta, päivän rauhaa. Metsästyksestä koetan nyt etsiä unhoitusta.
OTRO
Miksi niin kaunis kuori kätkee harakan sielun?
IMANDRA
Harakan sielun! Kyllä minä sinulle näytän.
PRINSSI
Niin, minä muistan, prinsessa hyppi harakkaa, ehkä tämä on joku tauti, joka särkee hänen sielunsa niin, että hän tahtoo särkeä oman onnensa.
OTRO
Hän särki ihmeellisen peilinne, jonka saitte vanhalta, viisaalta tietäjältä. Mutta tähän pahaan tautiin on keksittävä parannuskeino. (Hiljemmin.) Olkaa ryöstävinänne hänet!
PRINSSI
Sinä olet oikeassa. Ehkä hän harhaa metsiä sielutonna niinkuin lintu.
OTRO
Tai nauraa harakan nauruaan. Se peili olisi voinut hänet parantaa vaikka naisten peilit tavallisesti aina ovat petollisia. Ehkä hänen oma peilinsä oli imenyt itseensä hänen sielunsa.
IMANDRA
Viekas vintiö!
PRINSSI
Mene, Otro! (Hiljemmin.) En ole tuntevinani häntä, panen hänet koetukselle. (Äänekkäämmin.) Tahdon olla yksin suuren suruni seurassa.
OTRO
Menen. Jos löydätte prinsessan, niin tukistakaa häntä niinkuin hän tukisti teitä tai vitsokaa häntä! (Menee.)
IMANDRA
Piiskuri! Ihan minä pakahdun kiukusta. (Oksa —taittuu.)
PRINSSI
Mitä, rosvo! (Rientää pensaan luo ja vetää prinsessan kädestä esille.) Kas, kaunis paimentyttö!
IMANDRA
Armollinen herra!
PRINSSI
Kuinka olet metsään joutunut, varastatko sinä puita minun metsästäni?
IMANDRA
En, en! Onko tämä riikin ritarin metsä?
PRINSSI
Niin, metsä, maa, kaikki koko riikin rajojen sisällä.
IMANDRA
Mutta kuka te olette...?
PRINSSI
Sano, oletko kantanut puita! Eikö metsänvartijani Metsä-Matti paremmin vartioi metsää?
IMANDRA
Metsä-Matti, onko hän palvelijanne?
PRINSSI
Mitäs kummaa siinä...
IMANDRA
Ei mitään, muuten vaan...
PRINSSI
Tunnetko sinä Metsä-Matin?
IMANDRA
En, kyllä minä...
PRINSSI
Oletko sinä ehkä hänen morsiamensa? Kummallista, missä minä olen sinut ennen nähnyt?
IMANDRA
Mutta minä en ole nähnyt teitä, riikin herra.
PRINSSI
Arvaas, kuka minä olen?
IMANDRA
E, en minä arvaa, ehkä joku hoviherra.
PRINSSI
Ei, paljon korkeampi, paljon korkeampi.
IMANDRA
Voi, varjele, itse prinssi!
PRINSSI
Niin, Kaukovallan hallitsija, mutta minä en aina hallitse itseäni. Minä en hallitse untani, aikaani, ajatuksiani, sillä tiedätkös, minä kosin kerran erästä korkeata prinsessaa, mutta hän hyppi edessäni harakkaa. Osaatko sinä hyppiä harakkaa niinkuin Suvikunnan prinsessa?
IMANDRA
Armollinen prinssi, en minä voi.
PRINSSI
Sinun täytyy.
IMANDRA
En minä voi, en minä osaa.
PRINSSI
No, mitä sinä osaat?
IMANDRA
En minä tiedä.
PRINSSI
Oletko sinä tehnyt mitään työtä?
IMANDRA
Minä istun lähteellä ja sidon seppeleitä.
PRINSSI
Eihän se ole mitään työtä, taidat olla laiska.
IMANDRA
Nyt minä muistan, minä osaan kutoa kaunista kangasta.
PRINSSI
Kätesi ovat liian hienot. Jos Metsä-Matti ottaa sinut vaimokseen, niin sinun täytyy tehdä työtä aamusta iltaan.
IMANDRA
Te laskette leikkiä. Aamusta iltaan olen minä vain leikkinyt.
PRINSSI
Niin, ei työ ole leikkiä. — Anna minun leikkiä sinun kainoilla käsilläsi. (Silittää Imandran kättä.)
IMANDRA
Ei saa, ei saa!
PRINSSI
Eihän Metsä-Matti näe, minä silitän vain hiukan, kätesi on kuin hienointa silkkiä.
IMANDRA
Ei, ne ovat rumat kuin variksen varpaat. Minä en tahdo.
PRINSSI
Ne ovat liian kauniit Metsä-Matille.
IMANDRA
Ei ne ole kauniit Metsä-Matillekaan.
PRINSSI
Ihmeellinen impi. Et tiedä rakkaudensurun salaisuutta. Minä tahdon sen sinulle paljastaa. Annahan, hivelen hiuksiasi.
IMANDRA
Ei saa koskea, minä tukistan.
PRINSSI (nauraa)
No tukista, sinä olet aivan kuin Suvikunnan prinsessa. Mikä on nimesi?
IMANDRA
Minä en tukista! Ei minulla ole nimeä. Minä... Nyt muistan, Metsä-Marjaksihan minua sanotaan.
PRINSSI
Kummallista, kuinka sinä olet prinsessan näköinen.
IMANDRA
Minäkö prinsessan näköinen?
PRINSSI
Aivan kuin hänen kuvansa. Ehkä sinä olet noita, joka muutuit hänen peilinsä kuvaksi. Samat silmät, suu, korvat...
IMANDRA
Niin, sanovathan ihmiset, että minä ja prinsessa... meitä voisi luulla kaksoisiksi. Mutta enhän minä sille mitään mahda.
PRINSSI
Taidat sittenkin olla pieni peikko. Etkö sinä tiedä, että noidat pannaan vesitynnyriin?
IMANDRA
En minä ole noita, en minä tahdo vesitynnyriin.
PRINSSI
Ei sinua panna vesitynnyriin, jos sinä annat minulle suuta.
IMANDRA
Mikä prinssi lienettekin, minä en anna, kuuletteko, minä kutsun Metsä-Mattia!
PRINSSI
Oletko sinä antanut Metsä-Matille suuta?
IMANDRA
En, en, niin kerran — erehdyksestä... en enään, en teille, en kenellekään.
PRINSSI (tarttuu vyötäröisiin)
Mutta minä otan väkisin!
IMANDRA (antaa korvapuustin)
Tuossa!
PRINSSI
Sinä viehättävä velho! Nyt minä ryöstän sinut! (Nostaa Imandran syliinsä.)
IMANDRA
Ei!
PRINSSI (kantaen)
Kuinka sinä olet kevyt ja kuulas kuin keijunen. Minun metsäkyyhkyni!
IMANDRA
Laskekaa!
PRINSSI
En laske lunnaitta!
IMANDRA
Oi, auttakaa, Matti, Matti, tule auttamaan! Minä puren! Minä kuolen! Auttakaa! (Tempoo ja riuhtoo, riistäytyy irti ja pakenee metsään, jälessä prinssi.)
HEPULI ja KEPULI (tulevat kantaen kuollutta jänistä)
Hahhaa!
HEPULI
Olipa se sukkela temppu!
KEPULI
Asettakaamme nyt jänis pystyyn tätä pensasta vasten niinkuin prinssi on käskenyt.
HEPULI
Nyt sen voi ampua vaikka puupyssyllä.
KEPULI
Ja taikinanmarjoilla.
HEPULI
Näin äsken hoviherran ja hovirouvan metsätiellä.
KEPULI
Leikkivät vielä naamiaisia ja luulevat olevansa nuoria.
HEPULI
Kumartelevat ja keimailevat kuin naamiaisnarrit. Likinäköisyydessään eivät huomanneet minun nauravaa naamaani.
KEPULI
Ne ovat suurempia narreja kuin me.
HEPULI
Me olemme viisaita, he ovat tyhmiä narreja.
KEPULI
Kaikki ihmiset ovat narreja. Se on viisain narri, joka nauraa itselleen.
HEPULI
Ja tyhmin se, jonka sisäinen narri nauraa omalle herralleen.
KEPULI
Tämä jänis nauraa vielä kuoltuaankin.
HEPULI
Prinssi sai kiinni oikean kuningashirven.
KEPULI
Prinsessan niin, mutta päästi käsistään ehdoin tahdoin.
HEPULI
Suuttuikohan se prinsessa meihin?
KEPULI
Mitä vielä, itsepähän tahtoi olla paimentyttönä.
HEPULI
Kyllä niillä ylhäisillä on oikkunsa.
KEPULI
Niinkuin noillakin. (Hoviherra ja hovirouva tulevat.) Hei, liesuun kuin jänikset!
HEPULI
Hei, hup, hup, hup! (Laukkaavat kuin jänikset tiehensä.)
HOVIROUVA (tirkistyslasi silmillä)
Armollinen herra, minä olen jo monesti sanonut teille, että prinsessan täytyy tottua hienoihin tapoihin ennenkuin hänestä tulee Kaukovallan kuningatar.
HOVIHERRA (kulkien kepin varassa)
Rakastettava rouva! Ehkä te olette liian ankara. Muistakaa omaa nuoruuttanne.
HOVIROUVA
Mitä salaviittauksia! Minä en ole vielä vanha, minä näytän vain hiukan väsyneeltä — hovirasitus, ymmärrättekö — minä olen aina ollut ankara itselleni.
HOVIHERRA
Armollinen rouva, ankara itselle, hyvä muille, se on minun kilpeni tunnus. Ja minä kannan kilpeäni minun kuningattareni kunniaksi.
HOVIROUVA (keimaillen)
Kuningattareni, oh, kaikesta huolimatta te olette erinomainen hovimies, teidän puheenne tuoksuu kuin hienoin hajuvesi.
HOVIHERRA
Meidän sielumme on nuori, hurmaavan tuoksuva. Meidän kasvomme ovat vain naamioituja. Minä olin nuorena oiva metsästäjä.
HOVIROUVA
Anteeksi, minä en ole huvitettu metsästysjutuista. Tehän ammuitte aina ohi. —
HOVIHERRA
Sallikaa minun... sen tein joskus säälistä, sillä minulla on niin hellä sydän. Mutta tänään minä tahdon teidän kunniaksenne näyttää, että...
HOVIROUVA
Te olette niin likinäköinen, mutta se ei estä teitä tähtäämästä kamarineiteihin.
HOVIHERRA
Oo, armollinen! Minä en ole lemmenjumalan nuolella ampunut kenenkään sydämeen, minun sydämeni on suljettu sinetti, joka avautuu vain teille.
HOVIROUVA
No, eihän teihin todenteolla voi suuttua. Te olette kuitenkin ritari... saatte suudella kättäni.
HOVIHERRA
Ritarinne pelvoton ja vakaa.
HOVIROUVA (tähystellen tirkistyslasilla)
Ritari epävakaa. Mutta uh, mikä tuolla on! Onko se iso hiiri?
HOVIHERRA (juoksee kivelle)
Kuolemaan saakka pysyn teille uskollisena.
HOVIROUVA
Oi, oi, minä pelkään niin hiiriä.
HOVIHERRA
Antakaa tirkistyslasinne! Minä katson. Ei hätää mitään! Hys, hiljaa, siellä on jänis!
HOVIROUVA
Se katselee poispäin, pureeko se?
HOVIHERRA
Ei se pure, se ei huomaa meitä.
HOVIROUVA Mutta jos se hyppää tänne kivelle.
HOVIHERRA
Se on väsynyt, ajokoirat ovat sitä ajaneet takaa. Kuulkaa!
HOVIROUVA (kastelee kasvojaan hajuvedellä)
Minä pelkään niin, että minä pelkään tukkani putoavan. Korjatkaa sitä!
HOVIHERRA
Rauhoittukaa! Nyt minä keksin keinon. Hiipikää hiljaa ja tuokaa minun vanha tussarini, joka on puun juurella, tuolla!
HOVIROUVA
Minä menen, olkaa varuillanne, hys, hiljaa! (Menee.)
HOVIHERRA
Hys, hiljaa! (ojentaa keppinsä ampuma-asentoon.) Olisipa minulla nyt pyssy! Pau, mutta se voi livistää. (Hiipii varpaillaan.) Minä kepautan sen äkkiä kuoliaaksi. (Heittää kepillä jänistä, joka kaatuu.) Hoi, haloo! Toitottakaa torveen! Hoi, haloo! Minä olen ampunut jäniksen! Haloo!
PRINSESSA
Matti! Hoi, haloo! (Rientää esille.) Oh, hoviherra!
HOVIHERRA
Prinsessa!
PRINSESSA
Hyvä hoviherra, älkää ilmaisko minua!
HOVIHERRA
Kiltti, pieni prinsessa, olkaa nyt järkevä, ymmärrättehän, me kaikki, prinssi, tarkoitamme vain hyvää. Tulkaa takaisin, prinssi odottaa.
PRINSESSA
Minä en tahdo kuulla prinssistä (Hovirouva tulee, prinsessa vetäytyy syrjään.) Oh, hovirouva!
HOVIROUVA (kantaen pyssyä)
Tässä on pyssy, vieläkö se iso hiiri...? Mitä?
HOVIHERRA (nostaen jänistä takakoivista)
Katsokaa! Ettekö ole ylpeä minun puolestani, teidän kädestänne tahdon vastaanottaa ritarinruusuni. (Polvistuu.)
HOVIROUVA
Mikä sankarityö! Ei tässä... nouskaa, voitte pilata polvihousunne.
HOVIHERRA (tekee kumarruksen)
Minä pyydän... Milloin saan palkkioni.
HOVIROUVA
Kaukovallan hovissa prinssin häissä, suihkukaivon luona. (Niiaa sirostellen.) Sulkeudun suosioonne.
IMANDRA
Prinssin häissä?
HOVIROUVA
Imandra, prinsessa, te täällä? Mikä omituinen sattuma. Mutta prinsessa, kuinka olette joutunut tänne?
IMANDRA (ravistaa päätään)
HOVIROUVA
Ettekö osaa puhua, oletteko taas tehnyt vaiteliaisuuden valan? Oletteko prinsessa vai ettekö ole prinsessa, sillä tuskin olin tuntea...?
HOVIHERRA
Armollinen rouva, ettekö ymmärrä, että prinsessa tahtoo pysyä tuntemattomana. Hän on nyt vain paimentyttö.
IMANDRA (nyökäyttää päällään)
HOVIROUVA
Tuittupää! No leikkikää vain paimenleikkiänne, mutta muistakaa, että te olette syntyperäinen prinsessa, jota minä olen hyvällä esimerkillä opastanut hienoissa hovitavoissa. Mutta minun opetukseni on kantanut vain raakeleita.
HOVIHERRA
Me tulimme vartavasten varoittamaan, koko valtakunnassa puhutaan vain teidän päähänpistostanne lähteä kulkemaan halvan paimenpojan parissa. Sanokaa nyt jotain... minä pyydän.
IMANDRA (ravistaa päätään)
HOVIROUVA
Jalo prinsessa, puhukaa, minä ihan tuskastun. Yhä vain ravistatte päätänne. Onko metsä tehnyt teidät mykäksi?
HOVIHERRA
Ehkä hän on kadottanut puhekykynsä, tässä peikkojen ja petojen taikametsässä. Täällä kulkee aina ristiin ja aina samaan paikkaan.
HOVIROUVA
Prinsessa! Kuulkaa! Oi, minkä näköinen te olette! Hiukset hajalla, kasvot likaiset, kengät rikki! Oh, jospa näkisitte itsenne peilistä!
IMANDRA (asettaa kädet silmilleen)
Oh, ei!
HOVIROUVA
Johan kielenkantanne liikkuu. Niin, tämä on rangaistuksenne siitä, että matkitte, mutkailitte, onnuitte, hypitte harakkaa, rikoitte prinssin peilin. Puh! Jos prinssi nyt näkisi teidät, niin...
IMANDRA
Ei sanaakaan prinssistä, minä pyydän.
HOVIROUVA
Minä pyydän teitä pyytämään anteeksi prinssiltä.
IMANDRA
Prinssin pitäisi pyytää minulta anteeksi.
HOVIROUVA
Oo, anteeksi! Tämä on liikaa! Mutta me annamme teille anteeksi, jos te taas palaatte palatsiin.
IMANDRA
Tehän ajoitte minut pois, minä läksin, tässä olen. Prinssi on loukannut minua.
HOVIHERRA
Prinssikö loukannut? Hän on ritari kiireestä kantapäähän.
IMANDRA
Hän tahtoi, hän teki... minä en voi sitä sanoa.
HOVIROUVA
Äitinne, kuningatarvainajanne nimessä, selittäkää!
HOVIHERRA
Ah, minä ymmärrän. Ehkä prinssi piti teitä paimentyttönä, ehkä hän nipisti poskesta.
HOVIROUVA (lyö hansikallaan hoviherran käsille)
Joko taas, te, te vanha harmaa, hurmaaja. Pyh! Mitä prinssi teki?
IMANDRA
Hän teki samaa kuin paimenpoikakin. Ei, ei, hän vei väkisin...
HOVIHERRA (maiskuttaa huulellaan)
Hym, hym. Nyt minä tiedän, hän aikoi ehkä suudella prinsessaa.
IMANDRA
Niin.
HOVIROUVA
Niinkö? Mutta se ei kuulu hovitapoihin. En olisi sitä prinssistä uskonut.
HOVIHERRA
Hovisalaisuus! Ei hiiskaustakaan tästä.
IMANDRA
Ja prinssi aikoi ryöstää minut.
HOVIHERRA
Tämähän on jo ryöväriseikkailua, salaperäistä, kiihoittavaa!
HOVIROUVA
Prinsessa! Ehkä te olette lukenut tämän seikkailun ryövärikirjoistanne.
IMANDRA
En, tämä on suora totuus niinkuin minä nyt tässä suorana seison. (Polkee jalkaansa.) Prinssin täytyy pyytää anteeksi.
HOVIROUVA
Oi, minä uskon sen, kuningattaren veri kuohahtaa hänessä, hänellä on naarasjalopeuran kynsi.
HOVIHERRA
Mutta se kynsi voi raappia niinkuin kissan kynsi. Tämä asia täytyy painaa pehmeällä pumpulilla.
HOVIROUVA
Hoviherra! Te olette pehmeä kuin pumpuli.
(Kuuluu torven ääni.)
HOVIHERRA
Prinssi kutsuu, täytyy mennä! Tulkaa prinsessa!
HOVIROUVA
Vielä ei ole myöhäistä!
IMANDRA
En, en, en!
HOVIHERRA
Jääkää sitten! Armollinen prinsessa, olkaa vakuutettu, että hyvät henget ovat seuranneet teitä koko matkallanne — niinkuin vastedeskin. Me hovimiehet tunnemme, tiedämme kaikki...
HOVIROUVA
Ettekä kuitenkaan tiedä mitään. Me hovinaiset tiedämme, mitä te olette...
HOVIHERRA
Sekä valtioviisaudessa että — naiskammioiden salataidossa.
HOVIROUVA
Tarjotkaa minulle käsivartenne! Te olette parantumaton pakana.
HOVIHERRA
Näkemiin, iloisiin näkemiin, prinsessa! Ah, jänis! Prinsessa! Nyt muistan, salaisesta määräyksestä saan minä lahjoittaa tämän jäniksen, jonka minä olen kunnialla kaatanut.
IMANDRA
En ymmärrä.
HOVIHERRA
En minäkään ymmärrä mitään. Hehhee! Hovisalaisuus! (Asettaa sormen suulleen.)
HOVIROUVA
Herra, rakas lavertelija, tulkaa nyt!
HOVIHERRA
Minä tulen. Saamari, ai!
HOVIROUVA
Oh, te pelästytitte, luulin, että se jänis...
HOVIHERRA
Se vanha luuvalo! Se johtuu metsästyksestä, ai! (Hoviherra ja hovirouva poistuvat. Imandra vaipuu maahan jänis sylissä.)
PRINSSI (paimenena, virsut jaloissa)
Hoi, hohoi! Imandra!
IMANDRA
Matti, hoi, tule tänne!
PRINSSI
Tämä metsä on kirottu, minä eksyin. Oh, kuinka minä olen sinua etsinyt. Kas tässä, tein sinulle virsut.
IMANDRA
Löysitkö mitään?
PRINSSI
En niin mitään.
IMANDRA
Ja minun on niin hirveän nälkä.
PRINSSI
Tässä olisi hiukan taikinanmarjoja ja ketunleipiä.
IMANDRA
Yh, ei ne maistu.
PRINSSI
Istummeko lähteelle solmimaan seppeleitä? Tuonko lähteestä vettä?
IMANDRA
Ei, ei!
PRINSSI
Oletpa sinä onnettoman oikukas.
IMANDRA
Minä olen niin pahalla tuulella, että itkisin. Mutta en itke kiusallakaan, en.
PRINSSI
Mitä nyt, mitä on tapahtunut?
IMANDRA
Olisit ollut täällä äsken, se on niin ilkeätä, etten voi sitä sanoa.
PRINSSI
Sano pois, sano pois.
IMANDRA
Täällä kävi hoviherra ja hovirouva...
PRINSSI
Jotka ajoivat meidät pois linnasta.
IMANDRA
Juuri niin.
PRINSSI
Tulivatko hakemaan?
IMANDRA
Nii — niin.
PRINSSI
Mutta et mennyt, kultaseni.
IMANDRA
Kultaseni?
PRINSSI
Sinä pidät siis minusta hiukan.
IMANDRA
En tiedä.
PRINSSI
Et tiedä, mitä et tiedä?
IMANDRA
En tiedä, en tahdo tietää, en tiedä, ketä. En muista ja kuitenkin muistan. Minä en ymmärrä itseäni, en mitään.
PRINSSI
Mutta sano, oliko hovirouva sinulle taas ilkeä?
IMANDRA
Enhän minä sitä, en sen vuoksi, mutta kun...
PRINSSI
Selitä! Mutta kun...
IMANDRA
Kun täällä kävi se prinssi.
PRINSSI
Sekö se olikin mielessä, voi minua!
IMANDRA
Prinssi näki minut. Ja minä häpesin ja pelkäsin, mutta onneksi ei prinssi tuntenut minua, luuli minua paimentytöksi. Mutta hän ihmetteli, miksi minä olen niin prinsessan näköinen.
PRINSSI
Entä sinä?
IMANDRA
Sanoin, että ihmisetkin sen ovat huomanneet, mutta etten minä sille mitään mahda.
PRINSSI
Entä sitten?
IMANDRA
Syytti minua metsän varkaaksi.
PRINSSI
Hahhaa.
IMANDRA
Mitä sinä siinä naurat. — Sitten puhui hän sinusta. Sinähän olet prinssin metsänvartija, miksi et sitä ennen sanonut?
PRINSSI
Unohdin sen sanoa. Entä sitten?
IMANDRA
Sitten kysyi, olenko sinun morsiamesi. Minä sinun morsiamesi, hahhaa!
PRINSSI
Mitä sinä naurat?
IMANDRA
Se tuntuu niin hassunkuriselta. Sitten pyysi hän minua hyppimään harakkaa niinkuin prinsessakin oli tehnyt.
PRINSSI
No, eihän tämä nyt vielä mitään merkitse. Imandra, mitä hän teki!
IMANDRA
Se prinssi on viekas kuin paholainen, en minä vieläkään ymmärrä, kuinka...
PRINSSI
Voi, minun ymmärrykseni, sano pian!
IMANDRA
... Kuinka hän sai minut tunnustamaan.
PRINSSI
Minä aavistan. Mitä sinä tunnustit?
IMANDRA
Että minä kerran kokemattomuudesta annoin sinun... tuota noin...
PRINSSI
Mitä, mitä!
IMANDRA
Kunhan saisin sen sanotuksi. Mutta älä naura.
PRINSSI
Olen vakava kuin pappi haudalla.
IMANDRA
Annoin sinun kerran suudella. Ja silloin —
PRINSSI
Ja silloin?
IMANDRA
Aikoi hän väkisin...
PRINSSI (kavahtaa pystyyn)
Kirottu, kavala prinssi, hän uskalsi...
IMANDRA
Hän aikoi minut ryöstää. Ah, minä ummistin silmäni, minä purin ja potkin ja pääsin pakoon.
PRINSSI
Mikä taivaan onni! Minä huokaan taas helpoituksesta.
IMANDRA
Minä huusin, huusin niin — sinua avukseni, mutta vain oma ääneni ilkkui minulle metsästä. — Minä tunnen vieläkin ruumiissani lämmön, kun hän puristi minua rintaansa vasten.
PRINSSI
Kyllä minä olisin puristanut hänet maahan madoksi.
IMANDRA
Olisitpa tullut tuulispäänä! Olisitte iskeneet yhteen kuin kaksi karhua kalliolla niin, että kivet olisivat kipenöineet ja sammaleet sinkoneet! Olisit ryöstänyt minut ryöstäjältä, niinkuin sadun sankari pahan peikon vuoresta, josta olen satukirjoissani lukenut. Mutta sinun täytyy kostaa.
PRINSSI
Ihmeellinen Imandra, mikä ihmeellinen seikkailu! Mutta minä en uskalla. Minä olen prinssin palvelija, hän voi häätää minut pois metsämökistäni.
IMANDRA
Onko sinulla mökki, et ole siitä ennen puhunut?
PRINSSI
Järven tuolla puolen, prinssin huvilinnan lähellä. Mutta metsä alkaa jo hämärtää, niin ettet voi sitä nähdä. — Minä piiloitan sinut mökkiini, ja jos prinssi sattuisi sinne tulemaan, niin minä lasken sinut lattianluukusta salaiseen komeroon.
IMANDRA
Tästä tulee hauskaa! Sinne on varmaankin vielä pitkä matka. Minä tulen sinne hovirouvan uhalla ja kiusallakin, koska kerran tähän leikkiin olen antautunut. — Mutta voi, kuinka minun on nälkä, en ole syönyt kuin pienen palan, jonka eräs prinssin kujeilija minulle antoi.
PRINSSI
Mutta onhan minulla huiluni, minä olen ennenkin loihtinut sillä ihmeitä. Olen saanut jäniksetkin hyppimään mökkiini. (Soittaa.)
IMANDRA
Saatko sinä kuolleetkin tanssimaan? (Näyttää jänistä.)
PRINSSI
Mistä sinä olet jäniksen saanut?
IMANDRA
Hoviherra sen antoi.
PRINSSI
Etkä sitä heti sanonut. Siitähän saamme paistin, se täytyy aukaista. (Prinssi vetää veitsellä auki jäniksen vatsanahan. Vatsasta kierii laatikko.)
IMANDRA
Mitä kummaa! Katsos tätä laatikkoa!
PRINSSI
Aukaise!
IMANDRA (taputtaen käsiään ja tanssien)
Voi, ihme! Hanhenpaisti, viinirypäleitä, omenaleivoksia, pähkinöitä! (Alkaa syödä ahneesti.)
PRINSSI
Ja pieni nahkapullo täynnä viiniä.
IMANDRA
Oletpa sinä aika taikuri! Kuinka tämä kaikki maistuu, hovissa minä niihin kyllästyin, sillä siellä minulla ei koskaan ollut nälkä.
PRINSSI
Nyt tiedät nälän ja unen arvon.
IMANDRA
Oh, minä olen niin suloisen kylläinen ja hiljaisen uninen.
PRINSSI
Väsyttääkö sinua, sinä minun metsäkyyhkyni?
IMANDRA
Miksi sinä sanot samoin kuin prinssikin?
PRINSSI
Tulimmaista, mitä minä sanoin! Älkäämme nyt muistelko prinssiä!
IMANDRA
Olispa vielä silkkipatjavuode kattoverhona tähdillä kukitettu kangas.
PRINSSI
Kaipaatko sinä hoviin?
IMANDRA
En, en enään, näin on hyvä olla.
PRINSSI
Minä vien sinut pehmeälle sammalvuoteelle. Käy lepäämään! Imandra, päivä ehtii jo ehtoolle ja taivaan loistavat lyhdyt syttyvät. (Kantaa Imandran sammalille.) Katso! (Läpi metsän näkyy kaukaa järven takaa mökintuli, joka pitkänä juovana heijastuu järvenpintaan. Mökin takaa häämöittää metsäisellä kukkulalla seisova huvilinnan torni.)
IMANDRA
Mikä tuli tuolla tuikkii?
PRINSSI
Uuden kotimme viihtyisä valkea. Hyvä haltija sen sytytti.
IMANDRA
Minua jo nukuttaa. Tähdet vilkuttavat raskailla ripsillään ja koko taivas on kuin satasärmäinen suuri taikapeili. Mitä tämä on? Missä minä olen?
PRINSSI
Nuku, nuku, minä valvon!
IMANDRA
Kummallista, minä kuulen ääniä, hienoja kuin hopeakellon helinä. Ja silkkiset, lempeät liepeet liehuvat kasvoillani. Ovatko ne unettaria? Hyvää yötä, Metsä-Matti!
(Unettaret tulevat sipsuttaen ja tanssivat Imandran ja prinssin ympärillä.)
NÄYTÖS III
Mökin tupa. Vasemmalla kaksikerroksinen sänky, oikealla kangaspuut, keskellä lattiaa luukku. Perällä ja oikealla ovi, seinällä vanha kaappikello. Ikkunalaudalla kukkia, veripisara, "Kodin ilo."
PRINSSI (heräten yläsängyssä)
Imandra!
IMANDRA (herää haukotellen alasängyssä)
Hoo-oo!
PRINSSI
Nukutko?
IMANDRA
En voi nukkua, tämä olkipatja on niin kova.
PRINSSI
Minulla ei ole pehmeitä silkkipatjoja.
IMANDRA
Hovissa minä tunsin herneen seitsemänkin patjan alta.
PRINSSI
Niinkuin sadussa sanotaan. Nousehan jo!
IMANDRA
Joko nyt, anna minun vielä maata! (Kukko kiekuu.)
PRINSSI
Kukko kiekui jo.
IMANDRA
Kiekukoon vaan!
PRINSSI
Kyllä jo olisi aika, kukko kiekui jo toisen kerran.
IMANDRA
Mutta nouseehan aurinko kukottakin.
PRINSSI
Kukko arvelee kuitenkin, että auringonnousu riippuu hänestä.
IMANDRA
Mutta minun nousuni ei riipu kukosta.
PRINSSI
Aina sinä sanot ja teet päinvastoin, niinkuin se akka sadussa.
IMANDRA
Mitä se akka teki?
PRINSSI
Kerran sai toivoakseen kaksi asiaa. Kiukuissaan toivoi mökin kääntyvän ylösalasin, ja ennenkuin kukko kolmasti lauloi, toivoi sen taas kääntyvän paikoilleen.
IMANDRA
Sillä sinä tahdot minua taas opettaa, minunpa paimenkirjassani on parempia neuvoja. (Ottaa kirjan patjan alta.)
PRINSSI